Prologi
1. Kevättalvi on erilaisten vuosikertomusten aikaa. Pörssiyhtiöt julkaisevat silloin osavuosikatsauksiaan, samoin pankit ja erilaiset järjestöt. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies julkaisevat edellisen vuoden toimintakertomuksensa melko myöhään; ilmeisesti valvottavia asioita ja virkamiehiä on niin paljon! Myös osa tuomioistuimista julkaisee tähän aikaan vuosi- tai toimintakertomuksensa edelliseltä vuodelta. Säännönmukaisesti näin tekevät ylimmät tuomioistuimet, ei vain Suomessa, vaan muissakin pohjoismaissa. Onkin syytä perehtyä siihen, mitä ja miten Suomen korkein oikeus ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan ylimmät tuomioistuimet kertovat toiminnastaan vuonna 2022.
Tarkasteltavat vuosikertomukset
2. Korkein oikeus (KKO) julkaisi viime vuoden (2022) vuosikertomuksensa 8.3. 2023. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan julkaisee oman
vuosikertomuksensa normaaliin tapaan myöhemmin. Kertomuksissa ylimmät tuomioistuimet esittelevät toimintaansa, joten niistä saa
kohtalaisen hyvän yleiskuvan mm. siitä, millaisia asioita ylimmissä
oikeusasteissa ratkaistaan, mitkä ovat asioiden
keskimääräiset käsittelyajat ja kuinka monta ratkaisua on julkaistu
ennakkopäätöksinä, keitä ovat tuomioistuimen tuomarit jne.
3. KKO ja KHO tiedottavat toiminnastaan ja ratkaisuistaan myös kotisivuillaan. Siellä on myös tietoja tuomareista ja jäsenkunnassa tapahtuvista muutoksista. Ylimmillä tuomioistuimilla on myös omat Twitter-tilinsä; KKO:lla on 14.3.-22 Twitter-tilillään 9256 ja KHO:lla noin 5 660 seuraajaa; Ruotsin HD:n Twittertilillä on vain 8 118 ja Norjan Høyesterettin tilillä 6 802 seuraajaa. Ylimpien oikeuksien jäseniä tai esittellijöitä ei ole ns. mediatuomareina, mikä on ymmärrettävä asia. Kummankin tuomioistuimen palveluksessa on tuomioistuimen tiedottamisesta tai viestinnästä vastaavia henkilöitä..
Korkeimman oikeuden vuosikertomus löytyy tuomioistuimen verkkosivulta.
Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2022
4. On kiintoisaa vertailla ylimpien tuomioistuinten kertomuksia
keskenään ja arvioida, mitä eroja niistä löytyy ja kumpaa voitaisiin kenties pitää
paremmin toimitettuna. Seuraavassa vertailen KKO:n vuosikertomusta kuitenkin naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien vastaaviin
selontekoihin.
5. Norjan korkein oikeus, Norges Høysterett,
julkaisee säännönmukaisesti jo tammikuun alkupuolella, usein jo kuun ensimmäisellä viikolla, edellisen vuoden
toimintakertomuksensa. Nyt
kertomus (årsmelding 2022) julkaistiin 16. tammikuuta 2023. Tämä kertoo siitä, että toimintakertomuksen laatiminen
on aloitettu hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Ruotsin Högsta domstol ei jäänyt Norjasta kovin kauas,
sillä se julkaisi viime vuoden kertomuksensa (verksamhetsberättelse) 21. helmikuuta. - Tanskan korkeimman oikeuden Højesteretin vuosikertomus 2022, Årsberetning, on julkaistu helmikuussa.
Norjan Høyesterettin toimintakertomus 2022
Ruotsin Högsta domstolenin toimintakertomus 2022
6. Kaikki kolme toimintakertomusta käsittelevät suurin piirtein samoja
asioita ja tietoja, mutta erojakin toki löytyy sekä sisällön että
painotusten suhteen. KKO:n kertomuksessa näyttäisi pääpaino olevan saapuneiden asioiden ja annettujen ratkaisujen määrissä ja asioiden
käsittelyajoissa ja niissä edelliseen vuoteen verrattuna tapahtuneissa
muutoksissa. Näitä tilastotietoja käsitellään toki myös Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien kertomuksissa, mutta niillä ei näyttäisi olevan niin keskeistä asemaa kuin KKO:n vuosikertomuksissa.
KKO:n vuosikertomuksen tiedote
Ruotsin korkeimman oikeuden tiedote
Suomen, Ruotsin ja Norjan ylimmät oikeudet
7. Muutama sana mainittujen tuomioistuimien tehtävistä ja ja jäsenkunnasta. Suomen KKO ja Ruotsin HD käsittelevät ja ratkaisevat lähinnä hovioikeuksien riita- ja rikosasioiden tuomioista tehtäviä valituslupa-asioita ja valituksia, kun taas hallintoasioiden ylimpänä oikeusasteena toimii korkein hallinto-oikeus (KHO) ja högsta förvaltningsdomstol (HFD) Ruotsissa. Norjassa ei sen sijaan ole erikseen hallintotuomioistuimia, joten Høyesterett toimii myös hallintoasioiden ylimpänä tuomioistuimena. Lisäksi Høyesterett toimii Norjan perustuslakituomioistuimena. Hallintoasiat tilastoidaan Høyesterettissä siviiliasioiksi, niitä on noin kolmannes kaikista riita-asiosta.
8. Suomessa on noin 5.5 miljoonaa, Norjassa 5,4 miljoonaa ja Ruotsissa noin 10,5 miljoonaa asukasta. Vuonna 2022 Suomen KKO:een saapui 1 876, Norjan Høyesterettiin 2 155 asiaa ja Ruotsin korkeimpaan oikeuteen peräti 8 477 asiaa. Suurin osa asioista on luonnollisesti riita-ja rikosasioissa tehtyjä valituslupahakemuksia ja valituksia sekä ylimääräistä muutoksenhakua eli tuomiopurkua ja tuomiovirhekantelua koskevia hakemusasioita. - Tanskassa, jossa on 5,8 miljoonaa asukasta, ylimpään tuomioistuimeen, Højesterettiin, saapui vuonna 2022 ainoastaan 332 muutoksenhakua koskevaa asiaa.
9. Norjan ylimpään oikeuteen saapui 2022 saman verran asioita kuin vuonna 2021, mutta sitä vastoin KKO:een saapuneiden asioiden määrä laski n. 6 prosentilla edellisvuodesta. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapuneiden asioiden määrä sen sijaan jatkoi selvää kasvuaan. Kolmen viimeisen vuoden aikana ylimpään oikeuteen saapuvien asioiden määrä on kasvanut lähes 25 prosentilla.
Korkeimpien oikeuksien jäsenmääristä
10. Kuinka monta tuomaria näiden naapurimaiden ylimmissä oikeusasteissa on virassa? Suomen KKO:ssa on presidentti - tätä nykyä Tatu Leppänen - ja tällä hetkellä 17 jäsentä, siis yhteensä 18 tuomaria. Huhtikuun alusta jäsenluku nousee yhdellä, kun ma. jäsenen virkasuhteeseen äskettäin nimitetty apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen aloittaa tuomarinuransa.
11. Norjan Høyesterettissä (HR) on 20 jäsentä, joista yksi - tällä hetkellä Toril Marie Øie - toimii päällikkötuomarina, jonka nimike on justitiarius. Ruotsin högsta domstolenin (HR) päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja - nykyisin Anders Eka - ja hänen lisäksi tuomioistuimessa on 15 muuta jäsentä. Näistä 16 tuomarista lainkäyttöön (tuomitsemistoimintaan) osallistuu kuitenkin vain 14 jäsentä, sillä kaksi jäsentä vuorollaan toimii vuoden Suomen entistä laintarkastuskuntaa muistuttavan lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä. Tanskan Højesteretissä on presidentti ja tällä hetkellä 18 jäsentä.
12. Ylimpien tuomioistuinten tuomareiden sukupuolijakautuma on sellainen, että Norjan HR:n 20 jäsenestä naisia on 8, mutta Suomen KKO:n 19 jäsenestä vain 5 ja Ruotsin HD:n 16 jäsenestä vain 4. Näyttää melko selvältä, että KKO:een tullaan lähiaikoina nimittämään pari kolme uutta naispuolista tuomaria, jos päteviä hakijoita löytyy!
13. Norjan HR:n suhteellisen suuri jäsenmäärä johtuu lähinnä siitä, että tuomioistuin toimii myös ylimpänä hallintotuomioistuimena sekä perustuslakituomioistuimena. Yllättävää sen sijaan on Ruotsin HD:n tuomitsemistoimintaan kerrallaan osallistuvien jäsenten suhteellisen vähäinen määrä - 14 tuomaria - kun ottaa huomioon, että tuomioistuimeen saapuu vuosittain lähes 8 500 asiaa.
14. Vaikka Suomen KKO:een saapuvien asioiden määrä on vain vajaa neljäsosa 8 000 asiasta, KKO:ssa on 19 tuomaria, kun Ruotsin HD:ssä pärjätään 14 tuomarilla. Olisiko KKO:n jäsenmäärää kenties syytä alentaa vai tulisiko sen paneutua asioiden käsittelyn tehostamiseen, vai mistä mainitusta erosta Ruotsiin on kysymys? Asioiden käsittelyajoissa ei ole kovin suurta eroa, ja samaa voidaan sanoa ratkaisujen perustelujen laadusta; Ruotsin HD näyttää tosin selviytyvän useimmiten lyhyemmillä perusteluilla kuin KKO.
Tietoja korkeimpien oikeuksien tuomareista
15. KKO:n vuosikertomuksessa ei ole - tälläkään kertaa - yhteiskuvaa virassa olevista tuomareista. Ruotsin HD:n kertomuksesta sellainen löytyy sivulta 50; kuvatekstissä mainitaan kunkin tuomarin nimi, syntymäaika ja jäseneksitulovuosi. Norjan Høyesterettin tuomareista on julkaistu kertomuksen sivulla 38 kuva jokaisesta 20 tuomarista ja sen yhteydessä mainitaan tuomarin ikä, juristiksi valmistumisaika ja vuosi, jolloin hänet on nimitetty HR:n jäseneksi.
16. KKO:n kotisivuilla ilmoitetaan jäsenen ikä, valmistumisvuosi, ura sekä vuosi, jolloin hänet on nimitetty jäsenen ja presidentin virkaan. Mutta sielläkin valokuva löytyy vain presidentti Tatu Leppäsestä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kotisivuilla sitä vastoin on julkaistu kaikista jäsenistä isokokoinen kuva sekä tiedot jäsenten aiemmista tehtävistä.
17. Lukija saattaa kysyä, mitä merkitystä tuomareiden kuvien julkaisemisella voisi olla. Minusta sillä on tuomioistuimen ja koko tuomioistuinlaitoksen avoimuuden kannalta suuri merkitys. On paikallaan, että yleisö näkee, miltä korkeinta tuomiovaltaa käyttävät tuomarit näyttävät. Tuomioistuinten kotisivuilla julkaistut tuomareiden nimet ja tiedot heidän aiemmasta toiminnastaan eivät pelkästään riitä. Tämä on oivallettu Ruotsin ja Norjan korkeimmissa oikeuksissa, Suomessa ei. Meillä on viime vuosinakin ilmennyt, etteivät edes johtavat poliitikot tai ministerit, rivikansanedustajista puhumattakaan, tunne ulkonäöltä läheskään kaikkia KKO:n tai KHO:n tuomareita.
18. KKO:n vuosikertomuksesta löytyvät kuvat toki presidentti Tatu Leppäsestä sekä kertomukseen artikkelit kirjoittaneesta kahdesta oikeusneuvoksesta, Kirsti Uusitalosta ja Timo Ojalasta, sekä kansliapällikkö Wilhelm Norrmannista. Visuaalisesti varsin tummasävyiset, suorastaan synkät, kuvat eivät minusta ole oikein onnistuneita; vuoden 2021 kertomuksessa julkaistut kuvat ovat tässä suhteessa parempia, sillä niissä esimerkiksi presidentti Leppänen ja kansliapäällikkö Norrman on kuvattu rennonoloisina ulkosalla - Leppänen istumassa Kauppatorin penkillä ja Norrman taluttamassa polkupyörää. Rappusilla istumassa on kuvattu myös oikeusneuvos Pekka Koponen, jonka ylimääräistä muutoksenhakua koskeva artikkeli julkaistiin niin ikään vuoden 2021 kertomuksessa.
19. Ruotsin HD:n kertomuksessa esitellään laajasti neljällä sivulla ja kolmella isolla kuvalla tuomioistuimen kahta uutta jäsentä Christine Lageria ja Jonas Malmbergia; molemmat ovat syntyneet vuonna 1962. Lager on toiminut aiemmin mm. Domstolsverketin pääjohtajana ja vuosina 2014-2022 hovioikeudenlaamannina Svean hovioikeudessa. Jonas Malmberg ollut työ- ja siviilioikeuden professorina 2004-2012 ja vuosina 2012-2022 työtuomioistuimen puheenjohtajana. Tällainen tutustuminen oikeuden uusiin jäseniin on puuttunut KKO:n vuosikertomuksista tyystin.
20. Norjan HR:n kertomuksessa esitellään kahdella sivulla tuomioistuimen päällikkötuomarina 1991-2002 toimineen, viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Carsten Smithin uraa ja saavutuksia HR:ssa. Smith, joka on kansainvälisesti tunnettu juristi, oli toiminut aiemmin professorina ja Oslon yliopiston juridisen tiedekunnan dekaanina, mutta ei kertaakaan tuomarin vakinaisessa virassa.
Norjan ja Ruotsin päällikkötuomareiden katsauksista
21. Tarkasteltavat vuosikertomukset alkavat päällikkötuomarin katsauksilla. Justitiarius Toril Øien ja HD:n puheenjohtaja Anders Ekan katsauksissa on keskitetty vain pariin kolmeen asiaan, ts. niissä ei ole yritetty kertoa kattavasti tuomioistuimen toiminnasta ja tapahtumista vuonna 2022. Anders Eka kertoo HD:n toiminnan kansainvälistymisestä sekä siitä, miten asioiden käsittely HD:ssa etenee, miten tuomioistuimen ratkaisuja perustellaan, millaisia odotuksia eri tahoilla on ylimmän oikeuden perusteluista ja mitä perustelujen ja tuomioistuimen viestinnän kehittämiseksi voitaisiin tehdä. Eka viittaa katsauksessaan HD:ssa järjestettyyn kolmipäiväiseen seminaariin, johon osallistui myös viestinnän asiantuntijoita ja konsultteja. Kertomuksen sivulla 35 on konsultti Mari B. Hagsgårdin seminaarin antiin perustuva kirjoitus "Bättre domskrivning och effektivare kommunikation".
22. Tiedottamisen ja viestinnän merkitystä ei ole unohdettu myöskään KKO:n vuosikertomuksessa, vaikka siinä ei kerrotakaan tuomioistuimen ratkaisujen perusteluihin liittyvistä kysymyksistä. Viestintäpäällikkö Pia Sive ja viestintäasiantuntija Minna Kuisma ovat kirjoittaneet kertomukseen artikkelin "Viestinnän merkitys korkeimmassa oikeudessa on kasvanut" (sivu 44-51). Kirjoittajien mukaan viestintä tukee oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen toteutumista, pitää huolta toiminnan avoimuudesta ja turvaa median toimintaedellytyksiä.
23. Ruotsin HD:n kertomuksessa käsitellään otsikon "Internationella strömningar" alla seuraavia teemoja: 1. En dialog mellan EU-domstolen och Högsta domstolen, 2. Europadomstolen och Högsta domstolen, 3. Tolkning av konventionsbaserad förmögenhetsrättslig lagstiftning ja 4. Högsta domstolen och de internationella brotten (sivut 14-30).
24. Toril Øie ja Anders Eka mainitsevat esityksissään muutaman viime vuonna annetun ennakkopäätöksen. Eka kertoo tapauksesta, jossa ruotsalainen tuomioistuin katsottiin toimivaltaiseksi tutkimaan Sudanissa tapahtunutta törkeää sotarikosta (folkrättsbrott) koskevan asian, vaikka jutun vastaajana ollut Sveitsin kansalainen ei ollut milloinkaan asunut Ruotsissa. Toisena asiana Eka mainitsee tapauksen, jossa 15-vuotias poika tuomittiin nuorisopalveluseuraamukseen törkeästä rattijuopumuksesta, kun hän oli kuljettanut maantiellä ns. A-traktoria (aiemmin EPA-traktori) juovuksissa; traktori rinnastettiin autoon eikä mopediin, vaikka sen maksiminopeus on ainoastaan 30 km/t. Toril Øie puolestaan mainitsee mm. asian, jossa on kysymys siitä, kuinka suuri promillemäärä vaaditaan, jotta sähköpotkulaudan kuljettaja voitaisiin tuomita rattijuopumuksesta.
Vuosikertomuksissa selostetuista ennakkopäätöksistä
25. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa selostetaan lyhyesti useita mielenkiintoisia ratkaisuja, joilla voidaan katsoa olevan laajempaa yleistä merkitystä; HD:n kertomuksessa selostetaan 22 ratkaisua (sivut 36-41) ja Norja HR:n kertomuksessa peräti 34 ratkaisua (sivut 26-31). HR:n kertomuksessa mainitaan kunkin ratkaisuselosteen lopussa linkki, josta voi lukea koko ratkaisun. HD:n ratkaisuselosteissa ilmoitetaan NJA:n (Nytt juridiskt arkiv) sivunumerot, joista ratkaisut ovat luettavissa. Todella hyvää palvelua näiltä kahdelta ylimmiltä tuomioistuimilta!
26. KKO:n vuosikertomuksessa ei sen sijaan selosteta ainoatakaan tuomioistuimen viime vuonna antamaa ratkaisua. Tämä on selvä puute eikä toteuta tuomioistuimelta edellytettävän palveluperiaatteen onnistumista. KKO:n aiemmissa vuosikertomuksissa on selostettu kymmenkuntaa ratkaisua per vuosi, mutta ei enää vuoden 2022 kertomuksessa. Toki ennakkopäätökset löytyvät KKO:n verkkosivustolta ja Finlexistä, mutta siitä huolimatta niiden lyhyt selostaminen ikään kuin pähkinäkuoressa vuosikertomuksessa olisi toivottavaa.
27. Presidentti Tatu Leppäsen katsauksessa mainitaan tosin lyhyesti kahdeksan KKO:n viime vuonna antamaa ennakkopäätöstä niitä kuitenkaan tarkemmin selostamatta. Kaksi näistä ratkaisuista koskee saamelaisten kalastusoikeutta Tenon vesistössä (KKO 2022:25 ja 26). Jälkimmäisessä ratkaisussa kalastustuslain säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. Sananvapausasioista Leppänen mainitsee viisi ennakkopäätöstä niiden sisältöä kertomatta ja yhden koronaepidemiaan liittyvän ratkaisun (KKO 2022:62). Mainituksi tulee myös tuomioistuimen täysistunnossa täpärän äänestyksen jälkeen tekemä päätös KKO 2022:78, jonka mukaan liiketoimintakielto on sellainen seuraamus, josta tasavallan presidentti voi tuomitun armahtaa. Vaikka tällä ratkaisulla on muutettu KKO:n mainitusta kysymyksestä aiemmin omaksumaa kantaa, on vaikea nähdä, että ratkaisulla olisi kovin suurta yleistä mielenkiintoa.
Presidentti Tatu Leppäsen katsaus
28. Presidentti Leppäsen katsaus käsittää viisi sivua (sivut 7-11), mutta Anders Eka ja Toril Øie ovat selviytyneet omista katsauksistaan kahden sivun esityksellä. On makuasia, kumpaa tapaa lukijat pitävät parempana. Leppäsen esitystavassa ei toki ole moittimisen aihetta, mutta pitäisin kuitenkin suotavana, että jatkossa myös KKO:n presidentti tyytyisi esitykseen, jossa keskitytään ainoastaan pariin kolmeen tärkeään kysymykseen tai asiaan. Tarkemmat tiedot KKO:n toiminnasta voisivat silloin sisältyä kansliapäällikön katsaukseen; vuoden 2022 kertomuksessa kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin katsaus on sivuilla 38-43 ja siinä käsitellään osin samoja asioita kuin presidentti Leppäsenkin laatimassa esityksessä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa ei ole tällä kertaa lainkaan kansliapäällikön tms. nimikkeellä toimivan tuomioistuimen hallintovirkamiehen katsausta. HD:n kertomuksessa on kyllä tuomioistuimen uudeksi kansliapäälliköksi nimitetyn Jens Wieslanderin esittely (s.13).
29. Presidentti Leppänen mainitsee esityksessään KKO:een saapuneiden asioiden selkeästä vähentymisestä, joka koskee erityisesti riita-asioita. Hän mainitsee lyhyesti myös ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen vähentymisen 81 ratkaisuun, mikä minusta on todella raju pudotus, sillä normaalisti KKO on julkaissut viime aikoina noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. Samoja asioita pohtii myös kansliapäällikkö Norrman omassa katsauksessaan. Kumpikin mainitsee asiantilan syyksi asioiden käsittelynopeuden hidastumisen hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa koronan takia. Tämä on toki merkittävä tekijä, mutta haluaisin muistuttaa, että KKO:een saapui viime vuonnakin 653 riita-asioissa tehtyä valituslupahakemusta, joista lupa myönnettiin ainostaan 48 jutussa. KKO voisi siis antaa enemmän riita-asioita koskevia ennakkopäätöksiä, jos se myöntäisi reilusti enemmän riita-asioita koskevia valituslupia. Tuskin läheskään kaikki ne riita-asiat, joissa valituslupaa ei ole myönnetty, olisivat jotenkin kelvottomia ennakkopäätöksen julkaisemisen kannalta.
30. Katsauksensa päätteeksi presidentti Leppänen muistuttaa prosessikynnyksen liiallisesta noususta, juttujen ja etenkin riita-asioiden käsittelyaikojen pidentymisestä ja oikeudenkäynnin kalleudesta, minkä vuoksi riita-asioita ei enää uskalleta viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. "Tuomioistuimeen pitää olla tosiasiallinen pääsy, ja sieltä pitää päästä kohtuullisesti myös pois", kirjoittaa Leppänen. Hän kritisoi, kuten aiemmissakin KKO:n vuosikertomuksissa, tuomioistuinlaitoksen riittämätöntä perusrahoitusta, joka on johtanut asioiden ruuhkautumiseen erityisesti suurissa tuomioistuimissa. Eräiden vireille pantujen selvitysten johdosta Leppänen näkee kuitenkin "valoa tunnelin päässä", mutta nähtäväksi jää, miten tuomioistuinten vaikeaa tilannetta käytännössä onnistutaan parantamaan juuri nyt, jolloin lähes kaikki poliittiset puolueet puhuvat valtion menojen leikkauksista tai sopeutuksista ja suorastaan kilpailevat siitä, mikä puolue haluaa leikata menoja eniten.
31. Norjan ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien päällikkötuomareilla ei näyttäisi olevan samanlaisia huolia. He eivät edes mainitse tuomioistuinten tai johtamiensa ylimpien oikeuksien asiamääriä tai käsittelyaikoja eivätkä ylipäätään valita oikeudenkäyntien pitkää kestoa tai kalleutta taikka riita-asioiden vähenemistä tuomioistuimissa. Naapurimaissamme hallitus ja lainsäätäjä ovat huolehtineet siitä, että tuomioistuinlaitoksen perusrahoitus on kunnossa ja oikeudenkäyntimenettelyä kehitetään nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. On outoa, että Suomessa ei ole päästy samaan. Ilmeisesti tuomioistuimien päällikkötuomarit tai uusi Tuomioistuinvirasto eivät ole kyenneet saamaan poliittisia puolueita ja maan hallitusta vakuuttuneeksi siitä, että tuomioistuinlaitoksen kehittämiseen kannattaa satsata resursseja selvästi aiempaa enemmän.
Tuomareiden määristä
32. Suomen tuomioistuinten huolestuttava tilanne ei kansainvälisten vertailujen eli lähinnä CEPEJ-raportin 2022 perusteella näyttäisi kuitenkaan koskevan tuomareiden lukumäärää, sillä raportin mukaan Suomessa on 100 000 asukasta kohti enemmän tuomareita kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Suomessa tuomareiden määrää on viimeisen kymmenen vuoden lisätty enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Ylioikeuksien esittelijöiden määrissä eri pohjoismaiden välillä ei tiettävästi ole suuria eroja; viime vuonna KKO:n lainkäyttöesittelijöiden henkilötyövuosien määrä oli 23,2; luettelo esittelijöistä samoin kuin kansliahenkilöstöstä löytyy kertomuksen viimeiseltä sivulta 71. Kuten edellä jo ilmeni, KKO:ssa on absoluuttisesti enemmän tuomareita kuin Ruotsin HD:ssa, maan asukaslukuun tai tuomioistuimeen saapuneiden asiamäärään suhteutettuna jopa selvästi enemmän. KKO on siis pitänyt hyvin puolensa jäsentensä lukumäärän suhteen.
Kaksi laajaa artikkelia KKO:n vuosikertomuksessa
33. KKO:n vuosikertomukseen sisältyy jo totuttuun tapaan tälläkin kertaa kaksi erityisartikkelia, joista toisen on kirjoittanut oikeusneuvos Kirsti Uusitalo ja toisen oikeusneuvos Timo Ojala. Uusitalon artikkelin teemana on "Valituslupaharkinnasta korkeimmassa oikeudessa" (sivut 12-23) ja Ojalan "Havaintoja rikosasioiden nimikkeistä korkeimmassa oikeudessa" (sivut 24-37). Artikkelit ovat todella laajoja, minusta selvästi liian pitkiä nimenomaan vuosikertomuksessa julkaistaviksi; ne kattavat nimittäin lähes puolet kertomuksen 71 sivusta. Artikkeleiden sopiva paikka olisi esimerkiksi Defensor Legis tai Lakimies.
34. Kirsti Uusitalon kirjoituksessa ei ole mitään uutta, sillä samasta teemasta on kirjoitettu usein. Viittaan esimerkiksi KKO:n koti-tai verkkosivulla julkaistuun ja siellä edelleen olevaan oikeusneuvos Pertti Välimäen kymmenkunta vuotta sitten kirjoittamaan ansiokkaaseen artikkeliin "Valituslupajärjestelmästä ja valituslupahakemuksen sisällöstä". Uusitalo ei artikkelissaan viittaa kertaakaan Välimäen kirjoitukseen ja KKO:n aiheeseen liittyvistä ennakkopäätöksistäkin hän mainitsee lyhyesti vain muutaman. Lisäksi oikeuden perusteoksiin kuuluvassa kirjassa Prosessioikeus on OTT, hovioikeudenneuvos Jaakko Raution kirjoittama jakso "Valitus korkeimpaan oikeuteen" (6. painos 2021 s. 1170-1201), jossa kirjoittaja selostaa ja analysoi seikkaperäisesti myös KKO:n valituslupajärjestelmää, valitusluvan myöntämisperusteita, valituslupamenettelyä sekä lupahakemuksen sisältöä.
35. Oikeusneuvos Timo Ojalan artikkeli täyttää oikeustieteellisen tutkimuksen vaatimukset hänen analysoidessaan, millaisissa rikosasioissa KKO:lta haetaan valituslupaa ja milloin lupa KKO:lta heltiää. Artikkeli sisältää lisäksi runsaasti pikkutarkkaa tilastotietoa kirjoittajan päätyessä lopuksi toteamaan, että KKO:n "prejudikaattityö kohdistuu rikosasioissa valtaosaltaan asioihin, jotka ovat käräjäoikeudessa harvinaisia". Pyrkisikö KKO tällä tavoin toimiessaan jonkinlaiseen erikoisuuden tavoitteluun, tuskinpa vain. Timo Ojala toteaa artikkelin viimeisessä virkkeessä, että "tarkempaa pohdintaa voi kuitenkin vaatia myös se, onko prejudikaattien antamiseen tarvetta aikaisempaa enemmän myös niissä rikostyypeissä, joita käräjäoikeuksissa esiintyy yleisimmin". Tähän voin kernaasti yhtyä, sillä juuri sellaisia prejudikaatteja tarvittaisiin nykyistä enemmän.
KKO:n tutkii rikosasioissa usein näytön arvointia ja toimittaa sitä varten suullisen käsittelyn
36. KKO on myöntänyt viime vuosina runsaasti valituslupia rikosjutuissa, joissa on kysymys näytön arvioinnista, eli aiheesta, jota aiemmin ei ole pidetty KKO:n "leipälajina" tai sitä erityisemmin kiinnostavana aihealueena. Näin on tapahtunut usein lähinnä raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa asioissa. KKO on toimittanut silloin usein myös suullisen käsittelyn, jossa kuullaan uudelleen kahdessa alemmassa tuomioistuimessa jo kuultuja ja useimmiten jo esitutkinnassa kuultuja asianosaisia ja todistajia. Tämä olisi Norjan Høyesrettissä täysin poikkeuksellista, sillä siellä todistusharkintaa ja näytön arviointia koskevat kysymykset eivät pääsäännön mukaan kuulu ylimmän oikeuden toimivaltaan; sama koskee Tanskan Højesteretiä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa näytön arvointia kokevat asiat ovat paljon harvinaisempia kuin KKO:ssa. Mistä tämä mahtaa johtua? Voisiko käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien näytön arvioinnissa olla usein puutteita tai epäkohtia, että KKO on katsonut velvollisuudekseen ryhtyä kolmantena oikeusasteena pohtimaan, onko näytön arviointia koskevat kysymykset ratkaistu oikein? Ehkä joku KKO:n oikeusneuvos voisi seuraavasssa tai sitä seuraavassa vuosikertomuksessa valaista kysymystä lähemmin?
Tilastotiedoista
37. Tilastotiedoista kiinnostuneille voidaan KKO:n vuosikertomuksesta todeta seuraavaa.
38. KKO:een saapui v. 2022 yhteensä 1 876 asiaa, vähennystä edellisestä vuodesta runsas 6 prosenttia. Valituslupia asioista oli 1 684. Hovioikeuksista saapuneista asioista suurin osa oli ratkaistu Helsingin hovioikeudessa (35 %) ja vähäisin osa Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuksissa (13 prosenttia). Yhden jäsenen kokoonpanossa KKO ratkaisi 27 prosenttia valituslupa-asoista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevista asioista.
Jatkokäsittelyluvan epäämisestä tehdyt valitukset työllistävät KKO:ta suuresti
39. Hovioikeuksista saapuneista asioista jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevien valituslupahakemusten osuus oli edelleen hämmästyttävän suuri, sillä rikosasioissa niitä oli 30 prosenttia ja riita-asioissa peräti 49 prosenttia. Näissä ns. jkl-asioista KKO:een tehtyjen valitusten määrä näyttäisi jatkavan yhä nousuaan. Kun riita-asioissa tehtiin viime vuonna KKO:een 653 valituslupahakemusta, koski niistä yli 300 hakemusta asioita, joissa hovioikeus oli hylännyt valittajan jatkokäsittelylupaa koskevan hakemuksen. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että asianosaiset eivät luota hovioikeuksien jatkokäsittelylupa-asioissa antamiin hylkääviin päätöksiin. Tämä ei ole sinänsä yllätys, sillä lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse perustella lupahakemuksen hylkäämisratkaisua konkreettisilla perusteilla. KKO:n vuosikertomuksessa ei mainita, kuinka monessa jkl-asiassa KKO myönsi valitusluvan, montako ennakkopäätöstä niissä annettiin ja kuinka monta näissä asioissa annetuista ratkaisuista on ns. muita päätöksiä, joista julkaistaan Finlexissä ainoastaan muutaman rivin tiedote.
40. Jatkokäsittelylupamenettelystä säädetään OK 25 A luvussa, joka annettiin 24.6.2010 (650/2010) ja tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Ensimmäiset jatkokäsittelylupahakemusten hylkäämisistä tehdyt valitukset saapuivat KKO:een vuonna 2012. Vuosina 2012-2022 KKO on antanut peräti 139 jatkokäsittelylupaa koskevaa ratkaisua, joista 56 on ennakkopäätöksiä ja 73 julkaisemattomia ratkaisuja eli ns. muita päätöksiä. Nämä on todella suuria lukuja ja itse asiassa suurin asiaryhmä, josta KKO:een valitetaan. KKO on päätynyt arvioni mukaan hyväksymään kyseisistä valituksista noin 90 prosenttia. Valituslupahakemuksissa on todennäköisesti ollut paljon niin sanottuja "kiikun kaakun"- tapauksia, joissa valitusluvan myöntämiseen olisi ollut perusteita, mutta joissa KKO ei ole johtuen lupaa myöntänyt; OK 30 luvun mukaan valitusluvan myöntäminen on harkinanvarainen asia (valituslupa "voidaan myöntää").
41. Valituslupa-asioista tehdyt valituslupahakemukset ja valitukset ovt työllistäneet KKO:ta kymmenen viimeisen vuoden aikana todella paljon. Tästä asiasta asiantuntijat kyllä varoittelivat lakia valmisteltaessa ja säädettäessä, mutta turhaan. Vuonna 2015 tapahtunut jatkokäsitelylupajärjestelmän soveltamisalan tuntuva laajentaminen lisäsi entisestään KKO:lle tehtävien valitulupahakemusten ja valitusten määrää. Asianosaisten oikeusturvan kaventumisesta ei nytkään välitetty, vaan laajennus tehtiin yksinomaan säästösyihin ja hovioikeuksien työmäärään vedoten. Ruotsissa on menetelty tässäkin asiassa toisin ja valittajan oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen järkevästi, sillä hovioikeudessa käytössä oleva tutkimislupamenettely (prövningstillstånd) koskee rikosasian vastaajan valituksen osalta vain asiaa, jossa hänet on tuomittu sakkorangaistukseen (RB 49:13). Ero Suomen OK 25 A luvun 5 §:n 2 momenttiin on suuri, sillä sen mukaan rikosasian vastaaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan myös silloin, kun hnet on tuomittu vankeutta 8 kuukautta tai vähemmän (L 10.4.2015/386); aikaisemmin mainittu rajapyykki oli "vain" 4 kuukautta vankeutta. Yllättävä osoitus siitä, miten jatkokäsittelyluvan edellytyksistä säädettäessä on pidetty silmällä yksinomaan hovioikeuden työmäärän keventämistä ja säästöjen aikaansaamista, mutta asianosaisten ja etenkin rikosasian vastaajan oikeusturvanäkökohdat on sivuutettu lähes kokoaaan. Kun hovioikeuden kielteistä lupapäätöstä ei asiallisesti tarvitse perustella mitenkään, valittajat ovat ymmärrettävästi pettyneitä ja epäluuloisia ja yrittävät saada jatkokäsittelyluvan valittamalla hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Myönnetyt valitusluvat asiaryhmittäin
42. Viime vuonna KKO myönsi 129 valituslupaa ja toimitti kuusi suullista käsittelyä. Valitusluvista 77 koski rikosjuttuja (rikosoikeutta), 48 siivilioikeutta (riita-asioita), 3 vakuutusasioita ja 1 maaoikeusasioita. KKO ei erottele tilastoissaan prosessioikeutta koskevia valituslupahakemuksia ja valituslupia omaksi ryhmäksi niin kuin Ruotsin HD tekee.
43. KKO julkaisi ennakkopäätöksinä (prejudikaatteina) vuonna 2022 vain 81 ratkaisua, mikä on todella alhainen määrä. Vuonna 2021 KKO julkaisi sentään 91, vuonna 2020 101 ja vuonna 2019 112 ennakkopäätöstä. 1980-luvulla KKO antoi parhaimmillan yli 200 ennakkopäätöstä vuodessa. Olen todennut alla mainitussa blogikirjoituksessa, että viime vuonna julkaistuista ennakkopätöksistä rikosoikeutta koski 33, prosessioikeutta 29 ja siviilioikeutta vain 19 ratkaisua.
Olen kirjoittanut KKO:n ennakkopäätösten määrän laskusta Prosessioikeusblogissa
KKO:n ennakkopäätösten määrä putosi rajusti
44. KKO:n käsittelyajat pitenivät vuonna 2022, asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,3 kuukautta (5,0 kk vuonna 2021). Valituslupahakemusten hylkäämiset ratkaistiin keskimäärin 4.4 kuukaudessa. Eniten piteni ennakkopäätösten ja muiden asiaratkaisujen käsittelyaika, joka oli 16,5 kuukautta (edellisenä vuonna 15,3 kuukautta).
Tilastotietoja Ruotsin ja Norjan korkeimmista oikeuksista ym.
45. Ruotsin HD myönsi viime vuonna 127 valituslupaa eli kaksi vähemmän kuin Suomen KKO. Se julkaisi samana vuonna 95 prejudikaatia, joten laskua tapahtui tässä kohdin myös sielläkin, sillä vuonna 2021 HD antoi 101 ennakkopäätöstä. Ennakkopäätösasioiden käsittelyaika oli lyhyempi kuin KKO:ssa eli 14,1 kuukautta. Vuosikertomuksessa valituslupien määrä on jaoteltu, kuten pitääkin, kolmeen ryhmään, joiden osalta prejudikaatit jakautuivat näin: rikosoikeus 30, siviilioikeus 37 ja prosessioikeus 28 prejudikaattia. Vuonna 2021 asioiden jakautuminen oli samansuuntainen: rikosoikeus 26, siviilioikeus 39 ja prosessioikeus 36 ennakkopäätöstä.
46. Rikos-ja siviilioikeudellisten ennakkopäätösten lukumäärän ero Suomen ja Ruotsin välillä on silmiinpistävä. Ruotsin HD antaa enemmän ennakkopäätöksiä siviili- kuin rikosoikeudellisista kysymyksistä, Suomessa tilanne päinvastainen. Huomionarvoinen on myös prosessioikeudellisten ennakkopäätösten verrattain suuri määrä; vuonna 2020 KKO antoi jopa eniten prosessioikeutta koskevia ennakkopäätöksiä.
47. KKO:n jäsenistössä onkin vankkaa prosessioikeudellista osaamista, sillä sen jäsenistä neljä on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta (Leppänen, Koponen, Huovila ja 1.4. ma. jäsenenä aloittava Pölönen), kolme jäsentä on väitellyt siviilioikeudesta (Häyhä, Mäkelä ja Tammi-Salminen), kaksi rikosoikeudesta (Tapani ja Hakamies) ja yksi EU-oikeudesta (Guimaraes-Purokoski); enemmistö KKO:n tuomareista on oppiarvoltaan siis oikeustieteen tohtoreita. Tämä lienee pohjoismaiden ennätys. Ruotsin HD:n nykyisistä 16 tuomareista "vain" viisi on tohtoreita (Herre, Svante Johansson, Asp, Runesson ja Malmberg; Asp on väitellyt rikosoikeudesta, muut siviilioikeudesta) ja Norjan HR:n 20 jäsenestä kolme (tunnettu prosessualisti Skoghøy sekä Falkanger ja Bull).
48. Ruotsin HD on ottanut muutama vuosi sitten käyttöön tavan antaa ennakkopäätöksille, ei vain uusille, vaan myös niiden perusteluissa mainituille aiemmille prejudikaateille nimen, jota käytetään säännönmukaisesti ratkaisuihin viitattaessa. Toimintakertomuksessa selostetuille ratkaisuille on annettu sellaisia nimiä kuin "Övernattningen II", "Mordet i Husum", "A-traktoren"ja "Chattkontakten". Saa nähdä, milloin KKO alkaa nimetä ratkaisujaan samalla tavalla, vai alkaako koskaan.
49. Norjan Høyesterettiin saapui viime vuonna 2155 asiaa, jotka jakautuivat varsin tasaisesti siviili- ja rikosoikeudellisiin asioihin. HR julkaisi viime vuonna ratkaisuistaan 101 ennakkopäätöstä, joista 56 käsitteli riita-asioita ja 55 rikosasioita. Ensiksi mainituista asioista useimmat koskivat vahingonkorvausta (7), siviiliprosessia (7), sopimusoikeutta (6) ja lapsioikeutta (6). Rikosjutuissa julkaistuista ennakkopäätöksistä suurin osa eli 12 prejudikaattia käsitteli rikosprosessia ja sen jälkeen tulivat pahoinpitely-, huume- ja seksuaalirikoksia koskevat prejudikaatit. Prosessioikeus on siten hyvin edustettuna myös Norjan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä.
Epilogi
50. Olen esitellyt tässä artikkelissa joitakin tärkeimpiä vuosikertomukseen sisältyviä tietoja ylimpien tuomioituimien toiminasta omilla arvioinneilla hyöstettynä. Lukijoiden kannattaa toki tutustua itse kertomuksiin, sillä niistä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa.
51. Yhteenvetona sanoisin, että Suomen korkeimman oikeuden kertomus on hieman kuivahko ja paikoitellen pakkopullan oloinen esitys. Kertomuksessa olevat kuvat vakavailmeisistä henkilöistä ovat tummia ja antavat hieman synkän vaikutelman "korkin" toiminnasta, vaikka sellaista se ei todellisuudessa olekaan, minkä voin omasta kokemuksesta KKO:ssa aikoinaan työskennelleenä sanoa. Vuosikertomuksen iloisempi ilme olisi paikallaan, sitä olisi saatu mukaan jo sillä, jos kertomuksessa olisi julkaistu jäsenistön tai vaikkapa koko henkilökunnan yhteiskuva sekä pikkukuvat lyhyen esittelyn kera jokaisesta jäsenestä. Kertomuksessa olevat kaksi artikkelia ovat tässä yhteydessä liian laajoja, sensijaan artikkeli KKO:n viestinnästä on pirteä, mutta siitä jäi kaipaamaan kirjoittajien kuvia. Selkeänä puutteena pidän selosteiden puuttumista KKO:n vuonna 2022 antamista merkittävistä ennakkopäätöksistä.
52. Norjan Høyesterettiin (HR) vuosikertomus on pirteä ja runsaasti valokuvia sisältävä tietopaketti tuomioistuimesta ja sen tuomareista. Kertomuksessa ei mässäillä asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevilla tilastotiedoilla. Julkaisu ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin tuomioistuimen eräät aikaisemmat toimintakertomukset, mutta hyvä se on nytkin. Plussaa ansaitsee mm. se, että kertomuksessa esitellään oikeuden 20 tuomaria kuvien kera ja että siinä on henkilöhaastatteluja, selostuksia kansainvälisistä tuomarikokoukisista, joihin HR:n tuomarit ovat osallistuneet, samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentin vierailusta tuomioistuimessa. Kertomuksessa selostetaan jäsenten tekemiä "maakuntamatkoja" ja HR:ssä järjestettyä asianajopäivää. Erityismaininnan ansaitsee 36 napakasti kirjoitettua ennakkopäätöksen ratkaisuselostetta ja niihin liitetyt linkit, joista pääsee helposti perehtymään ratkaisuihin kokonaisuudessaan.
53. Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomus on kolmikosta ehkä mielenkiintoisin, pirtein ja rennonoloisin. Kertomuksen laatijat ovat ymmärtäneet, että julkaisun 50 sivulla ei ole mahdollista päästä kaiken kattavaan esitykseen tuomioistuimen toiminnasta. Siksi kertomuksessa on keskitytty vain muutamiin asioihin, kuten tuomioistuimen aiemmissakin toimintakertomuksissa on tehty. Asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevat tilastotiedot esitellään lyhyesti vasta kertomuksen lopussa olevilla taulukoilla, eikä oikeuden päällikkötuomari Anders Eka ota niihin omassa katsauksessaan tarkempaa kantaa. Anders Ekasta on kertomuksessa hyväntahtoisesti hymyilevä koko sivun kuva, joka on omiaan luoman yleiseilmeen koko kertomukselle. Kun KKO:n presidentti Tatu Leppänen kiittää katsauksensa lopuksi KKO:n henkilökuntaa hyvin onnistuneesta työstä, HD:n puheenjohtaja Eka toivottaa katsauksensa päätteeksi antoisia lukuhetkiä kertomukseen tutustujille; kertomukset onkin toki suunnattu, ei oikeustalon omalle väelle, vaan sen ulkopuolella oleville ihmisille. HD:n julkaisussa on keskitytty korkeimman oikeuden lainkäytön kansainvälistymiseen, jota koskeva esitys on jaettu sopivasti neljään eri osaan. Toisaalta kertomuksessa selostetaan tuomioistuimen omien perustelujen kehittämistä koskevia kysymyksiä ja siitä pidettyä seminaaria. Tuomareista on yhteiskuva, jonka tekstissä mainitaan lyhyesti perustiedot kustakin jäsenestä. Miellyttävä on myös kahden uuden jäsenen sekä tuomioistuimen uuden kansliapäällikön laajat haastattelut, kuvien kera tietenkin. Kuten Norjan HR:n myös Ruotsin HD:n kertomuksessa selostetaan lyhyesti tuomioistuimen pariakymmentä viime vuonna antamaa merkittävää ennakkopäätöstä.
