195. KKO 2020:32. Näyttö rikoksen rasistisesta motiivista. Selitystaakka.

1. Korkein oikeus (KKO) antoi eilen 6.5. 2020 mielenkiintoisen näytön arviointia rikosasiassa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2020:32). Jutussa on kysymys siitä, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään rangaistuksen koventamisperusteesta, tässä tapauksessa rikoksen rasistisesta motiivista.

2. Päijät-Hämeen käräjäoikeus, joka käsitteli jutun lautamieskokoonpanossa, luki 22.11.2017 antamassaan tuomiossa syytettyjen A:n (Oscar) ja B:n (Jarin) syyksi irakilaissyntyiseen asianomistaja C:hen kohdistuneen Lahdessa 3.8.2017 tapahtuneen tapon yrityksen (syytekohta 5) sekä lisäksi Oscarin syyksi afrikkalaistaustaiseen asianomistaja D:hen kohdistuneen laittoman uhkauksen (syytekohta 1) ja ampuma-aserikoksen (syytekohta 6). Tapahtumainkulkua on selostettu tarkemmin  jäljempänä mainitussa KKO:n ratkaisuselosteessa.

3. Käräjäoikeus tuomitsi Oscarin hänen syykseen luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen sekä Jarin hänen syykseen luetusta tapon yrityksestä 3 vuoden 11 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen.

4. Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen siitä, että Oscarille ja Jarille tapon yrityksestä ja Oscarille laittomasta uhkauksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa sovellettaisiin rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kyseiset rikokset olisi tehty rasistisesta, asianomistajien rotuun, ihonväriin, syntyperään tai etniseen alkuperään perustuvasta vaikuttimesta.

5. Syyttäjä valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen ja vaati, että Oscarille ja Jarille rangaistuksia tuomittaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta ja että rangaistuksia sen vuoksi korotetaan.

6. Hovioikeuden tuomiossa, jonka tiivistelmä on otettu KKO:n ratkaisuselosteeseen, on selostettu yksityikohtaisesti  rasistisesta motiivista esitettyä näyttöä. Syytetyt eivät olleet tunteneet asianomistajia, joita he olivat nimitelleet pari kolme kertaa "vitun neekereiksi".

7.  Hovioikeus katsoi tuomiossaan 6.7.2018, että asianomistajien ja todistajan kertomukset tukivat sitä, että asianomistajat olivat valikoituneet Oscarin ja Jarin väkivaltaisen käyttäytymisen kohteiksi nimenomaan ihonvärinsä tai etnisen taustansa perusteella. Asianomistajat ja todistaja olivat yhtenevästi kertoneet vastaajien rasistisesta huutelusta. D:n kertomus ravintolassa tapahtuneesta tönimisestä tuki erityisen selvästi sitä, että Oscarin motiivi väkivallan tekemiselle oli ollut rasistinen. Vastaajat eivät olleet tunteneet asianomistajia entuudestaan eivätkä he olleet esittäneet mitään konkreettista ja uskottavaa vaihtoehtoista syytä tekemälleen väkivallalle.

8. Hovioikeuden mukaan asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että Oscar ja Jari olivat tehneet syytekohdan 5 rikoksen ja Oscar lisäksi syytekohdan 1 rikoksen asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvasta vaikuttimesta. Rangaistuksia mitattaessa oli siten sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta. Hovioikeus katsoi, että koventamisperusteen soveltamisen johdosta vastaajille tuomittuja rangaistuksia oli korotettava neljällä kuukaudella. Hovioikeus korotti siten Oscarin rangaistuksen 5 vuoteen 4 kuukauteen ja Jarin  rangaistuksen 4 vuoteen 3 kuukauteen 15 päivään vankeutta.

9. Korkein oikeus myönsi syytetyille valitusluvan siltä osin kuin rangaistuksen mittaamisessa oli sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperusteetta. Oscar ja Jari vaativat valituksissaan, että koventamisperustetta ei sovelleta ja että heille tuomittuja rangaistuksia alennetaan. Syyttäjä samoin kuin asianomistajat C ja D vaativat valitusten hylkäämistä.

10.  KKO totesi tuomionsa perusteluissa aluksi, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.

11. Tämän jälkeen KKO pohti koventamisperustetta koskevan näytön arviointia ja totesi aluksi, että  oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja todetaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä rangaistuksen koventamisperusteisiin sovellettavasta näyttövaatimuksesta.

12. Oikeuskirjallisuudessa edellä mainitun pykälän 2 momentista ilmenevää näyttövaatimusta on, kuten KKO perusteluissaan toteaa,  tulkittu siten, että näyttökynnys koskee vain sitä, onko vastaaja syyllistynyt rikokseen vai ei, ja että tällöin syyllisyyskäsite merkitsee samaa kuin rikosoikeudellinen vastuu. Lisäksi on katsottu, että rikosten seuraamusten osalta ei voida puhua varsinaisesta näyttökynnyksestä, vaan tuomioistuin tekee niistä melko pitkälti kokonaisarvioinnin käsillä olevien faktojen perusteella (Jaakko Rautio – Dan Frände: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. 2016 s. 42). Samansuuntaisesti oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että seuraamusharkintaan liittyviä seikkoja koskevalta näytöltä ei edellytetä samanlaista vakuuttavuutta kuin syyksilukemiseen vaaditaan (Pasi Pölönen – Antti Tapanila: Todistelu oikeudenkäynnissä. 2015 s. 133–134).

13. Nämä oikeuskirjallisuudessa esityt kannanotot eivät kuitenkaan tyydyttäneet KKO:ta. Se toteaa, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyssä koventamisperusteessa on kysymys seikoista, joiden vuoksi rikosta tulisi arvostella keskimääräistä ankarammin. Rangaistuksen koventaminen kyseisillä perusteilla perustuu samankaltaiseen seikastoon, joka on useiden eri rikosten tunnusmerkistössä säädetty rangaistusvastuun edellytykseksi (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja syrjintä, rikoslain 11 luvun 10 ja 11 §).

14. Nyt kysymyksessä olevan koventamisperusteen, siis rasisistisen vaikuttimen, ja mainittujen rikostunnusmerkistöjen välistä samankaltaisuutta kuvastaa KKO:n mukaan myös edellä mainitun rikoslain muutoksen esitöissä esitetty kanta, jonka mukaan koventamisperustetta ei voida soveltaa syrjintää ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevissa rikoksissa, koska tällöin olosuhde, joka on otettu huomioon tunnusmerkistön laadinnassa, otettaisiin vastaajan vahingoksi huomioon rangaistuksen mittaamisessa (ns. kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto, HE 317/2010 vp s. 38 ja HE 44/2002 vp s. 193). Sama olosuhde voi siten tulla arvioitavaksi sovellettavan rikostunnusmerkistön muotoilusta riippuen joko tunnusmerkistötekijänä tai koventamisperusteena.

15. Edellä esitetyn perusteella KKO katsoi, että kysymyksessä olevan koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedottuja seikkoja arvioitaessa on perusteltua noudattaa näyttövaatimusta, joka rinnastuu rangaistusvastuun perusteeksi vedottuja seikkoja koskevaan tuomitsemiskynnykseen. - Tämä on ratkaisun pääsanoma ja oikeusohje.

16. Tämän jälkeen KKO jatkaa perusteluissaan, että rikoksen rasistisesta motiivista voidaan toisinaan esittää näyttönä vastaajan oma ilmoitus tekonsa vaikuttimista. Vastaaja on saattanut esimerkiksi kertoa ulkopuolisille taikka viesteissä tai kirjoituksissa ilmaista, että hänen suunnittelemansa tai tekemänsä rikoksen motiivi on ollut rasistinen. Jollei vastaaja ole tällä tavoin itse ilmaissut motiiviaan, teon vaikuttimia voidaan yleensä arvioida vain ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella.

17. KKO:n mukaan käytännössä usein esiintyvä viite rikoksen rasistisesta motiivista on se, että tekijä on ennen tekoa, sen aikana tai sen jälkeen käyttänyt asianomistajan ihonväriin tai etniseen alkuperään viittaavia loukkaavia nimityksiä. Tällainen nimittely ei välttämättä yksistään riitä osoitukseksi teon rasistisesta vaikuttimesta, vaan nimittely on suhteutettava teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Varsinkin jos rasistinen nimittely on yhdistynyt siihen, että rikos on kohdistettu vastaajalle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön eikä siihen vaikuta olleen mitään muuta, esimerkiksi asianomistajan käyttäytymiseen liittyvää syytä, nimittely ja teko-olosuhteet muodostavat yhdessä vahvan näytön rikoksen rasistisesta vaikuttimesta. Teon vaikuttimia koskevaa näyttöä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että koventamisperusteen soveltaminen ei edellytä, että rasistinen motiivi olisi ollut rikoksen ainoa motiivi.

18. Tämän jälkeen KKO viittasi aikaisemmin antamiinsa ratkaisuihin, joissa se on todennut, että  syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut (ks. esim. KKO 2019:2, kohta 10). Jos syyttäjän esittämä näyttö viittaa vahvasti siihen, että rikos on tehty rasistisesta vaikuttimesta, tulee näyttöä arvioitaessa näin ollen harkittavaksi myös se, onko vastaaja saattanut uskottavaksi, että rikoksen tekeminen on johtunut yksinomaan jostakin muusta vaikuttimesta. Vastaajan selitysvelvollisuutta harkittaessa on KKO:n mukaan toisaalta otettava huomioon yleinen tieto siitä, että varsinkin lievemmät väkivaltarikokset saavat usein alkunsa hetken mielijohteesta tai objektiivisesti arvioiden vähäpätöiseltä vaikuttavista ärsykkeistä ja ettei rikokselle siis välttämättä aina ole mitään järkevästi selitettävissä olevaa motiivia.

19. Tämän "yleisen osan" jälkeen KKO siirtyi tarkastelemaan kysymyksesä olevaa asiaa. Se totesi, että hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut tapahtumat ovat alkaneet sisällä ravintolassa, jossa Oscar oli asianomistaja D:tä vastaan kävellessään yllättäen tönäissyt tätä. D:n kysyttyä syytä tönäisylle Oscar oli nimitellyt tätä rasistisesti. Oscar on tämän jälkeen ravintolan ulko-ovelle vievässä portaikossa uhannut D:tä mukanaan olleella käsiaseella syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.

20. Ravintolan ulkopuolella vastaajat ovat kohdistaneet asianomistajiin rasistista nimittelyä ja huutelua. He ovat muun muassa kehottaneet rasistisin huudoin asianomistajia ryhtymään tappeluun. Tämän jälkeen vastaajat ovat syyllistyneet heidän syykseen syytekohdassa 5 luettuun, C:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen.

21. Asiassa oli KKO:n mukaan riidatonta, että vastaajat eivät ole tunteneet asianomistajia entuudestaan. Asiassa esitetystä näytöstä ei ole pääteltävissä, että asianomistajat olisivat ennen kyseisiä tapahtumia menetelleet tavalla, joka selittäisi, miksi vastaajat ovat ryhtyneet kohdistamaan uhkailua ja väkivaltaa heihin.

22. KKO katsoi, että koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista esitetty näyttö tuki vahvasti sitä hovioikeuden tekemää päätelmää, että asianomistajat ovat valikoituneet Oscarin ja Jarin rikosten kohteeksi ihonvärinsä ja etnisen alkuperänsä vuoksi. Oscar ja Jari eivät myöskään olleet esittäneet menettelylleen uskottavaa vaihtoehtoista selitystä, jota heiltä syytekohdan 5 teon vakavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi voitu edellyttää.

23. Näillä perusteilla KKO katsoi, ettei koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Kun hovioikeuden ratkaisu koventamisperusteen soveltamisesta oli siten oikea, Oscarille ja Jarille tuomittuja rangaistuksia ei olllut heidän valitustensa johdosta aihetta alentaa. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

24. KKO:ssa äänestys 4-1. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Häyhä, Antila, Mäkelä ja Välimaa, vähemmistöön oikeusneuvos Jokela. Vm. jäsen katsoi, ettei syytettyjen riitaa haastava huutaminen konfliktitilanteessa osoittanut vakavasti otettavaa vaikutinta tapon yritykseen tai että väkivalta olisi perustunut olennaisesti rasistiseen motiiviin. Hän ei näin ollen soveltanut  rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyä koventamisperustetta.

Ratkaisuseloste KKO 2020:32

25.  KKO:n yksimielinen kanta, jonka mukaan rangaistuksen koventamisperusteen edellytyksistä tulee vaatia yhtä vahva näyttö kuin syyllisyydestä, on perusteltu. Ainakin periaatteessa on näin sanottava. Se, miten tätä edellytystä käytännössä arvioidaan, saattaa olla hieman eri asia. Tässä tapauksessa kysymystä on arvioitu monipuolisesti pro et contra, contra -näkökohtia on tuotu esiin sekä enemmistön että vähemmistöön jääneen jäsenen perusteluissa.

26. Todettakoon, että KKO:n perusteluissa mainitun kahden todistusoikeutta koskevan kommentaariteoksen lisäksi myös hovioikeudenneuvos, OTT Helena Vihriälä on väitöskirjassaan Tahallisuuden näyttäminen (2012) esittänyt kannan, jonka mukaan seuraamusharkintaan, teon törkeysarvosteluuun sekä subjektiiviseen syyksiluettavuuteen liittyviltä seikoilta ei edellytä samanlaista vakuuttavuutta kuin teon syyksilukemiseen vaaditaan (s.70-84). Professori Dan Frände on toiminut Vihriälän virallisena vastaväittäjänä.

27. Toinen kysymys, johon ratkaisussa otetaan kantaa, koskee vastaajien selvittämisvelvollisuuutta; tästä käytetään tosin oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti nimikettä syytetyn selitystaakka. Minusta KKO olisi voinut ottaa ko. sanan ratkaisuselosteen otsikkoon asiasanaksi. Tässä tapauksessa tuomioistuin - ainakin korkein oikeus - on edellyttänyt, että vastaajat olisivat antaneet uskottavan vaihtoehtoisen selityksen, jonka mukaan he olisivat tehneet kyseiset rikokset jostakin muusta syystä kuin rasistisesta motiivista. Kun tällaista selitystä ei annettu, ei koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista jäänyt varteenotettavaa (järkevää) epäilystä.

28. Selitystaakka on varsin mielenkintoinen käsite tai juridinen periaate, joka liittyy yhtäältä  syyttömyysolettamaan ja syytetyn vaitio-olo-oikeuteen, toisaalta taas näytön arviointiin. Selitystaakan mukaan todistusharkinnassa voidaan päätyä syytetylle epäedullisiin johtopäätöksiin siksi, että syytetty ei kysyttäessä anna selitystä tai selvitystä tietystä häntä vastaan puhuvasta seikasta, vaan vaikenee, vaikka hän voisi sen helposti tehdä. Selitystaakka ei merkitse sitä, että syytetyn vaikeneminen vaikuttaisi syyttäjän esittämän todistelun näyttöarvoa lisäävästi, vaan kyse on siitä, että vastauksen antamatta jättämnen heikentää syytetyn puolustuksen mahdollisuutta horjuttaa syyttäjän esittämää näyttöä.

29. Katso selitystaakasta esimerkiksi Pasi Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (2003) s. 137-138, Pölönen - Tapanila emt. s. 370-371 ja Jyrki Virolainen, Lainkäyttö (1995) s. 312. Korkein oikeus on aikaisemmin viitannut syytetyn selitystaakkaan näytön arvioinnin yhteydessä esimerkiksi ratkaisuissaan KKO 2018:3 ja 2019:2.

30. Ruotsissa on keskusteltu Suomea vilkkaammin selitystaakasta (förklaringsbörda) ja sen merkityksestä. Ks. esimerkiksi Anna Norlander, Förklaringsbördan i brottmål och dess förenlighet med oskyldighetspresumtionen, Svensk Juristtidning 2017 s. 653-670. Ruotsin korkein oikeus on ottanut kantaa syytetyn selitystaakkaan vuonna 2013 eräässä purkuhakemuksen johdosta antamassaan päätöksessä (NJA 2013 s. 931, "Resningsmålet"). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on kahdessa ratkaisussaan eli tapauksissa Murray v. Iso-Britannia 28.10.1994 ja Averill v. Iso-Britannia 6.6.2000 katsonut, että syytetyn kieltäytyminen vastata hänelle  esitettyihin kysymyksiin voitiin ottaa huomioon syytettä tukevana todisteena, langettavaa tuomiota ei kuitenkaan voitu perustaa yksinomaan siihen.

84. Hovioikeus korotti rangaistusta Asema-aukion pahoinpitelyasiassa

                                 Kuva rikospaikalta tapauksen jälkeen

1. Helsingin hovioikeus antoi tänään tuomion niin sanotussa Asema-aukion pahoinpitelyasiassa. Hovioikeus julkaisi asiasta lyhyen eli vajaan sivun pituisen tiedotteen, jota olen käyttänyt tämän kirjoitukseni lähtökohtana. Minusta tiedote olisi voinut olla laajempi.

2. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) Suomen järjestön 10.9.2016 Helsingissä rautatieaseman Asema-aukiolla järjestämän tapahtuman yhteydessä eräs ulkopuolinen - itse asiassa sittemmin  rikoksen uhriksi joutunut Jimi Karttunen (JV:n huomautus) -  oli sylkäissyt maahan järjestön lippurivin edessä. Tällöin syytteen mukaan vastaaja Jesse Torniainen oli muutaman juoksuaskeleen otettuaan hypännyt ilmaan ja potkaissut uhria jalkapohjallaan rintaan. Sen seurauksena uhri (Jimi Karttunen siis) oli kaatunut selälleen maahan ja iskenyt päänsä asfalttiin. Karttuselle oli aiheutunut tajuttomuus ja erilaisia vammoja. Hän oli kuollut vammoihinsa muutama päivä myöhemmin.

3. Helsingin käräjäoikeudessa Jesse Torniaista oli syytetty törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Torniainen itse katsoi syyllistyneensä vain tavalliseen pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus tuomitsi 30.12.2016 Torniaisen törkeästä pahoinpitelystä 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Torniainen olisi pahoinpitelyllään aiheuttanut uhrin kuoleman ja siksi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut edellytyksiä soveltaa rasistista motiivia koskevaa rangaistuksen koventamisperustetta eikä toisaalta asian saama julkisuus ollut peruste lieventää rangaistusta.

4. Syyttäjät (Anna-Riitta Rinkinen ja Jouni Peräinen), uhrin oikeudenomistajat sekä Jesse Torniainen valittivat tuomiosta hovioikeuteen.

5. Helsingin hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin Jesse Torniaisen syyllistyneen vain törkeään pahoinpitelyyn. Asiassa ei voitu sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että uhrin hoito-ohjeiden vastainen huumaus- ja lääkeaineiden käyttäminen saattoi muuttaa aivovammasta toipumista aiheuttamalla kuolemaan johtaneen aivojen turvotuksen. Törkeän pahoinpitelyn ei näytetty olleen katkeamattomassa rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä uhrin menehtymiseen, minkä vuoksi myös hovioikeus hylkäsi syytteen kuolemantuottamuksesta.

6. Hovioikeus katsoi pahoinpitelyn motiiviksi sen, että Kemppainen oli ilmaissut vastustavansa rasistisen järjestön edustamia arvoja. Pahoinpitely oli siten tehty rasistisin motiivein. Tämä otettiin käräjäoikeuden tuomiosta poiketen rangaistusta mitattaessa huomioon koventavana seikkana. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että nykyisin voimassa olevan lain mukaan rasistisen motiivin käyttäminen koventamisperusteena ei edellytä  uhrin kuulumista suojatuun kansanryhmään, kuten aiemmin voimassa olleessa laissa säädettiin.  perusteluissaan. Hovioikeus korotti Torniaisen rangaistuksen 2 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeutta. 

7. Hovioikeuden mukaan törkeästä pahoinpitelystä Torniainen olisi tullut tuomita 1,5 vuodeksi vankeuteen, mutta rangaistusta kovennettiin puolella vuodella  rikoksen uusimisen takia - Torniainen on jo aiemmin syyllistynyt pahoinpitelyrikoksiin - ja kolmmella kuukaudella rasistisen motiivin perusteella.

8. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Jukka Kontio, Jukka Lindstedt ja Heli Sankari, asian valmistelijana oli esittelijä Anu Välimäki. Helsingin käräjäikeus ratkaisi asian kolmen tuomarin kokoonpanossa, johon kuuluivat puheenjohtajana laamanni Tuomas Nurmi sekä muina jäseninä käräjätuomarit Tero Kujala ja Johanna Nevalainen.

9. Syyttäjät ovat vaatineet Torniaiselle varsin ankaraa rangaistusta, sillä he esittivät vielä hovioikeudessakin, että Torniainen tulisi tuomita törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta vähintään 5 vuodeksi vankeuteen.  Se olisi kuitenkin ollut selvästi liian ankara rangaistus, vaikka syyte kuolemantuottamuksesta olisikin hyväksytty.

10. Käräjäoikeus ja hovoikeus ovat perusteellet ratkaisua varsin seikkaperäisesti ja muutoinkin asianmukaisella tavalla kuten pitikin tehdä. Yksi seikka minua jäi hieman kuitenkin hieman askarruttamaan. Torniaisen puolustus vetosi molemmissa oikeusasteissa lieventävänä asianhaarana uhrin eli Jimi Kemppaisen provokatoriseen käyttäytymiseen juuri ennen Torniaisen suorittamaa hyppypotkua. Kemppainen nimittäin oli, kuten syyttäjien teonkuvauksestakin ilmenee,  PVL:n lippurivistön kohdalle saapuessaan pysähtynyt rivistössä olleen henkilön eteen, lausunut Vastarintaliikkeestä jotain kielteistä sekä lopuksi vielä ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi sylkäissyt eteensä maahan.  Tämä sai lippurivistön vieressä seisseen Torniaisen reagoimaan asiaan Karttuseen kohdistetulla hyppypotkulla.  

11. Hovoikeus on kuitannut ko. asian "kaunein sanakääntein" siten, että Karttunen oli ilmaissut vastustavansa rasistisen järjestön edustamia arvoja ja katsonut, että pahoinpitelyn suorittamisella oli rasistinen motiivi. Karttusen väitetystä provokatorisesta käyttäytymisestä hovioikeus ei sen sijaan lausu tässä kohtaa mitään; Karttusen sylkäisystä hovioikeus näyttää vaikemevan tyystin. Tiedotteessaan hovoikeus sanoo hyvin miedosti ja itse asiassa virheellisesti, että  "eräs henkilö oli sylkäissyt maahan järjestön lippurivin  edessä", vaikka  on kiistatonta, että tuo "eräs henkilö" oli nimenomaan Jimi Karttunen. - Olisiko mediassa ja somessa kuukausikaupalla Asema-aukion pahoinpitelystä ja sen rasistisesta motiivista "vellonut" keskustelu kenties vaikuttanut hovioikeuden kannanmuodostukseen?

12. Käräjäoikeus sitä vastoin totesi lyhyesti, että "pelkästään se seikka, että Karttunen oli sylkäissyt maahan lippurivistön edessä eikä mahdollisesti sanonut jotain negatiivista lippua kantaneelle henkilölle ei osoita Torniaisen rikoksen motiivia RL 6 luvun 5 §:ssä säädetyllä tavalla rasistiseksi". 

13. Olisin itse taipuvainen katsomaan, että käräjäoikeuden sanottu johtopäätös on hovioikeuden kantaa perustellumpi. Onko Karttunen itse asiassa edes mieltänyt, että aukiolla oli meneillään juuri uusnatsien rasistinen mielenilmaus? Joka tapauksessa hovioikeuden olisi tullut ottaa kantaa syytetyn puolustuksen väitteeseen siitä, että Karttunen oli käyttäytynyt tilanteessa provokatorisesti. Minusta Asema-aukion pahoinpitely on etenkin rangaituksen mittamisen osalta sellainen tapaus, jossa korkein oikeus (KKO) voisi myöstää valitusluvan ja ottaa asian ratkaistavakseen.

14. Rangaistuksen mittaamisella ja siihen vaikuttavilla seikoilla ja tekijöillä on käytännössä ylipäätään tärkeä merkitys. Tämän on viime vuosina havainnut myös KKO, sillä se myöntää nykyisin usein valituslupia rangaistuksen mittaamisesta ja julkaisee sitä koskevia ratkaisuja ennakkopäätöksinä. KKO:ssa pohditaan parhaillaan, ketä se tulee esittämään avoinna olevaan oikeusneuvoksen virkaan. Kuten olen äskettäin blogijutussa numero 82 todennut, KKO saattaa esittää uudeksi jäsenekseen rikosoikeuden alalla kunnostautunutta viranhakijaa. Hakijoiden joukossa on myös yksi rikosoikeuden professori eli Jussi Tapani Turun yliopistosta. En ihmettelisi, jos KKO päättäisi esittää häntä jäsenekseen.

22. Tuomio Asema-aukion pahoinpitelyjutussa

                                                     Rikospaikka

1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään tuomion Asema-aukion pahoinpitelytapauksesta.  Oikeus katsoi syytettynä olleen Jesse Torniaisen syyllistyneen Jimi Karttusen törkeään pahoinpitelyyn. Sen sijaan käräjäoikeus hylkäsi syytteen Karttusen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Torniainen tuomittiin 2 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdoton, Torniaista ei kuitenkaan määrätty heti vangittavaksi, vaikka syyttäjä oli sitä vaatinut. Torniainen on ollut asian esitutkinnan aikana tutkintavankeudessa kuukauden verran; hänet päästettiin tutkintavankeudesta 19.10. 

2. Tapauksessa on kyse julkisuudessa paljon esillä olleesta Asema-aukiolla 10. syyskuuta tapahtuneesta pahoinpitelystä. Pohjoismainen vastarintaliike -uusnatsijärjestö, jonka aktiiveihin Jesse Torniainen kuuluu, oli järjestänyt paikalla mielenosoituksen, jonka ohitse Jimi Karttunen oli kävelemässä. Karttunen pysähtyi mielenosoittajien lippurivistön eteen, sylkäisi maahan, minkä jälkeen Karttusen eteen juossut Torniainen potkaisi ns. juoksu - tai hyppypotkulla Karttusta rintaan. Karttunen kaatui maahan ja löi päänsä katukiveykseen. Hänet vietiin sairaalaan, josta hän poistui omasta aloitteestaan ja kuoli kotonaan noin kuukausi pahoinpitelyn jälkeen.   

3. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta, koska Jimi Karttusen  menehtymisen ei näytetty olleen rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä pahoinpitelyrikokseen. Käräjäoikeus piti mahdollisena sitä, että uhrin omalla myötävaikutuksella on ollut merkittävä vaikutus siihen, että aivovamma on myöhemmin pahentunut ja johtanut menehtymiseen. Käräjäoikeuden mukaan epäselväksi jäi, olisiko uhri menehtynyt vammaan ilman omaa myötävaikutustaan. Käräjäoikeus toteaa, että selvityksen mukaan uhri ei asianmukaisesti sitoutunut hoitoon, vaan hän on oma-aloitteisesti vastoin lääkäreiden suositusta lopettanut osastohoidon, poistunut sairaalasta, jonne hänet oli tuotu 10.9., jo vajaan viikon kuluttua eli 15.9.,  sekä käyttänyt välittömästi hoitojakson jälkeen ja todennäköisesti myös sen aikana päihteitä sekä lääkkeitä, joita hänelle ei oltu määrätty lääkärien toimesta.

4. Käräjäoikeus hyväksyi syyttäjän vaatimuksen rangaistuksen koventamisesta syytetyn aikaisemman rikollisuuden vuoksi. Se korotti rangaistusta puolella vuodella. Torniainen on aiemmin syyllistynyt suhteellisen lieviin rikoksiin, joissa on toisaalta ainakin osaksi ollut kyse myös väkivaltarikollisuudesta. 

5. Syyttäjän esittämän koventamisperusteena esittämän rasistisen motiivin käräjäoikeus sitä vastoin hylkäsi. Käräjäoikeus viittaisi tässä kohdin siihen, ettei syyttäjä ollut yksilöinyt, mikä oli sen vähemmistöryhmä, johon asianomistaja Karttunen oli kuulunut.  Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että Karttunen olisi valikoitunut rikoksen uhriksi vähemmistöryhmään kuulumisen vuoksi, käräjäoikeus totesi. Pelkästään se seikka, että Karttunen oli sylkäissyt maahan lippurivistön edessä sekä mahdollisesti sanonut jotain negatiivista lippua kannattaneelle henkilölle, ei osoita Torniaisen rikoksen motiivia rasistiseksi. Toisaalta käräjäoikeus hylkäsi puolustuksen vaatimuksen rangaistuksen lieventämisestä asian saaman poikkeuksellisen julkisuuden vuoksi. Oikeus totesi, että Torniainen oli myös itse käyttänyt julkisuutta julkaisemalla internetissä kohta teon jälkeen tapausta koskevaa tietoa omasta näkökulmastaan. 

6. Syyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on jo ehtinyt ilmoittaa valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Hän katsoo Torniaisen syyllistyneen myös törkeään kuolemantuottamukseen. Hovioikeuden tulee ottaa rangaistuksen koventamisperusteena huomioon teosta ilmenevä rasistinen motiivi, sanoo Rinkinen. Tällaiseksi motiiviksi voidaan syyttäjän mukaan katsoa teko, joka kohdistuu rasistista kiihottamista vastustavaan henkilöön kuten ko. tapauksessa Jimi Karttuseen.  

7. Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati Jesse Torniaiselle 4.5 - 5 vuoden pituista vankeusrangaistusta. Se olisi kyllä liian ankara rangaistus, vaikka hovioikeus hyväksyisi syyttäjän näkemyksen syytetyn syyllistymisestä pahoinpitelyn ohella myös törkeään kuolemantuottamukseen. Minusta näyttä melko selvältä, ettei syytetyn syyksi voida lukea kuolemantuottamusta. Pahoinpidelty on käyttänyt sairaalassa ollessaan päihteitä ja hän on poistunut sairaalasta omin luvin, vaikka hänen hoitonsa oli vielä kesken. 

8. Näillä näkymin en oikein usko, että myöskään syyttäjän vaatimus rasistisesta motiivista menestyisi hovioikeudessa. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio tosin näyttää olevan haastattelussaan tästä asiasta eri mieltä. Karttunen on toki ilmaissut halunsa vastustaa ko. mielenosoitusta, jota hän on ilmeisesti pitänyt rasistisena, mutta hän on minusta tehnyt tämän liian raflaavalla tavalla eli alkamalla syljeskellä kohti mielenosoittajien rivistöä. 

8. Pahoinpitelyä ei olisi ilmeisesti lainkaan tapahtunut, jollei Karttunen olisi pysähtynyt mielenosoittajien eteen ja ryhtynyt syljeskelemään kohti lippua kannattelevaa mielenosoittajaa. Karttusen provokatiivinen käytös ei toki ole oikeuttanut Torniaista kohdistamaan minkäänlaista väkivaltaa häntä vastaan. Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan.

9. Poliisihallitus on muutama päivä sitten ilmoittanut, että se tulee nostamassa ensi vuoden alssa käräjäoikeudessa kanteen, jossa vaaditaan Suomen vastarintaliikkeen (SVL) toiminnaan lakkauttamista. Poliisin mukaan SVL:n vallankumouksellinen, väkivaltainen ja avoimen rasistinen toiminta on olennaisesti lakien ja hyvien tapojen vastaista.