194. KHO:n ja KKO:n valituslupapäätösten vertailua

1. Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) ovat tätä nykyä molemmat lähinnä ennakkopäätöksiä antavia valituslupatuomioistuimia. KKO toteaa tämän verkkosivullaan reilusti sanomalla, että "korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin". KHO sitä vastoin ikään kuin sievistelee ja mainitsee ainoastaan, että se on valituslupatuomioistuin; KHO yrittää siten torjua ilmaisun, jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin.

2. Tästä asiasta ei tällä kertaa enempää, palaan siihen joskus myöhemmin. Tarkastelen nyt hieman sitä, millaisia eroja ylimpien oikeuksien valituslupakäytännössä voidaan havaita. Aloitan  kommentoimalla KHO:n viime viikolla antamaa kahta kielteistä valitusluparatkaisua.

3. Korkein hallinto-oikeus antoi  24.4.2020 päätöksensä Afarak Group Oyj:n julkista ostotarjousvelvoitetta ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi koskevassa kahdessa asiassa. Ne ovat herättäneet yleistä kiinnostusta muun muassa yrityksen vähemmistöosakkeenomistajien osalta.

4. KHO ei myöntänyt Afarakin suuromistajalle Danko Koncarille valituslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antamat päätökset jäivät voimaan. Kroatialainen Koncar on aiemmin  toiminut mineraaleja jalostavan erikoismetalliyhtiö Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin toimitusjohtajana.

5. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 1.3.2019 2019 Danko Koncarin valituksessaan esittämän vaatimuksen kumota Finanssivalvonnan (Fiva) päätös, jolla Koncar oli sakon uhalla velvoitettu tekemään julkinen ostotarjous Afarak Group Oyj:n osakkeista. Finanssivalvonta oli maaliskuussa 2018 velvoittanut Koncarin julkistamaan vuoden 1989 arvopaperimarkkinalain mukaisen pakollisen ostotarjouksen Afarak Group Oyj:n osakkeista ja yhtiön liikkeeseen laskemista sen osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, aloittamaan ostotarjousmenettelyn sekä toteuttamaan ostotarjouksen.

6. Velvoitteiden tehosteiksi Finanssivalvonta oli asettanut Koncarille 40 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, jonka se oli myöhemmin eli heinäkuussa 2018 tuominnut maksettavaksi katsottuaan, että Koncar oli laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettua julkista ostotarjousvelvoitetta. Koncar valitti Fivan:n päätöksistä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi molemmat valitukset.

7. KHO:n kielteiset valituslupapäätökset tehtiin viisijäsenissä jaostossa, jonka puheenjohtaja oli oikeusneuvos Irma Telivuo. Korkein oikeus sen sijaan ratkaisee valituslupahakemkset joko kolmi- tai kaksijäsenisessä kokoonpanossa, muttei koskaan viisijäsenisessä jaostossa; tämän vuoden alusta lähtien KKO on voi ratkaista ilmeisesti perusteettoman valituslupahakemuksen esittelijän esityksestä myös yksijäsenisessä kokoonpanossa (OK 2:9).

8. Korkein hallinto-oikeuskin voi toki KHO -lain mukaan ratkaista valituslupahakemuksia,  käytännössä yleensä näin myös tekee, kolmijäsenisessä ja eräissä poikkeustapauksissa myös kaksijäsenisessä kokoonpanossa. Ilmeistä on, että KHO:n viisijäseniseen jaostooon saatetaan vain kaikkein "kinkkisimmät"valituslupa-asiat; sellaisesta tapauksesta myös Danko Koncarin asiassa on luultavasti ollut kyse.

9. Mielenkiintoinen ero KKO:n ja KHO:n valitusluparatkaisujen välillä on myös kielteisen lupapäätöksen sisältö. KKO toteaa päätöksessään lakonisesti vain, että "valituslupaa ei myönnetä". Ts. ratkaisussa ei mainita edes lainkohtaa, jonka nojalla päätös on tehty, perusteluista puhumattakaan. Perustelujen puuttumista on aika ajoin kritisoitu, mutta KKO on ollut taipumaton. KKO:n omaksuma linja perustuu lähinnä vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, ettei Ruotsinkaan korkein oikeus perustele kielteisiä lupapäätöksiään mitenkään.  Selkeää lainsäädännön tukea KKO:n käytännölle ei voida löytää.

10. Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin perustelee kielteisen valitusluparatkaisuna; ainakin ne, jotka se julkaisee palvelusivuilla kohdassa muita päätöksiä tai joissa se julkaisee tiedotteen. Perustelu on toki lyhyt,  mutta tämänkin on parempi kuin KKO:n omaksuma perustelematon ratkaisukäytäntö.

11. KHO:n Danko Koncarille antamissa lupapäätöksissä lausutaan näin:

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.


Sovelletut oikeusohjeet

Laki finanssivalvonnasta 73 § 2 momentti (1071/2017) 
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

12. Hallintotuomioistuimen, siis myös KHO:n, päätöksen perustelemisesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä. Tämä lainkohta koskee myös KHO:n valituslupa-asioissa antamia (kielteisiä) ratkaisuja. Varaventtiili löytyy kuitenkin lain 112 §:n 2 momentista, jonka mukaan valituslupaa koskeva (KHO:n) päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut laikohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja.

13. KHO voi siis harkintansa mukaan perustella valituslupapäätöksensä joko suppeasti tai hieman laajemmin. Sitä vastoin se ei voi, kuten KKO aina tekee, jättää päätöstän kokonaan perustelematta; sovellettu lainkohta tulee nimittäin aina ilmoittaa.

14. KHO ei julkaissut Danko Koncaria koskevia päätöksiä Finlexissä tai verkkosivullaan kohdassa muita päätöksiä.  Ratkaisuista on sen sijaan annettu 24.4.2020 tiedote.

15. Korkein oikeus ei julkaise kielteisiä valitusluparatkaisujaan kotisivullaan tai Finlexissä. Merkittävissä tai laajaa julkisuutta herättäneissä asioissa annetuista päätöksistä KKO kyllä antaa verkossa ja Twitterissä julkaistavan tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, ettei valituslupaa ole myönnetty. Päätöksen perusteluja ei tällöinkään mainita.

16. On mielenkintoista havaita, miten eri tavalla ylimmät tuomioistuimet käsittelevät valituslupa-asioita, perustelevat niissä antamiaan päätöksiä sekä saattavat niitä julkisuuteen.

17. Voisiko korkein oikeus joskus muuttaa käytäntöään ja ryhtyä edes lyhyesti perustelemaan  valitusluparatkaisujaan? Toivon niin, sillä perustuslain 21 §:n 2 momentin perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös koskee luonnollisesti myös KKO:n valitusluparatkaisuja, sillä laissa ei ole niiden kohdalla toisin säädetty. Samaan hengenvetoon lisään, että epäilen suuresti muutoksen toteutumista.