Asianajaja, OTT, prosessioikeuden dosentti Markku Fredman:
1. Syyskuussa 2012 nuori mies ampui isänsä Helsingin keskustassa olevassa ravintolassa. Hän jätti käyttämänsä kiväärin tapahtumapaikalle, astui ulos kadulle ja jäi odottamaan poliisia. Järjestyspoliisin poliisipartio otti hänet kiinni, sijoitti maijamalliseen poliisiautoon ja käynnisti siellä videotallennuksen. Konstaapeli kysyi mieheltä mitä oli tapahtunut ja mies kertoi.
2. Mies pidätettiin murhasta epäiltynä ja jostain syystä päädyin hänen avustajakseen ensimmäiseen kuulusteluun.
3. Vasta esitutkintapöytäkirjan valmistuttua ilmeni, että sen liitteeksi oli otettu videotallenne epäillyn puhuttamisesta heti kiinnioton jälkeen. Vaikka videolle tallennettu kertomus ei olennaisesti poikennut ensimmäisessä kuulustelussa annetusta kertomuksesta katsoin, ettei syyttäjä voi haastehakemukseen kirjatulla tavalla käyttää todisteena kyseistä tallennetta. Se oli annettu ilman avustajaa eikä epäillyllä ollut ollut tilaisuutta avustajan kanssa harkita mitä hän asiassa lausuu. Käräjäoikeus asettui samalle kannalle (päätös 26.11.2012. R 12/11262). Perusteluissa todettiin, ettei epäiltynä kiinniotetulla ollut avustajaa eikä hänelle ollut ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa. Käräjäoikeus viittasi ratkaisuun KKO 2012:45.
4. Samankaltainen asia – tosin ilman tallentamista – oli esillä ratkaisussa KKO 2016:96. Siinä korkein oikeus totesi, että itsekriminointisuojaa koskevia vähimmäisoikeuksia ei voida kiertää kohdistamalla epäiltyyn kuulustelutoimenpiteitä varsinaisten esitutkintakuulustelujen ulkopuolella. Alustavia puhutteluja lukuun ottamatta tulisi pidättäytyä sellaisesta esitutkintaviranomaisten ja epäillyn välisestä kuulusteluiden ulkopuolella tapahtuvasta yhteydenpidosta, jolla pyritään selvittämään tutkittavaa rikosta ja jossa epäillyllä ei ole mahdollisuutta keskustella avustajansa kanssa. Jutussa syyttäjä oli nimennyt todistajaksi poliisin kertomaan siitä, mitä epäilty oli ns. sellipuhutteluissa kuulusteluiden välillä kahden kesken tutkitusta asiasta kertonut. Tällaisista asianajajan läsnäolematta annetuista syyttäjän mielestä raskauttavista lausumista oli kyse aikanaan myös Bodomjärven ja Ulvilan murhajutuissa.
5. Vuonna 2016 voimaantullutta todistelu-uudistusta säädettäessä lakivaliokunta totesi mietinnössään LaVM 19/2014, s. 18, että itsekriminointisuojasäännös ei koskisi ennen esitutkinnan aloittamista tapahtuneessa alustavassa puhuttelussa vapaaehtoisesti annettuja raskauttavia lausuntoja tai poliisille vapaaehtoisesti luovutettua aineistoa (kuten kirjanpitoa), vaikka henkilölle ei olisi ilmoitettu ETL 7:10:n mukaisesti hänen oikeudestaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Muun muassa professori Mikko Vuorenpää kritisoi lakivaliokunnan näkemystä kirjassaan Valittuja kysymyksiä todistusoikeudesta, s. 88. Olen ollut samalla kannalla väitöskirjassani Puolustajan rooli, s. 485.
6. Ruotsin korkein oikeus on nyt ottanut kantaa aiheeseen. Jutussa oli kyse siitä, että kotietsinnässä oli löytynyt ase. Kun epäiltyä oli viety kiinniotettuna poliisilaitokselle, hän oli kuljettavalle poliisille puhunut jotain sellaista, jonka syyttäjä katsoi osoittavan, että epäilty oli löydetyn aseen omistaja. Kiinniotetulla ei tuossa vaiheessa ollut puolustajaa eikä hänelle ollut kerrottu oikeudesta olla vaiti ja mahdollisuudesta saada puolustaja. Hän ei myöskään tiennyt, että kuljetusta hoitavalla poliisimiehellä oli haalarikamera päällä ja sinne tallentui myös hänen puheensa. Svean hovioikeus jätti tallenteen hyödyntämättä ja hylkäsi syytteen.
7. Korkein oikeus asettui toiselle kannalle. Se katsoi, että vapaan todistelun periaatteen myötä tallenne voidaan ottaa vastaan.
8. Ruotsin korkein oikeus toteaa ratkaisun johdosta julkaisemassaan tiedotteessa seuraavaa:
Enligt Europakonventionen har den som är anklagad för brott rätt att biträdas av en försvarare – normalt redan vid det första polisförhöret – rätt att inte yttra sig och att inte belasta sig själv, samt rätt att informeras om dessa rättigheter. Om bevisning har tillkommit i en situation när rättigheterna har inskränkts råder en presumtion för att rätten till en rättvis rättegång har kränkts.
Europadomstolen har emellertid inte i sin praxis uppställt något krav på att denna typ av bevisning ska avvisas, utan det är möjligt att i stället ta hänsyn till hur bevisningen har tillkommit vid bevisvärderingen. Presumtionen om att rättegången inte har varit rättvis kan vidare brytas. Vid den prövningen ska en helhetsbedömning av komplex natur göras, varvid en rad omständigheter ska beaktas. Det innebär att det inte går att dra slutsatsen att bevisning som har tillkommit i strid med rätten till försvarare alltid ska helt frånkännas värde. Normalt föreligger därför inte förutsättningar att avvisa sådan bevisning på den grunden att den uppenbart skulle bli utan verkan.
Högsta domstolen ändrar mot denna bakgrund hovrättens beslut och tillåter bevisningen. Hovrättens dom undanröjs. Målet ska nu prövas på nytt i hovrätten.
9. Ruotsin korkein oikeus näyttää seuraavan EIT:ssä nykyisin vallalla olevaa kokonaisarvioinnin periaatetta (ks. esim. suuren jaoston tuomio asiassa Beuze v. Belgia, 9.11.2018). Yksittäinen virhe menettelytavoissa ei enää sellaisenaan kovin herkästi johda oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkaamiseen, vaan asiassa tulee tehdä kokonaisarviointi sen suhteen, miten tapahtunut virhe on vaikuttanut oikeudenkäyntiin kokonaisuutena. Tuo kokonaisarviointi oli nyt jätetty tekemättä ja asia palautettiin hovioikeuteen.
10. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Bandaletov v. Ukraina (31.10.2013) todennut, että itsekriminointisuoja ei ulottunut henkilöön, joka oli poliisille tunnustanut murhanneensa naapurinsa. Hän ei ollut epäillyn asemassa antaessaan tunnustuksensa. Poliisi oli rutiiniluoteisesti puhuttanut kaikki naapurit sen jälkeen, kun eräästä asunnosta oli löydetty surmattu vainaja. Edellä mainitun lakivaliokunnan kannan kanssa yhteensopivasti tällaisessa tilanteessa tapahtunut yllättävä tunnustus on hyödynnettävissä ongelmattomasti. Täysin eri tilanne on se, jos henkilöä tosiasiallisesti kuullaan rikoksesta epäiltynä.
11. Poliisilla on tapana käyttää kaikki sallitut keinot rikoksen tutkinnassa. Joskus käytetään myös keinoja, joita ei vielä ole erikseen sallittu (esim. KKO 2000:112). Jos kiinniotetun heti tuoreeltaan kiinniottajalle antamat lausumat ovat vapaasti hyödynnettävää ja painavaa todistusaineistoa, on selvää, että poliisia ohjeistetaan myös tallentamaan tällaiset lausumat käytettäväksi syyttäjän todisteina. On pelättävissä, että puhuttelutilannetta pyritään pitkittämään sopivien lausumien saamiseksi ja samalla lykätään ensimmäistä kuulustelua, johon myös puolustaja kutsutaan paikalle. Menettely on siten ristiriidassa niiden periaatteiden kanssa, jotka EIT:n Salduz-tapauksen ja korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 2012:45 ja KKO 2013:25 myötä Suomessa on otettu käyttöön. Epäillyllä on oikeus neuvotella avustajan kanssa ennen kuin hän antaa mitään lausuntoa asiassa ja hänelle tulee antaa todellinen mahdollisuus tuon oikeuden käyttöön. Puolustajan tehtävä on olla läsnä tilanteissa, joissa epäillyltä halutaan saada rikosta selvittäviä lausumia, joita voidaan käyttää häntä vastaan. Näistä oikeuksista voi toki luopua, mutta luopuminen on tehtävä oikeuksista tietoisena, valistuneen harkinnan perusteella (esim. KKO 2012:98).
3 kommenttia:
Kiitän Markku Fredmania asiantuntevasta kommentista!
Itse olisin kyllä toisella kannalla, eli hyväksyisin Ruotsin HD:n kannanoton ja sallisin haalarikameran tallenteen käytön todisteena.
Periaatteena on vapaa todistelu, joten asianosaisilla on oikeus esittää haluamansa näyttö ja käyttää siinä kaikki seikkoja todisteina, jollei jotakin niisttä ole erikseen laissa kielletty.
Itsekrininointisuoja ei estä tallenteen käyttöä, ei myöskään avustajan käytön puute.
Se, mikä merkitys haalarikameran tallenteella on todisteena, voidaan arvioida vasta kun myös kaikki muu näyttö on koottu ja esitetty oikeudelle. Tuolloin voidaan myös arvioida, onko oikeudenkäyntiä kokonaisuutena arvioiden, mukaan lukien myös esitutkinta, pidettävä kenties epäoikeduenmukaisena.
On monta tapaa päästä oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Hyödyntämiskielto on yksi. Toinen on se, että tehdessään aikanaan kokonaisarvion jutun palautamisen jälkeen hovioikeus toteaa, että koska ainoa näyttö (sole and decisive evidence)on salaa tehty nauhoitus ilman avustajaa niin se ei riitä syyksilukevaan tuomioon. Eli nauhoitteen näyttöarvoa alennetaan. Ks. KKO 2015:86 kohta 22 ja KKO 2011:91 kohta 21.
Hyvin paljon mahdollista myös tuossa ruotsalaisessa tapauksessa, vaikkei Svean hovioikeus välttämättä ole tietoinen viitatuista KKO:n ratkaisuista.
Blogijutussa mainitussa asiassa Ruotsin korkein oikeus otti kantaa vain siihen, voitiinko tallenne hylätä asiaan vaikuttamattomna todisteena, kuten Svean hovioikeus oli katsonut. HD:n mukaan ei voitu.
Lähetä kommentti