keskiviikko 19. helmikuuta 2020

183. Törkeä kiskonta. KKO 2020:15

1. Kiskontarikoksesta säädetään rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentissa. Sen mukaan kiskonnasta on tuomittava se, joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen.

2. Törkeästä kiskonnasta on säännös saman luvun 7 §:ssä. Sen mukaan, jos kiskonnassa tavoitellaan huomattavaa hyötyä, aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiskonnasta.

3. Kiskontaan syyllistynyt on RL 36:6.1:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Törkeästä kiskonnasta puolestaan on RL 36:7:n mukaan tuomittava vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään 4 vuotta.

4. Kiskontaa koskevia syytteitä käsitellään tuomioistuimissa harvoin. Korkein oikeus on antanut aiemmin vain kaksi ennakkopäätöstä kiskonnasta tai törkeästä kiskonnasta: KKO 2014:32 ja KKO 2015:62. Kummassakin tapauksessa KKO hylkäsi syytteen törkeästä kiskonnasta, hovoikeus oli molemmissa tapauksissa antanut langettavan tuomion.

5. Eilen KKO antoi ennakkopäätöksen, jossa kaavavalituksella rahoiksi lyöneen helsinkiläismiehen katsottiin syyllistyneen törkeään kiskontaan (KKO 2020:15). Helsingin käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, mutta Helsingin hovioikeus oli tuominnut miehen törkeästä kiskonnasta. KKO piti hovioikeuden tuomion lopputuloksen voimassa.

6. Jutussa oli syse siitä, että syytetty A oli vaatinut kiinteistöyhtiön (X Oy) edustajilta 62 500 euroa vastineeksi siitä, että hän peruisi kaavamuutoksesta heinäkuussa 2013 tekemänsä kunnallisvalituksen.  Yhtiö oli maksanut A:lle yhteensä 24 800 euroa, jotta sen ja Kodittomien tuli -nimisen yhdistyksen lokakuussa 2012 tekemä osakekauppa ei peruuntuisi.

7. Jutun taustalla ollut tapahtumasarja alkoi vuonna 2013. Kiinteistöyhtiö Helsingin kiinteistökaari (X Oy) oli sopinut ostavansa asemakaava-alueelta kiinteistöomaisuutta Kodittomien tuki -yhdistykseltä sillä ehdolla, että kaavamuutos saa lainvoiman viimeistään helmikuun lopussa 2014. Asemakaavan muutos  mahdollisti Haagassa sijainneiden toimisto- ja asuntolatilojen muuttamisen asunnoiksi.

8. A kuitenkin valitti asemakaavasta, mikä vaaransi yhtiön ja yhdistyksen kaupan toteutumisen, sillä hallinto-oikeuteen asti edennyt valitus olisi viivästyttänyt kaavamuutoksen voimaantuloa. Viivästymisestä olisi aiheutunut kiinteistöyhtiölle huomattavan talaoudellisen tappion. Yhdistys puolestaan tarvitsi kaupasta saatavaa hintaa nopeasti.

9. KKO:n ratkaisun mukaan A oli tietoinen kaupan ehdoista. Hänellä oli ollut ennen valituksen tekoa mukana Kodittomien tuki -yhdistyksen hallinnossa. Hän oli ollut yhdistyksen hallituksessa myös silloin, kun kiinteistönkaupasta päätettiin. Yhdistyksen mukaan A valitti kaavapäätöksestä tehdäkseen kiusaa yhdistykselle.

10. KKO katsoi, että A on käyttämällä hyväksi X Oy:n riippuvaista asemaa tammikuussa 2014 tehdyn sopimuksen yhteydessä hankkinut tai edustanut itselleen taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa häneen omaan suoritukseensa.

11. KKO piti A:n X Oy:ltä saamaa 24 800 euroa  rikoslain 36 luvun 7 §:ssä tarkoitettuna huomattavana hyötynä. Tältä osin KKO nojautui ennakkopäätökseen KKO 2019:93, kohdat 5-8 sekä niissä viitattuihin aiempiin ratkaisuihin. A on käyttänyt neuvotteluissa hyväkseen saamaansa tietoa kiinteistökaupan ehdoista ja sitä, että hänen tekemänsä kunnallisvalitus olisi estänyt kaavoituksen lainvoimaistumisen osakekaupan yhteydessä sovitussa määräajassa. KKO piti näin ollen A:n erityisen suunnitelmallisena. Tekoa oli siten pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, ja A oli menettelyllään syyllistynyt törkeään kiskontaan.

12. KKO pysytti hovoikeuden A.lle tuomitseman 5 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja 40 päiväsakon suuruisen oheissakon, joka merkitsi hänen tuloillaan 800 euron sakkoa. A tuli palauttaa kiinteistöyhtiöllle saamansa 24 800 euroa.

Ratkaisuseloste KKO 2020:15

13. KKO ratkaisu on perusteltu. Kun kiskonta koskevat ratkaisut ovat olleet harvinaisia, oli paikallaan, että KKO myönsi valitusluvan ja otti asian tutkittavakseen, vaikka hovioikeuden tuomion lopputulosta ei ollut syytä muuttaa. Valitusluvan myöntämistä puolsi myös se, että alemmat oikeudet olivat päätyneet asiassa erilaisiin ratkaisuihin.

14. Rikoslain kiskontaa koskeva säännös (RL 36:6.1) vastaa sanamuodoltaan pitkälti varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (OikTL) 31 §:n 1 momentin säännöstä siviilioikeudellissta kiskonnasta.  Sen mukaan, jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.

15. Kuten korkein oikeus on ratkaisunsa KKO 2015:62 perusteluissa todennut, OikTL 31 §:n soveltamisalaan kuuluvat lain sanamuodon mukaan myös vastikkeettomat oikeustoimet; rikoslain kiskontasäännöksen soveltamisalaan eivät. Siten lahjan antaminen ei täytä kiskontarikoksen tunnusmerkistöä, vaikka lahjoittamistahto olisi saatu aikaan moitittavalla tavalla, esimerkiksi käyttämällä hyväksi toisen ajattelemattomuutta. Rikoslain mukainen kiskonta tulee lisäksi kysymykseen vain, jos edun ja vastasuorituksen välillä on selvä epäsuhta.













perjantai 14. helmikuuta 2020

182. Etälamautinta käyttäen tehty virkarikos ja pahoinpitely. KKO 2020:13.


1. Korkein oikeus (KKO) ei muuttanut eilen antamallaan ennakkopäätöksellä (KKO 2020:13 )Vaasan hovioikeuden tuomiota asiassa, jossa poliisikonstaapeli oli käyttänyt varoittamatta etälamautinta kiinniottotilanteessa Vaasan torilla elokuussa 2015.

2. Vaasan hovioikeus oli 18.12.2018 tuominnut poliisimiehen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä yhteiseen 50 päiväsakkoon a 37 euroa eli maksamaan sakkoa 1 850 euroa sekä suorittamaan asianomistajalle korvauksia mm. kivusta ja särystä yhteensä 700 euroa.

3. Sitä vastoin alioikeus eli Pohjanmaan käräjäoikeus oli  6.9.2017 hylännyt syytteen ja muut vaatimukset.  Syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta hovioikeuteen.

4. KKO:n perusteluista ilmenee, että poliisikonstaapeli (A) oli saapunut 22.8.2015  pahoinpitelytilanteen takia Vaasan torille partiotoverinsa kanssa, kun pahoinpitelystä epäilty mies (B) oli juuri ollut poistumassa paikalta. Mies oli konstaapelin käskystä pysähtynyt ja kääntänyt kasvonsa konstaapelia kohti, mutta kieltäytynyt tottelemasta A:n komentoa mennä maahan. Konstaapeli oli osoittanut miestä etälamauttimella, jolloin mies oli pyytänyt, ettei poliisi ampuisi häntä. Poliisikonstaapeli oli sanallisesti varoittamatta ampunut lähietäisyydeltä B:tä  kerran etälamauttimella keskivartaloon, minkä seurauksena mies oli kaatunut maahan.

5. Hovioikeus oli katsonut, että A oli käyttänyt ankarampaa voimakeinoa kuin tilanteessa voitiin pitää tarpeellisena ja puolustettavana, ja lukenut A:n syyksi tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen ja pahoinpitelyn.

6. KKO, jonne mies valitti tuomiosta,  katsoi hovioikeuden tavoin, että konstaapeli oli käyttänyt etälamautinta vastoin sen käyttöä koskevia säännöksiä ja siten toiminut vastoin virkavelvollisuuttaan. Etälamauttimen käytöstä oli aiheutunut B:lle ainakin kipua.

Ratkaisuseloste KKO 2020:13

7. KKO:n tuomio on erittäin laajasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu, vaikka tapaus vaikuttaa melko selvältä. Toki seikkaperäiset perustelut eivät ole koskaan pahitteeksi. Tapauksen selvittelyyn esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja kolmessa eri tuomioistuimessa kului aikaa kaikkiaan 5,5 vuotta, joten oikeus ei toteutunut tässä asiassa kovinkaan nopeasti.

8. A pyysi valituksessaan, että KO toimittaisi suullisen käsittelyn. KKO hylkäsi pyynnön 3-2 -äänestyksen jälkeen. Suhtauudun itse suullisiin käsittelyihin ja pääkäsittelyihin hyvin positiivisesti, mutta tässä tapauksessa voin sanoa, ettei suullinen käsittelyn KKO:ssa olisi voinut selvittää asiaa juuri nimeksikään.