torstai 29. joulukuuta 2016

20. Käräjäoikeus: Jari Aarniolle 10 vuotta vankeutta

                                Nyt mua kuskataan linnasta linnaan... 


1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään ratkaisun eli kansaliatuomion ns. tynnyrijutussa, joka koskee Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön entistä päällikköä Jari Aarniota ja 12 muuta vastaajaa. He olivat syytteessä laajassa törkeitä huumausaine- ja virkarikoksia koskevassa juttukokonaisuudessa. 

2. Käräjäoikeuden antamasta 7 sivuisesta tiedotteesta, jonka blogisti tietenkin tilasi, ilmenee, että oikeus on hyväksynyt suurimman osan tynnyrijutun syytteistä sekä tuomitsi useita vastaajia törkeistä huumausaine- ja virkarikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin

3. Pääosa törkeistä huumausainerikoksista liittyy kuuden hasistynnyrin (791 kiloa) maahantuonnin ja levittämisen järjestelyyn vuosina 2011-2012. Käräjäoikeus arvioi, että Aarnio on ollut tässä toiminnassa keskeinen henkilö ja siten syyllistynyt viiteen törkeään huumausainerikokseen. Aarnio on tuomittu näistä rikoksista ja 17 muusta rikoksesta 10 vuoden ehdottomaan vankeuteen, jossa on täysimääräisesti otettu huomioon Helsingin hovioikeuden 30.9.2016 ns. Trevoc-jutussa tuomitsema kolmen vuoden vankeusrangaistus. Myös Keijo Vilhunen, Seija Kortekallio-Lampi - hän on entisen  ja nyt jo edesmenneen "huumeparoni" Miika Kortekallion sisko - ja "Malmin naisena" tunnettu Mari Romano on tuomittu Aarnion tekijäkumppaneina törkeistä huumausainerikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin.

4. Oikeuden tiedotteen mukaan Aarnio on huumausainerikosten tekoaikana toiminut korkeassa poliisin virassa kiinni jäämiseensä 11.11.2013 saakka. Ennen kiinnijäämistään Aarnion on vuosina 2012-2013 näytetty monin eri tavoin sotkeneen hasistynnyreiden maahantuonnin tutkintaa, sekä muillakin tavoilla pyrkineen estämään oman ja muiden hasistynnyreihin osallisten henkilöiden paljastumisen. Oikeus piti Aarnion toimintaa poikkeuksellisen törkeänä. Se oli suunnitelmallista ja pitkäkestoista, ja Aarnio käytti rikostensa tekemisessä hyväkseen virka-asemaansa. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on käyttänyt häikäilemättömästi väärin virka-asemaansa Helsingin huumepoliisissa peittääkseen rikoksensa ja näin syyllistynyt virassaan lukuisiin törkeisiin ja lievempiin virkarikoksiin. Aarnion menettely on ollut omiaan heikentämään luottamusta poliisin toiminnan lainmukaisuuteen.

5. Virkarikoksista on syytetty myös neljää muuta Helsingin poliisilaitoksen huumepoliisia. Kenenkään heistä ei ole väitetty tienneen Aarnion huumausainerikoksista. Syytteet virkarikoksista on muiden paitsi Mikael Runebergin osalta hylätty kokonaan. Käräjäoikeus on tuominnut Runebergin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen neljästä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja viidestä muusta lievemmästä virkarikoksesta. 

6. Tiedotteen mukaan asiaa on käsitelty käräjäoikeuden istunnoissa 96 päivänä 4.6.2015 - 3.6.2016.  Jollen väärin muista, käräjäoikeuden pääkäsittely päättyi jo maaliskuussa 2016. Alun perin käräjäoikeuden piti antaa tuomionsa jo syys- tai lokakuussa, mutta aikaa on siirretty kaksi kertaa, kunnes vihdoin on päätetty, että tuomio annetaan tänään 29.12. - Eilen eli Viattomien lasten päivänä, tuomiota tuskin olisi voitu antaa (latojan huomautus).

7. Pyysin käräjäoikeudesta myös tuomion, jolla on pituutta peräti  959 sivua ja päälle vielä kutakin syytettyä koskevat tuomiolauselmat. Asiassa on esitetty poikkeuksellisen laajaa todistelua: kirjallisia todisteita on noin 3.300 sekä asianosaisten, kuultavien ja todistajien kertomuksia yhteensä 155. Tiedotteesta ei muuten ilmene, kuten minusta pitäisi,  käräjäoikeuden kokoonpano, eli asian ratkaisuun osallistuneiden tuomareiden nimet.

8. Vaikka juttu on ilman minkänlaisia epäilyjä ollut poikkeuksellisen laaja ja vaikea, olisi ratkaisu minusta pitänyt voida antaa jo paljon aikaisemmin eikä vasta yhdeksän kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Kolmen pätevän ammattituomarin kokoonpano olisi toki siihen kyennyt. Välissä ovat kyllä olleet asianmukaiset kesä- eli vuosilomat, mutta silti olisin entisenä tuomarina kuvitellut, että tuomio eli lähinnä sen perustelut olisi saatu kirjoitettua viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Tuomion laatimiselle varattu pitkä aika on pidentänyt jutun muutenkin jo varsin pitkää käsittelyaikaa. Näin tapahtuu Suomessa muutenkin turhan usein, mikä johtuu siitä, etteivät tuomioistuimet eivät tunnu välittävän laissa säädetyistä kansliatuomioiden määräajoista käytännössä yhtikäs mitään.

9. Oliko käräjäoikeuden todella tarpeen käsitellä asiaa melkein sata eli tarkkaan ottaen 96 istuntopäivää? Ulkopuolisen henkilön on toki vaikea tätäkin asiaa arvioida, mutta väittäisin, että tarkemmalla suunnittelulla pääkäsittelystä olisi voitu selvitä ainakin pariakymmentä päivää lyhyemmällä käsittelyllä. 

10. Sitten vielä tuomion pituus eli mainitut 959 sivua. Miksi kummassa tuomion perusteluja, jotka sisältävät lähinnä aika paljon selostuksia todistajien kertomuksista ja asiakirjatodisteiden sisällöstä, on ollut tarpeen kirjoittaa tuoimioon noin laajasti ja seikkaperäisesti, eikö vähempikin olisi hyvin riittänyt? Tuomioiden nykyinen ylenpalttinen laajuus on minusta merkillistä, eikä tämä koske vain tätä tapausta, vaan kysymyksessä on aika yleinen ilmiö tai jopa "vaiva", jota esiintyy kaikissa oikeusasteissa ja  yleisten tuomioistuinten lisäksi myös erityistuomioistuimissa sekä KHO:ssa. Ratkaisujen perustelujen tulee toki olla riittävän yksityiskohtaisia, mutta toisaalta tulisi pitää mielessä, ettei seikkaperäisyydenkään suhteen ole syytä mennä liiallisuuksiin. Ylipitkät perustelut ovat usein omiaan heikentämään perustelujen ymmärrettävyyttä, ja sitä paitsi, eihän mammuttimaisen pitkiä perusteluja juuri kukaan jaksa kunnolla edes kahlata lävitse.

10. Aika merkilliseksi tämä oikeuselämä on keikahtanut monessa suhteessa, jos sitä vertaa omiin tuomarinaikoihini. Kun aiemmin eli 1980 ja 1990 -luvuilla sekä vielä 2000 luvun alkuvuosina jouduin tutkijana kirjoissani ja artikkeleissani toivomaan tai suorastaan patistelemaan, että tuomioistuimet laatisivat perustelunsa paljon seikkaperäisimmiksi, joudun nykyisin ihmettelemään ja ällistelemään tuomioiden liiallista ja usein täysin ylimitoitettua kirjoitus- ja perustelutapaa. Helsingin käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana on tässä tynnirijutussa, kuten Trevoc -jutussakin, toiminut käräjätuomari Sirkka Jäntti, on toki tehnyt hyvää työtä ja perustellut ratkaisuaan hyvin, mutta tiiviimmällä perustelumetodilla ja kirjoitustavalla perusteluja olisi voitu huomattavasti lyhentää ja samalla pafrantaa niiden luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. 

11. Tällaisissa todella merkittävissä jutuissa ratkaisuja ei minusta pitäisi antaa milloinkaan kansliatuomiona, vaan ne tulisi, kuten laki pääsääntönä määrää, julistaa tuomioistuimessa pidettävässä käsittelyssä. Tämä ei tarkoita toki pitkien tuomion lukemista sanasta sanaan, vaan riittäisi, että oikeus kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi ratkaisunsa lopputuloksen ja selostaisi vapaamuotoisesti sen pääperusteet. Tässä tapauksessa olisi riittänyt, että käräjäoikeus olisi kertonut suullisesti kaikelle kansalle ja tiedotusvälineille antamassaan tiedotteessa esitetyt perusteet ja rangaistukset sekä keiden vastaajien osalta syytteet on hylätty. Tuomioiden julistaminen eli selostaminen tuomioistuimessa lisää tuomioistuimen arvovaltaa, mutta kansliatuomioiden antaminen eli käytännössä niiden lähettäminen sähköpostitse jutun asianosaisille ja heidän avustajilleen sekä pyynnöstä muillekin ihmisille, jotka sitä erikseen oikeudelta pyytävät, saattaa sitä vastoin olla omiaan kaventamaan sitä.

12. Myös tuomion antamisessa tai julistamisessa asiat ovat menneet täysin toiseen suuntaan siitä, mikä oli käytäntö 20-30 vuotta sitten. Tuollloin eli siis "ennen vanhaan", jolloin itsekin vielä hääräilin alioikeustuomarina, tuomiot ja päätökset piti lain mukaan aina julistaa istunnossa. Aloitin itse - hieman omin päin päin, täytyy myöntää - käytännön, jossa lykkäsin asian "tuomion laatimista varten" istuntoon, jossa en kuitenkaan lukenut tuomiota vaan selostin varsin lyhyesti ratkaisun pääkohdat paikalle saapuneille asianosaisille ja heidän avustajilleen, ja annoin heille samalla valmiiksi kirjoitetut tuomiokappaleet. Alioikeusuudistuksen yhteydessä 1993, jolloin en itse enää ollut tuomarina, kansliatuomioiden antaminen riita-asioiden osalta virallistettiin, mutta pääsääntönä pysyi ja on yhä edelleen laissa tuomion julistaminen oikeuden istunnossa. Mutta käytäntö on myös tässä suhteessa keikahtanut päälaelleen, sillä kansliatuomiosta on tullut selkeä pääsääntö ja tuomion julistaminen on poikkeuksellista ja harvinaista; sellaista tapahtuu enää lähinnä vain rutiiniasioissa.

13. Tämän jälkeen voimme jatkaa käräjäoikeuden tiedotteen läpikäymistä. 

14. Tynnyrijutun tausta. aikaisemmin selvittämättä jääneen Pasilan miehen henkilöllisyysHollannista Suomeen on vuoden 2011-2012 aikana järjestetty kuusi hasistynnyriä. Viimeisellä kerralla tynnyri takavarikoitiin Hollannissa ja Suomeen lähetettiin valetynnyri, joka otettiin Suomessa vastaan 10.1.2012. Hasistynnyrin takavarikoinnista alkoi ensimmäinen hasistynnyreiden salakuljettamista koskeva tutkinta ns. Tynnyri I -juttu, jossa 25.11.2013 tuomittiin useita henkilöitä kuuden hasistynnyrin maahantuonnista pitkiin vankeusrangaistuksiin (Helsingin hovioikeuden lainvoimainen tuomio nro 3104). Tynnyri I -tutkinnassa Keskusrikospoliisi (KRP) selvitti Raine Sievälän sekä tässä asiassa vastaajina olevien Vilhusen, Romanon ja Kortekallio-Lammen vuonna 2011-2012 käytössä olleiden yli 10 puhelimen käyttöä. Kaikilla puhelimilla on pidetty yhteyttä yhteen tahoon, joka on pääasiassa paikantunut Länsi-Pasilaan. Pasilaan paikantunut taho - eli niin sanottu "Pasilan mies" - jäi Tynnyri I -tutkinnassa tuntemattomaksi. Nyt ratkaistu syytekokonaisuus (Tynnyri II -juttu) perustuu väitteeseen siitä, että Aarnio on selvittämättä jäänyt Pasilan mies.

Aarnio on kiistänyt, että syytteessä tarkoitetut puhelimet ovat olleet hänen hallussaan. Aarnion mukaan Tynnyri I -jutussa KRP:n selvittämät puhelimet ovat olleet Helsingin poliisin tietolähdetoiminnassa käyttämiä puhelimia. Aarnio on väittänyt, että puhelimet ovat pääsääntöisesti olleet muiden Helsingin huumepoliisien ennen kaikkea Kari Kaupin, Mikael Runebergin ja erään kolmannen poliisin virkakäytössä.

Käräjäoikeus on hylännyt Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumienkulun. Käräjäoikeus on arvioinut laajasti (tuomion osa 2) Helsingin huumepoliisin tietolähdetoimintaa ja tietolähdetoiminnassa käytettyjä puhelimia sekä verrannut käyttöä syytteessä tarkoitettujen puhelimien televalvontatietoihin. Syytteen tueksi esitetty näyttö on käräjäoikeuden arvioin mukaan hyvin selvä, eikä asiassa ole jäänyt epäilyä siitä, että puhelimien käyttäjä eli niin sanottu "Pasilan mies" on ollut Aarnio.

Käräjäoikeus on arvioinut Aarnion selitystä runsaalle käteisen käytölleen ja hänen rakennustyömaaltaan löydetylle rahakätkölle. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavana sitä, että Aarnio olisi saanut 447.000 euron suuruisen palkkion edesmenneeltä liikemieheltä vuonna 2002. Mikään asiassa esitetty seikka ei myöskään tue Aarnion väitettä siitä, että rahakätkö voisi olla lavastus.

15. Hasistynnyreihin liittyvät törkeät huumausainerikokset (kohdat 1-6 ja 17-19) -  Pääosa törkeistä huumausainerikoksista liittyy Tynnyri I -jutussa arvioitujen hasistynnyreiden maahantuontiin. Käräjäoikeus on nyt antamassaan tuomiossa arvioinut, että Aarnio on ollut keskeinen henkilö kaikkien hasistynnyreiden maahantuonnissa ja levittämisen järjestämisessä. Aarnio on eri henkilöiden kanssa järjestänyt viidellä eri kerralla kuusi hasistynnyriä eli yhteensä 791 kiloa hasista Hollannista Suomeen 6.3.2011-10.1.2012 välisenä aikana. Aarnio on siten syyllistynyt viiteen törkeään huumausainerikokseen (kohdat 1-5).

Aarnion tekijäkumppaneina hasistynnyreiden maahantuonnissa ja/tai levittämisessä on törkeistä huumausainerikoksista tuomittu Vilhunen (kohdissa 1 ja 4), Romano (kohdissa 2 ja 3) ja Kortekallio-Lampi (kohta 19). Yhdessä teossa Kortekallio-Lammen syyksi on luettu huumausainerikos (kohta 18).
Hasistynnyreihin liittyvistä törkeistä huumausainerikoksista on Romanon osalta hylätty kolme syytekohtaa (1, 4 ja 5) ja Kortekallio-Lammen osalta yksi syytekohta (17).

Aarniota on syytetty myös siitä, että hän on jatkanut hasiksen maahantuonnin järjestelemistä kiinni jäämiseensä 11.11.2013 asti, mutta syyte on hylätty (kohta 6).

16. Muut huumausainerikokset (kohdat 15 ja 16) - Aarniota, Romanoa, Kortekallio-Lampea ja Mäkistä on syytetty myös muista huumausainerikoksista kuin edellä mainituista hasistynnyreihin liittyvistä teoista. Näiden syytekohtien tekoaika on ennen hasistynnyreiden maahantuontia ja kysymys on muun hasiksen levittämisestä. Määrät ovat pienempiä kuin edellä kerrotuissa huumausainerikoksissa, mutta kysymys on näissäkin teoissa useista kiloista hasista. 

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on luovuttanut Kortekallio-Lammelle hasista levitettäväksi ja tuominnut heidät törkeästä huumausainerikoksesta vuonna 2010. Syyte Mäkisen osalta on hylätty (kohta 15).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Kortekallio-Lampi ja Romano ovat levittäneet hasista ja tuominnut heidät törkeästä huumausainerikoksesta vuosina 2010-2011. Aarnion osalta syyte on hylätty (kohta 16).
 

17. Anonymisaattori (kohdat 8-12) - Aarnion ja Runebergin törkeät virkarikokset kohdissa 8, 10 ja 11 liittyvät niin sanotun anonymisaattorin testaamiseen. Anonymisaattori eli "boksi" on laite, joka muuttaa kahden puhelimen välisen teleliikenteen teletietoja.

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on esitellyt anonymisaattoria Tynnyri I -tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana kesästä 2012 alkaen ja kertonut totuudenvastaisesti, että Helsingin poliisilla on ollut käytössään tällainen laite. Aarnio on pyrkinyt laitteesta kertomalla vaikuttamaan siihen, miten Pasilan miehen puhelimien teletietojen luotettavuutta arvioidaan sekä siten haittaamaan Tynnyri I -tutkintaa ja estämään oman huumausainerikoksensa paljastumisen. Aarnio on antanut laitteesta eri tasoista tietoa KRP:lle, Tynnyri I -jutun syyttäjälle, MTV:n toimittajalle 45 minuuttia -ohjelmaa varten ja yhden Tynnyri I -jutun vastaajan puolustajalle.

Syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä perustuvat pääasiassa siihen, että Helsingin poliisilaitoksen huumepoliisi Piippo on hakenut kolme eri kertaa perusteettomia televalvontalupia Helsingin käräjäoikeudesta anonymisaattorin testaamista varten. Käräjäoikeus on arvioinut, että aloite lupien hakemiseen on tullut Aarniolta, ja että Runeberg on tarkoituksella antanut Piipolle vääriä tietoja lupahakemuksen perusteiksi. Luvat on hakenut Piippo, jonka ei kuitenkaan ole näytetty tienneen lupien perusteettomuudesta. Televalvontatietojen avulla Runeberg ja Aarnio ovat testanneet, miten anonymisaattori vaikuttaa käytössä olleiden liittymien televalvontatietoihin.

Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet kolmeen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen 25.4.2012 - 9.2.2013 välisenä aikana, mutta Piipon osalta kaikki syytteet on hylätty. Kaupin on väitetty osallistuneen anonymisaattorin testaamiseen, mutta kaikki syytteet Kaupin osalta on hylätty (kohdissa 10 ja 12).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnion ja Runebergin teot ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia. Ne on tehty suunnitelmallisesti ja poliisin virka-asemaa on käytetty häikäilemättömästi väärin. Rikoksissa on käytetty hyväksi tuomioistuinlaitosta ja poliisin salaisia pakkokeinoja. Salaisten pakkokeinojen osalta poliisin toiminnalta edellytetään erityistä luotettavuutta ja laillisuutta, minkä johdosta teot ovat omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

18. Tynnyri I -jutun vastaajan uhkaaminen (kohta 20) - Syyte perustuu siihen, että syyskuussa 2012 kaksi järjestäytyneessä rikollisuudessa mukana ollutta "liivimiestä" on käynyt tapaamassa Tynnyri I -jutun vastaajan Fagerholmin puolustajaa tämän asianajotoimistossa. Liivimiehet ovat vaatineet, että Fagerholmin on peruttava esitutkinnassa kertomansa asiat tai hänestä tehdään perättömät insestisyytteet ja tapetaan. Kuultuaan uhkauksen Fagerholm on perunut esitutkintakertomuksensa Tynnyri I -jutun käräjä- ja hovioikeuskäsittelyssä.

Käräjäoikeus on arvioinut, että United Brotherhood -järjestössä toiminut Vilhunen on Aarnion toimeksiannosta järjestänyt uhkauksen esittäneet tuntemattomiksi jääneet "liivimiehet" toimistoon. Aarnio ja Vilhunen ovat syyllistyneet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen 4.9.2012- 11.9.2013.

19. Syyttömän lavastaminen syylliseksi (kohdat 21 ja 22) - Aarnio ja Vilhunen ovat yrittäneet kahdella eri tavalla lavastaa Pasilassa asuneen henkilön X syylliseksi rikokseen. Ensin X on järjestetty kahteen tapaamiseen, joita KRP on tarkkaillut. Toisella kerralla Vilhunen on Aarnion toimeksiannosta kätkenyt Pasilan miehen puhelimia United brotherhoodin kerhotilaan, jossa X on oleskellut. Tarkoituksena on ollut, että X:n epäiltäisiin liittyvän hasistynnyreiden maahantuontiin. Aarnio on syyllistynyt törkeään todistusaineiston vääristelemiseen ja Vilhunen todistusaineiston vääristelemiseen.

Syksyllä 2012 X on joutunut perusteettomasti törkeän huumausainerikoksen perusteella tehtyjen pakkokeinojen ja tutkinnan kohteeksi. Myös tämän menettelyn tarkoituksena on ollut liittää X hasistynnyreihin. Käräjäoikeus on arvioinut, että tutkinta on ollut tarkoitushakuinen, tehty Aarnion aloitteesta ja intressissä ja että Runeberg on ollut tietoinen toimien perusteettomuudesta. Aarnio on syyllistynyt törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen ja Runeberg virkavelvollisuuden rikkomiseen. Piipon osalta syyte on hylätty.

Aarnion ja Runebergin rikokset ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia. Ne on tehty suunnitelmallisesti ja rikoksissa on käytetty tietoisesti väärin poliisin pakkokeinoja, joiden kohteeksi X on valikoitunut ilman laillista perustetta. Aarnio on käyttänyt asemaansa omaa rikostaan peittääkseen, ja molempien osalta teko osoittaa täydellistä piittaamattomuutta pakkokeinoista aiheutuvista seurauksista yksityiselle henkilölle. Teot ovat myös omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

20. Romanoon kohdistuneet tutkinnat (kohdat 14 ja 23) - Aarniota on syytetty siitä, että hän on vaikuttanut ilman laillista perustetta Romanoon kohdistuneiden rikosepäilyjen tutkintaan. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on esteellisenä päättänyt, että Romanoon kohdistunut tutkinta siirretään Helsingin poliisilaitoksen sisällä toisen yksikön tutkinnasta Aarnion johtamaan yksikköön. Aarnio on syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen 1.-2.9.2013 (kohta 14).

Lisäksi Aarnion ja Runebergin on väitetty alkuvuonna 2012 vaikuttaneen Romanon rikosepäilyn tutkinnan siirtämiseen Kuopiosta Helsingin huumepoliisille. Käräjäoikeus on arvioinut, että Runeberg on sopinut Pohjois-Savon poliisilaitoksen poliisien kanssa siitä, että Romanoon kohdistunut huumausainerikosepäilyn tutkinta siirretään Helsingin huumepoliisille. Aarnio ja Runeberg ovat vaikuttaneet siihen, että Romanon osallisuutta rikokseen ei tuolloin tutkittu. Myöhemmin Tynnyri II -tutkinnassa on selvinnyt, että Romanon epäily on liittynyt Tynnyri I -asiaan. Molemmat ovat syyllistyneet törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen (kohta 23).

Myös nämä Aarnion ja Runebergin rikokset ovat poikkeuksellisen törkeitä virkarikoksia, joissa poliisin virka-asemaa on käytetty väärin. Aarnio ja Runeberg ovat vaikuttaneet siihen, että Romanon rikosepäilyä ei tutkittu Kuopiossa eikä Helsingissä. Tämä menettely on poliisin ydintehtävän ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. Teot ovat omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toimintaan ja ne ovat siksi myös koko yhteiskunnan kannalta vahingollisia.

21. Salassapidettävän tiedon vuotaminen - Runeberg on kolme kertaa Aarnion pyynnöstä etsinyt poliisin tietojärjestelmistä salassapidettävää tietoa eräästä henkilöstä (NN). Aarnio on paljastanut tiedot Suomen kuvalehden ja MTV3:n toimittajille, jotka ovat tietojen perusteella laatineet NN:stä ja KRP:n toiminnasta uutisia. Aarnion osallistuminen Suomen kuvalehdessä julkaistujen kirjoitusten kommentointiin ilmenee selvästi tekstiviesteistä. Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet virkarikoksiin (kohta 38-42). 

Eräässä vuonna 2006 selvitetyssä huumausainerikoksessa on toiminut poliisin rekisteröitynyt tietolähde (GG) ja peitepoliisi. Tietolähteen ja peitepoliisin henkilöllisyys ovat salassapidettäviä tietoja. Aarnion on näytetty paljastaneen vuonna 2009 tietolähteen ja peitepoliisin henkilöllisyydet asianajaja Perovuolle. Perovuo on toiminut huumausainerikoksesta epäillyn vastaajan puolustajana siinä asiassa, jossa GG ja peitepoliisi ovat toimineet. Aarnio on syyllistynyt virkasalaisuuden rikkomiseen (kohta 43).

22. Tietojärjestelmien väärinkäyttäminen (kohdat 24-33) - Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio on useita kertoja yllyttänyt Runebergin etsimään poliisin tietojärjestelmistä eri henkilöiden salassa pidettäviä tietoja ilman laillista perustetta. Aarnio ja Runeberg ovat syyllistyneet virkarikoksiin (kohdat 24-27).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Jokelan vankilan apulaisjohtaja Salminen on ilmaissut Aarniolle tietoja eri vankitietojärjestelmistä ilman laillista perustetta. Tiedot ovat liittyneet Tynnyri I -jutun vastaajiin sekä kahteen muuhun henkilöön. Salminen on syyllistynyt viiteen virkasalaisuuden rikkomiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohdat 28-33).

23. Muut virkarikokset (kohdat 34-44) - Aarnion on näytetty harrastaneen virkatoimiensa yhteydessä seksiä erään naishenkilön kanssa, sekä ilmaisseen naishenkilölle kannustavia mielipiteitään prostituution harjoittamisesta ja ottaneen säilytettäväkseen tämän rahoja. Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnion toiminta rikkoo poliisilain 9c §:ää, joka sääntelee poliisin käyttäytymistä virassaan ja yksityiselämässään. Aarnio on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohta 34).

Aarniota on syytetty siitä, että hän on myös kavaltanut saman naishenkilön rahoja. Tältä osin syyte on hylätty (kohta 35). Aarniota on syytetty siitä, että hän on jättänyt saman naishenkilön tekemän ilmoituksen perusteella tietoonsa tulleen rikosepäilyn tutkimatta. Tältä osin syyte on hylätty (kohta 36).

Käräjäoikeus on arvioinut, että Aarnio vähäisessä määrin käyttänyt Helsingin poliisilaitoksen leasingautoja omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä, sekä siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen (kohta 37).

24. Rangaistukset
Käräjäoikeus on tuominnut seuraavat henkilöt rangaistuksiin:


- Jari Aarnion 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja viralta pantavaksi yhteensä 22 rikoksesta muun muassa kuudesta törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä, oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamisesta ja viidestä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Rangaistusta alentavana seikkana on otettu huomioon Aarniolle Trevoc-jutussa 30.9.2016 tuomittu kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Lisäksi Aarnio on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty yhteensä 1.306.000 euroa ja laajennettuna rikoshyötynä kiinteistö Porvoossa sekä korvaamaan eräille henkilöille aiheuttamansa vahingot. Aarnio on tuomittu myös menettämään sotilasarvonsa. Neljä syytekohtaa (kohdat 6, 16, 35 ja 36) on hylätty.

- Seija Kortekallio-Lammen seitsemän vuoden ehdottomaan yhteiseen vankeusrangaistukseen kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta ja kahdesta lievemmästä huumausainerikoksesta. Lisäksi Kortekallio-Lampi on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty 23.000 euroa. Kortekallio-Lampi ei ole saanut hyötyä takavarikoidun hasistynnyrin sijaan lähetetystä "valetynnyristä" kohdassa 19. Kaksi syytekohtaa (kohta 17 ja 45) on hylätty.

- Mari Romanon kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta. Lisäksi Romano on tuomittu menettämään valtiolle rikoksesta saamansa hyöty 30.200 euroa. Käräjäoikeus on arvioinut, että Romano vastaa hasistynnyreiden hasiksesta vain siltä osin kuin hän on levittänyt sitä. Kolme syytekohtaa (kohdat 1, 4 ja 5) on hylätty.

- Mikael Runebergin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä viralta pantavaksi neljästä törkeästä virka- aseman väärinkäyttämisestä ja viidestä muusta lievemmästä virkarikoksesta. Runeberg on tuomittu myös menettämään sotilasarvonsa. Yksi syytekohta (kohta 12) on hylätty.

- Jarmo Salmisen viidestä virkasalaisuuden rikkomisesta ja yhdestä virkavelvollisuuden rikkomisesta tuntuvaan sakkorangaistukseen sekä korvaamaan eräälle henkilölle aiheuttamansa vahingon.

- Keijo Vilhusen 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta ja todistusaineiston vääristelemisestä. Lisäksi Vilhunen on tuomittu menettämään rikoksesta saamansa hyöty 540.000 euroa valtiolle ja korvaamaan eräille henkilöille aiheuttamansa vahingon.

25. Vangitseminen - Käräjäoikeus on määrännyt Aarnion, Vilhusen ja Kortekallio-Lammen heti vangittaviksi. Aarnion passituspaikaksi määrättiin tuomiossa Vantaan vankila. Sitä, missä vankilassa Aarnio alkaa suorittaa eli kärsiä rangaistustaan, ei vielä tiedetä.

26. Kun huomioidaan hovioikeuden Aarniolle Trevoc-haarassa tuomitema 3 vuoden vankeusrangaistus, Aarnion suoritettavaksi tulee yhteensä 13 vuoden kakku. Ensikertalaisena Aarnio joutuu kuitenkin lusimaan siitä vain puolet eli 6,5 vuotta. Koska Aarnio oli 2013-2015 tutkintavankina hieman yli kaksi vuotta, mainittu aika vähennetään yhteisrangaistuksesta, joten Aarnion suoritettavaksi jää 4,5 vuoden rangaistus.

27. Tunnetusti ns. läpitte reiluna miehenä Jari Aarnio kertoi heti tuomion jälkeen ilmoittautuvansa vielä tänään vankilassa. Hän on kuitenkin pettynyt tuomioon ja aikoo valittaa siitä. Aarnion kannattaisi muistaa, että ilman käräjäoikeuden tekemää "Trevoc-vähennystä" hän olisi saanut käräjäoikeudelta maksimirangaistuksen eli 13 vuotta vankeutta. 

28. Ei tämä siis toki tähän vielä pääty, sillä jonkin ajan ajan kuluttua sama ruljanssi tai revohka alkaa tavallaan alusta, kun hovioikeus alkaa käsitellä Aarnion ja muiden valittajien valituksia. Kuinkahan monta sataa sivua Helsingin hovioikeus aikanaan kirjoittaa omaa tuomiotaan ja montako istuntopäivää uuteen pääkäsittelyyn kuluu ja mikä mahtaa olla hovioikeuskäsittelyn kokonaiskesto? Trevoc-jutussa hovioikeuden jaoston puheenjohtajana toiminut HON Kirsti Uusitalo palkittiin työstään - hovioikeus korotti tuntuvasti Sirkka Jäntin myös tuossa jutussa johtaman käräjäoikeuden Aarniolle langettamaa rangaistusta - sillä hänet nimitettiin pian tuomion jälkeen KKO:n jäseneksi. Uusitalo aloittaa uudessa virassaan ensi vuoden alusta.

29. Itse pidän käräjäoikeuden tuomiota, ylipituudestaan huolimatta, varsin hyvänä suorituksena. Hyvä asia on tietenkin myös se, että asia saatiin, vihdoin ja viimein, ratkaistua alioikeudessa ja "konnat" määrättiin samantien lusimaan rangaistuksiaan. Kaikkiaan 26 syytteestä hylättiin vain neljä  pienehköä syytettä, mikä kertoo siitä, että myös syyttäjät ovat olleet tehtävänsä tasalla. En ryhdy tässä ratkaisua tai tapausta enemmälti kommentoimaan. Totean vain, että meidän oikeusoppineemme, professorit Kimmo Nuotio ja Matti Tolvanen etunenässä, ovat pitäneet ratkaisua oikeudenmukaisena ja perusteltuna. Tämä riittäköön "meille muille" eli tavallisille pulliaisille.

30. Kimmo Nuotio mainitsee Hesarille, ettei hän ole koskaan nähnyt yhtä pitkää tuomiota eli ratkaisua. En minäkään ole, mutta jos haluaisi olla hieman kyyninen, niin voisi todeta, että tässä suhteessa jäi vielä kuitenkin hieman "parantamisen" varaa, sillä 1 000 sivun rajaa ei saatu vielä rikki. Tuomiolauselmat mukaan lukien tuomion kokonaispituus on 983 sivua. Panisiko hovioikeus vielä paremmaksi? Nimitettäisiinkö hovioikeuden ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja KKO:n seuraavaksi jäseneksi? Katsotaan, mitä tapahtuu.

28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeisesti tietotekniikka kasvattaa päätösten sivumääriä. Blogistin aikana ei oikeuksissa tainnut olla kummoisia tietokoneita, printtereitä ja kopiokoneita.

Jukka Kemppinen on muistaakseni joskus kertonut, koska tietokoneet tulivat KKO:n.
Saattoi olla samanaikaisesti kun Kemppinen teki väitöskirjaansa. Hän taisi ostaa itselleen tässä prosessissa oman tietokoneen.

Kullervo Kemppisellä oli oma tietokone muistelmien mukaan jo aika aikaisessa vaiheessa. Käyttöjärjestelmä hänen aikanaan ei tainnut olla edes dos / Windows ja myöhemmin oli vaikeuksia siirtää tiedostot uudelle koneelle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jep, ei ollut silloin, kun itse olin tuomarina - lopetin nuo hommat 31.7.1990 - alioikeuksissa vielä tietokonehia, kopiokoneita kyllä oli.

Auskultointiaikanani (1967-68) Janakkalan tmk:ssa Riihimäellä ukkotuomari Niilo Lahti saneli pöytäkirjat ja päätökset istunnossa konekirjoittajalle (neiti Vataselle), jonka hän oli tuonut mukanaan ollessaan aiemmin tuomarina Pielaveden tuomiokunnassa; aina silloin tällöin Vatnen sai kuulla Lahdelta istunnossa kunniansa ("etkö sinä tomppeli ossaa tuotakaan asiaa" jne). Mutta notaarit ja muut auskulantit saivat pitää käräjiä istuessaan itse memoriaalia ja myös kirjoittaa pötykirjat jälkeenpäin ihan ite. Se oli sportteliaikaa, eikä Janakkalan tmk:ssa, jonka kunnissa oli väkeä yhteensä n, 45-50 000, ollut Vatasen lisäksi kuin yksi muu toimistosihteeri. Notaarit saivat tehdä myös kansliassa työtä melkein hullun tai ainakin orjan lailla, mm. laatia kaikki lainhuuto-ja kiinteistöasianpöytäkirjat alusta lähtien.

Tietokoneilla yms. vempaimilla tuomion perusteluille saa kyllä pituutta helposti lissää, mutta kuten tiedämme, pituus ei ei ole (näissäkään asioissa) tärkein ja ratkaiseva pointti!

Anonyymi kirjoitti...

Oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin viitehkehyksessä lienee syytä saattaa uudelleen tutkittavaksi kaikki jutut joissa Aarnio alaisineen ovat olleet huseeraamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sportelliaika taisi myös merkitä, että mitä vähemmän kuluja, sitä suuremmat tulot ukkotuomarilla.

Myös tämä taitaa olla katoavaa oikeushistoriaa. Jukka Kemppinen tosin taisi sivuta teemaa, kun kertoi omasta auskultointiajasta Espoon kihlakunnanoikeudessa. Vuosi oli 1970?

Minun on nuorempana vaikea ymmärtää, miksi Kemppinen kertoo tuomioistuimen olleen Otavan vanhan toimitalon naapurissa, olisiko osoite ollut Annankatu 12?

Siis espoolaiset käräjillä Helsingissä, mitä ihmettä?!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Näin on! Tuo oli reilun miehen tai naisen puhetta!
Sitten meillä vasta juttuja kyllä piisaa.

Jos oikein kauhean oikeudenmukaisia oltaisiin, niin silloin pitäisi ryhtyä tutkimaan eritoten Hgin poliisilaitoksen, SM:n poliisiosaston ja poliisihallituksen ylimmän poliisijohdon laiminlyöntejä, mitä tapaus Aarnioon tulee! On selvääkin selvempi asia, että Aarnio sai huseerata ja toimia täysin omin päin, rikollisesti ja iliman minkäänlaista kontrollia paljolti Hgin poliisijohdon ja maan ylimmän polisijohdon suosiollisella avustuksella, siis ilman minkäänlaista valvontaa ja ilman että moniin epäselvyyksiin ja -kohtiin olisi millään tavalla puututtu.

Nyt tämä entinen poliisiylijohtaja huseeraa mielin määrin virasta eläköidyttään ja paasaa naiivilla tavalla ja suureen ääneen ja oikein kirjoja väsäten - joita vain harva ottaa vakavasti - miten hän kyllä tietää, että Suomessa on suuri määrä terroristeja, jotka uhkaavat maamme ja suomalaisten turvalliosuutta.

Kaveri on väärä mies puhumaan ja varoittelemaan surmateoista ja terroristeista. Olisi toiminut silloin kuin oli virassaan, niin meillä olisi yksi todella vakava ja paha koulusurmajuttu eli Kauhajoki vähemmän.

Miehellä ei ole em. menettelyllään mitään muuta tavootetta kuin päästä ensi vaaleissa eduskuntaan kukkoilemaan ja "paateroimaan". Luoja meitä tuollaiselta mahdollisuudelta varjelkoon!

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä on vaikea kuvitella, että kukaan ulkopuolinen jaksaisi lukea noin laajaa tuomiota. Asiassa on kuitenkin se mutta, että jotta Aarnio voisi tehokkaasti hakea muutosta tuomiosta täytyy riittävän yksityiskohtaisesti käydä ilmi, mihin näyttö perustuu. Juttu on ollut laaja, en tiedä voiko siitäkään syyttää tuomareita, koska syyttäjällä on näyttötaakka ja Aarniolla luonnollisesti oikeus esittää haluamansa vastanäyttö.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toisin kuin anonyymi antaa edellä ymmärtää, en ole moittinut, saatikka syyttänyt(!), Hgin käräjäoikeutta mistään! Olen päin vastoin kehunut käräjäoikeutta hyvästä työstä.

Se mitä sanoin tuomion ja perustelujen pituudesta, ei koske, kuten asian mielestäni selvästi myös ilmaisin, tietenkään vain Hgin KO:ta, vaan maan kaikki tuomioistuimia, eli kaikkein piskuisimmasta käräjäoikeudesta aina KKO:een ja KHO:een asti.

Ruotsalaiset tuomioistuimet ja tuomarit näyttävät olevan tässä(kin) suhteessa toista maata, sillä Ruotsissa ei ole menty tai ajauduttu läheskään niin laajaan perustelutapaan kuin Suomessa. Siellä esim. korkeimman oikeuden perustelut ovat selvästi tiiviimpiä ja samalla lyhyempiä kuin Suomen KKO:ssa. Ennen vanhaan ja vielä 20-30 vuotta sitten tilanne naapurimaissa oli täysin toisenlainen, eli Ruotsissa perusteltiin laajasti, Suomessa sen sijaan ei perusteltu juuri lainkaan.

SEikkaperäiset perustelut toki auttavat valituksen tekijää, mutta kyllä myös tältä kannalta katsottuna paljon lyhyemmät perustelut riittäisivät oikein hyvin. HO ei toki nojaudu omassa päätöksenteossaan käräjäoikeuden perusteluihin - sehän on itsenäinen tuomioistuin eikä vain jonkinlainen käräjäoikeuden "jatke" - vaan ratkaisevassa asemassa ovat valitusvaiheessa valituskirjelmän sisältö ja erithyisesti se tapa, jolla juttua hovioikeuden pääkäsittelyssä ajetaan ja valittajan näkemyksiä argumentoidaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kemppisensä lukeneelle anonyymille totean, että pitää paikkansa, että Espoon kihlakunnanoikeuden toimipaikka oli v. 1970 Helsingissä, missä myös Espoon KO:n käräjiä istuttiin.
Mutta sama koski myös Helsingin (pitäjän) tuomiokuntaa eli nykyistä Vantaan käräjäoikeutta. Myös se istui käräjiään Helsingin keskustassa.

Muistan tämän hyvin mm. siitä, että avustin ja olin asiamiehenä, tietenkin oto, 1969 eräässä isännänvastuuta koskevassa vahingonkorvausjutussa, jossa vastapuolen eli vastaajayhtiön asiamiehenä oli silloin aika tunnettu AA Erhard Galle. Voitin jutun ja päämieheni Kämäräinen Korsosta sai haluamansa korvaukset, vaikka olin vain varatuomari.

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi...
"Mutta sama koski myös Helsingin (pitäjän) tuomiokuntaa eli nykyistä Vantaan käräjäoikeutta. Myös se istui käräjiään Helsingin keskustassa."

Niinhän se koski, Helsingin kihlakunnanoikeus istui jopa samassa talossa ja samassa kerroksessa kuin Espoon kihlakunnanoikeus (siis Annankatu 12:ssa). Sieltä ensin mainittu muutti Linnanmäen kupeeseen Vesilinnankadun vinttikerrokseen ja sieltä edelleen Helsingin Pitäjänmäelle, kunnes sai oman oikeustalon Tikkurilaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä. Itsekin juuri muistelin, että Espoon ja Helsingin tuomiokunnat, joita käräjiä istuttaessa kutsuttiin tietenkin kihlakunnanoikeuksiksi, oleilivat samassa talossa Helsingin Annankadulla. Espoo ja Helsingin mlk olivat tuohon aikaan ilmeisesti sen verran pieniä paikkakuntia, ettei alioikeuksien katsottu oikein tulevan toimeen "siellä jossakin maalla". Helsingin mlk:n hallinnollisessa keskuksessa Tikkurilassa, jossa kunnanvirasto sijaitsi, ei ollut vuonna 1969 yhtään asianajotoimistoa.

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...
"24. Rangaistukset
Käräjäoikeus on tuominnut seuraavat henkilöt rangaistuksiin:
- Jari Aarnion 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen
- Seija Kortekallio-Lammen seitsemän vuoden ehdottomaan yhteiseen vankeusrangaistukseen
- Mari Romanon kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen
- Mikael Runebergin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen
- Keijo Vilhusen 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen"

Tuomiot siis olivat 3 v 2 kk - 10 v, ja kaikki "ehdottomia". Onko nyt siis käräjäoikeuteenkin levinnyt median tyyli "ankaroittaa" 10 vuoden tuomioita kertomalla, että ne ovat ehdottomia - kun kaikki 2 v ankarammat ilman muuta ovat sellaisia. Vai ovatko nuo "ehdottomat" blogistin omaa tuotosta? Kohta kai elinkautisestakin kerrotaan, että se tuomittiin ehdottomana.

Selvintä olisi, että vain tuomion ehdollisuus kerrottaisiin, jolloin kaikki muut olisivat ehdottomia. Ehdottomuus voitaisiin mainita enintään 2 vuoden tuomioissa, jotka periaatteessa saattaisivat olla ehdollisiakin - jos niin tuomiossa sanottaisiin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sana "ehdoton" on poimittu jokaisen tuomitun osalta suoraan käräjäoikeuden tiedotteesta.

Ehkä sanaparin "ehdoton vankeus" käyttö johtuu siitä, että käytännösäö ehdolliset rangaistukset ovat nykyisin paljon yleisimpiä kuin ehdottomat vankeudet.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käräjäoikeus ei ole vielä ehtinyt julkaista tuomiosta annettua tiedotetta netissä.

Käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluivat käräjätuomarit Sirkka Jäntti, puheenjohtajana, sekä muina jäseninä Riikka Rask ja Jussi Leskinen .

Jutussa oli peräti viisi syyttäjää, eli valtionsyyttäjä Mikko Männikkö sekä kihlakunnansyyttäjät Juha-Mikko Hämäläinen, Pihla Keto-Huovinen, Matias Londen ja Antti Sundberg

Anonyymi kirjoitti...

Käräjäoikeuden tiedote on julkaistu Asianajajaliiton sivuilla

TIEDOTE tynnyrijutun tuomio 29.12.2016 (pdf) (30 KB)

Jari J. Marjanen kirjoitti...

Koetin äsken kommentoida, mutta sain virheilmoituksen...

Tässä vielä suora linkki tiedotteeseen: http://www.asianajajaliitto.fi/files/3110/TIEDOTE_HKO-_tynnyrijutun_tuomio_29.12.2016.pdf - kiitos Anonyymille vihjeestä.

Saisikohan bloginpitäjä tai joku arvon kommentoijista hankituksi koko tuomion PDF- tai muussa muodossa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käräjäoikeuden perustelujen seikkaperäisyyttä ja yksityiskohtaisuutta kuvaa hyvin esim. pohdinta syytteissä tarkoitettujen puhelimien käyttäjästä. Syyttäjien mukaan Aarnio johti huumekauppaa Pasilan miehen puhelimilla, mutta syytetyn puolustuksen mukaan ne olivat tietolähdepuhelimia.

Asiaa ja riitaa käsiteltiin käräjäoikeuden istunnoissa kuulemma kymmeniä päiviä - eikö vähempi todellakaan riittänyt (?) - ja oikeus selostaa asiasta esitettyjä tietoja ja kannanottoja peräti 250 sivua (ss. 94-347). Tarvittiinko todellakin näin laaja ja kattava selostus asiasta?

Lopputuloksenaan ko. asiasta käräjäoikeus toteaa seuraavaa:

- Asiassa on näytetty, että syytteessä tarkoitetut puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa ja käytössä. Aarnio on Tynnyri I -jutussa selvittämättä jäänyt Pasilan mies. Aarnio on tekoaikana käyttänyt edellä käsiteltyjä puhelimia yhteydenpidossa Vilhusen, Sievälän, Romanon, Kortekallio-Lammen ja hollantilaisen liittymien kanssa. Aarnion esittämä vaihtoehtoinen tapahtumienkulku ei ole totta".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hgin käräjäoikeuden Aarnio-jutussa antamassa tuomiossa on siis 986 sivua.

Vertailun vuoksi todettakoon, että KHO antoi tänään päätöksen Valion valitukseen, jossa Valio valitti markkinaoikeuden sille määräämästä 70 miljoonan euron suuruisesta seuraamusmaksusta, koska Valio oli käyttänyt markkina-asemaansa väärin vuosina 2010-2013. KHO päätyi samaan lopputulokseen kuin markkinaoikeus ja katsoi, että Valio oli myynyt perusmaitoja em. vuosina liian halvalla. Saalistushinnan tarkoituksena oli ajaa pohjoismainen maitojätti Arla pois Suomen markkinoilta.

KHO:n päätös käsittää vain 270 sivua.

Halvalla meni, mutta menköön!

Anonyymi kirjoitti...

KHO:n tarinan opetus oli, älä lähetä sähköpostia.

1. Valion toimitusjohtajan sähköposti yhtiön hallitukselle
14.2.2010
2. Valion toimitusjohtajan sähköposti yhtiön johtoryhmälle
14.2.2010 (asiakirja 1 sisältyy asiakirjaan 2)
3. Valion toimitusjohtajan sähköposti Maa- ja metsätaloustuottajain
Keskusliitto MTK ry:n puheenjohtajalle 15.2.2010
4. Valion myyntijohtajan sähköposti myyntiorganisaatiolle, laskentaryhmään
ja yhtiön päälakimiehelle 4.3.2010
5. Valion myyntijohtajan edellä mainitun sähköpostin liitetiedosto
6. Valion johtoryhmän kokousta 22.–24.3.2010 koskeva pöytäkirja
sekä dokumentit 7-14

Ilmeisesti joku lähetti sähköpostin edelleen KKV:lle.

Aarnio oli huomattavasti varovaisempi, vaikka taisi siellä KäO:n näytössä olla jokunen yksiselitteisesti Aarnion lähettämä syytettä tukeva s-posti.

Anonyymi kirjoitti...

Tolvasen lausunnot ovat aika usein vain valistuneen kadun miehen lausuntoja, jolloin niiden juridinen anti jää köyhäksi. Helsingin poliisilaitoksella Tolvasta kutsutaan vähättelevästi lausuntoautomaaksi ja arvostus on aika lailla nolla.

Tolvanen kuitenkin sai I-SY:ssä tiedottamisesta jaettavan palkinnon. Hän näkee kylläkin vaivaa lähettäessään toimittajille itsestään edustavia kuvia, mutta palstamillimetrien sijasta palkinnon jakamisessa olisi pitänyt katsoa myös lausumien sisältöä ja tasoa.

Toisaalta kun muistamme I-SY:n D-vitamiinikohun, niin voihan olla, että Tolvanen on ollut primus inter pares ja siten palkintonsa ansainnut.

Vanha jurristi kirjoitti...

Harvaa blogin lukijaa kiinnostanee se, miten prof. Tolvasta kutsutaan tai kuinka häntä arvostetaan Helsingin poliisilaitoksella. Enemmän meitä kiinnostaa se, kuinka sanottua laitosta johdettiin ja kuinka Aarnio pääsi huseeraamaan tynnyriensä ym. kanssa vuosikaudet ilman että kukaan tunsi palaneen käryä.

Ehkä olisi laitoksella ollut paikallaan Palmu-elokuvista tunnetun poliisimies Kokin kaltainen nokkelahko henkilö, joka osasi aavistella jotakin ja uskalsi jopa kertoa siitä esimiehelleen...

Mikähän muuten oli avustaja L:n palkkio jutusta. Eivät tainneet Aarnion pihalta valtiolle kaivetut rahat riittää alkuunkaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuomion mukaan Jari A:n puolustajille eli AA Riitta Leppiniemelle ja AA Heikki Uotilalle maksetaan valtion varoista palkkioiksi ja kulujen korvaukseksi yhteensä 507 391 euroa, jotka jäävät valtion vahungoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo 507 391 lienee alviton summa?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo 7 vuoden tuomion saanut Seija Kortekallio-Lampi on naimisissa edesmenneen oikeusneuvos Heimo Lammen pojan kanssa. Poikakin on tuomittu useaan kertaan huumerikoksista.

Skorpioni kirjoitti...

Oli tämä kova juttu,kun kansallisrunoilijan kaimakin sai kovan tuomion! Tarkoitan Mikael Runebergia

Anonyymi kirjoitti...

Aapio ei ota kantaa, pääsikö Aarnion yksikkö huseeraamaan liian vapaasti.
"–  Sitä täytyisi varmaan kysyä heiltä, jotka olivat silloin vastuussa."

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3147732/Aapio+Aarniovyyhdesta+Helsingin+poliisin+on+palattava+lahtoruutuun

Anonyymi kirjoitti...

Ilman Mikael Runebergin panosta Aarnio tuskin olisi pystynyt toimimaan tällä tavalla.

Aarnio onnistui sokaisemaan entisen KRP:n huumepoliisi Runebergin.

Tässä hyvänuskoinen hölmö sai kunnon kakun, ilman että itsellään oli mitään mahdollisuutta hyötyä Aarnion vatkauksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Mistä tuo 13 vuoden maksimirangaistus oikein tulee? RL:ssa puhutaan 15 vuodesta.

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys: miksi Trevoc-tuomio ei ole ensikertalaiseksi luettava eli puolet kolmesta vuodesta, minkä jälkeen lusittavaksi jää 10 vuotta?