1. Otsikkoasiassa mainitussa tapauksessa on kysymys aviopuolisoiden omaisuuden osituksesta. A:n ja B:n avioero oli tullut vireille huhtikuussa 2010. A:lla oli ositusperusteen syntyhetkellä omistuksessaan 14 300 kappaletta Vacon Oy:n osakkeita, joista hän oli myöhemmin eli keväällä 2011 myynyt 14 110 kappaletta 626 190 euron kauppahinnasta. Hän oli maksanut kauppahinnasta myyntikuluja 2 100 euroa ja luovutusvoittoveroa 105 199,95.
2. Osakkeet otettiin osituksessa huomioon niillä myyntiajankohtana olleesta arvostaan. Tästä asianosaisten välillä ei ollut riitaa. Heillä oli erimielisyyttä siitä, saatiinko osakkeiden arvosta vähentää osakkeiden myynnistä aiheutunut luovutusvoittovero. Sinänsä siis aika yksinkertaiselta kuulostavasta asiasta.
3. Pesänjakaja hylkäsi A:n vaatimuksen veron vähentämisestä. Pohjanmaan käräjäoikeus sen sijaan katsoi, että osakkeiden arvosta tuli vähentää myyntikulujen lisäksi A:lle aiheutunut luovutusvoittovero. Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus myönsi B:lle valituluvan, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin.
KKO 2016:78
4. Aika simppeli tapaus tosiaan, mikä ilmenee myös siitä, että kaikki kolme tuomioistuinta ovat ratkaisseet asian samalla tavalla. KKO.n perusteluissa mainitaan kaikkiaan seitsemän vastaavanlaista ennakkopäätöstä. Niistä viimeisin eli ratkaisu KKO 2016:67 on annettu vain pari viikkoa aiemmin eli 20.10. 2016. Siinä katsottiin, että eläkevakuutusten takaisinostoarvot oli otettava huomioon kommandiittiyhtiön arvoa osituksessa määriteltäessä, mutta takaisinostoarvosta oli vähennettävä niihin liittyvä piilevä verovelka. Samanlainen tapaus on ratkaistu ennakkopäätöksellä KKO 1994:6.
5. Voidaan kysyä, oliko tapauksessa, jossa jo alemmat oikeudet olivat päätyneet luovutusvoittoveron vähentämiseen, tarvetta myöntää valituslupaa ja ottaa asiaa tutkittavaksi. Vaikea sanoa, ehkä oli, ehkä ei. Käytännössä vastaavanalaisia tilanteita voi sybtyä jatkossakin, mutta kyllä pesänjakajan olisi tullut jo aiemmin annettujen ennakopäätösyen perusteella tietää, miten asiassa olisi pitänyt menetellä.
6. Ratkaisuselosteessa mainitaan ne tuomarit, jotka ovat ratkaisseet asian alemmissa oikeuksissa. Sen sijaan selosteessa ei mainita pesänjakajan nimeä. Minusta olisi syytä mainita, sillä pesänjakaja on tavallaan ensimmäisen lainkäyttäjän ominaisuudessa ratkaissut puheena olevan kiistakysymyksen.
7. Pääasian osalta ratkaisussa tai selosteen otsikossa ei mainita yhtään ainoata lainkohtaa. Tämä on sangen harvinaista. Ainoa selosteessa mainittu lainkohta on OK 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohta. Se ei kuitenkaan koskea itse asiaa, vaan valitusluvan myöntämisen rajoittamista yksinomaan luovutusvoittoveron vähennyskelpoisuutta koskevaan kysymykseen.
8. Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ole tarvinnut tässä tapauksessa perustaa lainvalmisteluasiakirjoihin, kuten ennakkopäätöksessä muutoin lähes aina tapahtuu. Tämä on oikeastaan vain helpotus, samoin kuin se, ettei ratkaisua ole jouduttu perustamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin tai ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksiin. Itse jäin myös tässä tapauksessa kaipaamaan oikeuskirjallisuuteen viittaamista esimerkiksi perustelujen kappaleen 6 kohdalla. Vaikka siinä mainitut kannanotot käyvät ilmi myös kohdassa mainituista kahdesta ennakkopäätöksestä, olisi viittaus ositusta koskevaan oikeuskirjallisuuteen ollut omiaan piristämään perustelujen yleisilmettä.
9. KKO:n kokoonpano on ollut aika lailla "vaasalaisvoittoinen", sillä sen viidestä jäsenestä kolme eli oikeusneuvokset Rajalahti, Rudanko ja Huovila ovat aiemmin olleet Vaasan hovioikeuden jäseniä. Vaasalaislähtöisenä voidaan pitää myös oikeusneuvos Pekka Koposta, sillä ennen siirtymistä valtionsyyttäjäksi hän toimi 1980-1997 Vaasan lääninhallituksen poliisitarkastajana ja lääninsyyttäjänä.
10. Ensi vuoden alusta vaasalaislähtöisten jäsenen lukumäärä kasvaa entisestään, sillä silloin oikeusneuvoksen virassa aloittaa Lena Engstrand, joka toimii nykyisin Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjätuomarina ja aiemmin ollut hovioikeudenneuvoksena Vaasan hovioikeudessa. Voi siis sattua niin "somasti", että KKO:n viisijäsenisen kokoonpanon kaikki jäsenet ovat entisiä vaasalaisia.
11. Prosesualistien osuus kokoonpanossa on ollut vankka, sillä oikeusneuvokset Mika Huovila ja Tatu Leppänen ovat kumpikin väitelleet tohtoriksi prosessioikeuden alalta, Huovila tuomion perusteluista ja Leppänen riita-asian valmistelusta. Oikeusneuvos Rudanko puolestaan on laatinut lisensiaattitutkimuksena prosessioikeudesta eli tarkemmin sanottuna vahingon määrää koskevasta todistelusta. Vielä on syytä mainita, että OTT Tatu Leppänen toimi vuonna 2003 OTL Mika Huovilan väitöstutkimuksen virallisena vastaväittäjänä.
12. Vielä: Toimin Tatu Leppäsen virallisena vastaväittäjänä vuonna 1998 pidetyssä väitöstilaisuudessa. Jorma Rudanko oli valmistautumisensa jälkeen töissä pari vuotta Helsingin yliopiston prosessioikeuden laitoksen amanuenssina, josta poimin hänet Kauhajoen tuomiokunnan notaariksi. Sieltä Rudangon tuomarinura urkeni Vaasan hovioikeuteen ja edelleen KKO:een asti. Oikeusneuvos Hannu Rajalahti on tuttu mies, sillä hän oli pitkään käräjätuomarina Ikaalisten käräjäoikeudessa, jota itse johdin ukkotuomarina 1982-1990.
perjantai 11. marraskuuta 2016
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
9. KKO hylkäsi Anneli Auerin purkuhakemuksen
1. Korkein oikeus tiedotti tänään hylänneensä Anneli Auerin purkuhakemuksen, jonka tämä teki viime toukokuussa Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamasta tuomiosta. Ratkaisu koskee mm. Auerin syyyksi luettuja seksuaali- ja väkivaltarikoksia.
2. Tiedote kuuluu näin:
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.
Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.
Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.
3. Korkein oikeus ei ole julkaissut päätöstään, mikä tarkoittaa sitä, ettei ratkaisua ole tarkoitettu ennakkopäätökseksi (prejudikaatiksi). Tähän ei olisi ollut aihetta, sillä päätös, jonka KKO:n kirjaamo on ystävällisesti minulle lähettänyt, on perusteltu aika niukasti ja yleisluontoisesti.
4. KKO käsitteli Auerin hakemuksen kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat rangijärjestyksessä lueteltuna oikeusneuvokset Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Asian esittelijänä toimi ma. oikeussihteeri Tiina-Liisa Autio. Kysymyksessä on eräänlainen "nuorisojaosto", sillä siihen on koottu kolme viimeksi KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Tatu Leppänen aloitti KKO:n jäsenenä vasta viime syyskuun alussa eli kaksi kuukautta sitten. Hänen työpöydälleen "lätkäistiin" siis heti hyvin merkittävän tapauksen asiakirjat. Päivi Hirvelä, joka on entinen EIT-tuomari, aloitti oikeusnevoksena kuluvan vuoden alussa. Kokoonpanon puheenjohtajana toiminut Tuomo Antila nimitettiin jäsenen virkaan 1.9.2015 lukien. Hirvelä ja Leppänen ovat oikeustieteen tohtoreita - molemmat ovat muuten väitelleet prosessioikeudesta (allekirjoittanut toimi 1998 Tattu Leppäsen väitöksen virallisena vastaväittäjänä) - ja Antila oikeustieteen lisensiaatti.
5. Miksi asia annettiin kolmen nuorimman jäsenen ratkaistavaksi? Ilmeisesti siksi, että lähes kaikki muut KKO:n jäsenet ovat ennättäneet jo puuhailla ainakin kolmessa muussa asiassa Anneli Auerin KKO:lle aiemmin tekemien valituslupahakemusten ja valitusten parissa. Mahdolliset esteellisyysväitteet on haluttu torjua jo ennakolta antamalla purkuhakemuksen käsittely sellaisten uusille jäsenille, jotka eivät ole aikaisemmin "sotkeutuneet" millään tavalla Auerin asioiden käsittelyyn.
7. KKO:n päätöksessä lausutaan seuraavaa:
Anneli Orvokki Auer on tuomittu Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamalla tuomiolla nro 1337 seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi, kun Korkein oikeus hylkäsi päätöksellään 11.6.2014 nro 1261 Auerin valituslupahakemuksen.
Auer on 26.5.2016 Korkeimpaan oikeuteen saapuneessa kirjelmässä vaatinut, että hovioikeuden tuomio puretaan. Auer on hakemuksessaan vedonnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaan.
Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Harkittavaksi voi nyt tulla Auerin hakemuksen perusteella pykälän 3 kohta.
Kyseisen lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.
Lainkohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen.
Auer on hakemuksessaan vedonnut muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden tuomioon 19.2.2015 nro 15/107766 niin sanotussa Ulvilan murhajutussa.
Purkuhakemuksessa tarkoitetussa asiassa keskeisin näyttö rikoksista ovat olleet somaattisten löydösten ohella asianomistajien videoidut kertomukset tapahtuneesta. Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on perustunut laajaan oikeudenkäyntiaineistoon ja ollut perusteellinen, ja annetuissa tuomioissa on otettu huolellisesti kantaa puolustuksen esittämään vastatodisteluun koskien asianomistajien kertomusten arviointia.
Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta oikeudenkäyntiaineistosta.
Mitä tulee purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamaan tuomioon, Korkein oikeus toteaa, että siinä on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi johtanut syytteiden hylkäämiseen. Auerin hakemuksessa ei ole vedottu myöskään sellaiseen uuteen selvitykseen, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut lievempien rangaistussäännösten soveltamiseen tai johon nähden olisi erittäin painavia syitä saattaa syyllisyyskysymys uudelleen harkittavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
8. Tää korutont´on kertomaa, tekisi mieli sanoa. Perustelut ovat todella yleisluontoisia ja samalla jotenkin Auerin hakemusta vähätteleviä, torjuvia ja jopa hieman ärtyisän tuntuisia. Syntyy vaikutelma, että ratkaisukokoonpano on halunnut päästä asiasta eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Hovioikeuden tuomion purkaminen olisi luultavasti ollut KKO:lle jonkinlainen kauhistus, siltä vaikuttaa. Jos hovioikeuden tuomio olisi purettu, olisi vaarana näet ollut, että hoivoikeuden uuden tuomion jälkeen tapaus olisi todennäköisesti tullut uuden valituslupahakemuksen ja valituksen muodossa jälleen KKO:een. Tähän nähden on sinänsä ymmärrettävää, että purkuinstanssi on halunnut "tappaa" eli hylätä Auerin hakemuksen mahdollisimman pian. Ei mikään ihme, että Anneli Auer sanoi ratkaisun kuultuaan olevansa hyvin pettynyt ja järkyttynyt. Hän sanoo joutuneensa oikeusmurhan uhriksi. Auer on yhdessä asianajaja Juha Mannerin kanssa julkaissut tänään oman lyhyen tiedotteen asiasta.
9. Ovatko "kolmen koplan" KKO:ssa muodostaneet oikeusneuvokset ehtineet todella näin lyhyessä ajassa - purkuhakemushan toimitettiin KKO:lle vasta toukokuun lopussa ja välissä ovat olleet myös kesälomat ja kokoonpanon nuorin jäsen aloitti KKO:ssa vasta syyskuun alusta - perehtyä riittävän huolellisesti asiaan, purkuhakemukseen ja sen yhteydessä KKO:lle toimitettuihin kahden ulkomaisen psykologi-professorin asiantuntijalausuntoihin, uuteen lääkärintodistukseen, hovoikeuden tuomioon jne. Jos ovat, niin kovin ovat tehokkaita! Jos he tulevat paneutumaan samanlaisella intensiivisyydellä muihinkin KKO:ssa esille tuleviin asioihin, niin valittelut KKO:ta (muka) rasittavista jutturuuhkista ja vaikeista asioista ovat pian turhaa puhetta!
10. KKO:n "tyrmäysisku" Auerin hakemukselle lävähtää pöytään heti päätöksen alussa, tavallaan siis "kättelyssä". Oikeusneuvokset näet julistavat hieman mahtipontiseen sävyyn, että "lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi" ja että "niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein". Näin toki on, mutta samaan hengenvetoon olisi ollut tasapuolisuuden vuoksi syytä todeta, että lainvoiman saanut tuomio voidaan lain mukaan purkaa paljon helpommin syytetyn tai tuomitun eduksi kuin hänen vahingokseen. Nyt päätöksestä saattaa jäädä helposti sellainen vaikutelma, ettei KKO ole halunnut tehdä eroa näiden kahden sangen erilaisen tilanteen välille.
11. Parin kolmen kappaleen verran oikeusneuvokset selostavat asianmukaisesti tuomionpurun edellyksiä. Tässä tapauksessa kysymykseen tuli OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainittu tilanne, sillä purkuhakemuksen tueksi vedottiin sellaiseen uuteen seikkaan tai todisteeseen, jonka esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi voinut johtaa syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi tullut soveltaa lievempiä rangaistussäännöksiä.
12. Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.
13. Auerin tiedotteessa ihmetellään erityisesti sitä, ettei tuomiota ole purettu edes Auerin nyt jo täysi-ikäiseksi tulleen vanhimman tyttären Amanda Lahden osalta, vaikka tämä on alusta lähtien kertonut, ettei hänen ole kohdistettu seksuaalista tai muutakaan väkivaltaa. Tiedotteen mukaan Amanda oli toimittanut purkuhakemuksen yhteydessä asiaa koskevan oman pyyntönsä. Tältä osin KKO:lle toimitettiin myös uuttaa lääketieteellistä näyttöä.
14. Auer kertoo tiedotteessaan olevansa hämmästynyt myös KKO:n tulkinnasta, jonka mukaan purkuhakemukseen ei olisi sisältynyt merkittävää uutta näyttöä, jota ei olisi käsitelty aikaisemmin oikeudenkäynnissä. Auer sanoo, ettei Turun hovioikeus ollut huomioinut puolustuksen sille toimittamaa lasten kertomusten luotettavuuteen liittyvää asiantuntijatodistelua käytännöllisesti katsoen lainkaan eikä tuomio tämän vuoksi perustunut tieteenalan yleisesti hyväksytyille perusperiaatteille, vaan oli monessa kohdassa niiden vastaista. Tiedotteessa todetaan, että niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin asiantuntijoiden mukaan murha- ja tämä ns. serijuttu olisi nimenomaan tullut arvioida yhtenä kokonaisuutena, mutta sitä ei päästä tekemään korkeimman oikeuden hylättyä purkuhakemuksen. Auer sanoo uskovansa, että tuomio tullaan purkamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja irtaantuneet nykyisestä kasvuympäristöstään.
15. KKO:n päätöksessä sanotaan, etteivät Auerin hakemuksensa tueksi esittämät asiantuntijalausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Samanlaista kritiikkiä päätöksessä esitetään myös uuden lääkärinlausunnon johdosta.
16. Purkuedellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitaan uuden seikan lisäksi myös uusi todiste, jota ei ole aikaisemmin esitetty. Minusta on yllättävää, että KKO on pitänyt Auerin esiintuomia uusia lausuntoja yksinomaan uusina seikkoina, muttei lausu mitään näiden lausuntojen merkityksestä uusina todisteina. Käsitykseni mukaan purkuhakemuksessa ei ole edes vedottu ko. lausuntoihin uusina seikkoina eli em. lainkohdassa tarkoitettuina oikeustosiseikkoina, vaan nimenomaisesti uusina todisteina. Lausunnoilla on pyritty horjuttumaan keskeisten todisteiden eli asianomistajina olleiden kolmen lapsen kertomusten todistusarvoa ja uskottavuutta ja luotettavuutta. Outoa, että päätöksessä on tämä asia sivuutettu tyystin.
17. KKO:n päätöksessä vähätellään asiantuntijalausuntojen merkitystä asiassa, sillä sen mukaan lausunnot ovat vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Mutta samanlaisia "apukeinoja" ovat olleet myös oikeudenkäynnissä esitetyt asiantuntijalausunnot. Jostakin syystä, jota hovioikeuden tuomiossa ei ilmeisesti ole kerrottu, hovioikeus on uskonut yksinomaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevien asiantuntijoiden lausuntoja, mutta jättänyt sen sijaan huomioon ottamatta niiden pätevien asiantuntijoiden lausunnot, joissa lasten kertomuksia on pidetty epäuskottavina valemuistoina.
18. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että OK 31 luvun 8 §: 1 momentin 3 kohdassa mainittu todiste voi tarkoittaa myös uutta todistustosiseikkaa. Myös ns. apufaktat, joiksi KKO on kahden ulkomaisen asiantuntijan lausunnot ilmeisesti luokitellut, voivat olla purkuperusteena. Mikään ei estäne asianosaista tarjoamasta purkumenettelyssä uudeksi todisteeksi uutta asiantuntijan lausuntoa. Asiantuntijoiden lausunnoilla on ollut tässä ns. serijutussa ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos osapuolten hankkimat lausunnot ovat, kuten nyt on tapahtunut, täysin ristiriidassa keskenään, on rangaistukseen tuomitun syytetyn saatava vedota purkuperusteena uusien asiantuntijoiden antamiin lausuntoihin. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että tuomioistuin, kuten tässä tapauksessa hovioikeus, ei ole perusteluissaan ilmoittanut, miksi se on ottanut ratkaisussaan huomioon ainoastaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevat lausunnot, mutta sivuuttanut eri suuntaan puhuvat puolustuksen kuulemien asiantuntijoiden lausunnot.
19. Mitä tuli purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden Ulvilan murhajutussa 19.2.2015 antamaan vapauttavaan tuomioon, KKO katsoi, että tuossa tuomiossa on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on KKO:n mukaan lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
20. Ensinnäkin on syytä todeta, että purkuhakemuksessa tuskin on vedottu Vaasan hovioikeuden sanottuun tuomioon, joka perustelut käsittvät monta kymmentä sivua, kokonaisuudessaan, vaan siihen on vedottu siltä osin, kuin hovioikeus on perusteluissaan arvioinut Anneli Auerin ja Jukka Lahden lasten todistelutarkoituksessa antamia kertomuksia surma-ajankohdan tapahtuista rikospaikalla. Mainittuja lapsia on kuultu todistelutarkoituksessa myös seri-jutussa, jossa annetut käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettavat kertomukset perustuvat pääosin mainittujen lesten kertomuksiin. Vaikka näissä kahdesa tapauksessa onkin kyse eri teoista ja tapahtuma-ajoista, niillä on ollut selkeä ja vieläpä tärkeä liityntä keskenään sikäli, että molemmissa tapauksissa tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan avaintodisteina kantaa samojen lasten kertomuksiin.
21. Tämän tärkeän liittymäkohdan KKO on päätöksessään valitettavasti sivuuttanut. Se, ettei Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksia voitu Ulvilan tapauksen osalta pitää uskottavina ja luotettavina, käy lopullisesti ilmi Vaasan hovioikeuden murhajutun ns. toisella kierroksella 19.2.2015 antaman tuomion perusteluista. Tämä näytön arviointi on sellainen uusi seikka, jota tuomionpurun edellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Siitä, että mainittujen lasten kertomukset ovat myös seri-jutussa käsiteltyjen tapausten osalta perustuneet samanlaisiin valemuistoihin ja kuvitelmiin, on purkuhakemuksessa tuotu uusina todisteina esiin kahden kansainvälisesti tunnetun asiantuntijan yhtäpitävät lausunnot. Nämä kohdat eli Vaasan hovioikeuden asianmukainen näytön arviointi ja uudet asiantuntijalausunnot, ovat minusta sellaisia uusia seikkoja ja todisteita, joiden johdosta olisi ollut selvästi olemassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdan ns. lisäsäännöksessä tarkoitettuja erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt niihin rikollisiin tekoihin, jotka Turun hovioikeus on hänen syykseen lukenut.
22. KKO on vedonnut perusteluissaan siihen, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tältä osin olisin kyllä odottanut tarkempia perusteltuja. Mainittu lause on ylimalkainen ja jopa hieman ylimielisen tuntuinen. Jos kyse on todella täysin vakiintuneesta käytännöstä, niin KKO:lta olisi tuskin mennyt minuuttia tai paria kauemmin kaivaa esiin nuo ratkaisut, joista sanottu käytäntö ilmenisi, ja merkitä ratkaisujen numerot vaikka sulkumerkeill varustettuna päätöksen perusteluihin.
23. KKO on kahdessa julkaistussa ratkaisussaan (KKO 1998:30 ja 2015:68) katsonut, ettei laissa mainittuna uutena seikkana purkua haettaesa voida pitää yksinomaan uutta eli myöhemmin annettua toista tuomiota. On kuitenkin syytä huomata, että kummassakin näissä ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, että saman rikoksen toista osallista eli esimerkiksi avunantajaa tai rikoskumppania koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perusua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavalla ja hylännyt häntä koskevan syytteen.
24. Mainittu käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut. Kuten ratkaisun KKO 2015:68 perusteluissa (kohta14) todetaan, KKO on kahdessa julkaisemattomassa ratkaisussaan katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Ratkaisu KKO 2015:68 ei ole myöskään yksimielinen, sillä eri mieltä ollut jäsen (oikeusneuvos Rudanko) on hyväksynyt esittelijän mietinnön, jonka mukaan rikoksen päätekijän osalta annettu uusi vapauttava tuomio muodosti sellaisen uuden seikan, jonka perusteella ko. rikoksen kahden avunantajan osalta lainvoiman saanut tuomio voitiin purkaa.
25. KKO:n ilmaisu vakintuneesta oikeuskäytännöstä on siten epätarkka. Voidaan korkeintaan sanoa, että uusi tuomio ei yleensä tai pääsääntöisesti ole tai muodosta OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettua uutta seikkaa. Poikeuksia siis on olemassa ja kysymys on ratkaistava tapaus taaukselta. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on sangen erilainen kuin edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 1998:30 ja 2015:68 selostetuissa tapauksissa. Uudessa eli Vaasan hovoikeuden antamassa tuomiossa olevassa näytön arvioinnissa lasten kertomuksia ei ole pidetty uskottavina ja luotettavina, kun taas purun kohteena olevassa Turun hovioikeuden tuomiossa näiden kertomuksia on pidetty uskottavina, vaikka puolustuksen kuulemat asiantuntijat ovat olleet asiasta täysin toista mieltä. Lasten kertomusten uskottavuutta on siis arvioitu kahdessa ylioikeuden tuomiossa eri tavalla. Purkuhakemukseen llitettyjen uusien asiantuntijoiden lausunnot tukevat vahvasti kertomusten epäuskottavuutta koskevaa käsitystä.
2. Tiedote kuuluu näin:
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.
Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.
Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.
3. Korkein oikeus ei ole julkaissut päätöstään, mikä tarkoittaa sitä, ettei ratkaisua ole tarkoitettu ennakkopäätökseksi (prejudikaatiksi). Tähän ei olisi ollut aihetta, sillä päätös, jonka KKO:n kirjaamo on ystävällisesti minulle lähettänyt, on perusteltu aika niukasti ja yleisluontoisesti.
4. KKO käsitteli Auerin hakemuksen kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat rangijärjestyksessä lueteltuna oikeusneuvokset Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Asian esittelijänä toimi ma. oikeussihteeri Tiina-Liisa Autio. Kysymyksessä on eräänlainen "nuorisojaosto", sillä siihen on koottu kolme viimeksi KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Tatu Leppänen aloitti KKO:n jäsenenä vasta viime syyskuun alussa eli kaksi kuukautta sitten. Hänen työpöydälleen "lätkäistiin" siis heti hyvin merkittävän tapauksen asiakirjat. Päivi Hirvelä, joka on entinen EIT-tuomari, aloitti oikeusnevoksena kuluvan vuoden alussa. Kokoonpanon puheenjohtajana toiminut Tuomo Antila nimitettiin jäsenen virkaan 1.9.2015 lukien. Hirvelä ja Leppänen ovat oikeustieteen tohtoreita - molemmat ovat muuten väitelleet prosessioikeudesta (allekirjoittanut toimi 1998 Tattu Leppäsen väitöksen virallisena vastaväittäjänä) - ja Antila oikeustieteen lisensiaatti.
5. Miksi asia annettiin kolmen nuorimman jäsenen ratkaistavaksi? Ilmeisesti siksi, että lähes kaikki muut KKO:n jäsenet ovat ennättäneet jo puuhailla ainakin kolmessa muussa asiassa Anneli Auerin KKO:lle aiemmin tekemien valituslupahakemusten ja valitusten parissa. Mahdolliset esteellisyysväitteet on haluttu torjua jo ennakolta antamalla purkuhakemuksen käsittely sellaisten uusille jäsenille, jotka eivät ole aikaisemmin "sotkeutuneet" millään tavalla Auerin asioiden käsittelyyn.
7. KKO:n päätöksessä lausutaan seuraavaa:
Anneli Orvokki Auer on tuomittu Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamalla tuomiolla nro 1337 seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi, kun Korkein oikeus hylkäsi päätöksellään 11.6.2014 nro 1261 Auerin valituslupahakemuksen.
Auer on 26.5.2016 Korkeimpaan oikeuteen saapuneessa kirjelmässä vaatinut, että hovioikeuden tuomio puretaan. Auer on hakemuksessaan vedonnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaan.
Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Harkittavaksi voi nyt tulla Auerin hakemuksen perusteella pykälän 3 kohta.
Kyseisen lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.
Lainkohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen.
Auer on hakemuksessaan vedonnut muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden tuomioon 19.2.2015 nro 15/107766 niin sanotussa Ulvilan murhajutussa.
Purkuhakemuksessa tarkoitetussa asiassa keskeisin näyttö rikoksista ovat olleet somaattisten löydösten ohella asianomistajien videoidut kertomukset tapahtuneesta. Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on perustunut laajaan oikeudenkäyntiaineistoon ja ollut perusteellinen, ja annetuissa tuomioissa on otettu huolellisesti kantaa puolustuksen esittämään vastatodisteluun koskien asianomistajien kertomusten arviointia.
Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta oikeudenkäyntiaineistosta.
Mitä tulee purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamaan tuomioon, Korkein oikeus toteaa, että siinä on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi johtanut syytteiden hylkäämiseen. Auerin hakemuksessa ei ole vedottu myöskään sellaiseen uuteen selvitykseen, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut lievempien rangaistussäännösten soveltamiseen tai johon nähden olisi erittäin painavia syitä saattaa syyllisyyskysymys uudelleen harkittavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
8. Tää korutont´on kertomaa, tekisi mieli sanoa. Perustelut ovat todella yleisluontoisia ja samalla jotenkin Auerin hakemusta vähätteleviä, torjuvia ja jopa hieman ärtyisän tuntuisia. Syntyy vaikutelma, että ratkaisukokoonpano on halunnut päästä asiasta eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Hovioikeuden tuomion purkaminen olisi luultavasti ollut KKO:lle jonkinlainen kauhistus, siltä vaikuttaa. Jos hovioikeuden tuomio olisi purettu, olisi vaarana näet ollut, että hoivoikeuden uuden tuomion jälkeen tapaus olisi todennäköisesti tullut uuden valituslupahakemuksen ja valituksen muodossa jälleen KKO:een. Tähän nähden on sinänsä ymmärrettävää, että purkuinstanssi on halunnut "tappaa" eli hylätä Auerin hakemuksen mahdollisimman pian. Ei mikään ihme, että Anneli Auer sanoi ratkaisun kuultuaan olevansa hyvin pettynyt ja järkyttynyt. Hän sanoo joutuneensa oikeusmurhan uhriksi. Auer on yhdessä asianajaja Juha Mannerin kanssa julkaissut tänään oman lyhyen tiedotteen asiasta.
9. Ovatko "kolmen koplan" KKO:ssa muodostaneet oikeusneuvokset ehtineet todella näin lyhyessä ajassa - purkuhakemushan toimitettiin KKO:lle vasta toukokuun lopussa ja välissä ovat olleet myös kesälomat ja kokoonpanon nuorin jäsen aloitti KKO:ssa vasta syyskuun alusta - perehtyä riittävän huolellisesti asiaan, purkuhakemukseen ja sen yhteydessä KKO:lle toimitettuihin kahden ulkomaisen psykologi-professorin asiantuntijalausuntoihin, uuteen lääkärintodistukseen, hovoikeuden tuomioon jne. Jos ovat, niin kovin ovat tehokkaita! Jos he tulevat paneutumaan samanlaisella intensiivisyydellä muihinkin KKO:ssa esille tuleviin asioihin, niin valittelut KKO:ta (muka) rasittavista jutturuuhkista ja vaikeista asioista ovat pian turhaa puhetta!
10. KKO:n "tyrmäysisku" Auerin hakemukselle lävähtää pöytään heti päätöksen alussa, tavallaan siis "kättelyssä". Oikeusneuvokset näet julistavat hieman mahtipontiseen sävyyn, että "lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi" ja että "niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein". Näin toki on, mutta samaan hengenvetoon olisi ollut tasapuolisuuden vuoksi syytä todeta, että lainvoiman saanut tuomio voidaan lain mukaan purkaa paljon helpommin syytetyn tai tuomitun eduksi kuin hänen vahingokseen. Nyt päätöksestä saattaa jäädä helposti sellainen vaikutelma, ettei KKO ole halunnut tehdä eroa näiden kahden sangen erilaisen tilanteen välille.
11. Parin kolmen kappaleen verran oikeusneuvokset selostavat asianmukaisesti tuomionpurun edellyksiä. Tässä tapauksessa kysymykseen tuli OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainittu tilanne, sillä purkuhakemuksen tueksi vedottiin sellaiseen uuteen seikkaan tai todisteeseen, jonka esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi voinut johtaa syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi tullut soveltaa lievempiä rangaistussäännöksiä.
12. Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.
13. Auerin tiedotteessa ihmetellään erityisesti sitä, ettei tuomiota ole purettu edes Auerin nyt jo täysi-ikäiseksi tulleen vanhimman tyttären Amanda Lahden osalta, vaikka tämä on alusta lähtien kertonut, ettei hänen ole kohdistettu seksuaalista tai muutakaan väkivaltaa. Tiedotteen mukaan Amanda oli toimittanut purkuhakemuksen yhteydessä asiaa koskevan oman pyyntönsä. Tältä osin KKO:lle toimitettiin myös uuttaa lääketieteellistä näyttöä.
14. Auer kertoo tiedotteessaan olevansa hämmästynyt myös KKO:n tulkinnasta, jonka mukaan purkuhakemukseen ei olisi sisältynyt merkittävää uutta näyttöä, jota ei olisi käsitelty aikaisemmin oikeudenkäynnissä. Auer sanoo, ettei Turun hovioikeus ollut huomioinut puolustuksen sille toimittamaa lasten kertomusten luotettavuuteen liittyvää asiantuntijatodistelua käytännöllisesti katsoen lainkaan eikä tuomio tämän vuoksi perustunut tieteenalan yleisesti hyväksytyille perusperiaatteille, vaan oli monessa kohdassa niiden vastaista. Tiedotteessa todetaan, että niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin asiantuntijoiden mukaan murha- ja tämä ns. serijuttu olisi nimenomaan tullut arvioida yhtenä kokonaisuutena, mutta sitä ei päästä tekemään korkeimman oikeuden hylättyä purkuhakemuksen. Auer sanoo uskovansa, että tuomio tullaan purkamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja irtaantuneet nykyisestä kasvuympäristöstään.
15. KKO:n päätöksessä sanotaan, etteivät Auerin hakemuksensa tueksi esittämät asiantuntijalausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Samanlaista kritiikkiä päätöksessä esitetään myös uuden lääkärinlausunnon johdosta.
16. Purkuedellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitaan uuden seikan lisäksi myös uusi todiste, jota ei ole aikaisemmin esitetty. Minusta on yllättävää, että KKO on pitänyt Auerin esiintuomia uusia lausuntoja yksinomaan uusina seikkoina, muttei lausu mitään näiden lausuntojen merkityksestä uusina todisteina. Käsitykseni mukaan purkuhakemuksessa ei ole edes vedottu ko. lausuntoihin uusina seikkoina eli em. lainkohdassa tarkoitettuina oikeustosiseikkoina, vaan nimenomaisesti uusina todisteina. Lausunnoilla on pyritty horjuttumaan keskeisten todisteiden eli asianomistajina olleiden kolmen lapsen kertomusten todistusarvoa ja uskottavuutta ja luotettavuutta. Outoa, että päätöksessä on tämä asia sivuutettu tyystin.
17. KKO:n päätöksessä vähätellään asiantuntijalausuntojen merkitystä asiassa, sillä sen mukaan lausunnot ovat vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Mutta samanlaisia "apukeinoja" ovat olleet myös oikeudenkäynnissä esitetyt asiantuntijalausunnot. Jostakin syystä, jota hovioikeuden tuomiossa ei ilmeisesti ole kerrottu, hovioikeus on uskonut yksinomaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevien asiantuntijoiden lausuntoja, mutta jättänyt sen sijaan huomioon ottamatta niiden pätevien asiantuntijoiden lausunnot, joissa lasten kertomuksia on pidetty epäuskottavina valemuistoina.
18. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että OK 31 luvun 8 §: 1 momentin 3 kohdassa mainittu todiste voi tarkoittaa myös uutta todistustosiseikkaa. Myös ns. apufaktat, joiksi KKO on kahden ulkomaisen asiantuntijan lausunnot ilmeisesti luokitellut, voivat olla purkuperusteena. Mikään ei estäne asianosaista tarjoamasta purkumenettelyssä uudeksi todisteeksi uutta asiantuntijan lausuntoa. Asiantuntijoiden lausunnoilla on ollut tässä ns. serijutussa ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos osapuolten hankkimat lausunnot ovat, kuten nyt on tapahtunut, täysin ristiriidassa keskenään, on rangaistukseen tuomitun syytetyn saatava vedota purkuperusteena uusien asiantuntijoiden antamiin lausuntoihin. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että tuomioistuin, kuten tässä tapauksessa hovioikeus, ei ole perusteluissaan ilmoittanut, miksi se on ottanut ratkaisussaan huomioon ainoastaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevat lausunnot, mutta sivuuttanut eri suuntaan puhuvat puolustuksen kuulemien asiantuntijoiden lausunnot.
19. Mitä tuli purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden Ulvilan murhajutussa 19.2.2015 antamaan vapauttavaan tuomioon, KKO katsoi, että tuossa tuomiossa on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on KKO:n mukaan lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
20. Ensinnäkin on syytä todeta, että purkuhakemuksessa tuskin on vedottu Vaasan hovioikeuden sanottuun tuomioon, joka perustelut käsittvät monta kymmentä sivua, kokonaisuudessaan, vaan siihen on vedottu siltä osin, kuin hovioikeus on perusteluissaan arvioinut Anneli Auerin ja Jukka Lahden lasten todistelutarkoituksessa antamia kertomuksia surma-ajankohdan tapahtuista rikospaikalla. Mainittuja lapsia on kuultu todistelutarkoituksessa myös seri-jutussa, jossa annetut käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettavat kertomukset perustuvat pääosin mainittujen lesten kertomuksiin. Vaikka näissä kahdesa tapauksessa onkin kyse eri teoista ja tapahtuma-ajoista, niillä on ollut selkeä ja vieläpä tärkeä liityntä keskenään sikäli, että molemmissa tapauksissa tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan avaintodisteina kantaa samojen lasten kertomuksiin.
21. Tämän tärkeän liittymäkohdan KKO on päätöksessään valitettavasti sivuuttanut. Se, ettei Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksia voitu Ulvilan tapauksen osalta pitää uskottavina ja luotettavina, käy lopullisesti ilmi Vaasan hovioikeuden murhajutun ns. toisella kierroksella 19.2.2015 antaman tuomion perusteluista. Tämä näytön arviointi on sellainen uusi seikka, jota tuomionpurun edellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Siitä, että mainittujen lasten kertomukset ovat myös seri-jutussa käsiteltyjen tapausten osalta perustuneet samanlaisiin valemuistoihin ja kuvitelmiin, on purkuhakemuksessa tuotu uusina todisteina esiin kahden kansainvälisesti tunnetun asiantuntijan yhtäpitävät lausunnot. Nämä kohdat eli Vaasan hovioikeuden asianmukainen näytön arviointi ja uudet asiantuntijalausunnot, ovat minusta sellaisia uusia seikkoja ja todisteita, joiden johdosta olisi ollut selvästi olemassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdan ns. lisäsäännöksessä tarkoitettuja erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt niihin rikollisiin tekoihin, jotka Turun hovioikeus on hänen syykseen lukenut.
22. KKO on vedonnut perusteluissaan siihen, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tältä osin olisin kyllä odottanut tarkempia perusteltuja. Mainittu lause on ylimalkainen ja jopa hieman ylimielisen tuntuinen. Jos kyse on todella täysin vakiintuneesta käytännöstä, niin KKO:lta olisi tuskin mennyt minuuttia tai paria kauemmin kaivaa esiin nuo ratkaisut, joista sanottu käytäntö ilmenisi, ja merkitä ratkaisujen numerot vaikka sulkumerkeill varustettuna päätöksen perusteluihin.
23. KKO on kahdessa julkaistussa ratkaisussaan (KKO 1998:30 ja 2015:68) katsonut, ettei laissa mainittuna uutena seikkana purkua haettaesa voida pitää yksinomaan uutta eli myöhemmin annettua toista tuomiota. On kuitenkin syytä huomata, että kummassakin näissä ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, että saman rikoksen toista osallista eli esimerkiksi avunantajaa tai rikoskumppania koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perusua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavalla ja hylännyt häntä koskevan syytteen.
24. Mainittu käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut. Kuten ratkaisun KKO 2015:68 perusteluissa (kohta14) todetaan, KKO on kahdessa julkaisemattomassa ratkaisussaan katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Ratkaisu KKO 2015:68 ei ole myöskään yksimielinen, sillä eri mieltä ollut jäsen (oikeusneuvos Rudanko) on hyväksynyt esittelijän mietinnön, jonka mukaan rikoksen päätekijän osalta annettu uusi vapauttava tuomio muodosti sellaisen uuden seikan, jonka perusteella ko. rikoksen kahden avunantajan osalta lainvoiman saanut tuomio voitiin purkaa.
25. KKO:n ilmaisu vakintuneesta oikeuskäytännöstä on siten epätarkka. Voidaan korkeintaan sanoa, että uusi tuomio ei yleensä tai pääsääntöisesti ole tai muodosta OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettua uutta seikkaa. Poikeuksia siis on olemassa ja kysymys on ratkaistava tapaus taaukselta. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on sangen erilainen kuin edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 1998:30 ja 2015:68 selostetuissa tapauksissa. Uudessa eli Vaasan hovoikeuden antamassa tuomiossa olevassa näytön arvioinnissa lasten kertomuksia ei ole pidetty uskottavina ja luotettavina, kun taas purun kohteena olevassa Turun hovioikeuden tuomiossa näiden kertomuksia on pidetty uskottavina, vaikka puolustuksen kuulemat asiantuntijat ovat olleet asiasta täysin toista mieltä. Lasten kertomusten uskottavuutta on siis arvioitu kahdessa ylioikeuden tuomiossa eri tavalla. Purkuhakemukseen llitettyjen uusien asiantuntijoiden lausunnot tukevat vahvasti kertomusten epäuskottavuutta koskevaa käsitystä.
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.
Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.
Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.
8. Ruotsin HD:n ratkaisu tuomionpurun edellytyksistä
1. Lainvoiman saanut rikostuomio voidaan purkaa laissa säädetyillä erittäin tärkeiden syiden perusteella.Tuomionpurku syytetyn (tuomitun) eduksi sallitaan laissa (OK 31:8) helpommin edellytyksin kuin purku hänen vahingokseen (Ok 31:9). Tuomionpurku on ylimääräinen muutoksenhakukeino.
2. Suomen oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun tuomionpurkua koskevat säännökset ovat asiallisesti samansisältöiset kuin Ruotsin rättgångsbalkenin (RB) 58 luvun vastaavat säännökset. Tämän vuoksi Suomessa voidaan tarkastella, miten Ruotsin högsta domstolen (HD) on tulkinnut tuomionpurkua koskevia säännöksiä. Seuraavassa selostan HD:n tuoretta tapausta, joka koski purun edellytyksiä syytetyn vahingoksi.
3. Kyseinen purkuasia koski paperitonta henkilöä, joka esiintyi Ruotsissa nimellä YH ja kertoi syntyneensä vuonna 1999. Hänet tuomittiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa syyskuussa 2015 tehdystä törkeästä raiskauksesta (grov våldtäkt). Seuraamusta määrätessään tuomioistuimet lähtivät siitä, että syytetty oli ollut rikoksen tekoaikana 16-vuotias, joten häneen sovellettiin nuorta rikoksentekijää koskevia rangaistussäännöksiä, jotka koskevat alle 18-vuotiasta tekijää. Tällainen henkilö saadaan Ruotsissa tuomita vankeusrangaistukseen vain erityisistä syistä. (Suomessa alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdotonta vankeusrangaistusta, elleivät "painavat syyt sitä vaadi"). Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat YH:n törkeästä raiskauksesta sluten ungdomsvård -nimiseen nuorisorangaistukseen, jonka kestoksi määrättiin yhdeksän kuukautta. Hovioikeuden tuomio sai lainvoiman 20.1.2016.
4. Poliisi sai toukokuussa 2016 Interpolilta tiedon, jonka mukaan YH:lta otettu sormenjälki vastaa Marokon kansalaisen YEK:n sormenjälkeä. YEK on syntynyt vuonna 1995, joten hän oli ollut yllä mainittua rikosta tehdessään jo 20-vuotias. Elokuussa 2016 Ruotsin poliisi sai Interpolilta YEK:n valokuvan.
5. Näiden uusien tietojen perusteella valtakunnansyyttäjä haki HD:ltä rikosseuraamuksen osalta RB 58 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla tuomionpurkua ja vetosi uutena seikkana tuomitun todelliseen ikään. Suomessa mainittua RB:n säännöstä vastaa OK 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohta. Sen mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos kysymys on rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta (Ruotsin laissa ko. minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta), ja purkuhakemuksessa vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä.
6. HD hylkäsi 28.10. antamallaan päätöksellä syyttäjän purkuhakemuksen. Oikeus lausuu perusteluissaan, että tuomionpurku rikoksesta tuomitun henkilön vahingoksi edellyttää, että purkuhakemuksessa esitetyt uudet seikat olisivat johtaneet, jos ne olisivat olleet alempien tuomioistuinten tiedossa, siihen, että syytetty olisi todennäköisesti tuomittu vakavammasta rikoksesta (brottsrubricering). HD katsoi, ettei edellä mainitun RB 58 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaan suppeasti eikä laajentavasti niin, että se koskisi myös tilannetta, jossa henkilön syyksi luettaisiin edelleen sama rikos, mutta josta hänet mahdollisesti tuomittaisiin uusien seikkojen perusteella toisen seuraamussäännöksen nojalla ankarampaan rangaistukseen.
HD:n päätös 28.10.2016 (Ö 3278-16)
Päätöksestä julkaistu tiedote
7. HD:n ratkaisu on sangen ymmärrettävä. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, joten niihin saadaan puuttua purkuteitse vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin perustein. Erityistä pidättyväisyyttä on syytä noudattaa silloin, kun purkua haetaan syytetyn vahingoksi. Syytetyn vahingoksi säädettyjä tuomionpurun edellytyksiä on oikein ja kohtuullista tulkita tiukasti (suppeasti), ei laajentavasti. Tätä edellyttää tuomioiden pysyvyys- ja koskemattomuusintressi (orubblighetsprincipen). Lainvoiman saaneen rikostuomion purkaminen syytetyn vahingoksi voi tulla kysymykseen ainoastaan laissa säädetyin edellytyksin ja vain silloin, kun oikeudenkäytössä on ilmennyt uusien seikkojen ja todisteiden valossa niin vakavia puutteita tai virheitä, että ne tuntuvat yleisen oikeustajunnan kannalta häiritseviltä tai voivat horjuttaa luottamusta tuomioistuinlaitoksen edellytyksiin ratkaista asioita materiaalisesti oikealla tavalla.
8. Ruotsin HD:n ratkaisujen perustelutyyli, josta kyseinen ratkaisu on hyvä esimerkki, on jämptiä ja asianmukaista tekstiä. Perusteluissa ei sanota liian vähän, mutta ei myöskään mitään liikaa ja sellaista, joka ei itse asiassa kuulu asiaan. Meillä Suomessa KKO ja KHO ovat viime vuosina "sortuneet" liian laajaan ja seikkaperäiseen perustelutapaan, jolla saattaa olla lukijoiden kannalta uuvuttava vaikutus; ylipitkien ja hieman turhilta tuntuvien perustelujen lukeminen on vaivalloista ja toisinaan jopa vastenmielistä. Ylimmät oikeusasteemme saisivat ottaa oppia naapurimaan ylimmän tuomioistuimen perustelutavasta.
9. Kuten HD:n ratkaisusta ilmenee, perusteluissa ei ole nojauduttu ainoastaan ylimmän oikeuden aikaisempiin ennakkopäätöksiin ja lainvalmistelutöihin, vaan niissä viitataan - toisin kuin Suomen KKO:ssa ja KHO:ssa - myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tämä on aika tavallista HD:n ratkaisujen perusteluissa. Oikeuskirjallisuuteen viittaaminen elävöittää perusteluja, helpottaa ratkaisuun perehtymistä ja kertoo ratkaisutoiminnan avoimuudesta ja tutkijoiden ja tuomareiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen on varsin poikkeuksellista, ja KHO:n ratkaisuissa sitä ei harrasteta lainkaan. Selitykseksi tähän kansainvälisessä vertailussa sangen poikkeukselliseen käytäntöön ei riitä maininta, että oikeuskirjallisuuteen kuitenkin aina perehdytään.
10. HD:n ko. ratkaisussa oikeuskirjallisuuteen on viitattu kolmessa kohdassa, nimittäin kappaleissa 2, 7 ja 8. Viitatuista kirjoittajista Lars Welamson (1921-2006) ja Johan Munck (synt. 1943) ovat HD:n entisiä jäseniä, Munck toimi myös oikeuden puheenjohtajana. Lars Welamson työskenteli aiemmin prosessioikeuden professorina ja kirjoitti klassisen prosessioikeuden (mm. oikeusvoiman) ohella myös konkurssioikeudesta. P.O. Ekelöf (1906 -1990) taas on1900 -luvun jälkipuoliskon pohjoismaiden kenties arvostetuin prosessualisti. Hänen kirjasarjansa Rättegång I-V osat ovat kuluneet myös suomalaisten prosessioikeuden harrastajien käsissä. Ekelöf uskoi muutoksenhakua käsittelevän Rättegång VI:n kirjoittamisen Lars Welamsonin tehtäväksi. Hän kirjoitti itse hieman helppotajuisemman Rättsmedlen -kirjan, jonka päivittämistä on Ekelöfin kuoltua jatkanut professori Henrik Edelstam.
11. Lopuksi on syytä mainita tapa, jolla Ruotsin HD ilmoittaa ratkaisuissaan, kuka kokoonpanossa olleista jäsenistä on toiminut asiassa ns. referenttinä. Tämä vastaa yhdessä esittelijän kanssa asian valmistelusta ja lausuu ratkaisua tehtäessä ensimmäisenä mielipiteensä. Suomen ylimmät tuomioistuimet eivät ole myöskään tässä suhteessa välittäneet informoida lukijoita. Tämä on puute, joka kertoo tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ja siitä, että ylioikeuksien käsittely on meillä käytännssä yhä edelleen pitkälti esittelijävetoista.
2. Suomen oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun tuomionpurkua koskevat säännökset ovat asiallisesti samansisältöiset kuin Ruotsin rättgångsbalkenin (RB) 58 luvun vastaavat säännökset. Tämän vuoksi Suomessa voidaan tarkastella, miten Ruotsin högsta domstolen (HD) on tulkinnut tuomionpurkua koskevia säännöksiä. Seuraavassa selostan HD:n tuoretta tapausta, joka koski purun edellytyksiä syytetyn vahingoksi.
3. Kyseinen purkuasia koski paperitonta henkilöä, joka esiintyi Ruotsissa nimellä YH ja kertoi syntyneensä vuonna 1999. Hänet tuomittiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa syyskuussa 2015 tehdystä törkeästä raiskauksesta (grov våldtäkt). Seuraamusta määrätessään tuomioistuimet lähtivät siitä, että syytetty oli ollut rikoksen tekoaikana 16-vuotias, joten häneen sovellettiin nuorta rikoksentekijää koskevia rangaistussäännöksiä, jotka koskevat alle 18-vuotiasta tekijää. Tällainen henkilö saadaan Ruotsissa tuomita vankeusrangaistukseen vain erityisistä syistä. (Suomessa alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdotonta vankeusrangaistusta, elleivät "painavat syyt sitä vaadi"). Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat YH:n törkeästä raiskauksesta sluten ungdomsvård -nimiseen nuorisorangaistukseen, jonka kestoksi määrättiin yhdeksän kuukautta. Hovioikeuden tuomio sai lainvoiman 20.1.2016.
4. Poliisi sai toukokuussa 2016 Interpolilta tiedon, jonka mukaan YH:lta otettu sormenjälki vastaa Marokon kansalaisen YEK:n sormenjälkeä. YEK on syntynyt vuonna 1995, joten hän oli ollut yllä mainittua rikosta tehdessään jo 20-vuotias. Elokuussa 2016 Ruotsin poliisi sai Interpolilta YEK:n valokuvan.
5. Näiden uusien tietojen perusteella valtakunnansyyttäjä haki HD:ltä rikosseuraamuksen osalta RB 58 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla tuomionpurkua ja vetosi uutena seikkana tuomitun todelliseen ikään. Suomessa mainittua RB:n säännöstä vastaa OK 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohta. Sen mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos kysymys on rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta (Ruotsin laissa ko. minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta), ja purkuhakemuksessa vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä.
6. HD hylkäsi 28.10. antamallaan päätöksellä syyttäjän purkuhakemuksen. Oikeus lausuu perusteluissaan, että tuomionpurku rikoksesta tuomitun henkilön vahingoksi edellyttää, että purkuhakemuksessa esitetyt uudet seikat olisivat johtaneet, jos ne olisivat olleet alempien tuomioistuinten tiedossa, siihen, että syytetty olisi todennäköisesti tuomittu vakavammasta rikoksesta (brottsrubricering). HD katsoi, ettei edellä mainitun RB 58 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaan suppeasti eikä laajentavasti niin, että se koskisi myös tilannetta, jossa henkilön syyksi luettaisiin edelleen sama rikos, mutta josta hänet mahdollisesti tuomittaisiin uusien seikkojen perusteella toisen seuraamussäännöksen nojalla ankarampaan rangaistukseen.
HD:n päätös 28.10.2016 (Ö 3278-16)
Päätöksestä julkaistu tiedote
7. HD:n ratkaisu on sangen ymmärrettävä. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, joten niihin saadaan puuttua purkuteitse vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin perustein. Erityistä pidättyväisyyttä on syytä noudattaa silloin, kun purkua haetaan syytetyn vahingoksi. Syytetyn vahingoksi säädettyjä tuomionpurun edellytyksiä on oikein ja kohtuullista tulkita tiukasti (suppeasti), ei laajentavasti. Tätä edellyttää tuomioiden pysyvyys- ja koskemattomuusintressi (orubblighetsprincipen). Lainvoiman saaneen rikostuomion purkaminen syytetyn vahingoksi voi tulla kysymykseen ainoastaan laissa säädetyin edellytyksin ja vain silloin, kun oikeudenkäytössä on ilmennyt uusien seikkojen ja todisteiden valossa niin vakavia puutteita tai virheitä, että ne tuntuvat yleisen oikeustajunnan kannalta häiritseviltä tai voivat horjuttaa luottamusta tuomioistuinlaitoksen edellytyksiin ratkaista asioita materiaalisesti oikealla tavalla.
8. Ruotsin HD:n ratkaisujen perustelutyyli, josta kyseinen ratkaisu on hyvä esimerkki, on jämptiä ja asianmukaista tekstiä. Perusteluissa ei sanota liian vähän, mutta ei myöskään mitään liikaa ja sellaista, joka ei itse asiassa kuulu asiaan. Meillä Suomessa KKO ja KHO ovat viime vuosina "sortuneet" liian laajaan ja seikkaperäiseen perustelutapaan, jolla saattaa olla lukijoiden kannalta uuvuttava vaikutus; ylipitkien ja hieman turhilta tuntuvien perustelujen lukeminen on vaivalloista ja toisinaan jopa vastenmielistä. Ylimmät oikeusasteemme saisivat ottaa oppia naapurimaan ylimmän tuomioistuimen perustelutavasta.
9. Kuten HD:n ratkaisusta ilmenee, perusteluissa ei ole nojauduttu ainoastaan ylimmän oikeuden aikaisempiin ennakkopäätöksiin ja lainvalmistelutöihin, vaan niissä viitataan - toisin kuin Suomen KKO:ssa ja KHO:ssa - myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tämä on aika tavallista HD:n ratkaisujen perusteluissa. Oikeuskirjallisuuteen viittaaminen elävöittää perusteluja, helpottaa ratkaisuun perehtymistä ja kertoo ratkaisutoiminnan avoimuudesta ja tutkijoiden ja tuomareiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen on varsin poikkeuksellista, ja KHO:n ratkaisuissa sitä ei harrasteta lainkaan. Selitykseksi tähän kansainvälisessä vertailussa sangen poikkeukselliseen käytäntöön ei riitä maininta, että oikeuskirjallisuuteen kuitenkin aina perehdytään.
10. HD:n ko. ratkaisussa oikeuskirjallisuuteen on viitattu kolmessa kohdassa, nimittäin kappaleissa 2, 7 ja 8. Viitatuista kirjoittajista Lars Welamson (1921-2006) ja Johan Munck (synt. 1943) ovat HD:n entisiä jäseniä, Munck toimi myös oikeuden puheenjohtajana. Lars Welamson työskenteli aiemmin prosessioikeuden professorina ja kirjoitti klassisen prosessioikeuden (mm. oikeusvoiman) ohella myös konkurssioikeudesta. P.O. Ekelöf (1906 -1990) taas on1900 -luvun jälkipuoliskon pohjoismaiden kenties arvostetuin prosessualisti. Hänen kirjasarjansa Rättegång I-V osat ovat kuluneet myös suomalaisten prosessioikeuden harrastajien käsissä. Ekelöf uskoi muutoksenhakua käsittelevän Rättegång VI:n kirjoittamisen Lars Welamsonin tehtäväksi. Hän kirjoitti itse hieman helppotajuisemman Rättsmedlen -kirjan, jonka päivittämistä on Ekelöfin kuoltua jatkanut professori Henrik Edelstam.
11. Lopuksi on syytä mainita tapa, jolla Ruotsin HD ilmoittaa ratkaisuissaan, kuka kokoonpanossa olleista jäsenistä on toiminut asiassa ns. referenttinä. Tämä vastaa yhdessä esittelijän kanssa asian valmistelusta ja lausuu ratkaisua tehtäessä ensimmäisenä mielipiteensä. Suomen ylimmät tuomioistuimet eivät ole myöskään tässä suhteessa välittäneet informoida lukijoita. Tämä on puute, joka kertoo tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ja siitä, että ylioikeuksien käsittely on meillä käytännssä yhä edelleen pitkälti esittelijävetoista.
tiistai 1. marraskuuta 2016
7. KKO:n uudet jäsenet
1. Korkein oikeus (KKO) esitti 28.10., että ensi vuoden alusta täytettäviin jäsenen virkoihin nimitettäisiin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjätuomari Lena Engstrand, tässä järjestyksessä.
2. KKO:n julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että Kirsti Uusitalo on syntynyt 1963 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hovioikeudenneuvoksena Uusitalo on toiminut marraskuusta 2010, josta osason johtajana noin kahden vuoden ajan. Sitä ennen hän on toiminut esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa sekä pitkään myös pankkilakimiehenä.
3. Lena Engstrandin osalta tiedotteessa mainitaan, että hän on syntynyt 1967 ja on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Käräjätuomarin virkaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa Engstrand on tiedotteen mukaan hoitanut kesäkuusta 2011 alkaen, viimeisimmät kaksi vuotta osaston johtajana hänkin. Aiempaa tuomioistuinkokemusta hän on tiedotteen mukaan hankkinut pitkän tuomioistuinuransa aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
4. Virkaesitys on osoitettu tasavallan presidentille. Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. Tiedotteen lopussa mainitaan, että täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksislta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
2. KKO:n julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että Kirsti Uusitalo on syntynyt 1963 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hovioikeudenneuvoksena Uusitalo on toiminut marraskuusta 2010, josta osason johtajana noin kahden vuoden ajan. Sitä ennen hän on toiminut esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa sekä pitkään myös pankkilakimiehenä.
3. Lena Engstrandin osalta tiedotteessa mainitaan, että hän on syntynyt 1967 ja on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Käräjätuomarin virkaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa Engstrand on tiedotteen mukaan hoitanut kesäkuusta 2011 alkaen, viimeisimmät kaksi vuotta osaston johtajana hänkin. Aiempaa tuomioistuinkokemusta hän on tiedotteen mukaan hankkinut pitkän tuomioistuinuransa aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
4. Virkaesitys on osoitettu tasavallan presidentille. Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. Tiedotteen lopussa mainitaan, että täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksislta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
Täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksilta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)