20. Käräjäoikeus: Jari Aarniolle 10 vuotta vankeutta

                                Nyt mua kuskataan linnasta linnaan... 


1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään ratkaisun eli kansaliatuomion ns. tynnyrijutussa, joka koskee Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön entistä päällikköä Jari Aarniota ja 12 muuta vastaajaa. He olivat syytteessä laajassa törkeitä huumausaine- ja virkarikoksia koskevassa juttukokonaisuudessa. 

2. Käräjäoikeuden antamasta 7 sivuisesta tiedotteesta, jonka blogisti tietenkin tilasi, ilmenee, että oikeus on hyväksynyt suurimman osan tynnyrijutun syytteistä sekä tuomitsi useita vastaajia törkeistä huumausaine- ja virkarikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin

3. Pääosa törkeistä huumausainerikoksista liittyy kuuden hasistynnyrin (791 kiloa) maahantuonnin ja levittämisen järjestelyyn vuosina 2011-2012. Käräjäoikeus arvioi, että Aarnio on ollut tässä toiminnassa keskeinen henkilö ja siten syyllistynyt viiteen törkeään huumausainerikokseen. Aarnio on tuomittu näistä rikoksista ja 17 muusta rikoksesta 10 vuoden ehdottomaan vankeuteen, jossa on täysimääräisesti otettu huomioon Helsingin hovioikeuden 30.9.2016 ns. Trevoc-jutussa tuomitsema kolmen vuoden vankeusrangaistus. Myös Keijo Vilhunen, Seija Kortekallio-Lampi - hän on entisen  ja nyt jo edesmenneen "huumeparoni" Miika Kortekallion sisko - ja "Malmin naisena" tunnettu Mari Romano on tuomittu Aarnion tekijäkumppaneina törkeistä huumausainerikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin.

4. Oikeuden tiedotteen mukaan Aarnio on huumausainerikosten tekoaikana toiminut korkeassa poliisin virassa kiinni jäämiseensä 11.11.2013 saakka. Ennen kiinnijäämistään Aarnion on vuosina 2012-2013 näytetty monin eri tavoin sotkeneen hasistynnyreiden maahantuonnin tutkintaa, sekä muillakin tavoilla pyrkineen estämään oman ja muiden hasistynnyreihin osallisten henkilöiden paljastumisen. Oikeus piti Aarnion toimintaa poikkeuksellisen törkeänä. Se oli suunnitelmallista ja pitkäkestoista, ja Aarnio käytti rikostensa tekemisessä hyväkseen virka-asemaansa. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on käyttänyt häikäilemättömästi väärin virka-asemaansa Helsingin huumepoliisissa peittääkseen rikoksensa ja näin syyllistynyt virassaan lukuisiin törkeisiin ja lievempiin virkarikoksiin. Aarnion menettely on ollut omiaan heikentämään luottamusta poliisin toiminnan lainmukaisuuteen.

5. Virkarikoksista on syytetty myös neljää muuta Helsingin poliisilaitoksen huumepoliisia. Kenenkään heistä ei ole väitetty tienneen Aarnion huumausainerikoksista. Syytteet virkarikoksista on muiden paitsi Mikael Runebergin osalta hylätty kokonaan. Käräjäoikeus on tuominnut Runebergin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen neljästä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja viidestä muusta lievemmästä virkarikoksesta. 

6. Tiedotteen mukaan asiaa on käsitelty käräjäoikeuden istunnoissa 96 päivänä 4.6.2015 - 3.6.2016.  Jollen väärin muista, käräjäoikeuden pääkäsittely päättyi jo maaliskuussa 2016. Alun perin käräjäoikeuden piti antaa tuomionsa jo syys- tai lokakuussa, mutta aikaa on siirretty kaksi kertaa, kunnes vihdoin on päätetty, että tuomio annetaan tänään 29.12. - Eilen eli Viattomien lasten päivänä, tuomiota tuskin olisi voitu antaa (latojan huomautus).

7. Pyysin käräjäoikeudesta myös tuomion, jolla on pituutta peräti  959 sivua ja päälle vielä kutakin syytettyä koskevat tuomiolauselmat. Asiassa on esitetty poikkeuksellisen laajaa todistelua: kirjallisia todisteita on noin 3.300 sekä asianosaisten, kuultavien ja todistajien kertomuksia yhteensä 155. Tiedotteesta ei muuten ilmene, kuten minusta pitäisi,  käräjäoikeuden kokoonpano, eli asian ratkaisuun osallistuneiden tuomareiden nimet.

8. Vaikka juttu on ilman minkänlaisia epäilyjä ollut poikkeuksellisen laaja ja vaikea, olisi ratkaisu minusta pitänyt voida antaa jo paljon aikaisemmin eikä vasta yhdeksän kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Kolmen pätevän ammattituomarin kokoonpano olisi toki siihen kyennyt. Välissä ovat kyllä olleet asianmukaiset kesä- eli vuosilomat, mutta silti olisin entisenä tuomarina kuvitellut, että tuomio eli lähinnä sen perustelut olisi saatu kirjoitettua viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Tuomion laatimiselle varattu pitkä aika on pidentänyt jutun muutenkin jo varsin pitkää käsittelyaikaa. Näin tapahtuu Suomessa muutenkin turhan usein, mikä johtuu siitä, etteivät tuomioistuimet eivät tunnu välittävän laissa säädetyistä kansliatuomioiden määräajoista käytännössä yhtikäs mitään.

9. Oliko käräjäoikeuden todella tarpeen käsitellä asiaa melkein sata eli tarkkaan ottaen 96 istuntopäivää? Ulkopuolisen henkilön on toki vaikea tätäkin asiaa arvioida, mutta väittäisin, että tarkemmalla suunnittelulla pääkäsittelystä olisi voitu selvitä ainakin pariakymmentä päivää lyhyemmällä käsittelyllä. 

10. Sitten vielä tuomion pituus eli mainitut 959 sivua. Miksi kummassa tuomion perusteluja, jotka sisältävät lähinnä aika paljon selostuksia todistajien kertomuksista ja asiakirjatodisteiden sisällöstä, on ollut tarpeen kirjoittaa tuoimioon noin laajasti ja seikkaperäisesti, eikö vähempikin olisi hyvin riittänyt? Tuomioiden nykyinen ylenpalttinen laajuus on minusta merkillistä, eikä tämä koske vain tätä tapausta, vaan kysymyksessä on aika yleinen ilmiö tai jopa "vaiva", jota esiintyy kaikissa oikeusasteissa ja  yleisten tuomioistuinten lisäksi myös erityistuomioistuimissa sekä KHO:ssa. Ratkaisujen perustelujen tulee toki olla riittävän yksityiskohtaisia, mutta toisaalta tulisi pitää mielessä, ettei seikkaperäisyydenkään suhteen ole syytä mennä liiallisuuksiin. Ylipitkät perustelut ovat usein omiaan heikentämään perustelujen ymmärrettävyyttä, ja sitä paitsi, eihän mammuttimaisen pitkiä perusteluja juuri kukaan jaksa kunnolla edes kahlata lävitse.

10. Aika merkilliseksi tämä oikeuselämä on keikahtanut monessa suhteessa, jos sitä vertaa omiin tuomarinaikoihini. Kun aiemmin eli 1980 ja 1990 -luvuilla sekä vielä 2000 luvun alkuvuosina jouduin tutkijana kirjoissani ja artikkeleissani toivomaan tai suorastaan patistelemaan, että tuomioistuimet laatisivat perustelunsa paljon seikkaperäisimmiksi, joudun nykyisin ihmettelemään ja ällistelemään tuomioiden liiallista ja usein täysin ylimitoitettua kirjoitus- ja perustelutapaa. Helsingin käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana on tässä tynnirijutussa, kuten Trevoc -jutussakin, toiminut käräjätuomari Sirkka Jäntti, on toki tehnyt hyvää työtä ja perustellut ratkaisuaan hyvin, mutta tiiviimmällä perustelumetodilla ja kirjoitustavalla perusteluja olisi voitu huomattavasti lyhentää ja samalla pafrantaa niiden luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. 

11. Tällaisissa todella merkittävissä jutuissa ratkaisuja ei minusta pitäisi antaa milloinkaan kansliatuomiona, vaan ne tulisi, kuten laki pääsääntönä määrää, julistaa tuomioistuimessa pidettävässä käsittelyssä. Tämä ei tarkoita toki pitkien tuomion lukemista sanasta sanaan, vaan riittäisi, että oikeus kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi ratkaisunsa lopputuloksen ja selostaisi vapaamuotoisesti sen pääperusteet. Tässä tapauksessa olisi riittänyt, että käräjäoikeus olisi kertonut suullisesti kaikelle kansalle ja tiedotusvälineille antamassaan tiedotteessa esitetyt perusteet ja rangaistukset sekä keiden vastaajien osalta syytteet on hylätty. Tuomioiden julistaminen eli selostaminen tuomioistuimessa lisää tuomioistuimen arvovaltaa, mutta kansliatuomioiden antaminen eli käytännössä niiden lähettäminen sähköpostitse jutun asianosaisille ja heidän avustajilleen sekä pyynnöstä muillekin ihmisille, jotka sitä erikseen oikeudelta pyytävät, saattaa sitä vastoin olla omiaan kaventamaan sitä.

12. Myös tuomion antamisessa tai julistamisessa asiat ovat menneet täysin toiseen suuntaan siitä, mikä oli käytäntö 20-30 vuotta sitten. Tuollloin eli siis "ennen vanhaan", jolloin itsekin vielä hääräilin alioikeustuomarina, tuomiot ja päätökset piti lain mukaan aina julistaa istunnossa. Aloitin itse - hieman omin päin päin, täytyy myöntää - käytännön, jossa lykkäsin asian "tuomion laatimista varten" istuntoon, jossa en kuitenkaan lukenut tuomiota vaan selostin varsin lyhyesti ratkaisun pääkohdat paikalle saapuneille asianosaisille ja heidän avustajilleen, ja annoin heille samalla valmiiksi kirjoitetut tuomiokappaleet. Alioikeusuudistuksen yhteydessä 1993, jolloin en itse enää ollut tuomarina, kansliatuomioiden antaminen riita-asioiden osalta virallistettiin, mutta pääsääntönä pysyi ja on yhä edelleen laissa tuomion julistaminen oikeuden istunnossa. Mutta käytäntö on myös tässä suhteessa keikahtanut päälaelleen, sillä kansliatuomiosta on tullut selkeä pääsääntö ja tuomion julistaminen on poikkeuksellista ja harvinaista; sellaista tapahtuu enää lähinnä vain rutiiniasioissa.

13. Tämän jälkeen voimme jatkaa käräjäoikeuden tiedotteen läpikäymistä. 

14. Tynnyrijutun tausta. aikaisemmin selvittämättä jääneen Pasilan miehen henkilöllisyys - Hollannista Suomeen on vuoden 2011-2012 aikana järjestetty kuusi hasistynnyriä. Viimeisellä kerralla tynnyri takavarikoitiin Hollannissa ja Suomeen lähetettiin valetynnyri, joka otettiin Suomessa vastaan 10.1.2012. Hasistynnyrin takavarikoinnista alkoi ensimmäinen hasistynnyreiden salakuljettamista koskeva tutkinta ns. Tynnyri I -juttu, jossa 25.11.2013 tuomittiin useita henkilöitä kuuden hasistynnyrin maahantuonnista pitkiin vankeusrangaistuksiin (Helsingin hovioikeuden lainvoimainen tuomio nro 3104). Tynnyri I -tutkinnassa Keskusrikospoliisi (KRP) selvitti Raine Sievälän sekä tässä asiassa vastaajina olevien Vilhusen, Romanon ja Kortekallio-Lammen vuonna 2011-2012 käytössä olleiden yli 10 puhelimen käyttöä. Kaikilla puhelimilla on pidetty yhteyttä yhteen tahoon, joka on pääasiassa paikantunut Länsi-Pasilaan. Pasilaan paikantunut taho - eli niin sanottu "Pasilan mies" - jäi Tynnyri I -tutkinnassa tuntemattomaksi. Nyt ratkaistu syytekokonaisuus (Tynnyri II -juttu) perustuu väitteeseen siitä, että Aarnio on selvittämättä jäänyt Pasilan mies.

Aarnio on kiistänyt, että syytteessä tarkoitetut puhelimet ovat olleet hänen hallussaan. Aarnion mukaan Tynnyri I -jutussa KRP:n selvittämät puhelimet ovat olleet Helsingin poliisin tietolähdetoiminnassa käyttämiä puhelimia. Aarnio on väittänyt, että puhelimet ovat pääsääntöisesti olleet muiden Helsingin huumepoliisien ennen kaikkea Kari Kaupin, Mikael Runebergin ja erään kolmannen poliisin virkakäytössä.

Käräjäoikeus on hylännyt Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumienkulun. Käräjäoikeus on arvioinut laajasti (tuomion osa 2) Helsingin huumepoliisin tietolähdetoimintaa ja tietolähdetoiminnassa käytettyjä puhelimia sekä verrannut käyttöä syytteessä tarkoitettujen puhelimien televalvontatietoihin. Syytteen tueksi esitetty näyttö on käräjäoikeuden arvioin mukaan hyvin selvä, eikä asiassa ole jäänyt epäilyä siitä, että puhelimien käyttäjä eli niin sanottu "Pasilan mies" on ollut Aarnio.

Käräjäoikeus on arvioinut Aarnion selitystä runsaalle käteisen käytölleen ja hänen rakennustyömaaltaan löydetylle rahakätkölle. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavana sitä, että Aarnio olisi saanut 447.000 euron suuruisen palkkion edesmenneeltä liikemieheltä vuonna 2002. Mikään asiassa esitetty seikka ei myöskään tue Aarnion väitettä siitä, että rahakätkö voisi olla lavastus.

15. Hasistynnyreihin liittyvät törkeät huumausainerikokset (kohdat 1-6 ja 17-19) -  Pääosa törkeistä huumausainerikoksista liittyy Tynnyri I -jutussa arvioitujen hasistynnyreiden maahantuontiin. Käräjäoikeus on nyt antamassaan tuomiossa arvioinut, että Aarnio on ollut keskeinen henkilö kaikkien hasistynnyreiden maahantuonnissa ja levittämisen järjestämisessä. Aarnio on eri henkilöiden kanssa järjestänyt viidellä eri kerralla kuusi hasistynnyriä eli yhteensä 791 kiloa hasista Hollannista Suomeen 6.3.2011-10.1.2012 välisenä aikana. Aarnio on siten syyllistynyt viiteen törkeään huumausainerikokseen (kohdat 1-5).

Aarnion tekijäkumppaneina hasistynnyreiden maahantuonnissa ja/tai levittämisessä on törkeistä huumausainerikoksista tuomittu Vilhunen (kohdissa 1 ja 4), Romano (kohdissa 2 ja 3) ja Kortekallio-Lampi (kohta 19). Yhdessä teossa Kortekallio-Lammen syyksi on luettu huumausainerikos (kohta 18).

Hasistynnyreihin liittyvistä törkeistä huumausainerikoksista on Romanon osalta hylätty kolme syytekohtaa (1, 4 ja 5) ja Kortekallio-Lammen osalta yksi syytekohta (17).

Aarniota on syytetty myös siitä, että hän on jatkanut hasiksen maahantuonnin järjestelemistä kiinni jäämiseensä 11.11.2013 asti, mutta syyte on hylätty (kohta 6).

16. Muut huumausainerikokset (kohdat 15 ja 16) - Aarniota, Romanoa, Kortekallio-Lampea ja Mäkistä on syytetty myös muista huumausainerikoksista kuin edellä mainituista hasistynnyreihin liittyvistä teoista. Näiden syytekohtien tekoaika on ennen hasistynnyreiden maahantuontia ja kysymys on muun hasiksen levittämisestä. Määrät ovat pienempiä kuin edellä kerrotuissa huumausainerikoksissa, mutta kysymys on näissäkin teoissa useista kiloista hasista. 

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on luovuttanut Kortekallio-Lammelle hasista levitettäväksi ja tuominnut heidät törkeästä huumausainerikoksesta vuonna 2010. Syyte Mäkisen osalta on hylätty (kohta 15).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Kortekallio-Lampi ja Romano ovat levittäneet hasista ja tuominnut heidät törkeästä huumausainerikoksesta vuosina 2010-2011. Aarnion osalta syyte on hylätty (kohta 16). 

17. Anonymisaattori (kohdat 8-12) - Aarnion ja Runebergin törkeät virkarikokset kohdissa 8, 10 ja 11 liittyvät niin sanotun anonymisaattorin testaamiseen. Anonymisaattori eli "boksi" on laite, joka muuttaa kahden puhelimen välisen teleliikenteen teletietoja.

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on esitellyt anonymisaattoria Tynnyri I -tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana kesästä 2012 alkaen ja kertonut totuudenvastaisesti, että Helsingin poliisilla on ollut käytössään tällainen laite. Aarnio on pyrkinyt laitteesta kertomalla vaikuttamaan siihen, miten Pasilan miehen puhelimien teletietojen luotettavuutta arvioidaan sekä siten haittaamaan Tynnyri I -tutkintaa ja estämään oman huumausainerikoksensa paljastumisen. Aarnio on antanut laitteesta eri tasoista tietoa KRP:lle, Tynnyri I -jutun syyttäjälle, MTV:n toimittajalle 45 minuuttia -ohjelmaa varten ja yhden Tynnyri I -jutun vastaajan puolustajalle.

Syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä perustuvat pääasiassa siihen, että Helsingin poliisilaitoksen huumepoliisi Piippo on hakenut kolme eri kertaa perusteettomia televalvontalupia Helsingin käräjäoikeudesta anonymisaattorin testaamista varten. Käräjäoikeus on arvioinut, että aloite lupien hakemiseen on tullut Aarniolta, ja että Runeberg on tarkoituksella antanut Piipolle vääriä tietoja lupahakemuksen perusteiksi. Luvat on hakenut Piippo, jonka ei kuitenkaan ole näytetty tienneen lupien perusteettomuudesta. Televalvontatietojen avulla Runeberg ja Aarnio ovat testanneet, miten anonymisaattori vaikuttaa käytössä olleiden liittymien televalvontatietoihin.

Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet kolmeen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen 25.4.2012 - 9.2.2013 välisenä aikana, mutta Piipon osalta kaikki syytteet on hylätty. Kaupin on väitetty osallistuneen anonymisaattorin testaamiseen, mutta kaikki syytteet Kaupin osalta on hylätty (kohdissa 10 ja 12).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnion ja Runebergin teot ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia. Ne on tehty suunnitelmallisesti ja poliisin virka-asemaa on käytetty häikäilemättömästi väärin. Rikoksissa on käytetty hyväksi tuomioistuinlaitosta ja poliisin salaisia pakkokeinoja. Salaisten pakkokeinojen osalta poliisin toiminnalta edellytetään erityistä luotettavuutta ja laillisuutta, minkä johdosta teot ovat omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

18. Tynnyri I -jutun vastaajan uhkaaminen (kohta 20) - Syyte perustuu siihen, että syyskuussa 2012 kaksi järjestäytyneessä rikollisuudessa mukana ollutta "liivimiestä" on käynyt tapaamassa Tynnyri I -jutun vastaajan Fagerholmin puolustajaa tämän asianajotoimistossa. Liivimiehet ovat vaatineet, että Fagerholmin on peruttava esitutkinnassa kertomansa asiat tai hänestä tehdään perättömät insestisyytteet ja tapetaan. Kuultuaan uhkauksen Fagerholm on perunut esitutkintakertomuksensa Tynnyri I -jutun käräjä- ja hovioikeuskäsittelyssä.

Käräjäoikeus on arvioinut, että United Brotherhood -järjestössä toiminut Vilhunen on Aarnion toimeksiannosta järjestänyt uhkauksen esittäneet tuntemattomiksi jääneet "liivimiehet" toimistoon. Aarnio ja Vilhunen ovat syyllistyneet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen 4.9.2012- 11.9.2013.

19. Syyttömän lavastaminen syylliseksi (kohdat 21 ja 22) - Aarnio ja Vilhunen ovat yrittäneet kahdella eri tavalla lavastaa Pasilassa asuneen henkilön X syylliseksi rikokseen. Ensin X on järjestetty kahteen tapaamiseen, joita KRP on tarkkaillut. Toisella kerralla Vilhunen on Aarnion toimeksiannosta kätkenyt Pasilan miehen puhelimia United brotherhoodin kerhotilaan, jossa X on oleskellut. Tarkoituksena on ollut, että X:n epäiltäisiin liittyvän hasistynnyreiden maahantuontiin. Aarnio on syyllistynyt törkeään todistusaineiston vääristelemiseen ja Vilhunen todistusaineiston vääristelemiseen.

Syksyllä 2012 X on joutunut perusteettomasti törkeän huumausainerikoksen perusteella tehtyjen pakkokeinojen ja tutkinnan kohteeksi. Myös tämän menettelyn tarkoituksena on ollut liittää X hasistynnyreihin. Käräjäoikeus on arvioinut, että tutkinta on ollut tarkoitushakuinen, tehty Aarnion aloitteesta ja intressissä ja että Runeberg on ollut tietoinen toimien perusteettomuudesta. Aarnio on syyllistynyt törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen ja Runeberg virkavelvollisuuden rikkomiseen. Piipon osalta syyte on hylätty.

Aarnion ja Runebergin rikokset ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia. Ne on tehty suunnitelmallisesti ja rikoksissa on käytetty tietoisesti väärin poliisin pakkokeinoja, joiden kohteeksi X on valikoitunut ilman laillista perustetta. Aarnio on käyttänyt asemaansa omaa rikostaan peittääkseen, ja molempien osalta teko osoittaa täydellistä piittaamattomuutta pakkokeinoista aiheutuvista seurauksista yksityiselle henkilölle. Teot ovat myös omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

20. Romanoon kohdistuneet tutkinnat (kohdat 14 ja 23) - Aarniota on syytetty siitä, että hän on vaikuttanut ilman laillista perustetta Romanoon kohdistuneiden rikosepäilyjen tutkintaan. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on esteellisenä päättänyt, että Romanoon kohdistunut tutkinta siirretään Helsingin poliisilaitoksen sisällä toisen yksikön tutkinnasta Aarnion johtamaan yksikköön. Aarnio on syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen 1.-2.9.2013 (kohta 14).

Lisäksi Aarnion ja Runebergin on väitetty alkuvuonna 2012 vaikuttaneen Romanon rikosepäilyn tutkinnan siirtämiseen Kuopiosta Helsingin huumepoliisille. Käräjäoikeus on arvioinut, että Runeberg on sopinut Pohjois-Savon poliisilaitoksen poliisien kanssa siitä, että Romanoon kohdistunut huumausainerikosepäilyn tutkinta siirretään Helsingin huumepoliisille. Aarnio ja Runeberg ovat vaikuttaneet siihen, että Romanon osallisuutta rikokseen ei tuolloin tutkittu. Myöhemmin Tynnyri II -tutkinnassa on selvinnyt, että Romanon epäily on liittynyt Tynnyri I -asiaan. Molemmat ovat syyllistyneet törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen (kohta 23).

Myös nämä Aarnion ja Runebergin rikokset ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia, joissa poliisin virka-asemaa on käytetty väärin. Aarnio ja Runeberg ovat vaikuttaneet siihen, että Romanon rikosepäilyä ei tutkittu Kuopiossa eikä Helsingissä. Tämä menettely on poliisin ydintehtävän ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. Teot ovat omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi myös koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

21. Salassapidettävän tiedon vuotaminen - Runeberg on kolme kertaa Aarnion pyynnöstä etsinyt poliisin tietojärjestelmistä salassapidettävää tietoa eräästä henkilöstä (NN). Aarnio on paljastanut tiedot Suomen kuvalehden ja MTV3:n toimittajille, jotka ovat tietojen perusteella laatineet NN:stä ja KRP:n toiminnasta uutisia. Aarnion osallistuminen Suomen kuvalehdessä julkaistujen kirjoitusten kommentointiin ilmenee selvästi tekstiviesteistä. Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet virkarikoksiin (kohta 38-42). 

Eräässä vuonna 2006 selvitetyssä huumausainerikoksessa on toiminut poliisin rekisteröitynyt tietolähde (GG) ja peitepoliisi. Tietolähteen ja peitepoliisin henkilöllisyys ovat salassapidettäviä tietoja. Aarnion on näytetty paljastaneen vuonna 2009 tietolähteen ja peitepoliisin henkilöllisyydet asianajaja Perovuolle. Perovuo on toiminut huumausainerikoksesta epäillyn vastaajan puolustajana siinä asiassa, jossa GG ja peitepoliisi ovat toimineet. Aarnio on syyllistynyt virkasalaisuuden rikkomiseen (kohta 43).

22. Tietojärjestelmien väärinkäyttäminen (kohdat 24-33) - Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on useita kertoja yllyttänyt Runebergin etsimään poliisin tietojärjestelmistä eri henkilöiden salassa pidettäviä tietoja ilman laillista perustetta. Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet virkarikoksiin (kohdat 24-27).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Jokelan vankilan apulaisjohtaja Salminen on ilmaissut Aarniolle tietoja eri vankitietojärjestelmistä ilman laillista perustetta. Tiedot ovat liittyneet Tynnyri I -jutun vastaajiin sekä kahteen muuhun henkilöön. Salminen on syyllistynyt viiteen virkasalaisuuden rikkomiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohdat 28-33).

23. Muut virkarikokset (kohdat 34-44) - Aarnion on näytetty harrastaneen virkatoimiensa yhteydessä seksiä erään naishenkilön kanssa, sekä ilmaisseen naishenkilölle kannustavia mielipiteitään prostituution harjoittamisesta ja ottaneen säilytettäväkseen tämän rahoja. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnion toiminta rikkoo poliisilain 9c §:ää, joka sääntelee poliisin käyttäytymistä virassaan ja yksityiselämässään. Aarnio on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohta 34).

Aarniota on syytetty siitä, että hän on myös kavaltanut saman naishenkilön rahoja. Tältä osin syyte on hylätty (kohta 35). Aarniota on syytetty siitä, että hän on jättänyt saman naishenkilön tekemän ilmoituksen perusteella tietoonsa tulleen rikosepäilyn tutkimatta. Tältä osin syyte on hylätty (kohta 36).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio vähäisessä määrin käyttänyt Helsingin poliisilaitoksen leasingautoja omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä, sekä siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohta 37).

24. Rangaistukset
Käräjäoikeus on tuominnut seuraavat henkilöt rangaistuksiin:

- Jari Aarnion 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja viralta pantavaksi yhteensä 22 rikoksesta muun muassa kuudesta törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä, oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamisesta ja viidestä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Rangaistusta alentavana seikkana on otettu huomioon Aarniolle Trevoc-jutussa 30.9.2016 tuomittu kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Lisäksi Aarnio on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty yhteensä 1.306.000 euroa ja laajennettuna rikoshyötynä kiinteistö Porvoossa sekä korvaamaan eräille henkilöille aiheuttamansa vahingot. Aarnio on tuomittu myös menettämään sotilasarvonsa. Neljä syytekohtaa (kohdat 6, 16, 35 ja 36) on hylätty.

- Seija Kortekallio-Lammen seitsemän vuoden ehdottomaan yhteiseen vankeusrangaistukseen kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta ja kahdesta lievemmästä huumausainerikoksesta. Lisäksi Kortekallio-Lampi on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty 23.000 euroa. Kortekallio-Lampi ei ole saanut hyötyä takavarikoidun hasistynnyrin sijaan lähetetystä "valetynnyristä" kohdassa 19. Kaksi syytekohtaa (kohta 17 ja 45) on hylätty.

- Mari Romanon kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta. Lisäksi Romano on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty 30.200 euroa. Käräjäoikeus on arvioinut, että Romano vastaa hasistynnyreiden hasiksesta vain siltä osin kuin hän on levittänyt sitä. Kolme syytekohtaa (kohdat 1, 4 ja 5) on hylätty.

- Mikael Runebergin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä viralta pantavaksi neljästä törkeästä virka- aseman väärinkäyttämisestä ja viidestä muusta lievemmästä virkarikoksesta. Runeberg on tuomittu myös menettämään sotilasarvonsa. Yksi syytekohta (kohta 12) on hylätty.

- Jarmo Salmisen viidestä virkasalaisuuden rikkomisesta ja yhdestä virkavelvollisuuden rikkomisesta tuntuvaan sakkorangaistukseen sekä korvaamaan eräälle henkilölle aiheuttamansa vahingon.

- Keijo Vilhusen 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta ja todistusaineiston vääristelemisestä. Lisäksi Vilhunen on tuomittu menettämään rikoksesta saamansa hyöty 540.000 euroa valtiolle ja korvaamaan eräille henkilöille aiheuttamansa vahingon.

25. Vangitseminen - Käräjäoikeus on määrännyt Aarnion, Vilhusen ja Kortekallio-Lammen heti vangittaviksi. Aarnion passituspaikaksi määrättiin tuomiossa Vantaan vankila. Sitä, missä vankilassa Aarnio alkaa suorittaa eli kärsiä rangaistustaan, ei vielä tiedetä.

26. Kun huomioidaan hovioikeuden Aarniolle Trevoc-haarassa tuomitema 3 vuoden vankeusrangaistus, Aarnion suoritettavaksi tulee yhteensä 13 vuoden kakku. Ensikertalaisena Aarnio joutuu kuitenkin lusimaan siitä vain puolet eli 6,5 vuotta. Koska Aarnio oli 2013-2015 tutkintavankina hieman yli kaksi vuotta, mainittu aika vähennetään yhteisrangaistuksesta, joten Aarnion suoritettavaksi jää 4,5 vuoden rangaistus.

27. Tunnetusti ns. läpitte reiluna miehenä Jari Aarnio kertoi heti tuomion jälkeen ilmoittautuvansa vielä tänään vankilassa. Hän on kuitenkin pettynyt tuomioon ja aikoo valittaa siitä. Aarnion kannattaisi muistaa, että ilman käräjäoikeuden tekemää "Trevoc-vähennystä" hän olisi saanut käräjäoikeudelta maksimirangaistuksen eli 13 vuotta vankeutta. 

28. Ei tämä siis toki tähän vielä pääty, sillä jonkin ajan ajan kuluttua sama ruljanssi tai revohka alkaa tavallaan alusta, kun hovioikeus alkaa käsitellä Aarnion ja muiden valittajien valituksia. Kuinkahan monta sataa sivua Helsingin hovioikeus aikanaan kirjoittaa omaa tuomiotaan ja montako istuntopäivää uuteen pääkäsittelyyn kuluu ja mikä mahtaa olla hovioikeuskäsittelyn kokonaiskesto? Trevoc-jutussa hovioikeuden jaoston puheenjohtajana toiminut HON Kirsti Uusitalo palkittiin työstään - hovioikeus korotti tuntuvasti Sirkka Jäntin myös tuossa jutussa johtaman käräjäoikeuden Aarniolle langettamaa rangaistusta - sillä hänet nimitettiin pian tuomion jälkeen KKO:n jäseneksi. Uusitalo aloittaa uudessa virassaan ensi vuoden alusta.

29. Itse pidän käräjäoikeuden tuomiota, ylipituudestaan huolimatta, varsin hyvänä suorituksena. Hyvä asia on tietenkin myös se, että asia saatiin, vihdoin ja viimein, ratkaistua alioikeudessa ja "konnat" määrättiin samantien lusimaan rangaistuksiaan. Kaikkiaan 26 syytteestä hylättiin vain neljä  pienehköä syytettä, mikä kertoo siitä, että myös syyttäjät ovat olleet tehtävänsä tasalla. En ryhdy tässä ratkaisua tai tapausta enemmälti kommentoimaan. Totean vain, että meidän oikeusoppineemme, professorit Kimmo Nuotio ja Matti Tolvanen etunenässä, ovat pitäneet ratkaisua oikeudenmukaisena ja perusteltuna. Tämä riittäköön "meille muille" eli tavallisille pulliaisille.

30. Kimmo Nuotio mainitsee Hesarille, ettei hän ole koskaan nähnyt yhtä pitkää tuomiota eli ratkaisua. En minäkään ole, mutta jos haluaisi olla hieman kyyninen, niin voisi todeta, että tässä suhteessa jäi vielä kuitenkin hieman "parantamisen" varaa, sillä 1 000 sivun rajaa ei saatu vielä rikki. Tuomiolauselmat mukaan lukien tuomion kokonaispituus on 983 sivua. Panisiko hovioikeus vielä paremmaksi? Nimitettäisiinkö hovioikeuden ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja KKO:n seuraavaksi jäseneksi? Katsotaan, mitä tapahtuu.

19. Jaakko Jonkka: Hallitus sivuuttanut oikeuskanslerin näkemykset

1. Ei viikkoa ilman kriisiä ja painostusväitteitä! 

2. Suomessa on pari viikkoa puhuttu siitä, miten suunnattomasti pääministeri Juha Sipilä närkästyi Ylen uutisjutusta, joka koski pääministerin mahdollista esteellisyyttä Terrafamen asiassa. Pääministeri vihastui ja menetti kokonaan malttinsa, lähetti jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja Ylen vastaavalle päätoimittajalle parikymmentä sähköpostiviestiä ja sanoi arvostuksensa Yleen olevan nolla. Vaikka pääministeri on muuta yrittänyt väittää, tapauksessa oli kyse median toimintavapauden rajoittamisesta ja painostuksesta, jolla Ylen ao. toimitus saatiin luopumaan tapauksen jatkokäsittelystä ja jolla pyrittiin rajoittamaan hallitusta kritisoivien uutisjuttujen julkaisemista. Kärhämän seurauksena ko. toimittaja ja tämän esimies irtisanoutuivat Ylen palveluksesta. Pääministerin asian puuttuminen on noteerattu myös Suomen ulkopuolella.

3. Nyt meillä on uusi kriisi, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka kertoi Helsingin Sanomille, että Juha Sipilän hallitus on vastoin hänen kantaansa antanut eduskunnalle useita lakiesityksiä, joissa on ollut suuria perustuslaillisia ongelmia. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston eli hallituksen toimien lainmukaisuutta sekä yleensä perus-ja ihmisoikeuksien toteutumista.

4. Jaakko Jonkka (63), joka on toiminut oikeukanslerina vuodesta 2007, sanoo, ettei oikeuskanslerilla ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta estää yhdenkään hallituksen esityksen lähettämistä eduskuntaan. Hän voi esittää ainoastaan näkemyksensä siitä, miten esitystä pitäisi muuttaa tai korjata, jotta se ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa.  Jonkka valittelee haastattelussaan, ettei hallitus ole aina ottanut hänen näkemyksiään huomioon, vaikka hän on tehnyt kaikkensa sen eteen, että hallituksen esityksiä korjattaisiin ennen kun ne tuodaan valtioneuvoston yleisistuntoon. Oikeusanslerin näkemykset on voitu tylysti sivuuttaa, sanoo Jonkka.

5. Jonkka mainitsee lehtijutussa kolme esimerkkiä, joita jutun kirjoittanut toimittaja kutsuu  "räikeiksi kompasteluiksi": 1) syytesuoja veronkiertäjille, 2) sakkorangaistusten säätäminen ankarammaksi vain siksi, että valtio saisi lisää tuloja, ja 3) normaalia pienemmän työttömyyskorvauksen maksaminen työttömille turvapaikanhakijoille. Mm. näissä tapauksissa hallitus on joutunut peruuttamaan esityksensä joko jo ennen eduskuntakäsittelyä tai eduskunnan perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon johdosta.

6. Oikeuskansleri pitää suurimpana syynä hallituksen esitysten oikeudellisiin ongelmiin ministriöiden lainvalmistelun heikkoa tasoa. Ministeriöiden resurssit ovat määrärahojen supistusten takia niukat, mutta asiaan vaikuttaa myös lakiesitysten valmistelussa esiintyvä kova kiire ja poliittinen paine. Jonkka sanoo olevan täysin kestämättömänä, jos kiireellä ja poliitisella paineella edes yritetään perustella hyvän lainvalmistelun periaatteiden syrjäyttämistä.

7. Olisiko oikeuskanslerin pitänyt tulla asian takia julkisuuteen jo aiemmin eikä vasta nyt? Olisiko hänen tullut kertoa kantansa epäkohtiin ministereille ja hallitukselle tiukemmin, lyödä nyrkkiä pöytään ja jyrähtää, että tämä tällainen peli ei kerta kaikkiaan enää vetele? Jaakko Jonkka on pätevä juristi, mutta joskus hän on tuntuu liian varovaiselta ja joviaalilta herrasmieheltä. Jonkan edeltäjistä Kai Korte oli jämäkkä tyyppi, joka ei pelännyt oikeuskanslerin tehtävää hoitaessaan hakaukseen joutumista edes presidentti Mauno Koiviston kanssa. 

8. Edellä kappaleessa 5 mainitussa  työttömyyskorvausasiassa Jaakko Jonkka kertoo määrännensä yhden esittelijänsä olemaan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön  "hyvissä ajoin", jotta asiaan liityvät perus- ja ihmisoikeuskyysmykset olisi voitu käydä ministeriössä lävitse. Ministeriö ei kuitenkaan korviaan lotkauttanut esittelijän mielipiteille, vaan asia etenin hallituksen yleisistuntoon. Miksi Jaakko Jonkka ei ottanut itse yhteyttä ministeriöön ja asianomaiseen ministeriin, vaan pani esittelijänsä asialle? Jos näin olisi tapahtunut, asia tuskin olisi edennyt yleisistuntoon asti.

9. Oikeusoppineet eli tässä tapauksessa tunnetut valtiosääntöjuristimme ovat olleet oikeuskanslerin ulostulon johdosta ihmeissään ja jopa tyrmistyneitä. Minusta he ovat kyllä toki jo aiemmin tienneet, mistä kenkä puristaa, sillä esimerkiksi lainvalmistelun heikosta tasosta on puhuttu jo vuosia ja jopa vuosikymmeniä. 

10. Mitään kunnon korjausliikettä ei ole paljosta puheesta huolimatta kuitenkaan tapahtunut, vaan asiat ovat edenneet nyt siihen pisteeseen, että hallitus on viitannut oikeuskanslerin näkemyksille kintaalla yrittäessään runnata lävitse lakiesityksiä, joista monet lakimiehet ovat nähneet, että ne tulevat kaatumaan viimeistään eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. 

11. Juha Sipilän hallitus on joutunut puolentoista vuoden aikana luopumaan jo kymmenkunnasta merkittävästä lakiesityksestään. Syynä on ollut todella jumalaton hoppu ja paine saada hyväksytyiksi lakiesityksiä, jotta "kansa" eli äänestäjät näkisivät, mitten kovasti ja oikein hampaat irvessä entinen bisnesmies Juha Sipilä ja hänen hallituksensa yrittävät saada asioita (muka) reilaan. Juha Sipilä uhosi ja paasasi hallituksen aloittaessa tulos tai ulos -periaatetta ja nyt Sipilä yrittää väen väkisin ja monista topppuutteluista huolimatta vakuutella, että IHME on tapahtumassa, ei vain "Kankkulan Kaivoksella" Talvivaarassa vaan koko Suomen maassa. Sipilä ähisee ja puhisee, taivuttelee ja painostaa, uhriutuu ja uhittelee tyyliin "minä kävelen huomenna presidentin pauheille, jollette vielä tänään hyväksy esitystäni"!

12. Jaakko Jonkan olisi pitänyt pysyä HS:lle antamissaan lausumissa eikä ryhtyä vetämään niitä heti takaisin, kuten näyttää valitettavasti  tapahtuvan. Tänään iltapäivällä Jonkka on nimittäin kovasti ollut toppuuttelemassa tyrmistystä, jonka hänen haastattelunsa on ehtinyt aiheuttaa. 

13. Pääministeri Sipilä puolestaan sanoo, että hallitus ottaa hyvin vakavasti Jonkan väiteet ja puhuu niitä näitä joutavia lainvalmistelun tasosta ja ties mistä. Tämä on tyypillistä poliitikon puhetta, jolla pääministeri, jolla on hallituksessa päävastuu oikeuskanslerin esille ottamasta asiasta eli perustuslain sivuuttamisesta, yrittää kääntää keskustelua sivuraiteille. 

13. Ulkoministeri Timo Soini on samalla asialla ottaessaan esille ikuisuusasian eli perustuslakituomioistuimen perustamisen. Soini kyllä hyvin ymmärtää, että perustuslakituomioistuimesta paasaaminen on turhaa puhetta, joka tässä(kin) tilanteessa on vain eräs keino, jolla keskustelu saataisiin pois polttopisteestään eli hallituksen vastuusta oikeuskanslerin esille ottamista perustuslaillisista ongelmista.

18. KKO 2016:88. Anonyymiin todisteluun ei suostuttu

1. Anonyymiä todistelua koskevat säännökset tulivat voimaan kuluvan vuoden alusta. Kyse siitä, että todistajalla on oikeus laissa säädettyjen tiukkojen edellytysten vallitessa oikeus esittää kertomuksensa anonyymisti, siis siten, ettei hänen henkilöllisyytensä eivätkä yhteystietonsa paljastu (anonyymi todistaja). Menettely tulee kysymykseen vain rikosasioissa, ei riita-asioissa. Jos todistajan henkilöllisyys salataan, hän voi kertoa tietonsa ilman, että hänen tarvitsisi pelätä turvallisuutensa olevan vaarassa.

2. Anonyymi todistelu on tietyissä tilanteissa tärkeä keino parantaa todistajansuojelua. Toisaalta se merkitsee poikkeusta eräistä oikeudenkäyntimenettelyn ­periaatteista, minkä vuoksi sen käyttäminen tulee kysymykseen vain painavista syistä.

3. Anonyymistä todistelusta säädetään OK 17 luvun 33 §:ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 5 luvun 11a - 11 e §:ssä. Edellytykset ko. menettelylle ovat tiukat. Sitä voidaan käyttää vain rikoksissa, joiden enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Tällaisia asioita  ovat esimerkiksi henkirikokset, törkeä pahoinpitely, törkeä raiskaus, törkeä ihmiskauppa  ja törkeä huumerikos. Myös ihmiskauppaa tai törkeää paritusta koskevissa jutuissa todistajan henkilöllisyys voidaan salata, vaikka mainittujen rikosten rangaistusmaksimi on kuusi vuotta vankeutta.

4. Käräjäoikeus voi jo ennen rikosjutun varsinaista oikeudenkäyntiä pidettävässä erillisessä menettelyssä päättää, että todistajaa kuullaan anonyymisti. Mikä tahansa todistajaksi nimetyn henkilön ilmaisema subjektiivinen pelkotila ei riitä, vaan laki edellyttää (ROL 5:11a), että menettely on välttämätön todistajan tai hänen OK 17 luvun 17 §:n 1 momentissa mainitun läheisensä suojelemiseksi henkeen tai tarveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Hakemuksen todistajan kuulemiseksi anonyymina voi esittää syyttäjä taikka rikoksesta epäilty tai syytetty. Tuomioistuimen on määrättävä julkinen asiamies valvomaan epäillyn tai syytetyn etua, jollei tämä itse ole esittänyt vaatimusta anonyymistä todistelusta (ROL 5:11c.1). Julkiseksi asiamieheksi määrätään yleensä asianajaja. Julkisen asiamiehen nimi ja yhteystiedot ovat salassa pidettävää tietoa.

5. Korkein oikeus (KKO) antoi eilen 14.12. ensimmäisen ennakkopäätöksen, jossa on sovellettu anonyymin todistamisen mahdollistavia säännöksiä. Pääasia koski tapauksessa törkeää huumerikosta ja valittajana KKO:ssa oli syytetyn etua valvomaan määrätty julkinen asiamies.

KKO:n ratkaisu 2016:88

KKO:n antama tiedote

6. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat hyväksyneet neljän alankomaalaisen tarkkailupoliisin anonyymin kuulemisen. KKO sitä vastoin päätyi toiselle kannalle.

7. Törkeää huumausainerikosta koskevassa jutussa oli syytteen mukaan tuotu tai yritetty tuoda amfetamiinia ja ekstaasia Hollannista Suomeen. Huumausaineet oli kuljetettu kahteen henkilöautoon kätkettynä. Käräjäoikeus oli osittain hylännyt syytteen, minkä jälkeen syyttäjät olivat valituksessaan hovioikeudelle pyytäneet saada kuulla mainittuja neljää poliisia anonyymisti.

8. Kyseiset todistajat olivat itse pyytäneet lupaa saada todistaa asiassa anonyymisti. He olivat perustelleet pyyntöään sillä, etteivät he voisi enää tehdä tarkailutyötään, jos heidän ulkonäkönsä ja henkilöllisyytensä paljastusi. Lisäksi oli mahdollista, että huumerikoksen taustalla oleva rikollisjärjestö kostaisi rikoksen paljastumisen aiheuttamat seuraukset heille tai heidän läheisilleen.

9. KKO katsoi, toisin kuin käräjä- ja hovioikeus, ettei asiassa ollut esitetty riittävää objektiivista selvitystä siitä, että ko. poliisivirkamiehet tai heidän läheisensä joutuisivat todistajien ammatin tai virkatoimien takia vakavasti uhatuiksi. Sitä, että henkilöllisyytensä paljastavien todistajien mahdollisuudet toimia ammatissaan vaarantuisivat, ei ole Suomessa säädetty perusteeksi anonyymille todistelulle.

10. Perusteluissaan KKO viittasi lainvalmisteluasiakirjojen lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) anonyymiä todistelua koskeviin ratkaisuihin. Niistä ilmenee, että EIT on pitänyt erityisen ongelmallisena kuulla anonyymisti poliiseja, koska poliisi mielletään yleisesti syytetyn vastapuoleksi. Poliisitodistajan anonymiteetti voidaan EIT:n mukaan sallia vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, eikä tutkittavana oleva rikoksen vakavuus yksin riitä.  EIT on lisäksi korostanut, että vaikka kostotoimenpiteiden pelkoa voidaan sinänsä pitää hyväksyttävänä syynä todistajan anonymiteetille, todistajan subjektiivinen pelko ei kuitenkaan riitä, vaan objektiiviset perusteet turvallisuuden vaarantumiselle on tutkittava asianmukaisesti. EIT on myös tässä yhteydessä huomauttanut, että langettavaa rikostuoimiota ei ole lupa perustaa yksinomaan tai ratkaisevassa määrin kertomuksiin, joiden antajia syytetyn puolustus ei ole voinut  kuulustella tai kuulustuttaa esitutkinnan aikana taikka oikeudessa.

11. KKO:n ratkaisu on perusteltu.  Anonyymi todistelu tulee sallia vain poikkeustapauksissa ja silloin, kun sille laissa säädetyt edellytykset ovat olemassa. Todistajan suojelemiseksi lakiin on otettu myös lievemmänlaatuisia keinoja, kuten esimerkiksi säännökset kuulla oikeudessa todistajaa näkösuojan takaa taikka syytetyn tai muun henkilön läsnä olematta (OK 17:51) osoittavat. 

17. Vangitsemisen edellytyksistä

1. Ruotsin korkein oikeus (HD) arvioi 30.11. antamassaan päätöksessä Euroopan unionin kansalaisen vangitsemisen edellytyksiä ja esteitä. 

2. Päätöksessä selostetussa tapauksessa Liettuan kansalainen PR, jolla oli Liettuassa myös kotipaikka, oli otettu kiinni Arlandan lentokentällä, koska häntä epäiltiin huumausaineen salakuljetuksesta. Käräjäoikeus vangitsi PR:n paonvaaran takia, eli siksi, että oli olemassa riski, että hän pakenisi tai välttelisi esitutkintaa tai rangaistusta. Oikeudenkäynnin päätteeksi käräjäoikeus tuomitsi miehen kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi, että hänet oli pidettävä paonvaaran takia edelleen vangittuna.  

3. PR valitti vangitsemispäätöksestä Svean hovioikeuteen, joka 30.10. hylkäsi valituksen. Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa PR vetosi siihen, että vangitsemispäätös rikkoi unionioikeuden yhdenvertaisuuden periaatetta siiitä, että kaikkia unionin kansalaisia tuli kohdella samanlaisissa tapauksissa ilman syrjintää ja yhdenmukaisella tavalla.

4. Högsta domstolen (HD) lausui, että tuomitun paonvaaran perusteella tapahtuvan vangitsemisen tarkoituksena on estää rangaistuksen täytäntöönpanon välttely. Kolmen kuukauden vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön ilman tuomitun suostumusta tai myötävaikutusta vain silloin, kun  hän oleskelee Ruotsissa. Henkilöä, jolla on kotipaikka jossakin toisessa maassa ja joka palaa sinne, ei voida pakkoa käyttäen saada mainittua rangaistusta suorittamaan. PR:n tapauksessa ei olisi ollut mahdollista käyttää eurooppalaista pidätysmääräystä. eikä Liettua olisi ollut velvollinen panemaan tuomiota täytäntöön. Rangaistuksen täytäntöönpano olisi näin ollen ollut hyvin vaikeaa. Kun mahdollisuus rangaistuksen täytäntöönpanoon riippui tuomitun kotipaikasta, ei Liettuassa kotipaikan omaavan PR:n voitu katsoa olevan samanlaisessa asemassa kuin sillä, jolla on kotipaikka Ruotsissa. Tapauksessa ei siten ollut kyse edes välillisestä syrjinnästä tuomitun kansalaisuuden perusteella. Koska paonvaara oli olemassa, HD hylkäsi valituksen. 

HD:n päätös Ö 5052-16

5. Kansallisen lain, EU-oikeuden säännösten ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen lisäksi HD viittaisi perusteluissaan (kohdat 6 ja 12) myös oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin.