tiistai 8. maaliskuuta 2022

271. PowerPoint-esitykset oikeudenkäynnissä lainvastaisia

PowerPoint-esitysten hyödyntämisestä asiaesittelyissä ja loppulausunnoissa


Käsittelyn suullisuus

1. Riita-asian pääkäsittelyn suullisuudesta säädetään OK 6 luvun 3 §:n 1 momentissa. Sen mukaan pääkäsittely on suullinen eikä asianosainen saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti.

2. Pääkäsittelyssä on siten kiellettyä

-  kirjallisen lausuman eli oikeudenkäyntikirjelmän lukeminen,

-  kirjallisen lausuman antaminen tuomioistuimelle, ja 

 - asian muunlainen kirjallinen esittäminen.

3. Pykälän toisen momentin mukaan asianosainen saa kuitenkin a) lukea asiakirjasta vaatimuksensa sekä suorat viittaukset oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen sekä sellaisiin useita teknisiä ja numerotietoja sisältäviin asiakirjoihin, joita pelkästään suullisesti esitettyinä on vaikeata ymmärtää. Lisäksi asianosainen saa b) käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tueksi.
 

4. Rikosasian pääkäsittelyn suullisuudesta säädetään samalla tavalla ROL 6 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentissa. 

5. Valmisteluistunnon suullisuutta koskevat säännökset ovat riita-asian osalta OK 5 luvun 15 c §:n 3 momentissa  ja rikosasian osalta  ROL  5 luvun 10 §:n 3 ja 4 momentissa. Ne vastaavat sitä, mitä pääkäsittelyn suullisuudesta on säädetty.
 

6. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ovat OK 26 luvun 25 §:n viittaussäännöksen mukaan voimassa samat säännökset kuin käräjäoikeudenkin pääkäsittelyssä.
 

7. Pääkäsittelyn suullisuus koskee sekä a) asianosaisen asiaesittelyä että b) loppulausuntoa.
 

8. Todistelun suullisuudesta säädetään OK 17 luvun 47 §:ssä. Sen mukaan todistelutarkoituksessa kuultavan asianosaisen ja todistajan tulee esittää kertomuksensa suullisesti viittaamatta kirjalliseen kertomukseen. Kuultava saa kuitenkin käyttää muistinsa tukemiseksi kirjallista muistiinpanoa. 

9. Pääkäsittelyssä ja valmisteluistunnossa on siis voimassa kirjelmäkielto sekä muunlainen asian kirjallinen esittäminen. On todella tärkeää, että etenkin pääkäsittelyssä käydään todellista elävää vuoropuhelua, jossa asianosaiset puolin ja tosin esittävät vaatimuksensa ja vastaväitteensä ja niiden perusteet- Suullisessa prosessissa voidaan edetä kysymys kysymykseltä, ja tuomioistuimen jäsenet voivat luontevasti käyttää kyselyoikeuttaan. Näin todetaan lain esitöissä HE 14/1990 vp.

10. Keskeistä on, että loppukeskustelu (ns. pledeeraus), jossa asianosaiset, käytännössä heidän avustajansa, esittävät mielipiteensä esitetystä todistelusta ja suorittavat myös lopullisen juridisen argumentaationsa, on suullinen. Loppukeskustelu muodostaa oikeudenkäynnissä huipentuman, jota ei ole syytä vesittää kirjelmien käytöllä tai muillakaan kirjallisilla esityksillä. Näin HE 14/1990 vp.

11. Laajassa ja/tai vaikeissa jutussa on tietenkin tavallista, että asianosainen ja etenkin hänen avustajansa valmistautuu loppulausunnon antamiseen laatimalla lausunnon pääkohdista kirjallisen muistion, johon hän suullisessa esityksessään voi tukeutua. Kirjallista muistiinpanoa ei kuitenkaan anneta tuomoistuimelle, puhumattakaan siitä, että se liitettäisiin pöytäkirjaan tai sisällytettäiisin ylipäätään oikeudenkäyntiaineistoon. Näin esimerkiksi prosessioikeuden professori Juha Lappalainen kirjassaan Alioikeusuudistus 1987-1993 (1994) s. 148.

12. Tuomioistuimen velvollisuutena on valvoa, että oikeudenkäynti todella pysyy suullisena eli edellä mainittuja luonteeltaan ehdottomia säännöksiä asiaesittelyn, todistelun ja loppulausunnon suullisuudesta käytännössä noudatetaan. Ks. tästä esim. Tuula Linna - Dan Helenius,  Siviili- ja rikosprosessioikeus (2021) s. 209. Tuomioistuimen on siten muodollista prosessinjohtoa harjoittamalla evättävä oikeudenkäyntikirjelmän lukeminen ja oikeudelle antaminen sekä asian muunlainen kirjallinen esittäminen. Selvää on, että asianosaiset tai heidän avustajansa eivät voi tuomioistuinta sitovasti sopia, että oikeudenkäynnissä ei noudatettaisikaan oikeudenkäynnin suullisuudesta säädettyjä säännöksiä. Toisin on laita välimiesmenettelyssä.

 PowerPoint esitykset

13. Miten oikeudenkäynnin suullisuusvaatimuksen kannalta on arvioitava PowerPoint -esityksiä, joita on nykyisin mahdollista hyödyntää muun muassa videotykeillä tai -tauluilla taikka muulla vastaavilla laitteilla varustetuissa oikeussaleissa?  PowerPoint-esitys muodostuu dioista, jotka voivat sisältää tekstiä, kuvia, ääntä, videoita ja muitakin osioista. 

14. Voivatko asianosaiset tai heidän avustajansa hyödyntää PP-dioja asiaesittelyssä tai loppulausunnossa suullisten puheenvuorojensa tukena? Onko ko. dioissa kyse kenties vain esittäjän muistiinpanoista vai tulisiko  ne rinnastaa oikeudenkäyntikirjelmiin tai asian muuhun kirjalliseen esittämiseen? Onko mahdollista, että että tuomioistuin ottaa vastaan PP-diat tai niiden printit /tulosteet) ja hyödyntää niitä oikeudenkäyntiaineistona, joka saadaan tuomiota laatiessa ottaa huomioon.

15. Prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa, lainvalmisteluasiakirjoissa, KKO:n  taikka hovioikeuksien ratkaisuissa ei ole tähän mennessä tiettävästi käsitelty PowerPoint -esitysten, jäljempänä PP-diojen, hyödyntämistä asiaesittelyissä ja loppulausunnoissa. Tämä on yllättävää, sillä parinkymmenen vuoden aikana on etenkin laajoissa riita-ja rikosasioissa syntynyt melko yleinen käytäntö, että asianosaiset, käytännössä heidän avustajansa, ja rikosjutuissa syyttäjät hyödyntävät asiaesittelyissä ja loppulausunnoissa sanottuun teknologiaan perustuvaa esitystapaa suullisten lausumien tukena tai ko, esityksiä suoraan lukemalla. Tuomarit ovat olleet tästä uudesta asiasta hiljaa, vaikka jotkut heistä ovat kunnostautuneet myös oikeudenkäyntimenettelyä käsittelevien väitöskirjojen, monografioiden, oppikirjojen ja/tai artikkelien kirjoittajina.

16. Asianajaja, OTT, prosessioikeuden Markku Fredman, joka on kertonut hyödyntäneensä PP-dioja oikeudenkäynneissä  jo vuodesta 2004 lähtien, ilmoitti Twitter-keskustelussa pari viikkoa sitten käsitelleensä asiaa  kirjoittamassaan ja vuonna 2014 ilmestyneessä Rikosasianajajan käsikirjassa. Mainittu sisennetty kappale, joka on kirjoitettu petiitillä,  löytyy kirjan sivulta 653. Siinä sanotaan, että nykyisin modernit istuntosalit on varustettu mm. videotykeillä tai -tauluilla, ja nämä laitteet on tarkoitettu myös käytettäväksi. Fredman piti selvänä, että myös asianosaisen näkemystä tukeva esitysgrafiikka tietokoneen avulla esitettynä on sallittua suullisissa istunnoissa. Siitä, voiko esityksen tulostetut kuvat jättää oikeudelle esityksen jälkeen, ei Fredmanin mukaan ole yhdenmukaista käytäntöä. Käytäntönä kuitenkin on, että esitys on jätetty oikeuden jäsenille myös tulosteena, mutta sitä ei välttämättä ole aina otettu osaksi oikeudenkäyntiaineistoa.

17. Markku Fredmanin Rikosasianajan käsikirjan toinen painos ilmestyi vuonna 2021. Siinä kirjoittaja esittää aivan samanlaisen kappaleen PowerPoint -diojen hyödyntämisestä pääkäsittelyssä kuin kirjan ensimmäisessäkin painoksessa (s. 808).  Asiaesittelyä koskevassa jaksossa Fredman ei mainitse elektronisten apuvälineiden käytöstä mitään (s. 819-821). Sen sijaan loppulausunnon yhtyedessä hän kirjoittaa, että sähköiset apuvälineet ovat lähtökohtaisesti sallittuja ja että sitä varten modernit oikeussalit varustetaan videotykeillä tai -tauluilla (s. 853-854). Kaikkein uusimmissa saleissa on Fredmanin mukaan "jokainen pöytäkin" varustettu kaapeloinnilla siten, että avustaja ja syyttäjä voivat omalta paikaltaan oman koneensa avulla esittää näkemyksensä tietokonegrafiikan avulla. Fredman kirjoittaa, että aivan pienissä asioissa grafiikkaa ei tarvita, mutta jos pääkäsittely on kestänyt useita päiviä, tämä esitysmuoto on huomattava apu. Esitys on tuomareille avuksi loppulausunnon vastaanottamisessa ja laatijaansa esitys ohjaa selkeään ilmaisuun, kirjoittaa Fredman.  Hän lisää vielä, että useimmiten tuomioistuimet sallivat sen, että esitysgrafiikkan tuloste paperilla jaetaan oikeuden jäsenille, usein tulosteita jopa pyydetään, huipentaa Fredman esityksensä.

18. Tämän johdosta totean, ettei se, että istuntosaleissa on mainittuja moderneja laitteita, suinkaan vielä oikeuta päättelemään, että niiden avulla voidaan tavallaan kiertää käsittelyn suullisuudesta ja kirjelmäkiellosta laissa olevia yksityiskohtaisia säännöksiä. Ensin olisi syytä selvittää, mitä laki sanoo, ja vasta sen jälkeen pohtia, täyttävätkö diat ja niiden paperitulosteiden eli printtien antaminen oikeudelle ja niiden vastaanottaminen, toisin sanoen sisällyttäminen oikeudenkäyntiaineistoon lain kirjaimen ja sääntelyn tarkoituksen. Oikeussalin moderneja apuvälineitä ei ole tietenkään tarkoitettu yksinomaan asiaesittelyä ja loppulausunnon esittämistä varten, vaan niitä voidaan hyödyntää myös ja ennen mutta todistelun esittämisessä ja vastaanottamisessa. Laitteiden oikeussaliin pystyttäminen ei ole johtanut OK 6:3:n ja ROL 6:6:n muuttamiseen.

19. Tästä ei voida kuitenkaan moittia "näppäriä" asianajajaa, sillä kuten edellä mainitsin, tuomioistuimen velvollisuutena on valvoa, että oikeudenkäynnissä noudatetaan menettelymuodosta ja siten myös lausumien suullisuudesta annettuja säännöksiä. PowerPoint -diojen "hivuttaminen" vähitellen  pääkäsittelyihin ei tee niitä lailliseksi sillä, että tuomioistuimet ja tuomarit ovat sallineet niiden käyttämisen, joskus kenties lähinnä vain mukavuussyistä.    

20. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä kuten Markku Fredman kirjassaan kertoo, tuomioistuimet ottavat myös vastaan asianosaisten ja avustajien mainituista sähköisistä esityksistä valmistamat tulosteet eli printit ja sisällyttävät ne oikeudenkäyntiaineistoon, johon tuomio saadaan perustaa. Toisin sanoen mainitut paperitulosteet otetaan vastaan aivan samalla tavoin kuin oikeudenkäyntikirjelmätkin.

21. Viimeksi mainittu käytäntö on selkeästi laissa säädetyn kirjelmäkiellon vastaista menettelyä. Vaikka ei ole kyse muodollisesti oikeudenkäyntikirjelmistä, tulisi havaita, että laki kieltää asianosaisilta ja heidän avustajiltaan myös asian "muun kirjallisen esittämisen". Tietokonegrafiikoilla ja etukäteen paperille kirjoitetuilla tulosteilla halutaan kiertää OK 6:3:n ja ROL 6:6:n asianomaisia säännöksiä, siitä asiasta pohjimmiltaan on kysymys. En kritisoi tästä niinkään asianajia vaan tuomareita, jotka eivät ole ottaneet lain selviä ja ehdottomia säännöksiä todesta, vaan hyväksyneet modernin esitystavan.

22. Väitöskirjassaan "Puolustajan rooli" (2018) Markku Fredman on käsitellyt muutamissa kohdin myös oikeudenkäynnin suullisuutta ja alioikeusprosessin kehitystä suullis-pöytäkirjallisesta menettelystä nykyiseen muotoon. Kirjan sivuilla 199-204 hän kertoo minun kihlakunnantuomarina käyttöön ottamastani "Ikaalisten mallista, jolla yritettiin 1980-luvun loppupuolella päästä eroon oikeudenkäyntikirjelmiin ja lykkäyksiin perustuvasta menettelystä.  

23. Väitöskirjan sivuilla 243-246 Markku Fredman selostaa otsikon "Käsittelyn suullisuus" alla eri lähteisiin viitaten nykyisen prosessin suullisuutta. Minusta on yllättävää, että hän ei mainitse tässä yhteydessä mitään PowerPoint -dioista ja niiden printeistä, vaikka hän oli itse alkanut käyttää niitä oikeudenkäynneissä jo vuona 2004. Väitöskirjansa loppupuolella sivulta 317 alkaen Fredman selostaa laajasti esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä 2000-luvulla tapahtuneita lainsäädännön ja käytännön muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla puolustajan rooliin ja työhön. Tässäkään yhteydessä hän ei, sikäli kuin olen voinut havaita, mainitse sanallakaan PowerPoint -dioista ja niiden merkityksestä puolustajan asiaesittelyissä ja loppulausunnoissa. Aika yllättävää sanoisin,  sillä onhan kyseessä kuitenkin asia, joka on, tosin ilman lainsäädännöstä saatavaa tukea, vaikuttanut merkittävällä tavalla oikeudenkäyntimenettelyn muotoon ja kulkuun. 

24. Hovioikeudenneuvos, OTT, prosessioikeuden dosentti Timo Saranpää julkaisi vuonna 2014 Defensor Legis -lehdessä mielenkiintoisen artikkelin Asiaesittelystä riita-asiassa - eli mitä antiikin puhujilta voitaisiin oppia vakuuttamisen taidosta? (sivut 186-205).  Mainio artikkeli, vaikka olenkin sitä mieltä, että oikeudenkäynnissä asianajajien vakuuttamisen taidon oikea tai asiaesittelyä vielä merkittävämpi paikka on loppulausunnossa, sillä juuri siinä taitavat asianajajat yrittävät ja aika usein myös saavat tuomarit vakuuttuneiksi päämiestensä puolesta ajamansa asian oikeellisuudesta. 

25. Timo Saranpää kirjoittaa artikkelissaan mm. näin: "Vaikka puheen pitämisellä ulkomuistista onkin tiettyjä etuja, nämä edut eivät välttämättä vastaa riittävästi asiaesittelyn ulkoa opettelemisesta aiheutuvaa vaivaa. Tämän vuoksi asiaesittely voidaan hyvin pitää tukeutumalla esimerkiksi ranskalaisin viivoin tehtyyn luonnokseen - ja mikäli istuntosalin tekniikka sen mahdollistaa, asiaesittelyssä voidaan hyödyntää myös PowerPoint-ohjelmaa, jonka avulla asiaesittelyn pääkohdat voidaan heijastaa valkokankaalle (s. 203). 

26. Saranpää jatkaa näin: "On syytä huomata, että jo asiaesittelyssä on syytä muutenkin tarpeen mukaan hyödyntää nykyaikaista tekniikkaa, mikäli sen käyttämisellä voidaan edesauttaa joidenkin seikkojen ymmärtämistä. Esimerkiksi kiinteistön virhettä koskevassa jutussa rakennuksen pohjapiirustus voitaneen heijastaa seinälle ainakin asiaesittelyn aikana videoin, ja miksei koko pääkäsittelyn ajaksi. Pohjapiirustusten avulla asianajajat voivat havainnollistaa tuomioistuimelle väitettyjen virheiden sijaintia, minkä tiedon välittäminen pelkästään suullisesti voi hankaloittaa asian ymmärtämistä. Tällainen järjestely helpottaa olennaisesti myös todistajien kuulustelemista".

27. Palaaan Timo Saranpään esitykseen ja hänen kanssaan tämän asian tiimoilta äskettäin käytyyn mielipiteiden vaihtoon myöhemmin; emeritusprofessorista on tietenkin miellyttävää keskustella ajankohtaisista oikeudellisista ongelmista entisten assistenttien kanssa. Tässä kohtaa on jo kuitenkin syytä todeta, että hänen mainitsemissaan kiinteistön pohjapiirustuksissa tai kartoissa taikka muissa vastaanvanlaisissa esityksissä on kysymys joko kirjallisista todisteista tai asian taustaselvityksistä, ei asianosaisten tai asianajajien asiaesittelystä tai loppulausunnosta. Asiakirjatodisteiden elektronisilla välineillä  tapahtuvaan esittämiseen tuskin on huomauttamista.

28. Kääräjätuomari, OTT, prosessioikeuden dosentti Antti Tapanila, niin ikään entisiä oppilaitani Lapin yliopistosta, on kirjoittanut ja julkaissut viime vuonna massiivisen, reilut 700 sivua käsittävän teoksen Siviiliprosessi ja lähettänyt minulle kappaleen siitä. Olen yrittänyt etsiä, olisiko siinä sanottu jotain PowerPoint -esitysten hyödyntämisestä asiaesittelyssä tai loppulausunnossa, ja yhden lyhyen sitä koskevan maininnan löysinkin. Sivulla 363 Tapanila nimittäin kirjoittaa , että "asiaesittelyssä asianosaiset voivat halutessaan havainnollistaa esitystään teknisin välinein, jotka parhaimmillaan voivat lisätä esittelyn ymmärrettävyyttä". Kirjoittaja ei mainitse, mitä hän teknisillä välineillä tarkoittaa, mutta varsin todennäköisesesti lähinnä juuri PowerPoint-ohjelmia tai -dioja. Itse olen entisen  alioikeustuomarina kuitenkin sitä mieltä, että asianosaiset, käytännössä heidän asianajajajansa, eivät voi noin vain hyödyntää millaisia kirjallisia lausumia teknisin välinein tahansa, vaan päätäntävalta asiasta kuuluu muodollista prosessinjohtovaltaa käyttävälle tuomioistuimelle ja sen puheenjohtajalle. 

29. Tapanila jatkaa sivulla 363 näin: "Toisinaan asianosaiset luovuttavat tuomioistuimelle asiaesittelyn kirjallisena, mikä voidaan nähdä ongelmallisena OK 6:3:n kannalta; siellä oikeudenkäyntikirjelmien jättäminen tuomioistuimelle on nimenomaisesti kielletty." Tähän on sanotttava, että tuollainen "yritys" oikeudenkäyntikirjelmän jättämiseksi ei ole mitenkään ongelmallista, sillä se on selvin sanoin ja ehdottomalla säännöksellä laissa kielletty. Tuomarin on siten kieltäydyttävänä ottamasta kirjelmää vastaan ja viittaa OK 6 luvun 3 :ssä säädetty kirjelmäkieltoon. Tapanilakin kirjoittaa, että "tuomioistuin viime kädessä harkitsee, salliiko se kirjallisen esityksen jättämisen". Mutta kuten jo totesin, lainkohta ei jätä tuomarille harkintavaltaa, sillä sen mukaan hänen on evättävä kirjelmän jättäminen samoin kuin sen lukeminen istunnossa.

30. En malta olla puuttumatta myös erääseen toiseen kohtaan Tapanilan kirjassa, vaikka se ei koskekaan nyt esillä olevaa kysymystä. Riita-asian valmistelun yhteydessä hän nimittäin toteaa, että tuomioistuin voi jättää pääkäsittelyn aikatauluttamisen asianosaisten sovittavaksi (s. 303). Olen eri mieltä, sillä käsittelyn aikataulusta, jonka laatiminen tulee itse asiassa ajankohtaiseksi jo valmistelun alkuvaiheessa, eivät päätä asianosaiset, vaan valmistelusta vastaava ja sitä johtava tuomari. Hän luonnollisesti kuulee ennen päätöstään asianosaisia, mutta olisi selvä virhe, jos hän jättäisi aikatauluttamisen asianosaisten sovittavaksi. Tuomarin tulee nimittäin valvoa, että valmistelu ja pääkäsittely etenevät joutuisasti.

31. Pääkäsittelyn loppulausunnon kohdalla Antti Tapanila ei mainitse kirjassaan mitään PP-diojen tai vastaavanlaisten elektronisten tai audiovisuaalisten apuvälineiden käyttämisestä, mistä hän ansaitsee täydet pisteet!

32. Alma Talentin oikeuden perusteoksiin kuuluvan Prosessioikeus-kirjan uusimmassa eli vuoden 2021 lopulla ilmestyneessä 6. painoksessa ei siviiliprosessin kohdalla mainita asiaesittelyn eikä loppulausunnon kohdalla mitään nyt puheena olevien apuvälineiden käytöstä; jakson siivilijutun käsittely on kirjoittanut Juha Lappalainen ja viimeisimmässä painoksessa tarkistanut Tuomas Hupli. Ks. s. 1020, 1023 ja 1025.

33. Rikosjutun käsittelyä koskevan jakson Prosssioikeus-kirjan viimeisimmässä painoksessa kirjoittanut Dan Helenius mainitsee asiaesittelyn osalta, että audiovisuaalisten apuvälineiden käyttö voi joskus olla paikallaan (s.1082). Hän mainitsee esimerkkinä tilanteen, jossa syyte koskee törkeää ryöstöä, johon on osallistunut useita henkilöitä, jolloin syyttäjä voi asiaesittelyssään tietokonesovelluksen avulla havainnollistaa, miten kukin epäilty on myötävaikuttanut rikokseen. Näin varmaankin on, mutta tapauksessa ei ole kyse varsinaisesta tai ainakaan tyypillisestä ROL 6 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta asianosaisen eli tässä tapauksessa syyttäjän lausumasta. Tietokonesovellus voidaan kuitenkin ko. tapauksessa rinnastaa pykälän 2 momentissa mainittuun tekniseen asiakirjaan.

34. Loppulausunnon osalta Dan Helenius toteaa vajaa kolme riviä käsittävässä esityksessään (s. 1085), että nykyisin on tavallista, että sekä syyttäjä  että puolustus käyttävät elektronisia välineitä esitystään selventääkseen. Useimmat tuomioituimet ottavat myös vastaan ns. kirjallisia tiivistelmiä.  Tämä osalta Helenius viittaa siihen, mitä Markku Fredman on  lausunut kirjassaan Rikosasianajajan käskirjan (2021) s. 853-854. - Olen jo edellä Markku Fredmanin esitytystä selostaessani esittänyt madonlukuni  PP-diojen paperitulosteiden tai tiivistelmien esittämiselle, vastaanottamiselle ja oikeudenkäyntiaineistoon sisällyttämiselle. Se on selvästi kirjelmäkiellon vastaista käytäntöä.

36. Tuula Linnan ja Dan Heleniuksen kirjoittama ja lähinnä kurssikirjaksi tarkoitettu teos  Siviili- ja rikosprosessioikeus ilmestyi viime syksynä. Olen etsinyt siitä kannanottoja  tietokonegrafiikan hyödyntämisestä asianajajan ja syyttäjän asiaesittelyssä ja loppulausunnossa, mutten löytänyt sellaista mainintaa; en myöskään kirjan suullisuusperiaatetta koskevasta esityksestä.

37. Ruotsin oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalk, RB) säännökset asiaesittelyn ja loppulausunnon suullisuudesta vastaavat asiallisesti Suomen OK:n ja ROL:n kyseisiä säännöksiä. Siviiliprosessin osalta asiasta säädetään valmisteluistunnon osalta RB  42:13:ssä ja pääkäsittelyn osalta RB 43:5:ssä, rikosprosessin pääkäsittelyn osalta puolestaan RB  45:5:ssä. Vm. säännös on samansiältöinen kuin riita-asioita koskeva RB 43:6. 

38. Prosessikirjallisuudesta katsoin Peter Fitgerin yhdessä viiden muun kirjoittajan kanssa kirjoittamaa jatkuvatäydenteistä teosta Rättegångsbalken (2017), mutta en löytänyt mainintoja siitä, että asiaesittelyssä tai loppulausnnossa olisi lain mukaan mahdollista hyödyntää tai käytännössä hyödynnettäisiin PP-dioja tai muuta siihen verrattavaa tietokonegrafiikkaa.  

39. Professori Bengt Lindell mainitsee kirjaansa Civilprocessen  4. painoksessa 2017 (s. 381), että asianosaiset voivat käyttää asiaesittelyssä  kirjallisia muistiinpanojaan, mutta niitä ei lueta tai anneta oikeudelle. Lindellin mukaan nykyisin (v. 2017) riita-asian asiaesittelyssä asianosaiset hyödyntävät laajemmissa jutuissa myös PowerPointia. Sitä vastoin loppulausunnon (pläderingen) tulee olla suullinen lukuun ottamatta juttuja, joiden aineisto on hyvin laaja, jolloin PowerPointin käyttäminen on mahdollista. Lindellin mukaan mainittua esitystapaa voidaan hyödyntää etenkin loppulausunnon disposition laadinnassa huomauttaen samalla, ettei laissa (RB) ole säännelty, miten laajasti PowerPointin käyttö istunnossa on sallittua. Se, millaiseksi oikeudenkäynti tältä osin  muodostuu, riippuu oikeuskäytännöstä.

40. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea pohti mietinnössään jonkin verran uuden teknologian avaamia mahdollisuuksia oikeudenkäyntimenettelyjen kehittämiseksi (KM 2003:3 s. 204-206). Komitea katsoi, että uuden teknologian soveltuvuutta oikeudenkäyntiin tulisi jatkuvasti seurata ja testata esimerkiksi erilaisilla kokeiluprojekteilla. Tätä tehtävää hoitamaan tulisi komitean mukaan perustaa pysyvä toimielin, jossa olisivat edustettuina sekä uuden teknologian että oikeudenkäyntimenettelyjen asiantuntijat (s. 206); tällaista elintä ei ole perustettu. 

41. Nykyisin oikeudenkäynnissä esiin on noussut etäkuuleminen, jolloin kuultava henkilö, esimerkiksi todistaja tai asiantuntija,  ei ole henkilökohtaisesti paikalla oikeuden istunnossa, vaan osallistuu siihen teknisen laitteiston, esimerkiksi video- tai puhelinyhteyden välityksellä (ks. tästä OK 17:52). Vuoden 2023 alusta on tulossa voimaan suullisen todistelun tallentamista ja vastaanottamista yleisissä tuomioistuimissa koskeva 28.1.2022 annettu lainsäädäntö (96-98/2022). Uudistuksen mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettavasta suullisesta todistelusta tehdään kuva- ja äänitallenne. Jos asiassa haetaan muutosta, hovioikeus ja korkein oikeus ottavat suullisen todistelun lähtökohtaisesti vastaan tältä tallenteelta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnisä kuulusteltavia henkilöitä kutsuta esittämään kertomustaan uudelleen. Näiden uudistusten yhteydessä ei ole muutettu  alussa mainittuja oikeudenkäynnin suullisuudesta annettuja säännöksiä.

42. Vaasan hovioikeus on julkaissut nettisivuillaan hovioikeusprosessia koskevat ohjeet erikseen  riita-asioissa ja rikosasioissa.  Niitä ei ole päivätty eikä sivuja numeroitu, mutta muistamani mukaan ne on annettu  4-5 vuotta sitten ja olleet siitä saakka hovioikeuden kotisivulla. Hovioikeudenneuvos Timo Saranpää on osallistunut ohjeiden laatimiseen. Riita-asioiden ohjeet käsittävät 11 ja rikosprosessia koskevat ohjeet 15 sivua.

43. Vaasan hovioikeuden riitaprosessia koskevissa ohjeissa ei valmisteluistunnon osalta mainita mitään menettelyn tai asianosaisten lausumien suullisuudesta. Pääkäsittelyn osalta ohjeissa mainitaan heti aluksi, että "pääkäsittely toimitetaan suullisesti, välittömästi ja yhtäjaksoisesti" (kohta 4.2). Seuraavassa kappaleessa ohjeissa viitataan OK 26:25:n ja OK 6:3.1:n säännöksiin ja lausutaan seuraavaa:  

Asianosainen tai hänen avustajansa ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti. Asianosainen saa kuitenkin lukea asiakirjasta vaatimuksensa, suorat viittaukset oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen ja sellaisiin asiakirjoihin, joita pelkästään suullisesti esitettyinä on vaikeata ymmärtää. Lisäksi hän saa käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tueksi (OK 26:25 ja OK 6:3.1-2:t). 

44. Hovioikeus siis siteeraa ko. kappaleessa ko. lainsäännöksiä sellaisenaan. Pääkäsittelyn asiaesittelyn osalta ohjeissa ei mainitaa sanaakaan  PP-diojen tai yleensä tietokonegrafiikoiden käytöstä. Sama koskee asianosaisten loppulausuntoja. Loppulausuntojen yhdessä virkkeessä ohjeissa todetaan, että  "Hovioikeus voi harkintansa mukaan poikkeuksellisesti pyytää asianosaisten avustajia jättämään hovioikeudelle esityksensä rungon esimerkiksi ranskalaisin viivoin koostettuna". Tässäkään kohtaa ei siis ole minkäänlaista mainintaa pp-diosta tai vastaavaanlaisista esityksistä. Loppulausunnon rungolla tarkoitettaneen lähinnä esityksen dispositiota. Todistelun osalta ohjeessa todetaan, että loppulausunnossa ei ole tarkoitus selostaa asiassa vastaanotetun todistelun sisältöä, vaan kiteyttää se, miksi todistusteema on tullut näytetyksi jonkin näytön nojalla tai miksi todistetta ei voida pitää luotettavana.

45. Vaasan hovioikeuden julkaisemissa rikosprosessiohjeissa ei myöskän mainita PP-diojen tai tietokonegrafiikoiden hyödyntämisen mahdollisuudesta valmisteluistunnossa tai pääkäsittelyssä. Ohjeiden sivulla 12  on samanlainen maininta pääkäsittelyn suullisuudesta ja välittömyydestä kuin siviiliprosessiohjeissakin; lainkohtaviitauksina nyt OK  26:25 ja ROL 6:6:n 1 ja 2 -kohdat. Todistelun osalta on lyhyt maininta siitä, että todisteiden esittämisen yhteydessä on suotavaa tarvittaessa käyttää erilaisia havaintovälineitä, joiden voidaan olettaa helpottavan asian ymmärtämistä. Asiaesittelyn ja loppulausunnon kohdalla ei sen sijaan ole tälllaista mainintaa. Loppulausunnon kohdalla on samanlainen mainita kuin riita-asioissakin siitä, että hovioikeus voi harkintansa mukaan  pyytää asianosaisia jättämään oikeudelle esityksensä rungon esimerkiksi ranskalaisin viivoin korostettuna.

46. Vaikka asianosaisten on ilmeisesti myös Vaasan hovioikeudessa sallittu hyödyntää ohjeiden laatimisaikana kysymyksessä olevia dioja tai grafiikoita,  vaikuttaa niiden mainitsematta jättäminen julkisuuteen saatetuissa ohjeissa oudolta. Minusta kyseisten apukeinojen käytöstä ja hyödyntämisestä olisi pitänyt ohjeissa mainita, koska kyseessä on merkittävä uudistus. Syitä mainitsematta jättämiseen lienee monia, mutta en lähde niitä tässä tarkemmin erittelemään.

47. Alma Talentin Oikeuden perusteoksiin kuuluvassa Prosessioikeus-kirjassa (6. painos 2021) sisältyy valitusta hovioikeuteen koskeva luku, jonka ovat kirjoittaneet Johanna Niemi ja Timo Saranpää (sivut 1127-1201). Valmisteluistuntoa (s. 1157-1158) tai pääkäsittelyä (1160-1174) koskevan esityksen yhteydessä en ole havainnut mainintoja PP-dioista tai tietokonegrafiikoista ja niiden hyödyntämisestä asiaesittelyssä tai loppulausuntomenttelyssä. Näin olisi toki tullut tehdä, sillä kuten esimerkiksi äskettäisessä asiaa koskevassa Twitter-keskustelussa, johon ovat ottaneet osaa monet asianajajat ja tuomarit, ko. apuvälineiden käytön on kerrottu olleen yleistä myös hovioikeuksissa. - Kirjoittajien hovioikeusmenettelyn loppulausuntoa koskeva esitys on lyhyt ja ytimekäs: "Pääkäsittely päättyy asianosaisten loppulausuntoihin (OK 26:24.1:n 4 k)"!

48. Hovioikeudenpresidentti Erkki Rintalan juhlakirjassa 2015 eräät kirjoittajat ovat käsitelleet artikkeleissaan oikeudenkäyntimenettelyä yleensä sekä/tai hovioikeusprosessia. Oikeusneuvos Mika Huovila teemasta Ajatuksia prosessioikeuden ajallisuudesta (s. 323-342), emeritusprofessori Antti Jokela aiheesta  Hovioikeussuullisuuden kehitysvaiheita (s. 343- 362) ja hovioikeudenneuvokset Petteri Kohonen ja Timo Saranpää yhdessä teemasta Muutoksenhaku käräjäoikeuden näyttöratkaisuun (s. 363-418). Missään niissä ei ole mainittu sanaakaan nyt kysymyksessä olevien teknisten apukeinojen hyödyntämisestä asiaesittelyissä ja loppulausunnoissa.

49. Kuten edellä olen jo maininnut, asianajajat, lupalakimiehet ja syyttäjät hyödyntävät varsin usein PP-dioja ja niiden tulosteita (printtejä)  tms. tietokonegrafiikoita pääkäsittelyn asianesittelyssä ja loppulausunnossa sekä käräjä- ja hovioikeudessa. Esimerkkeinä vaikkapa Jari Aarniota ja Keijo Vilhusta vastaan ajetut ja laajaa julkisuutta saaneet oikeudenkäynnit sekä kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan käyty rikosjuttu, jossa käräjäoikeus antaa tuomion tämän kuun lopulla.  

50. Kun kyseisten tekniikoiden käytöstä ei ole kerrottu prosessioikeutta tai oikeudenkäyntiä käsittelevissä oppi- tai väitöskirjoissa taikka artikkeleissa, ei ulkopuolisilla ole ollut niistä tietoa. Idea niiden hyödyntämisestä on syntynyt lähes 20 vuotta sitten asiannajakunnan piirissä ja niiden käyttö on pysynyt yllättävän hyvin piilossa lähinnä asianajajien, syyttäjien ja tuomareiden keskuudessa tai "kuplassa", kuten nykyisin on tapana sanoa. Asiasta ja sen laillisuudesta olisi luonnollisesti ollut syytä keskustella, mutta näin ei oe tapahtunut. Kuten jäljempänä kerron, käytäntö on ilmiselvästi lain kirjaimen eli alussa mainittujen pääkäsittelyn ja valmisteluistunnon suullisuutta koskevien säännösten vastaista.

51. Helsingin hovioikeus antoi 4.2.2022 tuomion Volkan Üsalin palkkamurhajutussa, jossa syytettyinä olivat Jari Aarnio ja Keijo Vilhunen (R 21/477). Hovioikeus hylkäsi syytteet. Vilhusen puolustajana jutussa ollut Markku Fredman on ystävällisesti lähettänyt minulle loppulausuntonsa yhteydessä esittämänsä ja oikeudelle antamansa PP-diojen printit (tulosteet), jotka hovioikeus on - oikeudenkäyntikirjelmien tavoin - ottanut vastaan ja sisällyttänyt tuomion perusteena olevaan oikeudenkäyntiaineistoon. Dioja on peräti 81 kappaletta ja niiden tulosteita 41 sivua, jokaisella sivulla on siten kahden dian printit. Vertailun vuoksi  on syytä todeta, että Jari Aarnion aikaisemmissa oikeudenkäynneissä on puhuttu jopa 200 diasta, joita syyttäjä on loppulausunnossaan esittänyt ja antanut oikeudelle. Lisäksi Fredmanin tulosteeseen on otettu 8 sivua eräistä prosessioikeutta käsittelevistä kirjoista: kirjasta Virolainen - Martikainen (2010) kolme sivua, Jorma Rudangon väitöskirjasta 2021 kaksi sivua, Jurka Jämsän väitöskirjasta kaksi sivua ja Antti Tapanilan monografiasta 2019 yksi sivu.

52. Tässä muutama esimerkki Markku Fredmanin mainitussa murhajutussa hovioikeudelle antamista diatulosteista; olen pienentänyt diojen otsakkeiden fonttikokoa

”Osallistunut suunnitteluun ja valmisteluun tapaamisissa 1.‐14.10.2003”

  • On riidatonta, että Vilhunen on tavannut Anderssonia ja Leinosta.
    Eioleilmennyt,ettäVilhunenolisilokakuussaollutmissäänyhteydessäRaniseen.ilmeisestiRaninen

    ei ollut Ravintola Sea Horsessa 13.10.2003.

  • Väite siitä, että Vilhunen olisi tapaamisissa osallistunut murhan suunnitteluun ja valmisteluun, on jäänyt Anderssonin ja Leinosen keskenään ristiriitaisten kertomusten varaan.

    LoppujenlopuksinäidenkertomustenväitteetkääneivätpidäsisälläänmitäänkonkreettistaVilhusen tointa, jolla hän olisi suunnitellut tai valmistellut murhaa. Tietoisuus tai läsnäolo ei ole syyllisyyttä.

  • Leinonen kuultaessa kertoi, että häneltä odotettiin vain asunnon antamista käytettäväksi paikaksi, johon Volkan houkutellaan ja senkin hän kertoo itse tarjonneensa oma‐ aloitteisesti.

  • Murha lienee suunniteltu Espanjassa ja Herralassa ja sen jälkeen Anderssonin ja Ranisen sekä Andersonin ja Leinosen kahden kesken, Vilhusen asiaan osallistumatta.

    • JosVilhunenolisiollutpaikallanäissäkeskusteluissa,olisitietosuunnitelmastamennytAarniolle.

    • Kuntietoaeiolemennyt,setukeesitä,ettäVilhusellaeiyrityksistäänhuolimattaoletietoaollut.

    • Murhaa seuravana päivänä Vilhunen tietämätön mitä Leinonen on illalla ja yöllä puuhannut (V 7).

Tämä on dia numero 18, tulostesivulla 9.

 

53.  Tämä on dia 31, tulostesivulla 16

”Vilhusella käskyvalta tai vähintään suuri vaikutusvalta Anderssoniin ja Leinoseen”

  • Jäänyt näyttöä vaille. Joidenkin toisten oleminen vuosia myöhemmin vaikutusvallan alla ei kerro mitään siitä, pitääkö syyttäjän väite paikkansa v. 2003 Leinosen ja Anderssonin osalta.

  • Lauri Johansson kertoi, että Vilhusen on täytynyt tietää murhahankkeesta etukäteen ja sehän on riidatonta. Vaikka olisi johtavassa roolissa, ei tarkoita osallisuutta porukan jäsenten rikoksista.

  • Johansson kertoi, että MOREn alkuaikana oltiin tasaveroisia, Vilhusen johtava rooli ilmeni vuosien kuluessa.

    • Onkin ymmärrettävää: jos 3‐5 varttunutta miestä (Andersson 4 vuotta Vilhusta vanhempi, 47 vuotias v. 2003) päättää perustaa tällaisen kerhon, niin ei ole luontevaa, että joku näistä vähistä jäsenistä olisi siellä toisten komenneltavana – on eri asia jos tulee uusia nuoria jäseniä, joita voidaan koetella ennen kun jäsenyys hyväksytään.

    • Tarki Kangas kutsunut Anderssonin MOREn jäseneksi – Vilhusen päätösvaltaa ei ole tarvittu.

    • Vilhunen ei tiennyt Anderssonin matkasta Barcelonaan sopimaan murhasta.

  • Telekuuntelu (V 6) osoittaa, ettei Vilhusella ollut tietoa Leinosen puuhastelusta Kotkassa (Hoikan kotipaikka) tai Tallinnassa. Osoittaa, ettei Leinosen rikokset ole mitenkään Vilhusen määräysvallassa tai edes tiedossa.

    LeinonenunohtanutVilhusenruokailukutsun21.10.2003(V8), kutsuu itse itsensä 14.10.2003 Vilhusen luo (V 6)

  • Andersson ja Leinonen kertoneet kostomotiivinsa kannalta etunsa mukaisesti.

 

54. Seuraava dia n:o 38, tulostesivu 19

Murhan estäminen tai ainakin viivästyttäminen

  • Vilhunen on kertonut asiasta hyvin uskottavasti: ei ole koskaan hyväksynyt väkivaltaa, pyrkinyt sitä estämään ja tukahduttamaan. Myös tällä kertaa.

  • Lauri Johansson käräjäoikeudessa: Väkivalta & Vilhunen? ”Ei koskaan nähnyt väkivaltaa. Ei määrännyt. Toppuuteli. Bisnes edellä ‐ajattelu. Ammuskelu haittaa bisneksiä.”

  • Lauri Johansson: Ei ole alamaailman tietoa KV:n osuudesta Volkanin murhaan.

  • Ranisen kirja V 14, s. 281: ”Yleensä sellaiseen asemaan ei pääse likaamatta käsiään, mutta Keijo ei koskaan itse turvautunut väkivaltaan. Oletettavasti hän ei ollut koskaan tehnyt mitään väkivaltaista.”

  • Anderssonin tallennetuista puheluista käy ilmi hänen tuskastumisensa odotteluun. Vilhusen luonteva selitys on se, että hän oli tekaissut verukkeita omista hankkeistaan, jotka vaarantuisivat, jos aletaan tappaa ihmisiä ja pyytänyt Anderssonia lykkäämään murhaa – jotta poliisi saisi aikaa puuttua asiaan tai Volkan poistuisi maasta.

  • Reinholm kertonut Anderssonin ja Vilhusen välirikosta murhan jälkeen. Vilhusen suhtautuminen oli muuttunut. Sopii luonnolliseksi reaktioksi.

 

55. Sitten hieman tieteisoppia dian 12 liite, tulostesivu 6

Selvittämisstandardi todisteiden arvioinnin hypoteesimetodin osana

Virolainen & Martikainen, Tuomion perusteleminen, s. 295‐296:

  • Todistusharkinnassa tehtävien johtopäätösten todennäköisyys tai varmuus ei riipu pelkästään käytettävissä olevien todisteiden luotettavuudesta (laadusta), vaan myös todistusaineiston kattavuudesta (laajuudesta).

  • Vaihtoehtoisten hypoteesien arvioiminen edellyttää, että asia on selvitetty asianmukaisesti sen laadun edellyttämällä perusteellisuudella ja että todistusaineisto on riittävän kattavaa.

  • Selvittämisstandardi määräytyy sen perusteella, kuinka laajaa selvitystä esillä olevan kaltaisessa rikostapauksessa yleensä edellytetään. Kaikkia rikosjuttuja ei ole syytä tutkia yhtä kattavasti: mitä törkeämmästä tai vakavammasta rikoksesta on kyse, sitä kattavampaa tulee selvityksen olla.

  • Selvittämiskynnys, jonka ylittymisestä syyttäjällä on vastuu (selvitystaakka), sisältää sen, että tutkittavana olevan rikosjutun todistusharkinnassa on varteenotettavien hypoteesien arvioimiseksi käytettävissä välttämätön näyttö ja että todistusaineiston laajuus mahdollistaa jäljelle jäävän epävarmuuden eliminoimisen jutun laadun edellyttämällä tavalla.

  • Jutussa on oltava niin kattava selvitys, että sen perusteella on mahdollista testata juuri asianomaisessa jutussa mahdollisesti kysymykseen tulevia vaihtoehtoisia hypoteeseja.

56. Markku Fredmanin hovioikeudelle esittämistä 81 diasta selvästi suurin osa käsittelee näytön tarkkaa, sinänsä ansiokasta selostusta, arviointia ja johtopäätösten tekoa. 

Miten diojen esittämistä ja tuomioistuimelle antamista on arvioitava pääkäsittelyn suullisuutta koskevien säännösten (OK 6:6.2, ROL 6:3.2 ja 26:25) kannalta? 

 Arviointia

57. On ilmiselvää, että jos esimerkiksi Markku Fredman olisi laatinut diojen sijasta perinteisen ja tässä tapauksessa varsin laajan oikeudenkäyntikirjelmän, tuomioistuimella ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin evätä niiden esittäminen ja niistä tulostetun asiakirjan oikeudelle antaminen. Diat ja niiden printit ovat uusmuotoisia oikeudenkäyntikirjelmiä tai joka tapauksessa OK 6 luvun 3 §:n 2 momentissa ja ROL 6 luvun 3 §: n 2 momentissa kiellettyä asian muuta kirjallista esittämistä.  Johtopäätökseni on, että dioilla ja niiden tulosteilla kierretään mainittuja säännöksiä.

58. On väitetty, että  PowerPoint -alusta tai -diat ovat vain esittäjänsä, siis syyttäjän tai puolustajan, muistinsa tueksi laatimia muistiinpanoja tai niihin verrattavia esityksiä, joiden käyttö on OK 6:6.2:n ja ROL 6:3.2:n mukaan sallittua. Tätä mieltä on esimerkiksi hovioikeudenneuvos Timo Saranpää, joka  vetoaa siihen, että ko. säännöksissä mainittu muistiinpano on tekniikkaneutraali ilmaisu, eli  muistiinpanon laatimistapaa ei ole määritelty, joten sen voi laatia teknisesti eri tavoilla, kuten esimerkiksi  kynällä, kirjoituskoneella, tekstinkäsittelylaitteella, tietokoneella ja näin ollen myös kirjoittaa PP-alustalle. Saranpää on vedonnut myös siihen, ettei syyttäjä tai puolustaja kirjoita PowerPOint-alustalle samanlaista "puhetta" kuin oikeudenkäyntikirjelmässä on tapana tehdä, joten niiden käyttäminen ei rikkoisi suullisuusvaatimusta. Saranpään mukaan syyttäjä tai puolustaja ei, toisin kun on asia laita kirjelmien kohdalla, lue kirjoittamiaan diatekstejä, vaan käyttää niitä vain suullisen esityksensä elävöittämistarkoituksessa.

59. Olen asiasta eri mieltä. Pidän selvänä, ettei PP-dioissa tai -alustoissa ole kyse puheena olevissa lainkohdissa tarkoitetuista muistiinpanoista, vaan oikeudenkäyntikirjelmään selkeästi rinnastettavista välineistä ja asian kirjallisesta esittämisestä. Kun perehdytään edellä oleviin Markku Fredmanin loppulausunnossaan esittämiin ja hovioikeudelle antamiin diateksteihin, ei voitane parhaalla tahdollakaan sanoa, että niissä olisi kyse ainoastaan muistin tueksi laadituista muistiinpanoista, vaan ne ovat "pikku kirjelmiä", jotka on jaettu 81:een osaan ja joissa on vältetty käyttämästä perinteisissä oikeudenkäyntikirjelmissä esiintyviä fraaseja ja sanontoja; esimerkiksi "kunnioittavasti lausun vielä seuraavaa", "pyydän ottamaan huomioon" tms.

60. Muistiinpanoja puhuja käyttää todella vain muistinsa ja suullisen esityksensä tukena, mutta ei tietenkään esitä eli näytä niitä tai niiden kuvia (dioja) joko sellaisinaan tai teknisin apuvälineiden avulla kuulijakunnalle, oikeudenkäynnissä siis jutun muille asianosaisille, tuomareille ja istuntoa seuraavalle yleisölle, puhumattakaan siitä, että hän antaisi muisitinpanonsa joko ennen esitystään tai sen jälkeen muille asianosaisille tai tuomareille! Vm. menettely olisi muistiinpanojen kohdalla täysin ennenkuulumatonta menettelyä. Se, millä tavalla puhuja suullisesti osaa tai haluaa esittää lausumansa, joko kirjoitusalustalta suoraan lukemalla tai enemmän taikka vähemmän "vapaasti" tukeutuen, ei toki ole tämän kysymyksen kannalta relevantti seikka. Ratkaisevaa on se, että a) diat tai alustat on laadittu kirjoittamalla, b) alustat heijastetaan istuntosalissa olevalle kankaalle saapuvilla olevien nähtäväksi ja c) annetaan kirjallisina tulosteina tuomioistuimelle ja muille parteille tai heidän avustajilleen. Mainittu esitystapa on kiistatta sellainen, joka on OK 6:6.2:ssä ja ROL 6:3.2:ssä nimenomaan ehdottomilla säännöillä kielletty: asianosainen tai hänen avustajansa lukee tai "puhuu" laatimansa kirjallisen lausuman ja antaa sen kirjallisena tulosteena tuomioistuimelle.

61. Todettakoon vielä, ikään kuin "varmemmaksi vakuudeksi", että  OK 6:6.2:ssä ja ja ROL 6:3.2:ssä sallitaan muistiinpanojen käyttäminen ainoastaan muistin tukena. Niissä ei sen sijaan mainita mitään muistiinpanojen lukemisesta saati niiden antamista tuomioistuimelle; ne eivät siten ole sallittuja. Tältä kannalta katsottuna muistiinpanoa koskevat säännökset eivät ole tekniikkaneutraaleja.

62. PP-dioisssa ja muiden vastaanvanlaisten tietokonegrafiikoiden esittämisessä oikeudenkäynnissä ei siten ole kysymys muistiinpanoihin tukeutumisesta, vaan kirjallisen lausumien lukemisesta / esittämisestä ja niiden antamisesta tuomioistuimelle. Kun väitetään, että laissa mainittu muistiinpano olisi tekniikkaneutraali ilmaisu - mitä ne eivät siis ole - tulisi havaita, että OK 6:6.1:n ja ROL 6:3.1:n säännökset ovat käänteisellä tavalla todella tekniikkaneutraaleja. Mainituissa säännöksissä ei nimittäin kielletä vain oikeudenkäyntikirjelmän lukeminen ja oikeudelle antaminen, vaan myös muunlainen asian kirjallinen esittäminen: "Asianosainen ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti". Viimeksi mainitu kohta ja kielto unohdetaan usein kokonaan. Voidaan sanoa, että lainsäätäjä on ollut asiassa "kaukaa viisas" säätäessään kielletyiksi kaikenlaiset kirjalliset esitystavat asiaesittelyssä ja loppulausunnossa.

 

Lopuksi

63. Summasummarum. Olen osoittanut, että PP-diojen ja vastaavien tietokonegrafiikoiden  käyttäminen on  OK 6 luvun 6 §:n 1 momentin  ja ROL 6 luvun 3 §:n 1 momentin säännösten vastaista menettelyä. Dioissa ja niiden tulosteissa ei suinkaan ole kyse muistiinpanoista ja niiden hyödyntämisestä, vaan kiistattomasti mainituissa lainkohdisssa tarkoitetusta asian kirjallisesta esittämisestä. Se, että käräjä- ja hovioikeudet ovat sallineet asianosaisilta ja heidän avustajiltaan niiden esittämisen ja ottaneet niitä vastaan sisällyttäen ne oikeudenkäyntiaineistoon, ei ole tehnyt niiden hyödyntämistä lailliseksi. 

64. Erityisesti viimeksi mainittu asia eli PP-diojen kirjallisten tulosteiden vastaanottaminen ja hyödyntäminen oikeudenkäyntiaineistona tuomion laadinnassa on altis kritiikille.  Se ei ole vain suullisuusperiaatteen, vaan myös oikeudenkäynnin välittömyysnäkökohtien vastaista toimintaa. Menettely on osaltaan johtanut laajoissa jutuissa kansliatuomioiden antamisen kohtuuttomiin ja aivan hämmästyttäviin viivästyksiin, koska tuolloin ratkaisut eivät perustu välittömästi pääkäsittelyssä esitettyihin ja vastaanotettuihin suullisiin asianosaislausumiin, vaan PP-diojen tulosteisiin aivan samalla tavalla kuin aikoinaan suullis-pöytäkirjallisessa menettelyssä asianosaisten oikeudenkäyntikirjelmiin.  

65. PP-diojen hyödyntämisestä ei tiettävästi esiinny esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistumen tai EU-tuomioistuimen istunnoissa eikä tiettävästi jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuintenkaan käytännössä. Ei voitane edes ajatella, että esimerkiksi Lontoossa sijaitsevassa Old Bailey -rikosylioikeudessa asianajajat ryhtyisivät loppulausunnoissaan kahlaamaan laajaa aineistoa vielä kerran läpi suomalaisiin tuomioistuimiin pesiytyneen kalvo- tai diasulkeisten tavoin.  Se saattaisi vaikuttaa  arvokkaita tuomioistuinperinteitä kunnioittavasssa oikeusvaltiossa lähes irvokkaalta "uudistukselta". 

66. Kuten edellä tuli esiin, Ruotsissa PP-dioja voidaan esittää ainoastaan asiaesittelyssä, mutta ei loppulausunnoissa eikä diatulosteita annetta tuomioistuimelle, ellei kyse ole kirjallisiin todisteisiin rinnastettavasta materiaalista. Samanlainen rajanveto tulee tehdä myös suomalaisissa tuomioistuimissa, diojen esittämistä ja niiden tulosteiden oikeudelle antamista ei pidä sallia loppulausunnoissa.  

67. Vaikuttaa siltä, etteivät syyttäjät, asianajajat ja tuomarit ole aina oikein sisäistäneet asiaesittelyn ja loppulausuntomenettelyn eroa. Asiaesittelyyn pyritän sisällyttämään asioita ja kysymyksiä, joiden oikea paikka olisi vasta loppulausunnossa, ja asianajajien, lupalakimiesten ja syyttäjien esitystapa on hieman turhan kiihkeä ("eetosta ja paatosta"). Vastaavasti syyttäjillä ja etenkin syytettyjen taitavailla puolustajilla tai avustajilla  näyttää olevan tapana ns. tyhjentää pajatso vasta loppulausunnossa lähinnä sen vuoksi, etteivät syyttäjä ja asianomistajat pääse enää sen jälkeen vastaamaan loppulausunnossa esitettyihin väitteisiin ja näkökohtiin.

68. Olen hämmästynyt ja jopa hieman surullinenkin siitä, ettei prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa ole paria vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta käsitelty PP-diojen hyödyntämisestä. Prosessioikeuden yleisesityksissä ja oppikirjoissa ilmiöstä on vaiettu kokonaan, vaikka niiden kirjoittajina on ollut myös tuomareita ja asianajaia. Tänä keväänä ilmestyy Tuula Linnan, Matti Kuulialan ja Timo Saranpään  siviiliprosessioikeuskirjan ensimmäinen osa, jossa käsitellään mm. prosessiperiaatteita ja näin ollen myös menettelyn suullisuutta. Saa nähdä, millainen kanta teoksessa asiaan otetaan ja viitataanko siinä tähän blogiartikkeliin?😄

 

 
  •  



 

 





 

 




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö tästä suullisuusperiaatteesta ylipäätänsä luopua? Huonoimmillaan se vain estää todellisen totuuden ja prosessitotuuden yhteensovittamisen.

alo kirjoitti...

On selvää, että monissa tapauksissa, oli sitten kysymys riita- tai rikosoikeudenkäynnistä, olisi tarpeen voida pitää kaiken aikaa esillä asiayhteyttä, olosuhteita ja muuta vastaavaa materiaalia, kuten nyt vaikkapa pohjapiirroksia, tapahtumien aikajanaa tai muuta vastaavaa.

Asiasta voitaisiin sopia yksimielisesti siten, että sopiminen pohjautuisi myös osapuolten ja tuomioistuimen harkintaan siitä, että tämä esillä olo ei ole johdattelevaa tai muutenkaan väärällä tavalla minkään osapuolen etuja edistävää.

Oma kokemukseni yhdestä pienehköstä rikosoikeudenkäynnistä, jossa olin asianomistajan ominaisuudessa läsnä. Kun oli minun vuoroni esittää tapahtumakuvaus, edessäni oli paperi, johon olin ainoastaan listannut aikajärjestyksessä kaikki ne seikat, puolisen tusinaa seikkaa, muutama tusina sanaa, joita en halunnut unohtaa tuoda esiin. Olin juuri ehtinyt aloittaa, kun tuomari kiukkuisesti tiuskaisi: "Täällä ei saa lukea mitään kirjelmiä paperista, asia pitää kertoa omin sanoin!" Pohdin hetken hiljaa, mitä tehdä, kävin nopeasti listani läpi, käännin paperin pöydällä nurin päin ja puhuin sitten sen saman, minkä muutenkin olisin puhunut.

Mitä hittoa olisi pitänyt tehdä? Olisiko lausua: "Arvoisa puheenjohtaja, tämä paperi, johon ilmeisesti viittaatte, on ainoastaan muistin tueksi laadittu muistiinpano. Haluatteko tutustua sen sisältöön varmistuaksenne, että se ei ole kirjelmä tai muu suoraan ääneen luettavaksi tarkoitettu asiakirja?" Ongelmaksi tässä voi muodostua se, että tuomari sitten pitää asianomaista pedanttina saivartelijana ja vieläpä kyökkijuristina, ja antaa tämän vaikuttaa harkintaansa myös itse jutun suhteen.

Riitta Ollila kirjoitti...

Opetuksessa powerpointien käyttö johtaa siihen, että opiskelijat lukevat tenttiin vain ne. Kirjojakaan ei jakseta lukea. Voin kuvitella, että powerpointien käyttö pääkäsittelyssä johtaa niiden toistoon tuomiossa. Tuomari ei tavallaan jäsennä asiaa itse vaan toistaa tuomiossa osapuolten näkemykset. Tuomiossa pitäisi kirkastua ratkaisuperusteet eikä vain toistaa osapuolten näkemyksiä.