1. Korkein
oikeus (KKO) on 30. elokuuta myöntänyt valitusluvan kahdelle kuopiolaiselle poliisimiehelle, jotka
on tuomittu hovioikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta,
vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä sakkorangaistuksiin.
2. Valituslupa koskee Itä-Suomen hovioikeuden joulukuussa 2017 antamaa tuomiota. Tuomion mukaan poliisimiehet olivat ottaneet kiinni ja vieneet poliisivankilaan päihtyneen miehen, joka ravintoloiden sulkeutumisaikaan oli kävellyt kohti poliisiautoa ja näyttänyt keskisormea. Poliisivankilassa poliisimiehet olivat kaataneet miehen maahan, kun tämä oli kohottanut kätensä turvallisuustarkastusta tehtäessä. Miehen lonkkanivel oli mennyt sijoiltaan maahanviennin yhteydessä, eikä hän enää ollut kyennyt varaamaan toisella jalallaan. Hänet oli toimitettu lääkäriin seuraavana päivänä.
3. KKO:ssa kysymys on siitä, oliko poliisimiehillä ollut lailliset perusteet kiinniottamiseen ja voimakeinojen käyttämiseen ja olivatko he menettelyllään syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn.
4. KKO on julkaissut kotisivullaan valitusluvan myöntämisestä tiedotteen, mikä kertoo siitä, että KKO pitää tapausta merkittävänä ja ennakkopäätöksen arvoisena asiana. Tämä on perusteltu näkemys, sillä poliisin voimakeinojen käyttämisestä on annettu hyvin vähän ennakkopäätöksiä. Valitusluvan myöntämistä puoltaa se, että vastaavanlaisia tapauksia sattuu käytännössä varsin usein.
5. Tapaus kiinnosti minua niin paljon, että tilasin hovioikeuden tuomion, joka on annettu 14.12.2017 (R17/213, tuomio 17/151092). Hovioikeus toimitti asiassa kaksi päivää kestäneen pääkäsittelyn, jossa kuultiin asianosaisten lisäksi seitsemää todistajaa. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat hoviokeudenneuvokset Helena Lindgren, Tanja Makkonen ja Tero Vauhkonen.
6. Kyseinen tapaus sattui Kuopiossa 19.4.2014 ja sitä koskeva syyteasia käsiteltiin ensin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus, joka käsitteli asian ilman lautamiehiä yhden tuomarin kokoonpanossa, hylkäsi 5.1.2017 antamallaan tuomiolla syyttäjän ja asinomistajan ajaman syytteen ja siihen perustuvat asianomistajan korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.
7. Asiaomistaja X oli ollut seurueensa kanssa poistumassa huhtikuun puolivälissä kello 03.20 kuopiolaisesta ravintolasta. Poliisiautoa lähestyessään vahvasti päihtynyt X oli innostunut näyttämään poliisipartiolle (konstaapelit A ja B) keskisormea ja tokaisemaan näille jotakin ("mitä nyt tapahtuu, kuvatkaa" tms.), jolloin poliisit olivat pysäyttäneet X:n ja puhuttaneet häntä. Poliisien mukaan X oli käyttäytynyt aggressiivisesti, minkä vuoksi hänet oli otettu kiinni, pantu poliisiauton takaosaan ja kuljetettu poliisiasemalle. Hovioikeuden tuomion mukaan näyttöä X:n aggressiivisesta käytöksestä ei kuitenkaan ollut, joten se on pitänyt X:n kiinniottamista ja putkaan panemista ylimitoitettuna reaktiona pelkästä keskisormen näyttämisestä. Hovioikeus katsoi toiseen poliisimiehen käyttäneen kiinniottotilanteessa epäasiallista kieltä, joka oli kohdistunut myös X:n seurueen jäseniin.
8. Poliisiasemalla poliisimiesten epäasiallinen käytös X:ää kohtaan oli tuomion mukaan jatkunut. Asianosaiset ovat myös tältä osin kertoneet eri tavalla, mutta X:n onneksi tapahtumat ovat tallentuneet valvontalaitteelle. Säilöönottotarkastuksen ja X:n vyön poisoton yhteydessä syytetyt olivat, hovioikeuden mukaan syyttä eli ilman X:n vastustelua tai uhkailua, kaataneet X:n alleen lattialle, jolloin X:n vasen jalka oli jäänyt hänen päälleen kaatuneen toisen poliisin alle. Tästä oli ollut seurauksena, ettei kivusta tuskissaan huutanut X ollut kyennyt lainkaan varaamaan tuolla jalallaan, vaan hänet oli jouduttu molemmista käsistä kannatellen taluttamaan suljettuun säilytystilaan, jossa häntä oli pidetty 11 tuntia. Hovioikeuden mukaan poliisimiehet olivat laiminlyöneet järjestää lääkärinapua viivytyksettä vammoja eli lonkkaluksaation saaneelle X:lle. Myöhemmin poliisiaasemalta pois päässyt X oli jouduttu kuljettamaan ambulanssilla lääkäritutkimuksiin.
9. Tässä oli lyhyesti hovioikeuden syyksilukemiseen perustuva tapahtumainkulku. Hovioikeus tuomitsi kummankin poliisin virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä, partion johtajana toimineen A:n 80:een ja B:n 60:een päiväsakkoon, eli maksamaan sakkoa, A:n 2 720 euroa ja B:n 1 680 euroa. Heidät velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 4 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 1 500 euroa sekä korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut 16 5000 eurolla.
10. KKO joutunee toimittamaan asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuullaan, kun myös esitutkintakuulustelut otetan huomioon, neljännen kerran asianosaisia ja todistajia siitä, mitä kiinnioton yhteydessä ja poliisiasemalla on tapahtunut. KKO tulee siten arvioimaan jutussa esitettyä näyttöä, mutta päähuomio käsittelyssä lienee kuitenkin siinä, miten tapahtumia on rikosoikeudellisesti arvioitava. Ts. ovatko polisimiehet syyllistyneet kieltämättä aika ylimitoitetulta tuntuvalla menettelyllään kuitenkaan virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn. Hovioikeuden tuomitsemat sakkorangaistukset vaikuttavat hieman liian ankarilta, minkä lisäksi tuomio voi muuttua myös vahingonkorvausten määrän osalta.
11. Keskisormen näyttämisestä on jo tähän mennessä noussut "hirmuinen prosessi", jota puidaan jatkossa vielä korkeimmassa oikeudessa.
12. Blogijutun julkaisemisen jälkeen tietooni on tullut, että Helsingin Sanomien verkossa on Itä-Suomen hovioikeuden 14.12.2017 antaman tuomion jälkeen esitetty poliisivankilassa tallentunut ja alla mainitusta linkistä näkyvä video, josta mm. uhrin kaataminen lattialle ilmenee. Poliisimiesten mukaan X olisi yrittänyt tuossa tilanteessa lyödä toista poliisia, mutta kuten hovioikeus on todennut, tällaista johtopäätöstä videokuvan perusteella ei voida tehdä.
HS-artikkeli
13. KKO on ratkaissut valituslupa-asian kolmijäsenisessä kokoonpanossaan, johon ovat kuuluneet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Eva Tammi-Salminen. Vm. jäsen aloitti työnsä KKO:ssa elokuun alussa. Esittelijä on ollut vanhempi oikeussihteeri Jukka Loiva.
14. Kolmijäsenisen kokoonpanon käyttäminen valituslupa-asioissa on nykyään harvinaista, sillä useimmiten valituslupa-asiat ratkaistaan kahden jäsenen kokoonpanossa. Tämä merkitsee sitä, että kaksi jäsentä on ollut ko. asiassa keskenään eri mieltä luvan myöntämisestä, jolloin käsittelyyn on tarvittu kolmas jäsen.
15. Ensi vuoden alusta KKO voi ratkaista valituslupahakemuksia myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Hakemukset ratkaistaan esittelystä eli esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella.
27 kommenttia:
Korkeimman oikeuden ratkaisu tulee antamaan oivan näkökulman siihen, mitä mahtaa käytännössä tarkoittaa Suomen perustuslain julistus ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. Periaate, jota ilman ei ole oikeusvaltiota.
Viranomaistoiminta vastoin lakia (contra legem) ja lain rajat ylittäen (ultra legem) on kiellettyä. Laillisuuden vaatimus suojaa yksityisiä oikeussubjekteja julkista valtaa vastaan; se takaa yksityisille suojatun vapauspiirin. Laillisuus sisältää julkisen vallan mielivallan käyttämisen kiellon.
Mitään laillista perustetta ei poliisimiesten toiminnalle voida löytää. Poliisien tekoja on pidettävä erittäin vahingollisina ottaen huomioon heidän asemansa ja virkatehtävät rikostorjunnassa.
Tässähä no nopeasti katsottuna kaksi kysymystä. Oliko poliiseilla kiinniotto-oikeutta ja oliko kaatumistilanteessa voimankäyttötilanne käsillä.
Ensimmäisen suhteen olisi mielenkiintoista tietää, että millä perusteella kiinniotto tehtiin. Ainakaan itse en ole huomannut uutisoinnissa tät. Olettaisin kuitenkin, että se on tehty rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Mahdollista on myös tehdä kiinniotto niskoittelusta, esim niskoittelee hajaantumis/siirtymismääräystä vastaan.
Mutta pelkkä keskisormen näyttäminen ei tietenkään vielä yksinään ylitä kiinnioton kynnystä. Ei, vaikka suukopua olisi mausteena kuinka.
Kaatumistilanteesta, jossa se lonkka meni, voi tosiaan olla vaikea sanoa mitään videonauhan perusteella - siitä kun puuttuu ääni, jolloin ainakin osapuolen keskustelu ja mahdolliset uhkaukset jäävät tallentumatta. Mutta ylipäätään mikäli kiinniotettu päättää ryhtyä aggressiiviseksi, niin voimankäytön edellytykset ovat käsillä. Ehkä näin (siis erittäin jyrkkä ehkä) on ollutkin, tai sitten ei.
Voimankäyttötilanteissa sinänsä taas voi tulla vammoja, joskus pahojakin, kenelle tahansa osapuolista. Valitettavaa, mutta totta. Jos käsillä on ollut perusteet voimankäytölle, niin nämä vammat ovat tavallaan "voi-voi". Mikäli taas ei ole ollut perustetta voimankäytölle, niin pahoinpitelystä napsahtaa tuomio.
Tämä on mielenkiintoinen tapaus, jossa haetaan niitä rajoja jotka määrittävät poliisin toimivallan rajoja. Tai oikeastaan tarkentavat niitä, itse rajat kyllä ovat kohtuullisen selvät ja jalkautettu käytäntöön - mistä kertoo se, että KKO:n ei ole tarvinnut antaa ennakkopäätöksiä poliisin voimankäytöstä. Kun homma toimii niinkuin pitääkin, niin KKO:n ei tarvitse silloin asioihin puuttua.
-----
PS. HS:n video on maksumuurin takana.
Ohessa on linkki IS:n julkaisemaa artikkeliin ”Video poliisivankilan tapahtumista: Poliisi vei keskisormea näyttäneen putkaan ja aiheutti vakavan vamman”, josta voi vapaasti katsoa videon poliisivankilan tapahtumista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005490584.html
Videosta voidaan nähdä, että uhri on ollut niin vahvasti päihtynyt, ettei siten ole voinut aiheuttaa voimankäytön tarvetta poliisipartiolle.
Jos voidaan olettaa, että Ilta-Sanomien artikkeli on laadittu korrektisti, niin syyttäjää ja hovioikeutta voitaneen pitää oikeuden palvelijoina.
Tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa poliisipartio varsin todennäköisesti provosoitui epäammatilliseen käytökseen: ottamaan päihtyneen keskisormen näyttämisestä kiinni, josta sitten seurasi poliisiasemalla ikävä tapaus. Onneksi oli sentään valvontakamera: muuten olisi tullut pamppua/etälamautinta ja kollegat olisivat kuorona todistaneet, ettei yhtään liikaa voimakeinoja käytetty.
Toki voi ajatella niin, että isoa koirakaan ei pidä härnätä, saati sitten poliisisia.
Sakot tuntuvat liian ankarilta? Mies kituu lonkka hajonneena yön putkassa sen jälkeen kun jänet on syyttä pahoinpidelty. Et mahda Jyrki olla tosissasi?
Perinteinen "vittuile poliisille niin pääset putkaan" -tilanne. Melko yleistä tuommoinen, vaikka vittuilu ei ole kiinniottoperuste.
Anonyymi kirjoitti:
-Sakot tuntuvat liian ankarilta? Mies kituu lonkka hajonneena yön putkassa sen jälkeen kun jänet on syyttä pahoinpidelty. Et mahda Jyrki olla tosissasi?
Minulle sopisi toki hovoikeuden päätöksen pysyttäminen rangaistusten osalta. Blogijutussa yritin vain hieman ennakoida, miten KKO todennäköisesti tulee suhtautumaan tuomittuihin rangaistuksiin. Kas, kun minä hieman tunnen, miten tuomarit tällaisissa tapauksissa yleensä fundeeraa.
KKO on ratkaissut valituslupa-asian kolmijäsenisessä kokoonpanossaan, johon ovat kuuluneet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Eva Tammi-Salminen. Vm. jäsen aloitti työnsä KKO:ssa elokuun alussa. Esittelijä on ollut vanhempi oikeussihteeri Jukka Liva.
Kolmijäsenisen kokoonpanon käyttäminen valituslupa-asioissa on nykyään harvinaista, sillä useimmiten valituslupa-asiat ratkaistaan kahden jäsenen kokoonpanossa. Tämä merkitsee sitä, että kaksi jäsentä on ollut ko. asiassa keskenään eri mieltä luvan myöntämisestä, jolloin käsittelyyn on tarvittu kolmas jäsen.
Ensi vuoden alusta KKO voi ratkaista valituslupahakemuksia myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Hakemukset ratkaistaan esittelystä eli esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella.
"Ensi vuoden alusta KKO voi ratkaista valituslupahakemuksia myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Hakemukset ratkaistaan esittelystä eli esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella."
Ja mielivaltaiset valituslupapäätökset senkun lisääntyvät.
Noin tuskin voidaan olettaa, sillä lähtökohtana toki on, että KKO:n tuomarit toimivat virkavastuulla eivätkä toimi mielivaltaisesti.
Toki on niin, ettei suuri yleisö tai kukaan asiasta kiinnostunut ulkopuolinen tarkkailia voi mitenkään kontrolloida KKO:n lupakäytäntöä ja yksittäisiä luparatkaisuja siksi, ettei KKO lainkaan perustele ratkaisuaan, jolla valituslupa on evätty tai myönnetty.
Jos lupahakemus evätään, KKO:n päätös kuuluu lakonisesti: Valituslupaa ei myönnetä.
Kun epäkohtaan on kiinnitetty huomiota, KKO on todennut lyhyesti vain, että myöskään Ruotsin korkein oikeus ei perustele luparatkaisujaan!
Ei varmaan sentään mielivalta lisäänny, mutta kyllä sattumanvaraisuus ja linjan epäyhtenäisyys. Jonkinlainen poliittinen säästömania tässäkin takana.
Mielenkiintoinen tapaus jo siksikin, ettei blogisti ota siihen - poikkeuksellisesti - rohkeasti kantaa. Minäpä ”anonyymin rohkeudella” otan.
Kiinniottotilanteeseesta eli keskisormen näyttämisestä meillä ei ole videotodistelua. En siksi ota siihen kantaa.
Videon nähtyäni on kuitenkin selvää, että keskisormimies (KM) vastusti poliisin käskyä, olipa se mikä tahansa, (todennäköisesti häntä pyydettiin siirtymään putkaan). Mitään lyönnillä uhkaamista KM:n toimesta en tosin näe, mutta hän selkeästi ei lähde vapaaehtoisesti poliisin mukaan. Tästä johtuen poliisit tarttuvat häntä molemmista käsistä taluttaaksen miehen. Käsitykseni mukaan se on lievin lähestymistapa tuossa vaiheessa, ei esim ammuta etälamauttimella. KM:n käytös on kuitenkin sen verran aggressiivista, että siihen pitää videon perusteella puuttua, jos KM ei rauhoitu heti. Molempien poliisien otettua otteen KM:n käsistä mies vastustelee mistä johtuen toinen poliisi kampittaa hänet maahan. Tämän kampituksesta yhteydessä tapahtuu lonkkaluksaatio, mitä kukaan ei tilanteessa ole käsittääkseni tavoitellut. Poliisit eivät todennäköisesti edes tajua näin käyneen. Kyse on siis vahingosta, joka tapahtui henkilön vastustaessa siirtoaan. Poliisilla on varmasti ollut oikeus siirtää vastusteleva henkilö. Vaihtoehtoehtoisen näkökulman mukaan poliisi ei olisi saanut koskea KM:en vaan pitänyt jotenkin odottaa henkilön häipyvät paikalta. En näe, että tuossa vaiheessa poliisi olisi voinut toimia toisin. Kysykää itseltänne miten tilanne olisi edennyt, jos poliisi ei olisi koskenut KM:een?
Blogisti ei ole nähnyt syytä "rohkeasti" otttaa kantaa anonyymin mainitsemaan näyttökyysmykseen, koska asia on käsitelty hovioikeuden pääkäsittelyssä ja kolme hovioikeustuomaria ovat todenneet valvontatallenteen perusteella perusteluisaan seuraavaa:
- Kirjallisena todisteena esitetyltä valvontatallenteelta putkalta (todiste 3) on nähtävissä seuraavaa. Antikaisen ja Kiiskisen tuotua Joni-Matti Puputin poliisivankilan tiloihin, he ovat ryhtyneet suorittamaan hänelle säilöönottotarkastusta. Tarkastuksen yhteydessä on käyty jonkinlaista keskustelua Kiiskisen ja Puputin välillä. Puputti on riisuttuaan vyönsä kohottanut kätensä, osoittanut sormellaan kohti Kiiskistä ja laskenut sitten kätensä vartalonsa sivulle. Kiiskinen ja Antikainen ovat heti tämän jälkeen ottaneet askeleen kohti Puputtia ja tarttuneet yhdessä hänen käsivarsistaan kiinni ja ryhtyneet kaatamaan häntä. Kiiskinen ja Puputti ovat kaatuneet lattialle siten, että Puputin vasen jalka on jäänyt hänen päälleen kaatuneen Kiiskisen alle. Antikainen on pitänyt Puputtia paikallaan lattialla painamalla häntä polvellaan samalla kun Kiiskinen on pitänyt kiinni Puputin ylävartalosta. Paikalle tullut vartija, todistajana kuultu Lipsanen, on tämän jälkeen ottanut Puputilta kengät pois ja Antikainen ja Kiiskinen ovat nostaneet Puputin seisomaan. Puputti ei ole kyennyt lainkaan varaamaan vasemmalla jalallaan, jolloin Antikainen ja Kiiskinen ovat molemmista käsistä kannatellen taluttaneet Puputin suljettuun säilytystilaan.
Puputin mukaan hän oli osoittanut sormella kohti Kiiskistä ja tiedustellut, miksi vyö otettiin pois. Kiiskinen on kertonut olettaneensa, että Puputti oli lyönyt häntä kohti, mutta hän ei osannut sanoa, oliko käsi ollut nyrkissä. Antikaisen mukaan Puputti oli lyönyt nyrkillä kohti Kiiskisen kasvoja, jolloin K. oli ottanut pari askelta taaksepäin.
Hovioikeuden mukaan valvontalaitteelta ei ilmmene, että Puputti olisi vastustanut tarkastuksen suorittamista. Hovioikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, ettei Puputin käden liikettä voida pitää lyöntinä.
Blogisti on samaa mieltä kuin hovioikeus.
Selkeä virhe on tapahtunut siinä, että poliisit ovat raahanneet lonkkansa ilmiselvästi ja pahssti loukkaaneen X:n putkaan eivätkä ole, kuten olisi poliisilain 8 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan pitänyt, järjestää viivytyksettä lääkärinapua loukkaantuneelle X:lle. Loukkaantunutta ja kivuissaan ollutta X:ää on pidetty putkassa 11 tuntia. Poispääsyn jälkeenkään X ei ole kyennyt kävelemään, ja vasta tuolloin poliisiasemalle on tilattu ambulanssi, jolla X on viety lääkäriin.
Blogistia tulee kiittää siitä, että jälleen kerran hänen blogissaan voidaan käydä keskustelua aiheesta ennen kuin muualla on havaittu laajemmin sen ajankohtaisuus.
”Kiiskinen on kertonut olettaneensa, että Puputti oli lyönyt häntä kohti, mutta hän ei osannut sanoa, oliko käsi ollut nyrkissä. Antikaisen mukaan Puputti oli lyönyt nyrkillä kohti Kiiskisen kasvoja, jolloin K. oli ottanut pari askelta taaksepäin.”
Videolta voidaan nähdä, että Kiiskinen ei reagoinut ottamalla pari askelta taaksepäin kun Puputti kohotti kättään, vaan pysyi paikallaan kunnes hyökkäsi Antikaisen kanssa puolustuskyvyttömän Puputin kimppuun. Tämä osoittaa, että Kiiskinen ja Antikainen yksinkertaisesti valehtelevat.
Selvää on, että kukaan paikalla olleista ei ole voinut olla havaitsematta kivuista tuskissaan huutaneen Puputin vakavaa loukkaantumista. Sitä, että Puputti virui vakavasti loukkaantuneena kivuissaan 11 tuntia poliisivankilassa, voidaan pitää kidutuksena.
Ilta-Sanomissa 14. joulukuuta 2017 julkaistun artikkeliin ”Video poliisivankilan tapahtumista: Poliisi vei keskisormea näyttäneen putkaan ja aiheutti vakavan vamman” mukaan ”Esitutkinnan perusteella ei ollut syytä toimia toisin.” poliisipäällikkö Taisto Huokko Itä-Suomen poliisista kommentoi tapausta.
Se, että ”Esitutkinnan perusteella ei ollut syytä toimia toisin.” osoittaa vakavia puutteita poliisien tekemien rikosten tutkinnassa.
Kun valtion viranomaiset, kuten poliisi kiduttavat tai muuten kohtelevat uhrejaan epäinhimillisesti tai halventavasti, on valtio Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan nojalla tästä kohtelusta vastuussa.
Vaikka 3 artiklan sisältämä kielto on negatiivisesti muotoiltu velvoite, seuraa siitä valtiolle myös positiivisia velvoitteita. Ihmisoikeussopimuksen osapuolten on varmistettava, että kussakin valtiossa voimassa olevat lait ja hallinnolliset sekä oikeudelliset käytännöt sovellettavine rangaistuksineen ovat sellaisia, että kidutukseen syyllistyneet viranomaiset voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Koska 3 artiklan kielto on muodollisesti ehdoton ja sen rikkomista pidetään erityisen häpeällisenä.
Mikäli valtio laiminlyö 3 artiklaan sisältyvän positiivisen velvoitteensa tutkia kidutusepäilyt tehokkaalla tavalla kuten esitutkinnasta annettujen lausuntojen perusteella näyttää tapahtuneen, saattaa tällä olla todistuksellisia vaikutuksia.
Valitusluvista puhutaan tuollakin:
https://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2018/09/khokattavanvalituslupajarjestelmantoteuttaminentarkeaa.html
Jep, heti kun KHO:n presidentti vaihtui, KHO on haluaa kattavan valituslupajärjestelmän, jotta se voisi muuntua puhtaksi prejudikaattituomioistuimeksi!
Muutos merkitsisi käytännössä tietenkin valitusoikeuden tosiasiallista kaventamista ja rajoittamista.
Valituslupien torppaamisen lisäksi KKO pyrkii kaikin tavoin estämään valituslupien hakemista palkkiokäytännöllään. Valituslupahakemuksesta ja valituksesta maksetaan oikeusaputapauksissa tarkoituksellisesti aivan nimellisiä palkkioita. 15 sivun kirjelmästä (joka ei ole puutaheinää) maksetaan "kohtuulliseksi arvioidun" 3 tunnin työmäärän mukaan. Tämä ei ole yksittäistapauksellista, vaan aivan järjestelmällinen linja. Tällä ei voi olla mitään muuta tarkoitusta kuin se, etteivät avustajat suostuisi tekemään valituksia KKO:lle koska niistä ei makseta ja ne ovat usein suuritöisiä. Etenkin avustajan vaihtaminen KKO:n valitusta varten oikeusavun saajalla on käytännössä mahdotonta, sillä juuri kukaan ei ota tällaista toimeksiantoa. Kyseessä on erittäin vakava access to justice -ongelma, joka koskee nimenomaan vähävaraisia. Itsemaksavat saavat valituksen teetettyä aina kun haluavat.
Näkökohtia on varmaan monenlaiaia.
Jos ajatellaan rikosjuttua, jossa esim. syytetyn avustaja on tullut mukaan jo esitutkinnassa ja jatkanut tehtävässä sitten myös käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, nin kyllä 15 sivuisen kirjelmän KKO:lle kirjoittaa aika halposti kolmessa tunnissa, usein kahdessa tai jopa yhdessä tunnissa. KKO:ssa on pyritään lultavsti siihen, ettei siellä kirjoitella enää turhan pitkiä valituskirjelmiä ja lupahakemuksia, vaan avustaja tiivistää sanomansa todella oleellisiin kohtiin ja kysymyksiin. Avustajan vaihtaminen ei ole yleensä milloinkaan suositeltavaa.
"KHO on haluaa kattavan valituslupajärjestelmän, jotta se voisi muuntua puhtaksi prejudikaattituomioistuimeksi!"
Ei tuo huono pyrkimys ole jos siihen liitettäisiin yleisten ja hallintotuomioistuinten yhdistäminen sekä hallinto-oikeusosaston perustaminen käräjä- ja hovioikeuksien. Monissa hallinto-oikeusasioissaa riittäisi yhden tuomarin kokoonpano käräjäoikeudessa. Toinen vaihtoehto olisi perustaa pari kamarioikeutta Ruotsin tapaan KHO:n ja hallinto-oikeuksien väliin. Korkeimpien oikeuksien tehtävä on johtaa lainkäyttöä laadukkailla ja hyvin perustelluilla prejudikaateilla, mihin KHO ei pysty, koska sillä on liikaa juttuja ja tuomareita, mikä synnyttää sen sisällä epäyhtenäista lainkäyttöä ja puutteellisia perusteluja.
Anon: "Molempien poliisien otettua otteen KM:n käsistä mies vastustelee mistä johtuen toinen poliisi kampittaa hänet maahan."
Avainkysymys on, miksi KM ylipäänsä piti kaataa. Sellainen tehdään ylipäänsä vain silloin kun on tarpeen kentällä "raudoittaa" henkilö kuljetuksen ajaksi. Nyt olisi riittänyt, että olisi käsistä taluttamalla viety putkaan. Lisäksi videokuvasta näkyy, että toinen poliisimies painaa jalallaan lonkaa, jollainen kiertoliike helposti saa aikaan lonkkavaurion. Lisäksi lääkintäavun järjestämättä jättäminen on anteeksiantamatonta.
Syyskuun alusta KHO:n jäsenmäärä näyttää heidän sivustonsa mukaan vähentyneen niin, että siellä on nyt presidentti, 20 vakinaista jäsentä ja 4 määräaikaista jäsentä. Mutta kuulisin mielelläni esimerkkejä äskeisen anonyymin löytämästä epäyhtenäisestä lainkäytöstä ja puutteellisista perusteluista. KHO:ssahan jutturyhmät jakautuvat erikoistuneille jaostoille, joten tuon esitetyn epäyhtenäisyyden lienee oltava jotain "rajat ylittävää"? Ja mitä KHO:n perusteluihin tulee, ainakin Virolainen on viime aikoina pitänyt niitä jopa liian pitkinä. Ja itsekään en ole viime vuosina kuullut moitteita puutteellisista KHO:n petusteluista - ellei sitten oteta huomioon lyhyen kaavan mukaisia valituslupajylkyjä; mutta niissähän tilanne on yhtäläinen KKO:ssa ja KHO:ssa.
Tässä yhteydessä ei kannata ryhtyä pohtimaan laajemmin KHO:n lainkäyttöä, kun blogikirjoitus koskee KKO:n rikosasiassa myöntämää valituslupaa!
"kyllä 15 sivuisen kirjelmän KKO:lle kirjoittaa aika halposti kolmessa tunnissa, usein kahdessa tai jopa yhdessä tunnissa. "
Höpö höpö. Vaikuttaa vahvasti siltä ettei blogistilla ole mitään käsitystä avustajan työstä. Valituksen tekeminen vaatii sen korjoittamisen lisäksi perehtymisen hovioikeuden päätökseen, neuvottelun päämiehen kanssa ja lisäksi sen selvittämisen onko ja millaisia ennakkopäätöksiä ajatelluista oikeuskysymyksistä annettu ennen. Ja haluaisin nähdä sen juristin, joka kirjoittaa 15 sivuisen valituksen tunnissa, on nimittäin vähän erilaista kuin blogin kirjoittaminen.
Blogistin kirjoitus kuvastaa erittäin vähäistä arvostusta avustajan työtä kohtaan, mitä osoittaa myös KKO:n palkkiolinjaukset.
Blogistilla on toki kokemusta avustajien työstä mm. siksi, että olen ollut tuomarina ja esittelijänä eri tuomioistuimissa 20 vuoden ajan. Siinä kyllä on nähnyt monenlaista avustajaa. Sen jälkeen olen ollut itsekin joissakin jutuissa avustajana, jopa hovioikeusvaiheessa.
Jos avustaja on tullut juttuun mukaan jo esitutkinnan aikana tai käräjäoikeudessa, hänellä on, pitäisi ainakin olla, mainiot edellytykset laatia hyvä valituslupahakemus ja valitus KKO:lle esim. kolmessa tunnissa. Asiaan vaikuttavat oikeustapaukset, oikeuskirjallisuuden kannnanotot ja lakien esityöt avustajan on tullut selvittää viimeistään käräjäoikeudessa!
Arvostan suuresti avustajan työtä, eritoten pätevien avustajien toimintaa.
Tässä yhteydessä ei kannata jatkaa enemmälti pohdintaa avustajien työstä ja palkkioista,
Poliisipäällikkö Taisto Huokon kommentti ”Esitutkinnan perusteella ei ollut syytä toimia toisin.” osoittaa, että Suomalainen tutkintamonopoli ei ole toiminut.
Suomalainen tutkintamonopoli perustuu suureen luottamukseen, että esitutkintaviranomainen on objektiivinen, kuten Esitutkintalaki vaatii. On ilmeistä, että esitutkintaviranomainen on todennut Kiiskisen ja Antikaisen teot, joista hovioikeus on heidät tuominnut, mutta ei ole suhtautunut asiaan objektiivisesti. Mitään muuta hyväksyttävää syytä ei oikein käräjäoikeuden ratkaisulle voida löytää.
Rikoslain virkarikoksia koskevat määräykset koskevat muun muassa rikosten tutkintaa koskevien määräysten tahallista rikkomista. Esitutkintaviranomaisen tahallisiin menettelyvirheisiin ja väärinkäytöksiin tulee suhtautua vakavasti. Rikoslain 40:7 § ja 40:8 § soveltuvat myös esitutkintaviranomaisen toimintaan.
Lähetä kommentti