234 a. Hovioikeuden pääkäsittely. KKO 2021:36.

1. Oulun käräjäoikeus oli l7.5.2019 lukenut syytetty A:n syyksi törkeän kirjanpitorikoksen ja törkeän veropetoksen sekä tuominnut hänet näistä teoista yhteiseen yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli jättänyt merkitsemättä yhtiönsä kirjanpitoon ja ilmoittamatta verottajalle laskusaatavia urheiluseuralta, jolla ei ollut varoja laskujen maksamiseen.

2. A valitti tuomiosta Rovaniemn hovioikeuteen ja vaati, että syytteet hylätään tai että hänet jätetään ainakin rangaistukseen tuomitsematta. A vatti, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn hänen itsensä kuulemiseksi todistelutarkoituksessa. Lisäksi A nimesi kuultavaksi todistajana yhtiön tilintarkastajana toimineen henkilön. 

3.  Hovioikeus hylkäsi A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus katsoi, että kysymys oli A:n tahallisuuden arvioinnista ja tekojen oikeudellisesta arvioinnista. Käräjäoikeus oli tuomiossaan seikkaperäisesti selostanut asiassa esitetyn näytön. A ei ollut valituksessaan väittänyt, että näyttö olisi kirjattu tuomioon virheellisesti. Ottaen huomioon riidattomiksi todetut seikat ja sen, että asiassa oli pääosin kyse näytöstä tehtävistä johtopäätöksistä ja menettelyn oikeudellisesta arvioinnista, hovioikeus katsoi, että asiassa ei voinut jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella mitään varteenotettavaa epäilystä käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta. Henkilötodistelun uudelleen vastaanottamisella ei ollut saatavissa ratkaisuun vaikuttavaa lisäselvitystä. Myöskään asian laatu ja merkitys eivät edellyttäneet pääkäsittelyn toimittamista.

4. Tutkittuaan A:n valituksen hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

5. KKO myönsi A:lle valitusluvan siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt hänen vaatimuksensa pääkäsittelyn toimittamisesta. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen. Vastauksessaan syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

6. Perustelujesan alussa KKO selosti tapaukseen sovellettavien säännösten sisältöä.

7.  Hovioikeuden on OK 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

8. OK 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatussa 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

9. .Lain perustelujen (HE 105/2009 vp) mukaan pääkäsittelyn toimittamista voidaan KKO:n mukaan pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella ainakin silloin, kun ratkaistavana on vain oikeudenkäyntiä koskeva kysymys, valitus on selvästi perusteeton tai riidaton taikka kun kysymyksessä on yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä voidaan taas pitää asiaa, joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esimerkiksi rikoksen törkeys ja rangaistuksen ankaruus ovat huomioon otettavia tekijöitä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle (HE 105/2009 vp s. 68).

10. KKO totesi, että se on antanut lukuisia ennakkopäätöksiä hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely. Pääkäsittelyn toimittamista ei ole pidetty selvästi tarpeettomana asian laadun ja merkityksen vuoksi esimerkiksi ratkaisussa KKO 2012:99, jossa 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu vastaaja oli vaatinut rangaistuksen lieventämistä henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella, eikä ratkaisussa KKO 2014:56, jossa vastaaja oli tuomittu viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ratkaisun KKO 2014:74 mukaan pääkäsittelyn toimittaminen ei ollut selvästi tarpeetonta, kun vastaajan ja syyttäjän vaatimukset hovioikeudessa olivat rangaistuksen määräämisen osalta poikenneet täysin toisistaan ja hovioikeus oli päätynyt korottamaan rangaistusta tuntuvasti. Pääkäsittely oli asian laadun ja merkityksen vuoksi toimitettava myös ratkaisussa KKO 2016:54 käsitellyssä tapauksessa, jossa liike-elämässä toimivat, aiemmin rikoksista rekisteröimättömät vastaajat, oli tuomittu törkeästä kavalluksesta vankeusrangaistuksiin ja jossa asialla oli merkitystä yleisemminkin arvioitaessa heidän luotettavuuttaan liike-elämässä.

11. Kyseisessä tapauksessa A oli vaatinut hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista. Hän ei ollut maininnut, missä tarkoituksessa pääkäsittely olisi toimitettava, eikä perustellut vaatimustaan tarkemmin. A on kuitenkin nimennyt asiassa kuultavaksi itsensä todistelutarkoituksessa ja todistajaksi yhtiön ja yhdistyksen tilintarkastajana toimineen henkilön. A on kiistänyt tahallisuutensa molemmissa syytekohdissa sillä perusteella, ettei hän ollut käsittänyt kirjanpidon ja veroilmoitusten tietojen virheellisyyttä. Kirjaustapa oli perustunut tilintarkastajan neuvoihin. A ei ollut yrittänyt välttää veroja tai tavoitellut mitään hyötyä, koska saatavien tuloutuminen kassaan oli ollut hyvin epävarmaa.

12. KKO totesi, että edellä todetuin tavoin pääkäsittelyn toimittaminen rikosasian vastaajan sitä vaatiessa on selvä pääsääntö, josta voidaan poiketa vain laissa mainittujen ehtojen täyttyessä. Valittajalla itsellään on yleensä oikeus halutessaan tulla kuulluksi myös hovioikeudessa. Sen sijaan velvollisuudesta ottaa toimitettavassa pääkäsittelyssä vastaan muuta näyttöä säädetään erikseen OK 26 luvun 15 §:ssä.

13. Asian laadun ja merkityksen osalta KKO totesi, että A on tuomittu törkeiksi kvalifioiduista talousrikoksista yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikosten laatu ja tuomitun rangaistuksen ankaruus merkitsevät sitä, ettei asia ole ollut A:lle vähämerkityksellinen. A harjoittaa urheiluun ja yhdistystoimintaan liittyvää liiketoimintaa, minkä yhteydessä väitetyt teotkin on tehty. A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Rikosasialla voi olla merkitystä, kun A:n luotettavuutta liiketoiminnassa myöhemmin arvioidaan (ks. myös KKO 2016:54, kohta 17).

14. Lisäksi asiassa on ollut kysymys jossakin määrin epätyypillisestä talousrikoksesta. Vaikka tosiseikat ovat olleet monilta osin riidattomat, hovioikeuden arvioitavina ovat KKO:n mukaan olleet A:n valituksen johdosta olleet hänen tahallisuutensa, tekojen törkeys kokonaisuutena sekä määrättävä rangaistusseuraamus.

15. Johtopäätöksenä KKO katsoi, ettei asia ole ollut laadultaan tai merkitykseltään sellainen, että pääkäsittelyn toimittaminen olisi ollut selvästi tarpeetonta. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa pääkäsittely A:n itsensä kuulemiseksi.

16. Jatkokäsittelyä varten asia oli palautettava Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tuli järjestää ainakin niin sanottu suppea pääkäsittely. Tässä yhteydessä A:lla on oikeus tulla kuulluksi paitsi seuraamuksesta myös esimerkiksi tahallisuuteen, syyksilukemiseen ja kvalifiointiin vaikuttavista seikoista.

17. Huomionarvoista ja hieman uutta on tapa, jolla KKO antoi hovioikeudelle ohjeita asian jatkokäsittelyä silmällä pitäen. KKO lausui, että  asia palautetaan hovioikeuteen valitusasian valmisteluun. A on nimennyt hovioikeudessa itsensä lisäksi kuultavaksi myös yhtiön ja yhdistyksen tilintarkastajana toimineen henkilön. Asiassa on hovioikeuskäsittelyn jälkeen toimitettu lisätutkintaa, ja syyttäjä on KKO:ssa antamassaan vastauksessaan vedonnut uuteen todisteluun. Hovioikeuden on valmistelussa arvioitava, onko asiassa sellaisia riitaisia ja asian lopputuloksen kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka edellyttävät suullisen todistelun vastaanottamista, ja mikä todistelu on tarpeellista.

Sivun alkuun

234. KKO 2021:31. Raiskaus. Näytön arviointi. DNA-tutkimustuloksen merkitys todistelussa

 1. Kuten olen useissa blogikirjoituksissa osoittanut, korkein oikeus (KKO) on antanut viime aikoina lukuisia ennakkopäätökseksi tarkoitettuja ratkaisuja näytön arvioinnista sekä henkirikosasioissa että etenkin seksuaalirikosasioissa. Tämä osoittaa peräti virheellisiksi ne oikeuskirjallisuudessa esitetyt väiteet, joiden mukaan KKO ei tutki juuri lainkaan näyttökysymyksiä.

2. Toissa päivänä 19.5.2021 KKO antoi jälleen uuden tuomion näytön arvioinnista raiskausta koskevassa asiassa; tapauksessa on kyse mm. DNA-tutkimustulosten merityksestä todistelussa (KKO 2021:31).

3. Syyttäjä on vaatinut Helsingin käräjäoikeudessa mieshenkilö  A:lle rangaistusta raiskauksesta sillä perusteella, että A oli käyttämällä hyväkseen naishenkilö B:n tiedotonta tilaa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa tämän nukkuessa. A oli syytteen teonkuvauksen mukaan avannut B:n mekon, vetänyt hänen sukkahousunsa alas ja työntänyt siittimensä B:n peräaukkoon. Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

4. A on kiistänyt syytteen. Hän ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.

5. Helsingin käräjäoikeus (käräjätuomari  Essi-Konttinen- Di Nardo ja lautamiehet)  tuomitsi 11.1.2019 A:n syytteen mukaisesta raiskauksesta 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvausvelvollisuuteen B:lle.

6 . Helsingin hovioikeus on 10.1.2021, äänestyksen 2-1 jälkeen,  A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen. Hovioikeuden enemmistö katsoi, ettei asianomistajan kertomus ole saanut riittävästi tukea esitetystä todistelusta. Hovioikeuden mukaan DNA-tutkimustuloksista ei voinut tehdä johtopäätöksiä asiassa, koska ne olivat ainoastaan viitteellisiä. Riittävällä varmuudella ei ole voitu poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että asianomistaja olisi unissaan säikähtynyt ja erehtynyt luulemaan vastaajan työntyneen häneen. A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily. Eri mieltä  ollut jäsenen ei muuttanut käräjäoikeuden langettavan tumion lopputulosta.

7. KKO myönsi B:lle valitusluvan. Valiuksessaan B vaati hovoikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Vastauksessaan A vaati valituksen hylkäämistä. 

8. KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jonka ajankohtaa ei KKO:n ratkaisuselosteessa mainita.

9. KKO:ssa oli B:n ratkaistavana kysymys siitä, osoittaako esitetty näyttö A:n menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn raiskaukseen vai jääkö hänen syyllisyydestään vähintäänkin varteenotettava epäily.

10. KKO:n perustelut ilmenvät oikeduen julkaisemasta ratkaisuselosteesta. 

Ratkaisuseloste KKO  2021:31

12. KKO:n  mukaan asiassa oli riidatonta, että A ja B eivät olleet tunteneet toisiaan entuudestaan eikä heillä ollut ollut keskenään mitään romanttista kanssakäymistä. He olivat tapahtunutta edeltäneenä iltana viettäneet aikaa eri seurueissa anniskeluravintolassa, B muun muassa todistaja C:n ja A muun muassa todistaja D:n kanssa. Anniskeluravintolan sulkeuduttua varhain aamuyöllä he olivat nelistään siirtyneet jatkoille C:n asunnolle, joka on 25 neliömetrin kokoinen yksiö. Asunnolla vietetyn ajan jälkeen C ja D olivat asettuneet C:n sängylle, ja A ja B olivat käyneet nukkumaan lattialle sängyn viereen levitetyn petauspatjan eri päätyihin.

13. Aamulla C oli soittanut hätäkeskukseen ja kutsunut paikalle poliisipartion.  B oli kertonut partiolle A:n raiskanneen hänet hänen nukkuessaan. A ja B oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin.

Asiassa esitetty näyttö

Asianomistaja B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

14. B on kertonut käyneensä nukkumaan lattialle asetetulle patjalle mekkoon ja sukkahousuihin pukeutuneena ja heränneensä siihen, että A oli tunkeutunut peniksellään hänen peräaukkoonsa. Kun B oli havahtunut, A oli säpsähtänyt ja käynyt takaisin makuulle. B oli havainnut mekkonsa vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen reisien puolivälin tasolla. Alushousuja hän ei ollut tuolloin käyttänyt. B oli lähes välittömästi soittanut patjan vieressä olevalla sängyllä nukkuneelle C:lle. C oli tullut hänen viereensä, jolloin B oli kertonut tälle A:n raiskanneen hänet tunkeutumalla hänen peräaukkoonsa.

Muu tapahtumainkulkua koskeva henkilötodistelu Korkeimmassa oikeudessa

15. Todistajana kuultu C on kertonut heränneensä B:n puhelinsoittoon ja menneensä tämän viereen lattialle, missä B oli istunut patjalla ja ollut hätääntynyt. B oli tuolloin kertonut C:lle, että A:n penis oli ollut hänen peräaukossaan. C oli B:n pyynnöstä kädellä kokeillen todennut, että B:n mekon vetoketju oli ollut auki ja sukkahousut olivat olleet alhaalla ja pakaran alueella oli ollut paljasta pintaa.

16. Todistajana kuultu D on kertonut A:n ja B:n mentyä patjalle nukkumaan viettäneensä intiimiä aikaa C:n kanssa sängyllä, käyneensä suihkussa ja palanneensa sänkyyn, jossa hän oli myöhemmin havahtunut siihen, että C:n puhelin oli soinut. Hän oli mahdollisesti vaipunut kevyeen uneen. D:llä ei ole ollut havaintoja tapahtuneeksi väitetystä raiskauksesta.

DNA-tutkimus ja asiantuntijan kuuleminen

17. A:sta ja B:stä on välittömästi tapahtuneen jälkeen otettu tutkimusnäytteet DNA-tutkimuksia varten. Näytteet on tutkittu keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa.

18. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 3.3.2017 päivätyn lausunnon mukaan B:n peräsuolesta otetusta näytteestä ei ole voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä eikä miesperäistä DNA:ta. B:n ulkoisten sukupuolielinten seudun iholta taltioidusta näytteestä on voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä. Näytteelle tehdyn Y-kromosomityypityksen perusteella siinä on ollut sekoittuneena kahden tai useamman miespuolisen henkilön DNA:ta. Lausunnon mukaan on mahdollista, että näytteessä on sekoittuneena A:n DNA:ta. Tuloksen tulkinta on kuitenkin voitu pitää ainoastaan viitteellisenä.

19. A:n peniksessä on havaittu ruskeanvihertävää ainetta, joka voi sopia ulosteeksi. Peniksestä otetussa näytteessä on havaittu sekoittuneena todennäköisesti kahden henkilön DNA:ta. Tulos sopii lausunnon mukaan A:n ja B:n DNA:n sekoitukseksi. Tulos ei ole rekisterikelpoinen, mutta sitä voidaan verrata nimettyjen henkilöiden DNA-tunnisteisiin.

20. A:n alushousujen sisäpuolelta sepaluksen kohdalta taltioitu näyte viittaa ainakin kolmen henkilön DNA:n sekoitukseen. Lausunnon mukaan on mahdollista, että sekoitustuloksessa on A:n ja B:n DNA:ta. Sekoitustuloksen osapuolten määrästä johtuen tulkintaa voidaan pitää ainoastaan viitteellisenä.

21. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 6.3.2020 päivättyyn lausuntoon sisältyvän DNA-tutkimustulosten käsitteitä koskevan selosteen mukaan rekisterikelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii tulokseen täysin, eikä tuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa ole havaittavissa merkittäviä puutteita. Vertailukelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii sekoitustulokseen, mutta sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on joitain vähäisiä puutteita. Viitteellisen sekoitustuloksen tulkinnasta ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on merkittäviä puutteita.

22. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu asiantuntijana rikosteknisen laboratorion lausunnon laatinutta rikoskemistiä. Asiantuntijan mukaan kahden henkilön DNA:n sekoitustulokset voidaan niiden laadun perusteella jaotella rekisterikelpoisiin, vertailukelpoisiin, viitteellisiin ja ei-vertailukelpoisiin sekoitustuloksiin. Johtopäätökset henkilön DNA-tunnisteen sopimisesta sekoitustulokseen riippuvat sekoitustuloksen laadusta ja vertailukelpoisuudesta. Vahvalla johtopäätöksellä tarkoitetaan sitä, että sekoitustulos selittyy kahden henkilön DNA-tunnisteilla. Asiantuntijan mukaan varmaa ja yksiselitteistä tutkimustietoa DNA:n siirtymästä esimerkiksi esineeseen tapahtuvan kosketuksen välityksellä ei ole. Solujen siirtymä esineen välityksellä on sinänsä mahdollista, mutta siihen vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kosketuksen voimakkuus ja kesto.

Vastaaja A:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

23. A on kertonut olleensa nukkumassa patjalla ja heränneensä siihen, kun B ja C olivat keskustelleet raiskauksesta. A ei ole pitänyt mahdollisena, että hän olisi menetellyt syytteessä väitetyllä tavalla. On mahdollista, että B oli erehtynyt pitämään peräaukkoonsa työntymisenä esimerkiksi nukkuvan A:n jalan tahatonta osumista häneen. A on vedonnut myös siihen, että B:n DNA:ta oli saattanut siirtyä illanvieton aikana kosketuksen myötä hänen käteensä ja sitä kautta esimerkiksi vessakäynnin yhteydessä hänen penikseensä. Mikäli ulostetta muistuttava aine ylipäätänsä oli ollut ulostetta, se oli ollut peräisin A:n omasta kehosta ja kulkeutunut penikseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

24. Tuomioistuimen tulee harkita kunkin todisteen näyttöarvoa erikseen ja tehdä todisteiden yhteisestä näyttöarvosta kokonaisharkinta. Tämä merkitsee sitä, että asianosaisten ja todistajien kertomuksia on arvioitava sekä niiden sisältämien yksityiskohtien osalta että niitä koskevana kokonaisarviointina (muun muassa KKO 2019:84, kohta 34).

25. B on kertonut tapahtumista syytteen teonkuvausta vastaavalla tavalla yksityiskohtaisesti, johdonmukaisesti ja samansisältöisesti kuultaessa häntä alemmissa oikeusasteissa ja Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus katsoo B:n kertoneen tapahtumista uskottavasti siten, ettei kertomuksessa ole tullut esiin sellaista, joka antaisi aiheen epäillä sen totuudenmukaisuutta.

26. B:n kertomusta tukee vahvasti C:n todistajankertomus, jonka oikeellisuutta ei ole ilmennyt aihetta epäillä. C:n mukaan B oli lähes välittömästi teon jälkeen kertonut A:n peniksellään tunkeutuneen hänen peräaukkoonsa. B oli ollut järkyttynyt ja C oli omakohtaisesti todennut B:n mekon vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen vedettynä alas.

27. Todistaja D:llä ei ole havaintoja siitä, että A:n ja B:n välillä olisi tapahtunut syytteessä tarkoitettua seksuaalista kanssakäymistä. D:n kertomus ei siten tue B:n kertomusta mutta ei puhu sitä vastaankaan.

28. B:n kertomusta osaltaan tukee myös se, että tapauksesta oli heti soitettu hätäkeskukseen ja asianosaiset oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen.

232 a. VaaHO 2021:4 Laihian tappojuttu, osa II

1.  Ratkaisun keskeinen sisältö on kuvattu hovoikeuden selosteessa siten, että kysymyksessä on "näytön arviointi henkirikosta koskevassa asiassa", ja että "hovioikeuden arvioitavana on ollut se, onko A syyllistynyt tappoon". Tämän suhteen minulla ei ole muuta huomattamista kuin se, että A:n sijasta olisi voitu puhua vastaajasta tai syytetystä ja siitä, onko vastaaja syyllistynyt tappoon; tai onko vastaajan syyllisyydestä esitetty riittävä näyttö langettavan tuomion antamiseksi.

2. Tämän jälkeen seuraa yllätys, sillä selosteessa ei kerrotakaan hovioikeuden tuomiosta, vaan siinä ryhdytään muitta mutkitta selostamaan ensin Pohjanmaan käräjäoikeuden 10.3.2020 jutussa antamaa tuomiota 17 sivun verran. 

3. Tämä on toki sinänsä ymmärrettävä, sillä hovioikeus on halunnut  ns. pitkän mallin idean mukaisesti kertoa ensin, mitä rikoksen esitutkinnassa ja käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on tapahtunut ja millaisen tuomion käräjäoikeus on jutussa antanut. Minusta hovioikeuden olisi ollut syytä ennen käräjäoikeuden tuomion selostamista kertoa käräjäoikeuden tuomion selostamisen tarkoitus.

4. Hovioikeuden tuomioon sisällytetty selostus käräjäoikeuden todistelumenetelystä ja tuomion perusteluista on aivan liian pitkä, sillä se käsittää 17 sivua eli puolet selosteen kokonaispituudesta, joka on 34 sivua. Toisin sanoen hovioikeus selostaa käräjäoikeuden tuomiota yhtä laajasti kuin omaakin tuomiotaan.

5.  Tässä on minusta menty liialisuuksiin, sillä hovioikeuden olisi tullut tiivistää käräjäoikeuden tuomion pääkohdat esimerkiksi viiteen tai kuuteen sivuun. Mallia tähän hovioikeus olisi saanut korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä, joissa hovioikeuden ratkaisua ei selosteta juuri koskaan kokonaan, vaan siitä kerrotaan vain ratkaisun olennaisimmat kohdat. Hovioikeuden käyttämä tuomion selostamisen pitkä malli muistuttaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksisssä omaksuttua kirjoitustapaa, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti myös valituskirjelmien ja vastineiden sisällöt sekä KHO:n että hallinto-oikeuden osalta.

6.  Käräjäoikeuden ratkaisuselosteessa ei mainita lainkaan syyttäjän nimeä, mikä vaikuttaa oudolta; sitä ei kerrota myöskään hovioikeuden ratkaisun selosteen yhteydessä. Selosteessa mainitaan asianosaiset näin: "syyttäjä, vastaaja A, asianomistajat B ja C".  Emme tiedä esimerkiksi sitä, onko syyttäjänä ollut valtionsyyttäjä vai paikallisyyttäjä ja kuka heistä. Syyttäjän nimen kertomatta jättämiseen ei ole perustetta, vaikka asianomistajien ja vastaajan nimeä ei mainitakaan kuten oikein onkin. Syyttäjä ei esiinny omassa asiassaan, vaan hoitaa virkaansa kuuluvaa tehtävää.

7. Rikoksen uhrista, asianomistajista eli uhrin läheisistä, vastaajasta sekä kaikista todistajista, joita on yli 20,  käytetään selosteessa kirjanlyhenteitä A, B , C jne. Käräjäoikeus on kuullut jutussa peräti 24 todistajaa, joista hovioikeus on kuullut uudelleen 21:tä ja uusina todistajina vielä kolmea henkilöä. Rikoksen kohteeksi joutunut nainen on saanut tuomiossa tunnuksen D ja kaksi asianomistajaa tunnusteet B ja C.  B on vainajan aviopuoiso ja C puolisoiden tytär;  heitä on kuultu todistelutajoituksessa sekä käräjä- että hovioikeudessa. Selosteesta ilmenee, että B:tä on aluksi epäilty vaimonsa taposta ja että hän on ollut tutkinnan aikana  pidätettynäkin kymmenkunta päivää.

8. Todistjina on käräjäoikeudessa kuultu henkilöitä E-Ö eli aakkoset ovat juuri ja juuri riittäneet heidän merkitsemisekseen. Hovioikeudessa kuullut uudet todistajat on merktty tunnisteilla H1, G1 ja E1. Hovioikeus ei ole kuullut käräjäoikeudessa kuultuja todistajia X, Z ja Ä.

9. Kaikkien todistajien kohdalla selosteesa ei ilmene, keitä he itse asiassa ovat ja mistä seikoista heitä on kuultu. Selosteesta ilmene kyllä esimerkksi, että todistaja H on oikeuslääkäri, joka on laatinut D:n (siis vainajan) oikeuslääketieteelliseen kuolinsyylausunnon, todistajat M ja F  rikospaikalle ensimmäisinä saapuneet poliisit, todistaja E paikallinen alkoholisti, jonka uhrin eli D:n aviomies B on tavannut nukkumasta aamulla kello 5.40 kotoaan kuolleen D:n vierestä, todistaja U uhrin sisar, joka on kertonut D:n silmälasien käytöstä, todistaja J, joka on kertonut vastaajan pyörälläajosta hieman ennen rikoksen tapahtumisaikaa jne. 

10. Tämänkin jutun kohdalla ulkopuolinen lukija joutuu kysymään, onko käräjäoikeudessa tarpeen kuulla kaikki 24 todistajaa ja etenkin sitä, onko hovioikeudessa ollut välttämätöntä kuulla uudelleen 21:ä käräjäoikeudessa jo kuullua todistajaa? 

11. Hovioikeusmenettelyn luonteesta keskusteltaessa on viime vuosikymmeninä korostettu Ruotsista saadun idean mukaisesti aina sitä, että oikeudenkäynnin pääpainon tulee (tulisi) olla käräjäoikeudessa ja sen menettelyssä, ja että hovioikeuskäsittelyn tehtävänä on käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen ja sen menettelyn oikeellisuuden kontrollointi (överprövning), eikä asian rajoitukseton uudellen tutkiminen eli tosiasillisesti uusintakäsittely (omprövning).  

18. Tähän tavoitteeseen ei ole kuitenkaan päästy, ei lähimainkaan, vaan  käytännössä hovioikeuskäsittelystä on vähänkin laajemmisssa jutuissa muoodostunut juuri edellä mainittua uusintakäsittelyä, jossa esitetään uudelleen sama aineistoa, joka oli esitetty jo käräjäoikeuden käsittelyssä. Ei siten ole mikään ihme, että oikeudenkänti on Suomessa hidasta ja siitä aiheutuu runsaasti sellaisia kustannuksia, jotka olisi voitu järkevästi toimien vältttää.

19. Näin on tapahtunut myös tässä Laihia tappojutussakin. Käräjäoikeuden tuomioon antamisesta ei kulunut aikaa kuin hieman yli puoli vuotta, kun hovioikeudessa alettiin käsitellä samaa asiaa uudelleen saman oikeudenkäytiaineiston perusteella kuin käräjäoikeudessakin; hovioikeudessa kuultin lisäksi kolmea uutta todistajaa. 

20. Todistajien suuren lukumäärän takia hovioikeuden pääksäittely on kestänyt tässä yhtä ainoaa rikosta koskevassa jutussa kolme päivää (16-18.11.2020). Käräjäoikeuden tuomioon ei ole merkitty, montako päivää käräjäoikeuden pääkäsittely on kestänyt, mutta ilmeistä on, että se on kestänyt ainakin kolme päivää, luultavasti kauemminkin. Käräjäoikeus on istunut jutun lautamieskokoonpanossa, jonka puheenjohtajana on toiminut käräjätuomari Anna-Maria Sjöblom ja jäseninä kaksi lautamiestä, joista toinen nainen ja toinen mies.

21. Hovioikeus on antanut tuomion 26. helmikuuta 2021, eli  hieman yli kolmen kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Lain mukaan hovioikeuden on pääsäännön mukaan annettava tuomio  kansliassa 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä (OK 24:17.1). Erityisestä syystä hovioikeus voi antaa tuomion tämän määräajan jälkeenkin niin pian kuin mahdollista. Tässä jutussa on käsitelty vain yhtä rikosta eikä asia ole ole erityisen vaikea ratkaista, vaikka tuomion perustelemiseen onkin kulunut aikaa.  

22. Minun mielestäni hovioikeusolisi voinut kohtuudella tähdätä siihen, että tuomio annetaan ennen joulua. Se, että vastaaja on ollut vangittuna, ei ole sellainen syy, jonka takia ratkaisun antaminen voitiin siirtää kolmen kolmen kuukauden päähän pääkäsittelyn päättymisestä. Toisaalta Suomessa  kansliatuomion antaminen vasta kolmen kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä käytänössä kansliatuomion antamista saadaan sekä käräjä- että hovoikeudessa odottaa paljon kauemminkin.  

23. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin lain mukaan hovioikeden on annettava kansliatuomio jo 15 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä, eikä tämän määräajan noudattaminen ole siellä käytännössä tuottanut hovioikeuksille erityisempiä vaikeuksia. Suomalaisten tuomioistuinten ja tuomareiden kannattaisi edes joskus  todella pohtia, miksi käräjäoikeuden osalta 14 päivän ja hovioikeuden osalta 30 päivän määräajan noudattaminen on meillä lähes ylivoimaisen vaikea asia. 

24. Tällaisia ajatuksia tuli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista mieleen. 

233 a. Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2020

1. Korkein oikeus (KKO) julkaisi viime vuoden vuosikertomuksensa 30.3. 2021. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan julkisti oman vuosikertomuksensa hieman myöhemmin. Kertomuksista saa kohtalaisen hyvän yleiskuvan siitä, millaisia asioita ylimmissä oikeusasteissa ratkaistaan, mitkä ovat asioiden keskimääräiset käsittelyajat ja kuinka monta ratkaisua on julkaistu ennakkopäätöksinä, keitä ovat tuomioistuimen tuomarit  jne.

2. KKO ja KHO tiedottavat toiminnastaan ja ratkaisuistaan jatkuvasti myös kotisivuillaan. Siellä on myös tietoja tuomareista ja jäsenkunnassa tapahtuvista muutoksista. Ylimmillä tuomioistuimilla on myös omat Twitter-tilinsä; KKO:lla on Twitterissä noin 7 400 ja KHO:lla noin 4 000 seuraajaa. Ylimmpin oikeuksien jäseniä tai esittellijöitä ei ole ns. mediatuomareina, mikä on vain positiivista. Kummankin tuomioistuimen palveluksessa on tiedottaja.

3. KKO kehottaa kotisivullaan lukijoita tutustumaan vuosikertomukseensa.  Kertomuksen julkiseen kommentointiin ei sen sijaan patistella. Mutta kuten tiedämme, suomalainen ei on ainakin kirjailija Jorma Etton mukaan sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun ei kysytä jne., ja sama kokemussääntö pätenee myös virolaisiin.

4. Kommentoin tässä artikkelissa ainoastaan KKO:n vuosikertomusta, KHO:n toimintakertomuksen otan muutamassa kohtaa esille vertailumielessä. Kertomus löytyy KKO:n verkkosivulta.

  Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2020

5. On kyllä kiintoisaa vertailla ylimpien tuomioistuinten kertomuksia keskenään ja arvioida, mitä eroja niistä löytyy ja kumpaa voitaisiin kenties pitää paremmin toimitettuna. KKO:n ja KHO:n vuosikertomuksia - niistä voidaan käyttää myös nimikettä toimintakertomus - voidaan ja on myös syytä verrata Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien vastaaviin selontekoihin.

6. Norjan korkein oikeus, Høysterett, julkaisee säännönmukaisesti jotammikuun alussa edellisen vuoden toimintakertomuksensa. Näin tapahtui nytkin, sillä tuomioistuin julkaisi kertomuksena (årsmelding 2020) jo tammikuun toisella viikolla 2021. Tämä kertoo siitä, että toimintakertomuksen laatiminen aloitetaan Norjassa jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Ruotsin Högsta domstol ei  jäänyt kovin kauas, sillä se julkaisi viime vuoden kertomuksensa (verksamhetsberättelse) helmikuun puolivälissä.  Suomen KKO on ollut julkaisuajan suhteen selvästi hitaampi.

7. Naapurimaiden toimintakertomukset käsittelevät suurin piirtein samoja asioita ja tietoja, mutta erojakin toki löytyy sekä sisällön että painotusten suhteen. KKO:n kertomuksissa otetaan totusti jo heti alussa esille saapuneiden asioiden ja annettujen ratkaisujen määrät ja asioiden käsittelyajat sekä niissä edelliseen vuoteen verrattuna tapahtuneet  muutokset. Näin myös vime vuoden kertomuksessa, sillä kyseiset tiedot on nostettu esiin sekä presidentti Tatu Leppäsen että kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin katsauksissa, samoin KKO:n kertomuksen ilmestymisen johdosta julkaisemassa tiedotteessa.

KKO:n tiedote

8. Ruotsin tai Norjan ylimpien oikeuksien toimintakertomuksissa tähän puoleen ei sen sijaan ole kiinnitetty vastaavanlaista huomiota. Asiamäärät ja käsittelyajat toki mainitaan, mutta vasta kertomusten lopussa esitettyjen tilastotietojen yhteydessä. Käsittelyaikojen pituus ei ole ollut Ruotsin tai Norjan ylimmissä oikeuksissa ongelma. Sitä se ei ole ollut myöskään KKO:ssa, mutta Suomessa on vanhastaan ollut vallalla näkemys, jonka mukaan lähes kaikki tuomioistuinlaitoksen ongelmat kulminoituisivat nimenomaan oikeudenkäynnin hitauteen, vaikkei tästä ainakaan KKO:n kohdalla olekaan kysymys. Toisin on asian laita käräjä- ja hovioikeuksien osalta. Käsittelyajoissa kolmen naapurimaan ylimpien oikeuksien välillä ei ole suurta eroa  

9. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapui viime vuonna 6 800 asiaa, joista valituslupahakemuksia oli noin 5 000. KKO:een saapui vain 1 883 asiaa, joista valituslupahakemuksia oli 1 606. Ruotsin HD:n asiamäärä kasvoi hieman viime vuonna, KKO:n sen sijaan laski 7.2 prosentilla, mikä presidentti Tatu Leppäsen mukaan johtui lähinnä koronaepidemiasta. Todella suuri ero siis asiamäärissä, mutta toki Ruotsin väkimäärä puolta suurempi kuin Suomen. 

10. Ruotsin HD:ssa on 16 jäsentä eli oikeusneuvosta, mutta heistä lainkäyttöön osallistuu kerrallaan vain 14 jäsentä, sillä kaksi jäsentä on vuorollaan laintarkastustehtävää hoitavan lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä.  Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole presidenttiä, vaan sen päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja. Suomen korkeimmassa oikeudessa on presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Tässä on jälleen selvä ero, nyt kuitenkin Suomen eduksi, jos niin halutaan sanoa.  

11. Voidaan kysyä, miten Ruotsin HD kykenee selviytymään lähes kolme kertaa suuremman asiamäärän käsittelystä ja vieläpä joutuisammin kuin KKO, vaikka sen jäsenluku on reilusti KKO:ta pienempi? Ennakkopäätöksiä (prejudikaatteja) kumpikin ylin aste antaa yhtä paljon, eikä eroja ole myöskään suullisten käsittelyjen määrissä; nykyisin KKO toimittaa suullisen käsittelyn ueammin kuin Ruotsin HD. HD:n suullinen käsittely on pääkäittely, kuten hovi- ja käräjäoikeudessakin. Suomen KKO ei sen sijaan toimita pääkäsittelyä, vaan "vain" suuliisen käsittelyn, jonka jälkeen pidetään aina esittely, jossa asia vasta ratkaistaan. Kummassakin tuomioistuimessa yksi jäsen voi päättää valitusluvan myöntämisestä. Ruotsin HD:ssa näin tapahtuu vuosikertomuksen mukaan 95 prosentissa lupahakemuksista, Suomen KKO ei ilmoita vuosikertomuksessaan tai kotisivuillaan mainittua osuutta.

12. Hyvä kysymys, jota olen aiemminkin pohtinut, mutta jota muut lakimiehet eivät ole jostakin syystä vielä "huomanneet" tai jos ovat, vaikenevat asiasta. KKO:ta asiasta ei voida moittia, mutta kenties lainsäätäjä voisi harkita,  olisiko KKO:n jäsenmäärää syytä hieman supistaa. Ilmeistä kuitenkin on, ettei näin tule lähiaikoina tapahtumaan. Laissa säädetään, että KKO:ssa on presidentti ja muina jäseninä vähintään 15 oikeusneuvosta.

13. Norjan Høysterettissa asian käsittelytapa eroaa Ruotsin ja Suomen korkeimpien oikeuksien kääsittelystä merkittävästi mm. sikäli, ettei tuomioistuimessa tunneta esittelyjärjestelmää eikä esittelijöitä ole; avustavia ja valmistelua suorittavia lakimiehiä toki on. Høysterettissä asioiden käsittely tapahtuu suullisesti, kun taas Suomen ja Ruotsin ylimmissä oikeusasteissa kirjallinen menettely on selvä pääsääntö. Asioiden esitelystä vastaavat asianosaisten asiamiehet.

14. Høysterettin päälikkötuomarin virkanimike on justitiarius, muilla jäsenillä ei ole erityistä virkanimeä, vaan he ovat tuomareita (dommer). Merkille pantavaa on tapa, jolla justitiarius Toril Marie Øie on vuosikertomukseen 2020 kirjoittamassaan katsauksessa korostanut suullisen käsittelytavan merkitystä myös koronaepidemian aikana. Høeysterett toimitti laajaa huomiota herättäneenssä ilmaston vahingoittamista koskevassa jutussa täysistunnon pääkäsittelyn, johon asianosaisten asianajajat osallistuivat, videoyhteyden avulla; tuomio jutussa julistettiin 22.12.2020.

15. KKO:n vuosikertomus alkaa presidentti Tatu Leppäsen katsauksella, jossa hän keskittyy  käsittelemään muun muassa koronan vaikutusta yleensä lainkäyttöön ja erityisesti KKO:n toimintaan.  Leppäsen mukaan KKO:n toiminta jatkui 2020 vakaana - tämä toteamus on otettu myös KKO:n julkaiseman tiedotteen otsikkoon - vaikka pandemian myötä työskentelyolosuhteet ja toimintatavat muuttuivat merkittävästi. Tätä muutosta ulkopuolinen tarkkailija ei tosin ole huomannut, mutta Leppäsen ja myöhemmin oman katsauksensa esittäneen kansliapäällikkö Normanin mukaan etätyöt ja sähköiset yhteydet valtasivat toiminnassa alaa. Istuntoja ja työskentelyä pystyttiin kertomuksen mukaan kutenkin jatkamaan  tehokkaasti. 

16. Istunnoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä KKO:n esittelyjä, jossa asioita käsitellään kirjallisesti ilman, etä asianosaiset tai heidän asiamiehensä olisivat saapuvilla. Viime vuonna KKO järjesti yhdeksän suullista käsittelyä, joista useimmat koskivat rikosjuttuja - lähinnä seksuaalirikosasioissa - ja joissa otettiin vastaan myös henkilötodistelua; tätä seikkaa ei vuosikertomuksessa mainita.

17. Vuosikertomus sisältää monenlaista asiaa. Ennakkopäätöksiä KKO antoi viime vuonna keskimääräistä enemmän eli 112 kappaletta, joiden korkeatasoisuutta Leppänen samalla kehaisee. Vuonna 2018 KKO antoi ainoastaan 92 ennakkopäätöstä, joten viime vuonna oliki aika parantaa tässä suhteessa tulosta. Yleensä KKO antaa keskimärin noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. KKO:een saapuneiden asoiden määrä on ollut 3-4 viimeisenä vuotena hienoisessa laskusuunnassa, sillä kun. vielä vitisen vjuotta sitten KKO:een saapui keskimäärin 2 300-2 600 asia vuodessa, viime vuonna sinne tuli vain hieman yli 2000 asiaa.

18. Presidentti Leppästä huolestuttaa siivili-eli riita-asioiden vähäinen osuus valituslupahakmuksista, koska  myös siviilioikeuden alalla tarvittaisiin oikeusjärjestelmää kehittäviä KKO:n ennakkopäätöksiä. Tässä kohtaa Leppänen on täysin oikeassa. Riita-asioiden vähäinen osuus selittyy, kuten kaikki hyvin tiedämme, osaksi korkeilla oikeudenkäyntikuluilla, joihin presidentti Leppänen otti kantaa heti, kun hänet oli noin vuosi sitten nimitetty presidentin virkaan. Tämäkin pitää paikkansa, mutta ihme kyllä, oikeusministeriöstä ei ole vieläkään kuulunut asiaa koskevia minkäänlaisia uudistussuunitelmia.

19. Presidentti Leppänen mainitsee katsauksessaan myös jo edellä todetun käsittelyaikojen vähäisen lyhennyksen sekä Tuomioistuinviraston toiminnan aloittamisen. Hän on tyytyväinen myös siitä, että  terveydenhuoltolain uuden pykälän mukaan yliopistolliset sairaanhoitopiirit vastavaat yhdessä tuomioistuinten pyytämien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen antamisesta. Aikaisemmin näiyä laustoja antoi Valviran, mutta vuoden 2017 jälkeen tuiomioistuimet eivät käytännösä saaneet lausuntoja, koska velvollisuudesta antaa niitä ei ollut nimenomaisia lainsäännöksiä. Katsauksensa lopuksi Leppänen valittelee oikeusvaltioperiaatteen kannalta huolestuttavasta kehityksestä muun muassa Puolassa, johon EU:n toimesta on puututtu. Suomalainen oikeusvaltio ja sen osana riippumaton tuomioistuinlaitos on sen sijaan korkeaa tasoa, vakuuttaa Leppänen.

jatkuu