137. KKO esittää: Vanhan myllyn tarina (KKO 2019:13)

                                Mämmen mylly Äänekoskella (Kuva Terho Vuorinen)

1. Tässä kommentoiva ratkaisu tuo mieleen vanhan laulun tai iskelmän nimeltä Vanhan myllyn taru. Sen on säveltänyt 1950 -luvun alkupuolella Toivo Kärki ja sanoittanut Reino Helismaa. Kappaletta soitettiin radiossa etenkin 1950- ja -60 -luvulla. Sen ovat laulaneet levylle ainakin Matti Louhivuori ja Metrotytöt, Tapio Rautavaara ja Metrotytöt, Katri-Helena ja Souvarit.

1a. Niin vanha mylly kertoa vois monta tarinaa/mut niitä kuulla harvan sydän saa/se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa/sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa.  

2. Viljan jauhamiseen tarkoitettuja kotitarvemyllyjä oli aiemmin runsaasti, vähintään yksi joka pitäjässä tai isommassa kylässä. Vesimylly saa käyttövoimansa virtaavasta vedestä, kuten koskesta. Siinä virtaava vesi pyörittää siipiratasta  tai turbiinia, jonka liike käyttää myllyssä olevaa koneistoa tai laitetta. Vesimyllyt olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolelle saakka.
 
3. Myllynpito ja jauhatusoikeus ovat luonnollisesti antaneet aihetta moniin riitoihin ja oikeudenkäynteihin. Finlexissä minituista korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksistä löytyy hakutermillä "mylly" 12 ratkaisua, joista useimmat koskevat 1930 -luvulla ratkaistuja tapauksia, viimeisin "kunnon myllytapaus" on vuodelta 1957 (KKO 1957 II 62). 
 
4. Tänään annettu uusi myllyratkaisu KKO 2019:13 koskee Äänekosken Mämmenkoskella toiminnassa olleen myllyn lopettamista ja kotitarvikejauhatusoikeuden irtisanomista. Tosin ennakkopäätöksen otsikossa ei mainita asiasanoina jauhatusoikeus tai mylly, vaan ainoastaan sellaisia juridisia termejä kuten sopimus, olosuhteiden muuttuminen, sopimuksen irtisanominen, sopimuksen sitovuus ja vahingonkorvaus. Asiasa on toki kyse myös sopimuksen tulkinnasta.
 
Ratkaisuseloste KKO 2019:13
 
5. Minusta myös "jauhatusoikeus" olisi ollut syytä mainita ennakkopäätöksen otsikossa asiasanana, sillä siitähän tapauksessa on juuri kysymys. Ehdotin hieman aikaisemmin Ruotsin korkeinta oikeutta käsittelevässä kirjoitussarjassa, että KKO voisi  ryhtyä "matkimaan" naapurimaan ylintä oikeutta nimeämällä ratkaisemiaan tapauksia nasevasti kuvaavilla sanoilla. Ratkaisu KKO 2019:13 olisi helppo nimetä vaikkapa sanoilla vanha mylly tai jauhatusoikeus, miksei myös Mämmen mylly.
 
6. KKO:n ratkaisun otsikko kuuluu näin:  
Kotitarvemyllyjen osakkaat olivat vuonna 1895 myyneet kiinteistönkaupoilla myllykiinteistöt ja koskiosuudet. Kauppakirjoissa oli sovittu myyjien ikuisista vastikkeettomista jauhatusoikeuksista. Sopijapuoleksi tullut yhtiö oli kesäkuussa 2011 irtisanonut jauhatusoikeuksia koskevat sopimukset päättymään saman vuoden loppuun mennessä, jolloin yhtiön omistaman myllyn toiminta päättyi. Osa osakkaista vaati kanteella ensisijaisesti jauhatusoikeuden pysyttämistä ja toissijaisesti korvauksia sopimuksen oikeudettomasta irtisanomisesta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että yhtiöllä oli ollut oikeus irtisanoa sopimus ja että yhtiön käyttämä irtisanomisaika oli ollut kohtuullinen.

7. Muotoilu on toki korrekti ja noudattaa KKO:n perinteistä tyyliä. Otsikkoa voidaan toki hieman kritsoida sanonnan "korkeiman ratkaisuista ilmenevin perustein" osalta, koska se on itse asiassa tarpeeton. On näet muutenkin selvää, että KKO on perustanut ratkaisunsa eli johtopäätöksen (tuomiolauselman) juuri perusteluista ilmeneviin perusteisiin, so. faktoihin ja niihin sovellettuihin normeihin, ja vain niihin.

8. Ratkaisu on annettu viiden jäsenen kokoonpanossa. Kuten Ruotsin HD:tä koskevassa kirjoitussarjassani mainitsin, naapurimaan ylin oikeus ilmoittaa aina avoimesti, kuka jäsenistä on toiminut asiassa referenttinä eli ns. tarkastavana jäsenenä, joka vastaa ensi sijassa mm. ratkaisun perustelujen laatimisesta. Suomen KKO tai KHO ei julkista sanottua tietoa milloinkaan, mitä pidän epäkohtana ja avoimuuden puutteena. Ratkaisun taltiokappaleeseen asia kyllä merkitään, mutta asianosaisilta lienee kohtuutonta edellyttää, että heidän tulisi tiedustella asiaa aina KKO:n kirjaamosta tai esittelijältä.

9. Myllypaikkakunnan lehdessä eli Äänekosken kaupunkisanomissa kyseistä oikeusriitaa selostettiin 17.2.2016 eli viikko ennen Keski-Suomen käräjäoikeus tuomion antamista otsikolla "Ikuinen jauhatusoikeus vuodelta 1895 vietiin - Mämmen myllyn osakkaat vaativat Metsä Boardilta liki 5,7 miljoonan korvauksia. Lehtijutun mukaan kanteen nostaneet Mämmen myllyn 15 osakasta ihmettelivän oikeudessa, että "eikö ikuinen olekaan ikuista"? Yksi heistä oli MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Luntila, joka vaati 14 muun osakkaan tavoin lähes 380 000 euron korvauksia.

10. Oikeusriidan keskiössä oli Mämmenniemen johtokunnan ja Metsä-Boardin edeltäjän, Äänekoski Oy:n vuonna 1895 tekemä kauppakirja, jolla jakokunnan tilat myivät Mämmenkosken myllykiinteistönsä jakokoskiosuutensa teollista toimintaa aloittamassa olleelle yhtiölle.  Kauppakirjan mukaan "ostaja on velvollinen antamaan meidän taloille ikuisesti vuosittain kelvollisen jauhatuksen, ryynityksen ja lesetyksen vapasti tullitta", siis korvauksetta. Kyse oli tilojen eli osakkaiden oikeudesta jauhattaa viljaa kotitarpeekseen.

11. Metsä-Board Oyj purki sopimuksen kesällä 2011 ensisijaisena syynä oli myllärin eläkoityminen ja jauhatuksen vähyys. Yhtiön tytäryhtiö ilmoitti maksavansa osakaille kohtuullisen korvauksen jauhatusoikeuden menettämisestä. Myllyn toiminta lakkasi vuoden 2011 lopussa, vaikka sitä vastustaneet 15 osakasta olivat etukäteen ilmoittaneet, etteivät he hyväksy irtisanomista.

12. Kaiki kolme oikeusastesstta hylkäsivät "niskoittelevien" osakkaiden nostaman kanteen yksimielisesti, käräjäoikeus 24.2.2016 ja Vaasan hovioikeus 23.2.2017. Hovioikeuden tuomiosta kului siis vielä kaksi vuotta, kunnes KKO tuli asiassa samaan tulokseen. Alemmat oikeudet lausuivat myös siitä, että  kotitarvemyllyn osakkaiden vaatimukset olivat vanhentuneet, kun kanne oli nostettu vasta tammikuussa 2015, vaikka se olisi tullut panna vanhentumislain mukaan vireille viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä. KKO sen sijaan katsoi, ettei kantajien vaatimusten vanhentumisesta ollut enää tarpeen lausua, koska kanne oli tullut jo asiaperusteilla hylätyksi.

13. KKO:n perustelut noudattavat jo tutuksi tullutta seikkaperäistä linjaa, joka kertoo ns. oikeustieteellisen metodin tai perustelutavan käytöstä. Ts. KKO:n jäsenet (plus esittelijä) ovat yhteisvoimin laatineet asiasta kelpo tutkielman, joka olisi ilman muuta hyväksytty ja vieläpä maininnalla "oivallinen",  jos kyse olisi ollut oikeustieteellisessä tiedekunnassa laaditusta siviilioikeudellisesta gradusta.

14. Epäilevät tuomaat voivat kenties kyseenalaistaa, oliko edes valitusluvan myöntäminen ja asian tutkittavaksi ottaminen KKO:ssa ollut tarpeen, koska oikeusriita on jokseenkin yksinkertainen ratkaista ja jo alemmat oikeudet olivat tulleet asiassa samaan tulokseen, jota voidaan ilman muuta pitää ainoana oikeana ratkaisuvaihtoehtona. Tästä lienee turha kitistä, sillä emme voi mitään sille, että lain mukaan KKO valikoi vuosittain parista tuhannesta tapauksesta tutkittavakseen sellaiset hieman yli 100 tapausta, joita se itse  pitää tutkimisen ja ennakkopäätöksen antamisen arvoisina. 

15. Jos korkeasti oppineet ja kaiken kokeneet neuvokset haluavat perustella myös sinänsä helppoja ja yksinkertaisia tapauksia niin maan perusteellisesti, niin siitä vaan! Ei meidän muiden tarvitse tästäkään mieltämme pahoittaa, sillä eihän meidän, luojan kiitos, tarvitse lukea noita perusteluja sanasta sanaan, vaan usein jopa ratkaisuotsikon eli ns. oikeusohjeen silmäily riittää.

33. KKO 2017:14. Oliko kanne ennenaikainen?

                                                      YSE 1998

1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä  28.3. kanteen ennenaikaisuutta ja yleisten sopimusehtojen tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2017:14).

2. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan Tricon Oy tilaajana ja PauKo Oy urakoitsijana olivat vuonna 2011 ovat solmineet kahden kerrostalon purkamista koskevan aliurakkasopimuksen. PauKo Oy on vaatinut tammikuussa 2012 vireille panemassaan kanteessa, että Tricon Oy velvoitetaan suorittamaan sille maksu eräistä urakkaan kuulumattomista lisätöistä sekä urakkahinnan viimeinen maksuerä.

4. Tricon Oy on vaatinut, että kanne hylätään ennenaikaisena, koska urakan loppuselvitystä ei ollut tehty urakkaan sovellettavien Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (YSE-ehdot) edellyttämällä tavalla. Kohteessa ei ollut suoritettu vastaanottotarkastusta, PauKo Oy ei ollut antanut Tricon Oy:lle lopputilitystä eivätkä osapuolet olleet läpikäyneet kohdetta koskevaa taloudellista loppuselvitystä.

5. Espoon käräjäoikeus käsitteli asian kolmen tuomarin kokoonpanossa laamanni Olli Saunanojan puheenjohdolla. Käräjäoikeus ratkaisi 27.3.2014 antamallaan välituomiolla kysymyksen siitä, oliko kanne ennenaikainen. Käräjäoikeus totesi, että osapuolet eivät olleet laatineet eivätkä edes yrittäneet laatia sopimusehtojen mukaisia urakasta laadittavia asiakirjoja, osapuolten riitaisia ja riidattomia näkemyksiä ei ollut kirjattu, vastaanottotarkastusta ei ollut pidetty eikä taloudellista loppuselvitystä ollut laadittu. Näiden seikkojen perusteella ja viitaten ratkaisusta KKO 1995:81 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus hylkäsi kanteen ennenaikaisena.

6. PauKo Oy:n valituksesta Helsingin hovioikeus, jonka puheenjohtajana toimi paria kuukautta myöhemmin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitetty hovioikeudenneuvos Tuomo Antila, totesi  20.4.2015 antamassan tuomiossa, että PauKo Oy:n lopputilitykseksi katsoma laskelma oli päivätty vasta kanteen vireillepanon jälkeen eikä asiassa ollut edes väitetty, että PauKo olisi vaatinut vastaanottotarkastuksen toimittamista tai esittänyt loppuselvitystä ennen kanteen nostamista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kanne tuli käräjäoikeuden lausumin tavoin hylätä ennenaikaisena. 

7. Korkein oikeus myönsi PauKo:Oy:lle valitusluvan. Valituksessaan PauKo vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Yhtiö katsoi, että kanne ei ole ennenaikainen. Se on vedonnut toisaalta siihen, että YSE-ehtojen mukainen tilisuhteiden järjestäminen ei ole edellytyksenä riitautetun saatavan perimiselle, ja toisaalta siihen, että se oli vaatinut taloudellisen loppuselvityksen järjestämistä sinä aikana, kun asia on ollut vireillä käräjäoikeudessa.

8. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli siten kysymys siitä, oliko kanne ennenaikainen vai ei, eli oliko Tricon Oy:n ja PauKo Oy:n välisten tilisuhteiden järjestäminen YSE-ehdoissa edellytetyllä tavalla edellytyksenä sille, että Tricon voidaan urakoitsija PauKon kanteesta velvoittaa suorittamaan urakkasopimukseen perustuvia saatavia. 

9. Tiukan äänestyksen 3-2 jälkeen KKO päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltua tulkita PauKo Oy:n esittämällä tavalla siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvisra erääntyneistä saatavistaa jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Alempien oikeuksien ei siten olisi pitänyt hylätä kannetta ennanaikaisena, vaikka se oli pantu vireille ennen taloudelliseen loppuselvittelyyn tähtääviin toimenpiteisiin ryhtymistä. KKO kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja palautti asian uutta käsittelyä varten käräjäoikeuteen.

10. KKO:n enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Koponen, Littunen ja Huovila, vähemmistön puolestaan presidentti Esko ja oikeusneuvos Rajalahti.

KKO 2017:14

11. Tapauksessa on kysymys kanteen ennenaikaisuudesta, joka on ratkaistu Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) tulkinnan avulla. Kanteen ennenaikaisuus tarkoittaa sitä, että kantajalta puuttuu oikeusuojan tarve eli riittävä oikeudellinen intressi. jotta asia voitaisiin ottaa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi. 

12. Tyypillinen tapaus kanteen ennenaikaisuudesta on siinä vaaditun suoritusvelvoitteen eli saatavan erääntymättömyys. Saatavan eräntyminen, samoin kuin sen vanhentumattomuus, on kanteen aineellisoikeudellinen hyväksymisedellytys, ei kanteen tutkimisen edellytys. Kanne, joka perustuu erääntymättömään saatavaan, on siten hylättävä ennenaikaisena ("sillä kertaa"), jolloin kantaja voi nostaa uuden kanteen saatavan erääntymisen jälkeen. Jos suoritus- eli velvoittamiskanteen ennenaikaisuus ilmenee vasta oikeudenkäynnin aikana, kantajalla on, jos hän haluaa, periaatteessa mahdollisuus muuttaa kanteensa saatavaa koskevaksi vahvistuskanteeksi. Tästä ei ko. tapauksessa kuitenkaan ole ollut kysymys.

13. Esillä olevassa tapauksessa kanteessa vaaditut saatavat ovat olleet erääntyneitä; vastaajayhtiö (Tricon Oy) ei ole tehnyt väitettä niiden erääntymättömyydestä. Kuten KKO:n ratkaisun perusteluista ilmenee (kohta 8), asianosaiset voivat tietyissä rajoissa sopia siitä, että saatavan erääntyneisyys ei vielä riitä, jos kanteen nostamisen edellytykseksi on sovittu jokin pätevä lisäedellytys. Tässä tapauksessa kyse on ollut siitä, tuliko kanteessa mainitut urakkaan perustuvat saatavat selvittää ensin yleisissä sopimusehdoissa mainitussa menettelyssä eli  taloudellisessa loppuselvityksessä ennen kuin niitä koskeva kanne saatiin nostaa. Ts. rajoittivatko kyseiset sopimusehdot kanteen nostamista, kun loppuselvitystä ei ollut tehty.

14. KKO:n vähemmistö, samoin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus,  on vastannut sanottuun kysymykseen myöntävästi, enemmistö sen sijaan kielteisesti. Molempia kannaottoja voidaan perustellusti puoltaa, jolloin kyseessä on tilanne, joka edellyttää tuomion perusteluilta pro et contra -tyyppisen metodin käyttämistä. Minusta enemmistön oikeudellinen päättely ja argumentointi on vähemmistön pohdintaa vakuuttavampi. 

15. Aluksi enemmistö on pohtinut asiaa ratkaisussa KKO 1995:81 ilmaistun oikeusohjeen valossa (perustelujen kappaleet 14-19). Kyse oli siitä, voitiinko sanottua oikeusohjetta soveltaa myös tässä uudessa tapauksessa. Enemmistö on päätynyt kantaansa hyvin argumentoiden siihen, että vuoden 1995 ratkaisussa oli kyse merkittävällä tavalla erilaisesta tilanteesta kuin esillä olevassa tapauksessa, joten nyt annettavaa ratkaisua ei voitu perustaa siitä ilmenevään oikeusohjeeseen.

16. Toiseksi enemmistö on analysoinut tilisuhteen järjestämistä koskevia yleisiä sopimusehtojen sanamuotoa ja sisältöä (kappaleet 20-23). Pohdinnan mukaan ehtojen sanamuoto ei tue käsitystä, jonka mukaan ennen loppuselvitystä esitettyä kannevaatimusta olisi pidettävä ennenaikaisena. Enemmistö totesi, että rakennuskohteen vastaanottotarkastusta (68 §), urakkasuoritusten tarkastusta (71 §) ja taloudellisesta lopppuselvitystä (73§ §) koskevissa ehdoissa on määrätty puhevallan menettämisestä siinä tapauksessa, että sopijapuoli laiminlyö esittää vaatimuksensa selvitysmenettelyssä, mutta niihin ei sisälly nimenomaisia määräyksiä siltä varalta, että toinen osapuoli vaatii sopimuksen mukaisia saataviaan jo ennen mainittuja selvityksiä.

17. Kolmanneksi enemmistön perusteluissa on käsitelty tilisuhteen selvittämistä koskevien sopimusehtojen tarkoitusta. YSE-ehtojen mukaisen loppuselvityksen jälkeen vireille pannuissa oikeudenkäynneisttä on alusta asti mahdollista keskittyä pelkästään riitaisiksi jääneiden kysyysen selvittämiseen. Tämä etu menetään, mikäli urakkasopimuksen perustuva kanne pannaan vireille ennen loppuselvitystä. Tämän vuoksi loppuselvitystä koskevien sopimusehtojen tarkoitus puoltaisi sopimuksen tulkintaa Tricon O:n esittämällä tavalla.

18. Seuraavaksi enemmistö kiinnitti huomiota YSE-ehtojen 11 luvussa oleviin erimielisyyksien ratkaisemista ja saataavn perintää koskeviin sopimusehtoihin. Perusteluissa todetaan että jos tarkoituksena olisi ollut, ett erääntyneiden urakkasaatavien saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi  olisi ollut tarkoitus rajoittaa Tricon Oy:n katsomin tavoin, olisi luontevaa ottaa asiasta nimenomainen määräys YSE-ehtojen 11 lukuuun. Kun tällaista määräystä ei ole mainitussa luvussa tai YSE-ehdoissa muutoinkaan, 11 luvun sopimusehdot tukevat enemmistön mielestä PauKo Oy:n puoltamaa tulkintaa.

19. Loppukaneettinaan eli johtopäätöksenään enemmistö päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltu tulkita PauKo Oy.n esittämällä tavalla, eli siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvista erääntyneistä saatavistaan jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Perustelujen mukaan tätä vaihtoehtoa tuki myös se, että velkojalla on oikeusjärjestyksen mukaan lähtökohtaisesti oikeus velkoa erääntynyttä saatavaa tuomioistuimessa ja saada siitä täytäntöönpanokelpoinen suoritustuomio. Reaalisena asia-argumenttina enemmistö viittasi lisäksi siihen, että varsinkin pitkäkestoisissa urakoissa urakotsijan asemaa heikentäisi merkittävästi se, jos riitautettua saatavaa koskevaa vaatimusta ei olisi mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi ennen urakan loppuunsaattamista ja sitä seuraavaa tilisuhteiden järjestämistä.

20. Korkeimman oikeuden vähemmistön ja enemmistön välinen näkemysero voidaan kiteyttää siten, että vähemmistön mukaan urakoitsijan saatavien suora eli siis jo ennen YSE-ehdoissa mainittua loppuselvitystä oikeudessa tapahtuva vaatiminen edellyttäisi, että sanotusta mahdollisuudesta olisi osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Enemmistö puolestaan katsoi, että saatavan perinnän ja sitä tarkoittavan kanteen nostamisen rajoittaminen ennen loppuselvityksen suorittamista on mahdollista vain, jos siitä on urakan osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Hyväksyn enemmistön kannan, koska se on vähemmistön kantaa suoraviivaisempi ja sen tueksi voidaan vedota kanneoikeuden yleisiin periaatteisiin sekä saatavan perintää koskeviin vahvoihin asia-argumentteihin.

21. Eräänlainen kompromissiratkaisu asiassa olisi ollut se, että kannetta ei olisi hylätty ennenaikaisena, mutta kanteen käsittelyä olisi siirretty tai se olisi jätetty OK 14 luvun 4 §:n nojalla lepäämään ja odottamaan osapuolten välillä tehtävän loppuselvityksen valmistumista.

22. Korkeimman oikeuden tuomio on, kuten ylimmän oikeusasteen ratkaisut nykyisin yleensä aina, sangen seikkaperäisesti perusteltu. Perustelut sisältävät 32 kohtaa tai kappaletta. Lukuisat väliotsikot parantavat ratkaisun luettavuutta. Vertailun vuoksi todettakoon, että ratkaisua KKO 1995:8, johon perusteluissa viitataan, on perusteltu vain kahdessa kappaleessa. KKO:n ratkaisujen perustelut ovat laajentuneet huomattavasti, ehkä jopa liikaa, jos niitä vertaa esimerkiksi Ruotsin korkeimman oikeuden tuomioihin, joissa selvitään usein paljon lyhyemmillä ja tiiviimmin kirjoitetuilla perusteluilla. Vm. tapa on omiaan edistämään perustelujen ymmärrettävyyttä. 

23. Hovioikeuden 20.4.2015 antamasta tuomiosta ehti kulua lähes kaksi vuotta korkeimman oikeuden ratkaisuun. Näin tapahtuu lähes aina muissakin tapauksissa. Voidaan sanoa, että Suomen ylin oikeus on hidas ja tehoton, jos tilannetta vertaa ko. suhteessa Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Ruotsissa ylimmän oikeuden tuomio saadaan yleensä jo  noin vuoden kuluttua hovioikeuden ratkaisun antamisesta. Näin siitä huolimatta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa tuomitsemistoimintaan osallistuu ainostaan 14 jäsentä, mutta Suomen korkeimmassa oikeudessa vastaava jäsenmäärä  on19. Mistä kyseinen voisi ero johtua? Olen käsitellyt kysymystä blogikirjoituksessa nro 3/27.9.2016 "Korkein oikeus Suomessa ja Ruotsissa".