2. Oikeuskansleri pitää ilmeisen virheellisenä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisua, jossa lautakunta ei peruuttanut moitittavasti menetelleen oikeudenkäyntiavustajan lupaa vaan määräsi vain seuraamusmaksun. Oikeuskansleri vaati tekemässään valituksessa Helsingin hovioikeutta kumoamaan lautakunnan päätöksen ja peruuttamaan oikeudenkäyntiavustajan luvan toimia oikeudenkäyntiavustajana ja -asiamiehenä.
3. Oikeuskansleri painotti valituksessaan oikeudenkäyntiavustajan päämiesten oikeusturvan suojaamista ja heidän perusoikeuksiensa turvaamista. Hänen mukaansa oikeudenkäyntiavustajan asianmukainen toiminta on oleellinen osa perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
4. Oikeuskanslerin mukaan oikeudenkäyntiavustajan toistuva ja samankaltainen moitittava menettely on ollut vakavaa ja laiminlyönnit ovat kohdistuneet kaikkiaan seitsemään päämieheen. Kaikki päämiehet ovat olleet haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, joiden mahdollisuudet valvoa oikeuksiaan ja etujaan ovat lähtökohtaisesti tavanomaista heikommat. Viime kädessä kyse on voinut olla asiakkaiden oikeudesta henkeen, terveyteen ja turvallisuuteen.
5. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli toiminut avustajana useissa turvapaikka-asioissa, ja hänen oli todettu menetelleen lupalakimieslaissa säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti. Hän ei muun muassa ollut useissa tapauksissa tiedottanut saamistaan hallinto-oikeuden päätöksistä asiakkailleen valitusaikana ja yhdessä tapauksessa lainkaan. Lisäksi hän ei ollut toimittanut valituksia tai valituslupahakemuksia tuomioistuimelle määräajassa. Hän oli myös jättänyt vastaamatta useisiin korkeimman hallinto-oikeuden selvityspyyntöihin ja sähköpostitiedusteluihin.
6. Asianajajaliiton valvontalautakunta oli esittänyt oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, että se peruuttaisi oikeudenkäyntiavustajan luvan. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta päätti kuitenkin määrätä oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidolliseksi seuraamukseksi 3 000 euron seuraamusmaksun. Se perusteli lievempää seuraamusta sillä, että oikeudenkäyntiavustajan moitittavaan menettelyyn oli voinut vaikuttaa hänen vähäisestä kokemuksesta johtuva ammattitaidon puutteensa.
7. Oikeuskansleri katsoi valituksessaan, että vähäistä kokemusta ja ammattitaidon puutetta ei tule ottaa huomioon seuraamusta alentavana tekijänä. Velvoitteiden laiminlyönnin sekä seuraamusta ankaroittavien ja lieventävien seikkojen arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon laiminlyöntien merkitys päämiesten oikeuksien toteutumisen kannalta. Oikeuskansleri viittasi siihen, että lupalakimieslain pääasiallisena tavoitteena oli nostaa oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutasoa ja siten parantaa asianosaisten oikeusturvaa ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytyksiä (LaVM 40/2010 vp – HE 318/2010 vp). Järjestelmän kehittämisen tavoitteena oli, että toisen asiaa voi ajaa tuomioistuimessa vain ammatillisesti pätevä ja ammattieettisesti moitteeton asiamies (Komiteanmietintö 2003:3).
8. Oikeuskanslerin mukaan oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisu oli ristiriidassa myös sen kanssa, että lupalakimieslain mukaan avustajan tulee kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa. Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei myöskään ollut sellaisia yksittäistapauksellisia olosuhteita, jotka suhteellisuusperiaate huomioon ottaen olisivat puoltaneet lievempää seuraamusta.
9. Näin siis oikeuskansleri tiedottessaan. Sanoisin, että aika napakkaa ja jopa hieman kiivasluontoista tekstiä ylimmältä laillisuusvalvojaltamme! Tiedote on epätavallisen laaja ja yksityiskohtainen, ja siinä luetellaan ja "tuomitaan" kaikki lupalakimiehen toiminnassa ilmenneet "synnit".
10. Asiassa on kyse siis siitä, että turvapaikka-asioita hoitanut lupalakimies on useissa tapauksissa laiminklyönyt velvollisutensa. Valituksessa on kyse siitä, millainen seuraamus, joka on luonteeltaan kurinpidollinen, juristille tulisi langettaa. Lupalakimiesten laiminlyöntejä on käsitelty jokin aika sitten paljon julkisuudessa. Voidaan kysyä, olisko oikeuskansleri ollut yhtä tiukka, jos kysymys ei olisi nimenomaan turvapaikka-asioita hoitaneen lupajuristin laiminlyönneistä, vaan tämän tavanomaisempien asoiden hoitamisessa tapahtuneesta moitittavasta menettelystä.
11. Ko. oikeudenkäyntiavustajista, jotka eivät siis ole asianajajia, eli ns. lupalakimiehistä, säädetään luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011), joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Laissa on säännöksiä muun muassa luvan myöntämisen edellytyksistä (2 §), oikeudenkäyntiavustajalautakunnasta, luvan hakemisesta, pitkä luettelo luvan saaneen avustajan velvollisuuksista (8 §), avustajien valvonnasta, avustajalle määrättävistä kurinpidollisista seuraamuksista, valvonta-asian käsittelystä ja muutoksenhausta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätökseen (25 §).
12. Lupalakimies on oikeuskanslerin, asianajajien valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alaisia (8 §). Luvan peruuttamisesta ja seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen kuuluvat oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle. Kurinpidollisia seuraamuksia ovat luvan peruuttaminen, seuraamusmaksun määrääminen, varoitus ja huomautus. Seuraamusmaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 15 000 euroa.
13. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa, joka on riippumaton ja jonka asettaa valtioneuvosto, on viisi jäsentä, joista yksi on tuomari hovioikeuksista, yksi tuomari hallinto-oikeuksista tai erityistuomioistuimista, yksi tuomari käräjäoikeuksista, yksi lupalakimies sekä yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsen. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Lautakunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Lautakunnan jäsenet ovat sivutoimisia.
14. Lautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä tai varajäsentä (malli 1+2). Vuonna 2017 lautakunta piti 12 kokousta; lautakunnan toimintakertomusta vuodelta 2018 ei ole vielä julkaistu. Luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla, jota valvonta-asia koskee, ja oikeuskanlserilla on oikeus valittaa valvonta-asiassa annetusta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä. Valitusaika on 30 päivää ja se alkaa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi. Valitusinstanssina on Helsingin hovioikeus.
15. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan jäsenet vuosina 2018 ja 2019:
Puheenjohtaja, hovioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner, Rovaniemen hovioikeus
Varajäsen, hovioikeudenneuvos Antti Vaittinen, Vaasan hovioikeus
Varapuheenjohtaja, professori (emer.) Pekka Viljanen, Turun yliopisto
Varajäsen, professori Tuula Linna, Helsingin yliopisto
Jäsen, laamanni Marja Virtanen, Etelä-Savon käräjäoikeus
Varajäsen, käräjätuomari Pekka Päivänsalo, Helsingin käräjäoikeus
Jäsen, markkinaoikeustuomari Markus Mattila
Varajäsen, hallinto-oikeustuomari Jaana Moilanen, Helsingin hallinto-oikeus
Jäsen, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Filip Markelin, Helsinki
Varajäsen, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Timo Rissanen, Espoo
Lautakunnan toimintakertomus vuodelta 2017
16. Oikeusturvan kannalta on hyvä asia, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksistä saa valittaa tuomioistuimelle. Tiedossa ei ole, onko myös seuraamusmaksun saanut oikeudenkäyntiavustaja valittanut lautakunnan päätöksestä. Jos on, niin hän tuskin saa valituksellen samanlaista julkisuutta kuin oikeuskansleri omalle valitukselleen. Ulkopuoliset henkilöt eivät tiedä lautakunnan päätöksen yksityiskohtia.
17. Oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta ovat todenneet, että lupalakimieslakiin sisältyy tulkinnanvaraisia ja epäselviä säännöksiä sekä puutteita, jotka vaikeuttavat lain soveltamista. Muutostarpeita on katsottu ilmenneen muun muassa luvan myöntämisen edellytyksissä (perehtyneisyys, rehellisyys ja ilmeinen sopimattomuus), valvonnan laajuudessa, luvan peruuttamisen edellytyksissä, avustajien palkkioriitojen käsittelyssä sekä oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeuden laajuudessa. Näitä kysymyksisä käsitellään oikeusministeriön helmikuussa 2018 laatimassa arviomuistiossa. Syyskuussa 2018 ministeriö on julkaissut lausuntotiivistelmän lupalakimiesjärjestelmän muutostarpeista (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 30/2018).
18. Miten lupakimieslakia olisi muutettava on jo toisen "messun" asia. Oma näkemykseni on, että maassa ei pitäisi olla lainkaan erillistä lupalakimiesjärjestelmää, vaan kaikkien oikeudenkäynnissä esiintyvien asiamiesten ja avustajien tulisi olla asianajajia. Ilmaisin tämän käsityksen jo tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä 2003 (KM 2003:3 s. 276). Minusta oli jo tuolloin selvää, että oikeudenkäyntiasiamies ja -avustajajärjestelmän tulisi rakentua SAL:n organisaation varaan rakentuvalle asianajajamonopolille.
19. Ehdotukseni ei saanut kannatusta ja sittemmin on valittu malli, joka perustuu erilliseen lisenssi-eli lupajärjestelmään, jossa luvan myöntää Asianajajaliitosta erillinen elin, siis oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Järjestelmä on sekava ja turhan byrokraaattinen, sanalla sanoen vähemmän järkevä. Ruotsissa eikä ilmeisesti juuri muuallakaan ole käytössä vastaavanlaista dualistista järjestelmää. Suomessa on huomattavan paljon lupalakimiehiä, muistamani mukaan heitä olisi noin 1 800.
10 kommenttia:
Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan jäsenenä on siis myös oikeustieteellisten tiedekuntien edustaja, nykyisin rikos- ja prosessioikuden emeritusprofessori ja varajäsenenä prosessioikeuden professori. Tämä saattaa herättää hieman kummastusta, mutta ei siinä mitään, sillä oikeustieteilijän makanaolo on omiaan korostamaan lautakunnan pätevyyttä.
Oikeustieteen edustaja kuuluu jäsenenä myös tuomarinvalintalautakuntaan, ei sen sijaan tuomioistuinviraston johtokuntaan.
Pienenä kuriositeettina tulkoon mainituksi, että sekä oikeuskansleri Tuomas Pöysti että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan puheenjohtaja, hovioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner tullaan toukokuussa promovoimaan Lapin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi
Myös Asianajajaliiton valvontalautakunnan jäsenistöön kuuluu oikeustieteellisten tiedekuntien eduustajia, samoin tuomareita. Valvontalautakunta toimii useammassa jastossa - ilmeisesti asianajajiin kohdistuvia valvonta-asioita on niin rutkasti!
Saavat professoritkin näin hieman tuntumaa siihen, miltä lainkäyttöelimen jäsenen työ käytännössä vaikuttaa!
Ja osaavathan ne asianajajatkin - töpätä!
Eilen kerrottiin verkkolehdissä kissankokoisin kirjaimin, miten eräs nimeltä mainittu tamperelainen advokaatti oli saanut valvontalautakunnalta ennätyksellisen 12 500 euron suuruisen seuraamusmaksun "liian aktiivisesti" hoidetun lapsen huoltoriidan tiimoilta.
Asia käsiteltin valvontalautakunnan täysistunnossa. Lautakunnan kymmenestä jäsenestä kolme olisi ollut vielä ankaramman seuraamuksen kannalta, sillä he olisivat erottaneet miehen Asianajajaliitosta.
Asianajaja oli tehnyt prosessin aikana noin 40 tutkintapyyntöä eri viranomaisille, joissa väitettiin mm. kolmen hovioikeuden jäsenen, neljän käräjätuomarin, laamannin, kaupunginjohtajan, perusturvajohtajan ja lukuisten muidenkin virkamiesten syyllistyneen rikoksiin.
Edellä mainittu tamperelaisen asianajajan keissi muistuttaa aika paljon asiaa, josta oikeuskansleri on valittanut oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä hovioikeuteen.
Nähtäväksi jää, mitä oikeuskansleri aikoo tehdä ko. asianajajan kurinpitoasiassa. Valittaako hän valvontalautakunnan päätöksestä hovioikeuteen ja vaatii asianajajan erottamista liitosta? Jos valittaa, millainen tiedote asiasta tullaan julkaisemaan?
Kolmanteen kommenttiisi on pakko sen verran todeta, että valvontalautakunta käsittelee myös palkkioriita-asiat (ainoastaan asianajajia koskien). Tilastojen mukaan (v. 2017, ainakaan lautakunnan sivuilta ei löydy uudempaa; https://www.valvontalautakunta.fi/files/3651/Valvontakertomus_2017.pdf) "Valvontalautakuntaan tuli vuonna 2017 vireille yhteensä 608 asiaa (v. 2016:547), joista 89 oli palkkioriita-asioita (15 %) ja 519 valvonta-asioita (85 %). Vireille tulleista valvonta-asioista 86 kantelua kohdistui luvan saaneeseen oikeudenkäyntiavustajaan (n. 17 %), 32 julkiseen oikeusavusta-jaan (6 %) ja 401 asianajajaan (n. 77 %)."
En nyt jaksanut tarkemmin etsiä (varmaan löytyisi), mutta lupalakimiehiin kohdistuneet kantelut johtivat muistaakseni selvästi useammin kurinpidolliseen seuraamukseen kuin asianajajiin kohdistuneet. Kaikki asianajajat (mukaan lukien itseni) eivät tietenkään ole moitteettomia, mutta ilmeisesti vähemmän moitittavaa kuitenkin on ja on ollut kuin lupalakimiesten osalta. Olen samaa mieltä asianajajamonopolin käyttönotosta, joskin maksujen ym. suhteen pitäisi sitten säännellä sillä tavoin, että suhteetonta estettä tulla professioon ei pääse syntymään.
Hyvä tietää!
On tässä "sulautumiselle" hyvää alkua sikäli, että valvontalautakunta valvoo myös luvan ssaaneita oikeudenkäyntiavustajia.
Karmea nimike muuten tämä "oikeudenkäyntiavustajalautakunta", samoin "luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja". Niistä päästään, kun siirrytään asianajajamonopoliin.
Valvontalautakunta valvoo kuitenkin vain silloin, kun kysymys on joko oikeudenkäynnistä tai määräyksenvaraisesta tehtävästä. Minusta pöhkö systeemi, mutta parempi kuin aikaisempi. Kuka tahansa voi lähtökohtaisesti touhuta mitä tahansa, kunhan ei päädy tuomioistuimeen.
Vaikuttaa epäpätevältä ja epätasapainoiselta tämä Pöysti. Puuttuu tällaisiin toimenkuvaansa nähden pieniin asioihin ja isoissa asioissa kuten vaikka Berner, ei saa mitään aikaiseksi ja vieläpä sekoilee lausumissaan ja antaa niitä liian hätäisesti.
Mitä tulee tuohon mamuasioita hoitaneen töppäilyyn niin onhan se todellakin aikamoista sotkua ja täysin epäammattimaista. Tosin asiaryhmäkin on kyllä sellainen että kuka tuollaisia juttuja haluaisi edes hoitaa. Mitä olen kuullut niin asiakkaat ovat äärimmäisen rasittavia, kyselevät koko ajan asiansa perään. Ei taida muutenkaan mamuilulla olla juridiikan kanssa juuri mitään tekemistä.
Itse en edes haluaisi tunnolleni sitä että avaisin tänne miljoonien elättipiikkejä. Tuntisin itseni maanpetturiksi. Pöystin arvot ovat ilmeisesti toiset: hän haluaa ja alleviivaa että mamujen on saatava oikeutta, ja vieläpä parasta mahdollista.
Anonyymi on nyt kyllä liian ankara oikeuskansleria kohtaan. Toki oikeuskansleri hoitaa virkaansa, kun hän käyttää asiassa hänelle lain mukaan kuuluvaa valituoikeuttaan ja saattaa asian hovioikeuden tutkitavaksi.
Blogijutussani en kritisoinut oikeuskansleria valitusoikeuden käyttämisestä. Hieman ihmettelin, että tiedotteessa selostetaan asiaa aika tarkasti ko. oikeusavustajan menettelyn osalta.
Lähetä kommentti