128. KKO: Ei valituslupaa tuotevastuuasiassa

1. Korkein oikeus (KKO) tiedotti tänään, ettei se ole myöntänyt valituslupaa sähköpyörän maahantuojalle asiassa, jossa on kysymys siitä, oliko sähköpyörä aiheuttanut tulipalon Nurmijärvellä sijaitsevassa rivitaloyhtiössä keväällä 2015. 

2. Helsingin hovioikeuden  4.10.2018 asiassa antama tuomio jää näin ollen voimaan. Samalla raukesi KKO:n 18.10.2018  antama määräys siitä, että hovioikeuden tuomiota ei toistaiseksi panna täytäntöön.

3. Helsingin hovoikeus tuomitsi 4.10.2018  sähköpyöriä Suomeen tuovan yhtiön suorittamaan tuotevastuulain perusteella vahingonkorvausta vakuutusyhtiölle tulipalon aiheuttamsta vahingosta yhteensä noin 460 000 euroa. KKO:n tiedotteen mukaan hovioikeus otti asiassa vastaan laajan todistelun ja katsoi sen perusteella, että sähköpyörä, jonka sen omistaja oli noin 15 minuuttia aikaisemmin jättänyt rivitaloyhtiön häkkivarastoon, oli aiheuttanut rivitalon tuhonneen tulipalon. 

KKO:n tiedote

4. Hovioikeuden mukaan pyörässä oli sen vuoksi olut tuotevastuun tarkoittama turvallisuuspuute, josta maahantuoja oli vastuussa. Myös Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin päthynyt jutussa samaan johtopäätökseen, mutta tuominnut vahingonkorvausta enemmän kuin hovioikeus eli 610 000 euroa.

Hovioikeuden ratkaisutiedote

5. Tapausta on käsitelty aiemmin julkisuudessa. Maahantuontiyrityksen omistaa liikemies Jari Komulainen, joka on ollut monessa mukana. Hän on tullut tunnetuksi myös siitä, että oli vuosina 1982-1990 naimisissa presidentti Mauno Koiviston tyttären Assi Koiviston kanssa. 

6, Komulaisen valituslupahakemuksen epäsi KKO:ssa kaksijäseninen kokoonpano, johon kuuluivat oikeusneuvokset Jarmo Littunen ja Eva Tammi-Salminen. Asian esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeusihteeri Tiina Väisänen. 

7. Sitä, millä perusteella valituslupaa ei myönnetty, emme tarkkaan ottaen tiedä, sillä KKO ei perustele sanottuja päätöksiään mitenkään. Ratkaisu kuului lyhyesti ja tylyn ytimekkäästi: "Valituslupaa ei myönnetä". 

8. Voidaan toki sanoa, että lupaa ei myönnetty, koska siihen ei ollut oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 luvun 3 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, joita ovat ennakkopäätöperuste, purku- tai kanteluperuste ja tärkeän syyn peruste. 

9. Kyllä, mutta ymmärrettävistä syistä luvanhakija, joka on luultavasti perustellut hakemuksensa varsin yksityiskohtaisesti ja muutenkin asianmukaisella tavalla, haluaisi tietää, miksi hänen asiassaan luvan myöntämisperusteita ei katsottu olevan olemassa. Perusteluksi ei riittä pelkkä lainsäännökseen viittaaminen. KKO edellyttää ja suorastaan vaatii, että valitusluvan hakijan tulee perustella erittäin tarkasti, miksi valituslupa tulisi myöntää. Sen sijaan KKO ei itse perustele millään tavalla ratkaisuaan, jolla lupahakemus hylätään. Dialogi asianosaisen ja tuomioistuimen välillä ei siten toimi lainkaan.

10. KKO:n tiedotteessa annetaan ikään kuin rivien välissä ymmärtää, että lupa on evätty osin sen vuoksi, että sekä hovioikeus että käräjäoikeus ovat olleet yhtiön tuotevastuusta samaa mieltä. Tämä ei ole kuitenkaan peruste, jolla valituslupa tulisi tai voitaisiin automaattisesti hylätä. KKO antaa runsaasti ennakkopäätöksiä, joissa alemmet oikeudet ovat olleet samaa kannalla.

11. Valituslupaa ei voida hylätä liioin pelkästään siksi, että KKO katsoo lupahakemusta käsitellessään, ettei se ilmeisesti tulisi muuttamaan hovioikeuden tuomiota, jos lupa myönnettäisin ja KKO tutkisi myös pääasian. On paljon ennakkopäätöksiä, joissa KKO on tullut samaan lopputulokseen kuin hovioikeus ja käräjäoikeus. 

12. KKO:n tiedotteesta voidaan, nytkin vain rivien välistä, että lupa olisi hylätty sen takia, että ratkaisu riippuu lähinnä (vain) näytöstä. Tähän viittaa tiedotteessa oleva toteamus, jonka mukaan  "hovioikeus otti vastaan laajaa todistelua". 

13. KKO ei kuitenkaan ole tuomioistuin, joka tutkisi vain oikeudellisia eli lain soveltamista koskevia kysymksiä, muttei lainkaan näyttökysymyksiä eli todistusharkintaan ja näytön riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Monissa KKO:n antamisssa ennakkopäätöksissä, useimmat niistä koskevat rikosasioita, on ollut keskeisesti esillä juuri todisteiden harkinta, siis näyttökysymys. KKO on myöntänyt viime aikoinakin valituslupia nimenomaan näytön arvioinnin osalta, ks. esimerkiksi VL 2018-5, VL 2018-35, VL 2018-36, VL 2019-37 ja VL 2018-42.

14. KKO on kenties suhtautunut vastentahtoisesti valitusluvan myöntämiseen siksi, että asia on ollut varsin laaja, mihin tiedotteen toteamus "lajasta todistelusta" viittaa. Selvää kuitenkin on, ettei jutun laajuus tai suppeus voi olla ratkaiseva kriteeri valitusluvan myöntämistä harkittaessa. KKO ei voi toimia "rusinat pullasta" -periaatteella, jättää hankalat ja laajoilta vaikuttavat asiat tutkimatta ja myöntää valituslupia vain tapauksissa, joita aineiston laajuus ei rasita.

15. KKO näyttää tosin myös viime aikoina mieltyneen lähinnä helpontuntuisiin ja faktoiltaan melko yksinkertaisiin asioihin, joissa lupa on annettu ja ratkaisu julkaistu ennakkopäätöksenä.Tällaisista ennakkopäätöksistä voidaan esimerkkinä mainita monet rangaistuksen mittaamista koskevat ratkaisut, jotka ovat toki sinänsä oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta tärkeitä, mutta joissa jo alemmat oikeudet ovat päätyneet samaan lopputulokseen kuin KKO.

16. Tuotevastuuta koskevia ennakkopäätöksiä KKO on antanut varsin vähän. Finlexistä löysin hakusanalla tuotevastuu oikeastaan vain yhden hieman "sinne päin" olevan tapauksen, joka on ratkaistu jo vuonna 1981 (KKO 1981 I 1). Ratkaisu on ajalta, jolloin tuotetevastuulaki ei vielä ollut voimassa, ja koski tapausta, jossa myymälässä myydyssä grillimakkarassa ollut metallipala oli vaurioittanut makkaraa syöneen henkilön hammasta.  Nyt olisi ollut korkea aika antaa tuotevastuuta koskeva kunnon ennakkopäätös ja myöntää sitä varten sähköpyörän maahantuojalle valituslupa.

17. Saattaa olla, että KKO hylkäsi Komulaisen lupahakemuksen, koska asia on liian vaikea ratkaista. Komulainen on kertonut esittäneensä jutussa todisteena mm. VTT:n lausunnon, jonka mukaan lyijyakullinen pyörä ei ole voinut syttyä itsestään palamaan. Lisäksi hovioikeudelle oli toimitettu sähköpyörien turvallisuutta seuraavan yhdysvaltalaisen Light Electric Vehicle Associationin lausunto, jonka mukaan maailman noin 130 miljoonasta lyijyakullisesta pyörästä yhdenkään ei ole tiedetty syttyneen palamaan.