torstai 17. helmikuuta 2022

263. Jatkokäsittelylupa. Törkeä vai tavallinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen? (KKO 2022:6)

1. Jatkokäsittelyluvan epäämisestä tehdyt valitukset työllistävät korkeinta oikeutta (KKO) edelleen todella paljon. Nämä hovioikeuksista tulevat ns. jkl -asiat on selvästi suurin asiaryhmä, joita koskevia valituslupahakemuksia ja valituksia KKO saa edelleen satamäärin joka vuosi tutkittavakseen. Eikä loppua ole näköpiirissä, vaan sama tahti näyttää jatkuvan myös vuonna 2022. 

2. Tämän viikon maanantaina 14.2.2022 KKO antoi toistaiseksi viimeisimmän jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2022:6). Katsotaanpa hieman, mistä asiassa on kysymys. 

3. Tekoaikaan 16-vuotias A oli kuljettanut kevytmoottoripyörää yöaikaan keula ylös nostettuna ja törmännyt risteyksessä hänen eteensä ajaneeseen henkilöautoon, jonka kuljettajalla oli väistämisvelvollisuus. A oli ajanut noin 60 kilometrin tuntinopeudella, kun suurin sallittu enimäisnopeus alueella on ollut 50 kilometriä  tunnissa.

4. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus oli 5.11.2020 lukenut A:n syyksi törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen nuorena henkilönä. Koska A oli loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa, käräjäoikeus jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta.

5. A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. 

6. Vaasan hovioikeus ei 20.1.2021 myöntänyt A :lle jatkokäsittelylupaa, vaan jätti käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

7. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen.

8. KKO katsoi, että tieliikennelaissa säädetyn yleisen huolellisuusvelvollisuuden rikkominen (TLL 3.1 §) ei yksinään täytä törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ankaroittamisperustetta (RL 23:1.1:n 4 kohta).

9. KKO:n mukaan asiassa on ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta A:n syyksi luetun rikosnimikkeen osalta (kohta 22).  Hovioikeuden olisi siten pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella ( (OK 25 a:11.1:n 1 k).

10. KKO:n mukaan asiassa olisi lisäksi tullut ottaa huomioon, että A on ollut tekohetkellä 16-vuotias, teosta on aiheutunut mittavia esinevahinkoja ja myös hänelle itselleen on aiheutunut vakavia vammoja. Vaikka A oli jätetty rangaistukseen tuomitsematta, asiassa annettavalla ratkaisulla saattaa olla tosiasiallista vaikutusta sekä A:lle maksettaviin vakuutuskorvauksiin että vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen, minkä seikan A on tuonut esille jo hovioikeudessa. Hovioikeuden olisi pitänyt sen vuoksi myöntää jatkokäsittelylupa myös painavan syyn perusteella (OK 25a:11.1:n 4 k).

11. KKO myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan ja palautti asian Vaasan hovioikeuteen.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2022/20220006

12. Täysin selvä tapaus. Hovioikeus on pitänyt ilmeisesti  silmällä vain sitä, että A oli jätetty käräjäoikeudessa rangaistukseen tuomisemata, vaikka olisi ollut todella aihetta epäillä, kuten KKO:n perusteluissa todetaan, oliko A todella syyllistynyt törkeään liikkenneturvallisuuden vaarantamiseen. Lisäksi jkl:n myöntämnen olisi ollutperusteltua painavan syyn perusteella. 

13. Kun hovioikeudella ei ole lain mukaan velvollisuutta perusteella epäävää jkl-päätöstään, emme voi tässäkään tapauksessa tietää, miksi hovioikeus jätti jatkokäsittelyluvan myöntämättä. Kyseisten päätösten perustelemattomuus on yksi syy, miksi hovioikeuksien epäävistä päätöksistä valitetaan niin kovin usein KKO:een.  

14. Tähän vakavaan puutteeseen olen itse koko ajan kiinnittänyt huomiota, mutta sitä vastoin sitä ei  - vaikka oikeusvaltiossa olemmmekin (!) - ole päättäjien, KKO:n edustajien taikka tutkijoiden esityksissä haluttu ottaa huomioon, vaan epäkohta on sivuutettu vaieten.


 


Ei kommentteja: