1. Oikeusministeriön teettämän tuoreen selvityksen mukaan vuoden 2019 alusta toteutetun käräjäoikeusverkoston rakenneuudistuksen vaikutukset ovat jääneet varsin vähäisiksi. Osin koronaviruspandemian takia esimerkiksi uudistuksessa tavoitellut säästöt eivät ole toteutuneet. Osa uudistuksen vaikutuksista on nähtävissä vasta myöhemmin.
2. Professori Mikko Aaltosen laatimassa selvityksessä (Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 2023:3) tarkastellaan vuonna 2019 toteutetun käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen sekä siihen liittyvän summaaristen riita-asioiden eli kirjallisessa menettelyssä ratkaistavien riidattomien velkomusasioiden keskittämisen vaikutuksia.
3. Käräjäoikeusverkoston ns. rakenneuudistus tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että 1.1.2019 voimaan tulleen muutoksen jälkeen Suomessa on enää 20 käräjäoikeutta entisen 27 sijasta.
4. Summaaristen riita-asioiden eli käytännössä riidattomien ja selvien velkomusjuttujan käsittely keskitetiin 1.9.2019 yhdeksään käräjäoikeuten, sitä ennen niitä olivat käsitellet kaikki käräjäoikeudet.
5. Selvityksessä tarkastellaan oikeusturvan alueellista saatavuutta, kielellisten oikeuksien toteutumista, toiminnan taloudellisuutta sekä oikeudellisten palvelujen tarjontaa. Selvitys perustuu useisiin tilastollisiin aineistoihin sekä käräjäoikeuksien henkilöstön haastatteluihin. Selvityksen taustalla on eduskunnan lausuma, jossa eduskunta edellytti, että uudistusten toimivuutta ja vaikutuksia on arvioitava tämän vuoden loppuun mennessä.
6. Tilastoaineistojen perusteella uudistuksessa yhdistettyjen käräjäoikeuksien asiamäärät, käsittelyajat ja toiminnan tehokkuus ovat kehittyneet pääosin samoin kuin muissa käräjäoikeuksissa. Koronaviruspandemian takia rakenneuudistuksen onnistumista taloudellisesta näkökulmasta on kuitenkin vaikea arvioida. Ainakaan lyhyellä aikavälillä tavoitellut säästöt eivät ole toteutuneet, vaan käräjäoikeuksien yhteenlasketut toimintamenot ovat kasvaneet voimakkaasti.
7. Myöskään oikeudellisten palveluiden tarjonnassa alueellisesti ei havaittu selviä merkkejä heikkenemisestä; ilmeisesti ei myöskään vahvistumisesta (!). Niillä paikkakunnilla, joilla käräjäoikeuden toimipaikka on lakkautettu, näyttäisi olevan edelleen saatavilla asianajoapua.
8. Merkittäviä muutoksia ei havaittu myöskään kielellisten oikeuksien toteutumisessa. Haastatteluissa nostettiin kuitenkin esiin vaikeus rekrytoida ruotsinkielistä kansliahenkilökuntaa erityisesti Uudellamaalla. Huolestuttava havainto on lisäksi se, että ruotsiksi käsiteltyjen rikosasioiden osuus on ollut selvässä laskussa ainakin vuodesta 2010 lähtien. Selvityksen mukaan näyttää siltä, että yhä useampi ruotsinkielinen luopuu jostain syystä oikeudestaan käyttää tuomioistuimessa omaa kieltään. Kielellisten oikeuksien toteutumisen parantamiseksi olisi varmistaa jo rikosprosessin alkuvaiheessa, että asia tulee käsitellyksi oikealla kielellä.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164529
9. Oli jo etukäteen selvää, että ko. "rakenneuudistusten" vaikutus tulee jäämään vähäisiksi ja että ne toteutettiin ainoastaan säästösyiden takia. Oikeusturvaa tai oikeuden saatavuutta niillä ei ole kyetty alkuunkaan parantamaan.
10. Summaarisia riita-asioita eli käytännössä selviä ja riidattomia velkomisasioita, joissa on kyse yksinomaan saatavan perinnästä, on tysin turhaa ja kallista kallista kierrättää käräjäoikeuden kautta ulosottoon. Järkevää olisi ilman muuta ohjata ne suoraan ulosottoviranomaiselle, kuten Ruotsissa tehtiin jo 30-40 vuotta sitten. Ulosottoviranomaisen palveluksessa on lakimiehiä ja kokeneita saamisten perintään perehtyneitä sihteereitä ja kanslisteja. Jos velallinen vastutaisi ulosottoviranomaiselle tehtyä velkomusta - vastusten määrä olisi hyvin vähäinen - asia siirrettäisiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
11. Ns kansainvälisissä velkomusasioisssa velkoja voisi tietenkin edelleen tehdä saatavastaan haastehakemuksen käräjäoikeudelle, samoin muissakin velkomusasioissa, jos velkoja arvioi, että velallinen tulisi velottua saatavaa vastustamaan.
5 kommenttia:
Istuntopaikkojen vähenemisen seurauksena työmatkat pitenevät. Tästä seuraa työajan piteneminen tai vaihtoehtoisesti etätyön lisääntyminen.
Työajan piteneminen tarkoittaa autossa tai junassa/bussissa istumista, mikä ei tietenkään edistä yhtään mitään.
Etätyön lisääntyminen puolestaan vähentää työpaikan vuorovaikutusta, mikä puolestaan vaikuttaa kielteisesti kokemusten vaihtoon. Tämä taas vaikuttaa kielteisesti ammatillisen osaamisen, kokemusten ja ns "hiljaisen tekijän taidon" karttumiseen. Näin erityisesti nuorempien lainkäyttäjien osalta.
Käräjäpaikkojen väheneminen johtaa lisäksi poliisin toimipisteiden vähenemiseen. Samoin se johtaa asianajopalveluiden vähenemiseen, kun käräjäpaikan kadotessa poistuu alueelta asianajotoimistoja.
Kaikki nämä tekijät entisestään näivettävät pieniä paikkakuntia, mistä seuraa muuttoliike pieniltä paikkakunnilta isoille. Tämän seurauksena pienten paikkakuntien asuntojen arvot laskevat ja suurempien nousevat. Täysin hyväkuntoisia taloja ja kiinteistöjä jää käyttämättä.
Mistä ne säästöt syntyvät? Miksi se, mikä ei ole rikki, joutuu korjattavaksi? Oletettuja säästöjä tarvitaan vain budjettiin. Oletetut säästöt synnyttävät todellisia menoja, joita paikkaamaan budjetoidaan jälleen oletettuja säästöjä.
Todella hyviä ja kokemukseen perustuvia havaintoja! Kiitos!
Epäilen että tavoite ruotsinkielen häivyttämisestä aikanaan taustalla. Yhdistymiset eivät myöskään henkisesti ole olleet mitenkään läpihuutojuttuja. Niitä taidetaan osin kipuilla edelleen.
Etenkin alipalkatun ja aliarvostetun kansliaväen osalta työpaikan siirtyminen useiden kymmenien kilometrien päähän on isosti kielteisesti vaikuttava asia. Rekrytointi tänäpäivänä haastavaa jo muutenkin ja vaihtuvuus suurta.
Yhdyn edellä sanottun - miksi korjata sellaista, joka ei ole rikki?
Pitäisikö yksinkertaisesti myöntää ns Baumolin lain oikeellisuus: julkisissa palveluissa tuottavuuden nostaminen on vaikeaa teollisuuteen verrattuna, opettaja ei voi - varsinkin kun karttakepin käyttö on kielletty - opettaa kaksi kertaa nopeammin tai summaarisia käsittelevä käräjäsihteeri tai notaari tutkia ja ratkaista niitä kaksin kertaa nopeammin, aivot eivät vain taivu. Keskittämisestä aiheutuva hyöty valuu usein yksipuolisen työn aiheuttamaan tylsistymiseen ja sen vaatimiin ylimääräisiin taukoihin ja jopa sairauslomiin.
Siinä blogisti on pitkään ollut oikeassa, että ne olisi tullut siirtää ulosottoon, sääli vain, että KKO heitti lunta tupaan.
Antti Kortelainen on oikeassa muutoin paitsi asianajopalveluiden osalta, joissa selvitys osoitti tuon pelon vääräksi. Työmatkojen osalta voisi jopa terävöittää, että ne haittaavat: joko työaika käytännössä lyhynee tai jos se aiheuttaa sen pidentymistä, se aiheuttaa pitkällä aikavälillä työuupumista.
Rekrytoinnissa keskittymisellä voi olla hienoista etua: useimmat haluavat asua suurempien kaupunkien parempien palveluiden lähellä ja lisäksi molemmille puolisolle on helpompi löytää työpaikka.
Asianajopalveluiden kohtalo ei ole vielä selvillä, sillä seurannan aikajänne on pitkä.
Mekanismi asianajopalveluiden heikkenemiselle on se, että toimiston poistuessa paikkakunnalta uutta ei tule tilalle. Toimisto voi lähteä paikkakunnalta muustakin syystä kuin käräjäoikeuden poistumisen vuoksi: asianajaja eläköityy, vaihtaa alaa tai toimistoa tai vaan muuttaa muualle asumaan.
Uuden toimiston avaaminen paikkakunnalle, jossa ei ole käräjäoikeutta vaatii hiukan urheilumieltä. Sivutoimipisteetkin avataan useimmiten siksi, että saadaam käräjäpaikan läheisyyteen näkyvyyttä.
Lähetä kommentti