1. Korkein oikeus (KKO) tiedotti tänään, ettei se ole myöntänyt valituslupaa sähköpyörän maahantuojalle asiassa, jossa on kysymys siitä, oliko sähköpyörä aiheuttanut tulipalon Nurmijärvellä sijaitsevassa rivitaloyhtiössä keväällä 2015.
2. Helsingin hovioikeuden 4.10.2018 asiassa antama tuomio jää näin ollen voimaan. Samalla raukesi KKO:n 18.10.2018 antama määräys siitä, että hovioikeuden tuomiota ei toistaiseksi panna täytäntöön.
3. Helsingin hovoikeus tuomitsi 4.10.2018 sähköpyöriä Suomeen tuovan yhtiön suorittamaan tuotevastuulain perusteella vahingonkorvausta vakuutusyhtiölle tulipalon aiheuttamsta vahingosta yhteensä noin 460 000 euroa. KKO:n tiedotteen mukaan hovioikeus otti asiassa vastaan laajan todistelun ja katsoi sen perusteella, että sähköpyörä, jonka sen omistaja oli noin 15 minuuttia aikaisemmin jättänyt rivitaloyhtiön häkkivarastoon, oli aiheuttanut rivitalon tuhonneen tulipalon.
KKO:n tiedote
4. Hovioikeuden mukaan pyörässä oli sen vuoksi olut tuotevastuun tarkoittama turvallisuuspuute, josta maahantuoja oli vastuussa. Myös Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin päthynyt jutussa samaan johtopäätökseen, mutta tuominnut vahingonkorvausta enemmän kuin hovioikeus eli 610 000 euroa.
Hovioikeuden ratkaisutiedote
5. Tapausta on käsitelty aiemmin julkisuudessa. Maahantuontiyrityksen omistaa liikemies Jari Komulainen, joka on ollut monessa mukana. Hän on tullut tunnetuksi myös siitä, että oli vuosina 1982-1990 naimisissa presidentti Mauno Koiviston tyttären Assi Koiviston kanssa.
6, Komulaisen valituslupahakemuksen epäsi KKO:ssa kaksijäseninen kokoonpano, johon kuuluivat oikeusneuvokset Jarmo Littunen ja Eva Tammi-Salminen. Asian esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeusihteeri Tiina Väisänen.
7. Sitä, millä perusteella valituslupaa ei myönnetty, emme tarkkaan ottaen tiedä, sillä KKO ei perustele sanottuja päätöksiään mitenkään. Ratkaisu kuului lyhyesti ja tylyn ytimekkäästi: "Valituslupaa ei myönnetä".
8. Voidaan toki sanoa, että lupaa ei myönnetty, koska siihen ei ollut oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 luvun 3 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, joita ovat ennakkopäätöperuste, purku- tai kanteluperuste ja tärkeän syyn peruste.
9. Kyllä, mutta ymmärrettävistä syistä luvanhakija, joka on luultavasti perustellut hakemuksensa varsin yksityiskohtaisesti ja muutenkin asianmukaisella tavalla, haluaisi tietää, miksi hänen asiassaan luvan myöntämisperusteita ei katsottu olevan olemassa. Perusteluksi ei riittä pelkkä lainsäännökseen viittaaminen. KKO edellyttää ja suorastaan vaatii, että valitusluvan hakijan tulee perustella erittäin tarkasti, miksi valituslupa tulisi myöntää. Sen sijaan KKO ei itse perustele millään tavalla ratkaisuaan, jolla lupahakemus hylätään. Dialogi asianosaisen ja tuomioistuimen välillä ei siten toimi lainkaan.
10. KKO:n tiedotteessa annetaan ikään kuin rivien välissä ymmärtää, että lupa on evätty osin sen vuoksi, että sekä hovioikeus että käräjäoikeus ovat olleet yhtiön tuotevastuusta samaa mieltä. Tämä ei ole kuitenkaan peruste, jolla valituslupa tulisi tai voitaisiin automaattisesti hylätä. KKO antaa runsaasti ennakkopäätöksiä, joissa alemmet oikeudet ovat olleet samaa kannalla.
11. Valituslupaa ei voida hylätä liioin pelkästään siksi, että KKO katsoo lupahakemusta käsitellessään, ettei se ilmeisesti tulisi muuttamaan hovioikeuden tuomiota, jos lupa myönnettäisin ja KKO tutkisi myös pääasian. On paljon ennakkopäätöksiä, joissa KKO on tullut samaan lopputulokseen kuin hovioikeus ja käräjäoikeus.
12. KKO:n tiedotteesta voidaan, nytkin vain rivien välistä, että lupa olisi hylätty sen takia, että ratkaisu riippuu lähinnä (vain) näytöstä. Tähän viittaa tiedotteessa oleva toteamus, jonka mukaan "hovioikeus otti vastaan laajaa todistelua".
13. KKO ei kuitenkaan ole tuomioistuin, joka tutkisi vain oikeudellisia eli lain soveltamista koskevia kysymksiä, muttei lainkaan näyttökysymyksiä eli todistusharkintaan ja näytön riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Monissa KKO:n antamisssa ennakkopäätöksissä, useimmat niistä koskevat rikosasioita, on ollut keskeisesti esillä juuri todisteiden harkinta, siis näyttökysymys. KKO on myöntänyt viime aikoinakin valituslupia nimenomaan näytön arvioinnin osalta, ks. esimerkiksi VL 2018-5, VL 2018-35, VL 2018-36, VL 2019-37 ja VL 2018-42.
14. KKO on kenties suhtautunut vastentahtoisesti valitusluvan myöntämiseen siksi, että asia on ollut varsin laaja, mihin tiedotteen toteamus "lajasta todistelusta" viittaa. Selvää kuitenkin on, ettei jutun laajuus tai suppeus voi olla ratkaiseva kriteeri valitusluvan myöntämistä harkittaessa. KKO ei voi toimia "rusinat pullasta" -periaatteella, jättää hankalat ja laajoilta vaikuttavat asiat tutkimatta ja myöntää valituslupia vain tapauksissa, joita aineiston laajuus ei rasita.
15. KKO näyttää tosin myös viime aikoina mieltyneen lähinnä helpontuntuisiin ja faktoiltaan melko yksinkertaisiin asioihin, joissa lupa on annettu ja ratkaisu julkaistu ennakkopäätöksenä.Tällaisista ennakkopäätöksistä voidaan esimerkkinä mainita monet rangaistuksen mittaamista koskevat ratkaisut, jotka ovat toki sinänsä oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta tärkeitä, mutta joissa jo alemmat oikeudet ovat päätyneet samaan lopputulokseen kuin KKO.
16. Tuotevastuuta koskevia ennakkopäätöksiä KKO on antanut varsin vähän. Finlexistä löysin hakusanalla tuotevastuu oikeastaan vain yhden hieman "sinne päin" olevan tapauksen, joka on ratkaistu jo vuonna 1981 (KKO 1981 I 1). Ratkaisu on ajalta, jolloin tuotetevastuulaki ei vielä ollut voimassa, ja koski tapausta, jossa myymälässä myydyssä grillimakkarassa ollut metallipala oli vaurioittanut makkaraa syöneen henkilön hammasta. Nyt olisi ollut korkea aika antaa tuotevastuuta koskeva kunnon ennakkopäätös ja myöntää sitä varten sähköpyörän maahantuojalle valituslupa.
17. Saattaa olla, että KKO hylkäsi Komulaisen lupahakemuksen, koska asia on liian vaikea ratkaista. Komulainen on kertonut esittäneensä jutussa todisteena mm. VTT:n lausunnon, jonka mukaan lyijyakullinen pyörä ei ole voinut syttyä itsestään palamaan. Lisäksi hovioikeudelle oli toimitettu sähköpyörien turvallisuutta seuraavan yhdysvaltalaisen Light Electric Vehicle Associationin lausunto, jonka mukaan maailman noin 130 miljoonasta lyijyakullisesta pyörästä yhdenkään ei ole tiedetty syttyneen palamaan.
24 kommenttia:
Komulainen yhtiö joutuu vastaamaan oman firmansa oikeudenkähyntikuluista ja korvaamaan vastapuolenaan olleen vakuutusyhtiön kulut. Summa tehnee yhteensä lähes 300 000 euroa.
Oikeudesta ei saada suojaa, jos ei ole yhteiskunnassa ns. hyvissä kirjoissa.
Hm, hyvät, pahat ja rumat eivät siten ole oikeusturvan saannissa yhdenvertaisessa asemassa.
Hovioikeuden tuomio sai lokakuussa 2018 Tekniikkataloua lehden lukijoilta kovaa kritiikkiä.
https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/autot/sahkopyorapalon-tuomio-rampautti-jari-komulaisen-yhtion-ei-mahdollisuuksia-maksaa-6743704
KKO itse on perustellut valituslupapäätösten perustelemattomuutta resurssien säästämiseksi varsinaisiin ennakkopäätöksiin.
Jos valituslupia haluttaisiin perustella voisi ajatella jonkunlaista puolifraasiperustelua tyyliin "Asiasta on jo ennnakkopäätös (KKO x)". Olen joskus nähnyt jonkun KKO:n esittelylomakkeen, jossa noita tyyppitapauksia oli ryhmitelty kymmenkunta. Jos edes luokat ilmaistaisiin fraasiperusteluilla, se olisi askel eteenpäin.
Hankalin tapaus on kaatoluokka: jos KKO tulee yli 2000 valituslupahakemusta, joista sanokaamme 2/3 osaa on ns selviä, jää noin 600-700 hakemusta, joista voitaisiin myöntää valituslupa. Kun niitä myönnettänee noin 100 vuodessa, voidaan todeta, että se mihin tuo kohdistuu on vapaata harkintaa, jota on vaikeaa ellei mahdotonta loppuun saakka rationaalisesti perustella varsinkin kielteisesti ellei käytettäisi jotain kielteisen työhakemuksen fraasia tyyliin "valinta ei tällä kertaa kohdistunut Teihin".
Jälkihuomautus: KKO saisi lisäresursseja kun se esittäisi tuomion purut muista kuin KKO:n omista tuomioista siirrettäviksi hovioikeuksiin, joiden purkuratkaisuista voisi hakea valituslupaa.
Tuleeko nyt kaikista akullisista tarvikkeista ja esim. Sähköautoista lainsuojattomia? Vakuutusyhtiöt ilmeisesti sai avoimen valtakirjan siirtää vastuut. Väärin!
Kaikkia valituslupahakemusten hylkypäätöksiä ei toki olisi tarpeen perustella. Selvästi perustettomat hakemukset kuuluisivat tähän ryhmään.
Oikeusneuvos Lauri Lehtimaja, joka toimi eduskunnan oikeusasiamiehenä 1995-2001, esitti oikeusasiamiehenä ollessaan, että KKO perustelisi ainakin tietyissä tapauksissa, miksi valituslupaa ei ole myönnetty. KKO ei taipunut ehdotukseen.
Norjan Høysterettin ankeutvalget -niminen jaosto, johon kuuluu kolme tuomioistuimen tuomaria ja joka tutkii ensin, otetaanko valitus tuomioistuimen tutkittavaksi, perustelee ratkaisunsa, joilla valitus ei etene pääkäsittelyyn.
En ymmärrä Komulaisen käyttämää asianajajaa. On aika selvää, että raastuvan ja hovin perustelu liittyi siihen, että lyijyakku on vaarallinen. Miksi piti lyödä päätä seinään ja jatkaa samalla linjalla? Valitus olisi mennyt läpi, jos olisi todettu lyhyesti, että käyttäjä ja taloyhtiö olivat vastuussa säilytyksestä, koska sähköpyörä on mopoon, ei polkupyörään verrattavissa oleva laite. Mopoa ei saa säilyttää polkupyörän varastossa. Jos/kun näin, ei maahantuoja voi olla vastuussa. Komulaisen perustelu lyijyakun syttymättömyydestä on varmasti oikea,mutta esim. lika voi aiheuttaa kojeessa oikosulkuja. Lika ei ole myöskään maahantuojan syy ja nopealla googlauksella tähänkin löytyi todisteita. Maahantuoja sai väärän tuomion aika heikkotasoisen puolustuksen strategian ja perustelun vuoksi. Laskun varmaan lähettävät,ei taida olla tulosvastuuta asianajotoimistolla.
Todennäköisesti Komulaisen advokaatti on tuohon anonyymin esille ottamaan perusteeseen vedonnut.
Viittaan mtös hovoikeuden tiedotteeseen 4.10.-18., jonka mukaan hovioikeus on alentanut käräjäoikeuden tuomitsemaa 610 000 euron vahingonkorvausta 150 000 eurolla siksi, että rivitalossa käytetty paloneritys ei ollut riittävän hyvä.
Hovioikeuden ratkaisun tiedotteessa käytettyjä ilmaisuja ei voi järkevällä tavalla sovittaa yhteen kokemusperäisen eikä tieteellisen tiedon kanssa.
Harkintakykyiset voivat ymmärtää, ettei lyijyakullinen polkupyörä syty itsestään palamaan, sillä kyseinen polkupyörä akkuineen ei sisällä energiaa sellaisessa muodossa, että se voisi syttyä itsestään palamaan ja aiheuttaa tulipalon.
Ylimääräinen muutoksenhaku on keino saada selvästi virheelliset tuomiot korjattua. Ylimääräiset muutoksenhakukeinot suojaavat ensisijaisesti asianosaisia, mutta myös ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, voivat julkisen edun niin vaatiessa hakea tuomion oikaisua.
Jotta hovioikeuden ratkaisun lainvoiman näennäisenergialla lyijyakullisia laitteita, ei alkaisi ”syttymään itsestään ja sytyttämään tulipaloja” aiheuttaen lisää vahinkoa, voisi ylimmät laillisuusvalvojat julkisen edun vuoksi hakea hovioikeuden ratkaisuun oikaisua suuremman vahingon välttämiseksi.
OKa ja EOA eivät varmuudella hae hovioikeuden tuomion purkamista! He eivät puutu riippumattomien tuomioistuinten asiaratkaisuihin etenkään riita-asioissa.
Rikosasioissa he voivat hakea purkua, jos tuomio on selvästi lain vastainen; esimerkiksi jos käräjäoikeus on tuominnut rangaistuksen vanhentuneesta rikoksesta.
Jari Komulaisella on asianajaja, joka voi hakea päämiehensä asiamiehenä purkua. Mutta muistutettakoon, että Komulainen on voinut jo valituslupahakmeuksessaan vedota luvan myöntämisen tueksi purkuperusteeseen (OK 30:3.1).
Kun tuomioistuimen käyttämiä ilmaisuja ei voi järkevällä tavalla sovittaa yhteen kokemusperäisen eikä tieteellisen tiedon kanssa, kysymys on harkintavallan rajat ylittävästä laintulkinnasta, jota ylimpien laillisuusvalvojien olisi tutkittava (Perustuslaki 10: 8: 1 ja 10: 9: 1).
Anonyymin edellä mainitsemat perustuslain pykälät eivät ole sähköpyöräasiassa relevantteja.
Tuonne olisi tarvittu ala-asteen kemian/fysiikan opettaja tulkkaamaan tuomioistuimelle ja tarvittaessa demonstroimaan lyijyakun toiminta. VTT on tainnut olla turhan tekninen taustaltaan. Tuomio on annettu ilman pienintäkään käsitystä mistä asiassa on kyse.
Sisältö on lyijyä ja vesi-rikkihappoliuosta, happo on syövyttävä, mutta lyijyakku ei sisällä mitään palavaa. Kemiallinen reaktionopeus lyijyllä ja hapolla on hieman suurempi kuin peltikaton ruostumisella. Ei sillä paikallaan olevan pyörän akun kemiallisella reaktiolla saada lämpöä nostettua lähellekään lämpötiloja jossa akkuvesi kiehuisi ja jokaiselle lienee selvä, ettei kiehuva vesi ole riittävän kuumaa sytyttämään mitään.
Tuomarit on tehneet yhteenlaskuvirhettä vastaavan virheen. Tuollaiseen kuuluisi saada korjaus ihan oikaisu pyynnöllä. Ei kenellekään kuulu satojen tuhansien vahingot vain koska tuomari ei osaa laskea, eikä vaivaudu itse edes miettimään miten asia oikeasti menee.
Anonyymi edellä ylireagoi räikeällä tavalla. Kyse ei ole tietenkään mistään tuomioistuimen ynnälaskuvirheestä. Asianosaiset puolin ja toisin ovat esittäneet oikeudenkäynnissä asiantuntijalausuntoja syttymissyystä ja siitä, voiko sähköpyörän lyijyakku ylipäätään syttyä palamaan. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat yksimielisesti päätyneet siihen, että syttyminen on ollut mahdollista ja se riittää ankaran tuotevastuun syntymiseen. Ennen KKO:ta siis jo kuusi tuomaria kahdessa eri asteessa on ollut tätä mieltä. Nyt kaksi KKO:n tuomaria on päätynyt samalle kannalle ja hylännyt Komulaisen valituslupahakemuksen.
Vakuutusyhtiö ei ole tuonut asiaa julkisuuteen vaan sen on tehnyt yksinomaan yhtiön vastapuoli Jari Komulainen. Lehdet ovat käsitelleet hänen aloitteestaan tapausta ja näin on tehty myös Ylen MOT -ohjelmassa.
Jos pysyttäisiin fysiikan ja matematiikan sijasta juridiikassa.
"KKO perustelisi ainakin tietyissä tapauksissa, miksi valituslupaa ei ole myönnetty. KKO ei taipunut ehdotukseen.
Norjan Høysterettin ankeutvalget -niminen jaosto, johon kuuluu kolme tuomioistuimen tuomaria ja joka tutkii ensin, otetaanko valitus tuomioistuimen tutkittavaksi, perustelee ratkaisunsa, joilla valitus ei etene pääkäsittelyyn."
Miten blogisti, joka in itse ollut siellä ratkaisuja tekemässä, näkisi, että em. harkinta, jossa noin 15 prosenttia kelvollisista jutuista saa valitusluvan, voitaisiin perustella muuten kuin mitään sanomattomilla fraaseilla, kun itse harkinta pohjimmiltaan lienee sitä, että harvoille sopivistakin jutuista tuo "armo" suodaan. Miten Norjalaiset sen tekevät?
En ole ollut Høysterettissä tekemässä ratkaisuja.
Jos KKO kysyisi, niin saattaisin kertoa! Norskien päätökset on netissä.
Yrittäjällä olisi pitänyt olla kaikenvaran vakuutus. niin olisi saatu vakuutusyhtiön piikkii yrityksen huolimattomuutttaan aiheuttamat tuhot.
Komulaisen luotettavuus on varmaan aikanaan tutkittu Seppo Tiitisen toimesta, sen vuoksi ei ole syytä epäillä oikeudenkäynnin puolueettomuuteen tai puolueellisuuteen.
Tuotevastuu on huolimattomuudesta riippumatonta ankaraa vastuuta.
Yksi vaihtoehto on myös tulkita korkeimman oikeuden tiedotetta siten, että asiassa oli esitetty laajasti muutakin näyttöä kuin mainittu VTT:n lausunto ja Light Electric Vehicle Associationin (puheenjohtajan) lausunto. Julkisuudessa on laajasti ja ehkä tarkoitushakuisestikin keskitytty etenkin ensin mainittuun. Huomionarvoista asian kannalta on se, että edes mainitun lausunnon johtopäätös ei ole se, että lyijyakulla varustettu sähköpyörä ei voi syttyä palamaan palamaan vaan se, että vikaantumaton pyörä ei syty normaalikäytössä palamaan.
Blogistin kantaan on helppo yhtyä siinä, että minimalistinen valitusluvan epäämistä koskeva ratkaisu jättää paljon turhaa tulkinnanvaraa. Hieman laiskaa argumentaatiota on kuitenkin tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä korkeimman oikeuden tiedotteen "rivien välistä".
Argumentointini koski vain kysymystä, miksi valituslupaa ei myönnetty. Kun KKO:n päätös kuuluu lyhyesti "Valituslupaa ei myönnetä", emme tiedä hakemuksen konkreettisia hylkäysperusteita. Silloin johtoa voi yrittää etsiä KKO:n julkaisemasta tiedotteesta - vaikka vain rivien välistä - ja näin olen tehnyt.
Anonyymi kirjoitti 14.1. että KKO:ssa tuomarit olisivat päätyneet alempien oikeusasteiden kanssa samalle kannalle sähköpyörän lyijyakun syttymisestä koska valituslupaa ei myönnetty. Tällaista johtopäätöstä ei voi vetää koska emme tiedä millä perusteilla valituslupa jätettiin myöntämättä (tai tiedämme että luvan myöntämiselle ei ollut laissa säädettyjä edellytyksiä!). Jos lupa olisi kuitenkin myönnetty emme tiedä mihin lopputulokseen KKO olisi päätynyt. Jos ylitulkitsemme tiedotetta niin luultavasti KKO ei halunnut ottaa tapausta vain arvioidakseen näyttöä uudestaan, koska olihan "laaja näyttö" otettu vastaan jo hovioikeudessa! Jos tuomioon haetaan purkua, niin silloin KKO:n on annettava perusteltu päätös mutta silloinkin arvioidaan vain purkuedellytysten täyttymistä eikä itse pääasiaa. Jos purkua haetaan koska näyttöä on arvioitu väärin, KKO varmasti ohjeistaa että päätös on perustunut "laajaan näyttöön" ja vapaaseen todistusharkintaan!
Anonyymin kommentti on täyttä spekuleerausta!
Valituslupahakemus ja vastaajan tekniset todisteet ovat nähtävillä vastaajayhtiön nettisivulla https://www.soliferpyorat.fi/epages/soloi.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014121103/Categories/Aineistoa_tulipalosta
Lähetä kommentti