perjantai 9. helmikuuta 2018

88. KKO 2018:9. Oikeusavun edellytyksistä tuomionpurkua haettaessa

1. A oli hakenut Keski-Savon oikeusaputoimistolta oikeusapua ja yksityisen avustajan määräämistä Kouvolan hovioikeuden 8.7.2011 antaman lainvoimaisen tuomion purkamista koskevan hakemuksen tekemistä varten. Hovioikeus oli tuominnut A:n 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä veropetoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä velvoitettu suorittamaan yli 140 000 euron korvaukset asianomistajille.

2. Oikeusapua hakiessaan A oli ilmoittanut, että asiassa oli tullut esille uusia seikkoja, noita seikkoja kuitenkaan yksilöimättä. Hakemuksessa oli siten kyse OK 31 luvun 8 §:ssä säädetystä tuomionpurusta syytetyn eduksi uusien seikkojen ja todisteiden perusteella. Hakemuksen liitteinä oli kuitenkin selvitystä ainoastaan A:n taloudellisista oloista.

3. Päätökselläään 14.7.2016 oikeusaputoimisto ei ollut myöntänyt A:lle oikeusapua. Perusteluinaan oikeusaputoimisto lausui, ettei sillä hakemuksen ja sen liitteiden perusteella ollut edellytyksiä arvioida sitä, onko asia kysymyksiltään sellainen, että hakijalla on tarve saada oikeudellista apua.

4. Korkeimmalle oikeudelle esittämässään ratkaisupyynnössä A perusteli oikeusapuhakemustaan ja hovioikeuden tuomion purkamisen aiheellisuutta sillä, että autojen maahantuontiin ja maastavientiin sekä niihin liittyvään verotukseen hyvin perehtyneen lakimiehen mukaan asiassa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirheitä, muun muassa runsaan asiakirja-aineiston auktorisoimaton ja virheellinen kääntäminen venäjästä suomeksi. Kyseinen lakimies toimisi hakemuksen mukaan A:n avustajana.

5. Asiassa oli kyse siis siitä, onko A esittänyt sellaista selvitystä, että hänellä on oikeus saada oikeusapua ja avustaja ylimääräistä muutoksenhakua varten.

6. Korkein oikeus ratkaisi asian 3 - 2 -äänestyksen jälkeen. Enemmistö (oikeusneuvokset Jokela, Antila ja Uusitalo) katsoi, ettei oikeusaputoimiston päätöstä ollut syytä muuttaa, koska A ei ollut selvittänyt mahdollisia purkuperusteita eikä niitä tukevia seikkoja sillä tavalla, että hänen oikeusavun tarvettaan olisi voitu arvioida.

7. KKO:n vähemistö (oikeusneuvokset Engstrand ja Kantor), joka hyväksyi esittelijänä toimineen Jenny Öbergin mietinnön, sitä vastoin katsoi, ettei A:n hakemusta voitu pitää selvästi perusteettomana ja että avustaja oli tarpeen A:n etujen asianmukaiseksi valvomiksi. Asian merkitys A:lle ei ollut vähäinen eikä asiassa ollut kyse oikeuden väärinkäyttämisestä. Edellytykset  oikeusavun myöntämiselle ja avustajan määräämiselle olivat vähemmistön mukaan olemassa.

KKO 2018:9

8. Kuten KKO:n äänestyspäätöksestä ilmenee, asia ei ole ollut selvä, vaan molempia ratkaisuvaihtoehtoja voidaan puoltaa. Vaikuttaa siltä, että enemmistö ja vähemmistö ovat korostaneet eri seikkoja ja puhuneet tavallaan toistensa ohitse. Niin tai näin, mutta itse pidän vähemmistön kantaa parempana kuin enemmistön kantaa myös siksi, että se toteuttaa paremmin oikeuden saatavuutta ja tuomioistuimeen pääsyä koskevia tavoitteita. Tuomionpurulle on laissa (OK 31 luku)  asetettu varsin tiukat edellytykset, minkä vuoksi tuomiopurun hakemista ei tulisi hankaloittaa oikeusavun myöntämisen edellytysten ankaralla tulkinnalla.  

9. Kuten vähemmistön perusteluissa todetaan, oikeusapua tuomionpurkuhakemuksen tekemistä varten voidaan hakea jo ennen kun purkuhakemus on toimitettu purkuinstanssille. Näin oli ko. tapauksessa tapahtunut. Tämän vuoksi oikeusapulain 10 §:n 1 momentissa säädetylle selvittämisvelvollisuudelle ei tule ylimääräisen muutoksenhaun osalta, josta tuomionpurussa on kysymys, asettaa liian suuria vaatimuksia. Vähemmistö on hoksannut myös sen, että tuomionpurun mahdollinen perusteettomuus tulee purkuinstanssin arvioitavaksi myöhemmin oikeusapulain 17 §:n 4 momentin nojalla. Sen mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista, jos muutoksenahakemus on selvästi perusteeton. Vähemmistö on kiinnittänyt perustellusti huomiota myös siihen, että lainvoimaisen rikostuomion purkamiselle syytetyn eduksi ei ole laissa asetettu määräaikaa.

10. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että KKO:n enemmistö toimi hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Se otti itse ensin kantaa siihen, oliko tuomionpurkuhakemuksella menestymisen mahdollisuuksia, ja ratkaisi oikeusavun saantia ja avustajan määräämistä koskevan kysymyksen vasta tämän jälkeen. Enemmistö päätteli, että jos (ja kun) purkuhakemus ei tulisi menestymään, ei hakijalla ole tarvetta saada oikeusapua eikä avustajaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että A:n hakiessa oikeusapua purkuhakemusta ei ollut vielä edes laadittu ja toimitettu KKO:lle, joten enemmistön ennakointi ja arviointi on ollut ennenaikaista. Voidakseen laatia asianmukaisen purkuhakemuksen A tarvitsi oikeusapulain nojalla määrättävän avustajan.

15 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO on tähän mennessä antanut tänä vuonna 9 ennakkopäätöstä.

Niistä KKO on äänestänyt peräti neljässä tapauksessa eli ratkaisuissa KKO 20118:1, 5, 6 ja 9.

Hienoa, sillä minä ainakin tykkään KKO:n äänestyspäätöksistä. Minulla oli aikoinaan itse taipumusta äänestää kun olin tuomioistuinkollegiossa joko jäsenenä tai esittelijänä.

Äänestykset on osaltaan lainkäytön ja tuomitsemistoiminnan suola! Esim. KKO:ssa ja HO:ssa jäsenet ovat aika usein keskenään erimielisiä, mutta vähemmistö silti usein ilmoittaa, että että "no, en kuitenkaan äänestä" eli halua tuoda erimielisyyttä virallisesti näkyviin.

Anonyymi kirjoitti...

Äänestäminen tuo avoimuutta. Välillä vaan harmittaa jutun lopputulos, kun vähemmistön perustelut ovat huomattavasti järkevämmät.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman toista näkökulmaa: Meillä on vaikka kuinka paljon ns ”oikeustaistelijoita”, joiden mielestä he eivät ole saaneet oikeutta ja tehdyt tuomiot pitäisi purkaa (tai viedä ihmisoikeustuomioistuimeen). Jos yksityiset avustajat saisivat aina valtiolta piikin auki tehdä purkuhakemuksia, syntyisi pian purkuhakemusten suma. Miksipä niitä ei tekisi, kun korvaus tulisi tilille kuin manulle illallinen kävi jutussa miten tahansa. Purkuhakemuksen menestymisen mahdollisuuksia pitää arvioida ennen oikeusapupäätöksen tekemistä. Tässä ei ole mitään perusoikeusongelmaa. Joissain Pohjoismaissa oikeusavun saamisen yleinen edellytys on arvio siitä, että juttu voi menestyä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Piikki auki -anonyymin kannattaisi muistaa, että meillä tuomioistuimet soveltavat Suomen, eivätkä jonkin muun pohjoismaan lakia. Laissa ei ole säännöstä, jonka mukaan oikeusapua voitaisiin myöntää vain, jos hakemuksella on menestymisen mahdollisuuksia. Oikeusapu voidaan evätä vain, jos hakemus on selvästi perusteeton.

Oikeusavusta annetun VNA 9 9 edellyttää, että oikuesavun hakija esittää asiasta riittävän selvityksen asiasta, johon oikeusapua haetaan. Kuten KKO:n vähemmistön perusteluissa todetaan, yksityiskohtaisten perusteiden esittäminen voi toisinaan edellyttää kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä. Näin ollen ko. säännöksen tarkoittamalle selvitysvelvollisuudelle ei voida ylimääräisen muutoksenhaun osalta asettaa liian suuria vaatimuksia.

Tiedossa toki on, että KKO eli sen monet tuomarit suhtautuvat varsin nuivasti purku- ja kanteluhakemuksiin. Tämä nuiva asenne tulee näkyviin myös enemmistön tässä asiassa esittämistä perusteluista. KKO haluaa, ettei purkuhakemuksia tehtäisi joko lainkaan tai vain hyvin niukasti. Purun edellytyket on määritelty laissa hyvin tiukoiksi, KKO soveltaa noita säännöksiä vielä tiukemmin.

Anonyymin vähättelevä puhe oikeustaistelijoista on retoriikkaa, jota "karskit" tyypit mielellään viljelevät. Purku- ja kanteluhakemuksia ei tehdä huvin vuoksi tai kiusaamistarkoituksessa, vaan niiden taustalla on useimmiten perusteltu närkästys ja kummeksunta, että miten tässä hakijan asiassa on voinut näin hullusti käydä. Asiassa on pyydetty lähes aina valitusupaa KKO.lta, mutta lupahakemus on hylätty ilman minkäänlaisia perusteluja kolmella sanalla "valituslupaa ei myönnetä".

Oikeusavun ja avustajan saamisen edellythykset on määritelty laissa. Jos avustaja määrätään, hänelle ei tule korvausta valtion varoista kuin manulle illallinen, kuten korskea anonyymimme väittää. Lain mukaan avustajalta voidaan evätä korvaus valtion varoista, jos esimerkiksi tuomion purkua koskeva hakemus on osoittautunut selvästi perusteettomaksi.

Laissa on toisaalta vaikeutettu purku- ja kanteluhakemusten tutkitavaksi ottamatta, toissalta kevennetty menettelyä, jolla ko. hakemukset voidaan kätevästi "tappaa". KKO ratkaisee purku- ja kanteluhakemukset kolmijäsenissä kokoonpanossa. Jos KKO on jo aiemmin hylännyt purku- tai kanteluhakemuksen, se voi hylätä tai jättää tutkimatta saman hakemuksen yhden tuomarin kokoonpanossa (OK 2:10.1). KKO:ssa on purku- ja kanteluasioiden käsittelyssä asiamiespakko, eli asianosainen ei voi itse tehdä sanotunlaista hakemusta, vaan hänen on käytettävä asiamiestä (OK 15:1.4).

Anonyymi kirjoitti...

Ratkaisu on aivan linjassa korkeimman oikeuden juttujen vähentämispyrkimyksen kanssa. KKO on jo vuosia maksanut oikeusavulla tehdyistä valituslupahakemuksista aivan naurettavia palkkioita. Hyvin perustellusta KKO:n omilla sivuillaan esitettyjen ohjeiden mukaan tehdystä 20 sivuisesta valituslupahakemuksesta ja valituksesta maksetaan "kohtuulliseksi arvioidun 2 tunnin työmäärän perusteella 220 €" eikä kyseessä ole yksittäistapaus, vaan KKO:n yleinen linja, joka on hyvin oikeusapujuttuja hoitavien asianajajien tiedossa. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta löytää asianajajaa vain KKO:n valitusta tekemään oikeusaputapauksessa, samoin asianajajan vaihtaminen tuossa vaiheessa on käytännössä mahdotonta.

KKO:n linja onkin johtanut siihen, että ihmiset ovat oikeuden saatavuuden suhteen hyvin erilaisesa asemassa. Ne, joilla on varaa maksaa itse avustajalleen saavat asiansa KKO:n käsiteltäväksi ainakin valituslupahakemuksen osalta, mutta oikeusapuun turvautujilla tämä mahdollisuus on olennaisesti huonompi. KKO:n linja on täysin kestämätön ja ylimmän tuomioistuimen arvolle sopimaton.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

On myös syytä muistaa, että asian käsittelystä asianosaisilta perittäviä oikeudenkäyntimaksuja on vuoden 2016 alussa voimaan tulleella tuomioistuinmaksulailla (1455/205) korotettu aivan hirmuisella tavalla.

Kun aiemmin KKO:n lainkäytön osalta perittiin oikeudenkäyntimaksua riita-asian osalta 226 euroa ja rikosasiassa 113, on sanottu maksu korotettu vuoden 2016 alusta lähtien, sekä riita- että rikosasiassa, peräti 500 euroon! Tämä maksu koskee myös ylimäräistä muutoksenahkua eli mm. tuomionpurkuasiaa.

Lainsäätäjä - oikeusministerin oli ko. uutta lakia valmisteltaessa säädettäessä ei-juristi Jari Lindström - on siis päättänyt kyykyttää oikeutta ja oikeusturvaa hakevia ihmisiä oikein huolella ja kunolla.

KKO puolestaan on päättänyt pitää visusti huolen siitä, että oikeuaapua ei myönnetä eikä avustajaa määrätä, jollei ole aivan selvää, että niin on lin mukaan tehtävä. Tämä näkemys heijastuu selkeästi ratkaisun KKO 2018:8 perusteluista, siis enemmistön muodostaneen kolmen jäsenen perusteluista.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeudenkäyntimaksujen korotus ja niiden käyttöalan laajentaminen ovat muodostaneet esteitä tuomioistuimeen pääsylle etenkin hallintolainkäytössä. Moni aikaisemmin maksuton asiaryhmä muuttui lainmuutoksen myötä maksulliseksi. Varsin usein oikeudenkäyntimaksun määrä, 250 euroa, ylittää riidan kohteen arvon. Näin on esimerkiksi useimmissa julkisia maksuja koskevissa asioissa. Myös oikeudenkäyntimaksusta valittaminen maksaa saman verran. Maksun voi edelleen jättää määräämättä kohtuussyistä, mutta uuden lain mukaan pelkkä kohtuuttomuus ei riitä, vaan maksun perimisen tulaa olla "ilmeisen kohtuutonta". Lisäksi maksu peritään aiemmasta poiketen lähtökohtaisesti myös silloin, kun valitusta ei tutkita tai lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jarpan ja OM:n (ja VM:n) virkamiesten maksunkorotusesitys meni sukkana läpi. Ei mitään keskustelua missään. Mutta eihän sellainen enää ole tapanakaan. Lehdistö ja yle tekee pelkkiä yhden lauseen juttuja, mitään taustoja esiin kaivamatta. Mukavan valmiita ministeriöiden tiedotteita vain käyttävät. Ja tämä tämmöinen yksittäisiä pikkusummia koskeva esitys nyt ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Maksuista puheen ollen, tätä voinee joku pitää jopa rohkeana:
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1512473148903.html

Enää ole huomannut kommentoitavan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Järkevä ja kohtuullinen päätös KHO:lta.

KHO:n päätöksiä kommentoidan yleensäkin aika harvoin, vielä harvemmin kuin KKO:n ratkaisuja. Jonkun asiasta innostuneen pitäisi panna pystyyn blogi vaikkapa nimellä "Hallintolainkäyttöblogi" tai "KHO-blogi".

Ei se sen kummallisempaa olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta pitäisi luopua 6 kk:n säännöstä kantelulle, ja yhdistää kantelu ja purku samojen sääntöjen alaiseksi. Monissa tapauksissa on vaikea vetää rajaakaan. Minut on tuomittu syytesidonnaisuutta loukaten teonkuvauksen perusteella, joka ei oikeuskirjallisuuden yksimielisen kannan (ainakin kolme tohtoritason kirjoittajaa) mukaan edes toteuta rikoksen tunnusmerkistöä. Vasta hovioikeuden perusteluista sai ensimmäisen kerran lukea oikeustosiseikan, joka vasta tekee tapahtumasta oikeuskirjallisuuden mukaan rikoksen. Sitä seikkaa vastaan juttua ei siten ole voitu ajaa. Virhe on huomattu vasta nyt, kun kantelun määräaika on mennyt. Syytesidonnaisuuden loukkaus on prosessuaalinen virhe, sanoi asianajaja, johon otin yhteyttä, joten asialle ei voi tehdä mitään. Koska on pakko käyttää asianajajaa, enkä sellaista löydä, en saa asiaani KKO:n arvioitavaksi.

A.S.

P.S. Yhteydenotot lupalakimiehiltä tai asianajajilta toivottavia.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2018/02/khoesittaamuutoksiaoikeudenkayntimaksujakoskevaanlainsaadantoon.html

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas! Blogikirjoitus johti heti KHO:n tekemään esitykseen lain muuttamiseksi!

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko oikeusaputoimiston (tai KKO:n) vähintään tullut varata hakijalle tilaisuus esittää heidän mielestään puuttuvat perustelut hakemukselle? Haastehakemustakaan ei hylätä varaamatta tilaisuutta korjata puute.

Anonyymi kirjoitti...

Osapuilleen 30 vuotta oikeusapujärjestelmää soveltaneena ja sen soveltamista eri porukoille kouluttaneena pidän tarpeellisena muistuttaa, että sekä nykyisen että sitä edeltäneen lain esitöissä on on tämän ennakkoratkaisun tematiikasta lausuttu suunnilleen niin, että valtio kustantaa oikeusapua - tässä katsannossa - samoin edellytyksin kuin järkevästi asioitaan hoitava oikeusavun hakija käyttäisi omia varojaan mikäli sellaisia olisi. Varsin hyvä oikeusohje, mielestäni.