maanantai 6. toukokuuta 2019

152. Norjan korkeimman oikeuden vuosikertomus



1.  Tietoa ylimpien tuomioistuinten tominnasta saadan paitsi niiden kotisivuillaan julkaisemista ratkaisuista,  myös niiden vuosittain julkaisemista toiminta- tai vuosikertomuksista.
 

2. Korkein oikeus (KKO) julkaisi vuotta 2017 koskevan vuosikertomuksensa vasta  huhtikuuta 2018. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan 25. maaliskuuta 2018.

3. Ruotsin ylimpänä tuomioistuimena toimiva  Högsta domstol on tässä suhteessa  KKO:ta nopeampi, sillä sen toimintakertomus vuodelta 2017 julkaistiin tammikuun lopulla 2018.  

4. Vielä ripeämpi on Norjan korkein oikeus Høysterett, sillä se julkaisi vuotta 2018  käsittelevän vuosikertomuksensa (Årsmelding) jo pari päivää sitten eli 7. tammikuuta 2019. Tuomioistuin tiedotti vuosikertomuksestaan luonnollisesti, paitsi nettisivuillaan, myös twitterissä.

5. Kuinka tämä on mahdollista, voidaan kysyä. Aivan hyvin, kunhan kertomuksen tekeminen aloitetaan hyvissä ajoin eli esimerkksi pari kuukautta ennen vuoden loppua. Ajantasaiset tilastotiedot vuoden lopussa  on helppo sisällyttää muuten valmiiksi laadittuun  kertomukseen. Toisin sanoen valmista tulee nopeasti, jos toimeen tartutaan ripeästi eikä kertomuksen laatimistyötä aloiteta asta vuoden vaihtumisen jälkeen.

Høyesterettin vuosikertomus

6. Kertomuksessa, jossa on 36 sivua, on runsasti valokuvia ja monenlaista mielenkiintoista  tietoa, mikä osoittaa, miten tunnollisesti Norjan ylin oikeus suhtautuu tiedottamiseen. Käy oikein kateeksi, kun norjalaista julkaisua vertaa Suomen KKO:n vuosikertomukseen. Ei  KKO:n julkaisussa sinänsä moitittavaa ole, mutta kyllä Høysterettin kertomus on minusta kattavampi ja monessa suhteessa paremmmin tehty. Se menee hiuksen hienosti myös Ruotsin HD:n vuosikertomuksen ohitse. 
 

7. Kirjoitin edellä olevat kappaleet jo tammikuussa 2019, mutta kirjoitus jäi hieman kesken ja julkaisematta. Huomasin asian vasta nyt, silllä tarkoituksenani on kommentoida kohta Suomen KKO:n (vasta) viime viikolla julkaistua vuosikertomusta 2018. 

8. Pääasia kuitenkin on, että lukijat voivat selailla Norjan ylimmän oikeuden toimintakertomusta.

9. Selaisin nyt itsekin sitä uudelleen, ja toden tottta, kyllä se on aivan eri luokkaa paitsi esitystavan, myös sisällön suhteen kuin Suomen KKO:n varsin aneeminen toimintakertomus. HR:n jäsenet esitellään lyhyesti kuvien kera, mikä on ollut KKO:n vuosikertomuksille täysin vierasta. Esitellyiksi tulevat myös tuomioistuimen virkamiehet ja oikeuden utredningsenhet. Esittelijöitä Norjan korkeimmassa oikeudesa ei - tietenkään  - ole, eikä asioita ratkaita koskaan esittelystä eli esittelijän mietinnön pohjalta. Sen sijaan tuomioistuimessa on aika suuri joukko juridisen koulutuksen saaneita valmistelijoita (utredare), jotka eivät ole vakinaisessa virassa tai tehtävässä. 

10. Vuosikertomuksen alussa esitellään lyhyesti kaikki Høyesterettissä jäseninä olleet naispuoliset tuomarit, joita on yhteensä 16. Kymmenen heistä esiintyy vuosikertomuksessa julkaistussa yhteiskuvassa. Ensimmäinen nainen HR:n jäsenistössä oli Lilly Bolviken, joka nimitettiin virkaan 50 vuotta sitten eli vuonna 1968.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun norjantaitoni on lievästi sanoen puutteellinen, rohkenen toivoa jossain vaiheessa blogia, jossa kerrotaan miten Norjan korkein oikeus suoriutuu lainkäyttötehtävistään. Pelkään jo etukäteen, että myötähäpeää saa kokea.

Hyvä kun olet taas framilla!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Se olisi pidempi tarina!

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että selviytyminen on korkeaa luokkaa.

Ratkaisujen perustelut ovat seikkaperäisiä, mutteivät sentään niin yksitysikohtaisia ja "unettavia", kuin mitä Suomen KKO on alkanut viime aikoina rustailla.

Esittelijöitä ei ole eikä ratkaisuja tehdä siten esittelystä. Jokainen jäsen lausuu erikseen oman mielipiteensä, mikä myös kirjataan tuomioon tai päätökseen. Yleensä neljä muuta jäsentä yhtyy ensiksi kantansa lausuneen jäsenen mielipiteeseen, mutta äänestysratkaisujakin toki on. Käsittääkseni HR toimittaa niissä asioissa, jotka otetaan käsittelyssä tarkemman syynin piiriin, aina suullisen käsittelyn, jossa asianosaisten advokaatit esittelevät asian taustaa ja päämiestensä kannanotot lyhyesti ratkaisukokoonpanolle.

Toiminnasta tiedottaminen on minusta aivan eri luokkaa kuin Suomen korkeimmassa oikeudessa. Tämän huomaa nopeasti kun käy tutustumassa HR:n kotisivuihin. Tuomioistuimen ns. juttulistat julkaistaan joka arkipäivä heti ensimmäisellä sivulla käsittelyn alkamisajankohtineen ja muine tietoineen.

HR tekee, samoin kuin Ruotsin korkein oikeuskin, ns. maakuntamatkoja maan eri tuomioistumiin ja muihinkin kohteisiin. Tuomioistuin tekee tällä tavalla toimintaansa tutuksi ja perehtyy samalla siihen, miten alemmat tuomioistuimet toimivat.

Tällainen toiminta puuttuu Suomen KKO:sta kokonaan. Mutta ehkäpä uusi presidentti Tatu Leppänen, joka aloittaa virassa, 1. syyskuuta, saada tälläkin saralla aikaan uudistuksia!

Anonyymi kirjoitti...

Juttulistat siellä koskevat siis suullisia käsittelyjä. Jos suullisia ei ole, ei juttulistoissakaan ole järkeä. Ero on siis jo itse prosessissa. Norja ja Tanska yhtäältä ja Ruotsi ja Suomi toisaalta ovat tässä omanlaisiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Saapuneiden valituslupahakemusten määrä KKO:ssa se laskee vain. Mitähän tästä vielä seurannee. Ja onko oikeusturvan tarve maassa vähenemässä, vai kysymys ihan muusta?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeusturvan ja muutoksenahaun hakemisen tarve ei ole Suomessa toki vähentynyt.

Syy valituslupahakemusten vähenemiseen KKO:ssa on siinä, että lainsäätäjä on, KKO:n tuella tietenkin, kohdellut kovalla kädellä valittajia, joista osaa kutsutaan aina leimaavalla tavalla "turhaan valittajiksi". Oikeudenkäymtimaksu nostettiin 2-3 vuotta sitten KKO:n osalta suorastaan pilviin; tarkkaa määrään en nyt muista, pitää tarkistaa ja lakikirjasta. Toinen seikka, joka on jyllännyt jo vuosikausia, on hovioikeuden jatkokäsittelylupasysteemi, jolla hovoikeudet ovat saaneet mieluisan keinon karsia suuren osan valituksia jo kättelyssä. Kun lupahakemuksen hylkääviä ratkaisuja ei tarvitse perustella, "toimeen" on hovioikeuksissa on tartuttu todella rivakasti.

Anonyymi kirjoitti...

"valittajia, joista osaa kutsutaan aina leimaavalla tavalla 'turhaan valittajiksi'."

Niitäkö ei blogistin mielestä ole lainkaan?  Työssä vielä olevana havaitsen niitä: aivan selvissä rikosasioissa halutaan uusi pääkäsittely näytön uudelleen veivaamiseksi, kaikki vain vankilan välttämiseksi. Riita-asioissa samoin halutaan lähes joka jutussa, jossa on ollut käräjäoikeudessa pääkäsittely, uusi pääkäsittely hovioikeudessa, vaikka käräjäoikeuden tuomio on hyvä ja perusteltu, nykyään useimmiten jopa oikeuslähteetkin mainiten.

Onneksi lainsäätäjä on herännyt: uudessa arviomuistiossa (mietintöjä ja lausuntoja 2019:6) ehdotetaan, että näyttö käräjäoikeudessa tallennetaan kuva- ja äänitiedostoksi ja näyttö otetaan hovioikeudessa vastaan siitä, niinkuin Ruotsissa. Paha vain, että Ruotsissa pohditaankin (SOU 2017:98) jo sitä, että näyttö tallennettaisiin tuoreeltaan jo esitutkinnassa. Vissiin kohtalomme on se, että meidänn pitää lainvalmistelussamme olla aina yksi askel jäljessä Ruotsia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Noinkin voi sanoa, jos tarkastelee asioita yksinomaan tuomarin tai syyttäjän näkökulmasta ja heidän työnsä mukavuutta silmällä pitäen!

Kyllä, Suomen "lainsäätäjä", lue lainvalmistelija, on herännyt ko. asiassa, mutta valitettavasti vain perin juurin liian myöhään. Tuo uudistus olisi pitänyt tehdä jo ainakin 10-15 vuotta sitten.

Markku Fredman kirjoitti...

Anonyymille "työssä vielä olevalle": Muutoksenhakutuomioistuin voi myös päättää, että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. HE 82/2001 mukaan rikosasioiden osalta kyseeseen voisi lähinnä tulla sellaiset valitukset, joiden ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen ilman todellista oikeusavun tarvetta. Miten voi olla, ettei tällaisia päätöksiä maksamatta jättämisestä anneta, vaikka anonyymit ja muutkin tuomarit kertovat edellytyksiä sellaisille olevan tuon tuostakin?

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin KKO jättää palkkioita maksamatta selvästi perusteettomista hakemuksista. Hovioikeudet lienevät liian varovaisia.