321. Murha vai tappo? "Tappo tukehduttamalla". KKO 2022:48

1. Korkein oikeus (KKO) päätti tänään antamassan ennakkopäätöksessä, että Nurmijärvellä marraskuussa 2018 vakavasti sairaan 16-vuotiaan tytärpuolensa tukehduttamalla surmannut 39-vuotias mies syyllistyi murhan sijasta tappoon (KKO 2022:48). Hovioikeus oli tuominnut miehen murhasta elinkaudeksi vankeuteen, käräjäoikeus sen sijaan taposta 11 vuodeksi vankeuteen.

2. Jutussa oli arvioitavana erityisesti se, täyttyikö teossa murhaan vaadittava erityisen raaka ja julma tekotapa. KKO:n mukaan edellytys täyttynyt.

3. Jutussa murhasta syytetty A oli tappanut hoidettavanaan olleen vakavasti sairaan 16-vuotiaan tytärpuolensa B:n tukahduttamalla tämän siten, että hän oli kämmenellään peittänyt vuoteessa makaavan B:n hengitystiet niin pitkäksi aikaa, että B oli menettänyt tajuntansa ja kuollut. 

4. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, jossa syytetty väitti syyllistyneensä ainoastaan pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, luki miehen syyksi murhan sijasta tapon ja tuomitsi hänet siitä ja eräistä muista rikoksista (huumausaineen käyttörikos ja kaksi maksuvälinepetosta) yhteiseen 11 vuoden vankeusrangaistukseen; tuomio  18.9.2019. 

5. Käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat käräjätuomari ja ainoastaan yksi lautamies. Tämä on oikeudenkäymiskaaren (OK) 2 luvun 12 §:n mukaan mahdollista, jos kokoonpanoon kuuluneelle toiselle lautamiehelle on tullut käsittelyn aikana mainitussa lainkohdassa tarkoitettu este; syytetty on ollut käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen mielentilatutkimuksessa.

6. Helsingin hovioikeus, jonne kaikki asianosaiset valittivat,  luki A:n syyksi murhan ja tuomitsi hänet elinkaudeksi vankeuteen; tuomio 26.2.2021.

7. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hänen syykseen luetaan murhan asemesta tappo. Syyttäjä ja B:n oikeudenomistajat vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

8. Rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaan  rikoksentekijä on tuomittava murhasta, jos tappo tehdään  

1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

9. KKO päätyi tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsomaan. että A:n tarkoituksena ei ollut tappaa B:tä, mutta hänen oli täytynyt pitää B:n kuolemaa varsin todennäköisenä seurauksena menettelystään; kyse oli siis ns. todennäköisyystahallisuudesta. Tappoa ei katsottu tehdyn erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. 

10. KKO:n perustelujen mukaan mies ei ollut harkinnut tekoa etukäteen, vaan se oli ilmeisesti reaktio sairaan tytön yöllä huutamiseen ja siihen, ettei mies ollut saanut tätä rauhoittumaan. Väkivalta eli tukehduttaminen oli kestänyt vain lyhyen aikaa. KKO:n mukaan miehen tekoa voitiin pitää jonkinasteisena julmuutta osoittavana sillä perusteella, että se oli kohdistunut puolustuskyvyttömään, vakavasti sairaaseen lapseen, jonka hoidosta mies oli ollut vastuussa. Tällainen puolutuskyvyttömyys ei KKO:n mukaan kuitenkaan yksin riitä siihen, että tekoa olisi pidettävänä tapporikoksina syyksi luettavista teoista poikkeavana erityisen julmalla tavalla tehtynä. 

11. Murhan ja tapon välisestä rajanvedosta on jo aikaisemmin annettu useita KKO:n ennakkopäätöksiä. KKO viittasi perusteluissaan yhdeksään aikaisempaan ratkaisuunsa, joista tähän tapaukseen verrattavissa olivat ennakkopäätökset KKO 1988:73, KKO 2004:63 ja KKO 2020:33.

12. KKO:n julkaiseman ratkaisuselosteen mukaan käräjäoikeus tai hovioikeus eivät sen sijaan olleet perusteluissaan viitanneet aikaisemmin annettuihin ennakkopäätöksiin, mitä voidaan pitää melko outona. Toisaalta on syytä muistaa, että KKO:lla on tapana ratkaisuselosteissaan "siivota" alempien tuomioistuinten perusteluista kohtia, joita se ei ole syystä tai toisesta pitänyt tarpeellisina. On siten täysin mahdollista, että alemmat oikeudet ovat myös tässä tapauksessa viitanneet KKO:n aikaisemmin antamiin ennakkopäätöksiin, joissa on kysymys murhan ja tapon välisestä rajanvedosta.

13. A:lle taposta tuomittavaa rangaistusta KKO on pohtinut perustelujen kohdissa 18-23.

14. Kohdassa 21 KKO on todennut, että tilastotietojen mukaan taposta tuomittujen rangaistusten mediaani on vuosina 2016–2020 ollut 9 vuotta 6 kuukautta vankeutta lukuun ottamatta yhtä vuotta, jolloin se on ollut 10 vuotta. Tilastoista ilmenevää ja riittävän laajaan juttukantaan perustuvaa rangaistustasoa voidaan pitää yleistä oikeuskäytäntöä osoittavana, minkä vuoksi niihin voidaan kiinnittää huomiota rangaistusta määrättäessä. Rangaistus on kuitenkin aina määrättävä myös kulloinkin käsiteltävänä olevan teon osoittamien, rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamista koskevien perusteiden nojalla.

15. A:n syyksi on luettu todennäköisyystahallisuuteen perustuva teko. Toisin kuin ratkaisussa KKO 2014:5 käsillä olleessa veitsellä tehdyssä tapossa, tukahduttamalla tehdyssä tapossa voidaan pitää epätavallisena sitä, että tekijältä puuttuu surmaamisaikomus. Matalampi tahallisuuden aste on otettava huomioon rangaistusta alentavana seikkana, KKO toteaa perustelujen kohdassa 22.

16. KKO:n mukaan A:n syyksi luettu tappo osoittaa hänessä kuitenkin muutoin huomattavan korkeaa syyllisyyttä. Teko on kohdistunut hänen hoitonsa varassa olleeseen sairaaseen lapseen, jonka isäpuoli hän on ollut ja jolla on ollut häneen kiintymyssuhde. A on myös tiennyt, että B:n yöt saattavat olla vaikeita ja edellyttää häneltä hoitotoimenpiteitä, minkä vuoksi tilanne ei ole ollut hänelle ennakoimaton. B ei juurikaan ole kyennyt puolustautumaan isäpuolensa väkivallalta; perustelujen kohta 23.

17. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen KKO katsoi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:n rikoksista 10 vuotta vankeutta.

18. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202248.html 

19. Helsingin hovioikeuden tuomio lukea teko isäpuolen syyksi murhana oli yllättävä ja selkeästi virheellinen ratkaisu.