1. Korkein oikeus katsoi 16.12.2022 täysistunnossa antamassaan lausunnossa, että rikoksen perusteella
määrätty liiketoimintakielto on sellainen muu rikosoikeudellinen
seuraamus, josta perustuslain 105 §:n 1 momentin mukaan voidaan
armahtaa; äänestys 8-7. 2. Korkein oikeus muutti vuonna 1998 asiassa ilmaistua näkemystään. Tuolloin korkein oikeus katsoi (KKO 1998:43), että liiketoimintakieltoa ei voitu pitää rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen verrattavana rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rangaistukseen liittyvänä lisäseuraamuksena, vaan lähinnä elinkeino-oikeudellisena turvaamistoimenpiteenä, jolla pyritään estämään sopimaton ja vahingollinen liiketoiminta. 3. Nyt KKO katsoi, että liiketoimintakieltoa on pidettävänä rangaistukseen rinnastettavana muuna rikosoikeudellisena seuraamuksena ja oikeuskäytännössäkin rikosperusteisen liiketoimintakiellon yhteyttä rikosoikeudellisiin seuraamuksiin on pidetty ilmeisenä. Tämä ja rikosoikeudellista seuraamusta koskevien säännösten johdonmukainen tulkinta puoltavat sitä, että liiketoimintakiellon luonnetta arvioidaan vastaavalla tavalla myös perustuslain 105 §:n 1 momenttia tulkittaessa. 4. Asian käsittelyyn ovat täysistunnossa osallistuneet presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Jukka Sippo, Pekka Koponen, Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Lena Engstrand, Juha Mäkelä (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen (eri mieltä), Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen (eri mieltä). Esittelijä Lauri Länsman. 5. Vähemmistö katsoi, että liiketoimintakiellosta voida armahtaa. | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti