227. Lainhuudatus, kirjaamismenettely, muutoksenhakuoikeus (KKO 2021:18)

1. Korkein oikeus (KKO) antoi  muutama päivä sitten ennakkopäätöksen KKO 2021:18, joka koskee muutoksenhakuoikeutta kirjaamisviranomaisen lainhuudatusasiassa antamaan päätökseen. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.

2.  Kittilän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle X on lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitty vallintarajoitus, jonka mukaan kiinteistö on porotilalain (590/1969) 26 §:n mukaisten rajoitusten alainen. Kyseisen lainkohdan mukaan oikeustoimi, jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus, on mitätön. Ilman asutushallituksen lupaa porotilaa ei saa myöskään osittaa. Asutushallituksen asemesta lupaviranomaisena toimii nykyisin Lapin ELY-keskus.

3. Kiinteistön X omistaneen henkilön kuoltua pesänjakaja on toimittanut osituksen ja perinnönjaon. Toimituksessa leski A on saanut avio-oikeutensa nojalla puolet kiinteistöstä ja perilliset B, C, D ja E perintönä kukin yhden kahdeksasosan siitä.

4. Leski ja perilliset hakivat kirjaamisviranomaisessa eli Maanmittauslaitoksen (MML) maanmittaustoimistolta  lainhuutoa kiinteistöön edellä selostetun osituksen ja perinnönjaon perusteella siinä määrättyjen omistusosuuksien mukaisesti.

5. Kirjaamisviranomainen varasi ELY-keskukselle tilaisuuden antaa lausunto porotilalain 26 §:n vallintarajoitussäännösten soveltamisesta lupa-asioissa perhe- ja perintöoikeudellisissa saannoissa. ELY-keskus totesi lausunnossaan, että pesänjakajan suorittama toimitusjako on luvanvaraista osittamista ja lainhuutohakemuksen hyväksymiselle ei ollut edellytyksiä.

6. Kirjaamisviranomainen myönsi kuitenkin lainhuudon hakemuksen mukaisesti ja toimitti päätöksen ELY-keskukselle ja liitti toimituskirjaan valitusosoituksen. Kirjaamisviranomainen katsoi, että ELY-keskuksella oli valitusoikeus tärkeän julkisen edun valvojan ominaisuudessa.

7. ELY-keskus valiitti kirjaamisviranomaisen päätöksestä maaoikeutena toimivaan Lapin käräjäoikeuteen. Se tutki valituksen ja 25.9.2019 antamallaan päätöksellä hylkäsi sen. 

8. ELY-keskus valitti maaoikeuden päätöksestä KKO:een. KKO myönsi ELY-keskukselle valitusluvan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä siitä, oliko keskuksella ollut oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen ko. päätökseen. 

9. KKO totesi perusteluisaan, että maakaaren mukaisessa kirjaamisasiassa valitusoikeus voi olla vain hakijalla ja muilla asiaan osallisilla ja että muuna asiaan osallisena voidaan pitää sellaista henkilöä tai tahoa, joka voitaisiin maakaaren 6 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti osoittaa panemaan vireille kanne lainhuudon hakijaa vastaan tai joka voisi olla lainhuudon hakijan nostamassa kanteessa vastapuolena, jos osoitus erilliseen oikeudenkäyntiin annettaisiin lainhuudon hakijalle. ELY-keskuksella ei porotilalain 26 §:n mukaisia lupa-asioita käsittelevänä viranomaisena ole tällaista oikeusasemaa suhteessa kirjaamishakemuksen perusteena olevaan saantoon.

10. KKO totesi edelleen, että kirjaamishakemusta käsiteltäessä ELY-keskukselle osoitettu lausuntopyyntö ei tee ELY-keskusta kirjaamismenettelyssä sellaiseksi asiaan osalliseksi, jolla olisi oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen päätökseen. Muutoksenhakuun sovellettavat säännökset huomioon ottaen ELY-keskukselle ei synny valitusoikeutta myöskään pelkästään yleisen intressin, kuten päätöksen laillisuuden selvittämisen tarpeen perusteella.

15. Näillä perusteilla KKO katsoi, että ELY-keskuksella ei ole ollut oikeutta hakea muutosta lainhuutoa koskevaan kirjaamispäätökseen. Kirjaamisviranomaisen ei olisi tullut antaa asiassa valitusosoitusta ELY-keskukselle, ja maaoikeuden olisi pitänyt jättää valitus tutkimatta.

16. KKO poisti kirjaamisviranomaisen ELY-keskukselle antaman valitusosoituksen ja jätti tutkimatta ELY-keskuksen maaoikeudelle tekemän valituksen.

---

17. Suhteellisen selvä asia, sanoisin. Kirjaamisviranomainen ja maaoikeus ovat erehtyneet pitämään ELY-keskusta muutoksenhakuun oikeutettuna elimenä sen vuoksi, että se on porotilalaissa tarkoitettu lupaviranomainen, jolta on pyydetty lainhuutoasian käsittelyssä lausunto. 

18. KKO:n ratkauselosteessa mainitaan sana kirjaamisviranomainen ainakin 18 kertaa. Sitä vastoin perusteluissa ei mainita kertaakaan sitä, mikä viranomainen tai virasto toimii kirjaamisviranomaisena lainhuudatusasioissa. Tämä olisi ollut selvyyden vuoksi syytä todeta. Tämä viranomainen on Maanmittauslaitos (MML). Lainhuudatusta haetaan laitoksen palvelutoimistolta.

19. Kiinteistöjen kirjaamisasiat, siis lainhuudatukset ja kiinnitysasiat, siirtyivät käräjäoikeuksilta Maanmittauslaitokselle vuoden 2010 alusta. Tämä kevensi huomattavasti käräjäoikeuksien työmäärää. Muina asioina, joita käräjäoikeudet aiemmin käsittelivät, voidaan mainita mm. rangaistusmääräysasiat.

20. Alioikeuksille kuuluivat aiemmin myös maksamismääräysasiat. Itse asiassa nuo asiat, joissa on kyse lähes aina yksinomaan saatavien perinnästä, kuuluvat edelleen käräjäoikeuden toimivaltaan, vaikka maksamismääräyslaki kumotiin alioikeusuudistuksen yhteydessä. 

21. Selvät ja riidattomat velkomisasiat, joissa siis on kyse vain perinnästä, pitäisi tietenkin siirtää tuomioistuimilta ulosottoviranomaiselle. Mutta jostain kumman syystä tähän ei ole haluttu mennä, vaan nämä asiat halutaan edelleen sitkeästi pitää käräjäoikeuksien toimivallan piirissä. Tämä on outoa myös siihen nähden, että nykyisin syyttäjä ja tietyissä tapauksissa jopa poliisi käyttää tuomiovaltaa ratkaisemalla vähäisempiä rikosasioita.

 

 

 

226. Tuomarinimitys KKO:ssa

 1. Tuomioistuimissa voi vakinaisten tuomareiden (jäsenten) lisäksi olla määräaikaisia jäseniä; aiemmin heitä kutsuttiin ylimääräisiksi jäseniksi. Tämä koskee myös korkeinta oikeutta (KKO) ja korkeinta hallinto-oikeutta (KHO). 

2. Määräikaisen tuomarin nimittämisestä säädetään tuomioistuinlain (673/2016) 12 luvussa. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tuomarin kelpoisuuteen, virassapysymisoikeuteen sinä aikana, joksi hänet on nimitetty, sekä palkkauksen perusteisiin sovelletaan, mitä vastaavan vakinaisen tuomarin kelpoisuudesta, virassapysymisoikeudesta ja palkkauksesta säädetään.

3. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut viime vuosina runsaasti ma. tuomareita, aiemmin ma. hallintoneuvoksia ja vuoden 2017 alusta lähtien ma. oikeusneuvoksia. Sen sijaan KKO:ssa ma. jäseniä on ollut harvoin. KHO:n jäsenenä aiemmin toiminut Alice Guimares-Purokoski nimitettiin 1.9.2019 alkaen KKO:n oikeusneuvoksen ma. virkaan, viran vakinainen haltija oikeusneuvos Tuula Pynnä siirtyi tuolloin kolmeksi vuodeksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi.

4. Oikeusneuvos Asko Välimaa nimitettiin 1.11.2020 alkaen Helsingin hovioikeuden presidentin virkaan, hänen toimikautensa kestää seitsemän vuotta päättyen siis 3.10.2027. Kun virka jäi ilman hoitajaa, ma. virkasuhde julistettiin haettavaksi.

5. Virkaa haki 12 lakimiestä, jotka ovat aakkosjärjestyksessä asianajaja, OTT Markku Fredman, hallitusneuvos Anne Hallavainio, ma. esittelijäneuvos, lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen, markkinaoikeustuomari Nina Korjus, johtava julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen, ma. KHO:n oikeusneuvos, professori Juha Lavapuro, apulaisoikeuskanslerin sijainen, esittelijäneuvos Petri Martikainen, perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos, OTT Matti Marttunen, hovioikeudenneuvos, OTT Jaakko Rautio, asianajaja Olof Rehn, hovioikeudenneuvos, OTT Satu Saarensola ja laamanni Tuija Turpeinen. Juha Lavapuro, joka nimitettiin 4.12.2020 KHO:n oikeusneuvoksen virkaan, peruutti hakemuksensa 3.12.2020.

6. Virkaesityksen KKO:n ja KHO:n jäsenten nimityksestä tekevät ylimmät tuomioistuimet itse, ei siis tuomarinvalintalautakunta, kuten muiden tuomioistuinten tuomareiden osalta on asian laita. Tätä tapaa voidaan perustellusti kritisoida, menettely on kv. vertailussa täysin poikkeuksellinen.

7. Nyt esillä olevassa asiassa korkein oikeus teki 14 sivua käsittävän esityksen ma. jäsenen virkasuhteen täyttämiseksi 16.12.2020 pidetyssä täysistunnossa. Virkaesitys noudattaa tuttua kaavaa, jossa ensin kerrotaan kaikkien hakijoiden nimet ja lyhyesti se, missä tehtävissä he ovat uransa aikana olleet; ilmoitetaan myös, jos hakijat ovat suorittaneet oikeustieteen lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon. Jos hakijalla on julkaisuja, tämä mainitaan, muttei kerrota, kuinka monta, millaisia tai minkä nimisiä. Tämä jälkeen esityksessä kerrotaan KKO:n jäsenille käytännössä asetettavista pätevyysvaatimuksista ja millaisista tehtävissä KKO:een nimitetyt tuomarit ovat yleensä aiemmin toimineet. 

8. Tällä kerralla KKO haastatteli  kolmea hakijaa, jotka olivat markkinaoikeustuomari Nina Korjus, valiokuntaneuvos Matti Marttunen ja laamanni Tuija Turpeinen. Virkaa hakeneista KKO on jo edellisten virantäyttöjen yhteydessä haastatellut asianajaja Markku Fredmania ja hovioikeudenneuvos Jaakko Rautiota.

9. Tämä jälkeen KKO pääsee sivulla 10 itse arviointiin. Tässäkin osiossa on runsaasti yleisiä näkökohtia, mutta lopulta KKO on päätynyt katsomaan, että se piti vahvimpina hakijoina Fredmania, Rautiota ja Turpeista. Sitten KKO käsittelee erikseen näiden kolmen ansioita jäsenen viran kannalta, Fredmanin ja Raution osalta melko lyhyesti, mutta Turpeisen kohdalla laajammin. Tästä jo voidaan arvata, että KKO on pitänyt laamanni Tuija Turpeista on vahvimpana hakijana. 

10. KKO toteaa vikaesityksessään, että Tuija Turpeinen on toiminut käräjäoikeuden laamaninna - siis Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa - vuodesta 2016. Sitä ennen hän on toiminut käräjätuomarina ja asianajajana. (Lakimiesmatrikkelin mukaaaan Turpeinen on ollut käräjätuomarina 2009-2016 ja asianajajana Joensuussa 1993-2009.) KKO:n mukaan hänellä on näissä työtehtävissä hankittu monipuolinen ja laaja asiantuntemus niin siviili- kuin rikosasioista ja niiden oikeudenkäyntimenettelystä. Laamannina Turpeiselle on KKO:n mukaan syntynyt "yksittäisen käräjäoikeuden näkökulmaa laajempi käsitys alioikeuksien lainkäytöstä"; tämä lausuma hieman oudoksuttaa, olisiko ollut tarkoitus lausua, että "yksittäisen käräjätuomarin näkökulmaa laajempi käsitys" alioikeuden lainkäytöstä? Turpeisella on kokemusta myös lainvalmistelutyöryhmistä. Hieman aiemmin (kappale 15) esityksessä mainitaan, että Turpeisella on kokemusta esittelijän tehtävästä kuluttaja-asiamiehen toimistossa ja kaupunginviskaalin tehtävästä. Lisäksi Turpeisella on luottamustehtäviä (mm. Suomen Lakimiesliiton hallituksen jäsenyys) ja hän on toiminut Tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä ja Tuomioistuinviraston johtokunnan varajäsenenä.

11. Näillä perusteilla KKO katsoi, että Turpeisella on hyvät edellytykset toimia tuomarina korkeimmassa oikeudessa. Hänellä on aiemmista tehtävistään ja myös haastattelun perusteella saadun käsityksen mukaan sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita korkeimman oikeuden jäsenen viran menestyksellinen hoitaminen edellyttäää. Korkein oikeus päätyi hakijoiden ansioiden kokonaisarvioinnin perusteella katsomaan, että Tuija Turpinen oli vahvimpana hakijana virkaan esitettävä.

12. Tasavallan presidentti nimitti Tuija Turpeisen korkeimman oikeuden jäsenen ma. virkaan 1..3.2021 - 31.10.2027 väliseksi ajaksi. 

13. Virkaesitys tehtiin KKO:n täysistunnossa 16.12.2020 ja siihen osallistuivat presidentti ja 14 oikeusneuvosta. Eri mieltä olivat oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Jarmo Littunen. He katsoivat, että ma. virkaan tulisi esittää Markku Fredmania, jonka lakimiesura ja kirjallinen tuotanto ovat monipuolisia. Fredman on lisäksi osoittanut syvällistä asiantuntemusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen soveltamisen  alalla.  Engstrand ja Littunen ilmoittivat pitävänsä tällaista asiantuntemusta KKO:n työn kannalta varsin hyödyllisenä.

-----

14. Tuija Turpeisen, 53, ansiot virkaan ovat kiistattomat ja hänestä KKO saa pätevän jäsenen. Määräajan kuluessa Turpeinen tullaan todennäköisesti nimittämään vakinaisen jäsenen virkaan. Hän on toiminut ensin viitisentoista vuotta asianajajajana ja sen jälkeen toistakymmentä vuotta tuomarina, josta viimeksi kuluneet 4-5 vuotta  käräjäoikeuden laamannina. Hän on osallistunut merkittäviin lainvalmisteuhankkeisiin ja  hänellä on ollut useita luottamustehtäviä erilaisissa lakimiesjärjestöissä. Myös se, että Turpeinen on kotoisin Itä-Suomesta, on käytännössä merkittävä asia, sillä useimmat KKO:n jäsenet ovat toimineet lähinnä pääkaupunkiseudulla. Turpeinen on  tehnyt ilmeisesti hyvän vaikutuksen KKO:n jäseniin toimiessaan, paitsi tuomarina ja em. haastattelussa, myös esim. tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä, koska mainitun lautakunnan puheenjohtajana toimii KKO:n jäsen.  Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että Turpeisen ensiyritys "korkkiin" tuotti tulosta. Tämä ei toki ole täysin harvinaista, vaikka useimmiten tie KKO:een on avautunut vasta toisen tai sitä useamman yrityksen jälkeen. Luultavasti Turpeiselle on KKO:n piiristä "vinkattu" asiasta ja kehotettu hakemaan kyseistä ma. jäsenyyttä. Tässä ei tietenkään sinänsä ole moittimisen aihetta.

15. Ymmärrän silti varsin hyvin myös virkaesityksestä eri mieltä olleiden KKO:n jäsenten lausuntoa.  Markku Fredmanin ansiot esimerkiksi erilaisiin lainvalmisteluhankkeiden osallistumisen suhteen ovat Tuija Turpeiseen verrattuna lähes ylivertaista. Hän on väitellyt työn ohessa oikeustieteen tohtoriksi ja hän on julkaisut useita päteviä nimenomaan rikos- ja prosessioikeuteen kuuluvia teoksia, joista useimmista on otettu lisäpainoksia. Puhumattakaan hänen artikkelituotannostaan, joka on todella merkittävä myös laadullisesti. Fredman on palkittu pari kolme kertaa asianajajan työstään ja hän on maan parhaita ihmisoikeusasiantuntijoita, kuten KKO:n eri mieltä olevien jäsenten lausunnossakin todetaan. 

16. Mutta jostain kumman syystä, joka ei ole minulle selvinnyt, Fredmania ei vain ole korkeimman oikeuden jäsenen virantäytöissä onnistanut. Hän lienee hakenut oikeusneuvoksen virkaa vuodesta 2009 lähes joka kerta, eli kaikkiaan lähes kymmenen kertaa, mutta aina ilman tulosta. Hänet on toki noteerattu lähes joka hakukierroksella 3-4 vahvimman hakijan joukkoon ja hän on saanut usein muutaman äänen kannatuksen KKO:n täysistunnossa ikään kuin jonkinlaisena "lohdutuspalkintona". Nyt Fredmanin kannalla olivat oikeusneuvokset Engstrand ja Littunen, edellisellä nimityskerralla oikeusneuvos Häyhä ja kolme vuotta sitten eli tarkkaan ottaen 28.3.2018 oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen. Kaikkia Fredmanin nimittämistä puoltavia äänestyskertoja en enää muista.

17. Oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen lausuivat KKO:n täysistunnossa 28.3.2018 näin:

Hakijoista vahvimpana ehdokkaana tässä viranhaussa erottuu Fredman. Fredmanilla on rikosoikeudesta pitkäaikainen ja laaja kokemus, joka perustuu hänen hoitamiinsa asianajotehtäviin kotimaisissa tuomioistuimissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU:n tuomioistuimessa sekä hänen osallistumiseensa erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin, hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja koulutustoimintaansa. Hänen monipuolinen toimintansa eri tehtävissä ja haastattelussa antamansa kuva osoittavat, että hänellä on erinomaiset ammatilliset ja henkilökohtaiset valmiudet korkeimmassa oikeudessa tapahtuvaan oikeuden kehittämiseen.

18. Vuoden 2018 jälkeen Markku Fredmanin ansiot ovat entisestään lisääntyneet. Hän on väitellyt toukokuussa 2018 oikeutieteen tohtoriksi ja Helsingin yliopiston kansleri on marraskuussa 2019 nimittänyt hänet prosessioikeuden dosentiksi. Hän  hoitanut asianajajana uusia merkittäviä oikeusjuttuja jne. Minusta Markku Fredmanin ei olisikaan syytä lopettaa KKO:n jäsenten virkojen hakemista. Hänen  saamansa puoltoäänet eri nimityskierroksilla osoittavat, että ylin tuomioistuin kenties potee hieman huonoa omaatuntoa, kun Fredman jää tai jätetään aina "rannalle". Minusta ei ole oikein torjua näin pätevän ja kokeneen juristin pääsy ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan. 

19. Kaikki KKO:n jäsenet myöntävät Fredmanin kiistattomat ansiot maan ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan, mutta se, ettei enemmistö ole häntä koskaan virkaan esittänyt, saattaa johtua joskus kymmenkunta vuotta sitten tehdystä periaatepäätöksestä, että "Fredmania emme tule ikinä esittämään. Arvelisin vuotta 2010, jolloin KKO esitti virkaan asianajaja Ari Kantoria, jolle oli viranhausta KKO:n sisältä vinkattu.  Tuolloin useat juristit katsoivat, että virkaan olisi tullut esittää Markku Fredman. Kun Hesari kysyi asiaa - jostakin syystä - minulta, ilmoitin olevani Fredmanin kannalla, ja samaa mieltä ko. lehtijutussa oli myös professori Erkki Aurejärvi.

20. Minusta korkeimman oikeuden olisi jo "korkea" aika leppyä, sillä eihän Markku Fredman itse ole ollut syypää siihen, mitä me kaksi kriitikkoa menimme asiasta 2010 lehtihaastattelussa lausumaan.

 

 

225. KKO 2021:14. Oikeudenkäynnin kesto. Viivästymishyvitys

1. Korkein oikeus (KKO antoi tänään viivästymishyvitystä koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2021:14) oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkittymisen johdosta. 

2. A:n syyksi oli Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 29.3.2017 luettu avunanto törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään veropetokseen A:n laadittua Z Oy:n nimissä tekaistuja laskuja, joita oli käytetty hyväksi B Oy:n kirjanpidossa ja verotuksessa. Turun hovioikeus, jonne A valitti, ei 9.4.2019 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

3. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, uudisten jo käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä kolmelta vuodelta yhteensä 6 000 euroa korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 9.3.2017 lukien sekä asian käsittelyn edelleen jatkuttua 9.3.2017 jälkeen kolmelta vuodelta yhteensä 6 000 euroa korkoineen. Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

4. Päätöksessään KKO totesi, että A:ta oli kuultu B Oy:tä koskeneessa asiassa rikoksesta epäiltynä ensimmäisen kerran 29.10.2010. Oikeudenkäynnin katsottiin alkaneen 29.10.2010, vaikka A:ta oli kuultu rikoksesta epäiltynä jo 8.2.2008 Z Oy:n nimissä laadituista laskuista, jotka liittyivät C Oy:n toiminnassa tehtyihin rikoksiin.

5. KKO katsoi oikeudenkäynnin viivästyneen viranomaisen vastuulla olevista syistä yhteensä kaksi vuotta, yhden vuoden esitutkinnan ja syyteharkinnan ja toisen vuoden käräjäoikeuskäsittelyn tuomioistuinkäsittelyn johdosta. 

5. Kun käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmennyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämällä nimenomaisella ja mitattavalla tavalla, oliko A:n rangaistusta alennettu viivästymisen vuoksi, KKO katsoi, että A:lla oli oikeus valtiolta 3 000 euron määräiseen viivästyshyvitykseen.

KKO 2021:14

224. KKO 2021:12. Asunto-osakeyhtiön osakkeen lunastaminen. Yhtiöjärjestys. Lain pakottava säännös

 1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään asunto-osakeyhtiön osakkeen lunastamista koskevan ennakkopäätöksen KKO 2021:12.

2. Ratkaistussa asiassa asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyi lunastuslauseke, jonka mukaan lunastusvaatimus tuli esittää 14 päivän kuluessa siitä, kun hallitus oli ilmoittanut lunastusoikeudesta osakkeenomistajille.

3. Korkeimman oikeuden ratkaisussa katsottiin, ettei lunastusvaatimuksen esittämisen määräaikaa voitu yhtiöjärjestyksessä määrätä alkamaan muusta ajankohdasta kuin asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa (1599/2009) tarkoitetusta osakkeiden siirtoa koskevasta ilmoituksesta. Yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke oli siten lain pakottavan säännöksen vastainen ja lunastusmenettelyyn sovellettiin asunto-osakeyhtiölain säännöstä.

 Asian taustaa

4. Ko. tapauksessa A oli 31.10.2016 päivätyllä kauppakirjalla ostanut asunto-osakeyhtiön yhtiön osakkeet nrot 1470–1569. Isännöitsijä oli yhtiön hallituksen nimissä 1.11.2016 päivätyssä osakkeenomistajille lähettämässään kirjeessä ilmoittanut osakkeiden siirtymisestä yhtiön ulkopuolisen tahon omistukseen. Kirjeessä oli lisäksi todettu, että yhtiön osakkeenomistajilla oli oikeus yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukaisesti lunastaa kysymyksessä olevat osakkeet ja että lunastusaika päättyi 1.12.2016.Yhtiön osakkeenomistaja B oli 29.11.2016 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut yhtiölle lunastavansa osakkeet.

 Käräjäoikeuskäsitely

5. A vaati Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa kanteessaan vahvistettavaksi, että B:llä ei ollut oikeutta lunastaa kyseisiä osakkeita. Kanteen perusteena A vetosi siihen, että B oli esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiöjärjestyksessä määrätyn 14 päivän määräajan jälkeen ja siten myöhässä. Osakkeenomistajille lähetetyssä kirjeessä lunastusvaatimukselle ilmoitettu määräaika 1.12.2016 oli yhtiöjärjestyksen vastainen ja yhtiöjärjestyksen lunastusaikaa koskevat määräykset olivat ensisijaisia suhteessa asunto-osakeyhtiölain lunastusta koskeviin yleisiin määräyksiin.

6. B vaati vastauksessaan kanteen hylkäämistä. Hän oli määräajassa ilmoittanut käyttävänsä lunastusoikeutta ja ilmoitus oli ollut yhtiöjärjestyksen ja asunto-osakeyhtiölain mukainen ja pätevä. B:n mukaan yhtiöjärjestyksen mukainen 14 päivän määräaika ei ollut lainkaan alkanut kulua, koska osakkeiden siirtymisestä ja mahdollisuudesta käyttää lunastusoikeutta ei ollut ilmoitettu osakkeenomistajille yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Yhtiön osakkeenomistajalla oli kuitenkin ollut oikeus luottaa lunastusaikaa koskevaan kirjeeseen, jossa oli ilmoitettu, että lunastusaika päättyi 1.12.2016. Toissijaisesti B vetosi siihen, että asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle tai yhtiön käyttäessä lunastusoikeuttaan osakkeen saajalle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle. Tässä tapauksessa kauppa oli tehty 31.10.2016. Kun lunastusoikeuden käyttämisestä oli ilmoitettu yhtiölle 29.11.2016, oli tämä ilmoitus tehty myös asunto-osakeyhtiölain mukaisessa määräajassa. Kun yhtiön yhtiöjärjestyksessä ei ollut asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua lyhyempää yhteismitallista määräaikaa, joka alkaisi osakkeiden siirtoa koskevasta ostajan ilmoituksesta, tuli joka tapauksessa sovellettavaksi lain mukainen pakollinen määräaika eli yksi kuukausi ostajan ilmoituksesta. Yhtiöjärjestyksen mukainen lunastusvaatimuksen esittämisen määräaika, joka alkoi lainsäännökseen nähden eri ajankohdasta, ei siten tullut sovellettavaksi.

7. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 17.11.2017, että yhtiön osakkeenomistajille 1.11.2016 toimittama kirje oli täyttänyt yhtiöjärjestyksessä asetetun edellytyksen siitä, että hallituksen oli viipymättä tarjottava osake yhtiön osakkeenomistajien lunastettavaksi, mikäli se ei tahtonut käyttää lunastusoikeutta yhtiön hyväksi. Käräjäoikeuden mukaan asiaa arvioitaessa ei ollut merkitystä sillä, että lunastusoikeudesta oli ilmoitettu osakkeenomistajille tavallisella kirjeellä.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n lunastusvaatimus oli tehty myöhässä, kun hän oli ilmoittanut halustaan lunastaa osakkeet vasta 29.11.2016 eli myöhemmin kuin 14 päivää sen jälkeen, kun yhtiö oli 1.11.2016 ilmoittanut osakkeenomistajille lunastusoikeudesta. Käräjäoikeus totesi, että kun lunastusaika oli lähtökohtaisesti yhtiöjärjestyksessä määrätty aika, ei isännöitsijän kirjeessä ilmoitetulla lunastusajalla ollut asiassa merkitystä. Käräjäoikeus vahvisti, että B:llä ei ollut oikeutta lunastaa kyseisiä osakkeita.

Hovioikeuskäsittely 

8.  B valitti käräjäoikeuden tuomiosta Turun hovioikeuteen.

9. Hovioikeus katsoi, 8.5.2019 antamassaan tuomiossa että yhtiö oli isännöitsijän 1.11.2016 lähettämällä kirjeellä täyttänyt asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetyn velvollisuutensa ilmoittaa osakkeen siirtymisestä lunastukseen oikeutetuille kirjallisesti kahden viikon kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä oli ilmoitettu hallitukselle. Hovioikeuden mukaan yhtiöjärjestyksen tiukemmat edellytykset ilmoitukselle eivät tulleet sovellettaviksi, koska mainittu säännös oli tältä osin pakottava.

10. Hovioikeus totesi, että yhtiöjärjestyksessä oli määrätty laissa säädettyä lyhyempi aika lunastusvaatimuksen esittämiselle. Hovioikeuden mukaan yhtiöjärjestyksen mukaista lunastusaikaa oli siten noudatettava. Lunastusaika oli näin ollen alkanut siitä, kun isännöitsijä oli 1.11.2016 lähettänyt ilmoituksen, ja päättynyt 14 päivän kuluttua siitä.

11. Hovioikeus katsoi, että B oli esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiöjärjestyksessä määrätyn lunastusajan jälkeen ja siten liian myöhään, vaikka vaatimus olikin esitetty isännöitsijän ilmoittaman lunastusajan puitteissa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

12. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Katariina Sorvari ja Atso Sinervo sekä asessori Sanna Mäkelä. Esittelijä Julia Casagrande lausui mietinnössään, että asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa lunastusvaatimuksen esittämiselle säädettyä määräaikaa voitiin yhtiöjärjestyksen määräyksellä lyhentää, mutta sen alkamisajankohdasta ei voitu yhtiöjärjestyksessä pätevästi määrätä säännöksestä poikkeavalla tavalla. Kysymyksessä olevaa yhtiöjärjestystä ei voitu myöskään tulkita niin, että siinä olisi määrätty säännöksessä mainitusta ajankohdasta alkavasta 14 päivän määräajasta. Kun yhtiöjärjestyksen lunastusajan alkamisajankohtaa koskeva määräys oli pakottavan lainsäännöksen vastainen, määräytyi lunastusaika asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisesti. B:llä oli siten oikeus lunastaa osakkeet.

 

KKO-käsittely  

13.  Korkein oikeus myönsi valitusluvan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, miten osakkeenomistajan lunastusoikeus on määräytynyt tilanteessa, jossa asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräykset lunastusajasta ja sen alkamisajankohdasta ovat poikenneet asunto-osakeyhtiölain osakkeiden lunastamismenettelyä koskevista säännöksistä.

14. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

15. KKO totesi perusteluissaan ensiksi, että asiassa on kysymys siitä, sovelletaanko yhtiön osakkeiden lunastusmenettelyyn yhtiöjärjestyksen lunastusvaatimuksen esittämisen määräaikaa koskevaa määräystä vai onko siihen sovellettava asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) säännöstä, jonka mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.

16. Asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan osake voidaan rajoituksitta siirtää kaupan, vaihdon, lahjoituksen, perinnön, osituksen tai testamentin perusteella tai muulla tavoin, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Lain 2 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan rajoittaa oikeutta siirtää osake vain 5 §:n mukaisesti, jollei muussa laissa toisin säädetä.

17. Asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että osakkeenomistajalla, yhtiöllä tai muulla henkilöllä on oikeus lunastaa osake, kun omistusoikeus osakkeeseen siirtyy toiselle muulta omistajalta kuin yhtiöltä. Lunastusoikeuden muusta sisällöstä ja lunastusmenettelystä on säädetty pykälän 2 momentissa, jonka nyt kysymyksessä olevien osakkeiden siirtymisen aikana voimassa olleen ja tähän asiaan sovellettavan 5 kohdan (1599/2009) mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.

18. Asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä 2 momentin 1–3 ja 6 kohdassa säädetystä lunastuksen ehdosta toisin sekä 2 momentin 4, 5 ja 7 kohdassa säädettyä lyhyemmästä määräajasta.

19. Asunto-osakeyhtiölain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 24/2009 vp s. 40 ja 61–66) ilmenee, että lunastuslausekkeiden käyttöä on pyritty selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan. Lunastuslausekkeeseen perustuvan lunastusoikeuden yksityiskohtaisesta sisällöstä on otettu olettamasäännöksiä lain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 1–3 ja 6 kohtaan. Olettamasäännökset tulevat sovellettaviksi, jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin tai jos yhtiöjärjestyksen määräykset ovat vastoin lain pakottavia säännöksiä. Lunastusmenettelyä on myös vakioitu siten, että yhtiöjärjestyksessä ei voi poiketa asunto-osakeyhtiölaista menettelyn osalta. Menettelyä koskevat pakottavat säännökset sisältyvät mainitun 2 momentin 4, 5 ja 7 kohtaan. Hallituksen esityksessä on pidetty tärkeänä, että osakkeen saaja voi mahdollisimman helposti ennakoida mahdolliset lunastustilanteet ja niihin liittyvät määräajat.

20. Lunastusvaatimuksen esittämistä koskevaa asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohtaa on sittemmin nyt kysymyksessä olevien osakkeiden siirtymisen jälkeen muutettu lisäämällä säännökseen viittaus lakiin huoneistotietojärjestelmästä (1330/2018). Säännöksen mukaan lunastusvaatimus on esitettävä kuukauden kuluessa siitä, kun hallitus on saanut huoneistotietojärjestelmästä annetun lain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun tiedon osakkeen siirtymisestä. Säännöksen perustelujen (HE 127/2018 vp s. 83–84) mukaan osakehuoneistorekisteriin siirtyminen ei edellytä lunastusta koskevien aineellisten säännösten muuttamista. Lunastusoikeuden käyttöä koskevat määräajat lasketaan siitä, kun hallitus on saanut lunastusilmoituksen toimittamiseksi tarvittavat tiedot.

21. KKO totesi, että asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 3 momentin säännöksessä on säädetty yhtäältä mahdollisuudesta määrätä yhtiöjärjestyksessä lunastuksen ehdoista toisin kuin 2 momenttiin sisältyvissä olettamasäännöksissä (momentin 1–3 ja 6 kohdat) ja toisaalta määrätä lyhyemmistä määräajoista kuin sanotun momentin muutoin pakottavissa menettelysäännöksissä (momentin 4, 5 ja 7 kohdat) on säädetty. Korkein oikeus katsoo, että 3 momentin säännöstä on perusteltua tulkita sanamuotonsa mukaisesti siten, että yhtiöjärjestyksessä voidaan 2 momentin 5 kohdan osalta määrätä ainoastaan yhtä kuukautta lyhyemmästä lunastusvaatimuksen määräajasta eikä siten määräajan alkamisesta muusta ajankohdasta kuin siirtoilmoituksen tekemisestä hallitukselle. Perusteltua on katsoa myös, että 5 kohdan säännöstä sovelletaan yhtiöjärjestyksen vastaavan määräyksen asemesta kokonaisuudessaan, jos yhtiöjärjestyksen määräys on joltain osin siinä pakottavaksi säädetyn menettelyn vastainen. Tällaista 3 momentin tulkintaa puoltaa erityisesti lain tarkoitus selkeyttää ja yhdenmukaistaa lunastuslausekkeiden käyttöä sekä vakioida lunastusmenettelyä.

22. Yhtiön yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukainen 14 päivän lunastusvaatimuksen esittämisen määräaika on asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa (1599/2009) tarkoitetusta siirtoilmoituksesta poiketen määrätty alkamaan siitä ajankohdasta, kun yhtiön hallitus on antanut lunastusoikeudesta tiedon kaikille osakkeenomistajille. KKO katsoi, että yhtiöjärjestyksen lunastusvaatimuksen esittämisen määräaikaa koskeva määräys on asunto-osakeyhtiölain pakottavan säännöksen vastainen. A:lle siirrettyjen osakkeiden lunastamiseen sovelletaan siten yhtiöjärjestyksen määräyksen sijaan asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) säännöstä, jonka mukaan lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.

23. B on esittänyt lunastusvaatimuksensa yhtiölle 29.11.2016, eli kuukauden kuluessa osakkeiden siirtymisestä A:lle 31.10.2016 ja siten myös kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeiden siirtymisestä oli ilmoitettu hallitukselle. KKO totesi, että B:n lunastusvaatimus on näin ollen esitetty asunto-osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n 2 momentin 5 kohdan (1599/2009) mukaisessa määräajassa. 

24. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi A:n kanteen.

 ----

25. Asia on ollut melko selvä. Lunastuksen esittämisen määräaikaa ei voitu asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä määrätä alkamaan muusta ajankohdasta kuin asunto-osakeyhtiölain ao. säänöksessä, joka on luoteeltaan pakottava, on määrätty eli osakkeiden siirtoa koskevasta ilmoituksesta. Yhtiöjärjestykseen sisältyvä lunastuslauseke, jonka mukaan sanottu määräaika alkoi jo siitä, kun yhtiön hallitus on ilmoittanut lunastusoikeudesta osakkeenomistajille, oli näin ollen jätettävä huomioon ottamatta. 

26. Alemmat tuomioistuimet  - hovioikeuden esittelijä on toki ollut toisella kannalla - eivät ole ilmeisesti havainneet, että vaikka yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtä kuukautta lyhyemmästä lunastusvaatimuksen määräajasta, siinä ei voida kuitenkaan määrätä muusta määräajan alkamisajankohdasta kuin siirtoilmoituksen tekemisestä yhtiön hallitukselle.

27. Ratkaisun julkaiseminen ennakkopäätöksenä on ollut oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta perusteltua etenkin kun alemmat tuomioistuimet ovat olleet asiasta toisella kannalla kuin KKO.

28.  Varsin hitaasti ovat oikeuden myllyt myös tässä tapauksessa jauhaneet. Osakekauppa tapahtui vuoden 2016 loppupuolella, mutta käräjäoikeuden tuomio saatiin vasta vuoden kuluttua siitä. Tästä kului puolitoista vuotta hovioikeuden tuomioon ja siitä vielä lähes kaksi vuotta ennen kuin KKO oli valmis antamaan oman ratkaisunsa. 

Mutta parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan!