Lähtökohtia ja periaatteita
1. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelystä on annettu laissa useita säännöksiä, jotka koskevat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä kysymyksiä eli ovat niin sanotusti prosessioikeuden "peruskauraa", kuten joskus on tapana sanoa. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi nyt kommentoitavassa tapauksessa (KKO 2026:32) esille tulevat syytesidonnaisuus ja tuomioistuimen aineellinen (materiaalinen) prosessinjohto, josta käytetään myös nimikettä kyselyoikeus- ja velvollisuus. Vaikka näitä(kin) asioita korostetaan jo tulevien juristien yliopisto-opetuksessa, ilmenee niiden osalta käytännössä usein puutteita ja laiminlyöntejä, joihin joudutaan puuttumaan vielä korkeimman oikeuden ratkaisuissa; esimerkiksi Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien käytännössä tämä on paljon harvinaisempaa. Tämä on varsin yllättävää ja kertoo siitä, että tuomareiden täydennys- ja jatkokoulutuksessa olisi yhä tarpeen kiinnittää näihin perusasioiden riittävää huomiota.
Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa
1. Kommentoitavassa tapauksessa syyttäjä ja asianomistaja vaativat Pirkanmaan käräjäoikeudessa syytetty A:lle rangaistusta raiskauksesta. Syytteen mukaan A on vuonna 2022 ollut asianomistajan kanssa kahdesti sukupuoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että asianomistaja oli ollut tiedottomuuden ja muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. A oli riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä kahdella eri tekokerralla samana aamuyönä asianomistajan emättimeen ollen kahteen eri kertaan sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. Teko oli loppunut molemmilla kerroilla asianomistajan havahduttua A:n menettelyyn.
2. Haastehakemuksessa oli todettu riidattomaksi seikaksi muun muassa, että A on vähintään yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa.
3. A kiisti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja katsoi, että kysymys oli ollut yhteisymmärryksessä tapahtuneesta sukupuoliyhteyden yrityksestä. A:n penis ei ollut ollut erektiossa, eikä se ollut käynyt asianomistajan emättimessä.
4. Käräjäoikeus, käräjätuomari ja lautamiehet, hylkäsi 31.1.2024 antamallaan tuomiolla syytteen. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan riidatonta on ollut, että vastaaja on yrittänyt olla asianomistajan kanssa yhdynnässä. - Siitä, miksi käräjäoikeus ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt sanottuun seikkaan jutun käsittelyssä asianosaisten huomiota, ei KKO:n ratkaisuselosteessa ole mainintaa.
Hovioikeuskkäsittely
5. Syyttäjä ja asianomistaja vaativat valituksissaan Turun hovioikeudelle, että A:n syyksi luetaan raiskaus käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja lausumillaan perusteilla katsoi tuomiossaan 10.3.2025, että A:n on näytetty menetelleen syytteen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla, kuitenkin siten, että hän on yrittänyt työntää sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus tuomitsi A:n raiskauksen yrityksestä 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Käsittely KKO:ssa
6. Korkein oikeus myönsi A:le valitusluvan. A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.
7. Hovioikeus toimitti korkeimman oikeuden pyytämän selvityksen, josta ilmeni, ettei hovioikeus ollut ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä. - Ratkaisuselosteessa ei mainita syytä tai selitystä, jonka vuoksi hovioikeus ei ollut kiinnittänyt asianosaisten huomiota teon juriduseen luonnehdintaan.
8. KKO:ssa oli kysymys ensiksi syytesidonnaisuudesta eli siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Lisäksi kysymys oli aineellisen (informatiivisen) prosessinjohdon laiminlyönnistä eli hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun se ei ollut varannut asianosaisille tilaisuutta lausua A:n mahdollisesta syyllistymisestä raiskauksen yritykseen.Syytesidonnaisuus
9. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Toisaalta tuomioistuin ei ole pykälän mukaan sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Kuten lain esitöissä (HE 82/1995 vp s. 127) todetaan, kysymyksen siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön syytteessä kuvailtu teko täyttää, tuomioistuin ratkaisee viran puolesta.
10. KKO lausui, että sen ratkaisukäytännössä (esim. KKO 2024:28, kohta 12) on vakiintuneesti katsottu, että teolla tarkoitetaan ROL 11 luvun 3 §:ää sovellettaessa syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla on oltava asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella.
11. Ko. asiassa esitetyn teonkuvauksen mukaan vastaaja on käyttänyt asianomistajan tiedottomuutta ja muuta avutonta tilaa hyväkseen siten, että hän on riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus on katsonut teonkuvauksen näytetyksi lukuun ottamatta sukuelimen emättimeen työntämistä, jota vastaaja on kuitenkin yrittänyt. KKO katsoi, että syytteen teonkuvaus sisälsi sukuelimen emättimeen työntämisen osalta myös tällaisen työntämisen yrittämisen ja että teonkuvaus siten sisältää kaikki ne seikat, joiden perusteella hovioikeus on katsonut, että vastaaja on aloittanut kyseisen rikoksen tekemisen ja saanut myös aikaan vaaran sen täyttymisestä. Raiskauksen yrityksen syyksilukemisessa oli näin ollen ollut kysymys syytteessä esitetyn teonkuvauksen sisältämien seikkojen uudesta oikeudellisesta arvioinnista, eikä A:ta siten ollut tuomittu teosta, josta rangaistusta ei ole vaadittu.
Hovioikeus oli laiminlyönyt aineellisen prosessinjohtovelvollisuuden
12. ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia.
13. KKO:n mukaan jos tuomioistuin katsoo, että vastaaja tulisi tuomita rangaistukseen muun rikosnimikkeen tai lainkohdan nojalla kuin syytteessä on vaadittu, tuomioistuimen tulisi rikosoikeudenkäyntilain esitöiden mukaan kiinnittää siihen asianosaisten huomiota. Oikeudenkäyntiä on johdettava muun muassa niin, että se rikos, josta vastaaja tuomitaan rangaistukseen, ei tule hänelle yllätyksenä. (Ks. HE 82/1995 vp s. 84 ja 127.)
14. KKO totesi, että se on ratkaisukäytännössään lausunut tuomioistuimen prosessinjohdosta rikosasiassa muun ohessa, että syytteen sanamuodon ollessa tulkinnanvarainen tai ristiriitainen tuomioistuimen on ROL 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti pyrittävä selventämään sitä prosessinjohdollisin keinoin huomioon ottaen kuitenkin erityisesti vastaajan puolustautumismahdollisuudet ja tuomioistuimeen kohdistuva puolueettomuusvaatimus. Näin on aiheellista menetellä myös tilanteissa, joissa tuomioistuin viran puolesta harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. (Ks.KKO 2020:51, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut.) Tuomioistuimen velvollisuutena on kyselymahdollisuuttaan käyttäen selventää asianosaisten vaatimuksiin liittyvät epäselvyydet myös silloin, kun vaatimus kohdistuu rikosasian vastaajaan. Tuomioistuimen on tällöin turvattava vastaajan puolustautumismahdollisuudet varaamalla tälle riittävä aika vastata täsmennettyihin vaatimuksiin (KKO 2013:98, kohta 10.)
15. ROL 6 luvun 5 §:n edellä mainittuja säännöksiä tulkittaessa tuli KKO:n mukaan ottaa huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, jonka 6 artikla koskee syytetyn oikeutta saada tietoja syytteestä ja artiklan tulkintakäytäntö. Tulkinnassa tuli ottaa huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappale ja 3 kappaleen a ja b kohdat. Näiden säännösten sisältöä ja tulkintakäytäntöä KKO on selostanut perustelujen kohdissa 20-22.
16. KKO totesi vastaajan puolustautumisoikeuksien turvaamisen edellyttävän, että tuomioistuin saattaa vastaajan tietoon, jos se harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. Vastaajan puolustautumisoikeudet tulee tällaisessa tilanteessa turvata varaamalla tälle riittävät mahdollisuudet tarvittaessa järjestää puolustuksensa eri tavalla.
17. Kuten edellä on mainittu, hovioikeus ei ollut ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä.
18. Se, että vastaaja on yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa, on sinänsä ollut esillä oikeudenkäynnissä. Tästä huolimatta KKO katsoi, että hovioikeudella oli, ennen kuin se on tuominnut vastaajan syytteen teonkuvaukseen sisältyvästä mutta muusta kuin syytteessä käytetyn rikosnimikkeen ja lainkohdan mukaisesta rikoksesta, ollut velvollisuus prosessinjohdollisin keinoin varata asianosaisille tilaisuus lausua kyseisen muun rikoksen eli raiskauksen yrityksen syyksilukemisen mahdollisuudesta. Raiskauksen yrityksen lukeminen vastaajan syyksi ilman tällaista kuulemista oli ollut vastaajalle yllätyksellistä ja siten vaarantanut vastaajan puolustautumismahdollisuuksien täysimääräisen toteutumisen.
Johtopäätös ja asian palauttaminen
19. KKO katsoi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti asian käsittelyssä. Virheen korjaaminen edellytti asian käsittelyn jatkamista. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia oli palautettava hovioikeuteen.
20. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian Turun hovioikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia viipymättä uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.
-----
21. Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut noudattavat sekä syytesidonnaisuuden että tuomioistuimen prosessinjohdon osalta tismalleen niitä tulkintoja ja näkemyksiä, joita prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on johdonmukaisesti esitetty jo 1980-luvulta lähtien. Kuten tunnettua, KKO ei kuitenkaan juuri koskaan viittaa perusteluissaan oikeuskirjallisuuteen, vaan lainsäädännön ohella ainoastaan omiin ennakkopäätöksiinsä ja lainvalmistelutöihin.
22. Itse olen tuonut sanotut tulkinnat ja näkemykset esiin jo vuonna 1974 Lakimies-lehdessä julkaistussa artikkelissani (LM 1974 s. 25-43) ja vuonna 1988 ilmestyneessä kirjassani Materiaalinen prosessinjohto 385-388 ja s. 394-403 ja tämän jälkeen eräissä muissakin kirjoissa ja artikkeleissa. KKO on sen jälkeen useissa ennakkopäätöksissä ottanut kantaa syytesidonnaisuuteen ja tuomioistuimen aineelliseen prosessinjohtoon, mutta yhä edelleen käytännöstä tulee esiin ratkaisuja, joissa tuomarit eivät niitä huomaa noudattaa. Ehkä he eivät välitä perehtyä myöskään kyseisiä teemoja käsittelevään oikeuskirjallisuuteen.
