keskiviikko 18. toukokuuta 2022

298. Työsopimuksen irtisanominen. Työntarjoamisvelvollisuus. KKO 2022:33

1. Tapauksessa A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa valtakunnallisena konserniyhtiönä toimivan B Oy:n palveluksessa 20.5.1986 lukien.

2. Yhtiö on 25.8.-7.10.2015 käytyjen 800 toimihenkilöä koskeneiden yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi irtisanonut yhteensä 69 työntekijää. A:n työsopimus on 21.10.2015 irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä siten, että työsuhde on päättynyt 21.4.2016.

3. Yhtiö oli lähettänyt kaikille taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotuille työntekijöille viikon välein kirjeellä tiedon kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Työntekijöitä oli kehotettu ilmoittamaan työnantajalle, mistä avoinna olevista työtehtävistä he olivat kiinnostuneita. Ilmoitusten perusteella työnantaja oli päättänyt, mitä työtehtäviä työntekijälle tarjottiin.

4. A:n Pirkanmaan käräjäoikeudessa nostama kanne on perustunut siihen, että B Oy:llä ei ole ollut työsopimuslaissa tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä irtisanoa hänen työsopimustaan. A:lle olisi ollut irtisanomistilanteessa tarjottavissa hänen koulutustaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan vastaavaa työtä tai muuta työtä, johon hän olisi ollut kohtuudella koulutettavissa, ja hän olisi ollut sijoitettavissa tällaiseen työhön. Hänelle ei ollut myöskään irtisanomisajan kuluessa ennen työsuhteen päättymistä tarjottu edellä mainittua työtä TSL 7 luvun 4 §:n edellyttämällä tavalla, vaikka yhtiöllä oli ollut jatkuvasti lukuisia työpaikkoja auki. Yhtiö oli lähettänyt kerran viikossa listauksen kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Tämä työntekijän omaan aktiivisuuteen perustuva menettely ei kanteen mukaan täyttänyt vaatimusta työn yksilöidystä ja henkilökohtaisesta tarjoamisesta.

5. B Oy oli palkannut 26.11.2015 Kokkola-Pietarsaareen palveluesimiehen, maaliskuussa 2016 Pieksämäelle palveluesimiehen ja keväällä 2016 Pirkanmaalle myyntipäällikön. Yhtiössä oli lisäksi maaliskuussa 2016 ollut avoinna palveluesimiehen tehtävä Tampereella. Kyseisiä tehtäviä ei ollut tarjottu A:lle, vaikka hän olisi niihin soveltunut.

6. Yhtiö on kiistänyt kanteen. A ei ollut osoittanut kiinnostustaan tarjottuihin työtehtäviin. Yhtiön käytäntönä oli ollut, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotuille työntekijöille oli lähetetty henkilökohtaisesti viikon välein kirjeellä tieto kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Näin irtisanotulla henkilöllä oli mahdollisuus hakea vähintään sellaista työtä, joka vastaa hänen koulutustaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan. Toimintatapa soveltui erityisesti yhtiön kaltaisille isoille, valtakunnallisille yrityksille. 

7. Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi 20.6.2019 A:n kanteen katsoen yhtiön täyttäneen TSL 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisen työntarjoamisvelvollisuutensa. 

8. Turun hovioikeus, jonne A valitti, ei 4.9.2020 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

9. KKO myönsi A:lle valitusluvan siltä osin, oliko B Oy täyttänyt TSL 7 luvun 4 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuutensa lähettämällä A:lle edellä mainittuja rekrytointikirjeitä. A uudisti valituksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen. B Oy vaati valituksen hylkäämistä.

10.  KKO katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että suuren valtakunnallisen yrityksenkään osalta pelkästään kaikkien avoimeksi tulleiden työpaikkojen tarjoamista työntekijälle kirjeitse ei voidan pitää TSL 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna työn tarjoamisena (perustelukappale 16). Näin ollen B Oy ei ollut täyttänyt TSL:n mukaista työntarjosmisvelvoitettaan, eikä yhtiöllä siten ollut TSL:ssa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen (perustelukappale 20). 

11. A:n vaatiman korvauksen osalta KKO totesi, että A:lle oli maksettu työsuhteen päättymisen jälkeisellä kahdentoista kuukauden tarkastelujaksolla ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 23 511,96 euroa. A on työskennellyt B Oy:ssä huomattavan pitkän ajan ja hänen työttömyytensä on pitkittynyt. Asiassa ei kuitenkaan ollut riittävää selvitystä siitä, että A:ta olisi irtisanomisen yhteydessä kohdeltu loukkaavasti tai epäasiallisesti tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta 43 280,40 euroa oli vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 17 633,97 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 25 646,43 euroa. B Oy oli TSL 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 17 633,97 euroa työllisyysrahastolle.

12. KKO muutti hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 25 646,43 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.12.2017 lukien. B Oy velvoitetaan maksamaan työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetty määrä 17 633,97 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua KKO:n tuomion antamispäivästä lukien.

13. KKO:n julkaisema ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/3c1dcz5j6.html


Ei kommentteja: