perjantai 13. syyskuuta 2019

165. Hallintopäätöksen perusteleminen (KHO 2019:110)

1. Sosiaali- ja terveysministeriö  (STM) oli 13.2.2017 hylännyt työeläkevakuutusyhtiö Varman hakemuksen työntekijän eläkelain mukaisen vahvistuksen saamiseksi asiakashyvityksiä koskeviin eläkevakuutuksen erityisperusteisiin. Ministeriön päätöksen perusteluiden mukaan hakemuksen mukainen muutos ei vastannut riittävässä määrin ministeriön tulkintaa työntekijän eläkelain asettamista vaatimuksista ylijäämän jakoperusteelle. Päätöksessä ei ollut selvitetty tarkemmin ministeriön tulkinnan sisältöä tai sitä, miltä osin yhtiön hakema muutos ei tätä tulkintaa vastannut.

2. Korkein hallinto-oikeus (KHO) totesi 10.9.2019 antamassaan ennakkopäätöksessä (KHO 2019:110), että perustelujen riittävyyttä oli harkittava siitä näkökulmasta, voitiinko yhtiön oikeus saada perusteltu päätös ja hakea siihen muutosta tehokkaasti turvata. Asiassa ei ollut hallinto-oikeuskäsittelyn jälkeenkään selvästi ja riittävästi ilmennyt, millä tavoin vakuutusyhtiön hakema laskuperusteiden muutos ministeriön käsityksen mukaan vaikeutti työntekijän eläkelain toimeenpanoa tai eläkelaitosten yhteisten asioiden hoitoa eli miksi työntekijän eläkelaissa asetetut vaatimukset eivät täyttyneet. KHO totesi, että virhe oli olennainen. KHO kumosi Helsingin hallinto-oikeuden ja STM:n päätökset ja palautti asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Lainkohdat: Suomen perustuslaki 2 § 3 momentti ja 21 §, Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta ja 45 § 1 momentti.

3. Helsingin hallinto-oikeuden mukaan STM:n päätös oli riittävästi perusteltu; hallinto-oikeuden päätös on annettu 12.2.2018. Vakuutusyhtiö Varma vaati valituksessaan KHO:lle toissijaisesti asian palauttamista ministeriölle. Muutoksenhakuinstanssin  tulee jo viran puolesta kontrolloida, onko valituksenalainen ratkaisu perusteltu laissa edellytetyllä tavalla.

4. Korkein oikeus (KKO) on äskettäin eli viime viikolla myöntänyt valitusluvan(VL 2019-73) ratkaisuun, jolla Vaasan hovioikeus oli 4.6.2019 palauttanut rikosasian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltävksi, koska käräjäoikeus ei ollut arvioinut näyttöä asianmukaisella tavalla vapaudenriistoa ja pahoinpitelyä koskevassa asiassa. Asiassa on KKO:n tiedotteen mukaan kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta. Tapauksessa pohditaan mahdollisesti sitä, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa pääkäsittely ja arvioida itse sen perusteella näyttökysymystä.

5. Riita- ja etenkin rikosasioissa perustelemisvelvollisuuden laiminlyöntiä ja tuomion riittämättömiä perusteluja on vakiintuneesti pidetty niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että se voi johtaa jutun tai asian palauttamiseen. Ks. esim. KKO 1998:40, KKO 1999:84 ja KKO 2016:91. Oikeuskirjallisuudesta ks. esim. Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) s. 525-535 (jutun palauttaminen puutteellisten perustelujen takia).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kpl:sta 5 ilmenevä oikeuskirjallisuuden kanta on perusteltu kahdesta syystä:

- se "kouluttaa" perusteluvelvollisuutensa laiminlyöneen alioikeuden siiitä, että tuolla tavoin eì töisstään pääse kuin koira veräjästä

- jos KO ei ole asianmukaisesti perustelut, ei hävinnyt saa asianmukaista muutoksenhakua ts pääse perustelemaan, miksi tuollainen näytönarviointi on väärä.

Ainoa palauttamista vastaan puhuva seikka on jutun viipyminen. Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa se nykykäytäntö, että palautetun jutun käsittelee aina eri kokoonpano, jolloin pääkäsittely joudutaan uusimaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Pääkäsittelyn uusiminen ei ole arpeen.

Koska palautuksen syynä on perusteluvelvollisuuden laiminlyönti joko kokonaan tai joltakin osin, alempi tuomioistuin ottaa palautuspäätöksetä vaarin ja perustelee ratkaisunsa uudelleen. Tämä ei vaadi pääkäsitelyn uudelleen toimittamista.