perjantai 8. maaliskuuta 2019

143. Arvokuljetuksen ryöstö. Rangaistuksen mittaaminen (KKO 2019:21)

1. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta tai määräämisestä näyttää olevan korkeimman oikeuden (KKO) suosiossa mitä valitusluvan myöntämiseen tulee. Vuonna 2017 KKO antoi tästä asiasta 13 ennakkopäätöstä (prejudikaattia) ja viime vuonna 2018 niin ikään 13 ennakkopäätöstä. Tuskin mistään muusta asiasta on annettu näin paljon ennakkopäätöksiä kahden vuoden aikana. Vuonna 2015 mitaamisesta annettiin vain neljä  ja vuonna 2016 kolme ennakkopäätöstä.

2. Eilen KKO antoi vuoden ensimmäisen rangaistuksen mittaamista koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2019:21), jossa on kysymys RL 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetyn koventamisperusteen soveltamisesta. Lainkohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaosuuden johdosta tai muutenosoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskysitä. Mainittua seikkaa voidaan kutsua nimellä rikoksen uusimisperuste.

Ratkaisuseloste KKO 2019:21

3. Vaikka asiaa ei KKO:n ratkaisuselosteessa kerrotakaan, tapauksessa on kysymys 9. helmikuuta 2016  tapahtuneesta arvokuljetusauton ryöstön yrityksestä Helsinki -Turku E 18-moottoritiellä Salon kaupungin Suomusjärven kohdalla. Asiasta KKO:een valittaneet A ja B oli olivat yhdessä eräiden muiden mieshenkilöiden kanssa yrittäneet ryöstää auton kuljettaman noin 900 000 euron arvoisen omaisuuden. He sulkivat tien, sytyttivät auton palamaan, ampuivat yhden laukauksen auton ohjaamoon ja pakottivat autoa kuljettaneen miehen ulos autosta. Tekijät yrittivät räjäyttää arvokuljetusauton kyljen auki, mutta räjähde ei lauennut, jolloin ilman saalista jääneet miehet pakenivat paikalta. Tekijöistä neljä miestä saatiin myöhemmin kiinni ja asetettiin syytteeseen.

4. Kiinni saaneet neljä miestä tuomitiin alemmissa oikeuksissa törkeän ryöstön yrityksestä vankeusrangaistuksiin. Rangaistuksia määrättässä ja mitattessa sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeus että Turun hovoikeus, jonne A ja B valittitvat, ottivat RL 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla huomioon sen, että kumpikin heistä oli jo kerran aikaisemmin tuomittu pitkähköihin vankeusrangaistuksiin samankaltaisista teoista. B oli tuomittu 2011 tapahtuneesta arvokuljetuksen ryöstön yrityksestä Loimaalla ja A puolestaan Suomen Pankin pihalla Turussa vuonna 2007 tapahtuneesta arvokuljetysryöstöstä.

5. Varsinais-Suimen käräjäoikeus antoi nyt kommentoitavassa jutussa tuomion 4.11.2016 ja Turun hovioikeus  7.7.2017.

6. KKO myönsi A:lle ja B:lle valitusluvan siltä osin kuin rangaistuksen mittaamisessa oli sovellettu mainittua rikoksen uusimiseen perustuvaa  koventamisperustetta. Kysymys oli yksinkertaisesti siten kysymys (vain) siitä, olivatko RL 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut koventamisperusteet teossa täyttyneet.

7. KKO päätyi koventamisperusteen osalta samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, eikä alentanut hovioikeuden tuomitsemia rangaistuksia. 

8. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeän ryöstön yrityksestä 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrngaistukseen ja B:n samasta rikoksesta ja hänelle kokonaan täytäntöönpantavaksi  määrätystä 1 vuoden 10 kuukauden 20 päivän jäännösrangaistuksesta 8 vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeus katsoi, että koventamisperusteen vaikutus A:n ja B:n rangaistuksiin oli neljäsosa. 

9. Turun hovioikeus päätyi koventamisperusteen vaikutuksesta rangaistuksiin samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus katsoen, että rangaistuskäytännön mukainen rangaistus törkeän ryöstön yrityksestä (siis ilman koventamisperustetta) oli 5 vuotta vankeutta. Hovioikeus kuitenkin alensi A:n vankeusrangstuksen 6 vuoteen 3 kuukauteen ja B:n rangastuksen 6 vuoteen 9 kuukauteen. Tässä kohdon hovioikeus mm. katsoi, etteivät syytetyt olleet teollaan vakavalla tavalla vaarantaneet liikenneturvallisuutta moottoritiellä Salossa, jossa ryöstön yritys tapahtui; käräjäoikeus oli ollut tästä asiasta toista mieltä..

10. KKO perusteli, kuten se nykyisin säännönmukaisesti muutenkin tekee, ratkaisuaan varsin laajasti ja seikkaperäisesti selostaen aluksi RL 6 luvun esitöitä ja aikaisemmin kyseisen koventamisperusteen soveltamisesta antamiaan ratkaisujaan. Tämän jälkeen perusteluissa pohdittiin, jälleen yksityiskohtaisesti, koventamisperusteen soveltamisen edellytyksiä erikseen A:n ja B:n osalta. Johtopäätöksenään KKO päätyi kysymyksen suhteen samaan tulokseen kuin käräjä- ja hovioikeuskin.

11. Tämä ei ollut mikään yllätys. Kun syksyllä 2017 huomasin KKO:n asiassa myöntämän valitusluvan (VL 2017:98), ihmettelin, miksi näin selvää asiaa ylipäätään on tapeen ottaa KKO:ssa tutkittavaksi. Edellä mainitun Loimaalla  2011 tehdyn vastaavanlaisen törkeän ryöstön yrityksen, johon syytetty B siis oli osallistunut,  KKO oli valitusluvan myönnettyään ottanut tutkittavakseen ja antanut siitä ennakkopäätöksen KKO 2013:85. Tuossakaan asiassa KKO ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua.

12. KKO myönsi A:lle ja B:lle valitusluvan syksyllä 2017; KKO ei ilmoita päivää, jolloin lupa on myönnetty. Ratkaisuselosteessa KKO 2019:21 mainita asian esittelypäivää, jolloin asia KKO siis tosiasiallisesti on ratkaissut asian. KKO:n kirjaamosta saamani tiedon mukaan esittely pidettiin 8. huhtikuuta 2018.  Esittelyn jälkeen asikairjat ovat kiertäneet kaikilla jäsenillä. Tässä tapauksessa kierto ksti peräti 11 kuukautta ennen kuin ratkaisu annettiin.  Ehkä jäsenet ovat ajatelleet, että mikäpä kiire tässä on, sillä ovathan A ja B kiven sisällä rangaistustaan kärsimässä  tai suorittamassa. Mutta kohta heidät on aika laskea ehdonalaiseen vapauteen.

13. KKO ilmoitti vielä vuonna 2013 kotisivuillaan ja Finlexissä julkaisemissaan ratkaisuselosteissa myös asian esittelypäivän. Kun olin jossakin tai joissakin blogikirjoituksissa hieman kritisoinut pitkiä kiertoaikoja,  KKO päätti, ei suinkaan lyhentää kiertoa, vaan yksinkertaisesti poistaa selosteista esittelypäivää koskevan maininnan. Asian esittelypäivä on julkista tietoa, jota voidaan kysyä KKO:n kirjaamosta.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olikohan vastaaja kiven sisällä myös ratkaisussa 2019:22? Hovioikeuden tuomio on annettu 10.4.2017 ja valitusaika siis päättynyt 9.6.2017. Siten asia on viipynyt KKO:ssa kaikkiaan vuoden ja 9 kuukautta. Vastaaja sai käräjäoikeudessa (tuomio 12.7.2016) yli neljä vuotta ja hovioikeudessa 3 vuotta. KKO hylkäsi syytteen. Todennäköisempää on, että (mahdollisesti) ensikertalaisena vastaaja oli istunut koko tuomion jo hyvissä ajoin ennen KKO:n tuomion antamista.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi tarkoittaa edellä siis KKO:n tänään antamaa ennakkopäätöstä KKO 2019:22. Siinä KKO hylkäsi kaikki syytettyä vastaan ajetut syytteet. Äänestys 4-1. Pikaisesti ratkaisuselosteen luettuani olisin itse samaa mieltä vähemmistöön jääneen oikeuneuvos Huovilan kanssa.

Ilmeisesti KKO:lle valituksen tehnyt syytetty ei ole ollut tuomioistuinkäsittelyn aikana vangittuna.

Anonyymi kirjoitti...

Milloin pitää rikosasiassa puhua syytetystä ja milloin vastaajasta?

Anonyymi kirjoitti...

Vielä ratkaisusta KKO 2019:22: minusta olisi yllättävää, ettei vastaaja olisi ollut vangittuna tuomioistuinkäsittelyn aikana, kun käräjäoikeuden tuomio oli yli neljä vuotta. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että Suomessa on perinteisesti hätävarjelun kynnys asetettu liian korkealle. Nyt KKO arvioi sitä, olisiko vastaajalta voinut edellyttää noissa olosuhteissa toisenlaista toiminta. Tilanteet ovat sellaisia, ettei niissä voi kovin analyyttiseen arviointiin ryhtyä. Minä kyllä pitäisin KKO:n kantaa perusteltuna.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi blogin nimi on muutettu tuollaiseksi sekakieliseksi? Kuitenkin täysin suomenkielinen blogi kyseessä ja rule of law -termille on suomenkielisiäkin vastineita ( laillisuusperiaate, legaliteettiperiaate, oikeusvaltioperiaate).

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta rule of law on hyvä nimi, ja kaikki Suomessa kyllä sen ymmärtävät. Oikeusvaltio -blogi olisi liian mahtipontinen - sitä käyttävät nykyisin iskulauseena kaikki poliitikot! Blogissa käsitellään myös muita kuin prosesioikeudellisia kysymyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka “Rule of law –blogi” nimeä voidaan perustellusti sanoa sekakieliseksi, niin se kuvaa paremmin blogin sisältöä kuin ”Prosessioikeus –blogi”.

Toisaalta blogissa käsitellään oikeudellisia asioita niin laajasti, että sen nimi voisi olla ”Oikeudellisten asioiden –blogi”.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Blogin nimen tulee olla riittävän "iskevä" ja lyhyt.