1. Kuten olen useissa blogikirjoituksissa osoittanut, korkein oikeus (KKO) on antanut viime aikoina lukuisia ennakkopäätökseksi tarkoitettuja ratkaisuja näytön arvioinnista sekä henkirikosasioissa että etenkin seksuaalirikosasioissa. Tämä osoittaa peräti virheellisiksi ne oikeuskirjallisuudessa esitetyt väiteet, joiden mukaan KKO ei tutki juuri lainkaan näyttökysymyksiä.
2. Toissa päivänä 19.5.2021 KKO antoi jälleen uuden tuomion näytön arvioinnista raiskausta koskevassa asiassa; tapauksessa on kyse mm. DNA-tutkimustulosten merityksestä todistelussa (KKO 2021:31).
3. Syyttäjä on vaatinut Helsingin käräjäoikeudessa mieshenkilö A:lle rangaistusta raiskauksesta sillä perusteella, että A oli käyttämällä hyväkseen naishenkilö B:n tiedotonta tilaa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa tämän nukkuessa. A oli syytteen teonkuvauksen mukaan avannut B:n mekon, vetänyt hänen sukkahousunsa alas ja työntänyt siittimensä B:n peräaukkoon. Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
4. A on kiistänyt syytteen. Hän ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.
5. Helsingin käräjäoikeus (käräjätuomari Essi-Konttinen- Di Nardo ja lautamiehet) tuomitsi 11.1.2019 A:n syytteen mukaisesta raiskauksesta 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvausvelvollisuuteen B:lle.
6 . Helsingin hovioikeus on 10.1.2021, äänestyksen 2-1 jälkeen, A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen.
Hovioikeuden enemmistö katsoi, ettei asianomistajan kertomus ole saanut
riittävästi tukea esitetystä todistelusta. Hovioikeuden mukaan
DNA-tutkimustuloksista ei voinut tehdä johtopäätöksiä asiassa, koska ne
olivat ainoastaan viitteellisiä. Riittävällä varmuudella ei ole voitu
poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että asianomistaja olisi unissaan
säikähtynyt ja erehtynyt luulemaan vastaajan työntyneen häneen. A:n
syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily. Eri mieltä ollut jäsenen ei muuttanut käräjäoikeuden langettavan tumion lopputulosta.
7. KKO myönsi B:lle valitusluvan. Valiuksessaan B vaati hovoikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Vastauksessaan A vaati valituksen hylkäämistä.
8. KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jonka ajankohtaa ei KKO:n ratkaisuselosteessa mainita.
9. KKO:ssa oli B:n ratkaistavana kysymys siitä, osoittaako esitetty näyttö A:n menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn raiskaukseen vai jääkö hänen syyllisyydestään vähintäänkin varteenotettava epäily.
10. KKO:n perustelut ilmenvät oikeduen julkaisemasta ratkaisuselosteesta.
Ratkaisuseloste KKO 2021:31
13. Aamulla C oli soittanut hätäkeskukseen ja kutsunut paikalle poliisipartion. B oli kertonut partiolle A:n raiskanneen hänet hänen nukkuessaan. A ja B oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin.
Asiassa esitetty näyttö
Asianomistaja B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa
14. B on kertonut käyneensä nukkumaan lattialle asetetulle patjalle mekkoon ja sukkahousuihin pukeutuneena ja heränneensä siihen, että A oli tunkeutunut peniksellään hänen peräaukkoonsa. Kun B oli havahtunut, A oli säpsähtänyt ja käynyt takaisin makuulle. B oli havainnut mekkonsa vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen reisien puolivälin tasolla. Alushousuja hän ei ollut tuolloin käyttänyt. B oli lähes välittömästi soittanut patjan vieressä olevalla sängyllä nukkuneelle C:lle. C oli tullut hänen viereensä, jolloin B oli kertonut tälle A:n raiskanneen hänet tunkeutumalla hänen peräaukkoonsa.
Muu tapahtumainkulkua koskeva henkilötodistelu Korkeimmassa oikeudessa
15. Todistajana kuultu C on kertonut heränneensä B:n puhelinsoittoon ja menneensä tämän viereen lattialle, missä B oli istunut patjalla ja ollut hätääntynyt. B oli tuolloin kertonut C:lle, että A:n penis oli ollut hänen peräaukossaan. C oli B:n pyynnöstä kädellä kokeillen todennut, että B:n mekon vetoketju oli ollut auki ja sukkahousut olivat olleet alhaalla ja pakaran alueella oli ollut paljasta pintaa.
16. Todistajana kuultu D on kertonut A:n ja B:n mentyä patjalle nukkumaan viettäneensä intiimiä aikaa C:n kanssa sängyllä, käyneensä suihkussa ja palanneensa sänkyyn, jossa hän oli myöhemmin havahtunut siihen, että C:n puhelin oli soinut. Hän oli mahdollisesti vaipunut kevyeen uneen. D:llä ei ole ollut havaintoja tapahtuneeksi väitetystä raiskauksesta.
DNA-tutkimus ja asiantuntijan kuuleminen
17. A:sta ja B:stä on välittömästi tapahtuneen jälkeen otettu tutkimusnäytteet DNA-tutkimuksia varten. Näytteet on tutkittu keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa.
18. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 3.3.2017 päivätyn lausunnon mukaan B:n peräsuolesta otetusta näytteestä ei ole voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä eikä miesperäistä DNA:ta. B:n ulkoisten sukupuolielinten seudun iholta taltioidusta näytteestä on voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä. Näytteelle tehdyn Y-kromosomityypityksen perusteella siinä on ollut sekoittuneena kahden tai useamman miespuolisen henkilön DNA:ta. Lausunnon mukaan on mahdollista, että näytteessä on sekoittuneena A:n DNA:ta. Tuloksen tulkinta on kuitenkin voitu pitää ainoastaan viitteellisenä.
19. A:n peniksessä on havaittu ruskeanvihertävää ainetta, joka voi sopia ulosteeksi. Peniksestä otetussa näytteessä on havaittu sekoittuneena todennäköisesti kahden henkilön DNA:ta. Tulos sopii lausunnon mukaan A:n ja B:n DNA:n sekoitukseksi. Tulos ei ole rekisterikelpoinen, mutta sitä voidaan verrata nimettyjen henkilöiden DNA-tunnisteisiin.
20. A:n alushousujen sisäpuolelta sepaluksen kohdalta taltioitu näyte viittaa ainakin kolmen henkilön DNA:n sekoitukseen. Lausunnon mukaan on mahdollista, että sekoitustuloksessa on A:n ja B:n DNA:ta. Sekoitustuloksen osapuolten määrästä johtuen tulkintaa voidaan pitää ainoastaan viitteellisenä.
21. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 6.3.2020 päivättyyn lausuntoon sisältyvän DNA-tutkimustulosten käsitteitä koskevan selosteen mukaan rekisterikelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii tulokseen täysin, eikä tuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa ole havaittavissa merkittäviä puutteita. Vertailukelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii sekoitustulokseen, mutta sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on joitain vähäisiä puutteita. Viitteellisen sekoitustuloksen tulkinnasta ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on merkittäviä puutteita.
22. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu asiantuntijana rikosteknisen laboratorion lausunnon laatinutta rikoskemistiä. Asiantuntijan mukaan kahden henkilön DNA:n sekoitustulokset voidaan niiden laadun perusteella jaotella rekisterikelpoisiin, vertailukelpoisiin, viitteellisiin ja ei-vertailukelpoisiin sekoitustuloksiin. Johtopäätökset henkilön DNA-tunnisteen sopimisesta sekoitustulokseen riippuvat sekoitustuloksen laadusta ja vertailukelpoisuudesta. Vahvalla johtopäätöksellä tarkoitetaan sitä, että sekoitustulos selittyy kahden henkilön DNA-tunnisteilla. Asiantuntijan mukaan varmaa ja yksiselitteistä tutkimustietoa DNA:n siirtymästä esimerkiksi esineeseen tapahtuvan kosketuksen välityksellä ei ole. Solujen siirtymä esineen välityksellä on sinänsä mahdollista, mutta siihen vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kosketuksen voimakkuus ja kesto.
Vastaaja A:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa
23. A on kertonut olleensa nukkumassa patjalla ja heränneensä siihen, kun B ja C olivat keskustelleet raiskauksesta. A ei ole pitänyt mahdollisena, että hän olisi menetellyt syytteessä väitetyllä tavalla. On mahdollista, että B oli erehtynyt pitämään peräaukkoonsa työntymisenä esimerkiksi nukkuvan A:n jalan tahatonta osumista häneen. A on vedonnut myös siihen, että B:n DNA:ta oli saattanut siirtyä illanvieton aikana kosketuksen myötä hänen käteensä ja sitä kautta esimerkiksi vessakäynnin yhteydessä hänen penikseensä. Mikäli ulostetta muistuttava aine ylipäätänsä oli ollut ulostetta, se oli ollut peräisin A:n omasta kehosta ja kulkeutunut penikseen.
Korkeimman oikeuden arviointi
24. Tuomioistuimen tulee harkita kunkin todisteen näyttöarvoa erikseen ja tehdä todisteiden yhteisestä näyttöarvosta kokonaisharkinta. Tämä merkitsee sitä, että asianosaisten ja todistajien kertomuksia on arvioitava sekä niiden sisältämien yksityiskohtien osalta että niitä koskevana kokonaisarviointina (muun muassa KKO 2019:84, kohta 34).
25. B on kertonut tapahtumista syytteen teonkuvausta vastaavalla tavalla yksityiskohtaisesti, johdonmukaisesti ja samansisältöisesti kuultaessa häntä alemmissa oikeusasteissa ja Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus katsoo B:n kertoneen tapahtumista uskottavasti siten, ettei kertomuksessa ole tullut esiin sellaista, joka antaisi aiheen epäillä sen totuudenmukaisuutta.
26. B:n kertomusta tukee vahvasti C:n todistajankertomus, jonka oikeellisuutta ei ole ilmennyt aihetta epäillä. C:n mukaan B oli lähes välittömästi teon jälkeen kertonut A:n peniksellään tunkeutuneen hänen peräaukkoonsa. B oli ollut järkyttynyt ja C oli omakohtaisesti todennut B:n mekon vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen vedettynä alas.
27. Todistaja D:llä ei ole havaintoja siitä, että A:n ja B:n välillä olisi tapahtunut syytteessä tarkoitettua seksuaalista kanssakäymistä. D:n kertomus ei siten tue B:n kertomusta mutta ei puhu sitä vastaankaan.
28. B:n kertomusta osaltaan tukee myös se, että tapauksesta oli heti soitettu hätäkeskukseen ja asianosaiset oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti