1.
Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomuksen 2018 lopussa esitellään asiamääriä,
myönnettyjä valituslupia ja käsittelyaikoja koskevia tilastotietoja.
2.
HD myönsi vuonna 2018 kaikkiaan 137 valituslupaa. Määrä on suurempi
kuin KKO:lla, sillä Suomen ylin oikeuaste myönsi viime vuonna ainoastaan
117 valituslupaa. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa, eli yhtä
paljon kuin Ruotsin HD viime vuonna. Suomen KKO:n myöntämien
valituslupien määrä on noin 6,5 prosenttia saapuneiden
valituslupahakemusten määrästä, sillä noita hakemuksia tehtiin vuonna
2018 noin 1 800. Ruotsin HD:ssa mainittu prosenttiluku jää alle 3
prosenttiin, sillä sinne tehtiin v. 2018 hovioikeuksien ratkaisuista 4
782 valituslupahakemusta.
3.
Entäpä sitten ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen eli
prejudikaattien lukumäärä? Niitä HD julkaisi viime vuonna 93, vuonna
2017 mainittu luku oli 108 ja sitä edellisenä vuonna (2016) 104. Nämä
luvut vastaavat yllättävän hyvin Suomen KKO:n julkaisemien ratkaisujen
määriä. Se julkaisi viime vuonna 92, vuonna 2017 98, vuonna 2016 100 ja
vuonna 2015 105 ratkaisua ennakkopäätöksenä. Olisikohan KKO:ssa
epävirallisesti päätetty, että ennakkopäätösten lukumäärän on syytä olla
"sadan kieppeillä"?
4.
Miten myönnetyt valitusluvat ja julkaistut ennakkopäätökset jakautuvat
oikeusaloittain? Tässä suhteessa naapurimaiden ylimpien oikeusasteiden
välillä on lähtökohtaisesti yksi selvä ero. Suomen KKO:ssa tilastoidaan -
kuten tuomioistuintilastoissa yleensäkin - vain siviiliasioita ja
rikosasioita, edelliset merkitään diaarin S- asioina, jälkimmäiset
puolestaan R -tunnuksella. Ruotsissa sen sijaan oikeusaloja on tässä
suhteessa kolme, sillä siellä asiat jaotellaan rikos- ja
siviiliasioiden lisäksi myös prosessioikeudellisiin asioihin; tätä
tarkoittaen myös HD:ssä on T-asioiden (riitajutut) ja B-asioiden
(rikosjutut) myös muita eli juuri prosessioikeudellisia asioita tai
kysymyksiä (Ö-asiat).
5..
Suomen KKO myönsi vuonna 2017 valituslupia (yht. 137kpl)
oikeusaloittain seuraavasti: riiita-asioissa 47, vakuutusoikeusasioissa
4, maaoikeusasioissa 9 ja rikosasioissa 77 valituslupaa; maa- ja
vakuutusasiat on luokiteltava tietenkin riita-asioiksi. Vuonna 2016 KKO
myönsi valituslupia useammin riita- kuin rikosasioissa, luvut olivat 75
ja 60. Viime vuodelta mainittuja lukuja ei ole vielä saatavissa. KKO:n
tilastoissa ei ole eritelty, missä suhteessa julkaistut
ennakkopäätökset voidaan jakaa oikeusaloittain, eikä tilastoista siis
ilmene, miten usein valituslupa on itse asiassa myönnetty
prosessioikeudellisen kysymyksen perusteella.
6.
Ruotsin korkeimman oikeuden tilastoista ilmenee, että myönnetyt
valitusluvat jakautuivat oikeusaloittain seuraavasti: rikosasiat 29,
siviiliasiat 35 ja prosessioikeudelliset asiat 29 kappaletta. Vuonna
2017 mainitut luvut olivat 25 (rikos), 39 (siviili) ja 44 (prosessi) ja
vuonna 2016 puolestaan 29(rikos), 36 (siviili) ja 39 (prosessi) sekä
vuonna 2015 27(rikos(, 32 (siviili) ja 43 (prosessi). Julkaistut
ennakkopäätökset jakautuivat puolestaan oikeudenalojen mukaan vuonna
2018 näin: (35 (rikos), 48 (siivili) ja 54 (prosessi).
7.
Havaitaan siis, että HD myöntää ja julkaisee ennakkopäätöksiä aika
tasaisesti kolmen oikeudenalan kesken ja että prosessioikeus "kilpailee"
aivan tasavertaisesti rikosoikeuden ja siviilioikeuden kanssa ollen
useana vuonna jopa kärkisijalla. Prosessioikeduen harrastajaa tieto ei
juuri yllätä, ja luulisin, että tilanne on Suomen KKO:ssa suurin
piirtein samankaltainen, (Pitänee eri blogijutussa selvittää asiaa KKO:n
osalta tarkemmin). Prosessoikeuteen luetaan tällöin myös konkurssi- ja
insolvenssioikeudelliset asiat, samoin ylimääräistä muutoksenhakua
koskevat hakemusasiat.
8.
On vielä syytä mainita, että Ruotsin HD käsittelee ja ratkaisee
valitusluvan myöntämistä koskevista asioista peräti 94,1 prosenttia
yhden jäsenen kokoonpanossa ja loput eli vain 5, 6 prosenttia
3-jäsenisessä jaostossa. Suomessa yhden jäsenen valituslupakokoonpano
tuli mahdolliseksi vasta tämän vuoden alusta.
9.
Sullisista käsittelyistä eli pääkäsittelyistä toimintakertomuksessa ei
esitetä tilastotietoja. Suomen KKO toimittaa suullisen käsittelyn -
meillä ei KKOn osalta jostakin syystä haluta käyttää ilmaisua
pääkäsittely - aika usein, viime vuonna 13 asiassa ja vuuonna 2017
kymmenessä asiassa. Näyttää siltä, ettei Ruotsin HD ole tässä suhteessa
juuri sen "ahkerampi".
10.
Ylimpien tuomioistuinten käsittelyajoista lopuksi sen verran, että
meillä KKO käsittelee valituslupahakemukset keskimäärin noin 5
kuukaudessa hakemuksen saapumisesta; tämä tieto perustuu KKO:n 1.1.2019
julkaisemaan tiedotteeseen. Valitusasian käsittely kestää valitusluvan
myöntämisen jälkeen kyseisen tiedotteen mukaan "noin vuoden" , joten
valitusluvan saaneen asian kokonaiskäsittelyaika on "keskimäärin 16-18
kuukautta".
11.
Ruotsin HD:n käsittelyajat ovat selvästi lyhyemmät, mikä osaltaan
johtunee siitä, että Suomen KKO:ssa valituslupahakemuksia ei ole tähän
mennessä voitu käsitellä ja ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa.
Toimintakertomuksen mukaan HD ratkaisee valituslupaa koskevat hakemukset
yksijäsenisessä kokooonpanossa keskimäärin 2,5 kuukaudessa ja
3-jäsenisessä kokoonpanossa puolestaan 3,3 kuukaudessa.
Valituslupahakemuksen läpikäyneen valitusasian kokonaiskäsittelyajan
pituus on toimintakertomuksen mukaan keskimäärin 13,7 kuukautta.
12.
Kun puhutaan käsittelyajoista, olisi syytä muistaa vielä yksi asia.
Valitusaika hovioikeuden ratkaisusta KKO:een on Suomessa yhä edelleen 60
päivää, kun se käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa on vain 30
päivää. Tässä suhteessa ei ilmeisesti ole tapahtunut sadan vuoden aikana
tapahtunut muutosta. Ruotsissa ollaan tässä(kin) suhteessa
joutuisampia, sillä valitusaika, jonka kuluessa myös valituslupahakemus
on tehtävä, on vain neljä viikkoa sekä hovioikeuteen että korkeimpaan
oikeuteen valitettaessa. Määräaikaa voidaan hyväksyttävän syyn takia
toki pidentää, kuten Suomessakin. Nykyoloissa myös Suomessa olisi korkea
aika siirtyä KKO:een valitettaessa nykyistä puolta lyhyempään
valitusaikaan, joka voitaisiin määritellä päivien sijasta viikkoina.
Blogissa käsitellään rule of law -periaatteen ilmenemistä oikeudenkäynnissä, tuomioistuinten riippumattomuutta, oikeuden saatavuutta, asianosaisten tasavertaista asemaa, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä elementtejä sekä ihmis- ja perusoikeuksia ja niiden merkitystä lainkäytössä. Kirjoittaja Jyrki Virolainen on lainkäytön emeritusprofessori ja entinen tuomari.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Högsta domstolen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Högsta domstolen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. helmikuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)