perjantai 20. toukokuuta 2022

299. Syytetyn poissaolo käräjäoikeuden pääkäsittelystä ei estänyt asian tutkimista. KKO 2022:34

Kolme päivää sitten annetussa KKO:n ennakkopäätöksenä julkaistussa päätöksessä katsottiin, että  rikosasia voitiin tutkia ja ratkaista, vaikka syytteen kiistänyt vastaaja oli jäänyt käräjäoikeuden pääkäsittelyyn saapumatta; vastaajan asiamies oli käsittelyssä saapuvilla (KKO 2022:34). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä tapauksessa on kysymys.

1. Syyttäjä vaati Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta (syytekohta 1), rattijuopumuksesta (syytekohta 2), kolmesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohdat 3, 4 ja 6) sekä näpistyksestä (syytekohta 5). A oli esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä epäiltyihin rikoksiin.

2. A oli kutsuttu käräjäoikeuden pääkäsittelyyn rikosoikeudenkäyntilain (ROL) 8 luvun 11:ssä säädetyllä uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A ei saapunut käräjäoikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Paikalla pääkäsittelyssä oli A:lle oikeusapulain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan sijasta toinen asianajaja, jonka käräjäoikeus hyväksyi määrätyn avustajan sijaiseksi, ja joka kiisti A:n puolesta syyttäjän rangaistusvaatimuksen.

3. Käräjäoikeus tutki ja ratkaisi 29.1.2020 asian A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla ja syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4.  A valitti Vaasaan hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai toissijaisesti, että syyte hylätään taikka rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A kertoi, ettei hänen avustajansa ollut neuvotellut hänen kanssaan ennen pääkäsittelyä. A vaati myös, että häntä itseään kuulustellaan todistelutarkoituksessa, joko käräjäoikeudessa palauttamisen jälkeen tai hovioikeuden toimittamassa pääkäsittelyssä.

5. Vaasan hovioikeus katsoi päätöksessään 2.6.2020, että asia ei ollut laadultaan sellainen, että käräjäoikeus olisi voinut tutkia ja ratkaista sen oikeudenkäynnistä ROL 8 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla ilman A:n läsnäoloa. A oli jo esitutkinnassa kiistänyt rikosepäilyt. Käräjäoikeuden ei olisi tullut haastaa häntä pääkäsittelyyn ratkaisun uhalla. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tekemä oikeudenkäyntivirhe oli vaikuttanut jutun lopputulokseen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

6. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan. Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovoikeuteen uudelleen käsiteltävksi. A vaati vastauksessaan, että syyttäjän valitus hylätään. 

7. KKO:ssa oli kysymys ensiksi siitä, okuji A voitu kutsua käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta (ROL 8:11).  Toiseksi kysymys oli syytä, onko asia voitu tutkia ja ratkaista, vaikka A ei ollut henkilökohtaisesti paikalla pääkäsittelyssä (ROL 6:1).

8. Ensiksi mainitun kysymyksen osalta KKO totesi yleisesti, että ROL 8 luvun 11 §:n mukainen poissaolokäsittely merkitsee poikkeusta pääsäännöstä, jonka mukaan rikosasian vastaajaa on kuultava henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä (perustelukappale 10). Poissaolokäsittelyn edellytyksiä on siten tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Rikosprosessin tehokkuutta ja toimivuutta koskevat näkökohdat puoltavat kuitenkin vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolovelvollisuudesta luopumista silloin, kun asiassa esitettävä selvitys on laadultaan yksiselitteistä ja laajuudeltaan riittävän kattavaa ja tyydyttävää siten, että asia on vastaajan poissaolosta huolimatta mahdollista selvittää niin, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

9.  KKO katsoi, että tässä tapauksessa syyttäjän haastehakemuksessaan ilmoittama näyttö on ollut kaikilta osin vastaajan arvioitavissa ja ennakoitavissa jo ennen pääkäsittelyä. Haastehakemuksesta on ilmennyt myös syyttäjän seuraamuskannanotto, jonka perusteella syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syytteen sekä ilmoitetun todistelun laatuun ja laajuuteen nähden A:n voidaan olettaa ymmärtäneen häntä kohtaan esitetyn rangaistusvaatimuksen sekä sen tueksi ilmoitetun todistelun sisällön ja merkityksen (perustelukappale 18).

10. Asiassa ei KKO:n mukaan ollut ilmennyt myöskään A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyviä tai muita erityisiä seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet hänen kuulemistaan henkilökohtaisesti. KKO katsoi siten, että A oli voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta (perustelukappale 19). 

11. Edellä mainitun toisen kysymyksen osalta KKO totesi, että tuomioistuimen on ROL 6 luvun 1 §:n mukaan vielä ennen pääkäsittelyn aloittamista selvitettävä, voidaanko asia ottaa lopullisesti käsiteltäväksi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa A ei ollut ennen pääkäsittelyä toimittanut käräjäoikeuteen kirjallista vastausta tai muita kirjelmiä, joiden perusteella tarvetta hänen henkilökohtaiseen läsnäoloonsa olisi tullut arvioida toisella tavalla kuin pääkäsittelykutsua laadittaessa. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A olisi etukäteen ilmoittanut käräjäoikeudelle tai asiamiehelleen esteestä saapua pääkäsittelyyn tai pyytänyt pääkäsittelyn siirtämistä (perustelukappale 21).

12. KKO totesi, että  käräjäoikeuden pääkäsittelyssä oli ollut paikalla A:n oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan sijaisena toinen asianajaja, joka on vastannut A:n puolesta syytteeseen ja kiistänyt syyttäjän rangaistusvaatimukset asiallisesti vastaavin perustein kuin esitutkinnassa. Asiamies on myös ottanut kantaa seuraamusvaatimukseen. A on valituksessaan hovioikeuteen vedonnut siihen, ettei avustajan sijaisena toiminut asiamies ollut tavoittanut häntä ja ettei hän ollut keskustellut asiamiehensä kanssa. 

13. Tämän johdosta KKO totesi, että asiamiehellä on tästä huolimatta ollut mahdollisuus riitauttaa asiassa esitetty näyttö sekä nimetä uutta näyttöä mukaan lukien A:n mahdollinen kuuleminen todistelutarkoituksessa sekä ottaa kantaa seuraamusvaatimukseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n puolesta ei ollut esitetty tällaisia vaatimuksia, joten pääkäsittelyssä ei ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta arvioida A:n henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuutta toisin. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt aihetta epäillä, etteikö A olisi ollut tietoinen pääkäsittelyn ajankohdasta käräjäoikeudessa tai että hänellä olisi ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. Näillä perusteilla KKO katsoi, että asia on voitu tutkia ja ratkaista A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta.

14. Johtopäätöksenään KKO katsoi, että A oli voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja että asian tutkiminen ja ratkaiseminen pääkäsittelyssä ei ollut vaatinut hänen henkilökohtaista läsnäoloaan. Käräjäoikeudessa ei siten ole tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä eikä asian palauttaminen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ole ollut perusteltua.

15. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian Vaasan hovioikeuteen, jonka tuli huomioon ottaen palauttamisen syyn omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen. 

16. KKO:n ratkaisuseloste 

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2022/20220034

17. KKO:n ratkaisu, joka on seikkaperäisesti perusteltu, oli tarpeen julkaista ennakkopäätöksenä, koska rikosasian vastaajien poissaoloja käräjä- samoin kuin hovioikeuden pääkäsittelyissä tapahtuu yllättävän usein. Tässä tapauksessa sitä paitsi hovioikeus on, ilmeisesti asiaa kovinkaan perusteellisesti tutkimatta, päätynyt virheelliseen johtopäätökseen. 

18. Lopuksi totean, että kyseinen tapaus olisi erinomaisen sopiva prosessioikeuden tenttikysymykseksi.

 

Ei kommentteja: