1. Käräjäoikeuden tuomio voidaan julistaa pääkäsittelyn päätyttyä heti, kun oikeuden jäsenten neuvottelu (päätösneuvottelu) ratkaisun sisällöstä on päättynyt. Julistaminen tarkoittaa ratkaisun sisällöstä kertomista tai selostamista saapuvilla oleville asianosaisille ja heidän avustajilleen sekä paikalla kenties olevalle yleisölle. Tuomion julistaminen toteuttaa oikeudenkäynnin julkisuutta.
2. Muutoksenhakutuomioistuinten eli yleisten tuomioistuinten osalta hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomiot sen sijaan annetaan yleensä aina kirjallisina tuomioistuimen kansliasta ja näin tehdään myös silloin, kun asiassa on toimitettu pääkäsittely tai (KKO:ssa) suullinen käsitely; tällöin ratkaisusta käytetään tai voidaan käyttää nimikettä kansliatuomio. Monimutkaisissa ja laajoissa asioisssa myös käräjäoikeus voi antaa kansliatuomion.
3. Käräjäoikeuden kansliatuomio on annettava pääsäännön mukaan 14 päivän ja hovioikeuden tuomio 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Jos näiden määräaikojen noudattaminen ei ole erityisestä syystä mahdollista, tuomio on annettava "niin pian kuin mahdollista". Käsittelyn päättyessä käräjäoikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille on ilmoitettava tuomion antamispäivä. Vastaavaaa säännöstä ei ole annettu hovioikeuden kansliatuomion osalta, mikä vaikuttaa oudolta.
4. Käytännössä kansliatuomiosta on tullut vähänkin laajemmisssa tai vaikeammissa asioissa myös käräjäoikeuksien osalta pääsääntö, vaikka tämä ei toki ole ollut lainsäätäjän tarkoitus. Kansliatuomion antamisessa käräjä- ja hovioikeudet eivät läheskään aina noudata edellä mainittuja määräaikoja, vaan ne ylitetään usein monilla viikoilla tai jopa kuukausilla. Ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole saaneet tuomioistuimia ko. suhteessa "kuriin" eivätkä hovioikeudet ole välittäneet valvoa, noudattavatko käräjäoikeudet tässä kohdin lakia; näin siksi, etteivät hovoikeudet itsekään noudata ko. aikoja.
5. Kansliatuomio toimitetaan asianoaisten asiamiehille tai avustajille yleensä sähköpostin välityksellä. Tuomion antamispäivänä ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit eivät ole saapuvilla. He ovat usein ikään kuin varmuuden vuoksi poistuneet hyvissä ajoin tuomioistuimen toimitiloista ulos, kotiin tai lomanviettoon. Heitä ei saa kiinni mistään eikä tuomioistuimesta löydy ketään, joka voisi tai haluasi vastata asianosaisten tuomion sisältöä koskeviin kysymyksiin. Kansliatuomio annetaan usein iltapäivällä vähän ennen tuomioistuimen aukioloajan päättymistä, toisinaan perjantai-iltapäivänä.
6. Olen usein - myös blogijutuissani - ihmetellyt ja toisinaan jopa kauhistellut tuomioistuinten kansliatuomion antamisintoa ja edellä mainittujen määräaikojen reipasta ylittämistä. Olen suositellut, että käsittelyyn osallistuneet jäsenet, tai ainakin joku heistä, olisi saapuvilla tai tavattavissa, kun kansliatuomio annetaan, jolloin hän voisi selostaa lyhyesti tuomion sisältöä ja vastata asianosaisten tai median esittämiin kysymyksiin. Kansliatuomiokin on toki mahdollista "julistaa" pääkohdittain oikeuden istuntosalissa, jossa asianosaisilla olisi tilaisuus olla saapuvilla. Tämä edistäisi oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumista nykykäytäntöä huomattavasti paremmin. Nykyinen käytäntö tuntuu oudolta. Ei vaikuta oikein asianmukaiselta, että juttua käsitelleet ja tuomion tuomion sisällöstä vastaavat tuomarit luikkivat ikään kuin karkuun ("lipettiin") tai eivät ole tavoitettavissa, vaan jättävät tuomion antamisen tuomioistuimen kansliaväen tehtäväksi.
7. Ruotsin oikeudenkäyntilaissa (Rättegångsbalken 30 luv. 7 §) kansliatuomiosta on annettu vastaavanlaiset säännökset kuin Suomessakin (OK 24:8 ja 17). Tuomioistuimen on annettava kansliatuomio vangitun vastaajan jutussa viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä ja muissa asioissa viimeistään 14 päivän kuluessa sanotusta ajasta; laissa ei ole mainintaa mahdollisuudesta pidentää ko. aikoja.
8. Ruotsissa näyttää olevan tietyissä tapauksissa käytäntönä, että asiaa käsitelleet ja tuomion antaneet tuomarit tai joku heistä on tuomioistuimessa saapuvilla kansliatuomiota annettaessa. Tällöin tuomari selostaa tuomion lopputulosta ja perusteluja, eli toimii juuri siten, kun olen edellä kappaleessa 6 ja vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (s. 137) suositellut tuomareiden tekevän myös Suomessa.
9. Esimerkkinä mainitusta käytännöstä voidaan mainita Ruotsissa viime aikoina laajaa julkista huomiota herättänyt rikosjuttu, jossa syytettynä on ollut 72-vuotias tunnettu kulttuurivaikuttaja ("kulturprofilen") Jean-Claude Arnault. Häntä syytettiin syyskuussa Tukholman käräjäoikeudessa alkaneessa oikeudenkäynnissä lokakuussa ja joulukuussa 2011 tehdystä kahdesta raiskauksesta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen.
10. Tapahtumasarja sai alkunsa marraskuusssa 2017 Dagens Nyheter -sanomalehdessä julkaistusta jutusta, jossa 18 naista kertoi Arnaultin ahdistelleen heitä seksuaalisesti. Tämän jälken kahdeksan naista teki teoista rikosilmoituksen. Syyte nostettiin kahdesta teosta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen; muiden tekojen syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua. Syytteen mukaan Arnault oli lokakuussa 2011 pakottanut naisen suuseksiin ja joulukuussa samana vuonna yhdyntään. A. vangittiin syyskuussa.
11. Tukholman käräjäoikeus ratkaisi asian 1.10.2018 antamallaan kansliatuomiolla. Se hylkäsi syytteen jälkimmäisen syytekohdan osalta, mutta luki A:n syyksi lokakuussa 2011 tapahtuneen suuseksiin pakottamisen. Oikeus määräsi rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta. Arnault velvoitettiin maksamaan uhrille vahingonkorvausta 115 000 kruunua. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna.
12. Tuomion antamisen yhteydessä käräjäoikeus piti tiedotustilaisuuden. Siinä oikeuden puheenjohtajana toiminut tuomari Gudrun Anteman selosti tuomiota medialle. Hän totesi mm., että näyttöä oli harkittu hyvin huolellisesti ja että oikeus oli pohtinut myös mahdollisuutta lieventää tuomittua rangaistusta Arnaultin korkean iän takia. Lievennykseeen ei kuitenkaan nähty perustetta
13. Syyttäjä, asianomistaja ja Arnault valittivat tuomiosta Svean hovioikeuteen; Arnault vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista näytön riittämättömyyden perusteella. Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, jossa kuultiin uutena todistajana mm. Arnaultin puolisoa kirjailija Katarina Frostensonia, joka on Ruotsin Akatemian jäsen.
14. Hovioikeus ilmoitti 27. marraskuuta, että se antaa tuomion tänään 3. joulukuuta kello 14 istuntosalissa 14. Hovioikeus kertoi pitävänsä tuomion antamisen yhteydessä tiedotustilaisuuden, jossa oikeuden puheenjohtaja hovioikeudenlaamanni Lars Dirke ja hovioikeudenneuvos Marianna Lisajko selostavat tuomion sisältöä ja vastaavat tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin.
15. Tänään antamallaan tuomiolla hovioikeus luki Arnaultin syyksi myös toisen eli joulukuussa 2011 tehdyn raiskauksen. Hovioikeus katsoi mm. asianomistajan ja jutussa kuultujen todistajien kertomuksiin viitaten, ettei A:n syyllisyydestä ollut ko. teon osalta jäänyt järkevää epäilyä. Hovioikeus tuomitsi A:n siten kahdesta raiskauksesta ja määräsi rangaistukseksi 2,5 vuotta vannkeutta. Rangaistusta lieventävinä seikkoina hovioikeus otti huomioon sen, että rikosten tekemisestä on kulunut jo pitkä aika, eli noin kuusi vuotta, ja että Arnault on iäkäs henkilö.
Hovioikeuden tiedote
16. Svean hovioikeudessa pidettiin sen viikkoa aikaisemmin lupaama tiedotustilaisuus. Yllä olevassa kuvassa keskellä istuu asiassa puheenjohtajana toiminut hovioikeudenlaamanni Lars Dirke. Voidaan todeta, että Ruotsissa tuomioistuimet toimivat selvästi nopeammin ja tehokkaammin kuin Suomessa. Arnaultin juttua aletiin käsitellä käräjäoikeudessa syyskuussa ja nyt 3. joulukuuta jutussa saatiin hovioikeuden tuomio. Syytetyn asianajaja Björn Hastig ilmoitti tänään, että tuomiosta haetaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
17. Hovioikeuden ko. tuomiota voidaan kutsua kansliatuomioksi, sillä se on annettu pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Tapauksesta ilmenee, että myös tällöin annettava tuomio voidaan julistaa eli selostaa julkisessa tilaisuudessa lopputuloksen lisäksi myös ratkaisun pääasialliset perusteet. Tämä edistää oikeudenkäynnin aitoa ja tosiasiallista julkisuutta paljon paremmin kuin omalaatuinen suomalainen käytäntö, jossa tuomion antaminen merkitsee vain tuomiosta tehtyjen kopioiden jakelua asianosaisille, medialle ja muille asiasta kiinnostuneille.
18. Erityisesti on huomattava ruotsalaisten tuomioistuinten mediaa kohtaan osoittama tiedottamisalttius. Suomessa tuomioistuimet eivät ole ilmeisesti juuri koskaan pitäneet tuomion julistamisen ja antamisen yhteydessä tiedotustilaisuutta. Valtakunnanoikeus julisti 1990-luvulla Juhantalo-jutussa antamansa tuomion; sen luki oikeuden sihteerinä tai esittelijänä toiminut Kari Kitunen. KKO julkaisee nykyisin tiedotteita merkittävistä ratkaisuistaan, mutta ne ovat hyvin suppeita; tuomioita koskevia tiedotustilaisuuksia KKO ei taida olla vielä tähän mennessä pitänyt.
19. Olen ymmärtänyt, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin samoin kuin EU-tuomioistuinkin selostavat ainakin merkittävimmät ratkaisunsa julkisessa eli yleisölle tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa ovat saapuvilla kaikki ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit. Tuomioiden julistaminen lienee tavallista myös useiden maiden ylioikeuksissa ja ylimmissä oikeuksissa.
20. Suomalaisten tuomioistuinten käytännöissä ja menettelytavoissa on monessa suhteessa ja kohtaa kehittämisen ja korjaamisen varaa; näiden epäkohtien lista on hirmuisen pitkä. Yksi epäkohta liittyy kansliatuomion runsaaseen käyttämiseen ja tuomion antamiselle laissa säädettyjen määräaikojen tuntuvaan ylittämiseen. Meillä ei haluta ymmärtää, mitä kaikkia seikkoja oikeudenkäynnin tosiasialliseen julkisuuteen kuuluu.
30 kommenttia:
Kun media(toimittajat)eivät voi esittää tuomion sisältöä koskevia kysymyksiä asian ratkaisseille tuomareille, he tiedustelevat näitä asioita tutuiksi tulleilta oikeustieteen professoreilta, kuten esimerkiksi Matti Tolvaselta, Tertu Utriaiselta, Kimmo Nuotiolta ja Olli Mäenpäältä jne. Nämä sitten aprikoivat, millä perusteilla asia on oikeastaan ratkaistu ja voidaanko perusteluja ja lopputulosta pitää hyväksyttävinä.
Suomalaiset mediatuomrit ovat olleet paha pettymys. Heitä ei näy eikä kuulu missään. Mahtaako kukaan heistä olla edes twitterissä, en ole ainakaan huomannut.
Ruotsalaiset mediatuomarit ovat aivan toista maata! He ovat aktiivisia keskustelijoita. Olen seurannut muutaamaa heitä, sillä he twiittaavat säännöllisesti noin kolme neljä kertaa päivässä.
Osaako blogisti antaa nimiä ruotsalaisista mediatuomareista, jotka ovat noin aktiivisia? Itse olen seurannut Emma Regnériä, jonka viimeisin twiitti on 9.11.
Esimerkiksi tuomarit Lennart Strinäs ja Mikael Swahn.
Suomessa ilmeisesti katsotaan, että asia on kunnosa, kun meille on nimetty 10-20 "mediatuomaria". Vaikka he eivät ota kantaa asioihin, twittaa tai pidä blogia eivätkä toimittajat kysy heiltä koskaan mitään.
Tämä on tyypillistä suomalaista "julkisuutta", näennäissellaista.
No, näin minä epäilinkin että mediatuomareiden kanssa voisi käydä. Parempi malli olisi ollut harkinnassakin ollut keskitetty menettelytapa, jossa olisi oikeusministeriöön tai johonkin keskeiseen tuomioistuimeen perustettu viestintäosasto, jossa muutamat mediatuomarit olisivat toimineet tiedottajina oman toimensa ohessa määräajan.
Näillä nykyisillä ei ole osaamista tiedottamiseen sitten yhtään.
Jep, mediatuomarit on muoti-ilmiö ja trendi, joka piti saada myös Suomeen.
Mutta eihän tuo systeemi toimi, jos mediatuomarit eivät tee mitään! Turha niiden on jäädä odottelemaan median kysymyksiä. Niiden pitää olla itse aktiivisia somessa ja mediassa. Mars joka jannu ja rouva twitteriin - ja antaa sanan säilän soida!
En kannata mitään viestintäosastoja tuomioistuimiin. Jokaisella tuomarilla on täysi oikeus ja mahdollisuus osallistua keskusteluun ja väittelyyn esim juuri twitterissä, jossa ei tarvitse eikä edes voi kovin paljon kirjoittaa.
Itse tuomarina ollessani otin aika reippaasti kantaa - tietenkin kriittisessä mielessä - mm. Hesarin ja Aamulehden mielipidesivuilla; kas kun silloin ei ollut twitteriä eikä edes kännyköitä!
Miksi blogisti haluaa julkisuutta väkisin vaikka edes mediaa ei kiinostaisi? Kyllä ne kysyvät jos asia kiinnostaa. Tavalliset tuomiot taas ei kiinnosta ketään. Aika vähän sitä tuomittuakaan.
Itse kyllä karsastaisin tuomaria joka ottaa ahkerasti kantaa vähän sinne ja tänne eikä jääviyskään ole aina kaukana silloin.
"oikeuden puheenjohtaja hovioikeudenlaamanni Lars Dirke ja hovioikeudenneuvos Marianna Lisajko selostavat tuomion sisältöä ja vastaavat tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin."
Minusta tässä on se ongelma, että jos vastataan kysymyksiin siinä mennään helposti neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluviin seikkoihin: mielestäni kaikki seikat, jotka eivät suoraan ilmene tuomion perusteluista - joiden pitää olla laadukkaita - kuuluvat tuon salaisuuden piiriin. Jos taas tiedotustilaisuus on tuomion ulko- ja uudelleenlukua, en usko sen paremmin julkisuuden kuin tuomioistuinten julkikuvan siitä hyötyvän.
Sitä paitsi nykyisellä medialla ei ole tuohon edes suurta tarvetta: se haluaa tuomion sisällön sähköisesti, josta se siirtyy nettiin lähes välittömästi. (Tietenkin TV varten voisi nauhoittaa muutamann tuomion julistamisen, jota media voisi käyttää toimittajan esittämän tekstin kuvityksena.)
Kyllä oikeudenkäynnin julkisuus, joka on määritelty perustuslaissa yhdeksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakiveksi, kiinnostaa ilman muuta mediaa. Tähän mennessä toimittajat eivät ole pääseet kysymään tuomareilta mitään oikeusjutuista, koska tiedotustilaisuuksia ei ole järjestetty. Kysyttävää varmasi riittäisi. Nyt media joutuu tyytymään oikeusoppineiden tuomioita koskeviin arveluihin ja tulkintoihin.
Oikeudenkäynit ja tuomiot kiinnostavat luonnollisesti myös yleisöä, etenkin merkittävissä asioissa. Tuomittua tuomio kiinnostaa aina enemmän tai vähemmän.
Tuomarin ei tule tietenkään ottaa kantaa "kaikkiin mahdollisiin asioihin, eli kuten anonyymi sanoo "vähän sinne ja tänne"! Jääviys estää tuomaria toimimasta tietyssä asissa kokonaan.
Svea hovioikeuden jäsenet (Dirke ym.) eivät eilen Arnaultin jutun tuomiota annettaessa toki paljastaneet neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvia seikkoja; ovathan he taitavia tuomareita! He selostivat paikalla oleville toimittajille tuomion perustelujen pääkohtia, kuten blogijutussa keroin, ja vastasivat näiden kysymyksiin. Tiedotustilaisuus näytti kiinnostavan, sillä pj. Dirken edessä pöydällä oli useita eri tieotusvälineiden mikrofoneja.
Mistään tuomion sisä- tai uudelleenluvusta tiedotustilaisuudssa ei tietenkän ollut kyse.
Media on tottunut saaman tuomiota sähköisesti, mutta vain hyvin harvoin mediat julkaisevat tuomoita netissä; ne vain selostavat tuomion lopputulosta ja joitakin sen perusteluja.
Tuomion juistaminenkaan eitarkoita kirjoitetun tuomion lukemista sanasta sanaan; tässkin suhteessa anonyyi on mielipiteinen "täysin metsässä"!
80-luvulla en tuomarina ollessani juuri koskaan lukenut ("julistanut") tuomiota sanasta sanaan vaan tyydyin kertomaan lopputuloksen ja ratkaisun pääasialliset perusteet melko vapaamuotoisesti.
Kun katsoo esimerkiksi Lennart Strinäsin twitter-avausta Jean-Claude Arnaultin saamasta tuomiosta Svean hovioikeudessa (Mikael Swahn ei twiitannut aiheesta), ei voi muuta kuin pettyä. Pinnallisia parin lauseen twiittejä, ei minkäänlaista keskustelua, ajatuksenvaihtoa ja vuoropuhelua varsinkaan itse aiheesta: raiskaustuomiosta. Tätäkö blogisti peräänkuuluttaa?
https://twitter.com/LennartStrinaes/status/1067486289270853632
Eiköhän pitäisi olla niin, että tuomiot pitäisi kirjoittaa niin selkeästi ja seikkaperäisesti, ettei niitä ole tarpeen jälkikäteen julkisesti selostaa tai täydentää. Blogistilla tuntuu olevan kovin ruusuinen kuvat Ruotsin oikeuslaitoksesta, vaikka siellä tuomiot eivät ole suurissakaan rikoksissa kovin harkittuja vaan murhistakin on tuomittu syyttömiä vastaajia.
"Tätäkö blogisti peräänkuuluttaa"?
Minä peräänkuulutin ja kuulutan edelleen, että suomalaiset mediatuomarit antaisivat vihdoinkin kuulua mediassa ja somessa itsestään, eivätkä olisi tyystin hissukseen, kuten on valitettavasti tapahtunut.
Yksi twiitti voi sisältää enintään 280 merkkiä, joten siinä ei voida ryhtyä kovin seikkaperäisesti käsittelemään yksittäisiä oikeusjuttuja tai tuomioita
Lennart Strinäs, joka chef rådman muistaakseni Malmön käräjäoikeudessa, on tviitannut neljä kertaaa Arnaultin raiskausjutusta. Tuo twiitti, johon anonyymi edellä viittaa, julkaistiin jo marraskuussa ja siten ennen kuin koko tuomiota oli vielä annettu; se annettiin ja julistettiin 3. joulukuuta.
3.12. julkaistussa pidemmässä twiitissä LS vastaa journalisti, blogisti ja pääkirjoitustoimittaja Sofia Mirjamsdotterin Arnaultin jutusta julkaisemaan kirjoitukseen. Ts. Strinäs tekee tällöin juuri sitä työtä, jota varten mediatuomarijärjestelmä on pantu pystyyn. Hän siis keskustelee toimittajan kanssa, jota anonyymi edellä peräänkuluttaa, mutta ohittaa LS:n ko. tviitin kokonaan.
Suomalaiet mediatuomarit eivät ole saaneet aikaan edes lyhyitä tviittejä. Onko monikaan heistä twitterissä? Ehkä pari kolme, mutta heidän "tuotoksensa " ovat jääneet hyvin vaatimattomiksi.
Lennart Strinäs on julkaissut tähän mennessä 2672 twiittiä ja hänellä on twitterissä 2919 seuraajaa ja hän itse seuraa 1729 twiittaajaa.
Mikael Svahn puolestaan on julkaissut jo 7412 tviittiä ja hänellä on 1439 seuraajaa ja hän itse seuraa 1221 henkilön tviittejä.
Mitkä ovat suomalaisten mediatuomareiden "saavutukset" twitterissä tai Facebookissa? Pitääkö moni heistä omaa blogia.
"Eiköhän pitäisi olla niin, että tuomiot pitäisi kirjoittaa niin selkeästi ja seikkaperäisesti, ettei niitä ole tarpeen jälkikäteen julkisesti selostaa tai täydentää. Blogistilla tuntuu olevan kovin ruusuinen kuvat Ruotsin oikeuslaitoksesta, vaikka siellä tuomiot eivät ole suurissakaan rikoksissa kovin harkittuja vaan murhistakin on tuomittu syyttömiä vastaajia."
Näin lateli toinen anonyymi edellä. - Kysymys ei ole tietenkään tuomioiden "jälkikäteisestä selostamisesta tai täydentämisestä", jos tuomari on paikalla ja selostaa lyhyesti tuomion pääkohtia ja vastaa asianosaisten ja toimittajien mahdollisiin kysymyksiin!
Ruusuista kuvaa minulla ei ole, mutta on kyllä sanottava, että Ruotsin tuomioistuinlaitos on monessa suhteessa paljon suomalaisia tuomioistuimia edellä.
Suomessakin on tuomittu syyttömiä ihmisiä jopa elinkautseen vankeusrangaistukseen. Annelli Auer haluttiin tuomitaan miehensä murhasta puoliväkisin käräjäoikeudessa peräti kaksi kertaa, mutta Vaasan HO kumosi molemmat tuomiot, koska näyttöä syyllisyydestä ei ollut.
Kari Uotin tapauksessa KKO on joutunut purkamaan jopa oman langettavan tuomionsa. Joten, kyllä meillä Suomessakin "osataan"!
Suomalaisten mediatuomareiden "kärkihahmo" käräjätuomari Petra Spring on twitterissä. Hän on julkaissut 10 twiittiä ja hänellä on 96 seuraajaa ja hän itse seuraaa 19 henkilön tviittejä. Aika vähäisiä lukuja em. ruotsalaisiin mediatuomareihin verrattuna, mutta pitää muistaa, että Spring on toiminut vasta kesäkuusta lähtien mediatuomarina.
Lisäksi Spring kirjoittaa nettikolumneja MTV:lle. Muina MTV:n rikos- ja oikeuslaitoskolumnisteina ovat mm. eläkeläiset Mikko Paatero ja Juha Rautaheimo.
Mediatuomari Petra Spring on antanut myös monia haastatteluja tv-kanaville ja lehdille
ja selostanut niissä mm. tuomioistuinten käytäntöjä eri asioissa.
Ruotsin tuorein oikeusneuvos (HD:ssa) on Stefan Reimer, joka on nyt paitsi Helsingborgin käräjäoikeuden chefrådman myös mediatuomari eli mediegruppenin jäsen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on julistanut tänään kolme tuomiota julkisessa tilaisuudessa, joka on videoitu. Videot ovat nähtävissä twitterissä, josta suomalaiset "epäilevät tuomaat" (ja tuomattaret) voivat niitä katsella. Olen kommentoinut asiaa twitterissä.
Tapauksen Ilnseher v. Germany osalta tuomion julistamistilaisuudessa saapuvilla oli kaksi tuomarikaapuista tuomaria, joista toinen luki tuomion. Aikaa tähän meni 6 minuuttia 50 sekuntia. Saapuvilla olivat asianosaiset ja heidän asiaamiehensä/avustajansa sekä yleisöä n. 15-20 henkeä.
Jaa-a! Milloinhan me voisimme ihailla ensimmäistä KKO:n tuomion julkista julistamistilaisuutta twitterissä? Riippuu siitä, kenet nimitetään Timo Eskon jälkeen KKO:n seuraavaksi presidentiksi.
Täsä linkistä pitäisi päästä EIT:n Ilnseher -tapauksen tuomion julistamistilaisuuteen
https://bit.ly/2Swy0Ux
Harmi, ettei Tuula Linnaa haluttu ottaa KKO:n jäseneksi 10 vuotta sitten. Tämän takana oli pres. Pauliine Koskelo, joka ei halunnut vielä häntäkin pätevämpää Linnaa taloon. Jos Linna olisi nimitetty oikeusneuvokseksi, hänet olisi melko varmasti nimitetty 4-5 vuotta sitten myös KKO:n pressaksi Koskelon jälkeen. Ja moni asia olisi KKO:ssa nyt toisin ja paremmalla tolalla.
"Kansliatuomion antamisessa käräjä- ja hovioikeudet eivät läheskään aina noudata edellä mainittuja määräaikoja, vaan ne ylitetään usein monilla viikoilla tai jopa kuukausilla."
Yksi syy tähän ainakin käräjäoikeudessa juttumäärät: ei voi heti pääkäsittelyn jälkeen varata kahta viikkoa kirjoitusaikaa vaan muiden juttujen istunnot pyörivät heti pääkäsittelyn jälkeen. Jos tuomari istuu 2-3 päivää viikossa ja palavereihin ynnä muuhun joutavanpäiväiseen puuhasteluun kuluu noin päivä viikossa, kirjoitusaikaa jää yksi päivä viikossa, koska intensiivisen istunnon jälkeen ei jaksa ajatustyötä vaativaa tuomion kirjoittamista. Jos taas varaa kirjoitusaikaa viikon, kaksi heti pääkäsittelyn jälkeen ja pääkäsittely peruuntuu, työtilanne menee heti sekaisin tyhjäkäynnin vuoksi, koska noin lyhyellä varoitusajalla ei saa uusia istuntoja.
Puolensa kai noissa läpilukujulistamisisissakin, mutta itse kyllä saan kulloisestakin ratkaisusta paljon enemmän irti tekstiä ruudulta tai paperilta lukemalla. Silloin voi myös palata tekstissä taaksepäin ja vertailla eri kohtia. Jos jompikumpi on pakko valita, niin ilman muuta teksti.
EU-tuomioistuimessa kaikki tuomiot ja julkisasiamiehen lausunnot julistetaan suullisen käsittelyn aluksi lukemalla tuomiosta ratkaisuosa ja julkisasiamiehen lausunnosta ehdotus ratkaisuksi. Tuomion lukee jutun oikeudenkäyntikieltä osaava tuomari, jos sellainen on kokoonpanossa, muutoin ranskaksi kokoonpanon puheenjohtaja. Julkisasiamies julistaa ko. istuntopäivälle ilmoitetut lausunnot riippumatta, kuka julkisasiamiehistä on sen laatinut. Joulun alla ja kesällä järjestetään erityinen julistamisistunto (séance de prononcé) jossa saatetaan julistaa parikymmentä tuomiota/ratkaisuehdotusta. Parttien asiamiehiä ja journalisteja sekä yleisöä on jossain määrin kuulemassa julistamista. Julistamiseen ei liity keskustelua tai tuomion avaamista vaan vain toteamus,, että kanne/valitus hyväksytään/hylätään tai ennakkoratkaisupyyntöön annettava vastaus. , joten sen tiedotuksellinen arvo ei liene korkea. Varsinainen tiedotusfunktio täytetään lehdistötiedotteella ym.
Kuten edellä mainitulta videolta ilmenee, EIT:n kahdelta tuomarilta - äänessä oli heistä vain toinen - meni Ilnseher -tuomion julistamiseen aikaa hitusen alle 7 minuuttia, joten tuossa tapauksessa kerrottiin lopputuloksen lisäksi myös ainakin osa ratkaisun perusteluista. EIT:ssä ei ole julkisasiamiestä tai esittelijää.
Minusta tuomion juistamista ei ole syytä vähätellä, Toki partit ja asianajajat saavat heti ratkaisun julistamisen jälkeen käteensä tai esim. sähköpostiinsa kirjallisen tuomion, joten yllä olevalla anonyymillä näyttäisi olevan hieman virheellinen käsitys asiasta.
Tuomion julistaminen eli oikeastaan sen lopputulksen ja pääperusteiden kertominen toteuttaa oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta tai -tavoitetta paremmin kuin pelkän kirjallisen tuomion antaminen tai lähettäminen sähöpostilla aianosaisille.
Julkinen tilaiusus ja se, että asianosaiset näkevät tuomarinsa myös finaalissa eli käsittelyn "loppuvaiheessa" on omiaan ylläpitämään tuomioistuimen arvovaltaa ja lisäämään kansalaisten luottamusta tuomioistuinlaitokseen.
En oikein pidä siitä, että tuomion antaminen kuitataan sillä, että joku kanslisti lähettelee tuomioita asianosaisille ja median edustajille. Se ei ole laissa tarkoitettua tuomion antamista vaan pelkästään tuomion lähettelyä tai jakelua. Samaan aikaan tuomion sisällötä vastaavat tuomarit poistuvat varmuuden vuoksi talosta, jotteivät he vain joutuisi kysymysten kohteeksi. Tuomioita "annetaan" usein iltapäivisin, mielellään perjantain iltapäivällä, jotta tuomarit varmasti ehtivät poistua virastosta kuka minnekin: olutkapakkaan, kotiin, kauppaostoksille jne.
Edellä eräs tuomari välitteli, ettei kahdessa viikossa ehdi oikein kunnolla kirjoittaa kansliatuomiota. Ihmettelen hieman tätä ja viittaan myös siihen, että Ruotsin laissa on asetettu sama määräaika - myös hovioikeuden osalta - eikä siellä laissa ole mainintaa siitä, että ko. aika saataisiin ylittää; käytännöstä minulla ei ole tietoa.
Itse asiassa laajassa jutussa tuomarikollegio tai joku tuomareista voi alkaa luonnostella tuomiota suullisen käsittelyn aloittamisesta lähtien. Tuomion resiitin eli asiaselostuksen voi aivan hyvin kirjoittaa valmiiksi jo ennen suullisen käsittelyn alkua.
Eli ei ole mitään syytä tai edes järkeä, että tuomion laatiminen aloitettaisiin vasta pääkäsittelyn tai suullisen käsittelyn päätyttyä. Missään ei ole kielletty aloittamasta tuomioluonnoksen laatimista vaikka heti käsittelyn aloittamisen jälkeen. Tuomio täydentyy pikku hiljaa sitä mukaan, kun käsittely etenee. Tarkemmista perusteluista ja lopputuloksesta päätetään yhdessä päätösneuvottelun aikana.
On selvää, että KHO:n oikeusneuvos Niilo Jääskiselle ja kuten yleeensä kaikille hallinto-oikeustuomareile aloite tuomion tai ratkaisun julistamisesta asianosaisten saapuvilla ollessa on yllättävä ja vaikea pala. Hallintotumioistuinten käsittelymuotohan on kirjallinen, eli tuomarit eivät itse asiassa näe asianosaisia tai edes heidän asiamiehiään lainkaan käsittelyn aikana.
KHO toimitti vuonna 2017 muistaakseni vain kaksi - siis vain kahdessa asiassa - suullista käsittelyä, mikä on hyvin hämmästyttävä luku, sillä ratkaiseehan KHO vuosittain noin 4 000 valitusasiaa.
Olen joskus luonnehtinut - tietenkin hieman kärjistäen - KHO:n prosessia tai käsittelytapaa kirjoituspöytäprosessiksi, jossa käsittely etenee siirtelemällä asiakirjoja pöydältä toiselle.
Olin alustajana Kouvolan hovioikeuden VIII tuomaripäivänä 20.10.1999. Alustuksen otsikko kuului "Tuomion laatuvaatimukset: tuomarin näkökulma". Ilmoitin rajoittavani esitykseni tuomiota koskeviin muodollisiin vaatimuksiin.
Tuomion julistamisesta näytän sanoneen seuraavan: "Tuomio julistetaan asianosaisille. Sen vuoksi tuomiota ei tule julistaa paperista lukemalla, vaan ongelmakeskeisesti ja kansantajuisesti selostamalla, miksi asiassa kävi niin kuin kävi. Tuomiota julistettaessa tulee huomioida asianosaiset kääntymällä kulloisenkin asianosaisen puoleen ja katsekontaktissa häneen selostaa kannanotot juuri niihin kysymyksiin, joihin asianosainen on omilla prosessitoimillaan kiinnittänyt oikeuden huomiota. Tuomioon kirjoitettavia itsestäänselvyyksiä, kuten lainkohtia selvissä tapauksissa ei siis ole tarpeen julistaa. Tuomio on julistettava puhekielellä ja niin helppotajuisesti, että asianosaiset ja yleisö vaikeuksitta ymmärtävät ratkaisun lopputuloksen ja miksi siihen on päädytty. Lopuksi voi vielä toistaa lyhyesti lopputuloksen ydinkohdat."
Kyllä, noihan tuomion julistamisessa tulisi tosiaan toimia.
Myös ns. kansliatuomio on mahdollista julkistaa samalla tavalla ja sitä kannattaisi ainakin joissakin tapauksissa harrastaa.
Lähetä kommentti