1. Perintäyhtiö vaati kanteessaan Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa A:lta maksamatonta kuluttajaluottoa korkoineen kohta 1), erinäisiä korkosaatavia ja luottokustannuksia (kohdat 2-10) sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluja (11-12).
2. A myönsi osan luoton pääomasta, mutta kiisti kanteen muilta osin.
3. Käräjäoikeus velvoitti lainvoimaiseksi
tulleella tuomiollaan A:n suorittamaan myönnetyn pääoman määrän
korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Kulut kuitattiin OK 21 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla.
4. A valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen. Siellä oli kyse ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta asiasta.
5. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 14.10.2021, ettei Euroopan unionin kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artiklan soveltamista koskeva oikeuskäytäntö - hovioikeus on viitannut EU-tuomioistuimen 16.7.2020 antamaan ennakkoratkaisuun yhdessä käsitellyissä asioissa C-224/19 ja C-259/19 - edellyttänyt perintäyhtiön velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan.
6. Hovioikeuden tuomiossa tarkemmin selostetuilla perusteilla perintäyhtiö velvoitettiin korvaamaan osittain A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Kohtuullisena osakorvauksena hovioikeus piti neljää viidesosaa A:lle aiheutuneista, tarpeellisista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista. Perintäyhtiö joutui korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
https://oikeus.fi/hovioikeudet/ita-suomenhovioikeus/fi/index/hovioikeudenratkaisuja/i-sho20218.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti