1. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2019:40 on kysymys lievemmän lain periaatteen (RL 3 luvun 2 § ) soveltamisesta metsästysrikkomusta koskevassa asiassa, kun naarashirven rauhoitusta koskeva metsästysasetuksen säännös oli tekohetken jälkeen muuttunut.
2. Metsästäjä A oli 17. marraskuuta 2015 Kauhavalla luvallisen hirvenmetsästyksen yhteydessä huolimattomuudesta ampunut naarashirven, jota seurasi vuotta nuorempi vasa.
3. Tekohetkellä voimassa olleen metsästysasetuksen 25 §:n 2 momentin (816/2014) mukaan vasan seuraama hirvinaaras oli aina rauhoitettu.
4. Teon jälkeen, mutta ennen käräjäoikeuden tuomion antamista (22.11. 2016), kyseistä metsästysasetuksen säännöstä muutettiin 6.9. 2016 voimaan tulleella valtioneuvoston (VN) asetuksella (759/2016) siten, että vasan seuraama hirvinaaras ei ollut lokakuun toisena lauantaina alkavalla ja vuoden loppuun jatkuvalla varsinaisella hirvenmetsästyskaudella rauhoitettu.
5. Alemmat oikeudet, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (22.11.2016) ja Vaasan hovioikeus (28.2.2018), tuomitsivat A:n tekohetkellä (17.11.2015) voimassa olleen säännöksen nojalla metsästysrikkomuksesta sakkorangaistukseen ja velvoittivat hänet suorittamaan valtiolle metsästämänsä aikuisen hirven pyyntilupamaksun. Tuomioistuimet katsoivat, että RL 3 luvun 2 §:n 4 momentin perusteella tekoon oli sovellettava tekohetkellä voimassa olevaa säännöstä.
6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomituista seuraamuksista.
7. KKO katsoi, että metsästysasetuksen uusi sääntely osoitti suhtautumisen teon rangaistavuuteen muuttuneen ja että asiassa oli RL 3 luvun 2 §:n 2 momentista ilmenevän lievemmän lain periaatteen mukaisesti sovellettava tuomitsemishetkellä (22.11. 2016) voimassa olevaa säännöstä, jonka mukaan metsästäjän menettely ei ollut rangaistavaa. KKO hylkäsi syytteen ja vapautti A:n sakosta ja pyyntilupamaksusta.
8. KKO ratkaisu syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Jussi Tapani, Juha Mäkelä ja Tuomo Antila, vähemmistöön puolestaan oikeusneuvokset Tatu Leppänen ja Jukka Sippo.
KKO:n ratkaisuseloste
9. RL 3 luvun 2 §:ssä säädetään rikoslain ajallisesta soveltuvuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentissa säädetään niin sanotusta lievemmän lain periaatteesta. Sen mukaan silloin, kun tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 1 momentista poiketen uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.
10. RL 3 luvun 2 §:ssä on säädetty kaksi poikkeusta lievemmän lain periaatteesta. Pykälän 3 momentin mukaan, jos laki on tarkoitettu olemaan voimassa vain määrättynä aikana, sovelletaan sinä aikana tehtyyn tekoon tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jollei toisin ole säädetty. Pykälän 4 momentti koskee niin sanottuja blankorangaistussäännöksiä eli tilanteita, joissa lakiin sisältyvä rikossäännös saa täsmällisen sisältönsä muualta laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä. Tällöin teon rangaistavuus arvioidaan tekohetkellä voimassa olleiden säännösten tai määräysten perusteella, jollei laissa ole toisin säädetty tai jollei uusi sääntely osoita suhtautumisen teon rangaistavuuteen muuttuneen.
11. Esillä olevassa tapauksessa on kyse 4 momentin tulkinnasta ja siitä, osoittaako metsästysasetuksen 25 §:n muutos muuttunutta suhtautumista ko. teon rangaistavuuteen. Tuomioistuin joutuu tapauskohtaisesti arvioimaan, voidaanko käyttäytymisnormin muuttamisen katsoa samalla osoittavan myös muuttunutta suhtautumista siihen, tuleeko käyttäytymisnormin rikkomisen olla rangaistavaa.
12. Kuten nykyisin on tullut tavaksi, KKO:n perustelut ovat myös tässä asiassa varsin laajat ja yksityiskohtaiset. Tällainen perustelutapa totetuttaa toki oikeudellisen päättelyn avoimuutta. Usein joutuu kuitenkin kysymään, onko tässä tavoittelussa kenties menty hieman liian pitkälle. Perustelujen seikkaperäisyys ja mutkikkuus saattaa olla omiaan heikentämään perustelujen seurattavuutta ja ymmärrettävyyttä. Olisi paikallaan, että laajoille perusteluille esitettäisiin argumentoinnin pääkohtia koskeva yhteenveto.
13. KKO:n enemmistö on tarkastellut kysymystä lähinnä metsästysasetuksen 25 §:n muutokseen johtaneiden valmisteluasiakirjojen perusteella. Tällöin on annettu merkittävä painoarvo myös valtioneuvoston yleisistunnon 1.9.2016 esittelylistan liitteenä olevalle VN:n esittelijän muistiolle ja siinä esitetyille näkökohdille, jotka perustuvat osaksi riistanhoidollisiin tavoitteisiin, osin taas normien purkamisen ajatukselle. Enemmistö katsoi, että asetusmuutoksen perusteet liitttyvät riittävän yksilöidysti rikosoikeudellisesti moitittavan menettelyn arviointiin ja ilmentävät muuttunutta suhtautumista siihen, tuleeko vasasuojan rikkomisen varsinaisella metsästyskaudella olla rangaistavaa. Nämä perusteet osoittavat KKO:n enemmistön mukaan, että sääntelymuutos on perustunut muuttuneeseen käsitykseen rikosoikeudellisesti moitittavasta menettelystä. Enemmistö totesi myös, että epäselvässä tilanteessa on perusteltua soveltaa RL 3 luvun 2 §:n 4 momenttia syytetylle edullisempnaan tulokseen johtavan vaihtoehdon pohjalta.
14. KKO:n vähemmistö totesi, että rangaistussäännös on tekohetken jälkeen muuttumattomana pysynyt metsästyslain 74 §:n 1 momentti, jonka mukaan metsästysrikkomuksena rangaistavaa on tahallaan tai huolimattomuudesta tapahtuva metsästäminen rauhoitusaikana. Erityisiä rauhoitusaikoja koskevaa metsästysasetuksen 25 §:ää on muutettu tekohetken jälkeen, mutta myös nykyisin voimassa olevan säännöksen mukaan hirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on tiettynä aikana rauhoitettu, ja naaraan metsästäminen on siten rangaistavaa. Ainoa muutos, joka sääntelyyn on tehty, on se, että rauhoitusta on nyt loppuvuoden osalta ajallisesti rajoitettu, kun rauhoitus aikaisemmin koski koko vuotta. Uusi sääntely ei osoita, että suhtautuminen rauhoitetun vasallisen hirvinaaraan metsästämisen rangaistavuuteen olisi muuttunut.
15. Myöskään metsästysasetuksen mainitun muutoksen perusteet ja tavoitteet eivät KKO:n vähemmistön mukaan anna aihetta arvioida asiaa toisin. Valtioneuvoston esittelymuistiossa mainitut tavoitteet liittyvät lähinnä riistanhoitoon, metsästyksen käytännön suorittamisen helpottamiseen ja viranomaisten resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Esittelymuistiolle ei muutoinkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä teon rangaistavuuden alaa määritettäessä. Kun muitakaan perusteita ei ole sille päätelmälle, että suhtautuminen puheena olevan rauhoitetun riistaeläimen metsästämisen rangaistavuuteen olisi muuttunut, vähemmistö on katsonut, ettei asiassa ole perusteita poiketa siitä rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 ja 4 momentin mukaisesta pääsäännöstä, että tekoon sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Vähemmistö hylkäsi A:n valituksen ja pysytti hovioikeuden tuomion lopputuloksen.
16. Asiassa ei voida ehdottomasti sanoa, että vain toinen esillä olevista ratkaisuvaihtoehdoista olisi ehdottomasti oikea. Itse kallistuisin vähemmistön perustelujen kannalle. Enemmistö on antanut VN:n esittelijän muistiolle liian suuren painoarvon ja sortunut muutoinkin ehkä liiaksi pikkutarkkaan näpertelyyn. Kuten vähemmistö on todennut, esittelymuistiolle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä teon rangaistavuuden alaa määritettäessä.
17. Tänä vuonna KKO on antanut tavallista enemmän äänestysratkaisuja, joista aika suuri osa on sitä paitsi tiukkoja 3-2 -äänestyspäätöksiä. Mitään tosiasiallista muutosta tässä suhteessa ei kuitenkaan liene tapahtumassa, vaan kyse on lähinnä siitä, että nykyisin erimielisyys halutaan tuoda entistä useammin ratkaisuissa julki. Äänestys eli jäsenten erimielisyys ei vähennä ratkaisun arvoa prejudikaattina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti