297. Viestintäsalaisuuden loukkaus. Välillinen tekeminen. KKO 2022:32

1. Syyttäjä vaati Lapin käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Syytteen mukaan A oli oikeudettomasti käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta pitämällä sähköpostia auki ja luetuttamalla sitä työntekijällään sen jälkeen, kun B:n työsuhde oli päättynyt.

2. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 27.1.2020 selvitetyksi, että B:n sähköpostia oli seurattu noin viikon ajan sen selvittämiseksi, oliko B:llä ollut asiakastoimeksiantoja, joita hän oli hoitanut omaan lukuunsa työnantajalta salassa. Seuraaminen oli tapahtunut B:n työnantajn edustajan A:n kehotuksesta, ja sen olivat suorittaneet A:n alaiset työntekijät. Käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt RL 38 luvun 3 §:ssä säädettyyn viestintäsalaisuuden loukkaukseen välillisenä tekijänä avaamalla oikeudettomasti B:n sähköposteja 18.7.–26.7.2016 välisenä aikana.

3. A valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

4. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 20.11.2020 A:n menettelyn täyttäneen viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön. Hovioikeuden mukaan B:n työsähköpostiliikenteen seurannan välittömänä tekijänä toiminut taho oli A:n esimiehenä antamien ohjeiden ja työpaikan yleisten menettelytapojen perusteella voinut pitää sähköpostin seurantaa työvelvollisuuksiinsa kuuluvana ja siten omasta näkökulmastaan oikeutettuna, jolloin toiminnan välittömänä tekijänä olleen henkilön menettelyä tämän henkilöllisyydestä riippumatta ei voitu pitää tahallisena. A:n katsominen välilliseksi tekijäksi ei tässä tapauksessa edellyttänyt välittömän tekijän nimeämistä. A voitiin tuomita välillisenä tekijänä viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

5. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että syyte viestintäsalaisuuden loukkauksesta hylätään. Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

6. KKO:ssa oli kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viestintäsalaisuuden loukkaukseen. Mikäli A:n menettely täyttää tunnusmerkistön, arvioitavaksi tulee myös se, onko hänen menettelyssään kysymys toimimisesta välillisenä tekijänä vai tekijänä.

7. KKO totesi, että RL 38 luvun 3 §:n viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistössä tarkoitettu suojauksen murtamisen edellytys täyttyy silloin, kun toiselle kuuluvaa käyttäjätunnusta käytetään luvatta, jos se mahdollistaa tiedon hankkimisen suojatusta viestistä. Toiselle kuuluvaa sähköpostiosoitetta on pidettävä tällaisena käyttäjätunnuksena.

8. Asiassa oli riidatonta, että B:n työsuhteen päättämisen jälkeen B:n työsähköpostiosoitetta on pidetty A:n kehotuksen mukaisesti auki, ja muiden työntekijöiden tehtävänä on ollut seurata sähköpostiosoitteen viestejä. Työsuhteen aikana A:lla on ollut suostumus käyttää B:n työsähköpostiosoitetta työtehtävien hoitamista varten tämän poissa ollessa. Työsuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen B ei kuitenkaan ole antanut erillistä suostumusta työsähköpostiosoitteensa käyttöön. Asiassa ei ole edes väitetty, että hänelle olisi tarjottu mahdollisuus tällaisen suostumuksen antamiseen.

9. Alemmat oikeudet olivat katsoneet, että tekijävastuu on tässä tapauksessa ollut välillistä, eli A on toiminut välillisenä tekijänä, ja hänen edustamansa yhtiön työntekijät ovat olleet välittömiä tekijöitä.

10. KKO totesi, että syytteen teonkuvauksen perusteella A:n menettelyä on luontevinta arvioida varsinaisena tekemisenä. A on työnantajan edustajana antanut työntekijöille kehotuksen B:n sähköpostin auki pitämisestä tarkoituksena seurata sähköpostiliikennettä. Työntekijät ovat tämän jälkeen hankkineet tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. KKO katsoi katsoo, että A:n tekijävastuun täyttymiseksi on riittävää, että hänen menettelynsä seurauksena työsähköpostiosoitetta on pidetty auki ja saatu tieto sähköpostiosoitteen viesteistä. A on siten käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta luvatta ja hankkinut tiedon sähköpostissa olleista viesteistä.

11. Johtopäätöksenään KKO katsoi, että A oli18.–26.7.2016 syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen viestintäsalaisuuden loukkaukseen pitämällä B:n työsähköpostiosoitetta luvatta auki ja hankkimalla tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. A oli tällä menettelyllään oikeudettomasti suojauksen murtamalla hankkinut tiedon toiselle osoitetusta sähköisesti tallennetusta ulkopuoliselta suojatusta viestistä. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

12. KKO:n  tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202232.html 

13. Selvä tapaus, jossa kaikki kolme oikeusastetta päätyivät samaan langettavaan lopputulokseen, tosin alemmat oikeudet katsoivat A;n syyllistyneen tekoon välillisenä tekijänä, KKO varsinaisena tekijänä.

14. Mutta millaiseen rangaistuksen tuomioistuimet A:lle tuomitsivat? Tämä ei ilmene KKO:n julkaisemasta ratkaisuelosteesta, vaan rangaistus, aivan ilmeisesti sakko ja sen määrä, on jostakin syystä jätetty selosteesta pois. Tämä on harmillista, sillä kyllä yleisö, jolle seloste on laadittu, olisi kiinnostunut myös tuomitusta rangaistuksesta. Rikosasiassa ei sitä paitsi ei voida antaa pelkää vahvistustuomiota, jolla vahvistettaisiin ainoastaan vastaajan syyllisyys tai syyttömyys ko. rikokseen. 

15. RL 38 luvun 3 §:ssä kriminalisoidusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.