1. Korkein oikeus (KKO) antaa laadultaan varsin erilaisia ennakkopäätöksiä. Joillakin ratkaisuilla saattaa olla huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Toisaalta on lukuisia ennakkopäätöksiä (prejudikaatteja), joilla ei ole sanotunlaista merkitystä, vaan joissa on kysymys lähinnä melko teknisluonteisista asioista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi tuomioistuinten menettelytapoja koskevat kysymykset. Kuitenkin myös näillä nippelikysymyksiä koskevilla ratkaisuilla saattaa olla merkitystä alempien tuomioistuinten käytännön ohjaamisen kannalta. Tällaisesta tapauksesta on kysymys KKO:n tänään antamassa vuoden 2018 ensimmäisessä ennakkopäätöksessä.
KKO 2018:1
2. Tapaus koskee valitusajan noudattamista tilanteessa, jossa käräjäoikeus oli asettanut pyynnöstä yhdelle asianosaiselle (A) eli rikosasian vastaajalle (syytetylle) valituksen tekemiselle hovioikeuteen uuden määräajan ja lähettänyt päätöksensä tiedoksi myös hakijan vastapuolelle eli asianomistajalle (C). Tällöin C, joka ei ollut pyytänyt oman valituksensa tekemiselle uutta määräaikaa, oli toimittanut hovioikeudelle osoittamansa valituksen käräjäoikeudelle vasta alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen, mutta kuitenkin A:lle asetetun uuden määräajan kuluessa.
3. Etelä-Savon käräjäoikeus (käräjätuomari Mari Huttunen) jätti C:n valituksen myöhään tehtynä tutkimatta. C valitti päätöksestä hovioikeudelle ja selitti ymmärtäneensä, että myös hänelle oli myönnetty uusi määräaika. Itä-Suomen hovioikeus (Juha Haljoki, Eija Pitkänen, Marjo Leppänen) totesi, että käräjäoikeuden asettama uusi määräaika oli koskenut pelkästään A:ta ja että C:n valitus on siten toimitettu käräjäoikeudelle myöhään. Hovioikeus otti kuitenkin C:n valituksen tutkittavaksi A:n valituksen johdosta tehtynä vastavalituksena, koska A.lle myönnetty valituksen märäajan pidentäminen oli siirtänyt myös A:n vastapuolten vastavalituksen määräaikaa eteenpäin.
4. KKO myönsi C:lle valitusluva. Valituksessaan C vaati, että hänen käräjäoikeuden tuomiosta tekemänsä valitus tutkitaan. Vastauksessaan A, jonka käräjäoikeus oli tuominnut rangaistukseen mm. törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä suorittamaan vahingonkorvausta C:lle, sekä toinen syytetty B, jota vastaan ajettu syyte ja C:n häneen kohdistama vahingonkorvausvaatimus oli käräjäoikeudessa hylätty, vastustivat C:n vaatimusta ja vaativat valituksen hylkäämistä.
5. KKO katsoi päätöksessään, että koska käräjäokeuden päätöksestä, jolla A:lle siis oli myönnetty pidennystä valituksen tekemiselle, ei selvästi käynyt ilmi, että uusi määräaika ei koskenut A:n vastapuolia, käräjäoikeuden olisi tullut tutkia alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen saapunut asianomistaja C:n valitus.
6. KKO lausui perusteluissaan (kappaleet 9-16), että OK 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on KKO:n mukaan selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. KKO katsoi, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
7. KKO:n mukaan muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
8. KKO totesi, että laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi OK 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
9. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. KKO:n mukaan perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
10. KKO totesi, että C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei KKO:n mukaan riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
11. KKO katsoi, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
12. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n syytetty B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
13. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa KKO katsoi, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hoviokeuteen, jonka tulee ottaa Etelä-Savon käräjäoikeuden antamaa tuomiota koskeva C:n valitus käsiteltäväkseen.
14. KKO:n ratkaisu on järkevä ja kohtuullinen. On sangen ymmärrettävää, että C, joka on maallikko ja jolla ei ole ollut käräjäoikeudessa lainopillista avustajaa, on voinut päätellä, että A:lle myönnetty uuden valitusmääräajan asettaminen koskee myös häntä, sillä käräjäoikeuden "jakelussa" ei ole mainittu ja selvitetty, että ko. ajan pidennys koskee yksinomaan A:ta.
15. Minusta voitaisiin aivan hyvin harkita lain muuttamista siten, että yhdelle asianosaiselle myönnetty valitusmääräajan pidennys koskee myös muita asianosaisia, sillä merkitseehän ko. pidennys jo nyt "automattisesti" myös vastavalituksen pitenemistä vastaavalla tavalla. KKO lausui (kappale 9), ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että valitusaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta. En ole täysin vakuuttunut tämän lausuman oikeellisuudesta. Lisäksi menettelyn selkeys ja tarkoituksenmukaisuus edellyttäisivät ko. lainmuutosta. Yhdelle asiaosaiselle myönnetty valitusajan pidennys eli uusi määräaika valituksen tekemiselle pidentää samalla myös valitusinstanssin käsittelyaikaa.
16. Asia ratkaistiin KKO:ssa äänestyksen 4-1 jälkeen. Enemistöön kuuluivat oikeusneuvokset Bygglin, Jokela, Hirvelä ja Engstrand. Perustelujen osalta vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Mika Huovila katsoi, että samaan lopputulokseen olisi päästy siten, että C:lle olisi OK 31 luvun 17 §:n nojalla myönetty uusi määräaika valituksen tekemistä varten. Huovila korostaa lausumassaan, ettei käräjäoikeus ole tehnyt asiassa menettelyvirhettä.
17. KKO:n enemmistökään ei ole todennut asiassa suoranaista menettelyvirhettä, mutta on arvostellut käräjäoikeutta siitä, ettei sen perusteluissa ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koski ainoastaan A:n valitusta. Kenties Huovilan eriävä mielipide johtuu osaksi halusta puolustella käräjäoikeutta. Kyseessähän on Etelä-Savon käräjäoikeus, jonka tuomiopiiiriin kuuluu mm. Savonlinna. Mika Huovila on toiminut aiemmin melko pitkään käräjätuomarina nimenomaan Savonlinnan käräjäoikeuden. - Tästä huomaamme, että tuomitseminen on, paisi muuta, myös inhimillistä toimintaa.
18. KKO:n ratkaisuselosteen otsikkoon olisi tullut ottaa asiasanaksi termi valitusaika, sillä siitähän tapauksessa loppujen lopuksi on ollut kysymys. Asiasanana olisi ollut syytä mainita myös valitusajan pidentäminen. Asiasana oikeudenkäyntimenettely, jota KKO edelleen jostakin syystä yhä vain "viljelee", on sen sijaan täysin mitään sanomaton ja siksi siitä voitaisiin aivan hyvin luopua; tästä olen 20-30 vuoden aikana huomauttanut usein. Milloinkahan KKO noteeraa asian? Todettakoon myös, että KHO:n ennakkopäätösten asiasanasto on paljon laajempi kuin KKO:n.
19. Huomio kiinnittyy tämänkin asian osalta myös siihen, että KKO on ratkaissut ko. jokseenkin yksinkertaisen ja selvän asian vasta vuosi ja yhdeksän kuukautta Itä-Suomen hovioikeuden 24.3. 2016 antaman päätöksen jälkeen. Mistähän moinen viivästyminen johtuu? Olen pannut merkille, että myös monisssa muissa asioissa, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan, asiaratkaisua joudutaan odottelemaan usein kaksi tai joskus jopa kolme vuotta hovioikeuden antaman ratkaisun jälkeen. Kahdessa asiassa, joissa valituslupa on myönnetty vuonna 2014, odotellaan nyt eli vuoden 2018 alussa yhä KKO:n ratkaisua. En tiedä, missä vika on, mutta tosiasia on, että KKO:n ratkaisutoiminta on selvästi hitaampi kuin esimerkiksi Ruotsin högsta domstolenissa, vaikka siellä on vähemmän tuomareita kuin Suomen "korkissa". - Pitää ottaa asia ja epäkohta erikseen ruodittavaksi.
KKorkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. Korkein oikeus katsoo, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
10. Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
11. Laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
12. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
13. C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
14. Korkein oikeus katsoo, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
15. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
16. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen.orkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. Korkein oikeus katsoo, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.
10. Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.
11. Laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.
12. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.
13. C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.
14. Korkein oikeus katsoo, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.
15. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.
16. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen.
8 kommenttia:
"KKO on ratkaissut ko. jokseenkin yksinkertaisen ja selvän asian vasta vuosi ja yhdeksän kuukautta Itä-Suomen hovioikeuden 24.3. 2016 antaman päätöksen jälkeen."
Tässä blogisti on haksahtanut yleiseen ajatusharhaan: ei tuomioistuimen käsittelyaikaan vaikuta ratkaistavana olevan yksittäisen jutun laatu vaan koko ratkaistavana olevien juttujen kanta, ts jos aikaisemmin on ollut käsittelyssä aikaa vaativampia juttuja, ne pidettävät aikaa, jolla simppelimmät jutut saadaan vuorollaan käsittelyyn. Sitä paitsi voidaan kysyä onko KKO:sssa lainkaan yksinkertaisia ja selviä juttuja, koska nekin täytyy perustella huolellisesti, jottei prejudikaatti aiheuta epätoivottuja sivuvaikutuksia.
Se on sitten toinen juttu jos Suomen KKO on Ruotsin vastaavaa tehottomampi. Sivumennen sanoen, muistelen blogistin olleen saa mieltä muistakin noiden maiden oikeusasteista, herää kysymys tehdäänkö asiat Ruotsissa jotenkin fiksummin.
Höpsistä, anonyymi! Älkää viitsikö puhua pötyä.
Missän ei ole säädetty tai määrätty, että selvien ja yksinkertaisten asoiden olisi odotettava, kunnes "vaikeat ja laajat" jutut on saatu ratkaistua! Kun KKO:een tulee koko ajan noita "vaikeita" juttuja, ei anonyymin logiikan mukaan selviaä asioita voitaisi ratkaista lainkaan.
Kyllä KKO.ssa on sekä vaikeita että vähemmän vaikeita ynnä sitten vielä tällaisia helppoja asioita, jollaisesta nyt esillä olevassa tapauksessakin (KKO 2018:1) on selvästi kyse. KKO valitsee itse ne asiat ja jutut, joissa se myöntää valitusluvan ja ottaa siten asiallisesti tutkittavkseen.
KKO ei toki tarvitsisi perustella näitä helppojen asioiden ratkaisuja niin "maan perusteellisesti" - kuten KKO nykyisin tekee -sillä ne voitaisin aivan hyvin ratkaista kevemmilläkin perusteilla. Näin tehdään myös Ruotsin HD:ssa. Tämäkin on viisautta!
"Saa mieltä", kijoittaa anonyymi!
Fiksuus on sitäkin, että asiat ratkaistaan kohtuullisessa ajassa eikä asioita makuuteta vuodesta toiseen ratkaisemattomina. Pakko myöntää, että Ruotsissa ollaan tässä suhteessa fiksumpia ja paljon tehokkaampia kuin Suomessa.
Ruotsin HD.ssa ei tulisi kuuloonkaan, että se antaisi ratkaisujaan vasta parin vuoden kuluttua siitä, kun ne ovat tulleet taloon. Suomessa tämä on sen sijaan aivan tavallista .
Vuoden 2017 viimeisin ennakkopäätös on annettu kolme vuotta hovioikeuden tuomion jälkeen. Vastaaja jätettiin tuomitsematta viivytyksen vuoksi.
Eikö siellä KKO:saa ole minkäänlaista valvontajärjestelmää, kun jutut makaa vuosikausia?
Kellokortit ja rästilistat vaan käyttöön. Ylipäänsä oikeusministeriön alalta tulisi poistaa vapaa työaika, niin toiminta tehostaisi.
Kellokortilla todennäköisesti olisi täsmälleen päinvastainen vaikutus. Kun työtä mitattaisiin tunneissa eikä suoritteissa, tahti hidastuu entisestään. Vaikea nähdä, millä oikeusministeriö kilpailisi osaavista lakimiehistä yksityisen sektorin kanssa, jos vapaasta työajasta luovuttaisiin.
Potilasvahinkolautakunta ilmoitti heti potilasvahinkoilmoituksen saatuaan, että käsittelyn keskimääräinen aika voi olla 8 kk tai pidempi tai lyhempi asian lääketieteellisestä haastavuudesta riippuen.
Asiaan pyydetään yleensä myös asiantuntijalääkärin lausunto. Samoin hoitopaikan selvitys pyydetään sekä mahdolliset lisäselvitykset.
Puolet ilmoituksista ratkaistaan hieman yli seitsemässä kuukaudessa, 90 % viimeistään vuoden sisällä vahinkoilmoituksen saapumisesta.
Kaikki kunnia KKO:lle, mutta potilasvahinkoilmoitukset ovat melko isotöisiä asioita selvitettäviksi.
Juuri joulun alla sain käteeni "ei valituslupaa" -päätöksen, jonka saaminen kesti 14 kk. Näissäkin siis hidastellaan vaikka perusteluja ei tarvitse kirjoittaa riviäkään.
Lähetä kommentti