1. Kuten edellisessä blogijutussani totesin, korkein oikeus (KKO) julkaisee aika usein varsin yksinkertaisilta ja selviltä näyttäviä tapauksia, jotka eivät ole kovin vaikeita ratkaista.
2. Tänään julkaistussa ennakkopäätöksessä KKO 2019:47 on myös kyse tällaisisesta sanoisinko melko "simppelistä" tapauksesta, vaikka se koskeekin vakavaa rikosta eli murhan yritystä. Ratkaisussa on kysymys (vain) siitä, oliko murhan yrityksestä syytetyn ja tuomitun teko aiheuttanut murhan tunnusmerkistössä (RL 21:2) mainittua yleistä vaaraa.
3. RL 21 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tekijä tuomitaan murhasta elinkaudeksi vankeuteen, jos tappo tehdään 1)vakaasti harkiten ("vakain tuumin"), 2) erityisen raa`alla tai julmalla tavalla, 3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4) tapppamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvotellen törkeä. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.
4. Ko. tapauksessa syytetty A oli 18.12.2014 Korsnäsissa mustasukkaisuudesta asettanut räjähdyspanoksen sisältäneen laukun autokatoksessa olleen entisen naisystävänsä B:n henkilöauton konepellin päälle. Kun B oli seuraavana aamuna koskenut laukkuun, panos oli räjähtänyt ja aiheuttanut B:lle vakavia vammoja.
5, Syyttäjä vaati noin 60-vuotiaalle A:lle rangaistusta murhan yrityksestä kahdella perusteella. Ensinnäkin sen vuosi, että teko oli tehty vakaasti harkiten. A oli suunnitellut ja valmistellut tekoa pidemmän aikaa ja valmistanut itse räjähdyspanoksen; A:lla oli panostajan lupakirja ja hän oli kokenut räjähteiden käyttäjä. Panos sisälsi 390-520 grammaa dynamiittia ja kylmälaukussa, johon panos oli sijoitettu, oli suuri määrä huopanauloja. Kun B oli seuraavana aamuna huomnnut laukun autonsa konepellillä ja ryhtynyt nostamaan sitä pois, laukku oli räjähtänyt. Laukussa oli naru, joka oli viritetty auton tuulilasinpyyhkijöihin, jolloin laukkua nostettaessa naru oli kiristynyt ja laukaissut pommin.
6. Syyttäjä vetosi toiseksi siihen, että teko oli aiheuttanut vakavaa yleistä vaaraa, koska räjähdyspanos oli sijoitettu paikkaan eli autokatokseen, johon useilla ihmisillä oli pääsy, ja koska vaarattoman näköiseksi maskeerattu panoa olisi räjähtänyt heti kun joku kosketti kyseistä laukkua. Räjähdys oli vahingoittanut B:n auton lisäksi myös muita katsoksessa olleita autoja.
7. A:lle suoritettin Pohjanmaan käräjäoikeuksen määräyksestä mielentilatutkimus, jossa hänet todetiin täysin syyntakeiseksi. Tämän jälkeen käräjäoikeus tuomitsi 14.12.2015 A:n syytteen mukaisesti kahdella eri perusteella murhan yrityksestä 11 vuodeksi vankeuteen ja määräsi täytäntöönpatnavaksi A.lle aikaisemmin tuomitun 40 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen. A velvoitetiin suorittamaan B:lle erilaisia korvauksia yhteensä noin 100 000 euroa.
8. Vaasan hovioikeus, jonne A valitti, ei 15.7.2016 muuuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
9. Korkein oikeus myönsi A.lle keväällä 2017 valitusluvan. A katsoi valituksessaan, ettei murhan yritys, jonka hän oli tunnustanut, ollut aiheuttanut vakavaa yleistä vaaraa. Tämän vuoksi A vaati , että tuomittua rangaistusta alennetaan. Syyttäjä ja asianomistaja B vastustivat valituksen hyväksymistä.
10. Korkein oikeus puntaroi kysymystä mm. lainvalmistelutöiden ja aikaisemmin muista kuin henkirioksista antamiensa ratkaisujen valossa. KKO totesi, että sekä lain sanamuoto että lain esityöt viittaavat siihen, että vaaralla tarkoitetaan RL 21 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa konkreettisen vaaran aiheuttamista toisten hengelle tai terveydelle. Riittävää ei siten ole, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan tai siitä olisi voisi aiheutua mainitunlaista vaaraa. Korsnäsin pommiräjädyksessä sellaista vaaraa toisten hengelle tai terveydelle ei ollut aiheutunut silloin, kun A oli asettanut räjähdyspanoksen B:n auton konepellille tai silloin, kun panos oli B:n siihen koskiessa räjähtänyt. Korkein oikeus huomautti, ettei syyttäjä ollut itse asiassa edes väittänyt, että A:n teosta olisi aiheutunut toisille konkreettista hengen tai terveyden vaaraa.
11. KKO muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin murhan yrityksestä yksinomaan sillä perusteella, että teko oli tehty vakaasti harkiten ja että se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. KKO määräsi, että murhan yrityksestä tuomittu sekä alempien oikeuksien täytäntöönpantatavaksi määräämä yhteinen rangaistus alennetaan 10 vuodeksi vankeutta.
KKO:n ratkaisuseloste
12. Mitä opimme tätsä? Ainakin sen, että tuomareiden kannattaa olla tarkkoina myös sinänsä selviltä ja yksinkertaisiltä näyttävissä tapauksissa. Ja sen, että yleisellä vaaralla tarkoitetaan murhapykälässä (RL 21:2) konkreettista hengen tai terveyden vaaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti