1. Kolmen eri hallituksen toimikaudella runsaat toistakymmentä vuotta valmisteltu sosiaali- ja maakuntauudistus eli Sote kaatui tälläkin kertaa ryminällä ja vieläpä aivan aivan kalkkiviivoilla. Vielä viime sunnuntaina. siis 3. maaliskuuta, pääministeri Juha Sipilä lausui Ylen pääministerin kyselytunnilla optismisesti, että uudistus saadaan "maaliin" eli hyväksyttyä eduskunnassa. Samaa vakuutti sosiaaliministeri Anka Saarikko torstaina 7. maaliskuuta, vaikka tiesi, että sote kuoptaan seutaavana päivänä. Kuulijat ja tv-katselijat ymmärsivät, että ministereiden puhe oli vain toiveajattelua, sillä hallitus oli ajanut asiassa itsensä umpikujaan.
2. Viimeinen naula sote-arkuun lyötiin torstaina 7. maaliskuuta, jolloin Yle julkaisi Taloustutkimuksella tettämänsä puolueiden kannatuskyselyn tulokset. Kyselyn mukaan keskustan kannatus oli suorastaan romahtanut ennätyksellisen alas eli 14,1 prosenttin, kun suurimman kannatuksen saanutta SDP:tä kannatti kyselyssä 21,3 prosenttia ja kokoomustakin sentään 16,2 prosenttia vastaajista. Aivan keskustan niskaan hengittivät kyselyssä vihreät (13,7 %) ja jopa perussuomalaiset (13,2 %). Voi vain arvailla, miten punaista pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka oli torstaina Baltian matkalla, näki gallupkyselyn tulokset kuultuaan.
3. Pääministerin mitta täyttyi ja hän päätti turvautua suosionsa riippeet pelastaakseen viimeiseen käytössä olleeseen oljenkorteen eli hallituksen eronpyyntöön. Juha Sipilä oli uhannut hallituksen erolla eli "Mäntyniemeen kävelyllä" muita hallituspuolueita jo syksyllä 2015 ja toisen kerran kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisille annettiin potkut hallituksesta ja persuministerit käänsivät takkinsa ja jatkoivat hallituksessa Sinisen tulevaisuuden edustajina. Oikea tapa olisi tietenkin ollut hallituksen ero ja uuden hallituksen muodostaminen virallisessa järjestyksessä.
4. Eduskunnassakin oli viimein havaittu, että sotea ei ehditä käsitellä loppuun kuluvan istuntokauden aikana, joka päättyy 19. maaliskuuta. Eduskunnan puhemiehen Paula Risikon tarkoituksena oli ilmoittaa asiasta puhemiesneuvoston perjantaina kello 10 alkavan kokouksen päätyttyä; puhemiesneuvosoton kuuluvat puhemiehen lisäksi kaksi varapuhemiestä ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajat.
5. Tämä ei kuitenkaan sopinut Juha Sipilälle, sillä se olisi ollut hallitukselle liian nöyryyttävä ratkaisu. Hän päätti vetää välistä ja toimia jo ennen puhemiesneuvoston kokousta. Sipilä oli jo edellisenä iltana pohtinut Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmän jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa eri vaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena Sipilä toi esiin hallituksen eronpyynnön jättämisen. Kesärannan kokouksessa tai sen jälkeen Sipilä otti yhteyden presidentti Sauli Niinistöön ja kertoi aikeestaan eli hallituksen eronpyynnön jättämisestä.
6. Perjantaiaamuna kello 8-9 välillä pääministeri Juha Sipilä kutsui työhuoneeseensa valtioneuvoston linnassa koolle, ei suinkaan koko hallitusta, vaan ainoastaan niin sanotun johtoryhmän eli troikan, johon kuuluvat Sipilän lisäksi ministerit Petteri Orpo ja Sampo Terho. Sipilä kertoi Orpolle ja Terholle, että nyt hän sitten marssii Mäntyniemeen pyytämään hallituksen eroa. Pääministerin ilmoitus tuli Orpolle ja Terholle yllätyksenä, näin he ovat julkisuudessa kertoneet. Halliltuksen muut ministerit, ainakaan kokoomuksen ja sinisten loput ministerit, eivät tietäneet Sipilän sanotusta aikeesta mitään.
7. Perjantaina kello 9.30 jälkeen Valtioneuvoston kanslia julkaisi tiedotteen: "Pääministeri Juha Sipilä pyytää hallituksen eroa tasavallan presidentiltä tänään Mäntyniemessä klo 10.00". Eduskunnan puhemiehelle asia selvisi vasta uutistoimisto STT:n hänelle lähettämästä uutissähköpostiviestistä. Pääministeri Juha Sipilä ja hänen esikuntansa olivat asian johdosta niin täpinöissään, etteivät ehtineet informoida asiasta eduskunnan puhemiestä.
8. Kello 10.00 pääministeri Juha Sipilä marssi salamavalojen loisteessa Mäntyniemeen, vakavan näköisenä ja eropaperi käsissään. Presidentti Sauli Niinistö köpötteli sivuhuoneesta pääministeriä vastaan kainalosauvoihin nojaten. Herrat kättelivät, minkä jälkeen Sipilä lausui maagiset sanansa: "Herra Tasavallan Presidentti, jätän eronpyynnön". Presidentti vastasi: "Hyväksyn eronpyyntönne. Samalla pyydän, että valtioneuvosto jatkaisi toimitusministeristönä, kunnes uusi valtioneuvosto on valittu". Tämän jälkeen herrat taas kättelivät - vaikka Sipilä ei ollut vielä poistumasta tilaisuudesta - minkä jälkeen Niinistö ohjasi, saatuaan adjutantilta kainalosauvan myös oikeaan käteensä, pääministerin sivuhuoneeseen. Syntyi vaikutelma, että siinä he nyt astelevat, korkeimman valtiovallan käyttäjä, molemmat hieman raihnaisina. Presidentti fyysisesti ja pääministeri omaa sisintään kuunneltuaan miele maassa ja surkean näköisenä.
9. Pääministeri Juha Sipilä esittämä eronpyyntö on sikäli hieman vajavainen, ettei siitä käy suoraan ilmi, kenen tai minkä eronpyynnön hän oikeastaan presidentille esitti. No, toki Sipilä esitti, hänen tarkoituksenaan ainakin oli niin tehdä, ei vain omaa vaan koko hallituksen eronpyynnön. Sitä paitsi pääministerin eroaminen merkitsisi automaattisesti koko hallituksen eroa.
10. Julkisuudessa on todettu, ja tähän myös korkeasti koulutetut ja kokeneet valtiosääntö-ja hallinto-oikeuden asiantuntijat ja perustuslakivaliokunnassa kävijät ovat yhtyneet, että kun pääministeri esittää presidentille hallituksen eronpyynnön, asia on sillä selvä. Ts. tasavallan presidentti on sidottu päämisterin pyyntöön, jolloin hänen velvollisuudekseen jää vain kutsua pääministeri luokseen, kätellä tätä ja ilmoittaa, että asia on tällä selvä. Sekä esittää pyyntä, että hallitus jatkaa juoksevia asioita hoitavana toimitusministeristönä,
11. Perustuslain 64 § ei ole kuitenkaan yksiselitteisen selkeä. Sen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Lainkohdassa ei mainita, kuka esittää presidentille hallituksen eronpyynnön ja mitä tuon pyynnön esittäminen hallitukselta edellyttää. Selvää kuitenkin on, että pääministeri toimii hallituksen edustajana eli juuri hän menee presidentin puheille, koko hallitusta käyntiin ei siten tarvit
12. Nyt tullaan asian ytimeen eli kysymhykseen siitä, voiko pääministeri noin vain yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä? Näin näyttää nyt tapahtuneen, sillä selvää on ensinnäkin, ettei eron pyytämisestä ollut päätetty hallituksen istunnossa tai edes missään ministerivaliokunnassa. Päätöksen eronpyynnöstä teki pääministeri Juha Sipilä yksin, minkä jälken hän kertoi asiasta aamutuimaan perjantaina klo 8.30 troikalle eli Petteri Orpolle ja Sampo Terholle. Muille ministereille, joita on hallituksessa pitkälti toistakymmentä, ei hiiskuttu mitään; toki Sipilä oli informonut jo edellisenä iltana Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmää.
13. Petteri Orpolle ja Sampo Terholle asia tuli, kuten he ovat kertoneet, yllätyksenä. He olivat ilmoittaneet Sipilälle olevansa asiasta eli hallituksen erosta toista mieltä, mutta eivät olleet toisaalta vastustaneet Sipilän Mäntyniemen visiittiä.
14. Minusta on selvää, että pääministerin suunnitelma eronpyynnön jättämisestä tulisi käsitellä ja päättää koko hallituksen istunnossa. Halllituksen ero on niin tärkeä ja koko maata koskeva asia, ettei siitä voida päättää pienessä piirissä eli hallituksen kolmen ministerin kesken (troikassa) noin 10-15 minuutin rupattelun jälkeen. Ei varsinkaan, kun kahden hallituspuolueen eli kokoomuksen ja sinisten napamiehet ilmoittivat Sipilälle, että he eivät ole hallituksen erosta samaa mieltä.
15. Vaikka mediasa puhutaan "Juha Sipilän hallituksesta", pääministeri ei voi tietenkään yksin sanella hallituksen päätöksiä, saati sitten päättää yksin hallituksen erosta! Se olisi järjen vastaista; hallitus ei ole vapaasti pääministerin yksin käskytettävissä, sillä kysymyksessä on maan eli Suomen hallitus, ei pääminsterin hallitus.
16. Miten presidentti Sauli Niinistön olisi järkevästi ajatellen tullut toimia? Kun pääministeri Sipilä kertoi hänelle torstai-iltana aikeistaan jättää perjantaina hallituksen eroanomus, presidentin olisi tullut miettiä asiaa parikymmentä minuuttia ja soittaa sen jälkeen Sipilälle ja toppuutella täpinöissään ja kannatusmittauksen tuloksesta ärsyyntynyttä pääministeriä suunnitelmissaan. Ts. presidentin olisi tullut yrittää saada Sipilä tulemaan järkiinsä ja luopumaan halllituksen eronpyynnön jättämisestä, johon ei ollut mitään pakottavaa syytä.
17. Miksi olisi pitänyt? Siksi, ettei hallituksen erolla näin lähellä eli vain viisi viikkoa ennen 14. huhtikuuta pidettäviä eduskuntavaaleja olisi mitään mieltä, vaikka oli selvää, että sote-uudistus kaatuisi eduskunnassa. Suomessa, EU:ssa, Euroopassa ja koko maailmassa on tapahtumassa tai saattaa milloin tahansa tapahtua merkittäviä asioita, joihin Suomessakin on syytä varautua. Maassa tulee olla epävakaissa olosuhteissa toimintakykyinen ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva poliittinen hallitus eikä vain jokin epämääräinen toimitusministeristö.
18. Juha Sipilän hallitus joutuu toimimaan nyt jo viisi viikkoa ennen vaaleja ja sen jälkeen ties miten kauan pelkästään toimitusministeristönä. Samaan aikaan Suomen tulee valmistautua ottamaan vastaan kesäkuun alussa Euroopan Neuvoston puheenjohtajamaan tehtävät, mikä välttämättä edellyttäisi, että maassa on toimintakykyinen poliittinen hallitus. Miten näin epäviisaasti ja vastuuttomasti ylipäätään voidaan maassa ja valtion korkeimmissa tehtävissä toimia, eli jättää maa ilman poliittista hallitusta?
19. Selvää on, että Juha Sipilän ratkaisun takana on voimakas ketutus hänen johtamansa puolueen edelleen hupenevan kannatuksen takia. Hän lanseerasi neljä vuotta sitten toimintaohjekseen tulos tai ulos -periaatteen. Nyt hallitus on eronnut, mutta eihän Sipilä ole mihinkään "ulos" suinkaan ole poistunut, vaan hän aikoo johtaa hallitusta kuten tähänkin asti ja vielä vaalien jälkeenkin, vaaikka todennäköisesti tulee kärsimään niissä melkoisen tappion.
20. Juha Sipilä päätti lyödä pillit pussiin ja kskittyä seuraavat viisi viikkoa keskuatn vaalityöhön eri puolella Suomea. Tämä ei minusta osoita vastuuskantoa, vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Rotat jättävät uppoavan laivan, on vanha totuus, ja se pätee nyt myös Sipilän toimintaan. Pidettyään häthätää perjantaina tiedotustilaisuuden, Sipilällä oli niin kiire vaalikentille, ettei hän malttanut infossa vastata kuin pariin kolmeen hänelle esitettyyn kysymykseen.
21. Tiedotustilaisuuden jälkeen Juha Sipilä putkahti julkisuuteen - yllätys yllätys - Riihimäen Kauppakeskeskus Atomissa sijaitsevan Prisman aulassa, jossa hän tapasi lähinnä keskustalaisia kannattajiaan. Kun kuli radiosta asiasta, menin paikalle, sillä asun 156 metrin päässä Kauppakeskua Atomin lähimmältä ulko-ovelta. Nappsin tilaisuudessa yllä olevan blogikuvan. Riihimäeltä Sipilän vaalikaravaani jatkoi Hämeenlinnaan ja sieltä vielä iltamyöhään Forssaan. Lauantaina Sipilän vaalimatka suuntautui Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen.
22. Todellinen syy Juha Sipilän jättämään eronpyntöön oli tietenkin Ylen 7.3. julkaisema vaaligallup, joka ennustaa Sipilän johtamalle keskustalle murskatappiota vaaleissa. Tulos tai ulos -jaarittelu on pelkkää retorikkaa, samoin puhe vastuunkannosta. Sipilä on menettelyllään johtamassa maan myös kansainvälisessä katsannossa aika outoon tilanteeseen juuri ennen vaaleja. Tästä Sipilä viis vesisaa, sillä hänen päätavoitteenaan on menestyminen vaaleissa ja vaalitaistelun käyminen "puhtaalta pöydältä" , so. ilman hallituksen johtamisesta aiheutuvia velvollisuuksia.
6 kommenttia:
Sipilän ongelma oli se, että jos hallitus on kasassa, niin hänellä on van oppositio vaalikentillä sätittävänä. Nyt kun hän kaatoi hallituksen, niin hän voi vapaasti syyttää epäonnistumisista Kokoomusta, niinkuin Pekka Puskan suulla tapahtuikin suunnilleen 10 min sen jälkeen kun tieto eronpyynnöstä tuli.
Presidentin on myönnettävä pääministerin (ja hallituksen) ero pääministerin sitä pyydettyä. Sen jälkeen presidentillä on kaksi vaihtoehtoa: joko pyytää valtioneuvostoa jatkamaan toimitusministeristönä tai esittää valtioneuvostolle toivomus eronpyynnön peruuttamisesta.(HE 1/1998 s. 115).
Jos presidentti olisi esittänyt em. toivomuksen, asia olisi varmaankin pitänyt käsitellä valtioneuvoston istunnossa.
"voiko pääministeri noin vain yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä?"
Tuntuu juridisestikin ajatellen hiukan kaukaa haetulta, että asiaa olisi pitänyt käsitellä koko hallituksessa ja erimielisyyden sattuessa äänestää kuin kollegisessa tuomioistuimessa. Mitä tapahtuisi, jos kepu ja persut olisivat äänestäneet jatkon puolesta? Olisiko hallitus jatkanut "tynkänä" näiden toimesta pääministerin sijaisen johdosta. Eiköhön luontevinta ole ajatella, että se on siinä, kun pääministeri yksin arvioi, että tämä oli tässä.
(Toki poliittisesti fiksuinta tulevaakin yhteistyötä ajatellen olisi ollut informoida koko hallitusta. Ehkä syynä oli aikataulu: piti ehtiä nöyryyttämään muut ennen kun Risikko ehti nöyryyttää Sipilää viheltämällä pelin poikki. Tämä on epäilemättä syynä myös tämän informoimattomuuteen.)
Sitä jäin miettimään mitä silloin tapahtuisi jos pääministeri (esim suivaantuneena persujen hillopurkkiin tai hallituskumppaneihinsa kokonaisuudessaan) olisi ilmoittanut, ettei hallitus ole käytettävissä edes toimitusministeriönä. Tämä on spekulaatiota, koska silloinhan jäisi omakin palkka saamatta.
Muutoin tyydyn toistamaan eilisen kommenttini Jyrki Virolaisen blogissa:
Kyllähän tuo oli varsin arvoton poliittinen näytelmä, kuten päivän Hesari kertoi. Kepuu pettää aina!
Poliittisen hallituksen puutetta en sen sijaan suuresti surisi, koska viiden viikon päästä olevien vaalien jälkeen meillä on joka tapauksessa vähintään pari kuukautta toimitusministeristö, kunnes uusi hallitus on valittu. Veikkaan, että hallitusneuvottelut tulevat viemään pitkään, kun Rinne kilpailuttaa kokoomusta ja kepua.
Eniten surettavat tavalliset ihmiset, jotka jäivät taas kerran sotea vaille. Luulen, että maakuntamalli on ainoa toimiva, koska edellisen hallituksen aikana nähtiin, että kuntia ei saada supistettua riittävästi ja asiantuntijoiden parhaana pitämä viiden erva-alueen malli ei ollut perustuslain mukainen. Maakuntien määriä olisi sitten jatkossa voitu pikkuhiljaa supistaa, kun havaitaan, että pieninpien hartijat eivät kestä.
Kaikkea voi tietenkin sattua, varsinkin teoriassa!
Turha kuitenkin spekuloida liiaksi. Erittäin todennäköistä olisi nimittäin ollut, että hallitus olisi ollut täysin yksimielinen eroanomuksen esittämisestä. Sillon asia olisi käsitelty kuitenkin asianmukaisessa järjestyksessä.
Mikä ihmeen kiire Sipilällä oli rynnätä Mäntyniemeen aamutuimaan heti parjaintaina kllo 10.00? Tieenkin se, ettei eduskunnan puhemiesneuvosto olisi ehtinyt viheltää sotepeliä poikku ja todeta, että sotea ei enää käsitellä! Silloin Sipilä tuskin olisi esittänyt hallituksen eronpyyntöä.
Sipilän toiminnassa on kyse on poliittisesta pelistä ja taktikoinnista vaaleja ajatelleen. Menettely osoittaa Sipilässä pelurin ominaisuuksia, muttei yhään valtiomiesmäistä otetta! No, vaalien jälkeen hän joutunee toteamaan, että se oli nyt tässä. Hän ei saanut sotea MAALIIIIN ja menetti äänestäjien luottamuksen!
Sipilän eronpyyntö ei voi rinnastaa laivan kapteenin pakoon uppoavasta laivasta. Näin siksi, että hallitus ei ollut missään toimintakykyään koskevassa kriisissä, koska hallituskumppanit olisivat halunneet jatkaa yhteistä matkaa.
Sipilän eronpyyntöä voidaan verrata siihen, jos laivan kapteeni määräisi laivan evakuoitavaksi, vaikka mitään hätätilannetta ei olisi olemassakaan. Jos kyseessä ei ole evakuointiharjoitus, toiminnassa ei ole mitään järkeä! Sipilän vetoaminen "tulos tai ulos"-periaatteeseen on tähän nähden hyvin tekopyhää.
"No, vaalien jälkeen hän joutunee toteamaan, että se oli nyt tässä"
Eikö hän ole tuota vähän pedannut sanoessaan, että ei ole käytettävissä kepun puheenjohtajaksi, jos kannatus on galuppien luokkaa.
Selkosuomeksi: ei asetu edes ehdokkaaksi, ettei puoluekokous nöyryytä valitsemalla jonkun toisen.
Kyllä Suomen etu on, että Sipilä palaa johtamaan jotain Pk-yritystä. Kokemus on osoittanut, että mieluummin sitten ns poliittinen broileri kuin amatööri, joka ei osaa alan temppuja. Joku taitavampi ei olisi sotkenut työmarkkinoita ja olisi saanut soten ajoissa maaliin.
Lähetä kommentti