233 a. Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2020

1. Korkein oikeus (KKO) julkaisi viime vuoden vuosikertomuksensa 30.3. 2021. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan julkisti oman vuosikertomuksensa hieman myöhemmin. Kertomuksista saa kohtalaisen hyvän yleiskuvan siitä, millaisia asioita ylimmissä oikeusasteissa ratkaistaan, mitkä ovat asioiden keskimääräiset käsittelyajat ja kuinka monta ratkaisua on julkaistu ennakkopäätöksinä, keitä ovat tuomioistuimen tuomarit  jne.

2. KKO ja KHO tiedottavat toiminnastaan ja ratkaisuistaan jatkuvasti myös kotisivuillaan. Siellä on myös tietoja tuomareista ja jäsenkunnassa tapahtuvista muutoksista. Ylimmillä tuomioistuimilla on myös omat Twitter-tilinsä; KKO:lla on Twitterissä noin 7 400 ja KHO:lla noin 4 000 seuraajaa. Ylimmpin oikeuksien jäseniä tai esittellijöitä ei ole ns. mediatuomareina, mikä on vain positiivista. Kummankin tuomioistuimen palveluksessa on tiedottaja.

3. KKO kehottaa kotisivullaan lukijoita tutustumaan vuosikertomukseensa.  Kertomuksen julkiseen kommentointiin ei sen sijaan patistella. Mutta kuten tiedämme, suomalainen ei on ainakin kirjailija Jorma Etton mukaan sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun ei kysytä jne., ja sama kokemussääntö pätenee myös virolaisiin.

4. Kommentoin tässä artikkelissa ainoastaan KKO:n vuosikertomusta, KHO:n toimintakertomuksen otan muutamassa kohtaa esille vertailumielessä. Kertomus löytyy KKO:n verkkosivulta.

  Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2020

5. On kyllä kiintoisaa vertailla ylimpien tuomioistuinten kertomuksia keskenään ja arvioida, mitä eroja niistä löytyy ja kumpaa voitaisiin kenties pitää paremmin toimitettuna. KKO:n ja KHO:n vuosikertomuksia - niistä voidaan käyttää myös nimikettä toimintakertomus - voidaan ja on myös syytä verrata Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien vastaaviin selontekoihin.

6. Norjan korkein oikeus, Høysterett, julkaisee säännönmukaisesti jotammikuun alussa edellisen vuoden toimintakertomuksensa. Näin tapahtui nytkin, sillä tuomioistuin julkaisi kertomuksena (årsmelding 2020) jo tammikuun toisella viikolla 2021. Tämä kertoo siitä, että toimintakertomuksen laatiminen aloitetaan Norjassa jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Ruotsin Högsta domstol ei  jäänyt kovin kauas, sillä se julkaisi viime vuoden kertomuksensa (verksamhetsberättelse) helmikuun puolivälissä.  Suomen KKO on ollut julkaisuajan suhteen selvästi hitaampi.

7. Naapurimaiden toimintakertomukset käsittelevät suurin piirtein samoja asioita ja tietoja, mutta erojakin toki löytyy sekä sisällön että painotusten suhteen. KKO:n kertomuksissa otetaan totusti jo heti alussa esille saapuneiden asioiden ja annettujen ratkaisujen määrät ja asioiden käsittelyajat sekä niissä edelliseen vuoteen verrattuna tapahtuneet  muutokset. Näin myös vime vuoden kertomuksessa, sillä kyseiset tiedot on nostettu esiin sekä presidentti Tatu Leppäsen että kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin katsauksissa, samoin KKO:n kertomuksen ilmestymisen johdosta julkaisemassa tiedotteessa.

KKO:n tiedote

8. Ruotsin tai Norjan ylimpien oikeuksien toimintakertomuksissa tähän puoleen ei sen sijaan ole kiinnitetty vastaavanlaista huomiota. Asiamäärät ja käsittelyajat toki mainitaan, mutta vasta kertomusten lopussa esitettyjen tilastotietojen yhteydessä. Käsittelyaikojen pituus ei ole ollut Ruotsin tai Norjan ylimmissä oikeuksissa ongelma. Sitä se ei ole ollut myöskään KKO:ssa, mutta Suomessa on vanhastaan ollut vallalla näkemys, jonka mukaan lähes kaikki tuomioistuinlaitoksen ongelmat kulminoituisivat nimenomaan oikeudenkäynnin hitauteen, vaikkei tästä ainakaan KKO:n kohdalla olekaan kysymys. Toisin on asian laita käräjä- ja hovioikeuksien osalta. Käsittelyajoissa kolmen naapurimaan ylimpien oikeuksien välillä ei ole suurta eroa  

9. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapui viime vuonna 6 800 asiaa, joista valituslupahakemuksia oli noin 5 000. KKO:een saapui vain 1 883 asiaa, joista valituslupahakemuksia oli 1 606. Ruotsin HD:n asiamäärä kasvoi hieman viime vuonna, KKO:n sen sijaan laski 7.2 prosentilla, mikä presidentti Tatu Leppäsen mukaan johtui lähinnä koronaepidemiasta. Todella suuri ero siis asiamäärissä, mutta toki Ruotsin väkimäärä puolta suurempi kuin Suomen. 

10. Ruotsin HD:ssa on 16 jäsentä eli oikeusneuvosta, mutta heistä lainkäyttöön osallistuu kerrallaan vain 14 jäsentä, sillä kaksi jäsentä on vuorollaan laintarkastustehtävää hoitavan lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä.  Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole presidenttiä, vaan sen päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja. Suomen korkeimmassa oikeudessa on presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Tässä on jälleen selvä ero, nyt kuitenkin Suomen eduksi, jos niin halutaan sanoa.  

11. Voidaan kysyä, miten Ruotsin HD kykenee selviytymään lähes kolme kertaa suuremman asiamäärän käsittelystä ja vieläpä joutuisammin kuin KKO, vaikka sen jäsenluku on reilusti KKO:ta pienempi? Ennakkopäätöksiä (prejudikaatteja) kumpikin ylin aste antaa yhtä paljon, eikä eroja ole myöskään suullisten käsittelyjen määrissä; nykyisin KKO toimittaa suullisen käsittelyn ueammin kuin Ruotsin HD. HD:n suullinen käsittely on pääkäittely, kuten hovi- ja käräjäoikeudessakin. Suomen KKO ei sen sijaan toimita pääkäsittelyä, vaan "vain" suuliisen käsittelyn, jonka jälkeen pidetään aina esittely, jossa asia vasta ratkaistaan. Kummassakin tuomioistuimessa yksi jäsen voi päättää valitusluvan myöntämisestä. Ruotsin HD:ssa näin tapahtuu vuosikertomuksen mukaan 95 prosentissa lupahakemuksista, Suomen KKO ei ilmoita vuosikertomuksessaan tai kotisivuillaan mainittua osuutta.

12. Hyvä kysymys, jota olen aiemminkin pohtinut, mutta jota muut lakimiehet eivät ole jostakin syystä vielä "huomanneet" tai jos ovat, vaikenevat asiasta. KKO:ta asiasta ei voida moittia, mutta kenties lainsäätäjä voisi harkita,  olisiko KKO:n jäsenmäärää syytä hieman supistaa. Ilmeistä kuitenkin on, ettei näin tule lähiaikoina tapahtumaan. Laissa säädetään, että KKO:ssa on presidentti ja muina jäseninä vähintään 15 oikeusneuvosta.

13. Norjan Høysterettissa asian käsittelytapa eroaa Ruotsin ja Suomen korkeimpien oikeuksien kääsittelystä merkittävästi mm. sikäli, ettei tuomioistuimessa tunneta esittelyjärjestelmää eikä esittelijöitä ole; avustavia ja valmistelua suorittavia lakimiehiä toki on. Høysterettissä asioiden käsittely tapahtuu suullisesti, kun taas Suomen ja Ruotsin ylimmissä oikeusasteissa kirjallinen menettely on selvä pääsääntö. Asioiden esitelystä vastaavat asianosaisten asiamiehet.

14. Høysterettin päälikkötuomarin virkanimike on justitiarius, muilla jäsenillä ei ole erityistä virkanimeä, vaan he ovat tuomareita (dommer). Merkille pantavaa on tapa, jolla justitiarius Toril Marie Øie on vuosikertomukseen 2020 kirjoittamassaan katsauksessa korostanut suullisen käsittelytavan merkitystä myös koronaepidemian aikana. Høeysterett toimitti laajaa huomiota herättäneenssä ilmaston vahingoittamista koskevassa jutussa täysistunnon pääkäsittelyn, johon asianosaisten asianajajat osallistuivat, videoyhteyden avulla; tuomio jutussa julistettiin 22.12.2020.

15. KKO:n vuosikertomus alkaa presidentti Tatu Leppäsen katsauksella, jossa hän keskittyy  käsittelemään muun muassa koronan vaikutusta yleensä lainkäyttöön ja erityisesti KKO:n toimintaan.  Leppäsen mukaan KKO:n toiminta jatkui 2020 vakaana - tämä toteamus on otettu myös KKO:n julkaiseman tiedotteen otsikkoon - vaikka pandemian myötä työskentelyolosuhteet ja toimintatavat muuttuivat merkittävästi. Tätä muutosta ulkopuolinen tarkkailija ei tosin ole huomannut, mutta Leppäsen ja myöhemmin oman katsauksensa esittäneen kansliapäällikkö Normanin mukaan etätyöt ja sähköiset yhteydet valtasivat toiminnassa alaa. Istuntoja ja työskentelyä pystyttiin kertomuksen mukaan kutenkin jatkamaan  tehokkaasti. 

16. Istunnoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä KKO:n esittelyjä, jossa asioita käsitellään kirjallisesti ilman, etä asianosaiset tai heidän asiamiehensä olisivat saapuvilla. Viime vuonna KKO järjesti yhdeksän suullista käsittelyä, joista useimmat koskivat rikosjuttuja - lähinnä seksuaalirikosasioissa - ja joissa otettiin vastaan myös henkilötodistelua; tätä seikkaa ei vuosikertomuksessa mainita.

17. Vuosikertomus sisältää monenlaista asiaa. Ennakkopäätöksiä KKO antoi viime vuonna keskimääräistä enemmän eli 112 kappaletta, joiden korkeatasoisuutta Leppänen samalla kehaisee. Vuonna 2018 KKO antoi ainoastaan 92 ennakkopäätöstä, joten viime vuonna oliki aika parantaa tässä suhteessa tulosta. Yleensä KKO antaa keskimärin noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. KKO:een saapuneiden asoiden määrä on ollut 3-4 viimeisenä vuotena hienoisessa laskusuunnassa, sillä kun. vielä vitisen vjuotta sitten KKO:een saapui keskimäärin 2 300-2 600 asia vuodessa, viime vuonna sinne tuli vain hieman yli 2000 asiaa.

18. Presidentti Leppästä huolestuttaa siivili-eli riita-asioiden vähäinen osuus valituslupahakmuksista, koska  myös siviilioikeuden alalla tarvittaisiin oikeusjärjestelmää kehittäviä KKO:n ennakkopäätöksiä. Tässä kohtaa Leppänen on täysin oikeassa. Riita-asioiden vähäinen osuus selittyy, kuten kaikki hyvin tiedämme, osaksi korkeilla oikeudenkäyntikuluilla, joihin presidentti Leppänen otti kantaa heti, kun hänet oli noin vuosi sitten nimitetty presidentin virkaan. Tämäkin pitää paikkansa, mutta ihme kyllä, oikeusministeriöstä ei ole vieläkään kuulunut asiaa koskevia minkäänlaisia uudistussuunitelmia.

19. Presidentti Leppänen mainitsee katsauksessaan myös jo edellä todetun käsittelyaikojen vähäisen lyhennyksen sekä Tuomioistuinviraston toiminnan aloittamisen. Hän on tyytyväinen myös siitä, että  terveydenhuoltolain uuden pykälän mukaan yliopistolliset sairaanhoitopiirit vastavaat yhdessä tuomioistuinten pyytämien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen antamisesta. Aikaisemmin näiyä laustoja antoi Valviran, mutta vuoden 2017 jälkeen tuiomioistuimet eivät käytännösä saaneet lausuntoja, koska velvollisuudesta antaa niitä ei ollut nimenomaisia lainsäännöksiä. Katsauksensa lopuksi Leppänen valittelee oikeusvaltioperiaatteen kannalta huolestuttavasta kehityksestä muun muassa Puolassa, johon EU:n toimesta on puututtu. Suomalainen oikeusvaltio ja sen osana riippumaton tuomioistuinlaitos on sen sijaan korkeaa tasoa, vakuuttaa Leppänen.

jatkuu