2. Virkoihin ilmoittautui 20 lakimiestä, joista yksi ei halua nimeään julkisuuteen. Muut viroista kiinnostuneet ovat aakkojärjestyksessä: Ekblom-Wörlund Anne, Engstrand Lena, Fredman Markku, Hallavainio Anne, Illman Mika, Kyllönen Ari, Lindstedt Jukka, Mäkelä Juha, Nousiainen Lea, Paanetoja Jaana, Pulkkinen Pekka, Railas Lauri, Raitio Juha, Rasilainen Aki, Rautio Jaakko, Sandell Peter, Parmio Juha, Uusitalo Kirsti ja Vanne Kimmo.
3. Kyseisen listan nähdessäni hiipi mieleeni ajatus, etteivät hakijat ole tai ainakaan näytä kovin "kaksisilta". Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että joukossa on muutama todella pätevä juristi. Toisaalta listan enemmistö koostuu henkilöistä, joilla ei luulisi olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla virkaan valituiksi. Mutta yllätyksiä on näissä ympyröissä ennenkin tapahtunut, sitä paitsi useimmat hakijat ovat minulle tuntemattomia.
4. Korkeimman oikeuden jäsenistö koostuu erilaisen ammatillisen taustan ja kokemuksen omaavista lakimiehistä. Tämä on hyvä asia. Jäsenet ovat lähinnä entisiä hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareita, lainvalmistelijoita, asianajajia, syyttäjiä ja yliopistotutkijoita. Aikaisemmin oikeusneuvoksen virkoihin nimitettiin runsaasti myös KKO:n omia esittelijöitä, mutta nykyisin tästä käytännöstä on - onneksi - lähes kokonaan luovuttu.
5. Virkoihin ilmoittautuneista puolet eli kymmenen on hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomareita, näiden joukossa on myös yksi markkinaoikeuden tuomari (Ekblom-Wörlund), Virkaa on hakenut kaksi asianajaja (Fredman ja Railas), kaksi professoria (Paanetoja ja Raitio), kaksi lainvalmistelijaa (Pulkkinen ja Rautio), yksi hallintovirkamies (Hallavainio) sekä yksi KKO:n esittelijäneuvos (Mäkelä). Hakijoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita, mutta vain kuusi naista.
6. Hakijoiden ammatillinen tausta vastaa aika hyvin korkeimman oikeuden jäsenten nykyistä jakautumista edellä mainittuihin ryhmiin. KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo on korostanut oikeusneuvosten monipuolista ammatillista taustaa ja pätevyyttä. Kuten sanoin, tämä on sinänsä hyvä asia. Mutta se ei vielä riitä, sillä tärkeintä olisi, että mainituista ryhmistä tai kiintiöistä saataisiin mahdollisimman päteviä hakijoita, joista valinta tehdään.
7. Tässä suhteessa nykykäytännössä on minusta selkeästi toivomisen varaa. Mm. tämän takia olen puoltanut ns. täsmä- tai kiintiömallin omaksumista. Kysymyksessä olisi menettely, jossa korkein oikeus kohdistaisi jäsenten rekrytoinnin vuorotellen tiettyihin ammattiryhmiin, eli esimerkiksi hovioikeuden ja käräjoikeuden tuomareille, asianajajille, lainvalmistelijoille, yliopistotutkijoille jne. Tämä takaisi sen, että mahdollisimman moni tai ainakin nykyistä usempi lakimies rohkenisi hakea virkaa. Toinen vaihtoehto olisi kohdistaa rekrytointi vuorotellen siviilioikeuden tuntijoille, joita olisivat esimerkiksi alempien tuomioistuinten tuomarit, asianajajat, professorit tai lainvalmistelijat, joskus taas rikosoikeuden eksperteille ja silloin tällöin myös prosessioikeuden erityisosaajille. Korkeimman oikeuden antamista ennakkopäätöksistä suurin osa koskee tapauksia, joissa ei ole kysymys aineellisen oikeuden, vaan prosessi- tai insolvenssioikeuden soveltamisesta.
8. Mainitunlainen täsmä- tai kiintiömalli sai tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä laajaa kannatusta (KM 2003:3). Mutta oikeusministeriö ei - odotettua kyllä - ole ehdotukselle korviaan lotkauttanut, puhumattakaan korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta; ts. järkevä uudistusehdotus on haluttu vaieta kuoliaaksi. Ylimpien oikeuksien jäsenten rekrytointi junnaa yhä edelleen vanhoissa tutuissa malleissa ja tavoissa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että esimerkiksi korkeinta oikeutta on arvosteltu ja toisinaan vieläpä aika kärkevään sävyyn jäsentensä sisäänlämpiävästä ja aikansa eläneestä rekrytointitavasta. Käytännössä korkein oikeus, samoin kuin korkein hallinto-oikeus, täydentää itse itseään ja saattaa jopa "vinkata" ilmoittautumisvaiheessa sille tai niille lakimiehille, joita se haluaisi oikeusneuvoksen virkaan esittää. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti hyväksyvät KKO:n ja KHO:n tekemät virkaesitykset aina sellaisenaan.
9. Toinen ja avoimuuden puutteen takia edellistä vielä pahempi epäkohta on se, ettei tuomarinvalintalautakunta osallistu KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyyn. Ko. lautakunnan, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2000 lähtien, tehtävänä on valmistella muiden tuomoistuinten tuomareiden nimityksiä ja tehdä perusteltu esitys virkaan nimittämisestä. Esitys toimitetaan valtioneuvostolle nimitysasian tasavallan presidentille esittelemistä varten. Lautakunta pyytää viranhakijoista lausunnon siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi ja käräjäoikeuden tuomarin virkaa täytettäessä lisäksi ao. käräjäoikeudelta. Lautakunta voi hankkia myös muita lausuntoja ja selvityksiä sekä kuulla hakijoita ja asiantuntijoita.
10. Tuomarinvalintakunta asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu 12 jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Enemmistö lautakunnasta (9) on tuomareita, joista yksi jäsenen on KKO:sta ja yksi KHO:sta, yksi hovioikeuden presidentti, yksi hallinto-oikeuden ylituomari, yksi käräjäoikeuden laamanni, yksi hovioikeudenlaamanni tai hovioikeudenneuvos, yksi käräjätuomari sekä yksi hallinto-oikeustuomari tai erityistuomioistuimen tuomari. Muista kolmesta jäsenestä yksi on syyttäjä, yksi asianajaja ja yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsenen eli käytännössä professori. Lautakunnan puheenjohtajana on korkimman oikeuden keskuudestaan nimeämä jäsenen - tällä hetkellä oikeusneuvos Hannu Rajalahti - ja varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden tuomaristoa edustava jäsen.
11. Lautakunta perustettiin tuomareiden nimittämismenettelyn uudistamisen yhteydessä. Aikaisemman nimityskäytännön katsottiin korostaneen liiaksi virkaikää ja pitäneen tuomarin uraa tarpeettoman suljettuna. Lisäksi on selvää, että tuomareiden virkanimittämismenettelyn avoimuus ja läpinäkyvyys on tuomarinvalintalautakunnan perustamisen myötä selkeästi parantunut. Tähän nähden on varsin outoa, että juuri ylimpien oikeusasteiden tuomarivirat on jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Suuri yleisö on kiinnostunut, ei niiinkään alempien tuomioistuinten jäsenten virkanimityksistä, vaan ennnen muuta ylimpien tuomioistuinten tuomareiden virkanimitysasioista.
12. Ruotsissa, jonka käytäntöjä ja esimerkkiä Suomen lainsäädäntö usein mielellään seuraa, muutettiin lakia 2010 siten, että kaikkien tuomareiden virkanimitysasiat käsitellään meidän tuomarinvalintalautakuntaamme vastaavassa elimessä, joka myös tekee tuomareita koskevat nimitysesitykset. Kuinka ollakaan, Suomessa Ruotsin sanotusta uudistuksesta on oltu hiiren hiljaa. Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi tuomioistuinlaki, mutta sen valmistelun yhteydessä ei ole mainittu mitään tuomarinvalintalautakunnan toimivallan laajentamisesta koskemaan myös KKO:n ja KHO:n tuomarinvirkoja. Aika merkillistä.
12. Ruotsissa, jonka käytäntöjä ja esimerkkiä Suomen lainsäädäntö usein mielellään seuraa, muutettiin lakia 2010 siten, että kaikkien tuomareiden virkanimitysasiat käsitellään meidän tuomarinvalintalautakuntaamme vastaavassa elimessä, joka myös tekee tuomareita koskevat nimitysesitykset. Kuinka ollakaan, Suomessa Ruotsin sanotusta uudistuksesta on oltu hiiren hiljaa. Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi tuomioistuinlaki, mutta sen valmistelun yhteydessä ei ole mainittu mitään tuomarinvalintalautakunnan toimivallan laajentamisesta koskemaan myös KKO:n ja KHO:n tuomarinvirkoja. Aika merkillistä.
13. Asiat ovat tässä kohdin toisin Ruotsissa, jossa sikäläinen tuomarilautalunta (Domarnämden) valmistelee myös Högsta domstolenin (HD) samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden jäseniä koskevat nimitysasiat ja tekee virkaesityksen nimittävänä viranomaisena toimivalle maan hallitukselle. Tämä koskee myös HD:n jaoston puheenjohtajan nimittämistä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on puheenjohtaja - ei siis presidenttiä - ja 15 muuta oikeusneuvosta (justitieråd). Näistä 16 jäsenestä - Suomen korkeimmassa oikeudessa on 20 jäsentä - tuomiovaltaa käyttää 14 oikeusneuvosta, sillä kaksi oikeusneuvosta toimii vuorollaan määräajan Lagrådetin jäseninä.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenistö jakautuu kahteen jaostoon, joista toista johtaa HD:n puheenjohtaja, nykyisin oikeusneuvos Stefan Lindskog, ja toista oikeusneuvos Gudmund Toijer; tuomioistuimessa on virkaiältään kolme Toijeria vanhempaa jäsentä. Stefan Lindskog on entinen asianajaja ja useita merkittäviä oikeustieteellisiä teoksia lähinnä siviili- ja yhtiöoikeuden alalta sekä välimiesmenettelystä julkaissut oikeustieteen tohtori, jonka äänestyslausunnot kertovat miehen juridisesta kyvykkyydestä. Suomen korkeimmassa oikeudessa presidentti johtaa ensimmäistä jaostoa ja kahden muun jaoston puheenjohtajuus lankeaa automaattisesti tuomioistuimen virkaiältään kahdelle vanhimmalle jäsenelle.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä seitsemän on työskennellyt aiemmin tuomareina hovioikeudessa tai/ja käräjäoikeudessa: Anne-Christine Lindeblad, Gudmund Toijer, Ella Nyström, Ingemar Persson, Anders Eka, Sten Andersson ja Mari Heidenborg; Sten Andersson on toiminut kahden hovioikeuden presidenttinä. Kolme oikeusneuvosta on toiminut asianajajana: Stefan Lindskog, Kerstin Calissendorf ja Lars Edlund. Lainvalmistelijoihin voidaan lukea oikeusneuvokset Agneta Bäcklund, Dag Mattsson ja Stefan Johansson. Oikeusneuvos Göran Lambertz on toiminut oikeuskanslerina vuosina 2001-2009, sitä ennen hän oli lainvalmistelutehtävissä. Entisiä professoreita joukossa on kaksi nimittäin Johnny Herre ja Svante O. Johansson; kumpikin on Stefan Lindskogin tavoin toiminut siviilioikeuden tutkijana. Lähes kaikki jäsenet ovat toimineet aiemmin lainvalmistelutehtävissä. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon ovat suorittaneet Lindskog, Herre ja Svante O. Johansson.
15. Tuomareiden eläkeikä Ruotsissa on 67 vuotta. Ensi vuonna virasta eläköityvien Ella Nyströmin ja Göran Lambertzin tilalle on jo nyt nimitetty uudet jäsenet, eli Petter Asp ja Malin Bonthron. Asp on Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori ja Bonthron lainvalmistelija. Jäsenistä on miehiä 11 ja naisia viisi. Högsta domstolenin kotisivuilla luetellaan jokaisen jäsenen aikaisemmat tehtävät sekä tarkasti myös heidän kaikki entiset ja nykyiset sivutoimensa, paljon yksityiskohtaisemmin kuin suomalaisten oikeusneuvosten osalta KKO:n sivuilla. Ne jäsenet, jotka ovat toimineet tai toimivat välimiehenä, ilmoittavat asian reilusti muiden sivutoimiensa yhteydessä. Suomalaiset oikeusneuvokset samoin kuin presidentti Timo Esko sitä vastoin vaikenevat välimiestehtävistään.
16. Oikeusvertailu on tarpeen myös tuomareiden ja erityisesti ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytoinnista ja nimittämismenettelystä puhuttaessa. Suomessa olisi mainitussa suhteessa vielä paljon tehtävää, jotta tieto ja avoimuus lisääntyisi. Oikeusneuvosten nimityksistä keskustellaan Ruotsissa paljon vilkkaammin kuin Suomessa; meillä niistä ei keskustella juuri lainkaan. Viimeksi elo-syyskuussa mm. Dagens Juridik -sivustolla on keskusteltu Mari Heidenborgin ja Petter Aspin nimityksistä. Nämä tuoreet oikeusneuvokset ovat osallistuneet ns. samtyckeslagstiftning -hankkeen valmisteluun. Kyseessä on lainmuutosta koskeva ehdotus, jonka mukaan uhrin suostumuksen puute otettaisiin laissa väkivallan tai sillä uhkaamisen sijasta raiskausrikoksen keskeiseksi kriteeriksi. Uudistus saattaisi kuitenkin johtaa tiettyihin todistelua koskeviin ongelmin.
17. Olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani aika usein korkeimman oikeuden jäsenten rekrytointia ja nimittämismenettelyä rasittavista epäkohdista ja puutteista. Viittaan esimerkiksi seuraaviin kirjoituksiin:
n:ro 71/1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia
n:ro 82/20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
n:ro 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen
n:ro 377/25.1.2011: Korkein oikeus: tuntemattomien tuomareiden tyyssija
n:ro 565/26.3.2012: KKO:n jäsenten virantäytön kummallisuuksia
n:ro 716/10.4.2013: KKO:n jäsenten virkaesitykset puhuttavat jälleen
18. Jäädään odottamaan, keitä kahta lakimiestä korkein oikeus päättää tällä kertaa esittää uusisi jäsenikseen. Kohdistuisiko valinta asianajajaan, sillä Pertti Välimäen eläköitymisen myötä tuomioistuimeen jäisi muutoin enää kaksi entistä asianajaja eli Ari Kantor ja Timo Esko? Olisiko toinen virkaan esitettävistä henkilöistä nainen? Olisiko oikeuden "tohtorikiintiö" jo täynnä vai osuisiko valinta taas tohtorihakijaan, joita on kisassa mukana seitsemän kappaletta? Tulisiko tällä kierroksella ruotsinkielisen jäsenen vuoro, sillä KKO:ssa on nykyisin vain yksi äidinkielenään ruotsia puhuva jäsenen; presidentti Curt Olssonin virkakaudella ruotsinkielisiä oikeusneuvoksia oli kolmasosa. Kohdistuisiko valinta lähinnä lainvalmistelussa kunnostautuneeseen viranhakijaan, yliopistotutkijaan, aiemmin valtionsyyttäjänä toimineeseen tuomariin tai pitkästä aikaa tuomioistuimen omaan esittelijään?Jos syyttäjä-tuomari nimitettäisiin, istuisi korkeimmassa oikeudessa yhtäaikaa kolme entistä valtionsyyttäjää. Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää vaikka millä mitalla.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenistö jakautuu kahteen jaostoon, joista toista johtaa HD:n puheenjohtaja, nykyisin oikeusneuvos Stefan Lindskog, ja toista oikeusneuvos Gudmund Toijer; tuomioistuimessa on virkaiältään kolme Toijeria vanhempaa jäsentä. Stefan Lindskog on entinen asianajaja ja useita merkittäviä oikeustieteellisiä teoksia lähinnä siviili- ja yhtiöoikeuden alalta sekä välimiesmenettelystä julkaissut oikeustieteen tohtori, jonka äänestyslausunnot kertovat miehen juridisesta kyvykkyydestä. Suomen korkeimmassa oikeudessa presidentti johtaa ensimmäistä jaostoa ja kahden muun jaoston puheenjohtajuus lankeaa automaattisesti tuomioistuimen virkaiältään kahdelle vanhimmalle jäsenelle.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä seitsemän on työskennellyt aiemmin tuomareina hovioikeudessa tai/ja käräjäoikeudessa: Anne-Christine Lindeblad, Gudmund Toijer, Ella Nyström, Ingemar Persson, Anders Eka, Sten Andersson ja Mari Heidenborg; Sten Andersson on toiminut kahden hovioikeuden presidenttinä. Kolme oikeusneuvosta on toiminut asianajajana: Stefan Lindskog, Kerstin Calissendorf ja Lars Edlund. Lainvalmistelijoihin voidaan lukea oikeusneuvokset Agneta Bäcklund, Dag Mattsson ja Stefan Johansson. Oikeusneuvos Göran Lambertz on toiminut oikeuskanslerina vuosina 2001-2009, sitä ennen hän oli lainvalmistelutehtävissä. Entisiä professoreita joukossa on kaksi nimittäin Johnny Herre ja Svante O. Johansson; kumpikin on Stefan Lindskogin tavoin toiminut siviilioikeuden tutkijana. Lähes kaikki jäsenet ovat toimineet aiemmin lainvalmistelutehtävissä. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon ovat suorittaneet Lindskog, Herre ja Svante O. Johansson.
15. Tuomareiden eläkeikä Ruotsissa on 67 vuotta. Ensi vuonna virasta eläköityvien Ella Nyströmin ja Göran Lambertzin tilalle on jo nyt nimitetty uudet jäsenet, eli Petter Asp ja Malin Bonthron. Asp on Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori ja Bonthron lainvalmistelija. Jäsenistä on miehiä 11 ja naisia viisi. Högsta domstolenin kotisivuilla luetellaan jokaisen jäsenen aikaisemmat tehtävät sekä tarkasti myös heidän kaikki entiset ja nykyiset sivutoimensa, paljon yksityiskohtaisemmin kuin suomalaisten oikeusneuvosten osalta KKO:n sivuilla. Ne jäsenet, jotka ovat toimineet tai toimivat välimiehenä, ilmoittavat asian reilusti muiden sivutoimiensa yhteydessä. Suomalaiset oikeusneuvokset samoin kuin presidentti Timo Esko sitä vastoin vaikenevat välimiestehtävistään.
16. Oikeusvertailu on tarpeen myös tuomareiden ja erityisesti ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytoinnista ja nimittämismenettelystä puhuttaessa. Suomessa olisi mainitussa suhteessa vielä paljon tehtävää, jotta tieto ja avoimuus lisääntyisi. Oikeusneuvosten nimityksistä keskustellaan Ruotsissa paljon vilkkaammin kuin Suomessa; meillä niistä ei keskustella juuri lainkaan. Viimeksi elo-syyskuussa mm. Dagens Juridik -sivustolla on keskusteltu Mari Heidenborgin ja Petter Aspin nimityksistä. Nämä tuoreet oikeusneuvokset ovat osallistuneet ns. samtyckeslagstiftning -hankkeen valmisteluun. Kyseessä on lainmuutosta koskeva ehdotus, jonka mukaan uhrin suostumuksen puute otettaisiin laissa väkivallan tai sillä uhkaamisen sijasta raiskausrikoksen keskeiseksi kriteeriksi. Uudistus saattaisi kuitenkin johtaa tiettyihin todistelua koskeviin ongelmin.
17. Olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani aika usein korkeimman oikeuden jäsenten rekrytointia ja nimittämismenettelyä rasittavista epäkohdista ja puutteista. Viittaan esimerkiksi seuraaviin kirjoituksiin:
n:ro 71/1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia
n:ro 82/20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
n:ro 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen
n:ro 377/25.1.2011: Korkein oikeus: tuntemattomien tuomareiden tyyssija
n:ro 565/26.3.2012: KKO:n jäsenten virantäytön kummallisuuksia
n:ro 716/10.4.2013: KKO:n jäsenten virkaesitykset puhuttavat jälleen
18. Jäädään odottamaan, keitä kahta lakimiestä korkein oikeus päättää tällä kertaa esittää uusisi jäsenikseen. Kohdistuisiko valinta asianajajaan, sillä Pertti Välimäen eläköitymisen myötä tuomioistuimeen jäisi muutoin enää kaksi entistä asianajaja eli Ari Kantor ja Timo Esko? Olisiko toinen virkaan esitettävistä henkilöistä nainen? Olisiko oikeuden "tohtorikiintiö" jo täynnä vai osuisiko valinta taas tohtorihakijaan, joita on kisassa mukana seitsemän kappaletta? Tulisiko tällä kierroksella ruotsinkielisen jäsenen vuoro, sillä KKO:ssa on nykyisin vain yksi äidinkielenään ruotsia puhuva jäsenen; presidentti Curt Olssonin virkakaudella ruotsinkielisiä oikeusneuvoksia oli kolmasosa. Kohdistuisiko valinta lähinnä lainvalmistelussa kunnostautuneeseen viranhakijaan, yliopistotutkijaan, aiemmin valtionsyyttäjänä toimineeseen tuomariin tai pitkästä aikaa tuomioistuimen omaan esittelijään?Jos syyttäjä-tuomari nimitettäisiin, istuisi korkeimmassa oikeudessa yhtäaikaa kolme entistä valtionsyyttäjää. Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää vaikka millä mitalla.
38 kommenttia:
On erinomaisen kiitettävää, että blogisti antaa varmaankin laajalle ja osittain arvovaltaisellekin lukijakunnalle tietoa siitä, kuinka asiat hoidetaan aina edellämme käyvässä vanhassa emomaassamme (ei kuitenkaan niin kuin radiossa taannoin kerrottiin otsikolla "näin naapurissa").
Säästyisi paljon rahaa ja aikaa, jos Ruotsin lainsäädäntö omaksuttaisiin mutatis mutandis tänne Itämaahan. Nythän voitaisiin myös ottaa mm. prosessioikeuden oppikirjoiksi niitä opuksia, jotka Ruotsissa ilmestyivät jo 60-luvulla.
Itsekin olen saanut ihailla sitä, kuinka informatiivisesti ja kansalais-ystävällisesti ruotsalainen alioikeus tiedottaa asianosaisille vireillä olevista asioista.
Jos olisimme yhä osa Ruotsin kuningaskuntaa, asiat olisivat muutoinkin paremmin, ei vähiten taloudellisesti. Taloushistorian professori Markku Kuisma ehdottikin -toki på skämt- että Suomen tulisi hyökätä Ruotsiin ja antautua heti.
Jäämme jännityksellä seuraamaan, ketkä kaksi juristia ylennetään ihanuuteen eli ihan uuteen virkaan. Toivottavasti pitää paikkansa vanha totuus toisinkin päin, eli että "kenelle Herra antaa järjen, hän antaa myös viran".
Mallia on otettu ja voitaisiin edelleen ottaa Ruotsissa. Merkittävien ruotsalaisten prosessuaalisien kuten esim. P.O. Ekelöfin opit ja teoriat on otettu suomalaisessa prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa huomioon jo 1980-luvulta lähtien. Käytännön miesten (ja naisten) kalloihin nuo opit eivät ole aina kovin helposti uponneet. Mutta nyt, kun kaikki inoastaan Tirkkosen oppikirjoja päntänneet ja tenttineet tuomarit alkavat olla eläkeellä, tilanne on tässäkin suhteessa parempi.
Toivottavasti Markku Fredman tulisi valituksi.
Niinpä, toivossa on hyvä elää!
Minun mielestäni Markku Fredman on, tälläkin kertaa, monesta eri syystä 20 hakijasta kaikkein pätevin ja vieläpä aika selvästi.
Laskujeni mukaan Fredman on ilmoittautunut tätä ennen peräti jo kahdeksan kertaa oikeusneuvoksen viran hakijaksi. Ensimmäisen kerran tammikuussa 2009, siis seitsemän vuotta sitten. Ei ole miestä vaan tärpännyt. Kerran hän sai KKO:ssa 2-3 puoltoääntä; tämä tapahtui silloin kun KKO:n valinta ja virkaesitys kohdistui AA Ari Kantoriin helmikuussa 2010. Kantorhan myönsi nimitetyksi tultuuan ilmoittautuneensa jäsenen virkaan siksi, että hänelle oli KKO:n "sisältä" vinkattu asiasta.
Kyseessä oli siis epävirallinen kutsumenettely. Tämä ei ole miteenkään harvinaista oikeusneuvosten virkoja täytettäessä. Sitä on käytetty silloin, kun virkaan nimitetään hakija, joka ei ole koskaan aikaisemmin tehtävään ilmoittautunut. Vinkatulle hakijalle tärppää siis heti ensimmäisellä yrityskerralla.
Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, miksi KKO ei ole halunnut noteerata kyvykästä ja pätevää Markku Fredmania nimitysesityksisään. Virkaesitykseen sisältyvässä "pohdinnassa" - jos tällaista sanontaa voidaan ylipäätään edes käyttää - Fredmanin tiedot kuitataan hyvin lyhyesti parilla rivillä, vaikka hänen ansioistaan voitaisiin kirjoittaa helposti kaksi sivua. Esimerkiksi Fredmanin kirjallinen toimintansa on harvinaisen laajaa ja samaa on sanottava hänen panoksestaan lainvalmistelussa ja monessa muussakin asiassa. Näistä ansioista ei virkaesitysasiakirjassa Fredmanin kohdalla mainita koskaan mitään.
Olen kuullut aika monen juristien pitävän Fredmanin sivuuttamista outona ja selkeänä "sorsimisena". Fredmanin kohtalo osoittaa, ettei KKO:een haluta suinkaan välttämättä pätevintä ja ansioituneinta hakijaa, vaan rekrytoinnin pääpaino on ehdokkaiden "sopivuudessa". Voidaaksen tulla virkaan esitetyksi ja nimitetyksi, ehdokkaan tulee olla kiltti, maltillinen, sopeutuva, nöyrä, muiden mielipiteitä myötäilevä, "yhteistyökykyinen" jne. jne.
Pätevyydestä ei ole niin suurta väliä!
Tuomarinvalintalautakunnan jäsenistä momet ovat aika keskinkertaisia. Luulen, että oikeusneuvokset eivät luota heihin. Histä ei ole "sisäänpäinlämpiävyyden" poistajiksi. Neljäsosa valituista tulisikin valita ei-kilteistä tai kivoista tyypeistä.
Lautakuntahan on tosiasiallisesti delegoinut ainakin päällikkötuomareiden valinnat konsultoiville psykologeille. Mutta mitähän ne mahtavat ymmärtää tuomarintyöstä? Ja mitä siinä hommassa itse asiassa mitataan? Kuulemma iso paino on työtovereiden mielipiteiden kuulostelulla. Kivaa kaveriahan sitäkin kautta haetaan.
Mutta mistä kuulinkaan, että toinen paikka olisi naispaikka. Lisäksi jännittää, nousseeko Lena Engstrand varteenotettavimpien hakijoiden joukkoon, siis tähän erityisryhmään, jossa Kirsti Uusitalo on jo usealla kierroksella ollut. MF:tä en ole viimeaikoina kuullut siellä olevana mainittavan.
Lena Engstrandin "vinkkimiehinä" KKO:ssa ovat varmaan olleet oikeusneuvokset Rajalahti ja Rudanko. He ovat kumpikin työskennelleet samaan aikaan Vaasan hovioikeudessa Lena E:n kanssa. Kuulemma kelpo tuomari, tämä Engstrand! Hänestä saataisiin uusi ruotsinkielinen neuvos. Katsotaan miten käy.
HON Kirsti Uusitalo toimi Helsingin hovioikeuden jaoston puheenjohtajana Jari Aarniota koskevan ns. Trevoc -haaran jutussa. HO korotti roimasti roimasti Aarnio tuomiota ja tuomitsi hänet myös törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Painaisiko tämä "kova laki" ja tuomio KKO:n neuvosnimityksessä?
Myös Markku Fredman toimi käräjäoikeusvaiheessa Trevoc -jutussa. Hän avusti rikollisliigan ex-johtajaa - miehen nimi ei tule nyt tällä hetkellä mieleen - joka junaili tai jonka ainakin väitettiin junailleen Jari Aarnion Trevoc -hankkeita ja kytköksiä. Ko. miestä syytettiin myös törkeästä petoksesta ym. vakavista rikoksista, mutta Hgin käräjäoikeus hylkäsi kaikki häntä vastaan nostetut syytteet - luultavasti paljolti avustaja Fredmanin ansiosta - eikä syyttäjä valittanut hänen osaltaan hovioikeuteen lainkaan.
Kummankohan panos Trevoc -jutussa, Uusitalon vai Fredmanin, voisi painaa KKO:n oikeusneuvosesityksessä enemmän?
Tunnettu psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen tyrmää persoonallisuustestien käytön rekrytoinnissa: "Johtajuutta ennustavia piirteitä on nolla".
Professorin mielestä persoonallisuustestejä ei pitäisi lainkaan käyttää valittaessa ihmisiä johtotehtäviin, koska ne ennustavat huonosti käyttäytymistä ja toimintastrategioita. Professorin mukaan persoonallisuustesteillä ei ole juuri arvoa eikä niihin kannata tuhlata rahaa johtajavalinnoissa.
http://www.hs.fi/tiede/a1473738247673
No, nyt se kuultiin asiantuntijan suusta ja kynästä! Tuomarinvalintalautakunta on tiettävästi suorituttanut lukuisia persoonallisuustestejä ns. päällikkötuomareta rekrytoitaesa. Vissiin noille psykologisille testeille on pantu jopa pääpaino laamannin virkaesityksiä tehtäessä. Ilmankos olen joutunut usein ihmettelemään, että mistä ihmeestä tuokin "johtaja" eli päällikkötuomari on jälleen virkaansa löydetty ja millä eväillä häntä on korkeaan virkaan esitetty.
Entä asianajaja Railas, joka on tohtori? Välimäkihän oli tohtoritaustainen asianajaja.
Kyllä ruotsinkielinen neuvos on Mika Illman, joka on tunnettu syyttäjä ja rikosoikeuden asiantuntija. Menneillä kierroksilla Illman on päässyt haastatteluun asti.
"Ne on tohtoreita maistereita, melkein jiokainen…"
Onko KKO:sta muodostumassa jonkinlainen tohtoriklubi? KKO:ssa on nyt jo 7 tohtoria ja lissää pitäisi saada, vai?
Eiköhän nyt olisi ei-tohtoreidn vuoro. Sellaisia on hakijajoukossa muutama aivan hyvä lakimies.
Mika Illman on myös tohtorismies, väitteli vuonna 2005 rikosoikeudesta teemasta "Hets mot folkgrupp" eli kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Illman tuli suuren yleisön tuntemaksi, kun Jussi Halla-aho pantiin syytteeseen ja tuomittiin uskontorauhan rikkomisesta ja viime vaiheessa eli KKO:ssa 2012 myös juuri kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Jupakka sai alkunsa Halla-ahon Scripta -kirjoituksesta, jonka otsikkona oli haastavasti "Muutama täky Illmanin Mikalle".
Mika Illman aloitti uransa kihlakunnansyyttäjänä ja yleni myöhemmin eli v. 2005 valtionsyyttäjäksi. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomariksi Illman nimitettiin 2013.
KKO:n Mika saanee ainakin kahden oikeusneuvoksen äänet, eli Pekka Koposen ja Päivi Hirvelän. Ai minkä vuoksi? No, siksi, että myös Koponen ja Hirvelä ovat entisiä valtionsyyttäjiä ja samalla Mika Illmanin vanhoja työtovereita.
Nythän näitä "kaikenlaisia kiihottajia" on ns. liikkeellä, joten totta kai KKO tarvitsisi kiihottamisesta väitellyttä tohtoria kiihkeään joukkoonsa!
Niinpä!
KKO:een saataisiin oikea "tohtorikopla", jos Mika Illman nimitettäisiin jäseneksi. Myös Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä ovat nimittäin, paitsi ex-valtionsyyttäjiä, myös oikeustieteen tohtoreita kuten Illmankin.
Mutta toisin kuin Virolainen sanoo, KKO:ssa ei nykyään ole jaostoja. KHO:ssa sen sijaan on niitä tätä nykyä peräti neljä.
Laki korkeimmasta oikeudesta 26.8.2005/665, 6.1 §: "Korkeimmassa oikeudessa asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostoissa". Pykälän 2 momentissa puhutaan vahvennetusta jaostosta ja täysistunnosta. Myös KKO:n työjärjestyksessä mainitaan sekä viisijäseninen jaosto että vahvennettu jaosto.
Tohtorin tutkinto on sivuseikka: tohtoreita on joka lähtöön, eikä se vielä osoita pätevyyttä.
Tämän blogin erikoisuus on se, että paitsi blogistin myös kommentoijien kirjoitukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Mikä tietysti johtuu, kuten joku totesikin, arvovaltaisesta lukijakunnasta.
Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on nyt kaksi ja ensi vuonna jo kolme professorin virasta nimitettyä oikeusneuvosta.
Sitä vastoin Suomen KKO:ssa ei ole yhtään entistä professoria ja professorin nimittäminen KKO:n jäseneksi on myös aiemmin ollut todella harvinaista. Professori Juhani Wirilander nimitettiin oikeusneuvokseksi vuonna 1990 ja Pirkko-Liisa Aro, nykyinen Haarman, vonna 1983. Curt Olsson, professori, sai nimityksen oikeusneuvoksen virkaan v. 1970. Vuoden 1990 jälkeen professoreita ei ole KKO:een nimitetty, ilmeisesti ei ole edes haluttu jäseniksi esittää.
Kommentti kohtaan 12: "Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi tuomioistuinlaki, mutta sen valmistelun yhteydessä ei ole mainittu mitään tuomarinvalintalautakunnan toimivallan laajentamisesta koskemaan myös KKO:n ja KHO:n tuomarinvirkoja."
Ainakin eduskunnan oikeusasiamies esitti aiheesta kritiikkiä OM:lle (työryhmämietinnöstä Uusi tuomioistuinlaki) 10.6.2014 (dnro 1812/5/14) antamassaan lausunnossa: "Mietinnössä ei ehdoteta muutoksia korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien tai jäsenten nimittämismenettelyihin. Tuomioistuinten riippumattomuutta parantavana asiana pitäisin sitä, että myös ylimpien tuomioistuinten jäsenet ja presidentit nimitettäisiin kuten muutkin vakinaiset tuomarit tuomarinvalintalautakunnan nimitysprosessin kautta. Tällainen menettely olisi myös nykyistä avoimempi." - Mutta tähän ei tartuttu.
Jep, jep! Hyvä, että EOA tuollaista esitti, mutta käytännössä tuollaisella yksittäisellä lausumalla, vaikka sen esittäisi oikeusasiamies, ei ole merkitystä, siihen ei tartuta eikä edes kiinnitetä huomiota.
Järkeväänkään kritiikkiin tai ehdotukseen ei tartuta juuri milloinkaan lainvalmistelussa ja lakia säädettärssä. Tämä on nähty niin hemmetin monta kertaa. Kritiikki ja muutoshdotukset ohitetaan kokonaan, se vaietaan kuoliaaksi.
Miten ihmeessä lautakunnan kokoonpano, jossa on tuomioistuinten ulkopuolelta mukana mm. syyttäjiä ja lähinnä vain yleisissä tuomioistuimissa toimivia asianajajia, voisi olla paras mahdollinen arvioimaan KHO:n tuomaritarpeita ja -paremmuuksia, usein vielä eri puolilta yhteiskuntaa ja erilaisista taustoista tulevien hakijoiden kesken?
Kiinnitin huomiota hakijoiden määrään. Avoinna kaksi virkaa ja ilmoittautujia vain parisenkymmentä mikä, jos muistan oikein, on ollut normimäärä kun avoinna vain yksi virka. Miksi näin vähän? Tunnen hakijoista vain muutaman ja sen perusteella sanoisin että taso on kova, ja hyvä niin!
Anonyymi kirjoitti: "Tuomarinvalintalautakunnan jäsenistä momet ovat aika keskinkertaisia. Luulen, että oikeusneuvokset eivät luota heihin. Histä ei ole "sisäänpäinlämpiävyyden" poistajiksi. Neljäsosa valituista tulisikin valita ei-kilteistä tai kivoista tyypeistä".
Lapsellinen kommentti henkilöltä, joka itse ei oletettavasti ole edennyt urapolullaan. KKO:n kriteeri uusia oikeusneuvoksia valitessa tuskin on "kiltti" tai "kiva". Ammattitaito ja intohimo oman osaamisensa kehittämiseen ratkaisee. Toki hyvät vuorovaikutustaidot, yhteistyökyky ja toisten kunnioittaminen on tärkeää kun kysymyksessä on kollegion jäsen.
Illmanin, Hirvelän ja Koposen lisäksi myös Sahavirta väitteli oikeustieteen tohtoriksi työskennellessään valtiosyyttäjänä. Veronmaksajana olisin kiinnostunut tietämään, millaista opintososiaalista tukea VKSV on antanut päästessään tuollaiseen "tohtoritulokseen", vaikka tohtoreiden tuottaminen ei ole edes ollut sen tulostavoitteena.
Tohtoreista puhuttaessa tässä yhteydessä voisi mainita Heikki Halilan ja Ville Pönkän kirjoituksen viimeisessä Lakimiehessä (5/2016). He kantavat perusteltua huolta siitä, että kuka tahansa voi nykyään väitellä oikeustieteen tohtoriksi. He toteavat (s. 786):
"On sinänsä nurinkurista, että oikeustieteen tohtori voi olla henkilö, joka ei ole suorittanut lakimiehen perustutkintoa. On syytä alleviivata, että tällainen henkilö ei ole kelpoinen lakimiesvirkoihin. Tarkoituksenmukaista olisi, että tutkintonimike olisi filosofian tohtori niillä oikeustieteestä väitelleillä, jotka eivät ole suorittaneet lakimiestutkintoa."
Kannatan ehdottomasti Halilan ja Pönkän näkemystä. Lisäksi pidän tarpeellisena, että muutos tehdään takautuvasti. Lakimiesliiton luulisi tarttuvan toimeen. Edunvalvonta on jotain muutakin kuin vuosittaisen kalenterin postittaminen ja etusopimusten solmiminen Lukoilin kanssa. Lukoilin sopimuksen voisi korvata sopimuksella Shellin kanssa. Shellin polttoaineen laatu (V-power) on parempi, ja itselläni tuo maailmanpolitiikka vaikuttaa siihen, missä tankkaan.
Tuomarivalintalautakunnasta: joskus kauempaa näkee paremmin kuin läheltä.
Hyvä kysymys. Mutta miten se korjattaisiin, onkin jo vaikeampaa. Esimerkiksi veroviranomaisen edustaja? Ei hyvä, koska se on yksityisen tahon vastapuoli. Jonkun etujärjestön, vaikka EK:n tai SAK:n edustaja tai Veronmaksajien tai Kuntaliiton tai luontojärjestön tai potilasjärjestön tai Lakimiesliiton edustaja? Tai yksityiseksi "asiantuntijaksi" naamioitu sellainen? Ei ihmeessä. Mutta silti: syyttäjille sekä siviili- ja rikosadvokaateille hallintotuomioistuinmaailma osa-alueineen on vieras, joten heiltä edellytykset sen eri tarpeiden yhteensovittamiseen puuttuvat. Hankala juttu, varsinkin vaa’ankielitilanteissa. On itse asiassa aivan ymmärrettävää, ettei KHO halua antaa omia jäsenvalintojaan nykyisellä tavalla rakentuvalle porukalle. Muitakin syitä voi olla, samanlaisia kuin korkeimmassa oikeudessa.
Ruotsin tuomarilautakunnan (domarnämnden) kokoonpano on paljolti samanlainen kuin Suomen tuomarinvalintalautakunnankin. Se tärkeänä poikkeus kuitenkin on, että ruotsalaiseen lautakuntaan kuuluu myös kolme eduskunnan (riksdagen) valitsemaa jäsentä. Suomessa sen sijaan luotetaan pelkästään tuomareihin ja virkamiehiin.
Itse olen ajatellut, että tuomarinvalintalautakunta voitaisiin jakaa kahdeksi eri osastoksi, joista toiselle kuuluisivat yleisten tuomoistuinten tuomareiden nimitysasiat ja toiselle puolestaan hallintotuomioistuinten ja erikoistuomioistuinten vastaavat asiat.
Ensiksi mainittuun osastoon kuuluisi yleisten tuomioistuinten tuomareita, syyttäjien edustaja, asianajajien edustaja ja profesessoreiden edustaja. Toiseen vuorostaan hallintotuomioistuinten tuomareita, asianajaja, joku tai joitakin hallintovirkamiehiä ja hallinto-oikeuteen tai hallintolainkäyttöön perehtynyt professori.
Tarvitaessa, mutta käytännössö vai tosi harvoin, lautakunta voisi pitää täysistuntoja.
Nyt menossa: Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on avoinna enintään kahdeksan HALLINTONEUVOKSEN MÄÄRÄAIKAISTA VIRKASUHDETTA, jotka täytetään 1.1.2017 lukien ja enintään 31.12.2017 saakka
Nuo kahdeksan istuu jo nyt KHO:ssa, kun siellä vahvistettiin kevättalvella ulkomaalaisasioita käsitteleviän tuomariston vahvuutta. Ko. 8 jäsentä käsittelee ja ratkoo yksinomaan turvapaikanhakijoiden valituksia. On siinäkin (paska) homma!
Kun lukee julkaiatuja KHO:n päätöksiä, näkee että niitä kahdeksaa on jonkun verran tasattu muihin juttuihin kuin ulkomaalaisiin ja vastaavaati vakinaisia jäseniä turvapaikkoihin ja muihin sellaisiin.
KHO:n jäsenistä viisi on tullut nimissään olleesta professuurista, ja pari muutakin on toiminut aiemmin professorina.
Tuomaripäivätkin tulivat ja menivät (14.10). KKO:n presidentti T. Eskon puheessa sivuttiin ulkopuolelta rekrytoitavien tuomarien problematiikkaa.
--Mitä ulkopuolisten hakijoiden syrjimiseen tulee, tuomarinvalintalauta-kunnan tilastoista käy esimerkiksi ilmi, että vuonna 2014 tuomarinvirkoja haki kaikkiaan 1249 henkilöä, joista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia 177, missä luvussa oli edelliseen vuoteen verrattuna vähennystä noin 90. Virkoihin nimitettäväksi esitettiin yhteensä 164 henkilöä, joista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia sama määrä kuin edellisenä vuotena, 11. Prosenteissa ilmaistuna tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisten osuus nimitetyistä vuonna 2014 oli 6,7 %. Pidän selvänä, ettei nyt käyttöön otettava tuomarinkoulutusjärjestelmä, sen paremmin kuin mikään muukaan ajateltavissa oleva järjestelmä voi tästä enää vähentää ulkopuolisten hakeutumista alalle.
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/puheet_1/2016/presidenttitimoeskonpuhesuomentuomariliitonxxtuomaripaivassa.html
Olisi hyvä nähdä nuo prosentit myös erikseen yleísten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten kohdalta. Puhetta uuden koulutusjärjestelmän rekrytointipohjaa kaventavasta vaikutuksestahan on tullut nimenomaan hallintotuomioistuinten puolelta.
"Professorin mielestä persoonallisuustestejä ei pitäisi lainkaan käyttää valittaessa ihmisiä johtotehtäviin, koska ne ennustavat huonosti käyttäytymistä ja toimintastrategioita. Professorin mukaan persoonallisuustesteillä ei ole juuri arvoa eikä niihin kannata tuhlata rahaa johtajavalinnoissa... Ilmankos olen joutunut usein ihmettelemään, että mistä ihmeestä tuokin "johtaja" eli päällikkötuomari on jälleen virkaansa löydetty ja millä eväillä häntä on korkeaan virkaan esitetty."
Persoonallisuustestit ovat hyödyllisiä ja ennustavat ihmisten toimintaa silloin kun testataan täysin tuntemattomien ihmisten edellytyksiä johonkin asiaan satunnaisotannalla koko väestöstä. Mutta johtotehtävissä olevat eivät ole satunnaisotoksella koko väestöstä arvottuja, eivätkä tuomaritkaan, vaan jo koulutuksissa valikoituneita ja työhistoriassa kautta joillain perusteilla aiempiin työtehtäviin päätyneitä. Johtotehtävävalinnoissa persoonallisuustestien virheriski on niin suuri, että testien ennustearvo on eri yksilöitä verrattaessa täysin mitätön. Näitä testejä myyvät firmat vetoavat yleensä persoonallisuustestien tutkittuun ennustearvoon (joka on aito koko väestön tasolla, jossa mukana ovat niin kouluja käyneet kuin niitä käymättömätkin) - mutta jättävät mainitsetta sen, että heidän viittaamansa tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä johtajavalintojen kanssa, koska niissä ihmiset ovat jo esivalikoituneita monin tavoin.
KKO esittää 28.10, että jäsenen virkoihin nimitettäisiin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjätuomari Lena Engstrand.
Siis hyvää naisenergiaa.
Lähetä kommentti