perjantai 1. huhtikuuta 2022

286. Työsopimus. Vahingonkorvaus. Työantajan korvausvastuu. Korvauksen sovittelu. KKO 2022:22

1, Vaikeavammainen B oli toiminut henkilökohtaisen avustajansa (X) työnantajana. Hän ei ollut ottanut työntekijää varten ryhmähenkivakuutusta, mihin hänellä olisi työehtosopimuksen mukaan ollut velvollisuus. Työntekijän (X) kuoltua tämän oikeudenomistaja A vaati B:ltä vahingonkorvausta saamatta jääneestä henkivakuutuskorvauksesta.

2. Korvausvaatimusta arvioitiin työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla. B ei näyttänyt menetelleensä työnantajana huolellisesti sillä perusteella, että jättäessään vakuutuksen ottamatta hän oli toiminut kunnalta saamaansa ohjeen mukaisesti. Lainkohta: Työsopimuslaki 12 luku 1 § 1 momentti. KKO:ssa äänestys 3-2. Ks.

3. Työnantajan korvausvelvollisuutta työntekijälle ei voitu kohtuullistaa. B velvoitettiin suorittamaan A:n vaatima vahingonkorvaus 23 830 euroa viivästyskoineen. Korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen asiassa S2020/282 korvausvelvolliseksi tuomitun kaupungin kanssa; ks. vm. ratkaisusta KKO 2022:21.

4. KKO:ssa kaksi jäsentä hylkäsi A:n kanteen koska B ei ollut aiheuttanut A:lle vahinkoa tuottamuksellaan. 

5. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202222.html

6. Alemmat tuomioistuimet eli Keski-Suomen käräjäoikeus, tuomio  21.11.2018, ja Vaasan hovioikeus, tuomio 19.1.2021, olivat hylänneet A:n kanteen

2 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Selostuksesta ei valitettavasti käy ilmi, minkäsisältöinen ja kuinka selkeä vakuutuksen ottamisen osalta kunnalta (kaupungilta) saatu ohje sitten oli. Koska kaupunki on tuomittu yhteisvastuullisesti korvausvelvolliseksi, niin ilmeisesti ohje on ollut B:ta harhaanjohtava. Hiukan erikoinen on tulkinta, että 'oikeudenomistaja' A olisi kärsinyt asiassa jotain vahinkoa, mutta ehkä kyseessä ovat hautauskulut, jos sellaisia ryhmähenkivakuutuksen ehtoihin sisältyy.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman laajempana ongelmana voisi ottaa esille ongelman, että nykyjärjestelmässä sosiaalityössä tarvitseva vaikeavammainen, jonka kyvyt ottaa työnantajan usein vaativa rooli voi olla haastava, pakotetaan tekemään työsopimus omissa nimissään sen sijaan, että kunta solmisi työsopimuksen omissa nimissään ja siirtäisi vain työnjohto-oikeuden avustettavalle. Henkilökohtaisen avustajan palkka maksetaan aina sosiaalitukena.

Usein esimerkiksi tuollaisen avustajan irtisanomisjutut ovat vaikeita, koska tuollaisessa työsuhteessa henkilökemioiden toimivuus on tärkeää eikä työsopimuslain irtisamisnormisto kaikilta osin sovellu jäännöksettömästi.