1. Oikeuskanslerinvirasto (OKa-virasto) toimi viime vuonna monta kuukautta sijaisten miehittämänä. Sijaisuudet eivät ole olleet aiemminkaan virastossa tuntemattomia.
2. Vielä vuoden 2017 viimeisenä päivänä OKa-viraston kotisivulla mainittiin, että oikeuskanslerina on Risto Hiekkataipale, apulaisoikeuskanslerina Kimmo Hakonen ja apulaisoikeuskanslerin sijaisena ja viraston kansliapäällikkönä Petri Martikainen. Hakonen ja Martikainen toimivat syyttäjinä KKO:ssa käsitellyssä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan ajetussa virkarikosjutussa.
3. Nyt eli vuoden 2018 alusta kaikki oli kuitenkin toisin. Oikeuskanslerin nimi on nyt Tuomas Pöysti ja apulaisoikeuskanslerina toimii Mikko Puumalainen. Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen jatkavat toki viraston palveluksessa, mutta Hakosen virkanimikkeenä on kansliapäällikkö ja apulaisoikeuskanslerin sijainen ja esittelijäneuvos Petri Martikainen on palannut hoitamaan oikeusvalvontaosaston päällikön tehtäviä. Kimmo Hakonen johtaa viraston hallintoyksikköä ja valtioneuvostoasiain osastopäällikkönä on esittelijäneuvos Maija Salo.
4. Mutta missä on Risto Hiekkataipale? Hänen nimensä on kadonnut viraston kotisivuilta ja yhteystietojen joukosta. Hiekkataipale on ilmeisesti siirtynyt eläkkelle, sillä hän on syntynyt 24.1.1951 ja täyttää siten kohtsiltään 67 vuotta.
5. Olen edellä puhunut viransijaisuuksista, voidaan käyttää myös sanontoja väliaikainen oikeuskansleri ja väliaikainen apulaisoikeuskansleri. Virallisesti näitä termejä ei kuitenkaan oikeuskanslerin yhteydessä ole käytetty. Vaikka esimerkiksi Mikko Puumalaisen apulaisoikeuskanslerin virkaa on hänen pitkän eli lähes neljä vuotta kestäneen virkavapautensa aikana hoitanut Risto Hiekkataipale, tämän virallisena virkanimikkeenä on ollut apulaisoikeuskansleri, ei siis ma. apulaisoikeuskansleri. Mutta tosiasiat ovat tosiasioita, joten käytännössä Hiekkataipale on toiminut tavallaan "pätkä-oikeuskanslerina", eli ensin vuodesta 2014 väliaikaisena apulaisoikeuskanslerina eli Mikko Puumalaisen sijaisena ja 1.7. 2017 lähtien vuoden loppuun asti oikeuskansleri Tuomas Pöystin sijaisena.
6. Oikeustieteen tohtori (OTT) Mikko Puumalainen nimitettiin apulaisoikeuskanslerin virkaan vuonna 2007. Hän oli oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) "löytö" tehtävään, joten ei ole erityisen ihmeteltävää, että Puumalaisen nimitys herätti juristipiireissä jonkin verran kummeksuntaa. Puumalainen on aiemmin toiminut mm. vähemmistövaltuutettuna 2002-2007. Apulaisoikeuskanslerina Puumalainen herätti huomiota mm. Suvivirren laulamista koulujen kevätjuhlissa koskevilla kannanotoillaan.
7. Aulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sai hakemansa virkavapautta vuonna 2014 väitöskirjatutkimusta varten. Virkavapauden jatkuessa hänet nimitettiin 1.6.- 31.12 2016 väliseksi ajaksi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ma. hallintoneuvoksen virkaan ja tämän jälkeen vuodeksi 2017 KHO:n ma. oikeusneuvokseksi. Minulla ei ole tietoa, onko Puumalainen hakenut KHO:n vakinaisen oikeusneuvoksen virkaa, mutta nyt hän on joka tapauksessa palannut takaisin "kotiin" eli OKa-virastoon. "Puumiksen" väitöskirja on edelleen tekemättä.
8. OKa-viraston edellä kerrotut sijaisuudet liittyvät Tuomas Pöystin hieman epätavallisiin nimityskuvioihin, joista voidaan myös käyttää nimitystä "nimityshässäkkä". Oikeuskansleri Jaakko Jonkka jäi eläkkeelle huhtikuun lopussa 2017 ja kanslerin virka julistettiin haettavaksi jo helmikuussa. Virkaa haki yhdeksän lakimiestä, kuten olen blogissa nro 29/7.3.2017 "Kenestä uusi oikeuskansleri" kertonut. Tuossa jutussa olen ruotinut melko perusteellisesti hakijoiden meriittejä ja heidän mahdollisuuksiaan tulla virkaan nimitetyksi.
9. Virantäyttöä valmisteltiin oikeusministeriössä (OM) huolella ja tarmolla; oikeusministerinä oli tuolloin tuplaministeri Jari Lindström (ps). Nimitysasian piti olla ns. "selvää kauraa" 18. päivänä huhtikuuta, sillä tuolloin OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa lähetti kaikille viranhahakijoille kauniis ja kiitokset sisältäneen sähköpostin, jonka mukaan OM tulee esittämään valtioneuvostolle, että oikeuskansleriksi tullaan nimittämään Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen. Oikeuskanslerin nimitysasiaa oli määrä käsitellä valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 20. huhtikuuta, jolloin hallitus tekisi Viljasen nimitystä koskevan esityksen nimittäjänä toimivalle tasavallan presidentille. Ilmeisesti Asko Välimaa ja Jari Lindström pitivät Veli-Pekka Viljasen nimitystä selvänä asiana, sillä muutoinhan edellä mainittua ilmoitusta ei olisi muille viranhakijoille tietenkään lähetetty.
10. Mutta asia ei ollutkaan selvä, vaan tässä vaiheessa siihen tuli mutkia matkaan, kuten olen toisessa blogijutussani nro 39/28.4.2017 "Oikeuskanslerin valinta mutkistui" juurta jaksaen selostanut. Paha mutka tulikin, sillä tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli ilmoittanut 18.4.2017 OM:lle tai valtioneuvostolle (VN), että soo soo ja eipäs hoppuilla, sillä hän ei tulisi missään tapauksessa Veli-Pekka Viljasta virkaan nimittämään, vaikka VN Viljasta esittäisi. Tapauksesta tihkuneiden tietojen mukaan presidentti Niinistö olisi ilmoittanut, että hän tulisi joka tapauksessa nimittämään uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystin esitti VN virkaan ketä tahansa. Miksi presidentti ei halunnut nimittää virkaan Veli-Pekka Viljasta? Ilmeisesti sen vuoksi, että Viljanen oli julkisesti arvostellut Niinistön tiettyä puhetta; kyseessä oli luultavasti presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe 2017.
11. OM:n ja Juha Sipilän johtaman hallituksen ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniseen käteensä ja vaihtaa virkaesitys sellaiseksi, että kelpaisi myös Herra Tasavallan Presidentille. Tässä hötäkässä myös oikeusministeri vaihtui, sillä tuplaministeri Jari Lindström oli rasittunut niin pahoin, että hänen tilalleen oikeusministeriksi tuli 5. toukokuuta nimitettiin kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen. Mikään yllätys ei enää ollut, että hallitus esitti uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystiä, jonka presidentti Niinistö nimitti virkaan 24. päivänä toukokuuta.
12. Asian piti olla selvä, mutta mitä vielä! Yllätykset sen kun vain jatkuivat, sillä Tuomas Pöysti nimitettiin virkaansa, ei suinkaan heti kesäkuun alusta, vaan vasta vuoden 2018 alusta, siis seitsemän kuukauden kuluttua nimityspäätöksen tekemisestä. Miksi näin? No siksi, että Tuomas Pöysti sattui olemaan "Mr Sote", eli sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alivaltiosiheeri, joka oli vuodesta jo 2015 lähtien vastannut paljon puhutun sote-uudistuksen valmistelusta. Sosiaaliministeri Juha Rehula ja ilmeisesti koko Juha Sipilän hallitus oli niin kovasti tykästynyt Tuomas Pöystiin ja hänen tapaansa johtaa sanottua sote-uudistuksen valmistelua, että he eivät halunneet päästää Tuomasta livahtamaan oitis oikeuskanslerin tehtäviin.
13. Tästäkös valtiosääntöoppineet kimmastuivat, osin ilmeisesti siksi, että heihin lukeutuva professori Veli-Pekka Viljanen ei ollut kelvannut tasavallan preidentille Jaakko Jonkan seuraajaksi. Mm. professori Tuomas Ojanen, emeritusprofessori Mikael Hidén ja apulaisprofessori Janne Salminen kritisoivat hs.fi:ssä kovin sanoin syntynyttä tilannetta eli sitä, että maassa ei olisi reiluun puoleen vuoteen vakinaista oikeuskansleria tai edes apulaisoikeuskansleri; apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli, kuten edellä jo mainitsin, edelleen virkavapaana ja toimi KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli lopettanut käytännössä oikeuskanslerin viranhoidon jo tammikuun lopussa 2017. Kriitikot ottivat esille myös kysymyksen Tuomas Pöystin mahdollisesta esteellisyydestä käsitellä oikeuskanslerina kanteluja, joissa on kyse sote-uudistukseen liittyvistä tai yleensä sosiaali- ja terveysministeriön alaan kuuluvista asioista.
14. Olen kertonut tästä uudesta "hässäkästä" eli Tuomas Pöystiin virkaan astumisen aiheuttamasta tilanteesta blogijuttussa nro 47/24.5.2017 otsikolla "Tuomas Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa" - trilogiani oli siis valmis! Oikeassahan valtiosääntöoppineet tietenkin olivat, sillä on varsin eriskummallista, että valtakunnan kahden ylimmän laillisuusvalvojan - oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin - virkoja pidettiin sijaisuuksien varassa noin pitkään eli 7-8 kuukauden ajan. OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa kuitenkin vakuutti, että asia oli tarkoitus hoitaa siten, että Tuomas Pöystin sijaiseksi eli väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitettäisiin kelpoisuusehdot täyttävä lakimies.
15. Näin sitten myös tapahtui, sillä väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitetiin Risto Hiekkataipale ja väliaikaiseksi apulaisoikeuskansleriksi puolestaan Kimmo Hakonen, kuten tämän kirjoituksen alussa kerroin. Asia oli siten ainakin päällisin puolin kunnossa. Hiekkataipale oli tullut OKa-virastoon jo vuonna 1984 ja edennyt talon sisällä eri virkoihin päätyen lopulta väliaikaiseksi eli pätkä-oikeuskansleriksi. Mutta tämä ei ole mikään ihannetila, sillä olisi toki paljon parempi, että oikeuskansleriksi nimitettäisiin, ei talon "omaa väkeä", vaan todella kyvykkäitä juristeja, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä muissa tehtävissä, siis OKa-viraston ulkopuolella.
16. Omituisuudet Tuomas Pöystin viran vastaanoton kohdalla eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. Hänen johtaman virkamisvalmistelun pohjalta eduskunnalle annettu sotea lakiesitys kompastui nimittäin viime kesänä uudistukseen sisältyvien valinnanvapauslakien osalta eduskunnan perustuslakivaliokunnan armottoman kielteiseen kantaan; hallituksen esitys oli ko. osin vakavalla tavalla perustuslain vastainen.
17. Mikä nyt eteen, kun hallituksen ja tasavallan presidentin maan ylimmäksi laillisuusvalvojaksi nostaman Tuomas Pöystin johdolla valmisteltu esitys ei täyttänytkään perustuslain vaatimuksia? Näin siitä huolimatta, että Pöysti oli palkattu STM:n alivaltiosihteeriksi johtamaan sote-uudistusta paljolti juuri siksi, että hallituksen antama esitys ei kompastuisi toista kertaa perustuslakikysymyksiin. Oliko Pöysti edes pätevä oikeuskansleriksi, sillä kanslerin tärkeimpiin tehtäviinhän kuuluu nimenomaan valvoa, että hallituksen lakiesitykset täyttävät perustuslain vaatimukset?
18. Yle uutiselle antamassaan haastattelussa heinäkuun alussa 2017 Tuomas Pöysti kertoi, että valinnanvapauslakia koskeva hallituksen esitys oli laadittu "vahvassa poliittisessa ohjauksessa". Hän sanoi olleensa jo alkuvuodesta 2017 tietoinen, että lakipaketissa on "isoja perustuslaillisia ongelmia", mutta tästä huolimatta pakettia eli sote-uudistusta ja siihen kuuluvaa valinnanvapauslakia oli "poliittisen ohjauksen työntämänä" viety eteenpäin. Pöysti luopui heinäkuun alusssa valinnanvapauslain jatkovalmistelusta ja siirtyi 1.9. 2017 STM:n palveluksesta valtiovarainministeriön (VM) hallintopolitiikan alivaltiosihteeriksi valmistelemaan lähinnä maakuntauudistukseen liittyviä lakihankkeita.
19. Tästäkös valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineet riemastuivat. Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Juha Lavapuro lausui Yle uutisille 6. heinäkuuta, että "Sote jää varjostamaan Pöystiä oikeuskanslerina" ja että Pöystin olisi pitänyt irtautua sote-valmistelusta jo aiemmin. Lavapuron mukaan Tuomas Pöystin uskottavuus tulevana oikeuskanslerina on kärsinyt tämän toiminnasta sote-lakien valmistelijana, sillä hän oli esitellyt lain, vaikka tunsi sen perustuslailliset ongelmat. Näihin ongelmiin oli Lavapuron mukaan kiinnitetty huomiota sekä valtiosääntötuntijoiden taholta että myös sote-alan asiantuntijoiden toimesta. Tästä huolimatta ilmeisesti poliittinen paine on ollut niin kova, että asiaa (sote-esitystä) on pitänyt viedä eteenpäin ja antaa hallituksen esitys eduskunnalle tietoisina näistä vakavista ongelmista, sanoi Lavapuro Yle uutisille. Juha Lavapuro on yksi perustuslakivaliokunnan sote-asiassa kuulemista monista asiantuntijoista.
20. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää esitti Pöystiä kohtaan vielä Juha Lavapuroakin ankarampaa kritiikkiä. Hän kyseenalaisti Tuomas Pöystin sopivuuden oikeuskansleriksi toteamalla , että on "perusteltua syytä epäillä, että tuleva oikeuskansleri voi taipua poliittiseen ohjaukseen". Mäenpää kertoi suorastaan hätkähtäneensä saatuaan tietää, miten Tuomas Pöysti oli kuvaillut valinnanvapauslain valmistelun kulkua.
21. Olli Mäenpää: "Ei ole tapana sanoa näin suoraan, että olen menetellyt perustuslain vastaisesti ja jatkan sitten vuoden päästä oikeuskanslerina". Olli Mäenpää kertoi pitävänsä Pöystiä kyllä täysin pätevänä oikeuskanslerin virkaan - näin totesi myös professori Juha Lavapuro - mutta katsoi, että hänen valintaansa oikeuskansleriksi on liittynyt poliittisen nimityksen piirteitä. Virkamiehenä Pöysti olisi tullut noudattaa uudistuksen valmistelussa lakia ja erityisesti perustuslakia. Poliittinen ohjaus ei saa mennä perustuslain eikä virkamiehen perusvelvoitteiden ohi, oli mikä tilanne mikä tahansa, jyrisi professori Olli Mäenpää 5.7.2017 antamassaan haastattelussa, joka on julkaistu mm. Etelä-Saimaa -lehdessä.
22. Olli Mäenpää ja Juha Lavapuro ovat aivan oikeassa, sillä virkamiehenä Tuomas Pöysti ei olisi toki saanut alistua hallituksen ministereiden ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan poliittiseen ohjaukseen ja siihen, että olipa valinnanvapauslaissa millaisia perustuslaillisia ongelmia tahansa, sitä koskeva lakiesitys tultaisiin joka tapauksessa antamaan eduskunnalle tiettyyn päivään mennessä. Jos ja kun Tuomas Pöysti oli havainnut, kuten hän on myöntänyt, lakiesityksessä vakavia perustuslaillisia ongelmia, hänen olisi pitänyt ilmoittaa tämä asianomaisille ministereille ja viime kädessä kieltäytyä esittelemästä hallituksen istunnossa lakiesitystä sen sisältöisenä, jona se oli poliittisin perustein määrä tehdä. Näin olisi toiminut suoraselkäinen virkamies.
23. Miksi sitten Tuomas Pöysti ei toiminut näin, vaan jälkikäteen ajateltuna lammasmaisesti taipui siihen, mitä hänen käskettiin tehdä, siis alistui poliittisen painostuksen edessä? Hyvä kysymys. On syytä muistaa, että oikeuskanslerin virka oli tuolloin julistettu haettavaksi ja Tuomas Pöystin tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin virkaa myös hakea. Hieman aikaisemmin eli vuonna 2016 tai 2015 hän oli hakenut KKO:n oikeusneuvoksen virkaa, mitä ihmeteltiin ainakin juristipiireissä aika lailla, sillä eihän Pöystillä ollut minkäänlaista oikeusneuvoksen tai ylipäätään tuomarin virkaan vaadittavaa kokemusta ja pätevyyttä.
24. Asiaa voidaan spekuloida monella tavoin. Lupasivatko sote-uudistuksen kanssa tekemisissä olleet ministerit kenties Pöystille suoralta kädeltä oikeuskanslerin viran, jos tämä suostuisi esittelemään eduskunnalle annettavan valinnanvapauslain huolimatta lakiesityksessä olevista selvistä perustuslaillisista ongelmista? Tuskinpa Pöystille on luvattu mitään, niin tyhmiä ministerit eivät sentään ole. Toinen asia on, antoivatko ministerit Pöystin jotenkin ymmärtää, että hänen mahdollisuutensa saattaisivat virantäytössä kohentua, jos hän vaikuttaisi siihen, että sote-uudistukseen kuuluvat lakipaketit saataisiin annettuksi eduskunnalle hyvissä ajoin keväällä 2017. Kolmas vaihtoehto on se, että vaikka ministerit eivät olisi edes antaneet Pöystin ymmärtää mitään tuollaista, Pöysti on itse päätellyt, että hänen ei syytä ryhtyä pullikoimaan ja vastustamaan puutteellisen lakiesityksen antamista eduskunnalle, sillä se ei ainakaan edistäisi hänen mahdollisuuksiaan tulla nimitetyksi oikeuskanslerin virkaan.
25. Sitä, miksi presidentti Sauli Niiistö oli niin "ihastunut" Tuomas Pöystiin, että halusi välttämättä nimittää hänet uudeksi oikeuskansleriksi, voidaan myös arvuutella. On tietenkin mahdollista, että Niinistö olisi suorastaan - epävirallisesti tietenkin - kehottanut Pöystiä hakemaan virkaa. Yle uutisille pari päivää sitten antamassaan haastattelussa Pöysti vakuuttaa kuitenkin olleensa täysin "normihakija", eli hän ei ollut käynyt minkäänlaisia "vinkkauskeskusteluja" kenenkään kanssa, vaan oli hakenut oikeuskanslerin virkaa omista intresseistään käsin.
26. Niin tai näin, mutta yksi asia on varma: Uuden oikeuskanslerin toimintaa ja kannanottoja tullaan seuraamaan tarkasti ja kriittisellä silmällä.
maanantai 8. tammikuuta 2018
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
78. ECLI -merkinnät KKO:n ennakkopäätöksissä
1. Korkein oikeus on alkanut merkitä vuoden alusta lukien ECLI-tunnuksen verkkosivuillaan julkaisemiinsa ennakkopäätöksiin.
2. ECLI (European case law identifier) on eurooppalainen oikeuskäytäntötunnus. Sen avulla pyritään varmistamaan, että viittaukset EU:n ja kansallisten tuomioistuinten päätöksiin ovat täsmällisiä ja yksiselitteisiä. ECLI-tunnuksessa on viisi osaa, ja se muodostetaan kaikissa EU:n alueen tuomioistuimissa samalla tavoin. Jäsenvaltiot ja niiden tuomioistuimet päättävät kuitenkin itsenäisesti, käyttävätkö ne ECLI-tunnusta.
3. Alkaneen vuoden ensimmäinen ennakkopäätös, jota kommentoin eilen blogissa, on saanut KKO:ssa tunnuksen ECLI:FI:KKO:2018:1. Säädöstietopankki Finlex:ssä ECLI-tunnus tultaneen lisäämään KKO:n ennakkopäätöksiin takautuvasti aina vuodesta 1980 lukien.
4. Ks. lähemmin Euroopan oikeusportaali: Eurooppalainen oikeuskäytäntötunnus (ECLI)
2. ECLI (European case law identifier) on eurooppalainen oikeuskäytäntötunnus. Sen avulla pyritään varmistamaan, että viittaukset EU:n ja kansallisten tuomioistuinten päätöksiin ovat täsmällisiä ja yksiselitteisiä. ECLI-tunnuksessa on viisi osaa, ja se muodostetaan kaikissa EU:n alueen tuomioistuimissa samalla tavoin. Jäsenvaltiot ja niiden tuomioistuimet päättävät kuitenkin itsenäisesti, käyttävätkö ne ECLI-tunnusta.
3. Alkaneen vuoden ensimmäinen ennakkopäätös, jota kommentoin eilen blogissa, on saanut KKO:ssa tunnuksen ECLI:FI:KKO:2018:1. Säädöstietopankki Finlex:ssä ECLI-tunnus tultaneen lisäämään KKO:n ennakkopäätöksiin takautuvasti aina vuodesta 1980 lukien.
4. Ks. lähemmin Euroopan oikeusportaali: Eurooppalainen oikeuskäytäntötunnus (ECLI)
tiistai 2. tammikuuta 2018
77. KKO 2018:1. Muutoksenhaku, valitusaika
1. Korkein oikeus (KKO) antaa laadultaan varsin erilaisia ennakkopäätöksiä. Joillakin ratkaisuilla saattaa olla huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Toisaalta on lukuisia ennakkopäätöksiä (prejudikaatteja), joilla ei ole sanotunlaista merkitystä, vaan joissa on kysymys lähinnä melko teknisluonteisista asioista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi tuomioistuinten menettelytapoja koskevat kysymykset. Kuitenkin myös näillä nippelikysymyksiä koskevilla ratkaisuilla saattaa olla merkitystä alempien tuomioistuinten käytännön ohjaamisen kannalta. Tällaisesta tapauksesta on kysymys KKO:n tänään antamassa vuoden 2018 ensimmäisessä ennakkopäätöksessä.
KKO 2018:1
2. Tapaus koskee valitusajan noudattamista tilanteessa, jossa käräjäoikeus oli asettanut pyynnöstä yhdelle asianosaiselle (A) eli rikosasian vastaajalle (syytetylle) valituksen tekemiselle hovioikeuteen uuden määräajan ja lähettänyt päätöksensä tiedoksi myös hakijan vastapuolelle eli asianomistajalle (C). Tällöin C, joka ei ollut pyytänyt oman valituksensa tekemiselle uutta määräaikaa, oli toimittanut hovioikeudelle osoittamansa valituksen käräjäoikeudelle vasta alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen, mutta kuitenkin A:lle asetetun uuden määräajan kuluessa.
3. Etelä-Savon käräjäoikeus (käräjätuomari Mari Huttunen) jätti C:n valituksen myöhään tehtynä tutkimatta. C valitti päätöksestä hovioikeudelle ja selitti ymmärtäneensä, että myös hänelle oli myönnetty uusi määräaika. Itä-Suomen hovioikeus (Juha Haljoki, Eija Pitkänen, Marjo Leppänen) totesi, että käräjäoikeuden asettama uusi määräaika oli koskenut pelkästään A:ta ja että C:n valitus on siten toimitettu käräjäoikeudelle myöhään. Hovioikeus otti kuitenkin C:n valituksen tutkittavaksi A:n valituksen johdosta tehtynä vastavalituksena, koska A.lle myönnetty valituksen märäajan pidentäminen oli siirtänyt myös A:n vastapuolten vastavalituksen määräaikaa eteenpäin.
4. KKO myönsi C:lle valitusluva. Valituksessaan C vaati, että hänen käräjäoikeuden tuomiosta tekemänsä valitus tutkitaan. Vastauksessaan A, jonka käräjäoikeus oli tuominnut rangaistukseen mm. törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä suorittamaan vahingonkorvausta C:lle, sekä toinen syytetty B, jota vastaan ajettu syyte ja C:n häneen kohdistama vahingonkorvausvaatimus oli käräjäoikeudessa hylätty, vastustivat C:n vaatimusta ja vaativat valituksen hylkäämistä.
5. KKO katsoi päätöksessään, että koska käräjäokeuden päätöksestä, jolla A:lle siis oli myönnetty pidennystä valituksen tekemiselle, ei selvästi käynyt ilmi, että uusi määräaika ei koskenut A:n vastapuolia, käräjäoikeuden olisi tullut tutkia alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen saapunut asianomistaja C:n valitus.
6. KKO lausui perusteluissaan (kappaleet 9-16), että OK 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on KKO:n mukaan selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. KKO katsoi, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
7. KKO:n mukaan muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
8. KKO totesi, että laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi OK 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
9. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. KKO:n mukaan perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
10. KKO totesi, että C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei KKO:n mukaan riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
11. KKO katsoi, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
12. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n syytetty B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
13. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa KKO katsoi, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hoviokeuteen, jonka tulee ottaa Etelä-Savon käräjäoikeuden antamaa tuomiota koskeva C:n valitus käsiteltäväkseen.
14. KKO:n ratkaisu on järkevä ja kohtuullinen. On sangen ymmärrettävää, että C, joka on maallikko ja jolla ei ole ollut käräjäoikeudessa lainopillista avustajaa, on voinut päätellä, että A:lle myönnetty uuden valitusmääräajan asettaminen koskee myös häntä, sillä käräjäoikeuden "jakelussa" ei ole mainittu ja selvitetty, että ko. ajan pidennys koskee yksinomaan A:ta.
15. Minusta voitaisiin aivan hyvin harkita lain muuttamista siten, että yhdelle asianosaiselle myönnetty valitusmääräajan pidennys koskee myös muita asianosaisia, sillä merkitseehän ko. pidennys jo nyt "automattisesti" myös vastavalituksen pitenemistä vastaavalla tavalla. KKO lausui (kappale 9), ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että valitusaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta. En ole täysin vakuuttunut tämän lausuman oikeellisuudesta. Lisäksi menettelyn selkeys ja tarkoituksenmukaisuus edellyttäisivät ko. lainmuutosta. Yhdelle asiaosaiselle myönnetty valitusajan pidennys eli uusi määräaika valituksen tekemiselle pidentää samalla myös valitusinstanssin käsittelyaikaa.
16. Asia ratkaistiin KKO:ssa äänestyksen 4-1 jälkeen. Enemistöön kuuluivat oikeusneuvokset Bygglin, Jokela, Hirvelä ja Engstrand. Perustelujen osalta vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Mika Huovila katsoi, että samaan lopputulokseen olisi päästy siten, että C:lle olisi OK 31 luvun 17 §:n nojalla myönetty uusi määräaika valituksen tekemistä varten. Huovila korostaa lausumassaan, ettei käräjäoikeus ole tehnyt asiassa menettelyvirhettä.
17. KKO:n enemmistökään ei ole todennut asiassa suoranaista menettelyvirhettä, mutta on arvostellut käräjäoikeutta siitä, ettei sen perusteluissa ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koski ainoastaan A:n valitusta. Kenties Huovilan eriävä mielipide johtuu osaksi halusta puolustella käräjäoikeutta. Kyseessähän on Etelä-Savon käräjäoikeus, jonka tuomiopiiiriin kuuluu mm. Savonlinna. Mika Huovila on toiminut aiemmin melko pitkään käräjätuomarina nimenomaan Savonlinnan käräjäoikeuden. - Tästä huomaamme, että tuomitseminen on, paisi muuta, myös inhimillistä toimintaa.
18. KKO:n ratkaisuselosteen otsikkoon olisi tullut ottaa asiasanaksi termi valitusaika, sillä siitähän tapauksessa loppujen lopuksi on ollut kysymys. Asiasanana olisi ollut syytä mainita myös valitusajan pidentäminen. Asiasana oikeudenkäyntimenettely, jota KKO edelleen jostakin syystä yhä vain "viljelee", on sen sijaan täysin mitään sanomaton ja siksi siitä voitaisiin aivan hyvin luopua; tästä olen 20-30 vuoden aikana huomauttanut usein. Milloinkahan KKO noteeraa asian? Todettakoon myös, että KHO:n ennakkopäätösten asiasanasto on paljon laajempi kuin KKO:n.
19. Huomio kiinnittyy tämänkin asian osalta myös siihen, että KKO on ratkaissut ko. jokseenkin yksinkertaisen ja selvän asian vasta vuosi ja yhdeksän kuukautta Itä-Suomen hovioikeuden 24.3. 2016 antaman päätöksen jälkeen. Mistähän moinen viivästyminen johtuu? Olen pannut merkille, että myös monisssa muissa asioissa, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan, asiaratkaisua joudutaan odottelemaan usein kaksi tai joskus jopa kolme vuotta hovioikeuden antaman ratkaisun jälkeen. Kahdessa asiassa, joissa valituslupa on myönnetty vuonna 2014, odotellaan nyt eli vuoden 2018 alussa yhä KKO:n ratkaisua. En tiedä, missä vika on, mutta tosiasia on, että KKO:n ratkaisutoiminta on selvästi hitaampi kuin esimerkiksi Ruotsin högsta domstolenissa, vaikka siellä on vähemmän tuomareita kuin Suomen "korkissa". - Pitää ottaa asia ja epäkohta erikseen ruodittavaksi.
KKorkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. Korkein oikeus katsoo, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
10. Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
11. Laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
12. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
13. C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
14. Korkein oikeus katsoo, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
15. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
16. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen.orkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. Korkein oikeus katsoo, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
10. Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
11. Laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
12. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
13. C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
14. Korkein oikeus katsoo, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
15. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
16. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen.
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
76. Matti Nissiselle sakkoa tahallisesta virkarikoksesta (KKO 2017:92)
1. Olen seurannut valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen esteellisyyteen perustuvaa virkarikostapausta alusta eli esitutkinnasta lähtien. Olen kirjoittanut asiasta tätä ennen viisi blogijuttua.
2. Tapauksen oikeuskäsittelylle pantiin tänään piste, kun korkein oikeus (KKO) antoi tuomionsa. Ratkaisusta on julkaistu ylimmän oikeuden kotisivulla seloste
KKO 2017:92
3. KKO päätti, että Matti Nissinen on syyllistynyt asiassa tahalliseen virkarikokseen ja tuomitsi hänet siitä 40:een 43 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 720 euroa.
4. Rikosnimikkeen osalta ratkaisu on perusteltu ja hyväksyttävä. KKO on perustellusti torjunut puolustuksen näkemyksen, jonka mukaan Nissinen olisi syyllistynyt vain tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tekoa ei ole (tietenkään) pidetty vähäisenä.
5. Sen sijaan tuomittu rangaistus ei tyydytä, sillä se on minusta liian lievä. Odotin itse 80-90 suuruista päiväsakkorangaistusta. Päiväsakon suuruutta on perusteltu tuomiossa hyvin niukasti, oikeastaan vain yhdellä lyhyellä virkkeellä (kappale 78).
6. KKO on katsonut, että Nissinen menettely yhtäältä Itä-Suiomen syyttäjäviraston päällikkönä ja toisaalta VKSV:n päällikkönä eli valtakunnansyyttäjänä eivät muodosta yhteistä kokonaisuutta niin, että sitä toteen näytettynä voitaisiin pitää yhtenä kokonaisuutena (kappale 21). KKO:n perustelut eivät kuitenkaan vakuuta lukijaa. Onhan Nissinen toiminut kummassakin laitoksessa viraston päällikkönä ja hänen tekonsa peruste on ollut sama eli esteellisyys ja hän on hankkinut kummallakin kerralla koulutusta samasta veljensä johtamasta ja omistamasta yhtiöstä. Minusta kysymyksessä on päivänselvä yhteinen kokonaisuus. Sen sijaan KKO on, aivan oikein, katsonut, että Nissinen menettelyä on kaikkien VKSV:ssa tehtyjen koulutushankintojen osalta pidettävä yhtenä kokonaisuutena.
7. Edellä mainitulla perusteella KKO on päätynyt siihen, että syyteoikeus on vanhentunut siltä osin kuin kyse on Itä-Suomen syyttäjävirastossa tehdyiksi väitetystä menettelystä. Jos Nissisen toimintaa olisi sitä vastoin pidetty alusta eli Itä-Suomesta lähtien yhtenä kokonaisuutena, niin kuin olisi pitänyt tehdä, syyteoikeus ei olisi ollut miltään osin vanhentunut. Olen vm. kannalla, joka on järkevä ja perusteltu, ei teennäinen kuten KKO:n omaksuma "sievistelevä" käsitys.
8. Syyttäjä ei vaatinut jutussa Matti Nissisen viraltapanoa eikä KKO ole lausunut tuomiossaan siitä mitään tästä lisärangaistuksesta. Lienee melko selvää, ettei tahallisesta virkarikoksesta tuomitulla Nissisellä ei ole enää vaadittavaa uskottavutt jatkaa valtakunnansyyttäjän viran hoitamista. Nyt odotellaan, että Nissinen ymmärtäisi erota virastaan. Jollei hän sitä tee, oikeusministerin ei auta muu kuin irtisanoa Nissinen. Jos sitten oikeusministerillä on kanttia siihen.
9. Lopuksi muutama kirjoitustapa- yms. kysymys. KKO:n selosteen mukaan syytettä asiassa on ajanut apulaisoikeuskansleri, mutta kyseisen virkamiehen nimeä ei ole jostakin syystä mainittu; apulaisoikeuskanslerin nimi on Kimmo Hakonen. Syytetystä tuomiossa on sentään käytetty lyhennettä "N". Miksi ihmeessä KKO käyttää, aina vaan ja yhdä edelleen, tällaista mystistä ja perin vanhahtavaa kirjoitus- ja esitystapaa ratkaisuissaan? Onko KKO:sta ollut jotenkin halventavaa kirjoittaa, että valtakunnansyyttäjä on Nissisen Matti? Myös todistajista käytetään tuomiossa vain kirjaimia J ja S. ja Matti Nissisen veljen omistamasta yhtiöstä nimikettä D Oy eikä Nissisen veljelle ei ole löydetty nimeä tai lyhennettä lainkaan jne. Ratkaisuselosteen otsikosta on jäänyt pois olennaisen tärkeä asiasana eli esteellisyys, eikä siinä mainita myöskään sanoja valtakunnansyyttäjä tai syyttäjä. Nämä ovat selviä puutteita.
10. Vaikka KKO on toimittanut jutussa pääkäsittelyn, jota kutsutaan KKO:ssa edelleen nimikkeellä "suullinen käsittely", ei juttua kuitenkaan ole ratkaistu yksinomaan pääkäsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella, kuten välittömyysperiaate toki edellyttäisi, vaan pääkäsittelyn jälkeen on toimitettu normaali esittelymenettely, jossa tapaus on ratkaistu esittelijän mietinnön pohjalta. Tämä kertoo nykykehityksestä jälkeenjääneestä prosessaamisesta ja sitkeästä halusta pitää tiukasti kiinni vanhoista aikansa jo eläneistä menettelytavoista. Maan ylimmällä oikeudella pitäisi toki olla olla kanttia ja uskallusta kehittää omia menettelytapojaan nykyoloja vastaavalla tavalla; laki ei sitä estäisi.
11. Lehtitietojen mukaan Matti Nissinen palasi heti aamulla "rikospaikalle" - rikollinen näet palaa rikospaikalle - eli VKSV:oon hoitamaan korkeaa virkaansa. Ikään kuin muina miehinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)