tag:blogger.com,1999:blog-13440766975961069202024-03-13T20:38:02.113+02:00Rule of law -blogiBlogissa käsitellään rule of law -periaatteen ilmenemistä oikeudenkäynnissä, tuomioistuinten riippumattomuutta, oikeuden saatavuutta, asianosaisten tasavertaista asemaa, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä elementtejä sekä ihmis- ja perusoikeuksia ja niiden merkitystä lainkäytössä. Kirjoittaja Jyrki Virolainen on lainkäytön emeritusprofessori ja entinen tuomari.Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.comBlogger395125tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-3577310366720500452024-02-13T17:07:00.000+02:002024-02-13T17:07:49.043+02:00394. Vuorineuvokselle sakot ampuma-aseiden törkeän huolimattomasta säilyttämisestä. KKO 2024:12<p>1. Korkein oikeus (KKO) on tänään ennakkopäätöksessään KKO 2024:12 katsonut syytetyn menetelleen ampuma-aseiden säilyttämisssä törkeän huolimattomattomasti ja syyllistyneen ampuma-aserikkomukseen (Ampuma-aseL 103 § 8 kohta (532/2007)), josta hänet tuomittiin 15:een 1 790 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 26 850 euroa. <br /></p><p>2. Ennakkopäätöksessä angaistukseen tuomitun (A) nimeä ei ole kerrottu, mutta kuten ratkaisusta julkaistuista lehtitiedoista ilmenee, tuomittu on vuorineuvos Kari Jordan (67).</p><p>3. Ennakkopäätöksen otsikon mukaan A
oli säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua kahdessa
ampuma-aselain määräykset täyttävässä turvakaapissa kerrostalon 11.
kerroksessa sijainneen kakkosasuntonsa kellarivarastossa. Kellarissa
sijainneessa varastotilassa oli ollut teräsbetoniseinät ja metalliovi,
jonka yläpuolella ollut metalliristikko oli peitetty sisäpuolelta
kankaalla. Varastotila oli suljettu riippulukolla ja se oli sijainnut
lukitussa kellarikäytävässä. Varastotilaan oli vuonna 2019 murtauduttu ja
turvakaapit aseineen anastettu. </p><p> 4. Korkein oikeus katsoi
ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei A ollut säilyttänyt aseitaan
ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyllä tavalla pysyvään
oleskelupaikkaansa kiinteästi liittyvässä tilassa, joka olisi
valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai pysyvää
oleskelupaikkaa. A:n katsottiin menetelleen törkeän huolimattomasti ja
syyllistyneen ampuma-aserikkomukseen. KKO:ssa äänestys 3-2, kaksi jäsentä olisi hylännyt syytteen. </p><p>5. Perustelujen yhteenvetona KKO totesi, että A:n varastotila ei ole
täyttänyt ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetettuja
vaatimuksia valvottavuuden osalta. Tilan valvottavuus on itsenäinen
edellytys, eivätkä edellä tehdyt johtopäätökset tilan turvatasosta muuta
tätä arviota. Aseita ja piippua ei siten ole säilytetty asuntoon
kiinteästi liittyvässä tilassa, joka vastaa asuntoa turvatasoltaan ja
valvottavuudeltaan. Tällaisen tulkinnan voidaan katsoa olevan myös
laillisuusperiaatteessa edellytetyllä tavalla sopusoinnussa
tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan
tarkoituksen kanssa ja kohtuudella tekijän ennakoitavissa (kappale 24). KKO katsoi, että A oli menetellyt törkeän huolimattomasti ja syyllistynyt siihen ampuma-aserikokseen, jonka jo Helsingin hovioikeus oli vuonna 2022 hänen syykseen lukenut. - Alun perin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus (käräjätuomari Teemu Vanhanen) oli vuonna 2020 hylännyt Jordania vastaan ajetun syytteen.</p><p><a href="KKO 2024:12">KKO 2024:12 </a><br /></p><p>6. Jordanin kellariin murtauduttiin vuonna 2019 ja kaikki asekaapeissa olleet noin 100 000 arvoiset metsästysaseet varastetiin. Aseet löytyivät myöhemmin United Brotherhood-rikollisjärjestöön liityvän rikostutkinnan yhteydessä. </p><p>7. Kari Jordan on toiminut mm. Metsäliitto Osuuskunnan toimitusjohtajana ja Metsä Groupin pääjohtajana.</p><p>8. Ilman muuta perusteltu ratkaisu. Viitisen vuotta meni tämänkin varsin yksinkertaisen rikosjutun käsittelyssä eri oikeusasteissa. Norjan tai Ruotsin tuomioistuimissa asia olisi todennäköisesti saatu käsiteltyä pari kolme vuotta lyhyemmässä ajassa.<br /></p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-21145323675860678642024-01-14T10:11:00.000+02:002024-01-14T10:11:02.888+02:00393. Koiran valvonnan laiminlyönti. Koiran tappamismääräys. KKO 2024:5<p> </p><p>1. A:n
koira oli kahdella eri kerralla yllättäen ja provosoimatta purrut ohi
kävellyttä henkilöä. Koiraa oli kummassakin tapauksessa ulkoiluttanut
A:n alaikäinen tytär. Korkein oikeus katsoi 12.1.2024, että eläimen vaarallisuuden
vuoksi koira oli määrättävä tapettavaksi (KKO 2024:5). Samaan lopputulokseen jutussa olivat päätyneet myös käräjäoikeus ja hovioikeus.<br /></p><p>2. A:n syyksi on Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa luettu kaksi eläimen vartioimatta
jättämistä siten, että hänen antaessaan törkeästä huolimattomuudesta
13-vuotiaan tyttärensä ulkoiluttaa hänen suurehkoa lajityypillisen
käyttäytymisensä vuoksi ihmiselle vaarallisena pidettävää koiraansa
koira oli kahdella eri kerralla yllättäen ja provosoimatta purrut
ohikulkijaa.</p><p>3. Käräjäoikeus on arvioidessaan syyttäjän vaatimusta
koiran tappamismääräyksestä todennut, että kummassakin tapauksessa
asianomistajille oli aiheutunut vammoja, joskin ne olivat
sattumanvaraisista syistä jääneet varsin lieviksi. A ei käräjäoikeuden
mukaan ollut selvittänyt tapahtumia asianomistajien kanssa
asianmukaisesti. Tiedossa ei ollut seikkoja, joiden perusteella koiran
olosuhteet sen asuinpaikan, käytöksen tai vartioinnin osalta olisivat
muuttuneet merkittävästi paremmiksi. Riski puremiselle on ollut edelleen
olemassa. Kookkaan ja voimakkaan eläimen aggressiivisuutta ja
puremaherkkyyttä oli käräjäoikeuden mukaan pidettävä erityisen
vaarallisina ominaisuuksina. Käräjäoikeus on rikoslain 44 luvun 15 :n 2 momentin nojalla määrännyt koiran
lopetettavaksi.</p><p>4. A:n haettua muutosta koiran tappamismääräykseen
Turun hovioikeus on todennut lisäksi, ettei koira ollut enää pentu eikä sen
koulutus ollut kesken. Koiran käyttäytymisestä ja koulutuksesta esitetyn
selvityksen perusteella sen peruskäyttäytyminen tuskin tulisi
olennaisesti muuttumaan. Hovioikeus on A:n kertomuksen perusteella
katsonut, että muiden ihmisten turvallisuuden varmistamisen keinoksi jää
pelkästään koiran ulkoiluttajan varautuminen. Koiraa ulkoilutetaan
taajama-alueella, jossa liikkuu paljon ihmisiä. Kun A oli antanut
tyttärensä ulkoiluttaa koiraa ensimmäisen puremistapauksen jälkeen, on
hovioikeuden mukaan ollut ilmeistä, ettei hän ollut suhtautunut asiaan
riittävällä vakavuudella. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden
tuomiota. Hovioikeudessa äänestys, rri mieltä ollut hovioikeuden jäsen on katsonut, että koiran
valvonnan parannuttua tappamismääräykselle ei ole ollut perusteita.</p><p>5. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko asiassa ollut perusteltua määrätä A:n koira tapettavaksi.</p><p>6. KKO totesi, että kysymyksessä on koira, joka on täysikasvuinen ja verrattain
isokokoinen. Koira on kahdessa samankaltaisessa noin kolmen kuukauden
välein sattuneessa tilanteessa kaupunkialueella yllättäen ja
provosoimatta purrut ohi kulkenutta ihmistä. Ensimmäisellä kerralla
purema on kohdistunut ohikulkijan kyynärvarteen ja toisella kerralla
reiteen. Videotallenteelta ilmenee, että viimeksi mainitussa tilanteessa
koira oli kääntynyt koiran jo ohittaneen henkilön perään ja purrut tätä
yllättäen takaapäin. Koiran puremista aiheutuneet vammat ovat olleet
varsin lieviä. Tämä on johtunut osittain sattumanvaraisista syistä,
kuten siitä, että ensimmäisen purematapauksen asianomistajalla oli ollut
päällään takki, jonka koiran hampaat olivat lävistäneet.</p><p>7.
Tilanteet, joissa A:n koira on hyökännyt ihmisten kimppuun, ovat
tapahtuneet hänen 13-vuotiaan tyttärensä ulkoiluttaessa koiraa. A:n
ilmoituksen mukaan syyksiluettujen tapausten jälkeen alaikäinen tytär ei
ole ulkoiluttanut koiraa yksin eikä uusia vaaratilanteita ole ollut. A
on hovioikeudessa ilmoittanut, ettei koira ole osallistunut
tottelevaisuuskoulutukseen eikä A:lla ole ollut tarvetta lisätä
koulutusta tapahtumien jälkeen.</p><p>8. KKO katsoi, että
kyseistä isokokoista koiraa voidaan sen käyttäytymisen perusteella pitää
ominaisuuksiltaan vaarallisena. Koira on purrut ohikulkevia ihmisiä
kahdella eri kerralla yllättäen ja provosoimatta ja aiheuttanut siten
ulkopuolisille terveyteen kohdistuvan vakavan vaaran uhkan. Se, että
samankaltainen vaarallinen käyttäytyminen on toistunut, osoittaa, ettei
vaaran ehkäisemiseksi ole ensimmäisen tapauksen jälkeen ryhdytty
riittäviin valvontaa koskeviin toimenpiteisiin. Hovioikeudessa esitetyn
selvityksen mukaan koiraa ulkoilutetaan edelleen taajama-alueella, jossa
liikkuu muita ihmisiä. Kun A on ilmoittanut hovioikeudessa, ettei
koiran koulutusta ole ollut tarpeen lisätä tapahtumien jälkeen, asiassa
ei ole perusteita koiran täysikasvuisuuskin huomioon ottaen arvioida,
että koiran käytös tulisi jatkossa muuttumaan. A ei ole muutoinkaan
osoittanut, että koiran olosuhteet olisivat muuttuneet sen
vaarallisuutta merkittävästi vähentävällä tavalla. Näissä olosuhteissa
pelkästään hänen ilmoitustaan siitä, ettei koiraa ulkoiluta enää
alaikäinen tai että uusia vaaratilanteita ei ole ollut, ei voida pitää
riittävänä osoituksena vaaran vähenemisestä tulevaisuudessa. Koska koira
on aiheuttanut toistuvasti vaaraa ihmisten turvallisuudelle, sen
lopettaminen on sen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. KKO ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua. KKO:sa äänesys 4-1. Eri mieltä ollut jäsen hylkäsi syyttäjänesittämän tappamismääräyksen.</p><p>9. Ratkaisussa kiinnittää huomiota mm. se, ettei KKO ole perusteluissaan maininut, minkä rotuisesta koirasta jutussa oli kysymys. Toiseksi termiä "tappaminen" voidaan pitää turhan raakana, vaikka se perustuukin rikoslain säännökseen; koiran lopettaminen olisi hieman inhimilisemi sana. Kolmanneksi voidaan kysyä, oliko valitusluvan myöntäminen tarpeen asiassa, jossa jo alemmat oikeudet olivat pätyneet saman lopputulokseen, hovioikeus tosin äänestyksen jälkeen. Toisaalta mediasta on saatu lukea tapauksista, joissa koira on purrut ihmistä, joten ratkaisu saattaa olla omiaan kiinnittämään koiranomistajien huomiota koiran asianmukaiseen vartoimiseen.</p><p>10. Finlexistä löytyy hakusanalla "koira" peräti 29 korkeimman oikeuden antamaa ennakkopäätöstä erilaisissa jutuissa. Ratkaisu KKO 1986 II 63 koski tapausta, jossa valvonnatta jäänyt koira oli purrunut toista koiraa, ja ratkaisu KKO 1981 II 30 puolestaan tapausta, josta koira oli rynnännyt ihmisen päälle, jolloin tämä oli loukkaantunut.<br /></p><p> </p><p> </p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-31461284294002626882023-11-14T22:10:00.002+02:002023-11-14T22:10:19.845+02:00392. Kansanedustaja Päivi Räsästä koskevat syytteet hylättiin myös hovioikeudessa<p> </p><p>Helsingin hovioikeus on tänään 14.11.2023 antanut tuomion kiihottamista
kansanryhmää vastaan koskevassa rikosasiassa, jossa syytettynä oli muun
muassa kansanedustaja Päivi Räsänen. </p><p>Helsingin käräjäoikeus oli
keväällä 2022 hylännyt syytteen kokonaisuudessaan. Syyttäjänä jutussa tominut valtionsyyttäjä Anu Mantila valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei
muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. </p><p>Hovioikeus katsoi
käräjäoikeuden tavoin, että Räsäsen syytteessä yksilöidyt lausumat eivät
panetelleet tai solvanneet homoseksuaaleja rikostunnusmerkistössä
tarkoitetulla tavalla. Hovioikeus täsmensi ratkaisussaan käräjäoikeuden
tuomion perusteluja kiihottamisrikokselta edellytettävää tahallisuutta
koskien. Muilta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut. </p><p>Syytteessä
oli väitetty Räsäsen tietyissä teksteissä ja eräässä radio-ohjelmassa
solvanneen homoseksuaaleja seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Syytteen taustalla oli Räsäsen vuonna 2004 laatima kirjoitus ”Mieheksi
ja naiseksi hän heidät loi: Homosuhteet haastavat kristillisen
ihmiskäsityksen”, joka oli julkaistu Suomen Luther -säätiön ja Suomen
evankelisluterilaisen hiippakunnan internet-sivustoilla. Lisäksi Räsänen
oli kesällä 2019 julkaissut muun muassa Twitter-tilillään kirjoituksen,
jossa hän oli kritisoinut kirkkoa päätöksestä ryhtyä Setan Pride
-tapahtuman viralliseksi tukijaksi. Räsänen oli myös joulukuussa 2019
Yleisradion radiokanavalla osallistunut keskusteluun
homoseksuaalisuudesta ja uskonnosta jaksossa, jonka nimenä oli ”Mitä
Jeesus ajatteli homoista?”. </p><p>Asian ovat ratkaisseet
hovioikeudenneuvokset Anna-Maija Ruohoniemi, Arto Perälä ja Maiju
Päivärinne. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Juhana
Salojärvi. Ratkaisu on yksimielinen. </p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-44787082909867532062023-09-23T14:29:00.003+03:002023-09-23T14:29:51.908+03:00391. Markkinaoikeus laiminlöi turvaamistoimiasiassa asianosaisen kuulemisen. KKO palautti asian markkinaoikeuteen. KKO 2023:61<p>Korkein oikeus 21.9.2023 kumosi asianosaisen kuulemisen laiminlyönnin vuoksi markkinaoikeuden turvaamistoimiasiassa 23.12.2022 antaman päätöksen (KKO 2023:61); tässä poimintoja KKO:n tärkeimmistä perusteluista:<br /></p><p> <i>Kysymyksenastettelu</i></p><p>4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko markkinaoikeus
menetellyt virheellisesti hylätessään turvaamistoimihakemuksen
esittämillään perusteilla kuulematta A Oy:tä B Oy:n lausumassaan
esittämistä seikoista.</p><p><i>Kuulemisperiaate turvaamistoimiasian käsittelyssä</i></p><p>5. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu jokaisen oikeus tulla tuomioistuimessa
kuulluksi häntä koskevassa asiassa. Korkein oikeus on
oikeuskäytännössään painottanut, että asianosaisen oikeus tulla
kuulluksi hänen oikeuksiaan koskevassa asiassa kuuluu oikeudenkäynnissä
noudatettaviin keskeisiin oikeusperiaatteisiin. Asianmukaisen käsittelyn
tuomioistuimessa on katsottu edellyttävän, että tuomioistuimen ratkaisu
perustuu vain sellaiseen aineistoon ja sellaisiin seikkoihin, jotka
ovat olleet oikeudenkäynnin asianosaisten tiedossa, joihin näillä on
ollut asianmukainen tilaisuus perehtyä ja joista nämä ovat myös voineet
lausua käsityksensä (ks. esimerkiksi KKO 2014:83, kohta 7 ja siinä
viitattu oikeuskäytäntö).</p><p>6. Kuulemisperiaatetta on noudatettava
myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaista turvaamistoimiasiaa
käsiteltäessä. Poikkeuksena tästä on luvun 5 §:n 2 momentin säännös,
joka oikeuttaa antamaan väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen vastapuolta
kuulematta, jos turvaamistoimen tarkoitus saattaa muuten vaarantua.
Turvaamistoimiasian kiireellisyys ei muutoin oikeuta poikkeamaan
kuulemisperiaatteesta, mutta se saattaa edellyttää asianosaisten
kuulemiselta hyvinkin nopeaa aikataulua. Turvaamistoimiasiaa voidaan
tuomioistuimen harkinnan mukaan käsitellä myös tätä varten pidettävässä
suullisessa istunnossa, jossa asia voidaan käsitellä keskitetysti ja
asianosaisilla on välittömästi mahdollisuus lausua käsityksensä kaikesta
vastapuoltensa esittämästä.</p><p>7. Kuten Korkein oikeus on
oikeuskäytännössään todennut, tuomioistuimen on huolehdittava
kuulemisperiaatteen toteutumisesta viran puolesta (KKO 2016:14, kohta
42). Kuulemisperiaatteen tehokkaan toteutumisen kannalta on tärkeää,
ettei asianosainen jää epätietoiseksi siitä, mitä toimenpiteitä häneltä
odotetaan. Asianosainen voi perustellusti odottaa saavansa
toimintamahdollisuuksistaan selvän ohjauksen tuomioistuimelta (ks. KKO
2014:83, kohta 13).</p><p><i>Kuulemisvirheen arviointi tässä asiassa</i></p><p>15. Edellä
todetun mukaisesti turvaamistoimihakemusta kannepatentin mitättömyyden
perusteella vastustaneen B Oy:n on pitänyt osoittaa sellaiset perusteet,
joiden vuoksi kannepatentin pätevyyttä ei voitaisi pitää
todennäköisenä.</p><p>16. B Oy on esittänyt markkinaoikeuden ratkaisun
perusteina viitatut, tunnetun tekniikan tason julkaisuja koskevat
yksilöidyt huomiot ja väitteet vasta A Oy:n lausuman johdosta
markkinaoikeudelle antamassaan lausumassa. Toisin kuin B Oy on
Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa esittänyt, näissä
väitteissä ei ole ollut kysymys vain sen kiistämisestä, mitä A Oy oli
asiassa esittänyt, vaan patentin mitättömyyttä koskevan väitteen tueksi
esitetyistä tarkennetuista perusteista, jotka eivät olleet ilmenneet
vielä turvaamistoimihakemukseen annetusta vastauksesta.</p><p>17. A Oy
on saanut B Oy:n lausuman tiedoksi, mutta markkinaoikeus ei ole varannut
sille tilaisuutta tulla kuulluksi tässä lausumassa esitetyistä
seikoista. Kun markkinaoikeus on pitänyt lausumassa esitettyjä
yksilöityjä väitteitä asian ratkaisun kannalta olennaisina ja niiden
perusteella hylännyt turvaamistoimihakemuksen, markkinaoikeuden olisi
pitänyt kuulla A Oy:tä näiden seikkojen johdosta ennen asian
ratkaisemista. Edellä kohdassa 7 todetuista kuulemisperiaatteen
toteuttamisen lähtökohdista johtuen ei voida edellyttää, että A Oy:n
olisi tullut saatuaan B Oy:n lausuman tiedoksi itse ilmoittaa
markkinaoikeudelle haluavansa vielä lausua sen johdosta. Kun lisäksi A
Oy:lle myönnettyyn patenttiin on edellä kohdassa 11 todetun mukaisesti
liittynyt varsin vahva pätevyysolettama, A Oy on voinut perustellusti
olettaa, että markkinaoikeus varaa sille tilaisuuden tulla kuulluksi,
jos se pitää B Oy:n lausumassa esitettyjä yksilöityjä väitteitä asian
ratkaisuun vaikuttavina.</p><p>18. Edellä esitetyin perustein Korkein
oikeus katsoo, että markkinaoikeuden ei olisi tullut hylätä A Oy:n
turvaamistoimihakemusta B Oy:n lausumassa esitettyjen seikkojen
perusteella kuulematta niistä A Oy:tä. Markkinaoikeus on menetellyt
tältä osin virheellisesti.</p><p><i>Asian käsittelyn jatkaminen</i></p><p>19.
Korkein oikeus toteaa, että turvaamistoimen edellytyksiä ja erityisesti
kannepatentin keksinnöllisyyttä koskeva summaarinen arviointi on
asianosaisten vasta Korkeimmassa oikeudessa esittämät seikat huomioon
ottaen tarkoituksenmukaisinta suorittaa markkinaoikeudessa. Asia on
siten palautettava markkinaoikeuteen käsiteltäväksi.</p><p> -------</p><p>Asianosaisn kuulemisperiaate eli kontradiktorinen periaate on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä elementtejä, kuten perustuslain 21 §:n 2 momentista ilmenee. Tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava kuulemisperiaatteen toteuttamisesta. On vakava virhe, jos tuomioistuin laiminlyö asianosaisen kuulemisen. Kuulemisperiaatteen laiminlöynti on oikeudenkäyntivirhe, jonka takia lainvoiman saaut tuomio tai päätös voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 1:n nojalla komota ja poistaa.</p><p>Tässä rapauksessa KKO on valitettavasti laatinut ennakkopäätöksensä otsikon huomaamattomalla tavalla vain kysymyksen muotoon. Asian vakavuus olisi edellytänyt seuraanvanlaista kirjoitustapaa:</p><p><b>Markkinaoikeus oli turvaamistomiasiassa laiminlyönyt perustuslain 21 §:n 2 momentissa mainitun oikeudenkäynnin keskeisimpiin periaatteisiin kuuluvan asianosaisen kuulemisen. Tämän oikeudenkäyntivirheen johdosta korkein oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen ja palautti asian takaisin markkinaoikeuteen, jonka tuli ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palauttamisen syy lalillisesti menetellä. </b><br /></p><p> </p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-43367857991984104372023-08-01T18:10:00.001+03:002023-08-01T18:10:25.358+03:00390. Hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa. Kuluttajaluotto. KKO 2023:56<p>Korkeimman oikeuden tänään antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2023:56 todettiin, että Turun hovioikeuden päätös hylätä jatkokäsittelylupa kuluttajaluottoa koskevassa asiassa oli virheellinen. Katsotaanpa tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.<br /></p><p>1. A otti 25.8.2017 X Oy:ltä 7 000 euron suuruisen kuluttajaluoton, jonka laina-aika oli 48 kuukautta. Kuluttajaluottosopimuksen ehtojen mukaan lainan
järjestelypalkkio 1 526 euroa oli sovittu maksettavaksi laina-aikana
kuukausittaisissa erissä. Lainan sopimusehtojen mukaan järjestelypalkkio tuli luoton ennenaikaisen takaisinmaksun tapauksessa maksaa
kokonaisuudessaan. </p><p>2. A oli maksanut lainan ennenaikaisesti 12.2017 kokonaisuudessaan X Oy:ltä
ottamallaan uudella 8 200 euron kuluttajaluotolla. Tässä yhteydessä X Oy oli
pidättänyt itsellään suorituksen koko järjestelypalkkiosta eli myös nilltä osin kuin järjestelypalkkio olisi maksuohjelman mukaan erääntynyt vasta lainan ennenaikaisen takaisinmaksun jälkeen. Näiden erien osuus järjestelypalkkion määrästä oli yhteensä 1 271,60 euroa. <br /></p><p> 3. X Oy <b>vaati Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa</b> A:n velvoittamista suorittamaan sille
uuden luoton erääntyneen pääoman. A vastusti vaatimusta katsoen,
että vaadittu määrä oli aikaisemman lainan järjestelypalkkion määrää
koskevilta osin liian suuri. A:n mukaan luoton sopimusehto oli
järjestelypalkkion osalta kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n ja
kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY vastainen, joten ennenaikaisen maksun
jälkeisen laina-ajan järjestelypalkkioiden määrä 1 271,60 euroa tuli siten vähentää X
Oy:n vaatimasta velkapääomasta. </p><p>4. Käräjäoikeus katsoi 29.6.2021 antamassaan tuomiossa, ettei A ollut
esittänyt perusteita vaatimukselleen hänen X Oy:lle tekemiensä
suoritusten palauttamisesta. Käräjäoikeus hylkäsi A:n tekemän takaisinsaantihakemuksen.</p><p>5. A valitti <b>Turun hovioikeuteen</b>, joka 14.12.2021 antamallaan päätöksellä ei myöntänyt hänelle jatkokäsittelylupaa.</p><p>6. <b>Korkein oikeus</b> myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltävksi. X Oy vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.</p><p>7. KKO:n ratkaistavana oli siten kysymys siitä, olisiko hovioikeuden
pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa siltä osin kuin hän on
vastustanut velkomuskannetta sillä perusteella, että luotonantaja on
perusteetta pidättänyt häneltä 25.8.2017 otetun lainan ennenaikaisen
takaisinmaksun yhteydessä 1 271,60 euroa järjestelypalkkiota.</p><p>8. KKO katsoi, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa sekä a) tarkistusperusteen että b) ennakkopäätösperusteen perusteella. </p><p>9. Tarkistusperusteen osalta KKO totesi, että käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, millä
perusteilla A:n vaatimusta vähentää velkapääoman määrästä häneltä
ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä pidätetty 1 271,60 euron
järjestelypalkkio on siinä pidetty perusteettomana. Hovioikeus ei siten
ole tältä osin voinut arvioida käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen
oikeellisuutta jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Jatkokäsittelylupa olisi
näin ollen tullut myöntää tarkistusperusteella; OK 25 a luvun 11 §:n 2 kohta. </p><p>10. Ennakkopäätösperusteen osalta KKO lausi, että unionin tuomioistuimen Lexitor-tuomion
perusteella kulutusluottodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukainen
kuluttajan oikeus luottokustannuksista ennenaikaisen maksun perusteella
tehtävään vähennykseen koskee myös luottosopimuksen voimassaoloaikaan
liittymättömiä kertaluonteisia maksuja. Kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun 27
§:n 2 momentti näyttäisi kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollistavan
sen, että tällaiset maksut jäisivät kuluttajalle säädetyn
vähennysoikeuden ulkopuolelle. </p><p>11. KKO katsoo, että
kuluttajansuojalain kysymyksessä oleva säännös on siten
tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa luoton ennenaikaisesti takaisin
maksaneelta kuluttajalta on luottosopimuksen ehtojen perusteella peritty
koko järjestelypalkkio. Asiasta ei ole myöskään KKO:n ratkaisukäytäntöä. Kysymys kuluttajilla luoton ennenaikaisen maksun
perusteella olevan vähennysoikeuden sisällöstä on lisäksi
periaatteellisesti merkityksellinen, joten jatkokäsittelylupa olisi
tullut myöntää myös ennakkoratkaisuperusteella; OK 25a luvun 11 §:n 3 kohta.<br /></p><p>12. KKO myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan ja palautti asian Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan jatkaa tapauksen käsittelyä. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202356.html">KKO 2023:56</a></p><p>13. Ratkaisusta ilmenee, miten vajavaisin perustein käräjäoikeus on ratkaissut asian, jossa se on joutunut soveltamaan unionin oikeutta eli kulutusluottodirektiiviä ja tulkitsemaan sen valossa kansallista oikeutta eli kuluttajansuojalain säännöksiä. </p><p>14. Ratkaisusta ilmenee myös, miten löperösti hovioikeudet voivat jättää jatkokäsittelyluvan myöntämättä tapauksessa, jossa on päivänselvää, ettei asiaa voida valittajan oikeusturvaa vaarantamatta ratkaista ilman perusteellista tutkimista ja luvan myöntämistä.</p><p>15. Jatkokäsittelyluvan summaarisen tutkinnan ja perustettoman myöntämättä jättämisen tekee mahdolliseksi se, ettei hovioikeudella ole lain mukaan velvollisuutta perustella päätöstä, jolla lupa evätään. Tämä on valitettava puute laissa. Päätöstä saadaan toki perustella, mutta koska laki ei hovioikeuksia siihen velvoita, ne eivät milloinkaan perustele ko. ratkaisujaan. Tää korutont´on kertomaa!</p><p>16. Hovioikeuden jatkokäsitteluvasta on äskettäin ilmestynyt hovioikeudenneuvos, OTT Timo Saranpään kattava monografia "Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa" (n. 400 sivua), joka on toki erinomainen oikeusdogmaattinen tutkimus, mutta jossa valitettavasti ei ole kriittisella otteella tarkasteltu menettelyssä ja lain soveltamisalassa olevia monia epäkohtia. Teos sisältää runsasti hyvin perusteltuja tulkintakannanottoja, mutta jos olisin itse kirjoittanut mainitusta teemasta kirjan, olisi siinä luultavasti ollut ainakin 50 sivua kriitiikkiä ja pohdintaa siitä, miten lain soveltamisalaa ja itse lupamenettelyä koskevia säännöksiä tulisi muuttaa ja käytäntöä kehittää, jotta valittajien oikeusturva voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon. </p><p>17. Edustan kriittistä prosessioikeutta enkä ole yhdessäkään vuoden 1971 jälkeen kirjoittamassani kirjassa tai artikkelissa tyytynyt ainoastaan säännösten sisällön selostamiseen ja tulkintaan, vaan olen yrittänyt aina pureutua lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä eli tuomioistuinten ratkaisuissa oleviin epäkohtiin sekä esittänyt, mitä epäkohtien poistamiseksi voitaisiin tehdä.<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-50698571647284720672023-07-31T19:57:00.003+03:002023-08-02T12:34:01.664+03:00389. Mopoilija välttyi rattijuopumussyytteeltä poliisin virheen takia. Ne bis in idem -kiellon tulkintaa. Liikennevirhemaksu. KKO 2023:55<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr8HeG_GeAf_-C8D1CAS202_e2J0VjfacT3_i6a8UiW5Za-KaY0oCecFPiPUXKsxmo95Yt7GKh6jBhulZtBLFBr1jK3YnwLCSyCUZke5XpKkBiFSOzPKKLLTcSzX2EOQqF5IEuYhzZ8gyR7nIAuQyQ98P0rVDBeKZCPzLOecBCIl3wgXhVh-VPpmNsB1SY/s290/images.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="174" data-original-width="290" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr8HeG_GeAf_-C8D1CAS202_e2J0VjfacT3_i6a8UiW5Za-KaY0oCecFPiPUXKsxmo95Yt7GKh6jBhulZtBLFBr1jK3YnwLCSyCUZke5XpKkBiFSOzPKKLLTcSzX2EOQqF5IEuYhzZ8gyR7nIAuQyQ98P0rVDBeKZCPzLOecBCIl3wgXhVh-VPpmNsB1SY/s1600/images.jpg" width="290" /></a></div><br /><p></p><p>Viime viikolla 28.7. annetussa korkeimman oikeuden ratkaisussa <b>KKO 2023:55</b> arvioitiin mopoilijan saaman liikennevirhemaksun vaikutusta rattijuopumussyytteen tutkimiseen <b>ne bis in idem</b> -kiellon perusteella. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiasta oli kysymys; kuvan mopoilija ei liity tapaukseen.<br /></p><p>1. A oli 14.7.202 ajanut mopolla jalkakäytävällä, minkä johdosta poliisi oli määrännyt hänelle liikennevirhemaksun. Samassa yhteydessä A oli toimitettu verikokeeseen, jonka mukaan A:n veressä oli ollut vähähäinen määrä kannabista. A:ta on 25.9.202 kirjatun rikosilmoituksen mukaan epäilty rattijuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta.</p><p>2. Poliisin pyynnöstä tieto liikennevirhemaksusta oli myöhemmin poistettu asianomaisesta tietojärjestelmästä,</p><p>3. Syyttäjä vaati <b>Pohjanmaan käräjäoikeudessa </b>1.3.2021 vireille tulleella haasteella A:lle rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta ja rattijuopumuksesta. Syyte rattijuopumuksesta perustui samaan ajotapahtimaan, jonka perusteella A:lle oli heti ajon jälkeen määrätty liikennevirhemaksu. Syyttäjän mukaan liikennevirhemaksu ei estänyt syytteen tutkimista, koska se oli kerrotulla tavalla mitätöity.</p><p>4. Käräjäoikeus tuomitsi 27.4.2021 A:n huumausaineen käyttörikoksesta ja rattijuopumyksesta yhteiseen sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei maksun määrääminen ollut perustetunut huumausaineen vaikutuksen alaisena ajamiseen, vaan siihen, että A oli kuljettanut mopoa jalkakäytävällä. Lisäksi maksu maksu oli sittemmin mitätöity.</p><p>5. A valitti <b>Vaasan hovioikeuteen</b> ja vaati muun ohella, että syyte rattijuopumuksesta jätetään tutkimatta, sillä se liittyi samaan ajotapahtumaan, josta hänelle oli jo määrätty liikeennevirhemaksu; tämän perusteen A oli esittänyt jo käräjäoikeudessa.</p><p>6. Hovioikeus ei 15.12.20121 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.</p><p>7. Hovioikeus katsoi perusteluissaan, että vaikka kysymys oli ollut samasta ajosuorituksesta ja samasta kuljettajasta, liikennevirhemaksun perusteena ollutta menettelyä ja syytteessä kuvattua menttelyä ei voitu pitää tosiseikoiltaan olennaisesti samoina. Vaikka teot kuuluivat samaan tapahtumasarjaan, syyte rattijuopumuksesta ei aikaan, paikkaan tai muihin teko-olosuhteisiin nähden ollut tarkoittanut sitä tekoa, jossa liikennevirhemaksu oli määrätty. Näin ollen ne bis in idem -kiellon vaatimus tekojen samuudesta ei täyttynyt.<br /></p><p>8. <b>Korkein oikeus (KKO)</b>, joka myönsi A:lle valitusluvan, totesi perusteluissaan, että asiassa sama ajotapahtuma on ollut perusteena sekä
liikennevirhemaksun määräämiselle että rattijuopumussyytteelle.
Tosiseikat, jotka ovat olleet liikennevirhemaksun ja rattijuopumusta
koskevan syytteen perusteena, ovat olennaisilta osiltaan samat. Ne
liittyvät A:n menettelyn kannalta samaan ajotapahtumaan ja ovat myös
ajallisesti ja paikallisesti yhteneväiset siitäkin riippumatta, että
rattijuopumus olisi täyttynyt jo ennen jalkakäytävällä ajamista heti
ajon alkaessa.</p><p>9. KKO:n mukaan kyse on siten saman syytetyn samasta
käyttäytymisestä samassa tilanteessa. Molemmat teonkuvaukset koskevat
olennaiselta osin samoja tosiseikkoja, eikä tekojen rikosoikeudelliselle
luokittelulle tule antaa ratkaisevaa merkitystä siitäkään huolimatta,
että kaikkia teon oikeudellisia näkökohtia ei ole liikennevirhemaksun
määräämisen yhteydessä selvitetty. Näillä perusteilla KKO katsoi, että seuraamusten perusteena olleita menettelyjä
on pidettävä samoina- <br /></p><p>10. KKO totesi, että tieliikennelakia säädettäessä ne bis in idem -kielto on otettu huomioon
lain 160 §:n 4 momenttiin otetuilla säännöksillä. Niiden mukaan
liikennevirhemaksua ei saa määrätä muun ohella silloin, kun
tienkäyttäjää epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa
tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa (kohta 1),
tienkäyttäjälle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio tai
määrätty rangaistus (kohta 2) tai tienkäyttäjää epäillään samalla teolla
tehdystä rikoksesta (kohta 3). <br /></p><p>11. Mitä tuli liikennevirhemaksun poistamiseen tietojärjestelmästä, KKO lausui, että tieliikennelaki ei sisällä
menettelysäännöksiä, joiden mukaan liikennevirhemaksu voitaisiin poistaa
tilanteessa, jossa sen määräämisen jälkeen havaitaan, että samasta
teosta olisi nostettava syyte. KKO:n mukaan on selvää, että lainvoimaista päätöstä
liikennevirhemaksun määräämisestä ei ole voitu oikeudellisesti
merkityksellisellä tavalla poistaa siten, että tietojärjestelmän
ylläpitäjä on teknisenä toimenpiteenä poistanut liikennevirhemaksua
koskevan tiedon tietojärjestelmästä. Kun liikennevirhemaksua koskevan
tiedon poistaminen tietojärjestelmästä ei ole perustunut mihinkään
laissa säädettyyn päätöksentekomenettelyyn, liikennevirhemaksun
määräämistä koskevan päätöksen on katsottava olevan edelleen voimassa.
Se muodosti siten esteen uuden samaa tekoa koskevan syytteen
nostamiselle.</p><p>12. Johtopäätöksenään KKO totesi, että rattijuopumussyytteen tutkiminen rikkoi ne bis in idem -kieltoa, minkä vuoksi KKO jätti sitä koskevan syytteen tutkimatta. </p><p>13. Huumausaineen käyttörikoksen vähyyden takia KKO jätti A:n rikoslain 50 luvun 7 §:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202355.html">Korkeimman oikeuden ratkaisuseloste KKO 2023:55 </a></p><p>14. Juridisesti täysin hyväksyttävä ratkaiu, vaikka se maallikoista saattaakin tuntua turhalta hiusten halkomiselta. Outoa, että Vaasan hovoikeus ei tulkinnut ne bis in idem -kieltoa asianmukaisella tavalla. Poliisi oli turhan kärkäs määrätessään mopoilijalle liikennevirhemaksun, vaikka hänen epäiltiin syyllistyneen myös rattijuopumukseen; TLL 160 §:n 4 momentin säännökset näyttävät unohtuneen poliisilta. Polisin menettely liikennevirhemaksun mitätöimiseksi jäi kömpelöksi yritykseksi. <br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-11083615448200413812023-07-05T10:42:00.004+03:002023-07-05T12:28:32.931+03:00388. Aluesyyttäjällä 20 kuukauden viivästys poliisirikosasian esitutkinnan toimittamisessa<p>Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on kiinnittänyt tuoreessa 4.7.2023 antamassaan päätöksessä poliisirikosasiassa tutkinnanjohtajana toimineen aluesyyttäjän huomiota velvollisuuteen toimittaa esitutkinta ja sen aloittamista edeltävät toimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskanslerille kantelun tehneen asianajajan arvostelemassa asiassa kului peräti 20 kuukautta yksinomaan sen arvioimiseen, toimitetaanko esitutkinta vai ei.</p><p>Oikeuskanslerin päätöksen mukaan asianajajan laatimasta tutkintapyynnöstä oli ilmennyt keskeiset tapahtumatiedot eikaä siassa ollut tarvetta hankkia laajaa aineistoa esitutkinnan toimittamiskynnyksen arvioimiseksi. Asiassa ei ilmennyt tutkinnanjohtajan toimineen aluesyyttäjän antaneen konkreettista ohjeistusta tutkivalle poliisiyksikölle. Oikeuskansli totesi, että erityisesti poliisirikosasioissa objektiivinen esitutkinta edellytyää tutktinnanjohtajalta toimivalta syyttäjältä aktiivistaa esitutkinnan johtamista. Oikeuskansleri katsoi, että esitutkinnan toimittaisesta ei ollut päätetty esitutkintalain edellyttämällä joutuisuudella.</p><p>Oikeuskansleri päätyi päätöksessään kuitenkin vain "käsityksen" lausumiseen. Outoa, näin lievä "seuraamus" eli moite ihmetyttää kovasti! Kun karkeisiin viivästyksiin syyllistyneitä viranomaisia kohdellaan oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä näin hellävaraisesti ja "silkkihansikkailla", ei kyllä ole mitään toivoa siitä, että viranomaiset toimisivat jatkossakaan nykyistä nopeammin ja paremmin.</p><p><a href="https://oikeuskansleri.fi/-/esitutkinnan-viipyminen-23">https://oikeuskansleri.fi/-/esitutkinnan-viipyminen-23</a><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-55909382305869855342023-05-17T09:12:00.001+03:002023-05-17T09:23:45.154+03:00387. Asuntohuoneiston vuokrasopimus. Takausvastuun sovittelu. Oikeustoimen kohtuullistaminen. KKO 2023:31<p><b>Korkeimmman oikeuden 15.5.2023 antamssa ennaakkopäätöksessä KKO 2023:31 takausvastuuta soviteltiin oikeustoimilain 36 §:n nojalla.</b><br /></p><p>1. A (takaaja) on antanut B:lle (vuokranantaja) omavelkaisen
takauksen poikansa ja tämän avopuolison 2.10.2013 allekirjoittaman
vuokrasopimuksen mukaisten vuokrien maksamisesta ja muiden vuokraehtojen
täyttämisestä. Takaus on koskenut myös korkoja ja muita
liitännäiskustannuksia. Vuokrasopimus on ollut määräaikainen ajalla
2.10.2013–30.9.2016, jonka jälkeen se on jatkunut toistaiseksi voimassa
olevana.</p><p>2. Vuokralaiset ovat laiminlyöneet vuokran ja muiden
vuokrasopimukseen perustuvien maksujen suorittamisen vuodesta 2014
lukien. Ennen nyt käsiteltävänä olevaa asiaa takaaja A on vuokralaisten
maksulaiminlyöntien perusteella velvoitettu takaussitoumuksensa nojalla
suorittamaan vuokranantaja B:lle yhteensä kymmenen kuukauden vuokrat ja
muita maksuja.</p><p>3. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vuokranantaja B
on vaatinut takaaja A:lta suoritusta vuosina 2015–2018 yhteensä 37
kuukaudelta maksamatta jääneiden vuokrien ja muiden, määrältään
vähäisempien maksujen perusteella. Takaaja on vastustanut
maksuvelvollisuutta sillä perusteella, että vaatimus on kohtuuton jo
aiemmin suoritetut maksut huomioon ottaen. Takaaja oli takausta
antaessaan voinut perustellusti odottaa, että vuokranantaja ryhtyisi
toimiin vuokrasopimuksen purkamiseksi vuokralaisten ollessa pysyvästi
maksukyvyttömiä ja laiminlyötyä vuokrien maksamisen. Takaajalla
itsellään ei ollut mahdollisuutta purkaa tai irtisanoa vuokrasopimusta.</p><p>4.
Satakunnan käräjäoikeus on tuomiollaan 15.12.2020 velvoittanut takaajan suorittamaan vuokranantajalle
vuokrat vain ajalta 1.5.2015–30.9.2016, sähkölaskut ajalta 1.3.2015–30.9.2016
ja vesimaksut ajalta 1.1.2015–30.9.2016, kaikki määrät korkoineen.</p><p>4a. Käräjäoikeus, joka ratkaisi asian yhden käräjätuomarin ja käräjänotaarin kokoonpanossa, lausui tuomion perusteluissa takauksen sovittelusta, että takaaja oli antanut omavelkaisen
takaussitoumuksen vuokralaisten kolmen vuoden määräaikaiseen
vuokrasopimukseen, joka oli 1.10.2016 muuttunut toistaiseksi voimassa
olevaksi yhden kuukauden irtisanomisajalla. Takaaja oli omavelkaisen
erityistakauksen antaessaan vastuussa päävelasta niin kuin
henkilökohtaisesti vastuussa oleva velallinen eli vuokralaiset. Ottaen
huomioon, että takaajalla ei ollut oikeutta irtisanoa vuokrasopimusta ja
hän oli maksanut antamansa takaussitoumuksen perusteella erääntyneitä
maksamattomia vuokrasaatavia ja muita saatavia vuokranantajalle jo lähes
10 000 euron edestä, omavelkaista takausta ei voitu pitää kohtuullisena
vakuutena. Takausvastuuta oli siten soviteltava siihen määrään, josta
hän oli kohtuudella voinut arvioida joutuvansa sopimuksen perusteella
vastaamaan. Takaajan vastuun oli perusteltua katsoa kattavan sellaiset
vuokrat ja muut asuinhuonevuokrasuhteeseen liittyvät kulut, joiden
peruste oli muodostunut ja jotka olivat kertyneet määräaikaisen
vuokrasopimuksen voimassaoloaikana sen päättymiseen 30.9.2016 saakka.</p><p>5. Vaasan hovioikeus, jonne takaaja ja vuokranantaja valittivat, on tuomiollaan 23.12.2021 hylännyt B: n kanteen.</p><p>6. Korkein oikeus myönsi B:le valitusluvan koskemaan kyysmystä takausvastuun sovitelusta. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään. Takaaja A vaati vastauksessaan valutuksen hylkäämistä. <br /></p><p>7. KKO.ssa oli ratkaistavana kysymys siitä, onko takaussitoumusta kohtuullistettava.</p><p>8. KKO totesi perusteluissaan mm, että vuokrasuhteeseen perustuvia saatavia koskevan toisen kanteen
käsittelyn yhteydessä vuonna 2015 takaaja A oli vastustanut kannetta siltä
osin kuin se on ylittänyt neljän kuukauden vuokrat. Vastustamisensa
tueksi hän on vedonnut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 8 §:n 2
momentin vakuuden enimmäismäärää koskevaan säännökseen (ks. <a href="https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2017/20170091">KKO 2017:91</a>). Tämä osoittaa, että hänen tahtonaan ei ole ollut pysyvästi tukea poikansa ja tämän avopuolison asumista taloudellisesti.
</p><p>9. Vuokranantaja B on näin ollen tullut jo vuosina 2014 ja 2015
tietoiseksi vuokralaisten pysyvästä kyvyttömyydestä vuokrien maksamiseen
ja takaaja A:n edellä mainitusta tahdosta. Vuokranantajalla on ollut
määräaikaisen vuokrasopimuksen päättymisajankohtaan mennessä runsaasti
aikaa ryhtyä toimiin vuokrasopimuksen päättämiseksi. Vuokranantaja ei
kuitenkaan ole näin toiminut, vaan hän on sallinut vuokrasuhteen jatkua
vuokralaisten täydellisestä maksuvelvollisuuden laiminlyönnistä
huolimatta ja edellyttänyt takaajan vastaavan kaikista vuokrasopimukseen
perustuvista velvoitteista vastaisuudessakin.</p>
<p>10. KKO katsoi, että edellä kerrotuissa olosuhteissa
takaussitoumuksen soveltaminen siten, että takaaja A vastaisi
vuokrasopimukseen perustuvista velvoitteista vielä vuokrasopimuksen
määräaikaisuuden 30.9.2016 päätyttyäkin, johtaisi kohtuuttomuuteen.
Takaussitoumusta on soviteltava oikeustoimilain 36 §:n nojalla niin,
että A ei ole vastuussa 30.9.2016 jälkeen syntyneistä vuokrasopimukseen
perustuvista velvoitteista. Asia on siten jätettävä käräjäoikeuden
tuomion lopputuloksen varaan.</p>
<p></p>
<p>
</p><h5 id="idm45843169364464"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;">11. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.</span></span></h5><h5 id="idm45843169364464"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;"><a href="https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2023/20230031">Ratkaisuseloste KKO 2023:31</a></span></span></h5><h5 id="idm45843169364464"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;">13. Pienenä yksityiskohtana tulkoon mainituksi, että KKO päätyy aika usein samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus, jonka ratkaisua hovioikeus on muuttanut. Näin kävi tämän tapauksen (KKO 2023:31) lisäksi äskettäin eli 9.5.2023 myös ratkaisussa KKO 2023:29, jossa KKO, kumoten Vaasan hovioikeuden tuomion, jätti asian käräjäoikeuden, joka sattumoisin tuossakin tapauksessa oli Satakunnan käräjäoikeus, tuomion lopputuloksen varaan. </span></span></h5><h5 id="idm45843169364464"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;">14. Näin tapahtui myös KKO:n eilen 16.5. antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2023:32, joka koski näpistyksen ja varkauden välistä rajanvetoa. Käräjäoikeus tuomitsi varkausdesta ehdotonta vankeutta, Rovaniemen hovioikeus puolestaan näpistyksestä sakkoa, mutta KKO varkaudesta ehdotonta vankeutta kuten käräjäoikeuskin.<br /></span></span></h5>
<p> </p><i></i>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-25207501519363154612023-05-15T15:18:00.002+03:002023-05-15T15:18:34.710+03:00386. Urakkasopimus. Reklamaatio. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot. KKO 2023:29<p>1. Korkein oikeus (KKO) katsoi urakkariitaa koskevassa jutussa 9.5.2023 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2023:29, että rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998, 79 § 3 kohta) edellyttävät urakan lopputulokseen tyytymättömältä tilaajalta euromääräisen korvausvaatimuksen esittämistä urakan loppuselvityksessä. Pelkkä tilaajan reklamaatio ja loppuselvvityksessä esittämä korjausvaatimus eivät siten riitä. Tilaajan urakoitsijaa vastaan nostama korvauskanne hylättiin. <br /></p><p>2. Tapauksessa rakennusurakan
tilaajana ollut kunta oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisessa
vastaanottotarkastuksessa sekä taloudellisessa loppuselvityksessä
esittänyt urakoitsijalyhtiölle vaatimuksen lattiapinnoitteiden
asennusvirheiden korjaamisesta. </p><p>3. Tilaaja vaati myöhemmin
Satakunnan käräjäoikeudessa urakoitsijaa vastaan nostamassa kanteessa urakoitsijalta vahingonkorvausta virheen perusteella. </p><p>4. Käräjäoikeus, joka käsitteli jutun kolmen virkatuomarin kokoonpanossa, hylkäsi tuomiollaan 28.1.2019 kanteen, </p><p>5. Vaasan hovioikeus, jonne tilaajaana ollut kunta valitti tuomiosta, katsoi esittämillään perusteilla, ettei rakennuttaja (tilaaja) ole menettänyt oikeuttaan vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheen oikaisun sijaan, ja urakoitsija on vastavasti velvollinen korvamaan rakennuttajalle ko. laajennusosan lattiamattojen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset. Hovioikeus velvoitti tuomiollaan 21.9.2021 urakoitsijan korvaamaan kunnalle virheellisesti asennettujen ja viallisten lattiapinnoitteiden korjauskuluina ja vahingonkorvauksena 45 000 euroa viivästyskorkoineen 3.9.2015 lukien. </p><p>6. Korkein oikeus, jonne urakoitsija valitti ja jolle myönnettiin valituslupa, sen sijaan katsoi esittämillään perusteilla, että tilaaja oli menettänyt oikeuden vaatia
urakoitsijalta vahingonkorvausta, koska se ei ollut Rakennusalan yleisten sopimusehtojen (YSE 1988) 73 §:n 3 kohdan mukaisesti esittänyt
rahamääräistä vaatimustaan viimeistään urakan loppuselvitystilaisuudessa. </p><p> <a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202329.html">Ratkaisuseloste KKO 2023:29</a></p><p>7. Vaasan hovioikeus on julkaissut oman tuomionsa Finlexissä </p><p><a href="https://finlex.fi/fi/oikeus/ho/2021/vaaho20210372">VaaHO 2021:13 </a></p><p>8. Korkein oikeus on ratkaisuselosteessaan lyhentänyt hovioikeuden tuomion perusteluja selvästi. Tässä ei ole mitään uutta, sillä näin korkein oikeus tekee säännönmukaisesti. <br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-66660362312759945172023-05-05T08:24:00.000+03:002023-05-05T08:24:26.956+03:00385. Virkamiehen (valvontaeläinlääkärin) väkivaltainen vastustaminen. KKO 2023:27<p>Valvontaeläinlääkäri B oli 9.3.202 tehnyt eläinsuojelulain mukaisen
tarkastuksen A:n tilalle ja sittemmin tehnyt 19.3.2020 A:ta koskevan
eläinsuojelupäätöksen. A oli tarkastuksen jälkeen ennen
eläinsuojelupäätöksen tekemistä lähettänyt 18.3.2020 B:lle viestin, jossa oli muun
ohella kertonut tulevansa päälle kuin puuma ja tuhoavansa uhan vaikka
viimeisenä tekonaan sekä kehottanut B:tä muotoilemaan päätöksen vähemmän
ehdottomaan muotoon. A oli lähettänyt viestejä myös
eläinsuojelupäätöksen tekemisen jälkeen 27.4.2020 asti.<br /></p><p>Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi 17.11.2020 A:n 19.3.-27.4.2020 tehdystä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 70 päiväsakon rangasitukseen.</p><p>Itä-Suomen hovioikeus, jonne A valitti, luki 17.6.2021 antamallaan tuomiolla A:n syksi 10.3.-27.4.2020 tehdyn virkamiehen vastustamisen, mutta ei muilta osin muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. <br /></p>
<p>Korkein oikeus, jonne A valitti, katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla,
että A oli syyllistynyt virkamiehen vastustamiseen ennen
eläinsuojelupäätöksen tekemistä 18..2.2020 lähettämällään viestillä mutta ei enää
eläinsuojelupäätöksen tekemisen jälkeen lähettämillään viesteillä. Koska syyte oli osittain hylätty, KKO alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 30:een päiväsakkoon.</p><p><a href="https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2023/20230027">KKO 2023:27</a></p><p>Juridisesti ei mikään suuren luokan kysymys. Siitä osaltaan näkyy, että nykyisin KKO:een valitetaan paljon ueammin rikos- kuin riita-asioissa. Tämä kehitys heijastuu myös KKO:n myöntämien valituslupin ja antamien ennakkopäätösten määrissä.<br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-40220912600599827492023-04-08T18:28:00.006+03:002023-04-10T14:50:47.970+03:00384. Oikeudenkäynin kesto. Oikeudenkäynnin pitkittyminen. Viivästymishyvitys. Asianomistaja. KKO 2023:26<p>1. Korkein oikeus (KKO) katsoi ennakkopäätöksessään KKO 2023:26, että rikosasian asianomistaja, joka ei ollut esittänyt rangaistus- tai korvausvaatimusta, ei ollut oikeutettu hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.<br /></p><p>2. Rikosasian asianomistaja A, joka oli jo esitutkinnassa ja sittemmin
käräjäoikeudessa ilmoittanut, että hänellä ei ollut asiassa rangaistus-
tai korvausvaatimusta, vaati Pohjois-Savon käräjäoikeudessa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä
kahdelta vuodelta yhteensä 3 000 euroa. A totesi, että häntä oli kuultu
esitutkinnassa ensimmäisen kerran 26.1.2015, mistä lähtien hän oli ollut
tietoinen asian vireilläolosta. Asia olisi A:n käsityksen mukaan tullut
käsitellä vuoden 2016 loppuun mennessä.</p><p>3. Pohjois-Savon käräjäoikeus
lausui tuomiossaan 12.4.2019, että A oli ollut asiassa asianomistajan asemassa ja että
hänelle oli oikeudenkäynnin vireilläolosta voinut aiheutua
epämukavuutta. A oli kuitenkin esitutkinnasta lähtien ilmoittanut, että
hänellä ei ollut rikosasiassa vaatimuksia. Oikeudenkäynnin viivästymisen
hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa
asianomistajan oikeus hyvitykseen oli kytketty esitettyyn vaatimukseen. A
ei siten ollut oikeutettu hyvitykseen. Käräjäoikeus hylkäsi A:n
hyvitysvaatimuksen. </p><p>4. Itä-Suomen hovioikeus, jonne A vallitti, ei tuomiollaan 1.6.2021 muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.</p><p>6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänelle suoritetaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3000 euroa. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.</p><p>7. KKO katsoi, että hyvitystä ei hyvityslain nojalla voida
tuomita maksettavaksi asianomistajalle, joka ei ole esittänyt asiassa
vaatimuksia, vaikka tälle voikin aiheutua epämukavuutta ja haittaakin
oikeudenkäynnin viivästymisestä. Näin ollen asian arvioinnin kannalta
merkitystä ei ole sillä, että ilmoituksensa mukaan A:lle on
oikeudenkäynnin viivästymisestä aiheutunut hänen kuvaamaansa huolta,
epävarmuutta ja turvattomuutta, minkä vuoksi hänellä on ollut tarve
saada asiaan ratkaisu mahdollisimman pian. </p><p>8. KKO päätyi siten katsomaan, että A, joka ei ollut rikosasian asianomistajana esittänyt
oikeudenkäynnissä vaatimuksia, ei ole oikeutettu hyvityslain mukaiseen
hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästyessä. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion
lopputulosta.</p><p><a href="KKO 2023:26 ">KKO 2023:26 </a><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-71202204725294257472023-04-08T18:08:00.000+03:002023-04-08T18:08:16.643+03:00383. Rangaistusmääräys. Päiväsakon rahamäärä. Tuomion purkaminen. KKO 2023:25<p>1. Syyttäjä antoi A:lle 30.6.2021 rangaistusmääräyksen
rakentamisrikkomuksesta. Seuraamukseksi määrättiin 20 päiväsakkoa.
Päiväsakon rahamääräksi vahvistettiin 1 278 euroa, joten sakko oli siten
yhteensä 25 560 euroa. </p><h2><span style="font-size: small; font-weight: normal;">2. A
vaati korkeimmalle oikeudelle tekemässään purkuhakemuksessaan, että rangaistusmääräys puretaan päiväsakon rahamäärän osalta ja
asia palautetaan syyttäjälle uuden rangaistusmääräyksen antamista varten
tai että korkein oikeus oikaisee rangaistusmääräystä. Päiväsakon
rahamäärä oli perustunut virheellisiin tulotietoihin.</span></h2><p>3. Syyttäjä ei
vastauksessaan vastustanut A:n vaatimusta päiväsakon rahamäärän
muuttamisesta, jos hakemuksessa esitettyjen perusteiden voitiin katsoa
vastaavan asian oikeaa tilaa. Rangaistusmääräyksessä sakon
laskemisperusteena oli käytetty silloisia verotustietoja.</p><p>4. KKO katsoi, että sen toimivaltaan kuului tutkia purkuhakemus, joka koski
rangaistusmääräyksessä määrätyn päiväsakon rahamäärän alentamista. </p><p>5. KKO purki A:ta koskevan rangaistusmääryksen päiväsakon rahamäärän osalta ja
oikaisi rangaistusmääräystä siten, että päiväsakon rahamääräksi
vahvistettiin 1 278 euron sijasta 328 euroa. A:n maksettavaksi määrättyä sakkoa oikaistiin lopputuloksen osalta siten, että A:n maksettavaksi määrättiin 20
päiväsakkoa à 328 euroa eli sakkoa yhteensä 6 560 euroa. </p><p> 6. Lainkohdat OK 31 luku 8 § 3 kohta, OK 31 luku 12 § 1 mom ja L sakon ja rikesakon määräämisestä 36 § 2 mom.</p><p>7. <a href="KKO 2023:25">KKO 2023:25</a> <br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-33978289878843734612023-03-30T11:41:00.002+03:002023-04-01T11:18:45.102+03:00382. Vahingonkorvaus. Takavarikko. Ulosmittaus. Valtion korvausvastuu. Rikastumiskielto. KKO 2023:24<p>1. Poliisi oli 14.3.2017 ottanut A:n kiinni törkeästä veropetoksesta epäiltynä. Kiinnioton
yhteydessä A:lta oli takavarikoitu rahavaroja 4 865 euroa, joista poliisi oli
oma-aloitteisesti ilmoittanut ulosottoviranomaisille. Rahat oli tämän
jälkeen ulosmitattu A:n ulosottovelkojen suorittamiseksi. </p><p>2. A vaati
kanteessaan Vantaan käräjäoikeudessa Suomen valtiolta vahingonkorvauksena häneltä ulosmitattua
rahamäärää.</p><p>3. Käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus, jonne A valitti käräjäoikeuden tuomiosta, hylkäsivät kanteen. <br /></p><p> 4. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. KKO tosin katsoi, että poliisilla ei ollut ollut
toimivaltaa ilmoittaa oma-aloitteisesti ulosottoviranomaisille A:lta
takavarikoiduista varoista. Valtion vahingonkorvausvastuulle oli
siten poliisin virheellisestä menettelystä johtuva peruste. KKO kuitenkin hylkäsi kanteen, koska menettelystä ei ollut aiheutunut A:lle
korvattavaa vahinkoa. </p><p>5. KKO (kohta 31): Ottaen huomioon, että sinänsä lainmukaisesti ulosmitatuilla varoilla on
vähennetty A:n ulosottovelkoja, hänen varojensa ja velkojensa
perusteella määritettävä taloudellinen asemansa ei ole heikentynyt
ulosmittauksen johdosta (vrt. KKO 2022:18). Näissä olosuhteissa
ulosmitattujen varojen korvaaminen A:lle olisi rikastumiskiellon
vastaista.</p><p>6. Rikastumiskielto merkitsee nimensä mukaisesti kieltoa rikastua vahingonkorvauksella. Kukaan ei saa joutua vahingonkorvauksella parempaan asemaan kuin ilman vahingon aiheutumista <br /></p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202324.html">KKO 2023:24 </a><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-13696655519878546352023-03-29T17:11:00.003+03:002023-03-29T23:52:12.117+03:00381. Pääkäsittely hovioikeudessa. Menettämisseuraamus. Laajennettu rikoshyödyn menettäminen. KKO 2023:23<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlCUvjj7N8RPApIEry1JhQJcTlbMz-LEPe1DHJk2DfDNIedD6H7Nwzr9wvshkdfMF1qRBM6GZERcHrtHl6CjsxhtqbxOZU347eemZ_AXW28_V5yMJDKNw5wWfRt8SygLjuVXh2MNBUC2g7m-0EO4Hmxy87guCceeUVhrI4wICOGaube6wrNGcSwu84HQ/s3968/PA030423.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2976" data-original-width="3968" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlCUvjj7N8RPApIEry1JhQJcTlbMz-LEPe1DHJk2DfDNIedD6H7Nwzr9wvshkdfMF1qRBM6GZERcHrtHl6CjsxhtqbxOZU347eemZ_AXW28_V5yMJDKNw5wWfRt8SygLjuVXh2MNBUC2g7m-0EO4Hmxy87guCceeUVhrI4wICOGaube6wrNGcSwu84HQ/s320/PA030423.JPG" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>1. Korkeimman oikeuden (KKO) 27.3.2023 antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2023:23 on kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimitttaa suullinen ja julkinen pääkäsittely menettämisseuraamusta eli ns. laajennetun rikoshyödyn menettämistä koskevassa asiassa. KKO:n ratkaisu syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.<br /></p><p>2. Oulun käräjäoikeus oli 12.3.2020 tuominnut A:n menettämään valtiolle RL 10
luvun 3 §:ssä tarkoitettuna laajennettuna hyötynä yli 100 000 euron
arvosta omaisuutta. </p><p>3. Valituksessaan Rovaniemen hovioikeudelle A vaati pääkäsittelyn
toimittamista. A:n mukaan hänen omaisuutensa oli ollut peräisin muusta
kuin rikollisesta toiminnasta, minkä osoittaakseen hän oli nimennyt
henkilötodistelua. </p><p>4. Hovioikeus hylkäsi 15.7.2021 A:n pääkäsittelypyynnön.</p>
<p>5. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tuli toimittaa pääkäsittely suullisen näytön vastaanottamiseksi. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. </p><p>6. KKO katsoi, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa asiassa
pääkäsittely 1) näytön vastaanottamiseksi, ja 2) koska myös asian
laatu ja merkitys vastaajalle sitä edellyttivät. </p><p>7. KKO:ssa äänestys 3-2. Enemmistöön kuuluivat jäsenet Uusitalo, Engstrand ja Pulkkinen, vähemmistöön puolestaan presidentti Leppänen ja jäsen Sippo. Esittelijänä toimineen Matti Pyöriän mietintö oli enemmistön kannan mukainen. <br /></p><p>8. Vähemmistö katsoi, että hovioikeuden tuli toimittaa pääkäsittely ainoastaan siksi, että asian laatu ja merkitys vastaaja A:lle edellytti sitä. Sen sijaan pääkäsittely ei vähemmistön mukaan ollut tarpeen suullisen todistelun eli henkilötodistelun vastaanottamiseksi. Ts. vähemmistön kannan mukaan hovioikeuden pääkäsittelyssä olisi kuultu vain A:ta muttei käräjäoikeudessa kuultuja todistajia. <br /></p><p><a href="https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2023/20230023">KKO 2023:23</a> </p><p>9. Mielenkiintoinen kysymys näytön vastaanottamista koskevan perusteen osalta, siitä KKO:n enemmistö toteaa näin: </p><p>2<i>4. Asiassa esitetty todistelu on ollut laajaa ja käräjäoikeuden
pääkäsittely on kestänyt useita päiviä. Näytön arviointi
käräjäoikeudessa on perustunut pääasiallisesti A:n aiempien tuomioiden
todistusvaikutukseen, syyttäjän nimeämään kirjalliseen todisteluun ja
henkilötodisteluun sekä A:n nimeämään henkilötodisteluun. A ei ole
esittänyt kirjallista selvitystä tulojensa alkuperän laillisuudesta. Nyt
käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa kirjallisella todistelulla on
lähtökohtaisesti vahva näyttöarvo ja tyypillisesti henkilön, jonka
hallusta omaisuus on tavattu, on helppo esittää selvitystä omaisuuden
alkuperästä. Kun otetaan vielä huomioon aiemmin voimassa olleen lain
matala näyttökynnys ja sittemmin säädetty käännetty todistustaakka
laajennettua hyödyn menettämistä arvioitaessa, myös nämä seikat
puoltavat mahdollisuutta asian ratkaisemiseen hovioikeudessa
pääkäsittelyä toimittamatta.</i></p>
<p><i>25. Hovioikeus ei ole kuitenkaan arvioinut asiaa pelkästään
kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, vaan se on ryhtynyt
arvioimaan uudelleen käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista
todistelua. Hovioikeus on perusteluissaan katsonut, että A:n oma
kertomus ei ole riittänyt osoittamaan hänen väitteitään omaisuutensa
alkuperästä todeksi. Edelleen hovioikeus on katsonut, että todistajien
kertomukset eivät ole tuoneet selvitystä A:n väitteeseen laajasta
ulkomaisesta tulonhankkimistoiminnasta. Korkein oikeus toteaa, että
hovioikeus ei ole voinut luotettavasti tehdä näitä arvioita ottamatta
vastaan suullista todistelua. Se, että hovioikeus on perusteluissaan
ryhtynyt arvioimaan näyttöä uudelleen syyttäjän kirjallisen todistelun
ja käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen suullisten kertomusten
perusteella, osoittaa, että hovioikeuden olisi tässä tapauksessa tullut
toimittaa pääkäsittely näytön vastaanottamiseksi.</i></p>
<p><i>26. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että
hovioikeus ei ole tässä tapauksessa esitetyn kirjallisen
oikeudenkäyntiaineiston perusteella voinut päätyä siihen, että näytön
arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä mitään varteenotettavaa
epäilystä. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa pääkäsittely
suullisen todistelun vastaanottamiseksi.</i></p><p>10.<i> KKO:n vähemmistö puolestaan perusteli kantaansa näin: </i></p><p>Arvioitaessa käräjäoikeuden suorittaman näytön arvioinnin
oikeellisuutta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 15 §:n mukaisesti
huomioon on siis otettava erityisesti se, kuinka selvästi ja
seikkaperäisesti käräjäoikeus on perustellut näyttöratkaisunsa ja kuinka
yksityiskohtaisesti perustellen tämä arviointi on
hovioikeusvalituksessa riitautettu. Tässä asiassa näytön arvioinnin
riitautuksen yksilöinti- ja perusteluvaatimusta on ollut omiaan
korostamaan se, että näyttövaatimukset omaisuuden rikollisesta
alkuperästä ovat rikosasioissa muutoin noudatettavaa selvästi
alhaisemmat.</p>
<p>Syyttäjä on asiassa esittänyt laajaa kirjallista todistelua siitä,
että A:n varallisuus on vaatimuksessa kysymyksessä olevana aikana
kasvanut merkittävästi, muun muassa yksityiskohtaisilla taulukoilla
vuosittaisista omaisuudenlisäyksistä tiliotetarkasteluineen. Syyttäjän
mukaan varallisuuden kasvun on täytynyt selittyä rikollisella
toiminnalla, koska syyttäjän hankkiman selvityksen perusteella A:lla ei
ole ollut verotettavia tai muitakaan tuloja. A on puolestaan väittänyt
saaneensa laillisia tuloja yritystoiminnastaan ulkomailla, minkä
osoittaakseen hän on nimennyt henkilötodistelua.</p>
<p>Käräjäoikeuden tuomion perustelut asiassa ovat olleet
poikkeuksellisen seikkaperäiset, ja niissä on otettu yksilöidysti ja
yksityiskohtaisesti perustellen kantaa A:n esittämiin väitteisiin ja
käräjäoikeudessa esitettyyn näyttöön. Valituksessaan hovioikeudelle A on
katsonut, että hänen omaisuutensa laillinen alkuperä oli tullut
käräjäoikeudessa selvitetyksi etenkin henkilötodistelulla. Hän on
valituksessaan kuvaillut samaan tapaan kuin käräjäoikeudessa, minkä
laatuisesta toiminnasta hänen väittämänsä tulot olivat henkilötodistelun
mukaan olleet peräisin, ja pyytänyt tuon henkilötodistelun
vastaanottamista uudelleen. A ei ole hovioikeudessakaan esittänyt
kirjallista todistelua väittämistään ulkomailla saaduista tuloista, eikä
yksilöinyt tulojen maksuajankohtia, määriä tai maksajia taikka
väitteitään syyttäjän laskelmien virheellisyydestä.</p>
<p>A on siten valituksessaan hovioikeudelle riitauttanut käräjäoikeuden
suorittaman näytön arvioinnin oikeellisuuden varsin ylimalkaisesti.
Tällainen riitautus ei ole selvästikään ollut riittävä horjuttamaan
käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta, kun otetaan huomioon
syyttäjän esittämä laaja ja yksityiskohtainen näyttö vaatimustensa
tueksi sekä asiassa sovellettavat näyttövaatimukset, samoin kuin se,
että käräjäoikeus on otettuaan vastaan A:n asiassa tarjoaman näytön
yksityiskohtaisesti perustellut näytön arviointinsa ja kantansa A:n
asiassa esittämiin väitteisiin. Hovioikeus on siten voinut perustellusti
päätyä siihen, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta
ei ole jäänyt mitään varteenotettavaa epäilystä ja ettei A:n kuulemiseen
todistelutarkoituksessa eikä tarjoaman muun henkilötodistelun uudelleen
vastaanottamiseen ole ollut aihetta. Näin ollen pääkäsittelyn
toimittaminen ei ole ollut hovioikeudessa tarpeen todistelun
vastaanottamiseksi.</p><p>
Siltä osin kuin kysymys on hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa
pääkäsittely asian laadun ja merkityksen vuoksi olen Korkeimman oikeuden
ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Katson siten, että asia on
palautettava hovioikeuteen, jonka on varattava pääkäsittelyn
toimittamista vaatineelle A:lle tilaisuus tulla pääkäsittelyssä
kuulluksi muussa kuin todistelutarkoituksessa</p><p>----</p><p>Blogisti:</p><p>Kummankin kannan tueksi on siis voitu esittää painavia perusteita. Itse kallistun enemmistön kannalle, enkä antaisi niin paljon painoa käräjäoikeuden ratkaisun sinänsä asianmukaisille perusteluille, kuten vähemmistö on tehnyt, tai sille, että A:n valitus olisi, kuten vähemmistö lausuu, jotenkin ylimalkainen. KKO:ssa ei ole ollut kyse KKO:ssa käräjäoikeuden perusteluista, vaan siitä, miten hovioikeus on käsitellyt asiaa ja perustellut omaa ratkaisuaan. Kuten enemmistö toteaa kohdassa 25, hovioikeus on "töpännyt" - tätä sanaa enemmistö ei toki ole käyttänyt - aika raskaasti ryhtyessään arvioimaan pelkästään asiakirjojen ja käräjäoikeuden tuomion perusteella käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua, selkokielellä siis käräjäoikeudessa kuultujen todistajien kertomuksia Sitä hovioikeus ei ollisi saanut tehdä, vaan ko. uudelleen arviointi olisi edellyttänyt tässä näytöllisesti kiperässä tapauksessa pääkäsittelyn toimittamista, jossa todistajia olisi kuultu uudelleen. Pelkästään A:n henkilökohtainen kuuleminen hovioikeuden pääkäsittelyssä ei olisi luultavasti A:n asemaa voinut parantaa.<br /></p><p> </p><p> <br /></p><p></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-67591534564085957312023-03-29T16:03:00.002+03:002023-03-29T16:03:30.500+03:00380. Ulosottovalitus. Väittämistaakka. Prekluusio. KKO 2023:22<p>1. Ulosottomies on 23.2.2018 tekemällään päätöksellä ulosmitannut X:n
omistaman tilan hänen ulosottovelkojiensa saatavien suorittamiseksi.
Ulosmitattu kiinteistö on 26.2.2020 myyty ulosottokaaren (UK) 5 luvun 76 §:n
mukaisella ulosottomiehen toimittamalla vapaalla myynnillä
internet-huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehneille A:lle ja B:lle
171 500 euron kauppahinnalla. Myyntipäätöksen mukaan pankki on
panttivelkojana antanut suostumuksen kauppaan ja kauppahinta on
vastannut kiinteistön käypää arvoa.</p>
<p>2. A ja B ovat ulosottovalituksessaan Pohjois-Savon käräjäoikeudelle vaatineet
ensisijaisesti, että myyntipäätös kumotaan, ja toissijaisesti, että
kauppahintaa alennetaan 43 994,27 eurolla. A:n ja B:n mukaan
kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen kuistin perustamistapa poikkesi
olennaisesti siitä, mitä myyntiesitteessä oli ilmoitettu.</p>
<p>3. Pankki on käräjäoikeudessa vaatinut ulosottovalituksen
hylkäämistä. Perusteluiden osalta pankki on yhtynyt
ulosottoviranomaisten lausumiin, joiden mukaan kiinteistössä ei ollut
virhettä.</p>
<p>4. Käräjäoikeus on päätöksessään 23.11.202 katsonut, että ulosottomiehen antamat tiedot
kuistin perustamistavasta eivät muodostaneet ulosottokaaren 5 luvun 11
§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua virhettä, ja hylännyt
ulosottovalituksen.</p>
<p>5. Itä-Suomen hovioikeus on A:n ja B:n valituksen johdosta 26.10.2021 antamassaan
ratkaisussa katsonut, että kiinteistö oli olennaisesti poikennut niistä
tiedoista, jotka ostajille oli ennen myyntiä annettu, ja virheellisen
tiedon voitiin olettaa vaikuttaneen kauppaan. Hovioikeuden mukaan
myynnin jääminen voimaan ei ollut ostajien kannalta kohtuutonta, joten
asiassa oli määrättävä hinnanalennusta. Hovioikeus on katsonut, että
hinnanalennuksen määrä voitiin vahvistaa valittajien esittämän
selvityksen mukaisena ottaen huomioon muun ohella, että velkojat eivät
olleet käyttäneet puhevaltaa hovioikeudessa. Hovioikeus on alentanut
kauppahintaa 43 944,27 eurolla.</p>
<p>6. Pankki on valituksessaan korkeimpaan oikeuteen vedonnut siihen,
että sen etuoikeussaatavien määrä ylitti alennetun kauppahinnan 127 500
euroa, jolloin kauppaan tarvittaisiin ulosottokaaren 5 luvun 76 §:n
mukaan sen suostumus. Hovioikeus ei kuitenkaan ollut varannut sille
tilaisuutta suostumuksen antamiseen. Pankki on edelleen esittänyt, että
alennetun kauppahinnan ei ollut selvitetty olevan ulosottokaaressa
tarkoitetun vähimmäishinnan mukainen. Pankin mukaan sillä, ettei se
ollut käyttänyt puhevaltaa hovioikeudessa, ei tullut olla asian
käsittelemiselle merkitystä, vaan hovioikeuden oli tullut ottaa kyseiset
seikat viran puolesta huomioon.</p>
<p>7. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, ovatko seikat,
joihin pankki on vasta korkeimmassa oikeudessa vedonnut, tutkittava
viran puolesta ulosottovalitusta käsiteltäessä. Jos ratkaisun
perustaminen kyseisiin seikkoihin tämän sijaan edellyttää, että pankki
on vedonnut niihin vastustamisensa tueksi, asiassa on seuraavaksi
arvioitava, voiko pankki vedota seikkoihin ensimmäisen kerran korkeimmassa oikeudessa.</p>
<p><i>Onko kyse seikoista, jotka on ulosottovalitusta käsiteltäessä tutkittava viran puolesta?</i></p>
<p>8. UK 5 luvun 76 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa
myydä irtaimen tai kiinteän omaisuuden vapaasti velallisen sekä niiden
velkojien ja muiden oikeuksien haltijoiden suostumuksella, joiden
oikeutta myynti koskee. Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan
ulosottomies saa myydä omaisuuden vapaasti ilman 1 momentissa
tarkoitettua suostumusta, jos kauppahinta on mahdollisen 23 §:ssä
tarkoitetun vähimmäishinnan mukainen ja kauppahinta peittää kaikki
etuoikeussaatavat tai kauppaan on saatu suostumus etuoikeussaatavien
velkojilta.</p>
<p>9. Korkein oikeus toteaa, että sanotussa lainkohdassa ei säädetä
ulosottovalituksen käsittelyssä noudatettavasta
oikeudenkäyntimenettelystä eikä siten myöskään ulosottovalitusta
käsittelevän tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden laajuudesta.
Oikeudenkäyntimenettelyyn sovelletaan ulosottokaaren 11 lukua, joka
koskee muutoksenhakua ulosottomiehen menettelyyn.</p>
<p>10. UK 11 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan valituksen
käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin
oikeudenkäymiskaaren (OK) 8 luvun säännöksiä hakemusasioiden käsittelystä.
OK 8 luvun 13 §:stä puolestaan seuraa, että
hakemusasian käsittelystä on, sikäli kuin kyseisessä luvussa tai muussa
laissa ei säädetä toisin, soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian
käsittelystä säädetään.</p>
<p>11. UK 11 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeus voi
tutkia ulosottomiehen toimen tai päätöksen oikeellisuuden valituksessa
ja vastauksessa ilmoitettuja seikkoja laajemmin. Tämä on poikkeus siitä OK 24 luvun 3 §:n 2 momentin ilmentämästä yleisestä
säännöstä, että asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuimen
ratkaisua ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole
vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. UK 11
luvun 19 §:n 2 momentista ilmenee, että luvun 16 §:n 1 momentin
poikkeussäännös laajasta tutkimisvallasta ei koske jatkomuutoksenhakua,
vaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa noudatetaan yleisiä
sääntöjä asianosaisten vetoamisvelvollisuudesta.</p>
<p>12. Edellä selostetuista ulosottovalituksen käsittelyyn
sovellettavista säännöksistä ei seuraa, että käräjäoikeudella tai
hovioikeudella olisi ollut velvollisuus taikka että hovioikeus olisi
saanut viran puolesta tutkia seikkoja, joihin pankki on vasta nyt korkeimmassa oikeudessa vedonnut. Asiassa on siten seuraavaksi
arvioitava, onko pankilla oikeus vedota kyseisiin seikkoihin ensimmäisen
kerran korkeimmassa oikeudessa.</p>
<p><i>Onko pankilla oikeus vedota uusiin seikkoihin Korkeimmassa oikeudessa?</i></p><p>
13. Tähän kysymykseen KKO otti perusteluissan (kohdat 13-19) kielteisen kannan ja katsoi ettei pankilla ollut ollut pätevää aihetta olla vetoamatta ko. seikkoihin jo alemmissa oikeuksissa. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.</p><p><a href="https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2023/20230022">KKO 2023:22</a><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-55366962748477890162023-03-16T12:01:00.003+02:002023-03-16T20:24:09.254+02:00379. Edunvalvontavaltuutus. Asiavaltuus. Puhevalta. Lähestymiskielto. KKO 2023:21<p>1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksenä julkaistun päätöksen edunvalvontavaltuusta koskevassa asiassa (KKO 2023:21). Kysymys oli siitä, oliko edunvalvontavaltuutetulla oikeus hakea lähestymiskieltoa valtuuttajan suojaksi. </p><p>2. Tapauksessa muistisairas äiti A oli valtuuttanut tyttärensä B:n edustamaan itseään omaisuuttaan koskevissa ja
muissa taloudellisissa asioissa sekä sellaisissa henkilöään koskevissa
asioissa, joiden merkitystä hän ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä,
jolloin valtuutusta on käytettävä. Edunvalvontavaltuutettu B:n
valtuuttama asianajaja oli pyytänyt käräjäoikeudelta lähestymiskiellon määräämistä A:n
nimissä tämän suojaksi. </p><p>3. Helsingin käräjäoikeus jätti 21.1.2022 hakemuksen tutkimatta sillä
perusteella, että edunvalvontavaltuutetulla ei ollut asiavaltuutta
vaatia lähestymiskieltoa A:n suojaksi. </p><p>4. Helsingin hovioikeus, jonne B valitti, pysytti 6.7.2022 käräjäoikeuden päätöksen.</p><p> 5, KKO, jonne B valitti, katsoi, että koska B ei ollut pyytänyt
lähestymiskieltoa omissa nimissään vaan A:n nimissä, pyyntöä ei olisi
saanut jättää tutkimatta B:n puuttuvan asiavaltuuden vuoksi. Sen sijaan
asiassa olisi tullut selvittää, oliko B:llä oikeus käyttää asiassa A:n
puhevaltaa, ja tässä tarkoituksessa arvioida, kykenikö A itse
ymmärtämään asian merkityksen.</p><p>6. KKO kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja oikeusastejärjestyksen vuoksi palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa hakemus uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202321.html">Ratkaisuseloste KKO 2023:21</a></p><p>7. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat "syyllistyneet" melko alkeelliseen oikeudenkäyntivirheeseen katsoessaan hakijaksi edunvalvontavaltuutettu B:n, vaikka hakijana on itse asiassa ollut valtuuttaja A. Prosessioikeuden perusasiat eivät siis näytä olevan aina "kypsää kauraa" tuomareille!Tämä koskee myös edunvalvontavaltuutetun asemaa oikeudenkäynnissä. Edunvalvntavaltuutettu ei ole valtuuttajan legalinen (laillinen) edustaja, vaan hänen toimivaltansa perustuu valtuuttajan tahdonilmaisuun. Valtuuttaja säilyttää täysivaltaisuutensa ja oikeudenkäyntikelpoisuutensa. Kysymys siitä, kykenikö A itse ymmärtämään, mistä lähestymiskieltoasiassa oli kysymys, saattaa olla hieman hankala selvittää.<br /></p><p>8. Helsingin Sanomien uutisjutussa tänään on kerrottu laajasti tapauksen yksityiskohdista tavalla, joka auttaa KKO:n tiukasti juridiikkaan keskittyvää ratkaisuselostetta paremmin ymmärtämään, mistä tapauksessa on ollut kysymys.</p><p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009456716.html?utm_source=twitter&utm_medium=toimitus-dlvr">HS:n juttu</a> <br /></p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-55284866805789080552023-03-15T11:18:00.005+02:002023-03-15T15:00:43.283+02:00378. Pohjoismaiden korkeimpien oikeuksien toimintakertomukset 2022<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAlKeCfheyH0P3He1SUlrqSMOS5rsX4Br67WRu6gN--5WoaMv3WIDdXECiPex8sW9m_sHZpKi2HDytBSTf-cZu50hbpkccaRja7STLSbLhIHqsrXtjJPA7dZzGdkhR5GAG2duGN03byauAd7HJzArDqGi8OmG1bkaG7CNXPuiFFehu3i1DXk50bBKpLg/s504/20230315_111051.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="504" data-original-width="378" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAlKeCfheyH0P3He1SUlrqSMOS5rsX4Br67WRu6gN--5WoaMv3WIDdXECiPex8sW9m_sHZpKi2HDytBSTf-cZu50hbpkccaRja7STLSbLhIHqsrXtjJPA7dZzGdkhR5GAG2duGN03byauAd7HJzArDqGi8OmG1bkaG7CNXPuiFFehu3i1DXk50bBKpLg/s320/20230315_111051.jpg" width="240" /></a></div><b> Korkeimman oikeuden vuosikertomus julkaistiin 8.3.2023</b><br /><p></p><p></p><p><i>Prologi</i><br /></p><p>1. Kevättalvi on erilaisten vuosikertomusten aikaa. Pörssiyhtiöt julkaisevat silloin osavuosikatsauksiaan, samoin pankit ja erilaiset järjestöt. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies julkaisevat edellisen vuoden toimintakertomuksensa melko myöhään; ilmeisesti valvottavia asioita ja virkamiehiä on niin paljon! Myös osa tuomioistuimista julkaisee tähän aikaan vuosi- tai toimintakertomuksensa edelliseltä vuodelta. Säännönmukaisesti näin tekevät ylimmät tuomioistuimet, ei vain Suomessa, vaan muissakin pohjoismaissa. Onkin syytä perehtyä siihen, mitä ja miten Suomen korkein oikeus ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan ylimmät tuomioistuimet kertovat toiminnastaan vuonna 2022.<br /></p><p><i>Tarkasteltavat vuosikertomukset<br /></i></p><p>2. Korkein oikeus (KKO) julkaisi viime vuoden (2022) vuosikertomuksensa 8.3. 2023. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan julkaisee oman
vuosikertomuksensa normaaliin tapaan myöhemmin. Kertomuksissa ylimmät tuomioistuimet esittelevät toimintaansa, joten niistä saa
kohtalaisen hyvän yleiskuvan mm. siitä, millaisia asioita ylimmissä
oikeusasteissa ratkaistaan, mitkä ovat asioiden
keskimääräiset käsittelyajat ja kuinka monta ratkaisua on julkaistu
ennakkopäätöksinä, keitä ovat tuomioistuimen tuomarit jne.<br /></p><p>3.
KKO ja KHO tiedottavat toiminnastaan ja ratkaisuistaan myös
kotisivuillaan. Siellä on myös tietoja tuomareista ja jäsenkunnassa
tapahtuvista muutoksista. Ylimmillä tuomioistuimilla on myös omat
Twitter-tilinsä; KKO:lla on 14.3.-22 Twitter-tilillään 9256 ja KHO:lla noin 5 660
seuraajaa; Ruotsin HD:n Twittertilillä on vain 8 118 ja Norjan Høyesterettin tilillä 6 802 seuraajaa. Ylimpien oikeuksien jäseniä tai esittellijöitä ei ole ns.
mediatuomareina, mikä on ymmärrettävä asia. Kummankin tuomioistuimen
palveluksessa on tuomioistuimen tiedottamisesta tai viestinnästä vastaavia henkilöitä..</p><p>Korkeimman oikeuden vuosikertomus löytyy tuomioistuimen verkkosivulta.<br />
<br /><a href="https://korkeinoikeus.fi/material/collections/20230308103455/Hqiw3ZAIZ/Vuosikertomus2022_mobiiliystavallinen.pdf">Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2022</a><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/julkaisut.html"><br /></a></p><p>4. On kiintoisaa vertailla ylimpien tuomioistuinten kertomuksia
keskenään ja arvioida, mitä eroja niistä löytyy ja kumpaa voitaisiin kenties pitää
paremmin toimitettuna. Seuraavassa vertailen KKO:n vuosikertomusta kuitenkin naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien vastaaviin
selontekoihin.<br />
<br />
5. Norjan korkein oikeus, <i>Norges</i> <i>Høysterett</i>,
julkaisee säännönmukaisesti jo tammikuun alkupuolella, usein jo kuun ensimmäisellä viikolla, edellisen vuoden
toimintakertomuksensa. Nyt
kertomus (<i>årsmelding</i> 2022) julkaistiin 16. tammikuuta 2023. Tämä kertoo siitä, että toimintakertomuksen laatiminen
on aloitettu hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Ruotsin <i>Högsta domstol </i>ei jäänyt Norjasta kovin kauas,
sillä se julkaisi viime vuoden kertomuksensa (<i>verksamhetsberättelse</i>) 21. helmikuuta. - Tanskan korkeimman oikeuden Højesteretin vuosikertomus 2022, Årsberetning, on julkaistu helmikuussa.<br /></p><p><a href="https://www.domstol.no/globalassets/upload/hret/arsmelding/hoyesteretts-arsmelding-2022---dobbeltsidig.pdf">Norjan Høyesterettin toimintakertomus 2022</a><br /></p><p><a href="https://www.domstol.se/globalassets/filer/domstol/hogstadomstolen/verksamhetsberattelser/hogsta-domstolens-verksamhetsberattelse-2022.pdf">Ruotsin Högsta domstolenin toimintakertomus 2022 </a><br /></p><p>6. Kaikki kolme toimintakertomusta käsittelevät suurin piirtein samoja
asioita ja tietoja, mutta erojakin toki löytyy sekä sisällön että
painotusten suhteen. KKO:n kertomuksessa näyttäisi pääpaino olevan saapuneiden asioiden ja annettujen ratkaisujen määrissä ja asioiden
käsittelyajoissa ja niissä edelliseen vuoteen verrattuna tapahtuneissa
muutoksissa. Näitä tilastotietoja käsitellään toki myös Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien kertomuksissa, mutta niillä ei näyttäisi olevan niin keskeistä asemaa kuin KKO:n vuosikertomuksissa. <br /></p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2023/kkonvuosikertomuksessakasitellaanmuunmuassavalituslupaharkintaajarikosasioidennimikkeitakorkeimmassaoikeudessa.html">KKO:n vuosikertomuksen tiedote</a> </p><p><a href="https://www.domstol.no/no/hoyesterett/nyhet/2023/arsmelding-for-hogsterett-2022/">Høyesrettin tiedote</a></p><p><a href="https://www.domstol.se/hogsta-domstolen/nyheter/2023/02/hogsta-domstolen-presenterar-sin-verksamhet/">Ruotsin korkeimman oikeuden tiedote </a></p><p><i>Suomen, Ruotsin ja Norjan ylimmät oikeudet</i><br /></p><p>7. Muutama sana mainittujen tuomioistuimien tehtävistä ja ja jäsenkunnasta. Suomen KKO ja Ruotsin HD käsittelevät ja ratkaisevat lähinnä hovioikeuksien riita- ja rikosasioiden tuomioista tehtäviä valituslupa-asioita ja valituksia, kun taas hallintoasioiden ylimpänä oikeusasteena toimii korkein hallinto-oikeus (KHO) ja högsta förvaltningsdomstol (HFD) Ruotsissa. Norjassa ei sen sijaan ole erikseen hallintotuomioistuimia, joten Høyesterett toimii myös hallintoasioiden ylimpänä tuomioistuimena. Lisäksi Høyesterett toimii Norjan perustuslakituomioistuimena. Hallintoasiat tilastoidaan Høyesterettissä siviiliasioiksi, niitä on noin kolmannes kaikista riita-asiosta. </p><p>8. Suomessa on noin 5.5 miljoonaa, Norjassa 5,4 miljoonaa ja Ruotsissa noin 10,5 miljoonaa asukasta. Vuonna 2022 Suomen KKO:een saapui 1 876, Norjan Høyesterettiin 2 155 asiaa ja Ruotsin korkeimpaan oikeuteen peräti 8 477 asiaa. Suurin osa asioista on luonnollisesti riita-ja rikosasioissa tehtyjä valituslupahakemuksia ja valituksia sekä ylimääräistä muutoksenhakua eli tuomiopurkua ja tuomiovirhekantelua koskevia hakemusasioita. - Tanskassa, jossa on 5,8 miljoonaa asukasta, ylimpään tuomioistuimeen, Højesterettiin, saapui vuonna 2022 ainoastaan 332 muutoksenhakua koskevaa asiaa. <br /></p><p>9. Norjan ylimpään oikeuteen saapui 2022 saman verran asioita kuin vuonna 2021, mutta sitä vastoin KKO:een saapuneiden asioiden määrä laski n. 6 prosentilla edellisvuodesta. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapuneiden asioiden määrä sen sijaan jatkoi selvää kasvuaan. Kolmen viimeisen vuoden aikana ylimpään oikeuteen saapuvien asioiden määrä on kasvanut lähes 25 prosentilla.</p><p> <i>Korkeimpien oikeuksien jäsenmääristä<br /></i></p><p>10. Kuinka monta tuomaria näiden naapurimaiden ylimmissä oikeusasteissa on virassa? Suomen KKO:ssa on presidentti - tätä nykyä <i>Tatu Leppänen</i> - ja tällä hetkellä 17 jäsentä, siis yhteensä 18 tuomaria. Huhtikuun alusta jäsenluku nousee yhdellä, kun ma. jäsenen virkasuhteeseen äskettäin nimitetty apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen aloittaa tuomarinuransa.</p><p>11. Norjan Høyesterettissä (HR) on 20 jäsentä, joista yksi - tällä hetkellä <i>Toril Marie Øie</i> - toimii päällikkötuomarina, jonka nimike on j<i>ustitiarius. </i>Ruotsin högsta domstolenin (HR) päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja - nykyisin <i>Anders Eka</i> - ja hänen lisäksi tuomioistuimessa on 15 muuta jäsentä. Näistä 16 tuomarista lainkäyttöön (tuomitsemistoimintaan) osallistuu kuitenkin vain 14 jäsentä, sillä kaksi jäsentä vuorollaan toimii vuoden Suomen entistä laintarkastuskuntaa muistuttavan lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä. Tanskan Højesteretissä on presidentti ja tällä hetkellä 18 jäsentä. <br /></p><p>12. Ylimpien tuomioistuinten tuomareiden sukupuolijakautuma on sellainen, että Norjan HR:n 20 jäsenestä naisia on 8, mutta Suomen KKO:n 19 jäsenestä vain 5 ja Ruotsin HD:n 16 jäsenestä vain 4. Näyttää melko selvältä, että KKO:een tullaan lähiaikoina nimittämään pari kolme uutta naispuolista tuomaria, jos päteviä hakijoita löytyy! <br /></p><p>13. Norjan HR:n suhteellisen suuri jäsenmäärä johtuu lähinnä siitä, että tuomioistuin toimii myös ylimpänä hallintotuomioistuimena sekä perustuslakituomioistuimena. Yllättävää sen sijaan on Ruotsin HD:n tuomitsemistoimintaan kerrallaan osallistuvien jäsenten suhteellisen vähäinen määrä - 14 tuomaria - kun ottaa huomioon, että tuomioistuimeen saapuu vuosittain lähes 8 500 asiaa. </p><p>14. Vaikka Suomen KKO:een saapuvien asioiden määrä on vain vajaa neljäsosa 8 000 asiasta, KKO:ssa on 19 tuomaria, kun Ruotsin HD:ssä pärjätään 14 tuomarilla. Olisiko KKO:n jäsenmäärää kenties syytä alentaa vai tulisiko sen paneutua asioiden käsittelyn tehostamiseen, vai mistä mainitusta erosta Ruotsiin on kysymys? Asioiden käsittelyajoissa ei ole kovin suurta eroa, ja samaa voidaan sanoa ratkaisujen perustelujen laadusta; Ruotsin HD näyttää tosin selviytyvän useimmiten lyhyemmillä perusteluilla kuin KKO.<br /></p><p><i>Tietoja korkeimpien oikeuksien tuomareista <br /></i></p><p>15. KKO:n vuosikertomuksessa ei ole - tälläkään kertaa - yhteiskuvaa virassa olevista tuomareista. Ruotsin HD:n kertomuksesta sellainen löytyy sivulta 50; kuvatekstissä mainitaan kunkin tuomarin nimi, syntymäaika ja jäseneksitulovuosi. Norjan Høyesterettin tuomareista on julkaistu kertomuksen sivulla 38 kuva jokaisesta 20 tuomarista ja sen yhteydessä mainitaan tuomarin ikä, juristiksi valmistumisaika ja vuosi, jolloin hänet on nimitetty HR:n jäseneksi. </p><p>16. KKO:n kotisivuilla ilmoitetaan jäsenen ikä, valmistumisvuosi, ura sekä vuosi, jolloin hänet on nimitetty jäsenen ja presidentin virkaan. Mutta sielläkin valokuva löytyy vain presidentti Tatu Leppäsestä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kotisivuilla sitä vastoin on julkaistu kaikista jäsenistä isokokoinen kuva sekä tiedot jäsenten aiemmista tehtävistä. </p><p>17. Lukija saattaa kysyä, mitä merkitystä tuomareiden kuvien julkaisemisella voisi olla. Minusta sillä on tuomioistuimen ja koko tuomioistuinlaitoksen avoimuuden kannalta suuri merkitys. On paikallaan, että yleisö näkee, miltä korkeinta tuomiovaltaa käyttävät tuomarit näyttävät. Tuomioistuinten kotisivuilla julkaistut tuomareiden nimet ja tiedot heidän aiemmasta toiminnastaan eivät pelkästään riitä. Tämä on oivallettu Ruotsin ja Norjan korkeimmissa oikeuksissa, Suomessa ei. Meillä on viime vuosinakin ilmennyt, etteivät edes johtavat poliitikot tai ministerit, rivikansanedustajista puhumattakaan, tunne ulkonäöltä läheskään kaikkia KKO:n tai KHO:n tuomareita.<br /></p><p>18. KKO:n vuosikertomuksesta löytyvät kuvat toki presidentti Tatu Leppäsestä sekä kertomukseen artikkelit kirjoittaneesta kahdesta oikeusneuvoksesta, Kirsti Uusitalosta ja Timo Ojalasta, sekä kansliapällikkö Wilhelm Norrmannista. Visuaalisesti varsin tummasävyiset, suorastaan synkät, kuvat eivät minusta ole oikein onnistuneita; vuoden 2021 kertomuksessa julkaistut kuvat ovat tässä suhteessa parempia, sillä niissä esimerkiksi presidentti Leppänen ja kansliapäällikkö Norrman on kuvattu rennonoloisina ulkosalla - Leppänen istumassa Kauppatorin penkillä ja Norrman taluttamassa polkupyörää. Rappusilla istumassa on kuvattu myös oikeusneuvos Pekka Koponen, jonka ylimääräistä muutoksenhakua koskeva artikkeli julkaistiin niin ikään vuoden 2021 kertomuksessa. <br /></p><p>19. Ruotsin HD:n kertomuksessa esitellään laajasti neljällä sivulla ja kolmella isolla kuvalla tuomioistuimen kahta uutta jäsentä Christine Lageria ja Jonas Malmbergia; molemmat ovat syntyneet vuonna 1962. Lager on toiminut aiemmin mm. Domstolsverketin pääjohtajana ja vuosina 2014-2022 hovioikeudenlaamannina Svean hovioikeudessa. Jonas Malmberg ollut työ- ja siviilioikeuden professorina 2004-2012 ja vuosina 2012-2022 työtuomioistuimen puheenjohtajana. Tällainen tutustuminen oikeuden uusiin jäseniin on puuttunut KKO:n vuosikertomuksista tyystin. <br /></p><p>20. Norjan HR:n kertomuksessa esitellään kahdella sivulla tuomioistuimen päällikkötuomarina 1991-2002 toimineen, viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Carsten Smithin uraa ja saavutuksia HR:ssa. Smith, joka on kansainvälisesti tunnettu juristi, oli toiminut aiemmin professorina ja Oslon yliopiston juridisen tiedekunnan dekaanina, mutta ei kertaakaan tuomarin vakinaisessa virassa. <br /></p><p> <i>Norjan ja Ruotsin päällikkötuomareiden katsauksista<br /></i></p><p>21. Tarkasteltavat vuosikertomukset alkavat päällikkötuomarin katsauksilla. Justitiarius Toril Øien ja HD:n puheenjohtaja Anders Ekan katsauksissa on keskitetty vain pariin kolmeen asiaan, ts. niissä ei ole yritetty kertoa kattavasti tuomioistuimen toiminnasta ja tapahtumista vuonna 2022. Anders Eka kertoo HD:n toiminnan kansainvälistymisestä sekä siitä, miten asioiden käsittely HD:ssa etenee, miten tuomioistuimen ratkaisuja perustellaan, millaisia odotuksia eri tahoilla on ylimmän oikeuden perusteluista ja mitä perustelujen ja tuomioistuimen viestinnän kehittämiseksi voitaisiin tehdä. Eka viittaa katsauksessaan HD:ssa järjestettyyn kolmipäiväiseen seminaariin, johon osallistui myös viestinnän asiantuntijoita ja konsultteja. Kertomuksen sivulla 35 on konsultti Mari B. Hagsgårdin seminaarin antiin perustuva kirjoitus "Bättre domskrivning och effektivare kommunikation".</p><p>22. Tiedottamisen ja viestinnän merkitystä ei ole unohdettu myöskään KKO:n vuosikertomuksessa, vaikka siinä ei kerrotakaan tuomioistuimen ratkaisujen perusteluihin liittyvistä kysymyksistä. Viestintäpäällikkö Pia Sive ja viestintäasiantuntija Minna Kuisma ovat kirjoittaneet kertomukseen artikkelin "Viestinnän merkitys korkeimmassa oikeudessa on kasvanut" (sivu 44-51). Kirjoittajien mukaan viestintä tukee oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen toteutumista, pitää huolta toiminnan avoimuudesta ja turvaa median toimintaedellytyksiä. <br /></p><p>23. Ruotsin HD:n kertomuksessa käsitellään otsikon "Internationella strömningar" alla seuraavia teemoja: 1. En dialog mellan EU-domstolen och Högsta domstolen, 2. Europadomstolen och Högsta domstolen, 3. Tolkning av konventionsbaserad förmögenhetsrättslig lagstiftning ja 4. Högsta domstolen och de internationella brotten (sivut 14-30). <br /></p><p>24. Toril Øie ja Anders Eka mainitsevat esityksissään muutaman viime vuonna annetun ennakkopäätöksen. Eka kertoo tapauksesta, jossa ruotsalainen tuomioistuin katsottiin toimivaltaiseksi tutkimaan Sudanissa tapahtunutta törkeää sotarikosta (folkrättsbrott) koskevan asian, vaikka jutun vastaajana ollut Sveitsin kansalainen ei ollut milloinkaan asunut Ruotsissa. Toisena asiana Eka mainitsee tapauksen, jossa 15-vuotias poika tuomittiin nuorisopalveluseuraamukseen törkeästä rattijuopumuksesta, kun hän oli kuljettanut maantiellä ns. A-traktoria (aiemmin EPA-traktori) juovuksissa; traktori rinnastettiin autoon eikä mopediin, vaikka sen maksiminopeus on ainoastaan 30 km/t. Toril Øie puolestaan mainitsee mm. asian, jossa on kysymys siitä, kuinka suuri promillemäärä vaaditaan, jotta sähköpotkulaudan kuljettaja voitaisiin tuomita rattijuopumuksesta.</p><p><i>Vuosikertomuksissa selostetuista ennakkopäätöksistä</i><br /></p><p>25. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa selostetaan lyhyesti useita mielenkiintoisia ratkaisuja, joilla voidaan katsoa olevan laajempaa yleistä merkitystä; HD:n kertomuksessa selostetaan 22 ratkaisua (sivut 36-41) ja Norja HR:n kertomuksessa peräti 34 ratkaisua (sivut 26-31). HR:n kertomuksessa mainitaan kunkin ratkaisuselosteen lopussa linkki, josta voi lukea koko ratkaisun. HD:n ratkaisuselosteissa ilmoitetaan NJA:n (Nytt juridiskt arkiv) sivunumerot, joista ratkaisut ovat luettavissa. Todella hyvää palvelua näiltä kahdelta ylimmiltä tuomioistuimilta!<br /></p><p>26. KKO:n vuosikertomuksessa ei sen sijaan selosteta ainoatakaan tuomioistuimen viime vuonna antamaa ratkaisua. Tämä on selvä puute eikä toteuta tuomioistuimelta edellytettävän palveluperiaatteen onnistumista. KKO:n aiemmissa vuosikertomuksissa on selostettu kymmenkuntaa ratkaisua per vuosi, mutta ei enää vuoden 2022 kertomuksessa. Toki ennakkopäätökset löytyvät KKO:n verkkosivustolta ja Finlexistä, mutta siitä huolimatta niiden lyhyt selostaminen ikään kuin pähkinäkuoressa vuosikertomuksessa olisi toivottavaa. <br /></p><p>27. Presidentti Tatu Leppäsen katsauksessa mainitaan tosin lyhyesti kahdeksan KKO:n viime vuonna antamaa ennakkopäätöstä niitä kuitenkaan tarkemmin selostamatta. Kaksi näistä ratkaisuista koskee saamelaisten kalastusoikeutta Tenon vesistössä (KKO 2022:25 ja 26). Jälkimmäisessä ratkaisussa kalastustuslain säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. Sananvapausasioista Leppänen mainitsee viisi ennakkopäätöstä niiden sisältöä kertomatta ja yhden koronaepidemiaan liittyvän ratkaisun (KKO 2022:62). Mainituksi tulee myös tuomioistuimen täysistunnossa täpärän äänestyksen jälkeen tekemä päätös KKO 2022:78, jonka mukaan liiketoimintakielto on sellainen seuraamus, josta tasavallan presidentti voi tuomitun armahtaa. Vaikka tällä ratkaisulla on muutettu KKO:n mainitusta kysymyksestä aiemmin omaksumaa kantaa, on vaikea nähdä, että ratkaisulla olisi kovin suurta yleistä mielenkiintoa.<br /></p><p> <i>Presidentti Tatu Leppäsen katsaus</i><br /></p><p>28. Presidentti Leppäsen katsaus käsittää viisi sivua (sivut 7-11), mutta Anders Eka ja Toril Øie ovat selviytyneet omista katsauksistaan kahden sivun esityksellä. On makuasia, kumpaa tapaa lukijat pitävät parempana. Leppäsen esitystavassa ei toki ole moittimisen aihetta, mutta pitäisin kuitenkin suotavana, että jatkossa myös KKO:n presidentti tyytyisi esitykseen, jossa keskitytään ainoastaan pariin kolmeen tärkeään kysymykseen tai asiaan. Tarkemmat tiedot KKO:n toiminnasta voisivat silloin sisältyä kansliapäällikön katsaukseen; vuoden 2022 kertomuksessa kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin katsaus on sivuilla 38-43 ja siinä käsitellään osin samoja asioita kuin presidentti Leppäsenkin laatimassa esityksessä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa ei ole tällä kertaa lainkaan kansliapäällikön tms. nimikkeellä toimivan tuomioistuimen hallintovirkamiehen katsausta. HD:n kertomuksessa on kyllä tuomioistuimen uudeksi kansliapäälliköksi nimitetyn Jens Wieslanderin esittely (s.13). </p><p>29. Presidentti Leppänen mainitsee esityksessään KKO:een saapuneiden asioiden selkeästä vähentymisestä, joka koskee erityisesti riita-asioita. Hän mainitsee lyhyesti myös ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen vähentymisen 81 ratkaisuun, mikä minusta on todella raju pudotus, sillä normaalisti KKO on julkaissut viime aikoina noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. Samoja asioita pohtii myös kansliapäällikkö Norrman omassa katsauksessaan. Kumpikin mainitsee asiantilan syyksi asioiden käsittelynopeuden hidastumisen hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa koronan takia. Tämä on toki merkittävä tekijä, mutta haluaisin muistuttaa, että KKO:een saapui viime vuonnakin 653 riita-asioissa tehtyä valituslupahakemusta, joista lupa myönnettiin ainostaan 48 jutussa. KKO voisi siis antaa enemmän riita-asioita koskevia ennakkopäätöksiä, jos se myöntäisi reilusti enemmän riita-asioita koskevia valituslupia. Tuskin läheskään kaikki ne riita-asiat, joissa valituslupaa ei ole myönnetty, olisivat jotenkin kelvottomia ennakkopäätöksen julkaisemisen kannalta. </p><p>30. Katsauksensa päätteeksi presidentti Leppänen muistuttaa prosessikynnyksen liiallisesta noususta, juttujen ja etenkin riita-asioiden käsittelyaikojen pidentymisestä ja oikeudenkäynnin kalleudesta, minkä vuoksi riita-asioita ei enää uskalleta viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. "<i>Tuomioistuimeen pitää olla tosiasiallinen pääsy, ja sieltä pitää päästä kohtuullisesti myös pois", </i>kirjoittaa Leppänen. Hän kritisoi, kuten aiemmissakin KKO:n vuosikertomuksissa, tuomioistuinlaitoksen riittämätöntä perusrahoitusta, joka on johtanut asioiden ruuhkautumiseen erityisesti suurissa tuomioistuimissa. Eräiden vireille pantujen selvitysten johdosta Leppänen näkee kuitenkin "valoa tunnelin päässä", mutta nähtäväksi jää, miten tuomioistuinten vaikeaa tilannetta käytännössä onnistutaan parantamaan juuri nyt, jolloin lähes kaikki poliittiset puolueet puhuvat valtion menojen leikkauksista tai sopeutuksista ja suorastaan kilpailevat siitä, mikä puolue haluaa leikata menoja eniten.</p><p>31. Norjan ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien päällikkötuomareilla ei näyttäisi olevan samanlaisia huolia. He eivät edes mainitse tuomioistuinten tai johtamiensa ylimpien oikeuksien asiamääriä tai käsittelyaikoja eivätkä ylipäätään valita oikeudenkäyntien pitkää kestoa tai kalleutta taikka riita-asioiden vähenemistä tuomioistuimissa. Naapurimaissamme hallitus ja lainsäätäjä ovat huolehtineet siitä, että tuomioistuinlaitoksen perusrahoitus on kunnossa ja oikeudenkäyntimenettelyä kehitetään nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. On outoa, että Suomessa ei ole päästy samaan. Ilmeisesti tuomioistuimien päällikkötuomarit tai uusi Tuomioistuinvirasto eivät ole kyenneet saamaan poliittisia puolueita ja maan hallitusta vakuuttuneeksi siitä, että tuomioistuinlaitoksen kehittämiseen kannattaa satsata resursseja selvästi aiempaa enemmän. </p><p><i>Tuomareiden määristä</i><br /></p><p>32. Suomen tuomioistuinten huolestuttava tilanne ei kansainvälisten vertailujen eli lähinnä CEPEJ-raportin 2022 perusteella näyttäisi kuitenkaan koskevan tuomareiden lukumäärää, sillä raportin mukaan Suomessa on 100 000 asukasta kohti enemmän tuomareita kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Suomessa tuomareiden määrää on viimeisen kymmenen vuoden lisätty enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Ylioikeuksien esittelijöiden määrissä eri pohjoismaiden välillä ei tiettävästi ole suuria eroja; viime vuonna KKO:n lainkäyttöesittelijöiden henkilötyövuosien määrä oli 23,2; luettelo esittelijöistä samoin kuin kansliahenkilöstöstä löytyy kertomuksen viimeiseltä sivulta 71. Kuten edellä jo ilmeni, KKO:ssa on absoluuttisesti enemmän tuomareita kuin Ruotsin HD:ssa, maan asukaslukuun tai tuomioistuimeen saapuneiden asiamäärään suhteutettuna jopa selvästi enemmän. KKO on siis pitänyt hyvin puolensa jäsentensä lukumäärän suhteen. <br /></p><p><i>Kaksi laajaa artikkelia KKO:n vuosikertomuksessa</i> <br /></p><p>33. KKO:n vuosikertomukseen sisältyy jo totuttuun tapaan tälläkin kertaa kaksi erityisartikkelia, joista toisen on kirjoittanut oikeusneuvos Kirsti Uusitalo ja toisen oikeusneuvos Timo Ojala. Uusitalon artikkelin teemana on "Valituslupaharkinnasta korkeimmassa oikeudessa" (sivut 12-23) ja Ojalan "Havaintoja rikosasioiden nimikkeistä korkeimmassa oikeudessa" (sivut 24-37). Artikkelit ovat todella laajoja, minusta selvästi liian pitkiä nimenomaan vuosikertomuksessa julkaistaviksi; ne kattavat nimittäin lähes puolet kertomuksen 71 sivusta. Artikkeleiden sopiva paikka olisi esimerkiksi Defensor Legis tai Lakimies. <br /></p><p>34. Kirsti Uusitalon kirjoituksessa ei ole mitään uutta, sillä samasta teemasta on kirjoitettu usein. Viittaan esimerkiksi KKO:n koti-tai verkkosivulla julkaistuun ja siellä edelleen olevaan oikeusneuvos Pertti Välimäen kymmenkunta vuotta sitten kirjoittamaan ansiokkaaseen artikkeliin "<a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/oikeudenkayntikkossa/artikkeleitajalisatietoa/valituslupajarjestelmastajavalituslupahakemuksensisallosta.html#">Valituslupajärjestelmästä ja valituslupahakemuksen sisällöstä"</a>. Uusitalo ei artikkelissaan viittaa kertaakaan Välimäen kirjoitukseen ja KKO:n aiheeseen liittyvistä ennakkopäätöksistäkin hän mainitsee lyhyesti vain muutaman. Lisäksi oikeuden perusteoksiin kuuluvassa kirjassa Prosessioikeus on OTT, hovioikeudenneuvos Jaakko Raution kirjoittama jakso "Valitus korkeimpaan oikeuteen" (6. painos 2021 s. 1170-1201), jossa kirjoittaja selostaa ja analysoi seikkaperäisesti myös KKO:n valituslupajärjestelmää, valitusluvan myöntämisperusteita, valituslupamenettelyä sekä lupahakemuksen sisältöä. <br /></p><p>35. Oikeusneuvos Timo Ojalan artikkeli täyttää oikeustieteellisen tutkimuksen vaatimukset hänen analysoidessaan, millaisissa rikosasioissa KKO:lta haetaan valituslupaa ja milloin lupa KKO:lta heltiää. Artikkeli sisältää lisäksi runsaasti pikkutarkkaa tilastotietoa kirjoittajan päätyessä lopuksi toteamaan, että KKO:n "prejudikaattityö kohdistuu rikosasioissa valtaosaltaan asioihin, jotka ovat käräjäoikeudessa harvinaisia". Pyrkisikö KKO tällä tavoin toimiessaan jonkinlaiseen erikoisuuden tavoitteluun, tuskinpa vain. Timo Ojala toteaa artikkelin viimeisessä virkkeessä, että "tarkempaa pohdintaa voi kuitenkin vaatia myös se, onko prejudikaattien antamiseen tarvetta aikaisempaa enemmän myös niissä rikostyypeissä, joita käräjäoikeuksissa esiintyy yleisimmin". Tähän voin kernaasti yhtyä, sillä juuri sellaisia prejudikaatteja tarvittaisiin nykyistä enemmän.</p><p> <i>KKO:n tutkii rikosasioissa usein näytön arvointia ja toimittaa sitä varten suullisen käsittelyn<br /></i></p><p>36. KKO on myöntänyt viime vuosina runsaasti valituslupia rikosjutuissa, joissa on kysymys näytön arvioinnista, eli aiheesta, jota aiemmin ei ole pidetty KKO:n "leipälajina" tai sitä erityisemmin kiinnostavana aihealueena. Näin on tapahtunut usein lähinnä raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa asioissa. KKO on toimittanut silloin usein myös suullisen käsittelyn, jossa kuullaan uudelleen kahdessa alemmassa tuomioistuimessa jo kuultuja ja useimmiten jo esitutkinnassa kuultuja asianosaisia ja todistajia. Tämä olisi Norjan Høyesrettissä täysin poikkeuksellista, sillä siellä todistusharkintaa ja näytön arviointia koskevat kysymykset eivät pääsäännön mukaan kuulu ylimmän oikeuden toimivaltaan; sama koskee Tanskan Højesteretiä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa näytön arvointia kokevat asiat ovat paljon harvinaisempia kuin KKO:ssa. Mistä tämä mahtaa johtua? Voisiko käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien näytön arvioinnissa olla usein puutteita tai epäkohtia, että KKO on katsonut velvollisuudekseen ryhtyä kolmantena oikeusasteena pohtimaan, onko näytön arviointia koskevat kysymykset ratkaistu oikein? Ehkä joku KKO:n oikeusneuvos voisi seuraavasssa tai sitä seuraavassa vuosikertomuksessa valaista kysymystä lähemmin?</p><p><i>Tilastotiedoista</i></p><p>37. Tilastotiedoista kiinnostuneille voidaan KKO:n vuosikertomuksesta todeta seuraavaa. <br /></p><p>38. KKO:een saapui v. 2022 yhteensä 1 876 asiaa, vähennystä edellisestä vuodesta runsas 6 prosenttia. Valituslupia asioista oli 1 684. Hovioikeuksista saapuneista asioista suurin osa oli ratkaistu Helsingin hovioikeudessa (35 %) ja vähäisin osa Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuksissa (13 prosenttia). Yhden jäsenen kokoonpanossa KKO ratkaisi 27 prosenttia valituslupa-asoista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevista asioista.<br /></p><p> <i>Jatkokäsittelyluvan epäämisestä tehdyt valitukset työllistävät KKO:ta suuresti<br /></i></p><p>39. Hovioikeuksista saapuneista asioista jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevien valituslupahakemusten osuus oli edelleen hämmästyttävän suuri, sillä rikosasioissa niitä oli 30 prosenttia ja riita-asioissa peräti 49 prosenttia. Näissä ns. jkl-asioista KKO:een tehtyjen valitusten määrä näyttäisi jatkavan yhä nousuaan. Kun riita-asioissa tehtiin viime vuonna KKO:een 653 valituslupahakemusta, koski niistä yli 300 hakemusta asioita, joissa hovioikeus oli hylännyt valittajan jatkokäsittelylupaa koskevan hakemuksen. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että asianosaiset eivät luota hovioikeuksien jatkokäsittelylupa-asioissa antamiin hylkääviin päätöksiin. Tämä ei ole sinänsä yllätys, sillä lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse perustella lupahakemuksen hylkäämisratkaisua konkreettisilla perusteilla. KKO:n vuosikertomuksessa ei mainita, kuinka monessa jkl-asiassa KKO myönsi valitusluvan, montako ennakkopäätöstä niissä annettiin ja kuinka monta näissä asioissa annetuista ratkaisuista on ns. muita päätöksiä, joista julkaistaan Finlexissä ainoastaan muutaman rivin tiedote. </p><p>40. Jatkokäsittelylupamenettelystä säädetään OK 25 A luvussa, joka annettiin 24.6.2010 (650/2010) ja tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Ensimmäiset jatkokäsittelylupahakemusten hylkäämisistä tehdyt valitukset saapuivat KKO:een vuonna 2012. Vuosina 2012-2022 KKO on antanut peräti 139 jatkokäsittelylupaa koskevaa ratkaisua, joista 56 on ennakkopäätöksiä ja 73 julkaisemattomia ratkaisuja eli ns. muita päätöksiä. Nämä on todella suuria lukuja ja itse asiassa suurin asiaryhmä, josta KKO:een valitetaan. KKO on päätynyt arvioni mukaan hyväksymään kyseisistä valituksista noin 90 prosenttia. Valituslupahakemuksissa on todennäköisesti ollut paljon niin sanottuja "kiikun kaakun"- tapauksia, joissa valitusluvan myöntämiseen olisi ollut perusteita, mutta joissa KKO ei ole johtuen lupaa myöntänyt; OK 30 luvun mukaan valitusluvan myöntäminen on harkinanvarainen asia (valituslupa "voidaan myöntää").<br /></p><p>41. Valituslupa-asioista tehdyt valituslupahakemukset ja valitukset ovt työllistäneet KKO:ta kymmenen viimeisen vuoden aikana todella paljon. Tästä asiasta asiantuntijat kyllä varoittelivat lakia valmisteltaessa ja säädettäessä, mutta turhaan. Vuonna 2015 tapahtunut jatkokäsitelylupajärjestelmän soveltamisalan tuntuva laajentaminen lisäsi entisestään KKO:lle tehtävien valitulupahakemusten ja valitusten määrää. Asianosaisten oikeusturvan kaventumisesta ei nytkään välitetty, vaan laajennus tehtiin yksinomaan säästösyihin ja hovioikeuksien työmäärään vedoten. Ruotsissa on menetelty tässäkin asiassa toisin ja valittajan oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen järkevästi, sillä hovioikeudessa käytössä oleva tutkimislupamenettely (prövningstillstånd) koskee rikosasian vastaajan valituksen osalta vain asiaa, jossa hänet on tuomittu sakkorangaistukseen (RB 49:13). Ero Suomen OK 25 A luvun 5 §:n 2 momenttiin on suuri, sillä sen mukaan rikosasian vastaaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan myös silloin, kun hnet on tuomittu vankeutta 8 kuukautta tai vähemmän (L 10.4.2015/386); aikaisemmin mainittu rajapyykki oli "vain" 4 kuukautta vankeutta. Yllättävä osoitus siitä, miten jatkokäsittelyluvan edellytyksistä säädettäessä on pidetty silmällä yksinomaan hovioikeuden työmäärän keventämistä ja säästöjen aikaansaamista, mutta asianosaisten ja etenkin rikosasian vastaajan oikeusturvanäkökohdat on sivuutettu lähes kokoaaan. Kun hovioikeuden kielteistä lupapäätöstä ei asiallisesti tarvitse perustella mitenkään, valittajat ovat ymmärrettävästi pettyneitä ja epäluuloisia ja yrittävät saada jatkokäsittelyluvan valittamalla hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. <br /></p><p> <i>Myönnetyt valitusluvat asiaryhmittäin<br /></i></p><p>42. Viime vuonna KKO myönsi 129 valituslupaa ja toimitti kuusi suullista käsittelyä. Valitusluvista 77 koski rikosjuttuja (rikosoikeutta), 48 siivilioikeutta (riita-asioita), 3 vakuutusasioita ja 1 maaoikeusasioita. KKO ei erottele tilastoissaan prosessioikeutta koskevia valituslupahakemuksia ja valituslupia omaksi ryhmäksi niin kuin Ruotsin HD tekee. <br /></p><p>43. KKO julkaisi ennakkopäätöksinä (prejudikaatteina) vuonna 2022 vain 81 ratkaisua, mikä on todella alhainen määrä. Vuonna 2021 KKO julkaisi sentään 91, vuonna 2020 101 ja vuonna 2019 112 ennakkopäätöstä. 1980-luvulla KKO antoi parhaimmillan yli 200 ennakkopäätöstä vuodessa. Olen todennut alla mainitussa blogikirjoituksessa, että viime vuonna julkaistuista ennakkopätöksistä rikosoikeutta koski 33, prosessioikeutta 29 ja siviilioikeutta vain 19 ratkaisua. <br /></p><p>Olen kirjoittanut KKO:n ennakkopäätösten määrän laskusta Prosessioikeusblogissa <br /></p><p><a href="https://www.prosessioikeus.fi/kkon-ennakkopaatosten-maara-laski-jyrkasti-vuonna-2022/">KKO:n ennakkopäätösten määrä putosi rajusti </a><br /></p><p>44. KKO:n käsittelyajat pitenivät vuonna 2022, asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,3 kuukautta (5,0 kk vuonna 2021). Valituslupahakemusten hylkäämiset ratkaistiin keskimäärin 4.4 kuukaudessa. Eniten piteni ennakkopäätösten ja muiden asiaratkaisujen käsittelyaika, joka oli 16,5 kuukautta (edellisenä vuonna 15,3 kuukautta). </p><p><i>Tilastotietoja Ruotsin ja Norjan korkeimmista oikeuksista ym.</i><br /></p><p>45. Ruotsin HD myönsi viime vuonna 127 valituslupaa eli kaksi vähemmän kuin Suomen KKO. Se julkaisi samana vuonna 95 prejudikaatia, joten laskua tapahtui tässä kohdin myös sielläkin, sillä vuonna 2021 HD antoi 101 ennakkopäätöstä. Ennakkopäätösasioiden käsittelyaika oli lyhyempi kuin KKO:ssa eli 14,1 kuukautta. Vuosikertomuksessa valituslupien määrä on jaoteltu, kuten pitääkin, kolmeen ryhmään, joiden osalta prejudikaatit jakautuivat näin: rikosoikeus 30, siviilioikeus 37 ja prosessioikeus 28 prejudikaattia. Vuonna 2021 asioiden jakautuminen oli samansuuntainen: rikosoikeus 26, siviilioikeus 39 ja prosessioikeus 36 ennakkopäätöstä. </p><p>46. Rikos-ja siviilioikeudellisten ennakkopäätösten lukumäärän ero Suomen ja Ruotsin välillä on silmiinpistävä. Ruotsin HD antaa enemmän ennakkopäätöksiä siviili- kuin rikosoikeudellisista kysymyksistä, Suomessa tilanne päinvastainen. Huomionarvoinen on myös prosessioikeudellisten ennakkopäätösten verrattain suuri määrä; vuonna 2020 KKO antoi jopa eniten prosessioikeutta koskevia ennakkopäätöksiä. </p><p>47. KKO:n jäsenistössä onkin vankkaa prosessioikeudellista osaamista, sillä sen jäsenistä neljä on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta (Leppänen, Koponen, Huovila ja 1.4. ma. jäsenenä aloittava Pölönen), kolme jäsentä on väitellyt siviilioikeudesta (Häyhä, Mäkelä ja Tammi-Salminen), kaksi rikosoikeudesta (Tapani ja Hakamies) ja yksi EU-oikeudesta (Guimaraes-Purokoski); enemmistö KKO:n tuomareista on oppiarvoltaan siis oikeustieteen tohtoreita. Tämä lienee pohjoismaiden ennätys. Ruotsin HD:n nykyisistä 16 tuomareista "vain" viisi on tohtoreita (Herre, Svante Johansson, Asp, Runesson ja Malmberg; Asp on väitellyt rikosoikeudesta, muut siviilioikeudesta) ja Norjan HR:n 20 jäsenestä kolme (tunnettu prosessualisti Skoghøy sekä Falkanger ja Bull). <br /></p><p>48. Ruotsin HD on ottanut muutama vuosi sitten käyttöön tavan antaa ennakkopäätöksille, ei vain uusille, vaan myös niiden perusteluissa mainituille aiemmille prejudikaateille nimen, jota käytetään säännönmukaisesti ratkaisuihin viitattaessa. Toimintakertomuksessa selostetuille ratkaisuille on annettu sellaisia nimiä kuin "Övernattningen II", "Mordet i Husum", "A-traktoren"ja "Chattkontakten". Saa nähdä, milloin KKO alkaa nimetä ratkaisujaan samalla tavalla, vai alkaako koskaan.</p><p>49. Norjan Høyesterettiin saapui viime vuonna 2155 asiaa, jotka jakautuivat varsin tasaisesti siviili- ja rikosoikeudellisiin asioihin. HR julkaisi viime vuonna ratkaisuistaan 101 ennakkopäätöstä, joista 56 käsitteli riita-asioita ja 55 rikosasioita. Ensiksi mainituista asioista useimmat koskivat vahingonkorvausta (7), siviiliprosessia (7), sopimusoikeutta (6) ja lapsioikeutta (6). Rikosjutuissa julkaistuista ennakkopäätöksistä suurin osa eli 12 prejudikaattia käsitteli rikosprosessia ja sen jälkeen tulivat pahoinpitely-, huume- ja seksuaalirikoksia koskevat prejudikaatit. Prosessioikeus on siten hyvin edustettuna myös Norjan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä. </p><p><i>Epilogi</i></p><p>50. Olen esitellyt tässä artikkelissa joitakin tärkeimpiä vuosikertomukseen sisältyviä tietoja ylimpien tuomioituimien toiminasta<i> </i>omilla arvioinneilla hyöstettynä. Lukijoiden kannattaa toki tutustua itse kertomuksiin, sillä niistä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. </p><p>51. Yhteenvetona sanoisin, että Suomen korkeimman oikeuden kertomus on hieman kuivahko ja paikoitellen pakkopullan oloinen esitys. Kertomuksessa olevat kuvat vakavailmeisistä henkilöistä ovat tummia ja antavat hieman synkän vaikutelman "korkin" toiminnasta, vaikka sellaista se ei todellisuudessa olekaan, minkä voin omasta kokemuksesta KKO:ssa aikoinaan työskennelleenä sanoa. Vuosikertomuksen iloisempi ilme olisi paikallaan, sitä olisi saatu mukaan jo sillä, jos kertomuksessa olisi julkaistu jäsenistön tai vaikkapa koko henkilökunnan yhteiskuva sekä pikkukuvat lyhyen esittelyn kera jokaisesta jäsenestä. Kertomuksessa olevat kaksi artikkelia ovat tässä yhteydessä liian laajoja, sensijaan artikkeli KKO:n viestinnästä on pirteä, mutta siitä jäi kaipaamaan kirjoittajien kuvia. Selkeänä puutteena pidän selosteiden puuttumista KKO:n vuonna 2022 antamista merkittävistä ennakkopäätöksistä. </p><p>52. Norjan Høyesterettiin (HR) vuosikertomus on pirteä ja runsaasti valokuvia sisältävä tietopaketti tuomioistuimesta ja sen tuomareista. Kertomuksessa ei mässäillä asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevilla tilastotiedoilla. Julkaisu ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin tuomioistuimen eräät aikaisemmat toimintakertomukset, mutta hyvä se on nytkin. Plussaa ansaitsee mm. se, että kertomuksessa esitellään oikeuden 20 tuomaria kuvien kera ja että siinä on henkilöhaastatteluja, selostuksia kansainvälisistä tuomarikokoukisista, joihin HR:n tuomarit ovat osallistuneet, samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentin vierailusta tuomioistuimessa. Kertomuksessa selostetaan jäsenten tekemiä "maakuntamatkoja" ja HR:ssä järjestettyä asianajopäivää. Erityismaininnan ansaitsee 36 napakasti kirjoitettua ennakkopäätöksen ratkaisuselostetta ja niihin liitetyt linkit, joista pääsee helposti perehtymään ratkaisuihin kokonaisuudessaan. </p><p>53. Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomus on kolmikosta ehkä mielenkiintoisin, pirtein ja rennonoloisin. Kertomuksen laatijat ovat ymmärtäneet, että julkaisun 50 sivulla ei ole mahdollista päästä kaiken kattavaan esitykseen tuomioistuimen toiminnasta. Siksi kertomuksessa on keskitytty vain muutamiin asioihin, kuten tuomioistuimen aiemmissakin toimintakertomuksissa on tehty. Asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevat tilastotiedot esitellään lyhyesti vasta kertomuksen lopussa olevilla taulukoilla, eikä oikeuden päällikkötuomari Anders Eka ota niihin omassa katsauksessaan tarkempaa kantaa. Anders Ekasta on kertomuksessa hyväntahtoisesti hymyilevä koko sivun kuva, joka on omiaan luoman yleiseilmeen koko kertomukselle. Kun KKO:n presidentti Tatu Leppänen kiittää katsauksensa lopuksi KKO:n henkilökuntaa hyvin onnistuneesta työstä, HD:n puheenjohtaja Eka toivottaa katsauksensa päätteeksi antoisia lukuhetkiä kertomukseen tutustujille; kertomukset onkin toki suunnattu, ei oikeustalon omalle väelle, vaan sen ulkopuolella oleville ihmisille. HD:n julkaisussa on keskitytty korkeimman oikeuden lainkäytön kansainvälistymiseen, jota koskeva esitys on jaettu sopivasti neljään eri osaan. Toisaalta kertomuksessa selostetaan tuomioistuimen omien perustelujen kehittämistä koskevia kysymyksiä ja siitä pidettyä seminaaria. Tuomareista on yhteiskuva, jonka tekstissä mainitaan lyhyesti perustiedot kustakin jäsenestä. Miellyttävä on myös kahden uuden jäsenen sekä tuomioistuimen uuden kansliapäällikön laajat haastattelut, kuvien kera tietenkin. Kuten Norjan HR:n myös Ruotsin HD:n kertomuksessa selostetaan lyhyesti tuomioistuimen pariakymmentä viime vuonna antamaa merkittävää ennakkopäätöstä. <br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-79654282173735513382023-03-13T16:10:00.007+02:002023-03-15T09:06:03.169+02:00377. Pankin peliriippuvainen työntekijä petti ja kavalsi pankin varoja 580 000 euroa. Vankeusrangaistusta lievennettiin 8 kuukaudella, koska syytetty oli edistänyt rikosten selvittämistä, mutta 2 vuoden vankeutta ei voitu tuomita ehdollisena. KKO 2023:19<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyATiI6ZKCIAND5Md8yB6FqdRM7Rf5gX2-RyZRnnb-s9GU0LnD4-nDgJ8ewpeqguAUIiNcbpZwSGHhOaB5Xx4iadVgi5sH5dHFuJ4b4Zx-t6PdSU2MjgnLH9VLb-XdWGryaFSG6-LZSODd-LMkC4B8AQJnaHhBY2eJwWkD-3JJn45hL7GX7NQrTldj1Q/s259/images.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="194" data-original-width="259" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyATiI6ZKCIAND5Md8yB6FqdRM7Rf5gX2-RyZRnnb-s9GU0LnD4-nDgJ8ewpeqguAUIiNcbpZwSGHhOaB5Xx4iadVgi5sH5dHFuJ4b4Zx-t6PdSU2MjgnLH9VLb-XdWGryaFSG6-LZSODd-LMkC4B8AQJnaHhBY2eJwWkD-3JJn45hL7GX7NQrTldj1Q/w320-h240/images.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2023:19 on kysymys rangaistuksen lieventämisperusteen
soveltamisesta erityisesti rikoksen selvittämisen edistämisen
perusteella ja sen vaikutuksesta rangaistuksen mittaamiseen. </p><p>1. Aivan ensimmäiseksi voidaan todeta, että KKO antaa nykyisin varsin usein ennakkopäätöksiä, joissa on kysymys rangaistuksen määräämisestä ja mittaamisesta sekä siitä, tuleeko vankeusrangaistus tuomita ehdollisena vai ehdottomana.Tämä kuvastaa yleistä trendiä, jonka mukaan KKO antaa nykyisin valituslupia ja ennakkopäätöksiä selkeästi enemmän rikosoikeuden kuin siviilioikeuden alalta.<br /></p><p>2. Tänään KKO siis julkaisi ennakkopäätöksen (prejudikaatin) tapauksesta, jossa syytettynä ollut pankin palveluneuvojana oli anastanut ja hankkinut petosrikoksella
itselleen pankin varoja noin 582 000 euroa. A:n syyksi oli luettu törkeä
petos, törkeä kavallus, väärennys ja identiteettivarkaus (KKO 2023:19).<br /></p><p> 3. Jutussa oli kysymys rikoksen selvittämisen edistämistä koskevan lieventämisperusteen (RL 6 luku 6 3 3 kohta) soveltamisesta ja vaikutuksesta rangaistuksen mittaamiseen ja tuomitsemisesta ehdollisena. KKO on antanut samasta asiasta aiemmin ainakin kaksi ennakkopäätöstä eli ratkaisut KKO 2018:2 ja KKO 2018:60. <br /></p><p>4. Eteläpohjalaisen pankin palveluneuvonantajana toiminut hieman yli 30-vuotias mies (A) oli toimiessaan pankin palveluneuvojana lyhyen aikaa eli 10.12.2019–31.1.2020
anastanut ja hankkinut petosrikoksella itselleen pankin varoja yhteensä
581 764 euroa. Osassa tapauksista A oli siirtänyt pankin asiakkaalle
myöntämän luoton varat omalle tililleen. Toisissa tapauksissa A oli
laatinut asiakkaan nimissä väärän luottohakemuksen, jonka hän oli
erehdyttänyt pankin toista palveluneuvojaa hyväksymään. Tämän jälkeen A
oli siirtänyt asiakkaalle myönnetyn luoton varat edelleen omalle
tililleen. Myönnettyjen luottojen varojen siirtämisten osalta A:n on
katsottu syyllistyneen törkeään kavallukseen ja erehdyttämällä
myönnettyjen luottojen varojen osalta törkeään petokseen ja
väärennykseen. Erään asiakkaan henkilötietojen käyttämisen osalta A:n
syyksi on luettu vielä identiteettivarkaus.</p><p>5. Eelä-Pohjamaan käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 12.5.2021 yhden tuomarin kokoonpanossaan - siis ilman lautamiehiä - että A olisi tuomittava hänen syykseen luetuista
rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.</p><p>6. A
oli tunnustanut teot heti jäätyään kiinni ja osallistunut toimillaan
rikostensa selvittämiseen ja myöntänyt kaikki korvausvaatimukset
oikeiksi, joten rangaistusta määrättäessä oli perusteltua soveltaa
rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperustetta. Toisaalta teko
oli ollut sen kaltainen, ettei sen selvittäminen ollut riippunut
vastaajan myötävaikutuksesta vaan hyvin suurella todennäköisyydellä
rikos olisi tullut selvitetyksi myös ilman A:n myötävaikutusta.</p><p>7. Käräjäoikeus
viittasi muiden oikeuslähteiden ohella kahteen samankaltaiseen pankin
toimihenkilöitä koskeneeseen käräjäoikeustuomioon, joista toisessa oli
tunnustamisoikeudenkäynnissä tuomittu 1 vuosi 8 kuukautta ehdollista
vankeutta ja yhdyskuntapalvelua kymmenen vuoden aikana tehdystä noin 800
000 euron anastamisesta ja toisessa 3 vuotta 6 kuukautta vankeutta noin
900 000 euron vahingon aiheuttaneista sekä alle vuoden kestäneistä
petos- ja kavallusrikoksista, joissa anastuksen kohteena oli ollut 1,5
miljoonaa euroa. </p><p>8. Käräjäoikeus katsoi, että A:n teko oli ollut tekoajaltaan huomattavan
lyhyt suhteessa viitattuihin tapauksiin. Myös rikoksilla haltuun
saatujen rahavarojen määrä oli ollut pienempi kuin edellä mainituissa
tapauksissa. A ei ollut myöskään varsinaisesti hyötynyt varoista, koska
ne olivat menneet kaikki pelaamiseen. </p><p>9. Huomioon ottaen A:n
suhtautuminen rikoksiinsa ja hänen heti tutkinnan alkuvaiheessa
tapahtunut tunnustuksensa ja myötävaikutuksensa rikosten selvittämiseen
käräjäoikeus katsoi, että yhteinen vankeusrangaistus oli alennettava 2
vuoteen vankeutta, joka voitiin tuomita ehdollisena. Tällainen tuomio
oli myös rangaistuskäytännön yhtenäisyyden kannalta perusteltu. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 2 vuoden ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalveluun.</p><p> </p><p>10. Vaasan hovioikeus, jonne syyttäjä valitti käräjäoikeuden ratkaisusta, katsoi tuomiossaan 24.3.2022, että A:lle olisi lähtökohtaisesti tuomittava hänen syykseen
luetuista rikoksista yhteinen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.
Hovioikeus on kuitenkin rangaistusta mitatessaan soveltanut rikoslain 6
luvun 6 §:n 3 kohdan mukaista rangaistuksen lieventämisperustetta, koska
A oli edistänyt rikostensa selvittämistä. Hovioikeus on tuominnut A:n
yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistukseen.</p><p>12. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan<i>, </i>että rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi. Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä. <i><br /></i></p><p>13.
KKO hyväksyi hovioikeuden rangaistuksen mittaamista koskevan
ratkaisun siltä osin kuin hovioikeus on katsonut, että A olisi ilman
lieventämisperusteen soveltamista tuomittava hänen syykseen luetuista
rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. </p><p>14. KKO:ssa oli kysymys rangaistuksen lieventämisperusteen
soveltamisesta erityisesti rikoksen selvittämisen edistämisen
perusteella ja sen vaikutuksesta rangaistuksen mittaamiseen. </p><p>15.
RL 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen
lieventämisperusteita ovat muun ohella tekijän pyrkimys estää tai
poistaa rikoksensa vaikutuksia ja hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa
selvittämistä. Kyseisten lieventämisperusteiden tarkoituksena on
rohkaista tekijää selvittämään rikostaan ja ehkäisemään sen seurauksia.
Niin kuin lain esitöistä ilmenee, rikoksentekijän teonjälkeisen
käyttäytymisen tuoma rangaistuksen lievennys perustuu lähinnä
tarkoituksenmukaisuussyihin, kuten esimerkiksi prosessitaloudellisiin
säästöihin ja tutkinnallisiin etuihin (HE 44/2002 vp s. 198).</p><p>16.
Rikoksen selvittämisen edistämistä koskevan lieventämisperusteen
soveltaminen edellyttää tekijän pyrkimystä rikoksensa selvittämiseen.
Kuten ratkaisuista KKO 2018:2 (kohdat 13 ja 17–25)
sekä KKO 2018:60 (kohdat 29 ja 30) ilmenee, lieventämisperustetta
voidaan kuitenkin soveltaa jo pelkästään selvittämisestä aiheutuneiden
olennaisten prosessisäästöjen perusteella riippumatta tekijän rikoksensa
selvittämiseen liittyvistä motiiveista tai oma-aloitteisuudesta.
Lieventämisperusteen soveltamisen kannalta merkitystä ei ole sillä,
olisiko rikos esimerkiksi ollut selvitettävissä viranomaisvoimin ilman
tekijän myötävaikutusta. Saavutetuilta prosessisäästöiltä ei myöskään
edellytetä erityisen suurta vaikutusta.</p><p>17. A on tunnustanut kaikki hänen syykseen luetut rikokset heti
niiden tultua ilmi ja myöntänyt esitetyt korvausvaatimukset. A on myös
kuulusteluissa kertonut menettelystään yksityiskohtaisesti. KKO katsoi, että A:n menettely on olennaisesti helpottanut asian
tutkintaa ja rajoittanut oikeudenkäynnin laajuutta. Vaikka
rikoskokonaisuus on ollut suhteellisen laaja ja liittynyt useisiin
pankin asiakkaisiin, käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on ollut tarpeen
kuulla pelkästään A:ta ja esittää kaksi kirjallista todistetta. A:n
myötävaikutus on siten vähentänyt asiassa tarvittavan todistelun määrää
ja nopeuttanut menettelyä. A:n menettely osoittaa myös pyrkimystä kantaa
vastuuta teoistaan.</p><p>18. Toisaalta A oli käyttänyt rikoksissa omaa
pankkitiliään, jolle on tehty rahansiirtoja pankin asiakkaiden nimissä.
Rikosten tekotapa ja ajankohta ovat tällöin olleet varsin pitkälti
selvitettävissä jo A:n tilitietojen perusteella ilman hänen
myötävaikutustaan, minkä myös A:n on täytynyt rikokset tunnustaessaan
käsittää. Rangaistuksen lievennyksen ei siten ole tässä tapauksessa
perusteltua olla yhtä suuri kuin se mahdollisessa
tunnustamisoikeudenkäynnissä olisi voinut olla.</p><p>19. KKO
katsoi johtopäätöksenään, että A:lle tuomittavaa rangaistusta oli
rikoksen selvittämisen edistämisen perusteella alennettava kahdeksalla
kuukaudella.</p><p>20. A on vedonnut myös siihen, että hän on pyrkinyt
poistamaan rikostensa vaikutuksia vahingonkorvauksia maksamalla. Asiassa
esitetyn selvityksen perusteella korvauksia on maksettu suhteellisen
vähän ja A:n pyrkimykset liittyvät pääasiassa käräjäoikeuden tuomion
jälkeiseen aikaan. Rangaistusta ei siten ole tällä perusteella aihetta
alentaa.</p><p>21. Lisäksi A oli vedonnut rikosten taustalla olleen
peliongelmansa hoitoon, henkilökohtaisiin oloihinsa sekä rikosten
hänelle aiheuttamiin haitallisiin seurauksiin. KKO katsoi,
että rangaistusta ei ole näilläkään perusteilla aihetta alentaa.</p><p>22. KKO katsoi, että A:lle tuomittava yhteinen rangaistus oli siten kaksi vuotta vankeutta. </p><p>23.
Rangaistuslajin valinnan - ehdoton vai ehdollinen - osalta KKO totesi, että RL 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään
kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei
rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän
aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n mukaisesti
huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen
mittaamiseen vaikuttavat perusteet. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti
katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä
painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita
ehdollisena.</p><p>24. KKO totesi johtopäätöksenään, että
tuomittaessa kahden vuoden pituinen vankeus täysi-ikäisenä rikoksen
tehneelle vastaajalle vankeuden ehdolliseksi määrääminen edellyttää
painavia perusteita. A:n ensikertalaisuutta ja hänen vetoamiaan muita
seikkoja ei voida pitää riittävinä perusteina ehdolliselle
rangaistukselle, kun otetaan huomioon A:n syyksi luettujen rikosten
vahingollisuus ja niistä ilmenevä suunnitelmallisuus. Vankeus on siten
tuomittava ehdottomana.</p><p>25. KK0 alensi A:lle tuomitun rangaistuksen kahdeksi vuodeksi vankeutta, joka on ehdoton, kuten hovioikeus oli määrännyt. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202319.html">Ratkaisuseloste KKO 2023:19</a></p><p>26. Päällisin puolin tuomiossa näyttäisi olevan kysymys pikkunäppärästä rangaistuksen mittaamisen pohdinnasta selvässä asiassa, jossa kaikki kolme tuomioistuinta olivat samaa mieltä siitä, että syytetty olisi ansainnut rikoksistaan ilman lieventämisperustetta 2 vuoden 8 kk vankeutta. Hovioikeus lievensi rangaistusta 6 kuukaudella, mutta käräjäoikeus ja KKO olivat 8 kk alennuksen kannalla. Käräjätuomari tuomitsi 2 v vankeutta ehdollisena, mutta hovioikeus ja KKO ehdottomana. Voimaan jäi siis KKO:n ratkaisu: 2 vuotta ehdotonta vankeutta.</p><p>27. Pohjimmiltaan tapauksessa on kyse yhdenvertaisuusperiatteesta rangaistuksen määräämisessä ja mittaamisessa, siis siitä, että samanlaisiin rikoksiin syylliset tuomitaan mahdollisuuksien mukaan yhtä ankariin (tai lieviin) rangaistuksiin ja että lieventämisperusteen käytössä pyritään yhdenmukaiseen käytäntöön. </p><p>28. Jutun esittelijänä KKO:ssa on toiminut oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2021 rangaistuksen määräämisestä ja sen perustelemisesta väitellyt esittelijäneuvos Heikki Kemppinen. Hän on käsitellyt väitöskirjansa sivuilla 200-202 rikoksen selvittämisen edistämisen vaikutusta lieventämisperusteena. KKO:n tuomion perusteluissa ei kuitenkaan viitata Kemppisen väitöskirjaan eikä muihinkaan rangaistusen mittaamista ja selvittämisen vaikutusta koskevin alan oppikirjoihin tai artikkeleihin. <br /></p><p> <br /></p><p> </p><p><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-36456956212027795962023-03-07T08:18:00.005+02:002023-06-29T09:43:23.145+03:00376. Asiakirjan esittämisvelvelvollisuus.Editiovaatimus. Todistelu vastaisen varalle. Valvontamaksu. KKO 2023:18 <p> </p><br /><p></p><p>1. Korkein oikeus (KKO) antoi 3.3.2023 ennakkopäätöksen KKO 2023:18, jossa on kysymys asiakirjan esittämisvelvollisuuden edellytyksistä vastaisen varalle (OK 17:61). </p><p>2. KKO:n päätöksestä julkaistu ratkaisuseloste on anonymisoitu, mutta kuten mediassa on kerrottu, selostessa mainittu A Oy on yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava ParkkiPate Oy ja sen vastapuoli B Oy puolestaan Eurorent Oy. Käytän tässä asianosaisten oikeita nimiä ParkkiPate ja Eurorent. <br /></p><p>3. ParkkiPate, jota on netissä toisinaan anoittu Suomen "vihatuimmaksi yhtiöksi", vaati
Helsingin käräjäoikeudessa, että autonvuokraustoimintaa harjoittava Eurorent velvoitetaan luovuttamaan
jäljennökset vuokrasopimuksista, joista ilmeni Eurorentiltä tiettynä aikana
auton vuokranneiden henkilöiden tiedot. ParkkiPate tarvitsi tiedot
selvittääkseen, ketkä olivat velvollisia suorittamaan sille niin
sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja ja kohdistaakseen näihin
henkilöihin vapaaehtoisen perinnän virheellisen pysäköinnin vuoksi. ParkkiPate vetosi hakemuksensa tueksi OK 17 luvun säännöksiin.</p><p>4. Eurorent vaati, että hakemus hylätään lausuen, ettei sillä ollut OK
17 luvun säännöksiin perustuvaa velvollisuutta luovuttaa vaadittuja
asiakirjoja.</p><p>5. Käräjäoikeus
katsoi päätöksessään 24.6.2020, että ParkkiPaten oikeus oli todisteiden vastaanottamisen varassa.
Lisäedellytys, jonka mukaan oli oltava vaara, että todiste häviää tai se
voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin, ei sanamuotonsa perusteella
vaikuttanut soveltuvan tilanteeseen, jossa pyritään selvittämään tulevan
asian vastaaja. Säännöksen tulkinnassa oli kuitenkin otettava huomioon,
että sen ei tullut estää ParkkiPatea saamasta selville oikeutensa
toteutumisen kannalta olennaista tietoa. Asiakirjan
esittämisvelvollisuus ei myöskään ollut Eurorentin kannalta kohtuutonta. </p><p>6. Käräjäoikeus katsoi johtopäätöksenään, että Eurorent voitiin määrätä OK 17
luvun 61 §:n nojalla esittämään ParkkiPaten vaatimat asiakirjat. Käräjäoikeus
velvoitti Eurorentin luovuttamaan vaaditut asiakirjat käräjäoikeudelle ja ParkkiPatelle käräjäoikeuden päätöksessä tarkemmin määritellyin tavoin.</p><p> </p><p>7. Eurorent valitti Helsingin hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään.</p><p>7. Hovioikeus lausui päätöksessään 3.9.2021, että OK 17 luvun 40 §:n säännös
velvollisuudesta asiakirjan esittämiseen voi tulla sovellettavaksi vain
tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. ParkkiPaten vaatimusta ei ollut
esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asiakirjaa haluttiin käyttää
todisteena. Riita-asiaa, johon esitettäväksi vaaditut asiakirjat
näyttönä liittyisivät, ei ylipäätään ollut vireillä.</p><p>8. OK
17 luvun 61 §:n osalta hovioikeus totesi, että ParkkiPate vaati asiakirjoja
luovutettavaksi sen selvittämiseksi, kenen kanssa ajoneuvon pysäköimistä
koskeva sopimus oli syntynyt, eli kysymys oli vastapuolen
selvittämisestä mahdollista perintää ja tulevaa oikeudenkäyntiä varten.
Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että todistelua vastaisuuden
varalta ei ollut tarkoitettu sen selvittämiseksi, kuka olisi hakijan
vastapuoli tulevassa oikeudenkäynnissä tai mitä kanneperusteita,
oikeustosiseikkoja tai todisteita olisi löydettävissä. Hovioikeus
katsoi, ettei OK 17 luvun 61 §:n perusteella ollut
mahdollista antaa ParkkiPaten vaatimaa määräystä. </p><p>10. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi ParkkiPaten vaatimuksen. </p><p>11, KKO myönsi Parkkipatele valitusluvan. ParkkiPate vaati valituksessaan, että hovoikeuden päätös kumotaan. Eurorent vaati vastauksssan valituksen hylkäämistä. <br /></p><p>12. KKO totesi perusteluissaan ensiksi, että OK 17 luvun 40 §:n mukaan tuomioistuin voi
määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos asiakirjalla voi olla
merkitystä näyttönä. Säännös koskee todistelua vireillä olevassa
oikeudenkäynnissä. Asiakirjojen esittämistä koskeva ParkkiPaten vaatimus ei
liity vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Velvollisuus asiakirjan
esittämiseen ei siten voinut perustua suoraan OK 17 luvun
40 §:ään.</p><p>13. OK 17 luvun 61 §:ssä säädetään
todistelusta vastaisuuden varalta. Toisin kuin muut OK
17 luvun säännökset, se ei koske todistelua vireillä olevassa
oikeudenkäynnissä. Pykälän 1 momentin mukaan asianomaisen henkilön
hakemuksesta käräjäoikeudessa kuullaan todistajaa tai asiantuntijaa
taikka esitetään asiakirja tai esine taikka toimitetaan katselmus
riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei vielä ole vireillä, jos hakijan
oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen tai katselmuksen
toimittamisen varassa. Edellytyksenä on lisäksi vaara, että todistajaa
tai asiantuntijaa voidaan vain vaikeuksin kuulla myöhemmin tai että muu
todiste häviää tai että se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin
taikka että katselmus voidaan vain vaikeuksin toimittaa myöhemmin. </p><p>14.
KKO totesi, että pykälän säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 46/2014
vp), aiemmin voimassa ollutta OK 17 luvun 10 §:ää
koskevasta hallituksen esityksestä (HE 137/1945 vp) tai
lainvalmistelutöistä muutoinkaan ei ollut saatavissa merkityksellistä
tulkinta-apua nyt arvioitavana olevien kysymysten suhteen.</p><p><i>Voidaanko asiakirja määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, kun kysymys on todistelusta vastaisuuden varalta?</i></p><p>15. OK 17 luvun 61 §:ssä säädetään todistelun
vastaanottamisesta tuomioistuimessa. KKO totesi, että pykälän sanamuodosta ei ilmene,
että tuomioistuin voisi pykälää soveltaessaan määrätä asiakirjan
tuotavaksi tuomioistuimeen.<br /></p><p>16. OK 17 luvun 61
§:ssä on luvun muiden säännösten tavoin kysymys todistelusta
oikeudenkäyntiä varten, vaikka todistelu esitetään ennen kuin riita-asia
on vireillä tuomioistuimessa. Pykälässä ei ole säännöksiä siitä
menettelystä, jota noudatetaan otettaessa todistelua sen nojalla
vastaan. KKO:n mukaan pykälää on johdonmukaista tulkita osana OK 17
luvun kokonaisuutta siten, että siinä tarkoitettua todistelua koskevat
soveltuvin osin vastaavat menettelysäännöt kuin todistelua vireillä
olevassa oikeudenkäynnissä. Tämä lähtökohta ja säännöksen tarkoitus
turvata todistelua myöhemmän oikeudenkäynnin varalta puoltavat sitä,
että pykälän mukaisissa tilanteissa voidaan käyttää niitä pakkokeinoja,
joita OK 17 luvun mukaisessa todistelussa muutoinkin
voidaan käyttää. Tällaista tulkintaa puoltaa sekin, että vaara myöhemmän
todistelun vaikeutumisesta tai käymisestä mahdottomaksi liittyy
tyypillisesti juuri tilanteisiin, joissa asiakirja on muun kuin sen
hallussa, joka haluaa vedota asiakirjaan todisteena. Jos asiakirjaa ei
voitaisi määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, OK 17
luvun 61 § jäisi asiakirjatodistelun osalta käytännössä
merkityksettömäksi. </p><p>17. Näillä perusteilla KKO katsoi,
että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ää sovellettaessa voidaan
määrätä asiakirja tuotavaksi</p><p><i>Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n soveltamisen edellytykset</i></p><p>18. OK 17 luvun 61 §:n 1 momentin mukaan todistelua
vastaisuuden varalta voidaan ottaa vastaan riita-asiassa, josta
oikeudenkäynti ei ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla
todisteen vastaanottamisen varassa. Säännöksen sanamuodosta ilmenee,
että hakijan on kyettävä yksilöimään kysymyksessä oleva ennakoitu
riita-asia riittävällä tavalla niin, että voidaan arvioida hakijan
oikeuden saattavan olla vaaditun todistelun varassa. Todistelua on siten
esitettävä tuomioistuimelle hakijan väitetyn oikeuden näyttämiseksi, ja
hakijan on perusteltava, kuinka esitettäväksi vaadittu todiste
vaikuttaa asian ratkaisemiseen. KKO:n mukaan sääntelyn tarkoituksena ei sitä vastoin
ole käyttää todistelun turvaamiseen tarkoitettuja keinoja esimerkiksi
pelkästään mahdollisten kanneperusteiden tai vastapuolten selville
saamiseen.</p><p>19. KKO:n mukaan OK 17 luvun 61 §:n laveampi
tulkinta voisi edistää aineellisen oikeuden toteutumista
yksittäistapauksissa. Se tekisi kuitenkin mahdolliseksi hakijan
vastapuolen rasittamisen ja tuomioistuinlaitoksen kuormittamisen
esimerkiksi laajoilla asiakirjojen esittämistä koskevilla, mahdollisesti
tarpeettomilla vaatimuksilla.</p><p>20. Edellä mainituilla perusteilla
KKO katsoi, että todistelua vastaisuuden varalta koskevaa OK 17 luvun 61 §:ää ei voida soveltaa ja siihen
liittyen luvun 40 §:n mukaista määräystä asiakirjan tuomisesta
tuomioistuimeen ei voida antaa vain siinä tarkoituksessa, että hakija
voisi asiakirjan perusteella selvittää, kuka on riita-asiassa hakijan
mahdollinen vastapuoli. </p><p>21. Soveltaessaan edellä mainittuja "yleisiä oppeja" ko. tapaukseen KKO totesi, että ParkkiPate oli perustellut vaatimustaan sillä, että vaatimuksen kohteena
olevista sopimuksista ilmenee, ketkä ovat sitä kohtaan maksuvelvollisia.
Kyse on siten vain sen selvittämisestä, kuka olisi yhtiön vastapuoli
saatavan perintää koskevassa asiassa. Edeltä ilmenevillä perusteilla KKO katsoi, ettei ParkkiPaten vaatimusta voida hyväksyä OK 17 luvun säännösten perusteella. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202318.html">Ratkaisuseloste KKO 2023:18</a></p><p>22. Kuten ratkaisuselosteesta ilmenee, KKO on noudattanut perusteluissaan pro et contra -metodia, ts. tuonut esiin myös sellaisia perusteita, jotka puolsivat ParkkiPaten hakemuksen hyväksymistä. KKO:n punninnassa nämä perusteet ovat kuitenkin saaneet väistyä hakemusta vastaan puhuville seikoille.</p><p>23. Minusta Parkkipeten hakemuksen hyväksyminen olisi ollut OK 17 luvun 61 §:n nojalla perusteltua. Kysymyksessä on ollut selkeästi sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa todistelua eli asiakirjaselvitystä pyrittiin hankkimaan vastaisen oikeudenkäynnin varalle. Hakijan oikeus saada oikeudenkäynti vireille ja myöhemmin hyväksytyksi on ilmiselvästi ollut kyseisen asiakirjatodisteen vastaanottamisen varassa. Myös kyseissä lainkohdassa mainitut editiovelvollisuuden edellytykset ovat olleet olemassa. </p><p>24. KKO:n perusteluissa esiteyt vastasyyt eivät minusta ole niin painavia, että hakemus voitiin hylätä. Ensinnäkin OK 17:61.1:n sanamuoto ei tue KKO:n tarkemmin perustelematta jäänyttä tulkintaa, jonka mukaan sääntelyn tarkoituksena ei olisi hakijan vastapuolen eli pysäköimisehtoja rikkoneiden henkilöiden selville saaminen. Voidaan päin vastoin sanoa, että mainitunlainen tieto kuuluu olennaisena osana säännöksen soveltamisalueeseen ja edistäisi aineellisen oikeuden toteutumista muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa.</p><p>25. KKO:n perustelujen pääpointtina onkin toteamus, että editiovaatimuksen hyväksyminen mainitussa yksittäistapauksissa tekisi mahdolliseksi <i>"vastapuolen rasittamisen ja tuomioistuinlaitoksen kuormittamisen esimerkiksi laajoilla asiakirjojen esittämistä koskevilla, mahdollisesti tarpeettomilla vaatimuksilla".</i><br /></p><p>26. Pidän tylyä lausumaa maan ylimmältä oikeudelta yllättävänä. Kun parkkiyhtiö halusi editiovaatimuksellaan turvata oikeutensa toteuttamista, KKO vastasi, että tämä ei käy, sillä jos me hyväksyisimme hakemuksen, joutuisivat pysäköintiyhtiöiden ja muiden vastaavanlaisten hakijoiden "vastapuolet" ja "koko tuomioistuinlaitos" suoraan sanottuna "liriin" monien kummmallisten, rasittavien, tarpeettomien ja perusteettomien editiovaatimusten kanssa. KKO on siten itse asiassa halunnut Parkkipaten hakemuksen hylkäämisellä turvata myös omaa asemaansa, jotta vastaavanlaisilta hakemuksilta jatkossa vältyttäisiin.<br /></p><p>27. Pysäköintiyhtiön vaatimus ei ole kuitenkaan rasittanut autonvuokraamoa tai tuomioistuimia kohtuuttomasti. Yhtiö on hakemuksessaan yksilöinyt tapaukset ja ajankohdat, jolloin Eurorentiltä auton vuokranneet henkilöt ovat menetellet pysäköintiehtojen vastaisesti. Kyse ei ole siten ollut autovuokraamoyrityksen "rasittamisesta" tai tuomioistuinten työn "kuormittamisesta", joten sillä perusteella hakemusta ei olisi tullut hylätä. </p><p>28. Pysäköintifirman ei ilmeisesti auta jatkossa muu kuin vaatia valvontamaksujen suorittamista autonvuokraustoimintaa harjoittavalta yritykseltä, sillä onhan mahdollista, että sen työntekijä on syyllistynyt ajoneuvon sopimusehtojen vastaiseen pysäköintiin. Maksuvelvollisuudesta välttyäkseen yrityksen tulee esittää selvitys, kenelle se oli kysymyksessä olevan ajoneuvon vuokrannut.<br /></p><p><br /></p><br /><p> </p><p> </p><p><br /></p><br /><h3></h3><h3><br /></h3><br /> Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-82381758810236047512023-03-04T18:37:00.000+02:002023-03-04T18:37:39.274+02:00375. Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosjutun salainen oikeudenkäynti ja käräjäoikeuden tuomio vuonna 2012<p><span style="font-size: small;">Kun korkeimmalta oikeudelta on viikko sitten haettu Anneli Aueria ja Jens Kukkaa koskevien Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vuonna 2012 ja Turun hovioikeuden vuonna 2013 antamien törkeitä raiskauksia ym. käsittävien lainvoimaisten tuomioiden purkamista ja kun kyseisiä oikeudenkäyntejä on käsitelty kuluneen viikon aikana laajasti tiedotusvälineissä, päätin julkaista uudelleen heti mainittujen tuomioiden antamisen jälkeen julkaisemani kaksi blogikirjoitusta ko. oikeudenkäynneistä ja tuomioista.<br /></span>
</p><p><span style="font-size: small;">Näin kirjoitin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta blogissani 30.6.2012 numero 614 otsikolla "Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti, arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio:"</span></p><p>1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan
murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän
Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa
ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai
seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka
tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan
vankeusrangaistukseen.</p><p>
<span style="font-size: small;">2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta
lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen
tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta
pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat
sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat
noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.</span><br />
<br />
3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä
raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta
pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä.
Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.<br />
<br />
4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin
äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden
puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari, olisi tuominnut
Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens
Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi
katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä
tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista
käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta,
tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin
harvinaista.<br />
<br />
5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt
haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse
hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kysymys jo syytteissä.<br />
<br />
6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä
ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin
alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin
vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi
Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon
rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja
lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös
jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin
pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden
ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen
päivineen on salainen 60 vuoden ajan.<br />
<br />
7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen <a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/06/1573650/karajaoikeuden-seloste-auerin-tuomiosta">selosteen</a>,
mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen. Siinä
kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen
syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille
tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen
mukaan uhreja oli neljä.<br />
<br />
8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin
salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka
syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa
näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö
perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on
selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.<br />
<br />
9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten
kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään.
Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten
kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina,
joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen
kanssaan samaa mieltä.<br />
<br />
10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien
yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida
tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen
yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti sitä, millä
perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on
katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen. Tämä tuomiossa
on toki oleellista.<br />
<br />
11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja
todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla
sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus
arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli
Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että
jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä,
että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja
koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin
kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.<br />
<br />
12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia
muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva
seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu,
oikeudenkäyntiä päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama
juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai
oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä
laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen
uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja
paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa
ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista
selostetta.<br />
<br />
13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että
Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin
samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä
muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes
seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti
salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston
salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun
käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta
määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan
toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset
tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn
salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet
tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli
määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain
mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.<br />
<br />
14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti
rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja
vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä.
Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan
tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan.
Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa
viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa
myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.<br />
<br />
15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei
toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla
saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida
käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion
oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön
läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä
kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä
esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja
motiiveista.<br />
<br />
16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän
prosessin päätteeksi äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on
päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet
kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston
valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä
lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?<br />
<br />
17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat myös
jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis
tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita
siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana
totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa
huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari
olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt
pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin,
kun on kysymys seksuaalirikoksista.<br />
<br />
18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle.
Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on
selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden
murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä
samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät päättäväisesti
mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun
yhteyden. Näin syyttäjät tekivät luultavasti siksi, ettei yleisölle
vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla
halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta
onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?</p><p></p><p>Blogikirjoitukseen tuli 127 kommenttia.</p><p>Blogikirjoituksen vuodelta 2013, joka koskee Turun hovioikeuden ko. jutussa antamaa tuomiota, julkaisen uudelleen myöhemmin.<br />
<span class="Apple-style-span"><br /></span><br />
<span class="Apple-style-span"><br /></span><br />
<span class="Apple-style-span"><br /></span><br />
</p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-50609166602595745722023-03-04T18:31:00.002+02:002023-09-17T16:07:15.829+03:00374. Rikosjutun pääkäsittely hovioikeudessa. KKO 2023:16<p> </p><p>1. Pirkanmaan käräjäoikeus
oli 18.11.2020 tuominnut A:n törkeästä ympäristön turmelemisesta, törkeästä
petoksesta sekä eräistä muista rikoksista yhteiseen 8 kuukauden
ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lähes 530 000 euron
korvausvelvollisuuteen.</p><p> 2. Valituksessaan Turun hovioikeudelle A vaati
pääkäsittelyn toimittamista. Hovioikeus ratkaisi asian toimittamatta
pääkäsittelyä. Hovioikeus ei tuomiossaan 17.2.2022 muuttanut syyksilukemista eikä rangaistusta
mutta vapautti A:n korvausvelvollisuudesta noin 40 000 euron osalta.</p><p>
3. A:n valituksesta korkein oikeus katsoi, että pääkäsittelyn toimittaminen ei ollut
selvästi tarpeetonta, koska asian laatu ja merkitys A:lle olivat
edellyttäneet, että hänelle varataan pääkäsittelyssä mahdollisuus lausua
asian oikeudellisesta arvioinnista ja tulla henkilökohtaisesti
kuulluksi rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista. Asia
palautettiin hovioikeuteen. </p><p>4. Ks. KKO:n ennakkopäätöksiä muutamalta viime vuodelta, joissa myös on katsottu, että hovioikeus oli virheellisesti ja lainvastaisesti jättänyt päääsittelyn toimittamatta: KKO:2021:30 KKO:2021:26 KKO:2018:53
KKO:2017:19 KKO:2016:54 KKO:2014:74 KKO:2014:56 KKO:2012:99
KKO:2011:22</p><p>5. Luettelo ei ole suinkaan täydellinen, silllä 2000-luvun alkupuolella KKO on antanut useita muitakin samanlaisia ennakkopäätöksiä. Tästä ilmeee, miten vastahakoisesti hovioikeudet suhtautuvat edelleen suullisen pääkäsittelyn toimittamiseen. </p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202316.html">KKO 2023:16</a><br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-37064636584513317722023-02-28T23:48:00.004+02:002023-03-02T10:26:56.686+02:00373. Tuomarinohjeet - neuvoja tuomareille oikeudenkäynnin kehittämistyössä<p><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgld7EXjuAczz9hEtUwEo_Sc0CZKXshNyHSyVCpgkbH4nOxRA4Xez9pb9GHpCEuVmSZiId8i7XA6kbweYygcGrHKCkch_C6b0N9S2p86HZ43fVsSJR4Wu_UUe0Ee-yHHG1NPdxul5BX2AzXwVf1H4HGm5_Rc18yMGGXQZaBgg6e5wjnclHDS-PtnwHTKA/s505/product93559.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="360" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgld7EXjuAczz9hEtUwEo_Sc0CZKXshNyHSyVCpgkbH4nOxRA4Xez9pb9GHpCEuVmSZiId8i7XA6kbweYygcGrHKCkch_C6b0N9S2p86HZ43fVsSJR4Wu_UUe0Ee-yHHG1NPdxul5BX2AzXwVf1H4HGm5_Rc18yMGGXQZaBgg6e5wjnclHDS-PtnwHTKA/w143-h200/product93559.jpg" width="143" /></a></span></div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Matti Norri (toim.): Olavus Petrin Tuomarinohjeet. Lakimesliiton Kustannus 1987</span><p></p><p><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">1.
Oikeustapauksia blogissa, kirjoissa tai artikkeleissa kommentoidessani olen joutunut usein
kiinnittämään huomiota erityisesti kahteen asiaan, joissa esiintyy
epäkohtia ja puutteita. Ne ovat tuomarin prosessinjohto ja tuomion perusteleminen.
Olen kirjoittanut mainituista asioista juridisissa aikakausilehdissä ja
käsitellyt niitä myös muutamissa kirjoissani. </span><br />
</p><div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">2.
Toimiessani itse 1976-1990 kihlakunnantuomarina oikeudenkäynti perustui
niin sanottuun suullis-pöytäkirjalliseen menettelyyn, juttujen
toistuviin lykkäyksiin ja käsittelyn pikkutarkkaan pöytäkirjaamiseen.
Menettelyssä eivät toteutuneet oikeudenkäynnin suullisuus, välittömyys
eikä keskitys. Valmistavaa käsittelyä ei ollut, vaan oikeudenkäynti
aloitettin suoraan pääkäsittelystä; lykkäysten johdosta puheenjohtaja
saattoi usein vaihtua. Tuomarin aineelliseen prosessinjohtoon ei
kiinnitetty riittävää huomiota. </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Tuomion
perustelut olivat yleensä niukkoja, sillä käsittelyn ja todistelun
pöytäkirjaamista pidettiin tärkeämpänä kuin ratkaisun perusteluja.
Todistelun välittömyys ei toteutunut, sillä lykätyissä jutuissa
todistelua esitettiin ja otettiin vastaan useassa eri istunnossa. </span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">3.
Maan alioikeustuomareilla ei tuntunut olevan kovin suurta innostusta
prosessin oma-aloitteiseen kehittämiseen, ja kauan valmisteilla ollut
alioikeusuudistus viipyi viipymistään. Kirjoitin artikkelin
"Tuomioistuin oikeudenkäyntimenettelyn kehittäjänä, joka julkaistiin
Defensor Legis -lehden numerossa 1-2/1989 s. 56-77. Siinä samoin kuin
eräissä muissakin kirjoituksissa käsittelin keinoja, joiden avulla
tuomarit voisivat vapaaehtoisesti kehittää menettelyä omatoimisesti ilman lainsäädännön
muuttamista. </span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">4.
Ikaalisten tuomiokunnassa otettiin 1980-luvun puolivälin jälkeen
käyttöön tulossa olevaan menettelyuudistukseen kuuluneita keinoja.
Kehotin puheenjohtajia menettelyn suullisuuden, välittömyyden ja
keskityksen lisäämiseen, kirjelmien torjumiseen ja ennen kaikkea lykkäysten
välttämiseen. Juttujen toistuvat lykkäykset hidastivat ratkaisunsaantia, aiheuttivat asianosaisille suuria kustannuksia ja estivät todistelun välittömyyden toteutumista. Riita-asioissa otettiin käyttöön valmistelua tarkoittavia
keinoja. Lainsäädännössä riita-asian valmistelu toteutui vasta
1.12.1993, jolloin alioikeusuudistus tuli voimaan.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">5.
Kihlakunnantuomarina laadin muistion asioista, joiden avulla
erityisesti riita-asian oikeudenkäyntiä voitiin järkevöittää ja kehittää
tulossa olevan uudistuksen suuntaviivojen mukaisesti. Lähetin muistion
myös eräille muille alioikeuksille ja esittelin ohjeiden pääkohtia
oikeusministeriön alioikeustuomareille järjestämissä
prosessinjohtoseminaareissa. Ohjeet herättivät huomiota
myös lehdistössä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa 9.10.1988, Aamulehdessä ja Etelä-Suomen Sanomissa puhuttiin "Ikaalisten mallista".</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">6.
Olen julkaissut nyt puheena olevat ja alla olevat ohjeet jo aiemmin Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia -blogissani joulukuussa 2013. Sattuneesta syystä kaivoin ne taas esille ja esittelen asiasta kiinnostuneille lukijoille, kas tässä:</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Tuomarinohjeita alioikeuden puheenjohtajille</b></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(1) Tuomarin tärkeimmät tehtävät oikeudenkäynnissä ovat</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">* prosessin johtaminen ja</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">* päätöksen perusteleminen</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Keskity siis erityisesti niihin.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(2)
Prosessinjohdossa tärkeintä on huolehtia asian perusteellisesta, mutta
samalla sen joutuisasta käsittelystä (= materiaalinen prosessinjohto).
Siihen oikeudella lain mukaan on aina jutun laadusta riippumatta
nimenomainen velvollisuus.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(3)
Asia voi tulla perusteellisesti käsitellyksi ja selvitetyksi vain, jos
ratkaisua varten koottu aineisto (= tosiseikat ja todisteet) on
mahdollisimman selkeä ja täydellinen. Tuomarin tehtävänä on valvoa, että
näin myös käytännössä tapahtuu.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(4)
Paras tuomarin käytettävissä oleva keino asian selvittämiseksi on
kyselyoikeuden käyttö. Siihen puheenjohtajalla on sekä riita- että
rikosasiassa lain mukaan myös velvollisuus. Tuomarin kysymysten,
huomautusten, informointien yms. keinojen avulla asianosaiset voidaan
saada tehokkaasti selvittämään asiaa.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(5)
Materiaalisen prosessinjohdon tarkoituksena ei ole, että tuomari
selvittäisi viran puolesta, mitä vaatimuksia asiassa voitaisiin esittää,
tai mihin tosiseikkoihin taikka todisteisiin vaatimukset olisi
mahdollista perustaa. Prosessinjohdon tarkoituksena on selvittää, mikä
on asianosaisten tarkoitus eli mihin edellä mainittuun aineistoon he
itse haluavat ratkaisun perustuvan, sekä saada asianosaiset toimimaan
tämän mukaisesti.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(6)
Vaadi heti oikeudenkäynnin alussa asianosaisilta, käytännössä heidän asiamiehiltään tai avustajiltaan, tarkka selvitys heidän
vaatimuksistaan ja niiden perusteista. Tämä koskee kanteen lisäksi myös
vastaajan vastinetta. Selvitä, mihin seikkoihin vastaajan kanteen
vastustaminen perustuu, eli kiistääkö vastaaja kanneperusteiden
olemassaolon vai vetoaako hän siihen, ettei kanne perustu lakiin
(oikeusväite) tai onko vastaajan tarkoituksena vedota johonkin
vastatosiseikkaan. Vaadi selvitys erikseen jokaisen kanneperusteen ja
sen jälkeen jokaisen vastaajan mahdollisesti esittämän vastatosiseikan
osalta.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(7)
Asianosainen on yleensä aina jutun paras tietolähde. Älä siis unohda
oikeuden istunnossa asianosaisten henkilökohtaista kuulemista ja
kuulustelua, vaikka asianosaisilla olisi oikeudenkäynnissä avustaja. On
virhe, jos annat asianosaisen istua tuppisuuna avustajansa vieressä koko
oikeudenkäynnin ajan.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(8)
Lykätessäsi jutun lisäselvitystä varten velvoita pääsäännön mukaan
asianosaiset saapumaan jatkokäsittelyyn henkilökohtaisesti, ellei heitä
ole jo kuultu. Tähän tuomioistuimella on oikeus. Kokemuksen mukaan
asianosaisten henkilökohtainen kuuleminen on tehokas keino selvittää
asian faktapuolta.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(9)
Muista, että olet oikeuden istunnossa, et millään "lukukinkereillä."
Vältä siis lukemasta oikeudelle jätettyjä asiakirjoja äläkä salli
muidenkaan niitä lukemalla esittää, ellei siihen ole jonkin asiakirjan
tai sen tietyn kohdan osalta erityistä syytä. Et ole käräjillä osoittamassa
sisälukutaitoasi, vaan se, mistä sinulta odotetaan näyttöä, on prosessin
johtaminen ja asian ratkaiseminen oikein. Asiakirjojen lukeminen ei ole
prosessinjohtoa eikä muutoinkaan oikeuden puheenjohtajan arvovallalle
sopivaa toimintaa.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(10)
Riita-asiassa kantajan avustajan tai asiamiehen tehtävänä on esittää
haastehakemukseen perustuva kanne.Tämä voi tapahtua vapaamuotoisesti
haastehakemusta lukematta. Puheenjohtajan tehtävänä ei ole lukea
haastehakemusta eikä kertoa, mitä kantaja vaatii ja millä perusteilla.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(11)
Rikosasiassa esitutkintapäytäkirjan ja sen liitteiden lukeminen
oikeudessa on tarpeetonta työtä ja osoitus oikeudenkäynnin
kehittymättömyydestä. Esimerkiksi asianomistajan ja syytetyn
poliisikuulustelussa antamien kertomusten lukeminen on turhaa työtä,
koska mainitut asianosaiset ovat henkilökohtaisesti oikeudessa
saapuville ja voivat siten esittää lausumansa suoraan oikeudelle.
Esitutkinta-asiakirjat voivat kyllä olla istunnossa esillä, jolloin
niistä voidaan seurata, kertovatko asianosaiset ja todistajat samalla
tavalla kuin he ovat kertoneet esitutkinnassa. </span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(12)
Älä lue itse myöskään muita oikeudelle esitettyjä ja annettuja
asiakirjoja, vaan kehoita asiakirjan oikeudelle antavaa asianosaista ta
tämän avustajaa selostamaan niiden sisältöä vapaamuotoisesti. Älä salli,
että asianosaiset tai avustajat taikka asiamiehet vain antavat
oikeudelle nipun asiakirjoja, jotta puheenjohtaja ryhtyisi niitä
lukemaan ja selvittämään, vaan kehota heitä itse selostamaan
asiakirjojen sisältöä.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(13)
Jos kuitenkin jonkin asiakirjan esittäminen lukemalla osoittautuu
tarpeelliseksi, niin anna tehtävä asiakirjan esittäneelle syyttäjälle
tai asianosaisen avustajalle/asiamiehelle taikka notaarille. Keskity
itse seuraamaan asianosaisten esityksiä ja heidän reaktioitaan,
pohtimaan riitakysymyksen selvittämistä ja valmistautumaan tarvittavien
kysymysten esittämiseen asianosaisille tai heidän avustajilleen.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(14)
Älä salli asianosaisten, avustajien tai asiamiesten lukea istunnossa
oikeudenkäyntikirjelmiä ja jättää niitä oikeuden luettavaksi. Kirjelmien lukeminen eivät toteuta suullista ja välitöntä menettelyä tai asian tehokasta
selvittämistä, vaan johtavat usein jutun lykkäämiseen. Muista, että
"paperit eivät punastele", sen sijaan asianosaisten ja heidän
edustajiensa suullisista lausumista voidaan tehdä johtopäätöksiä
esitysten uskottavuuden suhteen. </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Oikeudenkäyntikirjelmiin perustuva oikeudenkäynti on vanhanaikaista prosessia, jollaista ei muissa maissa ei ole enää pitkiin aikoihin harrasteettu. </span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(15)
Riita-asiassa kantajan tulee esittää vaatimuksensa ja niiden perusteet
jo haastehakemuksessa. Jos katsot kirjallisen vastineen esittämisen
tarpeelliseksi, pyydä, että vastaajaa toimittaa vastineensa ja
kantajan asiamiehelle tuomiokunnan kansliaan jo ennen oikeuden istuntoa,
jolloin vastinetta ei esitetä vasta istunnossa. Jos lisäkirjelmien
vaihto on laajassa tai vaikeassa jutussa tarpeen, sovi asianosaisten
kanssa siitä, että kirjelmät puolin ja toisin toimitetaan em. tavalla
ennen istuntoa tuomiokunnan kansliaan. Pääsääntönä tulisi pitää, että
asianosaiset ilmoittavat kaikki todistajansa ja kirjalliset todisteensa
jo haastehakemuksessa ja sen johdosta annetussa vastineessa. </span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(16)
Muista, että asian istunto on asianosaisten välistä keskustelua, jota
sinä johdat ja johon osallistunut omilla puheenvuoroillasi.
Asianmukaista keskustelua ei synny, jos vain luet oikeudelle jätettyjä
asiakirjoja tai sallit asianosaisten taikka heidän avustajiensa ja
asiamiestensä lukea kirjelmiä. Asiakirjojen ja kirjelmien lukemiseen
perustuvan istunnon eli eräänlaisten "käräjäkinkereiden" seuraaminen
tuntuu paitsi asiaan osallisten myös paikalla mahdollisesti olevan
yleisön kannalta ikävystyttävältä ja antaa masentavan kuvan koko
oikeudenkäynnistä.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(17)
Esitutkintapöytäkirjaan merkittyjen todistajankertomusten lukeminen
istunnossa on ainoastaan poikkeustapauksissa luvallista. Pääsäntönä on
mainittujen kertomusten lukemiskielto, jonka rikkominen voi olla jopa
oikeudenkäyntivirhe. Kehota sen vuoksi todistajaa esittämään
kertomuksensa suullisesti, vaikka todistaja valittelisi
muistamattomuuttaan tai haluaisi jostakin muusta syystä vältellä
kertomuksen esittämistä tai vain viitata siihen, mitä hän on
esitutkinnassa kertonut.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(18)
Istuntopöytäkirjan pitäminen on tuomarin prosessinjohtoon verrattuna
sekundääristä toimintaa. Voit antaa pöytäkirjan pitämisen notaarin tai
käräjäsihteerin tehtäväksi. Pikkutarkasta pöytäkirjan pitämisestä
huolehtiminen ei ole tuomarin arvovallan mukaista, vaan saattaa antaa aika oudon kuvan tuomarin päätehtävistä istunnossa. Puheenjohtajan
tehtävänä on vain valvoa, että pöytäkirjaa pidetään hänen antamiensa
ohjeiden mukaisesti.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(19)
Tuomarin muodolliseen prosessinjohtoon kuuluu huolehtia mm. käsittelyn
suullisuudesta, välittömyydestä, joutuisuudesta ja julkisuudesta, samoin
kuin siitä, että riidan osapuolten oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin toteutuu ja heitä kuullaan toistensa esityksistä ja
koko prosessiaineistosta. Puheenjohtajana sinulla on velvollisuus
valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä
eikä asiaan sekoiteta mitään sellaista, joka ei siihen kuulu, mutta
etteivät asianosaiset tai heidän avustajansa taikka asiamiehensä
toisaalta sorru ns. ohipuhumiseen.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(20)
Puheenjohtajan aineelliseen (materiaaliseen) prosessinjohtoon
puolestaan kuuluu huolehtia siitä, että asia tulee asianmukaisesti ja
perusteellisesti käsitellyksi. Tuomarin tulee kyselyjen ja huomautusten
avulla pyrkiä selvittämään, mitä asianosaiset lausumillaan tarkoittavat,
sekä poistamaan asianosaisten vaatimuksia, perusteita tai väitteitä
rasittavat puutteet, epäselvyydet tai ristiriitaisuudet. Tuomari on
velvollinen selvittämään, mihin mainitsemiinsa tosiseikkoihin osaiset
haluavat vedota vaatimustensa välittöminä perusteina eli ns.
oikeustosiseikkoina ja mihin puolestaan vain todisteina. - Ks. tuomarin
materiaalisesta prosessinjohdosta tarkemmin Virolaisen artikkelia
Lakimies-lehdessä 1983 s. 148-173) ja kirjaa Materiaalinen
prosessinjohto (1988).</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(21)
Tuomarin velvollisuuksiin kuuluu tarvittaessa informoida asianosaisia
sellaisista tapaukseen mahdollisesti soveltuvista oikeusnormeista,
joihin asianosaiset eivät itse ole itse huomanneet vedota tai kiinnittää
riittävää huomiota, sekä kehottaa heitä lausumaan yleensä käsityksensä
sovellettavista oikeussäännöksistä. Lain soveltamista koskeva <i>jura novit curia</i>
-periaate ei estä tuomaria harjoittamasta informatiivista
prosessinjohtoa. Asianosaisen kuulemisen periaate suorastaan edellyttää,
että istunnossa keskustellaan myös lain soveltamista ja tulkintaa
koskevista kysymyksistä. Tavoitteena on myös oikeuskysymysten eli
lainsoveltamisen osalta pidettävä sitä, ettei tuomioistuimen ratkaisu
saa tulla asianosaisille yllätyksenä.</span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(22)
Ennen todistajien kuulemiseen ryhtymistä on tärkeätä selvittää
mahdollisimman tarkasti ne teemat, joista kutakin todistaja on tarkoitus
kuulla. Tämän selvityksen avulla voidaan muun muassa arvioida, onko
todistajan kuuleminen kaikista ilmoitetuista seikoista lainkaan tarpeen.
Pyydä riita-asiassa asianosaisia ilmoittamaan kutakin todistetta
koskevat teemat jo haastehakemuksessa ja sen johdosta annettavassa
kirjallisessa vastineessa. </span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span></div>
<div>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(23)
Pidä mielessä OK 17:7:n säännös, jonka mukaan tuomioistuin ei saa
sallia sellaisen todisteen esittämistä, joka koskee seikkaa, joka on
asiaan vaikuttamaton tai jo selvitetty tahi josta näyttö on
huomattavasti vähemmällä vaivalla tai kustannuksilla saatavissa.
Kahdesta tai useammasta käytettävissä olevasta todistuskeinosta
asianosaisen tulee valita paras eli se, jonka voidaan arvioida olevan
luotettavin. Tarpeettoman todistelun epäämisessä on kysymys tuomarin
prosessiaineistoa rajoittavasta prosessinjohdosta.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(24)
Muista toisaalta OK 17:8:n säännökset, joiden mukaan tuomarilla on
tietyin edellytyksin ja rajoituksin oikeus määrätä omasta aloitteestaan
hankittavaksi todisteita. Rikosasiassa tuomari ei kuitenkaan saa ryhtyä
selvittämään syytettä tukevien todisteiden hankkimista tai esittämistä.
Riita-asiassa tuomarin on puolestaan syytä rajoittua selvittämään, miten
asianosaiset itse suhtautuvat mahdollisten uusien todisteiden
esittämiseen.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(25)
Muista ratkaisua tehdessäsi tuomioistuimen tutkimisvaltaa rajoittavat
säännökset, joita ovat väittämistaakka riita-asioissa (ks. siitä
Virolainen, Väittämistaakasta vähäsen, LM 1985, s. 973-1006) ja
syytesidonnaisuus rikosasiassa (ks. Virolainen, LM 1974 s. 25-43).
Tuomioistuimella ei ole lupa ulottaa tutkintaansa riidan kohteen tai
syytteessä mainitun teonkuvauksen ulkopuolelle, vaan ratkaisussa tulee
pysyä asianosaisten vaatimusten ja niiden perusteiksi vetoamien
oikeustosiseikkojen puitteissa. Toisaalta tuomiossa on annettava
lausunto kaikista asianosaisten esittämistä vaatimuksista ja väitteistä.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(26</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">)
Perustele ratkaisu niin seikkaperäisesti, selkeästi ja avoimesti, että
asinosaiset ja heidän avustajansa sekä asiamiehensä ymmärtävät, millä
perusteilla lopputulokseen on päädytty (Ks. tuomion perustelemisesta
lähemmin Virolainen, LM 1986 s. 889-917). Perusteluvelvollisuus, joka
koskee myös vasta-argumenttien (contra-perustelut) ilmoittamista,
palvelee osaltaan asianosaisten kuulemisperiaatteen toteutumista.
Perusteluissa tulee ilmoittaa, millä perusteella jonkin riitaisen seikan
on katsottu tulleen näytetyksi tai jääneen näyttämättä.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(27)
Tuomio on perusteltava myös oikeuskysymysten osalta. Älä siis tyydy
ilmoittamaan vain lain soveltamisen lopputulosta, vaan kirjoita
näkyviin, mihin seikkoihin juridinen päättelysi perustuu. Vältä "on
katsottava" -tyyppistä argumentointia. Kirjoita lainkohtien lisäksi
perusteluissa näkyviin myös oikeuskysymyksen ratkaisuun vaikuttaneet
muut oikeuslähteet eli lakien esitöissä, oikeuskäytännössä
(ennakkopäätöksisssä) sekä oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot.
Ratkaisuun vaikuttaneiden reaalisten näkökohtien eli asia-argumenttien
ilmoittaminen on myös hyödyllistä. Suositeltavaa on myös ratkaisun lopputulosta vastaan puhuvien contra-peristeiden esittäminen perusteluissa.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(28)
Kohtele asianosaisia sekä heidän avustajiaan ja asiamiehiään,
todistajia sekä käsittelyyn osallistuvia muita henkilöitä
tasapuolisesti, ystävällisesti ja kärsivällisesti. Vältä antamasta
vaikutelmaa, jonka mukaan käsiteltävä asia olisi rutiininluontoinen tai
yhdentekevä. Johda prosessia tehokkaasti ja joutuisasti, mutta toisaalta
asianmukaisesti ja käsittelyä tarpeettomasti kiirehtimättä. </span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(29) Ole, kuten tuomarinvalassa edellytetään, "rehellinen ja totinen tuomari" (OK 1:7), huumoriakaan silti kokonaan unohtamatta.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">(30)
Nämä ohjeet eivät ole ristiriidassa lakikirjan alkulehdille painettujen
Olaus Petrin vanhojen tuomarinohjeiden kanssa, joita voidaan edelleen
soveltuvin osin noudattaa.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">8.8.1988/JV</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">------</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Jälkisanoina haluan esittää nyt 28.2.2023 seuraavaa: </span></div><div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">7.
Oikeudenkäyntimenettelyä koskeva lainsäädäntö on uudistettu lähes
kokonaan, mutta käytäntö ei vastaa läheskään aina kunnon lainkäytölle
asetettavia laatuvaatimuksia. Riita-asian pääkäsittelyä edeltää
valmistelu, joten samanlaista lykkäysruljanssia kuin aikaisemmin ei enää
esiinny. Toisaalta valmistelu etenee mm. materiaalisen prosessinjohdon
passiivisuudesta ja asianajajien huonosta valmistautumisesta johtuen
usein kovin hitaasti. Pääkäsittelyjäkin siirretään usein istunnosta
toiseen ja ne saattavat kestää viikkoja tai jopa kuukausia.
Oikeudenkäynnin kokonaiskesto ei ole lyhentynyt, vaan päin vastoin
pidentynyt. Ratkaisuja annetaan pääsäännön mukaan kansliatuomioina,
vaikka lain mukaan pääsääntönä on tuomion julistaminen välittömästi
pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Kansliatuomion antamisessa ei
noudateta laissa säädettyä kahden viikon määräaikaa, vaan tuomiot
annetaan usein vasta monen viikon tai kuukauden kuluttua
pääkäsittelystä. </span></div><div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></div><div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">8.Tuomion perustelut ovat toki laajentuneet ja osin myös
niiden laatu on parantunut, mutta näyttöä selostetaan usein tarpeettoman
laajasti; sen sijaan näytön arvioinnin pohdinta on usein puutteellista.
Aikaisemmin todistajien kertomukset otettiin pöytäkirjaan, nyt ne kirjoitetaan usein pitkinä selostuksina tuomion perusteluihin. Tällainen pöytäkirjamalli tai -metodi ei ole tietenkään ollut lainsäätäjän tarkoitus. Oikeuskysymyksiä eli lain soveltamista ja tulkintaa perusteellaan
yleensä liian niukasti eikä oikeudellisessa päättelyssä tukeuduta
tarvittavissa määrin lakien esitöihin, ennakkopäätöksiin tai
oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Valitusoikeutta hovioikeuteen on
rajoitettu jatkokäsittelyluvalla, vaikka hovioikeuksiin tehtävien
valitusten määrät ovat vuosi vuodelta vähentyneet. </span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">9.
Oikeusministeriö, lainvalmistelijat ja ylioikeuksien päällikkötuomarit
puhuvat jatkuvasti tarvittavista säästöistä, vaikka esimerkiksi
jatkokäsittelyluvan soveltamisalan laajennus perustuu yksinomaan
hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden työn keventämiseen. Lainkäyttöä
koskevia asioita tarkastellaan yksinomaan tuomioistuinten työn
sujuvuuden, eli käytännössä työn keventämisen ja minimoinnin, ei
asianosaisten oikeusturvan kannalta. Tuomioistuinten ja tuomareiden työ
kevenee, mutta asianosaisten oikeusturva ja pääsy oikeuteen ja
oikeuksiin heikkenee. Tuomareiden osaamistaso vaihtelee suuresti eikä
tuomarinuran avaamisessa ole päästy asetettuihin tavoiteisiin, vaikka
tästäkin asiasta on puhuttu jo reilut 30 vuotta. Ylimmät oikeusasteet
eli korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus täydentävät yhä edelleen
itse itseään, ja niiden jäsenten usein "vinkkaamiseen" perustuva
rekrytointitapa on yhtä salamyhkäistä ja sisäänlämpiävää kuin
aikaisemminkin. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten lukumäärä on ollut
jo vuosia selvässä laskusuunnassa.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">10.
Tuomioistuinprosessia rasittavien epäkohtien ja puutteiden määrä ei
näytä vähenemisen merkkejä, vaikka lainsäädäntöä onkin uudistettu, usein
tosin huonompaan ja oikeusturvaa kaventavaan suuntaan. Lainkäytön ja
tuomitsemisen tasoa ei voida edes ratkaista yksinomaan lainsäädännön
muutoksilla, vaan ratkaisevassa asemassa on oikeuskäytäntö, johon taas
vaikuttavat ennen muuta omaksutut menettelytavat sekä tuomareiden
ammattitaito ja -etiikka.</span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif">11.
Kriitikoilla olisi edelleen paljon arvostelun aiheita ja työtä
prosessimenettelyä koskevien korjausehdotusten tekemisessä. Tuntuu
kuitenkin siltä, että kriitikkoja ei valtakunnasta enää löydy, beuvottomuus ja appatia vallitsee.
Oikeusteoriassa on lanseerattu käsite kriittinen oikeuspositivismi, mitä
sillä sitten tarkoitetaankin. Selvää on, että lainkäytön laadun
parantamiseksi tarvittaisiin kriittistä prosessioikeutta, jonka
kannattaja ja harjoittaja olen itse aina ollut. Nykyisin viroissa
olevilla prosessioikeuden tutkijoilta ja professoreilta ei kuitenkaan
tunnu löytyvän kriittistä otetta, vaan he ovat kaikki enemmän tai
vähemmän jees -naisia ja -miehiä, joille tuntuu riittävän lainsäädännön
ja oikeusperiaatteiden pikkutarkka selostaminen ja tiukasti lakien
esitöihin perustuvien oppikirjojen laatiminen. Krititikkiä ei esitetä
tai jos esitetään, se tehdään niin varovaisesti, ettei juuri kukaan sitä
huomaa ja noteeraa. </span></div><div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></div><div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif">Kalevalanpäivän iltana 28.2.2023/JV </span><br />
<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><br /></span>
</div>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-23409339267548502012023-02-27T18:40:00.007+02:002023-06-29T09:45:34.123+03:00372. Muistoja oikeuselämän poluilta, osa I<p> <br /></p><br /><br /><p></p><p><b>I Alkutaipaleelta<br /></b></p><p>1. Kerron tässä juttusarjassa, miten minusta tuli juristi ja tuomari ja miten tein toisen uran yliopistossa lainkäytön tai prosessioikeuden professorina. Muisteluni ovat henkilökohtaisia, mutta otan niissä kantaa myös siihen, miten prosessioikeus ja lainkäyttö yleisissä tuomioistuimissa on kehittynyt, mitä puutteita menettelystä löytyy ja miten oikeudenkäyntiä tulisi edelleen kehittää. </p><p>2. Valmistuin juristiksi eli oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta kaksi ja puoli vuotta kestäneiden opintojen jälkeen 20.12.1965. Tiedekunnan publiikin jälkeen Lakimiesliitto tarjosi valmistuneille iltapalaa ja juotavaa Hotelli Helsingin baarissa. </p><p>3. Opiskeluajasta sen verran, että oppiaineista minua kiinnostivat eniten siviilioikeuden yleinen osa, vahingonkorvausoikeus, kauppaoikeus, valtiosääntöoikeus, rikosoikeus ja prosessioikeus. Gradun eli tutkielman tein siviilioikeuden yleisestä osasta aiheesta ”Sopimussakon kohtuullistaminen”. Luennoilla en paljon käynyt, sillä opintojen alkuvaiheissa päätin valmistua mahdollisimman nopeasti. Tiedekunnan professorikunnassa oli sellaisia tunnettuja nimiä kuin Matti Ylöstalo, Veli Merikoski, Paavo Kastari, Simo Zitting, Erik Castrén, Yrjö Blomstedt, Inkeri Anttila, Jouko Halila, Tauno Tirkkonen sekä Tauno ja Reino Ellilä. Rikosoikeuden peruskurssin piti lakitieteen lisensiaatti Kaarlo Ståhlberg ja prosessioikeuden peruskurssin lakitieteen lisensiaatti Jorma S. Aalto. Tiedekunnan kirjastonhoitajana oli Kauko Sipponen. </p><p>4. Olin valmistuessani 22-vuotias ja 11 kuukautta kestänyt sotaväkikin oli käyty. Edessä oli työpaikan haku. Tähtäimessä oli tuomioistuinharjoittelu, jota kutsuttiin auskultoinniksi, ja sen myötä varatuomarin tittelin saaminen. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa, sillä tuolloin voimassa olleiden määräysten mukaan tuomiokunnan notaarina tai ns. päätoimisena apulaisena toiminut hovioikeudenauskultantti oli kelpoinen istumaan kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana arvonimeen tarvittavia käräjiä vasta 25 vuotta täytettyään. Vuoden 1965 loppupuolella olin tiedustellut mahdollisuutta päästä valmistumisen jälkeen notaariksi Janakkalan tuomiokuntaan Riihimäelle. Kihlakunnantuomari Niilo Lahti ei varovaisena miehenä luvannut mitään, vaan jaaritteli narisevalla äänellään niitä näitä, mutta ei tyrmännyt ajatustani.<br /> </p><p>5. Olin kiinnostunut prosessioikeudesta ja oppiaineen kirjallisesta tentistä sain toiseksi korkeimman pistemäärän, joka olisi riittänyt arvosanaan erinomaiset tiedot (et). Edessä oli kuitenkin vielä professorin suullinen tentti. Jouduin professori Tauno Tirkkosen kuulusteluun kahden muun opiskelijan kanssa. Olin samaan aikaan jo pari viikkoa lukenut täyttä päätä jonkin toisen oppiaineen tenttiin, joten prosessioikeuden knopit olivat pari viikko kirjallisen tentin jälkeen päässeet jo hieman unohtumaan. Lisäksi tiedossa oli Tirkkosen maine ankarana tenttijänä, mikä nosti jännitystä. Niin kävi, että jouduin tyytymään arvosanaan ht eli hyvät tiedot. Tirkkonen tokaisi minulle tentin loppupuolella, että ”ettehän te tiedä paljon mitään”! Tämä nolotti aika lailla, mutta ajattelin, että kyllä minä vielä näytän, mitä todella osaan! Myöhemmin itse lainkäytön professorina ollessani saatoin hieman hymähtäen muistella tuota suullista tenttiä, kun pystyin osoittamaan kohtia, joissa Tauno Tirkkonen oli mielestäni erehtynyt.<br /><br />5a. Joulukuussa 1965 kävin kokeilemassa onnea päästä erään melko tunnetun helsinkiläisen asianajotoimiston lakimieheksi. Toimisto sijaitsi lähellä Porthaniaa Kluuvikadulla, jossa minua haastatteli toinen toimiston kahdesta osakkaasta. Miellyttävä tilaisuus sinänsä, mutta arvasin toki pian, ettei minulla työkokemuksen puuttuessa ollut mahdollisuutta saada paikkaa. Siihen valittiin tunnettuun lakimiessukuun kuuluva lakimies, joka oli valmistunut minua vuotta tai paria aikaisemmin. Hän ei kuitenkaan jäänyt asianajajan uralle, vaan siirtyi melko pian tuomioistuinlaitoksen palvelukseen.<br /><br />6. Ensimmäinen työpaikka löytyi pian Turun ja Porin lääninhallituksesta. Kysymyksessä oli lääninsihteerin viransijaisuus, jossa aloitin tammikuun toisella viikolla 1966. Työhön kuului toimia lääninhallituksen yhteydessä toimivan lääninoikeuden esittelijänä. Vuonna 1955 toimintansa aloittaneet lääninoikeudet eivät olleet hallinnollisesti itsenäisiä tuomioistuimia, vaan lääninhallituksen osastoja, mutta toimivat kuitenkin hallintoasioissa muutoksenhakuasteena ja olivat siten nykyisten alueellisten hallinto-oikeuksien edeltäjiä; niiden toiminta päättyi vuonna 1999. Lääninoikeuden päätöksistä voitiin valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lääninoikeuden puheenjohtajana toimi lääninneuvos tai lääninkamreeri ja jäseninä lääninasessori sekä esittelevänä jäsenenä se lääninhallituksen virkamies, useimmiten lääninsihteeri, jolle kyseisen asian esittely lääninhallituksessa kuului.<br /><br />7. Veroasiat olivat lääninoikeuksien suurin asiaryhmä ja niiden kanssa jouduin Turussa itsekin askartelemaan. Oppiaine, jota myös finanssioikeudeksi kutsuttiin, ei kuulunut yliopistossa lempiaineisiini. Olin seurannut muutaman kerran virkaansa juuri nimitetyn finanssioikeuden professorin Olli Ikkalan luentoja, mutta nekään eivät juuri innostaneet. Lähinnä tulo- ja omaisuusverotuspäätöksistä tehtyjen valitusten tutkiminen ja esitteleminen lääninoikeudessa ei siten ollut kovinkaan innostavaa työtä. Mutta jostain nuoren juristin oli uransa aloitettava, ja lääninoikeuden esittelijänä pääsin näkemään ja kokemaan, millaista tuomioistuimen, olkoonkin ”vain” hallintotuomioistuimen, työ ja kirjallinen prosessi olivat. Varsin pian kuitenkin päätin, että minun paikkani ei ole hallintotuomioistuimessa, vaan yleisissä tuomioistuimissa, joissa käsitellään ja ratkaistaan elävää elämää lähellä olevia asioita. <br /><br />8. Turussa ilmoittauduin 10. tammikuuta 1966 lääninneuvos Yrjö Aliharmille hänen lääninhallituksesta katsottuna toispuol jokke sijaitsevassa tyylikkäässä kodissaan. Itse asuin alivuokralaisena Vähä-Hämeentien varrella olevassa kerrostalossa, joka oli puolen kilometrin päässä lääninhallituksesta.Turun nähtävyydet ja muutamat ravintolat tulivat pian tutuiksi. Kotimatkalla töistä ja joskus iltaisin käväisin oluella lähellä lääninhallitusta Hämeenkadulla sijaitsevassa Hämeenportti-nimisessä mukavassa ravintolassa, jonka asiakaskunta oli varsin monipuolista. Netistä huomasin, että Hämeenportti oli lopettanut toimintansa Caramba-nimisenä vuoden 2004 lopussa.<br /><br />9. Lääninhallitus sijaitsi 1800-luvun alkupuolella perustetussa Akatemiatalossa, jonne vuonna 1623 perustettu Ruotsi-Suomen toiseksi vanhin hovioikeus siirtyi vuonna 1830; sinne muuttivat myös Turun tuomiokapituli ja lääninhallitus. Talo sijaitsee Turun tuomiokirkkoa vastapäätä. Hovioikeuden tilat olivat talon etelä- ja lääninhallituksen pohjoispäädyssä, yllä olevassa valokuvassa pääsisäänkäynnin oikealla puolella. Läääninhallitus muutti hovioikeudentalosta Turun uuteen virastotaloon 1967, joten ehdin vielä työskennellä hovioikeudentalon tiloissa. Jaoin talon ensimmäisessä kerroksessa olleen tilavan työhuoneen kolmen muun juristin kanssa, joista kaksi eli vakinainen lääninsihteeri Teuvo Heljö Huotari ja minua aikaisemmin lääninhallituksen tullut Ilkka Veso olivat yleensä paikalla, kun taas varatuomari Jorma Lähde hoiti tehtäväänsä sivutoimisesti. <br /><br />10. Jorma Lähteestä ja Ilkka Vesosta tuli aikanaan hovioikeudenneuvoksia, mutta Teuvo Huotari (1933-2017) pysyi uransa loppuun asti uskollisesti lääninhallituksen ja sittemmin itsenäisen lääninoikeuden ja hallinto-oikeuden palveluksessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2000 hallinto-oikeuden jaoston puheenjohtajana toimineen hallintotuomarin virasta. Huotari oli monipuolisesti sivistynyt juristi, joka harrasti kielitieteitä ja toimi Venäjän kielen virallisena kääntäjänä. Hän oli myös sienineuvoja ja toimi aktiivisesti useissa lähinnä vasemmistolaisissa kulttuuririennoissa.<br /><br />11. Työhuoneen ikkunoista oli hyvä näkyvyys Akatemiatalon edustalla olevaan hovioikeudenpuistikkoon, jossa seisoo Suomen kenraalikuvernöörinä 1660-luvulla toimineen Pietari Brahen patsas. Sen jalustaan on kirjoitettu hieman mahtipontiselta vaikuttava lause, joka suomeksi käännettynä kuuluu näin: ”Minä olin maahan, ja maa minuun hyvin tyytyväinen”.<br /><br />12. Kun olin hovioikeuskaupungissa käytin tilaisuutta hyväkseni ja ilmoittauduin hovioikeudenauskultantiksi Turun hovioikeuteen. Mielessäni oli auskultointi eli notaarin virka jo mainitussa Turun hovioikeuden tuomiopiiriin kuuluvassa Janakkalan tuomiokunnassa. Riihimäki oli tuttu paikkakunta, sillä olin käynyt kouluni sen naapurikunnassa Hausjärvellä ja edustanut yleisurheilua harrastessani Riihimäen Kiskoa. <br /><br />13. Vannoin tuomarinvalan hovioikeudessa 1. helmikuuta 1966; päivämäärän olen tarkistanut nimikirjanotteestani. Valan otti plenumsalissa vastaan hovioikeuden presidentti Filip Jaatinen; lisäksi saapuvilla oli hovioikeudensihteeri, muttei hovioikeudenneuvoksia. Presidentti Jaatinen oli jämerän näköinen mies ja, kuten minusta näytti, jo aika vanha, vaikka itse asiassa hän oli ”vasta” 68-vuotias; tuohon aikaan tuomareiden eroamisikä oli 70-vuotta. Valaa oli antamassa myös eräs toinen nuori juristi, jonka nimeä en painanut mieleeni. Hovioikeuden ylivahtimestari opasti meitä siitä, miten saliin mennessä ja sieltä poistuessa tuli toimia kumarruksineen ja takaperin kävelyineen. Annoimme vahtimestarille vaivan palkaksi käytännön taksan mukaisen maksun (tipin). <br /><br />14. Sivuhyppäyksenä tulkoon mainituksi, että seuraavan kerran kävin Turun hovioikeudessa 32 vuotta myöhemmin 1999, jolloin hovioikeus toimitti suullisen istunnon (pääkäsittelyn) törkeää pahoinpitelyä koskevassa jutussa, jossa avustin valituksen tehnyttä Erkki-nimistä Ikaalisista olevaa asianomistajaa. Myös vastaaja oli istunnossa saapuvilla. Alioikeutena jutun oli ratkaisut Ikaalisten käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana oli toiminut silloinen Tuula-vaimoni käräjätuomarina; en ollut avustanut Erkkiä käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, mutta hovioikeus oli eri kannalla, kumosi käräjäoikeuden tuomion ja tuomitsi vastaajan 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan Erkille korvauksia. Erkki esiintyi hovioikeuden istunnossa asiallisesti. Hovioikeuden jaoston puheenjohtajana toimi hovioikeudenneuvos Pasi Aarnio, joka nimitettiin vuonna 2001 korkeimman oikeuden jäseneksi. Hovioikeus julisti tuomion ja sen pääperustelut tunnin verran ratkaisuaan pohtien. Ratkaisu oli Erkille ja avustajalle varsin mieluinen. Erkki oli hieman viinaan menevää sorttia, joten olin varannut aamulla Ikaalisista reissuun lähtiessä autoon pullon Koskenkorvaa, mutta en kertonut asiasta Erkille; hän sai avata pullon vasta paluumatkalla. <br /><br />15. Toimin avustajana Turun hovioikeuden istunnossa myös eräässä toisessa jutussa paria vuotta myöhemmin, mutta sillä kertaa emme onnistuneet saamaan muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Tultuani nimitetyksi Lapin yliopiston lainkäytön professorin virkaan 1990 harjoitin muutaman vuoden harvakseltaan sivutoimista asianajoa. Tieteenharjoittajan, jonka leipälajina on prosessioikeus, ei näet sovi unohtaa käytännön lainkäyttöä ja oikeussalissa toimimista! Esiinnyin avustajana joskus myös Ikaalisten käräjäoikeudessa. <br /><br />16. Hovioikeudenpresidentti Filip Jaatinen oli aloittanut virassa vuonna 1949. Sitä ennen hän oli toiminut neljä vuotta korkeimman oikeuden jäsenenä. Hänellä oli kaksi juristipoikaa, joista Heikki toimi viimeksi oikeusministeriön hallitusneuvoksena ja Martti maan ensimmäisenä apulaisvaltakunnansyyttäjänä. Martti oli paria vuotta ennen minua Janakkalan tuomiokunnan notaarina. <br /><br />17. Kun edellä mainitusta valatilaisuudesta oli kulunut 11 päivää, presidentti Filip Jaatinen kuoli yllättäen virkahuoneessaan. Turun hovioikeuden uudeksi presidentiksi nimitettiin tunnettuun virkamies-, liike-elämä- ja kulttuurisukuun kuulunut korkeimman oikeuden jäsen Lars-Henrik Lilius (1908-1997). Hän aloitti uudessa virassaan toukokuun alusta 1966. Näin lääninhallituksen työhuoneen ikkunasta, miten presidentti Lilius asteli ryhdikkäästi hovioikeudenpuistikon käytävällä pitkässä päällystakissaan, knallihattu päässään ja kävelykeppiä heiluttaen. Lilius erosi presidentinvirasta jo vuonna 1972. Hänen Helsingin Sanomissa julkaistussa nekrologissaan 1997 mainitaan, että 1960- ja -70-luvun vaihteessa ”maassamme syntyi poliittisten nimitysten sarja, jonka lonkeroita pyrittiin ulottamaan myös oikeuslaitokseen. Nämä seikat Lilius koki suurina rasitteina viranhoidossa ja siirtyi eläkkeelle 63-vuotiaana erinomaisessa henkisessä ja fyysisessä kunnossa”.<br /><br />18. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli hyökännyt Lakimies-lehdessä vuonna 1970 julkaistussa 70-vuotishaastattelussaan voimakkaasti vanhoillisena pitämäänsä tuomioistuinlaitosta ja erityisesti korkeinta oikeutta vastaan. Kolme SDP:n tunnettua lakimiestä, oikeusneuvos Olavi Heinonen, lainsäädäntöneuvos Henrik Grönqvist ja professori Aulis Aarnio esitti Oikeuslaitostoimikunnan mietinnössä vuonna 1971, että tuomioistuimet oli saatettava ”kansanvaltaisen kontrollin” piiriin (KM 1971:B 112). Presidentti Kekkonen oli nimittänyt vuonna 1970 vastoin korkeimman oikeuden esitystä 31-vuotiaan Olavi Heinosen oikeusneuvoksen virkaan ja vuonna 1972 oli Henrik Grönqvistin vuoro saada nimitys samaan virkaan. <br /><br />19. Siirryin kesäkuun alusta 1966 Helsinkiin ja olin vuoden verran ensin KELA:n sairausvakuutuslautakunnan ja sen jälkeen Liikevaihtoverokonttorin esittelijänä; valitusinstansseja kumpikin, mutta minulle ne olivat vain tilapäisiä työpaikkoja notaarikauden alkua odotellessa. Kerroin lääninhallituksesta lähdöstäni ukkotuomari Niilo Lahdelle, joka arvosteli minua siitä, että olin luopunut hyvästä virasta ilman mitään syytä; lääninhallitusta arvostettiin siihen aikaan paljon. Lahti ei luvannut minulle työtä tuomiokunnasta, en uskaltanut sitä enää kysyäkään, vaan ajattelin, että no niin, nyt tämäkin homma on sitten ryssitty. Kuukauden kuluttua kuluttua Lahti kuitenkin soitti leppyneenä ja marisi, että ”mihin kummaan oikein hävisit, kun sinusta ei ole kuulunut mitään”! Hän tarjosi yhden kuukauden pestiä tuomiokunnan päätoimisena apulaisena lokakuussa 1966, mikä sopi minulle oikein hyvin. Lahti varmaankin ajatteli, että katsotaan nyt, mikä mies tämä Virolainen oikein on, ja pystyykö se hoitamaan tuomiokunnan tehtäviä edes yhtä kuukautta!<br /><br />20. Yksityiselämässä minulla meni oikein hyvin, sillä Turusta Helsinkiin muutettuani rohkenin soittaa lukiossa luokkatoverina olleelle kivalle Liljalle, johon olin koulussa ihastunut. Teimme treffit, ja niinhän siinä hommassa kävi, että jo puolen vuoden kuluttua Viattomien lasten päivänä 28.12.1966 meidät vihittiin avioliittoon ja lokakuun lopulla seuraavana vuonna vaimoni synnytti pojan ja siitä kahden vuoden kuluttua ihanat kaksostytöt. Jos opiskeluaika oli sujunut nopeasti, niin samaa voi hyvällä syyllä sanoa myös perheen perustamisesta.<br /><br />21. Keväällä 1967 muutimme Riihimäelle, jossa aloitin kesäkuun alusta seitsemän kuukautta kestäneen notaarikauden Janakkalan tuomiokunnassa. Siitä, mitä silloin ja käräjiä vuonna 1968 istuessani sekä sen jälkeen tapahtui, kerron juttusarjan jatko-osissa. <br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-20613589425269788722023-02-27T11:01:00.005+02:002023-03-02T10:29:07.666+02:00371. Veropetos. Tahallisuus. KKO 2023:15<p>Veropetosta koskevien juttujen käsittely korkeimmassa oikeudessa (KKO) ei ole kovin yleistä. Tänään KKO kuitenkin antoi veropetosta ja tahallisuutta koskevan ennakkopäätöksen KKO 2023:15.</p><p>Helsingin Sanomat on kertonut tänään KKO:n ratkaisusta näkyvästi raflaavalla otsikolla <i>"Korkein oikeus tuomitsi verokarkurit veropetoksista - väitetty tietämättömyys ei vapauttanut rangaistuksesta"</i></p><p><a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000009419984.html">https://www.hs.fi/talous/art-2000009419984.html</a></p><p>Katsotaan siten ihmeessä, mistä moisessa tapauksesta oikeastaan on kysymys!<br /></p><p>1. A ja B olivat verovuosina 2013–2015 saaneet pääomatuloja tililtään
yhdysvaltalaisessa varainhoitoyrityksessä. Tuloja ei ollut huomioitu
Verohallinnon A:lle ja B:lle toimittamissa esitäytetyissä
veroilmoituksissa. A oli palauttanut esitäytetyt veroilmoitukset, joihin
hän oli tehnyt muita kuin pääomatuloja koskevia korjauksia ja
täydennyksiä. B oli verovuodelta 2013 palauttanut esitäytetyn
veroilmoituksen, johon hän ei ollut tehnyt veron määräämiseen
vaikuttavia muutoksia. Verovuosilta 2014–2015 B ei ollut palauttanut
esitäytettyjä veroilmoituksia.</p><p>2. Syyttäjä, jonka syytteeseen Verohallinto yhtyi, vaati Helsingin käräjäoikeudessa A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta sillä perusteella,
että he olivat veroilmoituksissaan verovuosilta 2013–2015 jättäneet
ilmoittamatta kysymyksessä olevat pääomatulot ja siten välttäneet veroa
kumpikin yhteensä 18 221 euroa. </p><p>3. Käräjäoikeus hylkäsi 2.7.2021 antamallaan tuomiollaan syytteet. Käräjäoikeus ratkaisi asian yhden tuomarin kokoonpanossa. </p><p>4. KKO myönsi syyttäjälle ja Verohallinnolle valitusluvan ennakkopäätösvalitukseen (OK 31 A luku). </p><p>5. Syyttäjä ja verohallinto vaativat valituksissaan, että A ja B tuomitaan rangaistukseen veropetoksesta; alkuperäisestä vaatimuksesta tuomita syytetyt törkeästä veropetoksesta oli siis KKO:ssa jostakin syystä luovuttu. A ja B vaativat vastauksessaan ensisijaisesti, että syytteet jätetään tutkimatta <i>ne bis in idem </i>-kiellon eli oikeusvoimavaikutuksen perusteella, ja toissijaisesti, että valitukset hylätään. <br /></p><p> 6. Korkein oikeus katsoi ensinnäkin, että vaikka verotuspäätöksissä on todettu asian jääneen veronkorotuksen
osalta tutkimatta, verotusmenettelyssä ei ole käytetty veronkorotusta
koskevaa päätösvaltaa. Ne bis in idem -kielto ei siten estänyt syytteen nostamista, vaan syytteet veropetoksesta voitiin tutkia (perustelukappaleet 4-10). </p><p>7. Pääasian osalta KKO katsoi, että A oli
verovuosina 2013–2015 ja B verovuonna 2013 salannut verotusta varten
annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan. Lisäksi B
oli verovuosina 2014–2015 laiminlyönyt verotusta varten säädetyn
ilmoitusvelvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle.
Kerrotulla menettelyllään A ja B olivat aiheuttaneet veron määräämisen
liian alhaiseksi; kumpikin oli välttänyt yhteensä 18 221 euroa. Korkein oikeus katsoi A:n ja B:n toimineen
tahallisesti ja syyllistyneen veropetokseen.</p><p>8. Rangaistuksen määräämisen osalta KKO totesi, että A:n ja B:n menettely on tullut ilmi heidän omasta aloitteestaan
heidän tehtyään verotuksen oikaisuvaatimuksen. A ja B ovat sittemmin
maksaneet kaikki heille määrätyt verot. KKO katsoo, että
rikoksella aiheutettujen vahinkojen korvaaminen ja menettelyn
selvittäminen voidaan ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä (ks.
esim. KKO 2011:93). Oikeudenmukaisena rangaistuksena
lieventämisperusteen soveltaminen huomioon ottaen KKO piti tuntuvaa
sakkorangaistusta (perustelukappale 40). </p><p>9. KKO kumosi käräjäoikeuden tuomion.<span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;"> A:n
syyksi KKO luki veropetoksen (tekoaika 31.10.2014–31.10.2016), josta tuomitsi hänet 100:aan 28 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 800
euroa.</span></span> - B:n syyksi KKO luki myös veropetoksen (tekoaika
31.10.2014–31.10.2016), josta tuomitsi hänet 100:aan 8 euron
päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 800 euroa.</p><p><a href="https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202315.html">Ratkaisuseloste KKO 2023:15 </a></p><p>10. KKO:n tuomio ja oikeudellinen päättely on laajasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu, kuin oikeustieteellinen tutkielma ikään. Erona ja puutteena on kuitenkin se, että KKO ei tässäkään ratkaisussa viittaa lainkaan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin; oikeustieteilijät sen sijaan viittaavat varsin innokkaasti KKO:n ennakkopäätöksiin! KKO:n valitsema tapa ei ole omiaan edistämään hyödyllistä vuovovaikutusta tai -puhelua lainkäyttäjän ja oikeustieteen välillä. Valitettavasti.</p><p>11. Käräjäoikeudessa törkeää veropetosta koskeva juttu on käsitelty, ei kolmen ammattituomarin, vaan yhden lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Kun kyseessä on vakava rikos, olisi ollut perusteltua viedä juttu kolmen tuomarin kokoonpanoon.<br /></p>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1344076697596106920.post-78779374767729057062023-02-27T00:21:00.001+02:002023-02-27T00:21:53.637+02:00370. Puoli vuosisataa kriittistä prosessioikeutta tutkijana, tuomarina ja professorina<p> </p><p><span style="font-family: courier;">Tämä on syyskuussa 2021 ilmestyneeseen COMIn kustantamaan kirjaan Sata vuotta prosessioikeutta kirjoittamani artikkeli <b>"Puoli vuosisataa kriittistä prosessioikeutta tuomarina, tutkijana ja blogistina"</b>.
Vuonna 2021 tuli tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen suomenkielisen
prosessioikeuden professorin viran perustamisesta Helsingin
yliopistoon. </span><br /></p><div class="page" title="Page 1">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier';"><b> </b></span><br /></p><p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Prologi</b>
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">1. Mikä on suhteeni prosessioikeuteen? Mitä
prosessioikeus on antanut minulle? Mitä minä olen antanut
prosessioikeudelle? Olenko prosessioikeuden kuluttaja vai
myös tuottaja? Missä olin ja mitä tein, kun
alioikeusuudistus, rikosprosessilaki tai
todistusoikeusuudistus tuli voimaan? Mitä
prosessioikeuden uudistuminen on vaikuttanut minuun?
Olenko itse vaikuttanut prosessioikeuden kehitykseen
jotenkin?
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">2. Näitä kysymyksiä vasten peilaten tarkastelen
esityksessäni satavuotista prosessioikeutta. Olkoon
mottonani sananlasku ”Siinä näkijä missä tekijä”.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Alkutaipaleelta</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">3. Valmistuin ylioppilaaksi pienen Hausjärven kunnan
lukiosta vuonna 1962; koulun ensimmäisinä muuten. Päätin
ryhtyä lukemaan lakia, koska se tuntui kätevältä
ratkaisulta. Olin näet onnistunut saamaan kirjoituksista
yleisarvosanan laudatur, jolla portit tiedekuntaan
aukesivat ilman valintakoetta. Vanhempi veljeni Pertti,
joka oli poliisina Helsingissä, patisteli minua
juridiikan opiskeluun.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">4. Aloitin opinnot syksyllä 1962. Minulla oli
päätavoitteena mahdollisimman nopea valmistuminen, sillä
ajattelin että tarkemmin eri oikeudenaloihin ehtii kyllä
tutustua myöhemminkin. Tavoite toteutui, sillä suoritin
oikeustieteen kandidaatin tutkinnon joulukuussa 1965;
tuohon ajanjaksoon sisältyi myös 11 kuukautta kestänyt
varusmiespalvelu. Sen jälkeen kului viisi vuotta
erilaisissa valtion ja kunnan viroissa. Auskultoin
Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä legendaarisen
kihlakunnantuomarin Niilo Lahden opissa.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">1 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Varatuomarin
tittelin sain 25-vuotiaana joulukuussa 1968.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">1 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Niilo Lahti oli professori Raimo Lahden setä.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 2">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">5. Työn ohessa aloitettujen jatko-opintojen tavoitteena
oli aluksi lisensiaatin tutkinnon suorittaminen.
Prosessioikeus alkoi kiinnostaa tuomioistuinharjoittelun
aikana. Istuin auskultanttikäräjät, yhteensä 30 päivää,
kahdessa jaksossa; tuohon aikaan oikeuden istuntoja
pidettiin myös lauantaina.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Tuomarinuralle ja tiedekuntaan</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">6. Minut otettiin ylimääräiseksi viskaaliksi Helsingin
hovioikeuteen vuoden 1970 alussa, olin tehtävässä vajaat
kaksi vuotta. Minulla oli samaan aikaan sivutoimi
Helsingin metrotoimiston lakimiehenä. Hovioikeuden
presidenttinä oli maineikas ja ainakin minun silmissäni
suorastaan karismaattinen oikeusoppinut Y.J.Hakulinen,
jonka hieman vaikeaselkoista ja käsitelainopin metodilla
kirjoittamaa oppikirjaa Velvoiteoikeus I olin
opiskeluaikana päntännyt siviilioikeuden yleisen osan
tenttiin. Hakulinen oli hovioikeuden herra ja hidalgo,
auktoriteetti, jolla oli oma lakikirja ja kanttia
kritisoida myös korkeimman oikeuden ratkaisuja.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">7. Suoritin oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna
1970 ja hakeuduin vuoden 1971 lopulla KKO:n
esittelijäksi. Samaan aikaan toimin yliopistossa
prosessioikeuden eli tarkemmin sanottuna professori
Jouko Halilan assistenttina reilun kahden vuoden ajan
siihen saakka, kunnes keväällä 1973 sain nimityksen KKO:n
nuoremman oikeussihteerin vakinaiseen virkaan. Minulla
oli lisäksi pari vuotta sivutoimi Helsingin
raastuvanoikeuden rikosasiainnotaarina ja apujäsenenä.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">2
</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Minun jälkeeni Halilan assistentiksi tuli Juha
Lappalainen.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">8. Lisensiaattitutkimuksen tein professori Tauno
Ellilälle maksamismääräysmenettelystä. Aihe ei ollut
teoreettisesti kovin kiinnostava, mutta pääasia oli, että
sain työn valmiiksi ja arvosanaksi täyden kympin.
Sivulaudaturin suoritin rikosoikeudesta.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Väitöskirjasta vähäsen</b>
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">2 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Tämäkin vaihe oli tuomariksi kouluttautumisen kannalta varsin hyödyllistä. Sain
tilaisuuden tutustua erilaisiin tuomaripersooniin ja prosessinjohtajiin. Enimmän ajan
olin oikeusneuvosmies Jorma Pelkosen johtamassa jaostossa, jossa syyttäjänä toimi
itse ”Rouva syyttäjä” eli myöhemmin huumesyyttäjänä mainetta niittänyt
kaupunginviskaali Ritva Santavuori. Pelkonen nimitettiin myöhemmin
työtuomioistuimen presidentiksi.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 3">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">9. Väitöskirjan teemaksi valitsin reformatio in pejus
-kiellon (”huonontamiskiellon”), josta lakikirjassa ei
ollut mitään säännöksiä, mutta jonka olin huomannut
aiheuttavan hovioikeudessa aika usein päänvaivaa
neuvoksille. Korkeimman oikeuden esittelijänä minulla oli
tilaisuus tutustua teemaa koskeviin julkaisemattomiin
ratkaisuihin sekä jäsenten laatimiin ei-julkisiin
lausumiin eli ns. lappuihin.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">10. Väitöskirjatutkijoille ei tuolloin määrätty ohjaajaa,
enkä oman tutkimuksen aikana keskustellut työn
etenemisestä seminaareissa tai edes oppiaineen
professoreiden kanssa. Kun työ oli valmis, lähetin sen
esitarkastajiksi määrätyille Jouko Halilalle ja
apulaisprofessori Irma Lagerille. Kun heillä ei ollut
käsikirjoituksen suhteen huomauttamista, oli tutkimustyö
asiallisesti ottaen sillä selvä.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">11. Väitöskirjan laatimista varten anoin ja sain Suomen
Kulttuurirahastolta, tarkemmin sanottuna Walfrid ja Helmi
Nuutilan -rahastolta, yhden apurahan, suuruudeltaan 4
000 markkaa. Siitä suurin osa kului porakaivon
tekemiseen Janakkalan Punkan kylässä sijaitsevalle
entiselle koulukiinteistölle, jonka olin vaimoni kanssa
70 -luvun alkupuolella hankkinut perheemme asunnoksi.
Muutimme siis pääkaupungista maalle, mikä siihen aikaan
oli trendikästä.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">12. Väitöstilaisuus pidettiin toukokuussa 1977 Porthania
III:ssa, vastaväittäjänä oli apulaisprofessori Irma Lager
ja kustoksena Jouko Halila. Karonkkaa en järjestänyt,
vaan väitöstilaisuuden jälkeen kävelimme kustoksen ja
vastaväittäjän kanssa Seurahuoneelle, jossa tarjosin
kunnon pihvit ja asiaan kuuluvat punaviinit ja konjakit.
Konjakki oli Remy Martinia, jolloin Jouko Halilan katse
kirkastui, kun hän muisteli, että sama merkki oli ollut
myös Tauno Tirkkosen lempikonjakkia. Ajattelin, että no,
on minulla ja Tirkkosella sentään edes jotakin yhteistä!
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Hovioikeuteen ja ukkotuomariksi</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">13. Tuomarinura oli kuitenkin edelleen päällimmäisenä
mielessä. Olin hakeutunut jo vuonna 1975
käräjätuomariksi Toijalan käräjäoikeuteen, jossa
siirryttiin tuolloin ns. kokonaispalkkaukseen ja
kihlakunnantuomari sai avukseen kolme käräjätuomaria.
Olin tehtävässä vain reilut puoli vuotta, sillä vuoden
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 4">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">1976 alusta aloitin oikeusministeriön
lainsäädäntöneuvoksena. Kuten sanotaan, ruokahalu kasvaa
syödessä, ja niinpä siirryin jo saman vuoden joulukuussa
Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen virkaan; olin
tuolloin 33-vuotias. Hovioikeuden työ oli
mielenkintoista ja kehittävää, vaikka tuohon aikaan ei
pidetty juuri lainkaan suullisia käsittelyjä.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">14. Joulukuun alussa 1978 siirryin Kauhajoen tuomiokunnan
kihlakunnantuomariksi; olin 35-vuotias eli
ukkotuomariksi varsin nuori iältäni. Pidin tehtävästä ja
etelä-pohjalaisista ihmisistä kovasti. Vuoden 1982 alusta
minut nimitettiin Ikaalisten tuomiokunnan
kihlakunnantuomariksi; samaa virkaa oli 1960- ja -70-
luvuilla hoitanut lakitieteen tohtori ja aiemmin
professorina ja oikeusneuvoksena toiminut Martti
Rautiala, jonka tapasin Ikaalisissa. Käväisin itsekin
vuonna 1983 korkeimman oikeuden ylimääräisenä
oikeusneuvoksena. Kirjoittelin artikkeleja Lakimieheen ja
Defensor Legis -lehteen - pari kertaa jopa
ruotsinkieliseen JFT:hen - ja pidin yhteyttä
prosessioikeuden opetukseen myös hoitamalla kaksi kertaa
lyhyen ajan prosessioikeuden professorin virkaa Helsingin
tiedekunnassa. Prosessioikeuden dosentiksi sain nimityksen
1979.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Alioikeusprosessia kehittämässä</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">15. 1980-luvulla alioikeuksissa odotettiin hartaasti,
milloin sangen pitkään valmisteilla ollut
oikeudenkäyntimenettelyn uudistus vihdoin toteutuisi.
Jotkut tuomarit odottivat uudistusta, jonka suuntaviivat
olivat toki tiedossa, pelolla, mutta useimmat
tuntemistani käräjätuomareista kuitenkin innolla.
Suullis-pöytäkirjallinen ja toistuviin lykkäyksiin
perustuva riita-asioiden oikeudenkäynti oli tuomarista
jokseenkin tympeää ja tuskastuttavan hidasta.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">16. Oikeudenkäynnin uudistus antoi kuitenkin edelleen
odottaa itseään. Tämän vuoksi muutamissa
käräjäoikeuksissa alettiin ikään kuin omin päin eli
vapaaehtoisuuden pohjalta nopeuttaa ja muutenkin kehittää
lähinnä riita-asioiden käsittelyä tulossa olevan
uudistuksen mukaiseksi. Näin tehtiin esimerkiksi Markku
Arposen johtamassa Rovaniemen tuomiokunnassa ja Gustav
Möllerin isännöimässä Toijalan tuomiokunnassa.
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 5">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">17. Pisimmälle tässä suhteessa mentiin kuitenkin
Ikaalisten käräjäoikeudessa. Annoin juttuja
käräjäoikeudessa ajaville lähiseutujen asianajajille
kirjalliset ohjeet siitä, miten oikeudessa käsiteltävää
asiaa voitaisin valmistella ja menettelyä kehittää niin,
että lykkäyksiin ja kirjelmien lukemiseen perustuvista
istunnoista voitaisiin vähitellen päästä eroon.
Ehdottomasta kirjelmien kiellosta ei ollut kysymys, vaan
siitä, että asianajajat valmistautuisivat jo ennen asian
oikeuteen tuloa asiaan ja sen käsittelyssä tarvittavaan
aineistoon niin hyvin, ettei kirjelmiä eikä jutun
lykkäyksiä enää tarvittaisi siinä määrin kuin mihin oli
totuttu. Kaikki asianajajat tai tuomarit eivät
suhtautuneet tähän kehitystyöhön suopeasti, mutta ohjeeni
saivat ainakin jossakin määrin aikaan myönteistä
kehitystä ja tunnettavuutta jopa niin, että siitä
esimerkiksi Helsingin Sanomien 9.10.1988
oikeudenkäyntiä käsittelevässä jutussa käytettiin
sanontaa ”Ikaalisten tyyli" tai malli.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">18. Toijalan käräjäoikeudessa tuolloin käyttöön otetusta
uudistuksesta, joka tähtäsi kirjelmien vähentämiseen,
kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelusta
pyydettiin lausunto Suomen Asianajajaliitolta. Liitto
katsoi, että vallinnut kirjelmien lukemiseen perustuva
käytäntö perustui tavanomaiseen oikeuteen ja että
asianajajilla tulisi ollaa oikeus päättää kirjelmän
käytöstä. Oikeusasiamies Olavi Heinonen, jolle asian
esitteli esittelijäneuvos Lauri Lehtimaja, ei kuitenkaan
yhtynyt liiton käsitykseen, vaan totesi, että tuomarilla
oli viime kädessä valta päättää, missä muodossa
asianosaisten tulee oikeuden istunnossa esittää
lausumansa.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">19. Kannatin kirjoituksissani tulossa olevaa riita-
asioiden ”Ruotsin mallin” mukaista menettelyuudistusta ja
yritin saada tuomareita jo ennen uudistuksen
voimaantuloa kehittämään ja tehostamaan käsittelyä niin,
että muutokseen voitaisiin siirtyä joustavasti. Tässä
tarkoituksessa kirjoitin Defensor Legis -lehdessä 1989
julkaistun artikkelin otsikolla ”Tuomioistuin
oikeudenkäyntimenettelyn kehittäjänä (sivut 56-77) ja
myöhemmin samana vuonna pienemmän kirjoituksen
otsikolla ”Kommmentteja alioikeusprosessin kehittämisestä
käytyyn keskusteluun” (DL 1989 sivut 567-578) sekä
Lakimiehessä vuonna 1986 julkaistun artikkelin ”
Alioikeusuudistus alioikeustuomarin näkökulmasta” (sivut
998-1026). Käsittelin menettelyn epäkohtia myös
sanomalehtien (Helsingin Sanomat ja Aamulehti)
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 6">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">mielipidesivuilla. Otin kirjoituksissani myös laajemmin
kantaa oikeudenkäynnin uudistuksen suuntaviivoihin
(Lakimies 8/1976, s. 688-708), samoin
hovioikeusuudistukseen (Lakimies 5/1978 s. 453-476).
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Professoriksi Lappiin</b>
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">20. Kun alioikeusuudistus ja riita-asian
menettelyuudistus edelleen viipyivät, päätin kokeilla
uran vaihtoa ja hain siinä tarkoituksessa Lapin yliopiston
lainkäytön professorin virkaa. Hoidin kyseistä virkaa
ensin neljä vuotta kihlakunnantuomarin virkani ohella ja
laadin respiittikirjaksi tarkoitetun vuonna 1988
ilmestyneen teoksen Materiaalinen prosessinjohto, joka
sai käytännön tuomareilta suopean vastaanoton. Minut
nimitettiin mainittuun professorin virkaan elokuun
alusta 1990. Hoidin virkaa yhtäjaksoisesti - koko ajan
matkalaukkuprofessorina - kunnes helmikuun lopussa 2011
siirryin eläkkeelle. Varsin pitkä rupeama siis yliopiston
palveluksessa, vuodesta 1986 vuoteen 2011 saakka.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">3
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">21. Aika Lapin tiedekunnassa oli monessa suhteessa
mukavaa ja kehittävää. Luentojen pitämisestä en ole
koskaan erityisemmin pitänyt, tutkimustyöstä ja kirjojen
kirjoittamisesta sitäkin enemmän; siihen professorin työn
tarjosi hyvän mahdollisuudet. Ohjasin muutamia
väitöstutkijoita ja prosessioikeudesta valmistui neljä
väitöskirjaa. Nyt emerituksena on hauskaa seurata Lapin
tiedekunnasta valmistuneiden juristien etenemistä
ammatissaan ja urallaan. Joistakin on tullut
oikeusneuvoksia, hovioikeuden presidenttejä ja onpa
joukossa myös yksi oikeuskanslerikin. Yllättävän moni
Lapin tiedekunnasta valmistunut lakimies työskentelee
tuomarina, syyttäjänä tai asianajajana.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">22. En malta olla kertomatta, että Lapin tiedekunnan
ensimmäinen prosessioikeuden syventävien opintojen
projekti, jota johdin, teki vuoden 1987 keväällä ns.
projektimatkan, ei suinkaan Pohjois-Suomen ja yleensä
kotimaan kohteeseen, vaan Tallinnaan. Tutustuimme siellä
pintapuolisesti - Viro ei nimittäin ollut vielä
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">3 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Tiedekunta julkaisi 60-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi vuonna 2003 juhlakirjan
nimeltään ”Matkalla pohjoiseen” - keksin kirjan nimen itse. Hankin osan kirjassa
olevien artikkelien kirjoittajista itse ja kirjoitin kirjan loppuun muistelmani. Kirjassa on
myös luettelo kirjallisesta tuotannostani vuosilta 1972-2003. Kirjalla oli hyvä
menekki, myyntitulot sai tiedekunta.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 7">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">itsenäistynyt - paikalliseen alioikeuteen ja toisen
asteen tuomioistuimeen.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">23. Vuonna 1997 teimme prosessioikeuden projektimatkan
Vaasan hovioikeuteen, jossa presidentti Erkki Rintala ja
eräät muut hovioikeuden tuomarit, joihin olin tutustunut
20 vuotta aikaisemmin talossa ollessani, esittelevät
meille laajasti hovioikeuden toimintaa, tiloja,
hovioikeuden presidenttien muotokuvia ja perinnehuoneen
aarteita.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">4
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Käytännön ja teorian vuorovaikutus
</span></b></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">24. Kuten edellä olevasta ilmenee, olen urani aikana
palvellut tavallaan ”kahta herraa”, jos niin voisi
sanoa: käytäntöä ja teoriaa (</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">law in books </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">ja l</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">aw in
action</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">).Olen ollut tuomarina soveltamassa lakia
konkreettisissa asioissa ja toisaalta harjoittanut
oikeustieteellistä tutkimusta ja toiminut yliopiston
opettajana. Tämä on sopinut minulle ja käsitykseni mukaan
se sopii yleensäkin prosessualisteille hyvin mm. sen
vuoksi, että prosessioikeudella on käytännönläheisenä
oikeudenalana läheinen kosketuspinta lainkäyttöön, ei
vain tuomarin toimintaan, vaan myös asianajoon ja
syyttäjien tehtäviin. Prosessioikeus ja lainkäyttö ovat
kiinteässä ja hyödyllisessä vuorovaikutussuhteessa
keskenään.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">25. Varsin monet prosessioikeudesta väitelleet tohtorit
ovat hakeutuneet tuomareiksi, asianajajiksi ja
syyttäjiksi. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita vaikkapa
Suomen prosessioikeuden isäksi kutsuttu R.A.Wrede, joka
oli vv. 1898-1909 Helsingin yliopiston
siviiliprosessioikeuden, roomalaisen oikeuden ja lainopin
ensyklopedian professorina, mutta toimi vv. 1905-1909
myös korkeimman oikeuden edeltäjän eli senaatin
oikeusosaston jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Toisena
esimerkkinä voidaan mainita korkeimman oikeuden nykyinen
presidentti Tatu Leppänen, jonka väitöskirjaa ”Riita-
asian valmistelu todistelun osalta” 1998 tarkastettaessa
toimin virallisena vastaväittäjänä.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">4 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Presidentti Erkki Rintalan 80-vuotissyntymäpäivän johdosta laadittiin Talentumin
kustantama juhlakirja ”Isännän ääni”, johon kirjoitin artikkelin. Kuten kirjan
esipuheessa mainitaan, idea juhlakirjan laatimisesta tuli minulta ja että minä keksin
myös kirjalle nimen; olen näköjään aika etevä keksimään kirjojen nimiä! Nimi kuvaa
hyvin Erkki Rintalan johtajanominaisuuksia ja hänen osoittamaansa ja edelleen
jatkuvaa huolenpitoa hovioikeuden kehittämisestä.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 8">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">26. Osin "pako yliopistolta" johtuu yliopistollisten virkojen
vähyydestä, osin taas siitä, että oikeudenkäynti ja
lainkäyttö yleensä on varsin mielenkiintoinen ala, joka
kiinnostaa myös jatko-opintoja suorittaneita juristeja.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Opiskeluajoista tarkemmin
</span></b></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">27. Palaan vielä takaisin 1960-luvulle, jolloin itse
opiskelin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Kirjassa ”
Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita” (2003,
toimittajina Heikki Halila ja Pekka Timonen) monet tuohon
aikaan opiskelleet ja myöhemmin väitelleet lakimiehet
ovat moittineet 1960 - ja 70-luvun luento-opetuksen
tasoa. Toki opetuksen taso vaihteli suuresti. Jotkut
professorit luennoivat lukemalla pitkiä jaksoja omista
väitöskirjoistaan tai muista julkaisuistaan ja joidenkin
muiden luennoitsijoiden opetuskyky oli muuten hieman
heikkolaatuista. Toisaalta eräiden professoreiden luennot
olivat mielenkiintoisia ja jopa sytyttäviä, vaikka joskus
ehkä hieman vaikeaselkoisia nuorille opiskelijoille.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">28. Kävin itse luennoilla aika harvoin, eikä minulla ole
prosessioikeudessa luennoiden professorien ja muiden
opettajien pitämien luentojen suhteen moittimista. Tauno
Tirkkosen luennoilla en tosin juuri käynyt, vaan
keskityin lähinnä Tauno Ellilän ja Jouko Halilan antamaan
opetukseen. Tauno Ellilä oli luennoillaan lähes yhtä
värikäs kuin rikosoikeutta opettanut Reino-veljensäkin;
ei siis mitään moittimista. Halila oli vakavampi, mutta
hänen luennoillaan oppi paljon hyödyllisiä asioita;
Halilasta huomasi, että hän oli toiminut aiemmin
tuomarina Helsingin raastuvanoikeudessa. Olin seurannut
hänen luentojaan ja oikeustapausharjoituksiaan jo
siviilioikeuden yleisen osan yhteydessä ja jatkoin sitä
myöhemmin, kun tuli prosessioikeuden vuoro. Sain siviili
I:n tentistä erinomaiset tiedot ja suorin siitä myös cum
laude -tentin. Tein opintojen loppuvaiheessa Jouko
Halilalle siviilioikeudesta aika nopeassa tahdissa myös
tutkielman, joka käsitteli sopimussakon
kohtuullistamista.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">29. Prosessioikeuden peruskurssin tenttiä varten olin
kuunnellut lakitieteen lisensiaatti Jorma S.Aallon
pitämän luentosarjan. Aalto hallitsi asiansa erittäin
hyvin. Yleisurheilua itsekin nuorempana harrastaneena
tiesin, että kilpakentillä Aallon leipälajina oli ollut
moukarinheitto, jossa hän oli saavuttanut jopa akateemisten </span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 9">
<div class="section" style="background-color: white;"><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Suomen mestaruuden; Aallon moukariennätys oli
himan alle 45 metriä. Aalto kohosi urallaan aina
oikeuskansleriksi asti, joten siinä mielessä oli hyvä,
ettei hän jatkanut moukarinheiton harrastustaan enää 60-
luvulla.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">5
</span>
<div class="layoutArea"><div class="column"><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">30. Tauno Tirkkosen assistentteina toimivat Irma Lager ja
Tapio Takki. Hieman myöhemmin oppiaineen assistenteksi
tuli Lauri Hormia. Ennen minua prosessioikeuden
assistenttina toimi jonkin aikaa OTL Olavi Parikka, joka
ei kuitenkaan väitellyt, vaan siirtyi Tampereen
raastuvanoikeuden tuomariksi. Lauri Hormia väitteli 1978
eli vuotta minua myöhemmin erinomaisella
todistamiskieltoja koskevalla tutkimuksellaan. Hormian
väitöskirjan merkitystä ei vielä 1970-luvun lopulla
oikein osattu arvostaa, vaan tämä tapahtui vasta 20-30
vuotta myöhemmin, jolloin erilaiset todistamiskiellot
nousivat Suomessa näkyvämmin esille.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">31. Minkäänlaista graduohjausta ei tuohon aikaan
tiedekunnassa ollut, tohtorikoulutuksesta puhumattakaan.
Jatko-opintojen harjoittamiseen ei opettajakunnan taholta
mitenkään erityisesti patisteltu, vaan jatko-opinnot
jäivät jokaisen oman innostuksen varaan.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">32. Prosessioikeudesta väiteltiin tuolloin todella
harvoin. 1950 -luvulla oli kolme väitöstä. Jouko Halila
väitteli vuonna 1950 tunnustamista koskevalla
väitöskirjallaan; vastaväittäjänä oli Tauno Tirkkonen.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">33. Itse tutustuin tarkemmin Veikko Reinikaisen
(1920-1998) väitöskirjaan ”Jutun palauttamisesta”
vuodelta 1956. Se on perusteellinen tutkimus, jota varten
väittelijä oli käynyt läpi muun muassa suuren määrän
korkeimman oikeuden jutun palauttamista koskevia
julkaisemattomia ratkaisuja. Kahta vuotta myöhemmin
Reinikainen julkaisi vielä toisen kirjan, joka käsitteli
prosessinedellytyksiä. Koska professorin vakansseja ei
ollut, kielitaitoinen Reinikainen siirtyi pian
kansainvälisen liike-elämän palvelukseen, jossa menestyi
erittäin hyvin kohoten suurten lääkeyritysten
johtotehtäviin asti.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">5 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Prosessioikeudesta väitelleillä tohtoreilla on ollut kysyntää maan ylimpiä
laillisuudenvalvojia valittaessa. Jaakko Jonkka on toiminut eduskunnan
apulaisoikeusasiamiehenä, valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerina ja lopuksi
oikeuskanslerina. Petri Jääskeläisestä puolestaan tuli oikeusasiamies ja Pasi
Pölösestä apulaisoikeusasiamies.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 10">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">34. 1960-luvulla prosessioikeudesta oli vain yksi väitös
Jorma S. Aalto väitellessä 1965 rikosprosessilain
asiallista sovellutusalaa koskevalla tutkimuksellaan.
Miksi prosessioikeudesta väiteltiin niin harvoin? On
sanottu, että professori Tauno Tirkkosen ”tuhatsivuiset
kirjat”, toisin sanoen hänen kaksi massiivista teostaan
sekä siviili- että rikosprosessioikeudesta, ja niiden
puuduttava ulkoluku olisi tappanut kiinnostukseen
prosessioikeuteen. Väitteessä lienee toki jotain perää ja
ehkä asia oli myös niin, etteivät prosessioikeuden ”
Suuret Taunot” (Tirkkonen ja Ellilä) oikein välittäneet
kantaa riittävästi huolta prosessioikeuden jälkikasvusta.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">35. Niin tai näin, mutta 1970-luvulla prosessioikeudesta
väittelivät Irma Lager, Erkki Havansi, Jyrki Virolainen
ja Lauri Hormia, sekä 1980-luvulla Juhani Walamies, Antti
Jokela, Juha Lappalainen ja Tuula Linna. Prosessioikeuden
professoreiksi myöhemmin nimitetyistä tutkijoista P.O.
Träskmanin väitöskirja 1977 käsitteli rikosoikeutta ja
Risto Koulun väitös 1987 esineoikeutta.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Tutkimusteemoista</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">36. Kiinnostuin lähinnä konstruktiivista käsitelainoppia
edustaneen Tauno Tirkkosen teoksia enemmän ruotsalaisen
P.O.Ekelöfin kirjoista ja hänen teleologisesta
tulkintametodistaan ja yleensä pohdiskelevasta
esitystavastaan lähinnä oppikirjaksi tarkoitetussa
Rättegång-sarjassa, jota myös käytännön tuomarit
Ruotsissa ahkerasti lukivat. Skandinaavista realismia
edustanut Ekelöf kuuluu pohjoismaisen modernin
todistusoikeuden guruihin; hän tuli tunnetuksi
kehittämänsä todistusarvometodin puolesta puhujana. Myös
Ekelöfin käsitys prosessin ja etenkin siviiliprosessin
funktiosta yhteiskunnallisen sanktiomekanismin osana teki
minuun suuren vaikutuksen. Ekelöfin oppilaan Robert
Bomanin väittämistaakkaa (Om åberopsbörda, 1960)
käsittelevällä erinomaisella väitöskirjalla sekä Lars
Welamsonin teoksilla oli myös vaikutusta omaan
kirjalliseen tuotantooni.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">37. Aloin 1970-luvulla tutkia tuomarin ja asianosaisten
välistä työnjakoa, tarkemmin sanottuna heidän
prosessitoimiensa välistä suhdetta oikeudenkäynnissä.
Tässä tarkoituksessa julkaisin Lakimies-lehdessä 1974
artikkelin </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Ne eat judex ultra petita partium, näkökohtia
syytteen ja tuomion välisestä suhteesta</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">; käsitettä
syytesidonnaisuus en tosin huomannut artikkelissa
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 11">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">lanseerata, mikä on jälkeenpäin hieman harmittanut.
Tulkitsin syytesidonnaisuuden sisältöä tiukemmin kuin
Tauno Tirkkonen oli tehnyt ja puutuin myös vallalla
olleeseen käsitykseen syytesidonnaisuuden, syytteen
tarkistamisen sekä rikostuomion oikeusvoiman
objektiivista ulottuvuutta koskevaan suhteeseen.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">38. Mielestäni onnistuin aiheen käsittelyssä hyvin, joten
ajattelin artikkelin julkaisemisen jälkeen, että no niin,
tulipa tämäkin asia ja ongelma nyt selvitetyksi, tuskinpa
tästä kysymyksestä enää jatkossa aiheutuu käytännössä
kovin suuria ongelmia. Optimistinen käsitykseni
osoittautui kuitenkin pian virheelliseksi, sillä
artikkelini julkaisemisen jälkeen muutkin tutkijat
innostuivat kirjoittamaan kyseisestä teemasta. Korkein
oikeus on antanut syytesidonnaisuudesta tähän mennessä jo
reilut 30 ennakkopäätöstä.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">39. Siviiliprosessin puolella runsaasti koulutustarvetta
tuomareille ja asianajajille aiheutti riita-asioiden
menettelyuudistuksen (1993) yhteydessä väittämistaakan
soveltamisen ja siihen liittyen oikeustosiseikan ja
todistustosiseikan käsitteiden erottaminen. Juha
Lappalainen, Gustaf Möller ja minä kirjoitimme
aihepiiristä muutamia artikkeleja. Itse tein näin
ensimmäisen kerran Lakimies-lehdessä 8/1985 julkaistussa
artikkelissa ”Väittämistaakasta vähäsen” (sivut
973-1006). Tarkistimme myös kanteenmuutoskiellosta ja
siviilituomion oikeusvoiman objektiivisesta
ulottuvuudesta Tauno Tirkkosen kaudella omaksuttuja
oppeja; näiden kysymysten selvittelyssä ratkaiseva
merkitys oli Juha Lappalaisen ansiokkailla oppikirjoilla
ja artikkeleilla. Korkein oikeus hyväksyi ratkaisuissaan
varsin pian uudet näkemykset ja tulkinnat.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">40. Kihlakunnantuomarina ollessani huomasin pian , miten
tärkeä merkitys tuomarin aktiivisen prosessinjohdolla on
riita-asian käsittelyssä. Tämä ei koskenut ainoastaan
muodollista prosessinjohtoa eli menettelyn ulkoisen kulun
järjestämistä, vaan ennen kaikkea materiaalista
(aineellista) prosessinjohtoa. Kysymys on siitä,
minkälaisissa asioissa, miltä osin ja kuinka aktiivisesti
tuomari voi ja hänen pitääkin etenkin
valmisteluvaiheessa, puuttua kysymyksillään ja
huomautuksillaan oikeudenkäyntiaineiston selventämiseen,
rikastamiseen ja rajoittamiseen. Materiaalinen
prosessinjohto oli yleisesti ottaen varsin passiivista.
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 12">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Prosessinjohdosta ja rooliperiaatteista
</span></b></pre>
</div>
</div>
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">41. Materiaalisesta prosessinjohdosta oli 1900 -luvun
alkupuolella julkaistu professori Otto Hj. Granfeltin
ruotsinkielinen teos, josta oli vuonna 1930 otettu toinen
painos. Tauno Tirkkonen oli oppikirjoissaan käsitellyt
aineellista prosessinjohtoa verrattain niukasti. Tämän
vuoksi oli korkea aika laatia uusi ja ajantasainen kirja
prosessinjohdosta, jossa otettiin huomion lainsäädännössä
ja oikeuskäytännössä tapahtuneet muutokset ja jossa ennen
muuta omaksuttiin tuomareita entistä selvästi
aktiivisempaan prosessinjohtoon kannustava ote.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">6
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">42. Tuomarintyön ohessa kirjan tekeminen ei ollut kovin
helppo tehtävä, mutta sain kuitenkin kirjan valmiiksi
vuonna 1988. Se käsittelee materiaalista prosessinjohtoa
sekä riita- että rikosjutuissa. Kirjaan sisältyy myös
monia peruskäsitteitä, kuten esimerkiksi
väittämistaakkaa, koskevia jaksoja. Tein kirjaa varten
sadalle alioikeuden tuomareille suunnatun empiirisen
kyselyn, jonka tuloksia selostin ja kommentoin kirjan
asianomaisissa kohdissa.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">43. Olin itse tyytyväinen kirjaan, joka sai myös
käytännön tuomareiden keskuudessa aika myönteisen
vastaanoton. Otaksun, että tuomarit tai ainakin osa
heistä, alkoivat kirjan luettuaan suhtautua entistä
aktiivisemmin materiaalisen prosessinjohdon ja etenkin
kyselyoikeuden käyttämiseen. Lainsäädännön muuttumisen
johdosta kirjasta olisi toki pitänyt laatia jo kauan
sitten uusi ja täydellisesti tarkistettu painos tai
kirjoittaa ”koko homma” uudelleen, mutta minulla ei ole
ollut siihen enää voimia.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">44. Tässä kohtaa on syytä todeta myös yksi terminologinen
seikka. Lanseerasin Materiaalinen prosessinjohto
-kirjassa prosessioikeuteen uuden käsitteen, nimittäin
</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">rooliperiaatteet. </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Se koskee tuomarin ja asianosaisten -
käytännössä heidän asiamiestensä - prosessitoimien
suhdetta mitä tulee prosessiaineiston hankintaan,
esittämiseen ja selvittämiseen. Aikaisemmin samaa asiaa
tarkoittaen on yleensä käytetty käsitettä
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">6 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Jaoin aineellisen prosessinjohdon viiteen eri osaan, eli aineistoa selventävään,
täydentävään, rikastavaan, rajoittavaan ja informoivaan prosessinjohtoon. Tämän
jaottelun ovat muut tutkijat ja kirjoittajat sittemmin hyväksyneet. Uusimmassa eli Dan
Heleniuksen ja Tuula Linnan varsin mainiossa teoksessa Siviili- ja
rikosprosessioikeus (2021) esitetään täysin samanlainen jaottelu kuin olin vuonna
1988 itse tehnyt (mt. s. 90-91). On miellyttävää huomata, että olen tässä(kin) asiassa
onnistunut varsin hyvin.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 13">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">työnjakoperiaatteet, mutta mielestäni rooliperiaateet on
paljon iskevämpi ja myös helpompi muistaa. Ilokseni olen
todennut, että nykyisin kaikki muutkin prosessualistit
käyttävät nimenomaan termiä rooliperiaatteet; jos he
vielä muistaisivat vaikkapa alaviitteessä mainita, että
mainitun periaatteen tai käsitteen on lanseerannut
Virolainen, niin olisin tosi tyytyväinen!
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">45. Olen yrittänyt kirjoissani ja artikkeleissani
korostaa sitä, että käytännön riita-asian
oikeudenkäynnissä on syytä omaksua yhtäältä tiukka
väittämistaakkaa koskeva tulkinta, mutta toisaalta tämän
vastapainoksi tuomarin aktiivinen materiaalinen
prosessinjohto. Liiallisuuksiin tuomari ei tietenkään voi
aktiivisessa prosessinjohdossa mennä, mutta varsinkin
asianosaisten esityksiä selventävä prosessinjohto on aina
perusteltua.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">46. Erään toisenkin käsitteen olen onnistunut ujuttamaan
prosessioikeudelliseen terminologiaan. Tarkoitan
käsitettä </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">vaatimistaakka</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">, josta säädetään OK 24 luvun 3
§:n 1 momentissa. Käsite tarkoittaa tuomioistuimen
kannalta tarkasteltuna asianosaisten vaatimusten
sitovuutta niin, ettei tuomiossa saa tuomita muuta tai
enempää kuin mitä on vaadittu. Asianosaisen tulee siten
huolehtia siitä, että hän esittää oikeudenkäynnissä
laadultaan ja määrältään oikean ja riittävän vaatimuksen.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">47. Kihlakunnantuomarina laadin tuomioistuinharjoittelua
suorittaville notaareile ja käräjätuomareille ohjeet,
joiden alkulause kuului: Tuomarin tärkeimmät tehtävät
käräjillä ovat 1) aktiivisesta materiaalisesta
prosessinjohdosta huolehtiminen ja 2) ratkaisun
asianmukainen ja ymmärrettävä perusteleminen.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;"> </span></p><p><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">T</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">uomion perusteleminen, pro et contra -metodi
</span></b></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">48. Olin huomannut jo hovioikeuden ja korkeimman oikeuden
esittelijänä ollessani ja myöhemmin tuomarina
toimiessani, miten tärkeä merkitys tuomion perusteluilla
on, ei vain asianosisten, vaan myös suuren yleisön ja
koko lainkäytön uskottavuuden kannalta. Toisaalta
julkisessa keskustelussa ja oikeuskirjallisuudessa
valitettiin jatkuvasti tuomioiden ja päätösten liian
suppeita ja niukkoja perusteluja. Päätin, että tilanteen
korjaamiseksi kirjoitan joskus kirjan tuomion
perustelemisesta. Tavoitteen toteutuminen kesti, mutta
</span></pre>
</div>
</div><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">tulipahan tuokin työ aikanaan tehdyksi ja vieläpä kahtena</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;"> eri kirjana.
</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;"></span></div></div><div class="page" title="Page 14"><div class="section" style="background-color: white;"><div class="layoutArea"><div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">49. Aloitin kirjoittamalla vuonna 1986 Lakimies-lehden
Jouko Halilan 70-vuotisjuhlan kunniaksi omistetussa
numerossa julkaistun tuomion perustelemista käsittelevän
artikkelin (sivut 889-917). Pohdin siinä myös
perustelemisessa havaittujen puutteiden syitä ja
mainitsin jo tuolloin kannattavani pääsyiden tai
-argumenttien ohella myös vastasyiden eli ratkaisun
lopputulosta vastaan puhuvien ns. contra-argumenttien
ilmoittamista tuomiossa.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">50. Vuonna 2003 julkaisin yhdessä entisen oppilaani OTL
Petri Martikaisen kanssa Talentumin kustantaman reilut
300 sivua käsittävän kirjan, jolle annoin nimen ”Pro et
contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä”.
Kirja, josta professori Aulis Aarnio kirjoitti
Aamulehdessä suorastaan kiittävän arvostelun, on jo ajat
sitten loppuunmyyty.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">51. Lanseerasin mainitussa kirjassa </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">pro et contra
</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">-perustelumetodia koskevan käsitteen; rooliperiaatteiden
lisäksi nyt siis toinen tärkeä prosessioikeudellinen käsite! Tarkoituksena olin nimittäin muun ohella osoittaa,
että perustelujen avoimuuteen kuuluu, ei vain tuomion
lopputulosta puoltavien, vaan myös sitä vastaan puhuvien
seikkojen ja perusteiden ilmoittaminen sekä punninta
siitä, miksi pro perusteet ovat tuomarin käsityksen
mukaan olleet vastasyitä painavammat. Näin tapahtuu lähes
kaikkien muiden maiden tuomioistuimissa ja etenkin niiden
ylimmissä oikeuksissa.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">52. Professori Tauno Tirkkonen oli oppikirjoissaan
nimenomaan esittänyt, että tuomiossa säännönmukaisesti
riittää vain lopputulosta tukevien perusteiden
esittäminen, ja että vasta-argumenttien viittaaminen on
tarpeellista vain silloin, kun se pääsyiden esittämisen
kannalta osoittautuu välttämättömäksi. Tämä johti siihen,
ettei vastaperusteluja käytännössä juuri milloinkaan
otettu perusteluihin. Me pyrimme osoittamaan, että
vastasyiden mainitseminen ja niiden punninta - ei siis
pelkkä viittaaminen contra-argumentteihin -
pääperusteiden kanssa on ratkaisutoiminnan avoimuuden
kannalta tarpeen etenkin joko näytön arvioinnin tai
oikeusnormin tulkinnan kannalta epäselvissä tai
vaikeissa jutuissa.
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 15">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">53. Pro et contra -kirjamme käsitti itse asiassa vasta
perustelututkimuksen yleisen osan. Laajemmin ja
perusteellisemmin pureuduimme Petri Martikaisen kanssa
perustelemisen maailmaan sekä fakta- että
normiperusteiden osalta vuonna 2010 ilmestyneessä Tuomion
perusteleminen -nimisessä 600 sivua käsittävässä
kirjassamme. Puolsimme kirjassa muun ohella
oikeuskirjallisuuteen viittaamisen merkitystä etenkin
korkeimman oikeuden perusteluissa. Käräjä- ja etenkin
hovioikeudet olivat jo muutama vuosi aiemmin alkaneet
viitata oikeuskirjallisuuteen.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">7
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">54. Tuomion perustelemisen tärkeyden korostaminen on
kannattanut, sillä tämän vuosituhannen puolelle ja
erityisesti 2010-luvulle tultaessa tuomion perustelujen
laadussa on tapahtunut meillä selvää kohennusta. Tämä
ilmenee etenkin korkeimman oikeuden ennakkopäätösten
oikeudellisesta päättelystä, joka on todella
seikkaperäistä pro et contra -näkökohtien monipuolista ja
ymmärrettävällä kielellä laadittua argumentointia ja
punnintaa. Korkein oikeus on alkanut vähitellen viitata
myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, joka tietenkin
tyydyttää suuresti vanhaa kriitikkoa.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">55. Perustelujen kehittyminen ei toki ole yksinomaan
minun ansioitani, ei suinkaan, sillä prosessioikeuden
oppikirjoissa on yleensä ainakin huomautettu siitä, että
perusteluissa on toivomisen varaa. Itse olen ottanut
kuitenkin ko. epäkohdan useimmin ja kaikista tiukimmin
esille ja kirjoittanut asiasta säännöllisesti lähes 25
vuoden ajan. Olen hieman jopa ylpeä, että hoksasin
lanseerata juridiseen terminologiaan pro et contra
-perustelumetodia tarkoittavan käsitteen ja panna sen
vuonna 2003 ilmestyneen kirjani nimeksi.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">8
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">56. Ratkaisujen perusteluissa on itse asiassa menty viime
aikoina äärimmäisyydestä toiseen. Kun vielä 15-20 vuotta
sitten minulla oli mielestäni jatkuvasti perusteltua
aihetta puuttua tuomioistuinten - myös korkeimman
oikeuden - liian niukkoihin perusteluihin, on tilanne nyt se,
että olen alkanut toppuutella myös korkeinta oikeutta
liian laajoista ja seikkaperäisistä perusteluista.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">7 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. myös artikkeliani Oikeuskirjallisuus oikeuslähteenä ja tuomion perusteluissa,
LM 2012, s. 3-32.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">8 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Dan Heleniuksen ja Tuula Linnan edellä jo mainitussa oppikirjassa Siviili- ja
rikosprosessioikeus käsitellään tuomion perustelemista aika vähän. Minusta on
yllättävää, etteivät kirjoittajat mainitse tässä yhteydessä lainkaan pro et contra
-perustelumetodia, jota itse pidän tärkeänä periaatteena.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 16">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Ennakkopäätöksiin tutustuvat ihmiset eivät jaksa kunnolla
ja ajatuksella perehtyä tarpeettoman seikkaperäisiin tai
yksityiskohtaisiin perusteluihin, niistä kärsii
luettavuuden ohella myös perustelujen ymmärrettävyys.
Perustelujen loppuun olisi usein aihetta laatia
tiivistelmä eli keskeisiä perusteluja koskeva yhteenveto.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">57. Oppikirjojeni ja yleisesitysteni suhteen viittaan
lyhyesti vain kirjoihin Alioikeusuudistus I (4. painos
1993), Lainkäyttö (1995), Rikosprosessioikeus I (1998),
Rikosprosessin perusteet (RP I, 2003,Rikosprosessin
osalliset (RP II, 2004).</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">9 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Kaksi viimeksi mainittua
teosta olen kirjoittanut yhdessä eduskunnan
apulaisoikeusasiamiehenä nykyisin olevan OTT Pasi Pölösen
kanssa.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">10
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Minun metodini</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">58. Jos kirjallista tuotantoani, joka ei toki rajoitu
yksinomaan rikosprosessioikeuteen, halutaan luonnehtia,
niin sanoisin, että metodini on alusta lähtien ollut
sopivalla tavalla kriittinen. En ole esittänyt kritiikkiä
pelkästä kritisoinnin halusta, vaan olen pyrkinyt
kiinnittämään huomiota, en ainoastaan lainsäädännössä,
vaan myös tuomioistuimien toiminnassa ja yleensä
lainkäytössä esiintyviin puutteisiin ja epäkohtiin, jotta
ne tunnistettaisiin, niistä keskusteltaisiin avoimesti
niihin ja saataisiin aikaa myöten korjatuiksi.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">59. Tämä kriittinen lähestymis- ja esitystapa ilmenee
ehkä selvimmin kirjassa Lainkäyttö (1995), mutta itse
asiassa, kun nyt jälkeenpäin palautan mieleen koko
tuotantoani, myös kaikissa muissakin kirjoissani; myös
artikkeleissani on aina enemmän tai vähemmän kriittinen
lähestymistapa ja ote.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">60. En ole pyrkinyt miellyttämään lainsäätäjää tai
lainvalmistelukuntaa, en myöskään tuomioistuimia -
korkeimmasta oikeudesta puhumattakaan - vaan olen
pyrkinyt aina avoimesti ja rehellisesti kertomaan, missä
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">9 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Alioikeusuudistus -kirjan kustansi Lapin tiedekunta ja se möi niin hyvin, että
tiedekunta osti myynnistä saaduilla varoilla uuden kopiokoneen, joka ristittiin Jyrki
I:ksi. Itse hankin kirjasta saaduilla tekijänpalkkioilla kunnon moottoriveneen, joka on
edelleen käytössä ja toimii hyvin.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">10 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. myös Alma Talentin kustantamaa oikeuden perusteokset -sarjassa ilmestyvää
Prosessioikeus-kirjaa, johon olen kirjoittanut n. 200 sivua käsittävän johdantoluvun
prosessioikeuden keskeisistä kysymyksistä. Kirjasta ilmestyy tänä vuonna jo kuudes
täydennetty painos.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 17">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">asioissa on menty pieleen ja millä tavoin ja mitkä asiat
olisi syytä korjata. Toivoisin, että myös muut
prosessioikeuden professorit ja tutkijat ylipäätään
voisivat noudattaa samantapaista kriittistä otetta
omassa tuotannossaan.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">61. Yleisessä oikeustieteessä puhutaan </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">kriittisestä
oikeuspositivismistä</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">, josta esimerkiksi Kaarlo Tuori on
kirjoittanut vuonna 2000 ilmestyneen laajan teoksen.
Lainaan tuosta käsitteestä sanan kriittinen ja kutsun
omaa tutkimusmetodiani sanoilla </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">kriittinen
prosessioikeus</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">. Sitä olen harjoittanut kohta 50 vuoden
ajan, sillä ensimmäinen prosessioikeutta käsittelevä
artikkelini julkaistiin Lakimies-lehdessä vuonna 1972.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">11
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">62. Olen pitänyt kirjallisessa toiminnassani silmällä
systematisoinnin ja prosessioikeuden teorioiden ja
yleisten oppien ohella myös käytännön lainkäytön
tarpeita ja sitä, että kirjoituksista olisi hyötyä myös
tuomareiden ja muiden lainkäyttäjien työssä. Tässä
kohtaa muistuu usein mieleen professori Tauno Ellilän
luennoillaan esittämä tokaisu prosessioikeuden
käytännönläheisyydestä: ”Prosessioikeus on käytännön
ruljanssioppia”. Jotkut tutkijat katsovat, että
oikeustieteen harjoittajan tehtäviin ei kuuluisi
tulkintasuositusten esittäminen.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">63. Olen itse tutkijanakin enemmän pragmaatikko kuin
teoreetikko, vaikka en toki halua mitenkään aliarvioida
teoreettisesti ajattelevia tutkijoita tai heidän työtään.
Tämän takia en ole pitänyt tulkintasuositusten
esittämistä minään ”mörkönä”, jota tulisi välttää, vaan
olen usein pyrkinyt esittämään mahdollisimman perustellun
näkemykseni myös siitä, miten jokin tärkeä
tulkintaongelma olisi syytä ratkaista tai miten tai millä
asenteella tuomareiden tulisi suhtautua esimrkiksi
aineelliseen prosessinjohtoon tai tuomion
perustelemiseen.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">64. Prosessioikeuteen kuuluvien säännösten tulkinnassa
olen sekä tuomarina että tutkijana pyrkinyt noudattamaan
lähinnä P.O.Ekelöfin omaksumaa teleologista metodia,
muitakaan metodeja toki unohtamatta. Sen mukaan
tulkitsija selvittää ensiksi, mitä tavoitteita tai arvoja
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">11 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Artikkeli käsitteli syyttäjän muutoksenhakuoikeutta syytetyn eduksi; tästä
kysymyksestä oli aiheutunut käytännössä epätietoisuutta. Päädyin siihen, että
syyttäjän ko. valitusoikeus tulisi hyväksyä laajemmin kuin Tauno Tirkkonen oli
oppikirjassaan esittänyt. Olen siis ollut aika monessa asiassa toisella kannalla kuin
Tirkkonen!
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 18">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">säännöksellä on tarkoitus edistää, minkä jälkeen hän
pohtii, miten kysymykseen tulevat eri vaihtoehtoiset
ratkaisuvaihtoehdot toteuttaisivat mainittuja
tavoitteita. Tulkinnassa päädytään vaihtoehtoon, joka
vaikutusten kannalta parhaiten vastaa säännöksen
tavoitteita.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">65. Vaikka kuulun kriittisen prosessoikeustutkimuksen
edustajiin, haluan toisaalta tehdä yhden asian selväksi.
En suinkaan ole kritisoinut kaikkea, mikä ”
prosessioikeudessa liikkuu”, vaan arvostan suuresti
monia prosessioikeuden alalla aikaan saatuja
lainsäädännön uudistuksia. Niihin kuuluvat esimerkiksi
riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntiuudistukset,
hovioikeusuudistus, syyttäjälaitoksen kehittyminen,
esitutkinta- ja pakkokeinolait sekä todistusoikeutta
koskeva uudistus. Ratkaisujen perustelut ovat parantuneet
valtavasti ja suullisia käsittelyjä pidetään nyt
runsaasti myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">66. Suurimmat epäkohdat liittyvät oikeudenkäynnin
hitauteen. Tämä ei johdu suinkaan vain lainsäädännössä
olevista puutteista, vaan parantamisen varaa olisi tässä
suhteessa paljon myös lainkäyttäjillä ja tuomareilla.
Laajemmissa jutuissa oikeudenkäynti toistetaan lähes
sellaisenaan, kun käräjäoikeuden tuomioon on haettu
muutosta hovioikeudesta, eivätkä käräjä-ja hovioikeudet
noudata kansliatuomion antamisesta laissa säädettyjä
määräaikoja.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">67. Hovioikeuskäsittelyn keventämiseksi on valmisteilla
uudistus käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa
kuultujen henkilöiden kertomusten videoinnista ja
videotallenteiden vastaanottamista todisteina
hovioikeuden pääkäsittelyssä. Tämänkin sangen
tarpeellisen hankkeen valmistelu on edennyt
oikeusministeriössä varsin hitaasti.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Prosessioikeutta blogistina</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">68. Eläkkeelle vuonna 2011 siirtymisen jälkeen en ole
lähes kymmeneen vuoteen julkaissut kirjoja tai
artikkeleita juridisissa aikakausilehdissä. Tämä ei
tarkoita sitä, että olisin lopettanut juridiikasta ja
prosessioikeudesta kirjoittamisen ja julkaisemisen. Ei
sinne päinkään!
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 19">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">69. Syksyllä 2008 aloitin netissä, siis sosiaalisessa
mediassa, pitää oikeudellisen elämän ilmiöitä ja
ajankohtaisia kysymyksiä käsittelevää blogia. Olen
julkaissut siinä 1150 artikkelia, joista suurin osa
käsittelee tuomioistuinlaitosta, oikeudenkäyntimenettelyä
ja yleensä lainkäyttöä.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">12 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Vuonna 2016 aloin pitää toista
blogia, jonka nimesin aluksi - kuinkas muutenkaan -
prosessioikeusblogiksi. Pari vuotta sitten vaihdoin
blogin nimeä, ja nyt blogini on juhlallisesti Rule of law
-blogi, jossa olen tähän mennessä julkaissut 230
kirjoitusta.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">13 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Näissä blogeissa olen muun muassa
kommentoinut tuoreeltaan toista sataa korkeimman oikeuden
vuosina 2008-2021 antamaa ennakkopäätöstä. Rule of law
-blogissa olen julkaissut myös muiden juristien laatimia
kirjoituksia ajankohtaisista aiheista. Blogijuttuja on
kommentoitu innokkaasti ja monet tuomarit, asianajajat ja
tutkijat näyttävät seuraavan Rule of law -blogia
ahkerasti. Joihinkin blogikirjoituksiin on viitattu jopa
eräissä prosessioikeutta koskevissa väitöskirjoissa.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">14
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">70. Viimeisin villitykseni on Twitter, jossa keskustelen
päivittäin varsinkin juridiikkaa ja oikeudenhoitoa
koskevista ajankohtaisista kysymyksistä. Se on ollut
emeritukselle mielenkiintoinen kokemus, ja uskoakseni
voinut voinut myös sen avulla siellä selventää
keskustelukumppaneille hieman epäselviksi jääneitä
oikeudenkäynnin periaatteita tai käytännön lainkäyttöön
liittyviä kysymyksiä.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">71. Voin kokemusteni perusteella suositella tutkijoille,
tuomareille, asianajajille ja syyttäjille blogin
pitämistä ja Twitter-tilin avaamista. Jotkut heistä ovat
toki ovat jo Twitterissä, mutta suurin osa lähinnä
passiivisina seuraajina, eivät aktiivisina
keskustelijoina.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">72. Lainkäyttöä tai yleensä juridiikkaa koskevista
asioista keskusteleminen näyttää muutenkin olevan
Suomessa edelleen melko vaatimatonta. Muutama vuosi
sitten meillä perustettiin </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Suomen Prosessioikeusyhdistys
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">12 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. </span><span color="rgb(0.000000%, 0.000000%, 100.000000%)" style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">http://jyrkivirolainen.blogspot.com<br />
</span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">13 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. </span><span color="rgb(0.000000%, 0.000000%, 100.000000%)" style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">http://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.com
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">14 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Siirtyessäni vuonna 2011 eläkkeelle Lapin oikeustieteiden tiedekunta kustansi
Blogikirja-nimisen teoksen, joka sisältää 45 vuosina 2008-2011 kirjoittamaani
blogijuttua. Kirjassa on 340 sivua, joka tarkoittaa sitä, että yhden blogijutun
keskimääräinen pituus on noin kahdeksan sivua. Tästä voi päätellä, että laatimistani
1350 blogijutuista voisi saada tekstiä noin 6 000 painosivun verran. Blogeja on
käyty lukemassa noin 5 miljoonaa kertaa ja kirjoituksiin on tullut 12 000 kommenttia.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 20">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">(SPOY)</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">, jonka johtopaikoilla ovat olleet tuomarit,
yliopistotutkijoiden ja opettajien panos yhdistyksen
toiminnassa on ollut vähäistä. Yhdistykseltä voisi
kohtuudella odottaa hieman aktiivisempaa otetta, sillä
sen toiminta on tähän mennessä rajoittunut lähinnä vain
yhden keskustelutilaisuuden pitämiseen vuosittain.
Yhdistys voisi perustaa oman lehden tai ainakin blogin,
jossa oppiaineen harrastajat ja muutkin lakimiehet
keskustelisivat ja ottaisivat kantaa juridiikan ja
yleensä oikeudellisen elämän ajankohtaisiin kysymyksiin.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Prosessioikeus oppiaineena
</span></b></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">73. Oikeustieteen yliopisto-opetuksssa prosessioikeus on
esiintynyt Suomessa perinteisesti itsenäisenä, siviili-
ja rikosoikeudesta erillisenä oppiaineena.
Hallintoprosessioikeutta on sen sijaan opetettu
hallinto-oikeuden yhteydessä, mikä on johtunut siitä,
että hallintolainkäyttöä on pidetty tavallaan
hallintotoiminnan tai -menettelyn jatkeena. Eräissä
muissa maissa siviiliprosessioikeuden ja ulosotto-
oikeuden opetus sitä vastoin on kytketty siviilioikeuden
ja rikosprosessioikeus taas rikosoikeuden opetukseen.
Tämä johtuu lähinnä siitä, että kyseisissä maissa riita-
ja rikosasian oikeudenkäynnit on järjestetty toisistaan
huomattavasti poikkeavalla tavalla ja myös erilaisin
säädöksin. Suomessa (ja Ruotsissa) siviili- ja
rikosprosessi ovat sen sijaan järjestetty vanhastaan
saman lain eli oikeudenkäymiskaaren (OK) säännöksillä,
mistä johtuu, että mainitut prosessilajit eivät ole
täällä eriytyneet läheskään siinä määrin kuin Keski-
Euroopan maissa on tapahtunut. Tämä on myös heijastunut
prosessioikeuden yliopisto-opetukseen.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">15
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">74. 1970-luvun alkupuolella tutkinnonuudistuksen
valmistelun yhteydessä edellä mainittuun käytäntöön
yritettiin saada aikaan muutosta. Oikeustieteellisten
opintojen uudistamiskomitea ehdotti mietinnössään (KM
1973:30), että prosessioikeuden opettaminen itsenäisenä
aineena lopetettaisiin ja että prosessuaalisia kysymyksiä
tarkasteltaisiin materiaalisten oikeussäännösten ja niitä
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">15 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Tosin sama professori voi opettaa sekä rikos- että prosessioikeutta, kuten Turun ja
Itä-Suomen tiedekunnissa on ollut asian laita. Myös siviili- ja siviiliprosessioikeuden
opetus on voinut olla samalla professorilla. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita
vaikkapa R.A.Wrede ja Jouko Halila. Vm. toimi siviili- ja siviiliprosessioikeuden
henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina vuosina 1960-1967 ja siirtyi sen
jälkeen prosessioikeuden professoriksi. Helsingin tiedekunnassa on vakiintuneesti
ollut ruotsinkielinen rikos- ja prosessioikeuden professuuri.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 21">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">koskevien oppiaineiden yhteydessä. Ehdotuksen eräänä
lähtökohtana pidettiin prosessioikeuden väitettyä
ylikorostunutta asemaa oikeustieteen opetuksessa.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">75. Useimmissa mietinnön johdosta annetuissa lausunnoissa
korostettiin kuitenkin prosessioikeuden itsenäisen aseman
säilyttämisen merkitystä.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">16 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Korkeimman oikeuden
lausunnossa pidettiin välttämättömänä, että lakimiehillä
on riittävät tiedot myös niistä menettelyä koskevista
seikoista, jotka vaikuttavat oikeusjutun kulkuun ja usein
myös lopputulokseen. Korkeimman oikeuden lausunnon mukaan
prosessioikeuden opetus tarjoaa lisäksi parhaan
tilaisuuden kehittää opiskelijoissa lakimiehiltä
edellytettävää objektiivista ja tasapuolista
suhtautumistapaa.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">17
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">76. Prosessioikeus, tarkemmin sanottuna
siviiliprosessioikeus ja rikosprosessioikeus, on säilynyt
materiaalisesta oikeudesta erillisenä itsenäisenä
oppiaineena, mikä on luonnollisesti hyvä asia.
Hallintoprosessi sitä vastoin kuuluu edelleen hallinto-
oikeuteen, eikä siinä suhteessa ole lähiaikoina
odotettavissa muutosta. Kun hallintolainkäyttöä ei voida
enää pitää hallinnon jatkeena, vaan se kuuluu
hallintoviranomaisista riippumattomille ja itsenäisille
hallintotuomioistuimille, ja vastikään eli vuonna 2019 on
säädetty uusi ja ajanmukainen laki oikeudenkäynnistä
hallintoasioissa, olisi perusteltua, että
hallintoprosessin opetus siirrettäisiin prosessioikeuden
yhteyteen, johon se luontevasti kuuluisi.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Prosessioikeuden merkitys kasvanut</b>
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">77. Prosessioikeuden merkitys on viimeksi kuluneiden 20-
30 vuoden aikana kasvanut muun muassa sen johdosta, että
oikeudenkäyntimenettelyä on voimakkaasti uudistettu eri
prosessilajien osalta. Viittaan tässä kohdin jo
mainittuihin 1990-luvulla toteutettuihin
alioikeusuudistukseen, riita-ja rikosasioiden menettelyn
sekä hovioikeusmenettelyn uudistamiseen.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">78. Myös tuomioistuinten organisaatiossa on tapahtunut
tiettyjä muutoksia, ja tuomioistuimien hallinnosta
säädetään nyt kaikkien tuomioistuinten osalta vuonna
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">16 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. Lausunnoista Lakimies 1974 s. 649-711 ja erityisesti Tauno Tirkkosen
lausunnosta LM 1973 s. 637-654.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">17 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Ks. KKO 1973 III s. 252.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 22">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">2019 voimaan tullessa tuomioistuinlaissa. Tuomioistuinten
keskushallinnosta vastaaminen ei kuulu enää
oikeusministeriölle, vaan sitä varten on perustettu
itsenäinen tuomioistuinvirasto, joka toimii tuomareista
koostuvan johtokunnan alaisuudessa. Tämä on vahvistanut
entisestään tuomioistuinten riippumattomuutta ja
oikeusvaltion merkitystä.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">79. Suomen ratifioimat kansainväliset
ihmisoikeussopimukset, joista on erityisesti mainittava
Euroopan ihmisoikeussopimus, sekä liittyminen Euroopan
unionin jäseneksi, ovat myös asettaneet lainkäytölle sekä
tuomioistuimille ja muille lainkäyttöviranomaisille
uudenlaisia laatuvaatimuksia. Ihmisoikeussopimuksen 6
artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnille asettamat
vähimmäisvaatimukset ja niiden soveltamista koskeva
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, samoin
kuin perustuslain 21 §:n säännökset jokaiselle kuuluvista
prosessuaalisista perusoikeuksista, ovat vaikuttaneet
ratkaisevalla tavalla oikeudenkäynnin kehittymiseen ja
avautumiseen. Oikeudenkäyntimenettelyltä edellytetään
nyt varmuuden, joutuisuuden ja kohtuuhintaisuuden lisäksi
oikeudenmukaisuutta (</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">procedural justice</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">), joka on noussut
prosessin uudeksi johtotähdeksi.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">80. Oikeudenkäyttöä koskevassa keskustelussa etualalle
ovat nousseet sellaiset kysymykset kuin tuomioistuinten
riippumattomuus ja sen vahvistaminen, tuomareiden
puolueettomuus ja ammattietiikka, ihmisten tosiasialliset
ja yhdenvertaiset mahdollisuudet saada asiansa
tuomioistuimen tutkittavaksi eli lainkäytön
saavutettavuus (</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">access to justice</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">), asianosaisten
tosiasialliset mahdollisuudet tulla kuulluksi sekä oikeus
saada huolellisesti ja ymmärrettävällä tavalla perusteltu
ratkaisu.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">81. Tuomioistuimet ja etenkin ylimmät oikeudet, korkein
oikeus ja korkein hallinto-oikeus, ovat yleisesti ottaen
selvinneet hyvin mainituista uudenlaisista odotuksista ja
haasteista. Korkein oikeus on ennakkopäätöksillään
onnistunut kehittämään alempien oikeuksien menettelyä
monilta osin nykyajan vaatimuksia vastaavalla tavalla.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä runsas kolmannes
koskee nimenomaan prosessioikeudellisia kysymyksiä. Tässä
kohdin on lisäksi syytä mainita, että korkeimman oikeuden
presidenttinä on vuodesta 2019 lähtien toiminut
prosessioikeudesta oikeustieteen tohtoriksi väitellyt
Tatu Leppänen, joka on aiemmin toiminut tuomarina myös
hovi-ja käräjäoikeuksissa.
</span></pre>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 23">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></pre><pre><b><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;">Prosessioikeuden tutkimuksesta
</span></b></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">82. En käsittele tässä artikkelissa prosessioikeuden
opetusta, vaan totean vain, että se mennyt suurin
harppauksin eteenpäin niistä ajoista, jolloin itse olin
professorina. Prosessioikeuden tutkimus ja kirjallisuus
on minusta yleisesti ottaen pystynyt sekä klassisen
prosessioikeuden että insolvenssioikeuden kohdalla varsin
hyvin vastaamaan muun muassa uuden lainsäädännön mukanaan
tuomiin haasteisiin.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">83. Oppikirjoja julkaistaan vähäiset resurssit huomioon
ottaen kiitettävän ahkerasti. Yhtenä puutteena on
kuitenkin mainittava Juha Lappalaisen erinomainen
Siviiliprosessioikeus -teossarja, jonka täydentäminen
uusilla osilla ja ajan tasalle saattaminen on ollut
keskeytyksissä, mutta tilanne tullee siltäkin osin
piakkoin korjaantumaan.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">84. Prosessioikeuden perusteista on julkaistu viimeisten
20-30 vuoden aikana lukuisia kirjoja; lähes jokaiselta
prosessorilta on ilmestynyt oma perusoppikirja, mikä on
toki vain hyvä asia.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">18 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Myös prosessioikeuden oppi- ja
käsikirjoja julkaistaan runsaasti ja ne ovat paisuneet
lähes aina 700-800 sivua käsittäviksi järkäleiksi,
jollaisista jopa Tauno Tirkkonen olisi saattanut olla
kateellinen! Alma Talentin Oikeuden perusteoksiin kuuluva
Prosessioikeus -käsikirja on laajentunut lähes 1500
-sivuiseksi möhkäleeksi.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">85. Väitöskirjoja prosessioikeudesta julkaistaan
tasaiseen tahtiin, mutta alan muita tieteellisiä
monografioita sen sijaan melko vähän. Todistusoikeutta
käsittelevät väitöskirja ovat olleet ilahduttavasti
lisääntymässä. Viimeisimmistä niistä tulevat mieleen tänä
vuonna ilmestyneet Jurkka Jämsän oivallinen
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">väitöskirja ”Oikeudelliset todistelunrajoitteet
rikosasiassa” ja korkeimman oikeuden jäsenen virasta
kolmisen vuotta sitten eläköityneen Jorma Rudangon yli
700-sivuinen väitöskirja ”Näkökohtia
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">18 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">Itse en saanut sellaista tehtyä, mutta tämän puutteen on korjannut lAlma Talentin
kustantamaan laajaan (ja paksuun) Prosessioikeus-kirjaan kirjoittamani noin 200
sivua käsittävä luku ”Johdatus prosessioikeuteen”, jota professori Mikko Vuorenpää
on teoksen kahdessa viimeisimmässä painoksessa täydentänyt. Teoksesta ilmestyy
tänä vuonna jo kuudes täydennetty painos.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 24">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">todistusharkinnasta”.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">19 </span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">Olen kirjoittanut molemmista
väitöskirjoista arvioin Rule of law -blogissa.
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">86. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei
milloinkaan! Tämä lentävä lause pitää paikkansa myös
prosessioikeuden osalta. Tarkoitan tällä sekä
lainsäädännössä että oikeuskäytännössä olevia puutteita.
Kun juhlakirjassa julkaistavasta artikkelista on kyse, en
halua kuitenkaan ryhtyä kirjoituksen lopussa
tarpeettomasti synkistelemään tilannetta.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">87. Mainitsen kuitenkin pari asiaa, joiden suhteen
olisi syytä toivoa pikaista muutosta. Yksi niistä
koskee hovioikeuden jatkokäsittelylupajärjestelmää eli
ns. jkl-asioita, joista ei ole tyydyttävällä tavalla
laissa säädetty. Tämä on johtanut siihen, että lähes
puolet korkeimmalle oikeudelle tehtävistä
lupahakemuksista koskee jkl-asioita, jolloin korkein
oikeus on joutunut antamaan vajaan kymmenen vuoden aika
yli 50 jkl-asioita koskevaa ennakkopäätöstä ja saman
verran muita päätöksiä. Tätä ei ei tietenkään voida pitää
hyvänä asiana, sillä siitä ilmenee, etteivät asianosaiset
luota hovioikeuksien jkl-asioissa antamiin kielteisiin
päätöksiin, joita ei lain mukaan tarvitse perustella
asiallisesti ottaen lainkaan.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">88. Toinen epäkohta koskee aivan liian korkeiksi
kohonneita riita-asioiden oikeudenkäyntikuluja. Tämä on
johtanut siihen, etteivät keskituloiset kansalaiset
rohkene kuluvastuun pelon takia nostaa kannetta ja
saattaa asioitaan käräjäoikeuden tutkittavaksi. Kulu-
uudistusta on odotettu jo lähes 30 vuotta, mutta turhaan,
eikä nopeaa muutosta asiassa näytä edelleenkään olevan
tulossa. Tehokkain tapa minun mielestäni puuttua asiaan
olisi asioiden laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvien
kulutaksojen ja -kattojen säätäminen, sillä noin 90
prosenttia kuluista koostuu oikeudenkäyntiasiamiesten
palkkioista.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">89. Miten nämä ja monet muut käytännössä ilmenevät
epäkohdat ja puutteet liittyvät prosessioikeuden
tutkimukseen? Kyllä ne liittyvät, sillä minusta
oikeustieteen harjoittajat eivät voi ummistaa silmiään
niiltä ja keskittyä vain voimassa olevan säännöstöjen
selostamiseen, systematisointiin ja tulkintaan.
Oikeustieteilijöillä jos keillä on asiantuntijoina
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">19 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">En malta olla tässä yhteydessä mainitsematta, että otin vuonna 1981 Jorma
Rudangon notaariksi Kauhajoen tuomiokuntaan. Siitä Rudangon tuomarinura urkeni
pikku hiljaa edelleen ja johti maan ylimmän tuomioistuimen tuomarinvirkaan asti.
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="page" title="Page 25">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">tilaisuus havaita puutteet samoin kuin toimenpiteet,
joilla epäkohtia saataisiin korjatuiksi. Professorien ei
tulisi tyytyä esittelemään käsityksiään vain lehti- tai
tv-haastatteluissa, vaan heidän kannanottojaan
odotettaisiin myös kirjoissa ja artikkeleissa.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"> </span></p><p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt; font-style: oblique;"><b>Epilogi</b>
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">90. Yhteenvetona totean, että prosessioikeus on
vaikuttanut minuun uraani eri vaiheissa monilla eri
tavoilla. Olen itse pyrkinyt vaikuttamaan
prosessioikeuteen ja sen tutkimukseen ja soveltamiseen
sekä tuomarina että tutkijana. Vuorovaikutus on ollut
hedelmällistä ja tuottanut tuloksia. Lukijat voivat toki
itse arvioida, olenko kenties liioitellut tai puhunut
niin sanotusti suulla suuremmalla.
</span></pre>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">91. Jossakin vaiheessa urani alkuaikoina ajattelin, että
esimerkiksi kihlakunnantuomarin ja prosessioikeuden
professorin tehtävät oikeuden jakajana ja tutkijana ovat
aika jänniä ja niin mielenkiintoisia, että voisin itsekin
joskus olla jommassakummassa virassa. Haaveeni ovat
toteutuneet tuplasti ja siitä olen tyytyväinen.
</span></pre>
<p><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">92. Jatkan prosessioikeuden seuraamista ja pienimuotoista
tutkimista lähinnä blogijuttujen kirjoittamisen
merkeissä; se pitää mielen virkeänä. Sain juuri
valmiiksi kirjoituksen, joka koskee Ruotsin korkeimman
oikeuden 21.4.2021 antamaa päätöstä siitä, voidaanko
poliisin alustavassa puhuttelussa rikoksesta epäillyltä
saamaa ja poliisin haalari- tai kehokameralle
tallennettua raskauttavaa lausumaa käyttää oikeudessa
syytettä tukevana todisteena, kun poliisi ei ollut
informoinut epäiltyä nauhoituksesta, vaitiolo-oikeudesta
tai oikeudesta avustajaan.</span><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 8pt; vertical-align: 2pt;">20
</span></p>
<pre><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 12pt;">93. Käykääpä siis, hyvät prosessualistit, lukemassa tuo
artikkeli Rule of law -blogista, jos kiinnostaa!
</span></pre>
</div>
</div>
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 7pt; vertical-align: 3pt;">20 </span><span style="font-family: 'HelveticaNeue'; font-size: 11pt;">https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.com/2021/04/231-poliisin-kehokameran-
tallenne.html
</span></p>
</div>
</div>
</div>
</div>Jyrki Virolainenhttp://www.blogger.com/profile/11187934994389940927noreply@blogger.com0