Tämän blogikirjoituksen on laatinut asianajaja Markku Fredman.
1. Helsingin hallinto-oikeus on 17.12.2020 antamallaan päätöksellä H1491/2020 ratkaissut oikeustoimittajien ja poliisin välisen kiistan siitä edellyttääkö julkisuuslaki, että poliisi salaa esitutkintapöytäkirjasta mm. epäiltyjen jengijäsenyyteen liittyvät ja muut kuin arkaluonteiset tiedot.
2. Poliisin julkisuuskäsikirjassa on Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuun perustuen esitetty näkemys, että henkilön harrastustoimintaan ja mm. yhdistysjäsenyyksiä koskevat tiedot ovat JulkL 24,1 §:n 32-kohdan nojalla salassapidettäviä. Kyseisen kohdan mukaan salassapidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista.
3. Ongelmalliseksi asian tekee se, että vastaavat tiedot ovat syyteasian oikeudenkäynnissä salassapidettäviä vain, jos ne ovat arkaluonteisia. Vastaavasti JulkL 24,1 §:n 26-kohdassa, joka on rikosasioita koskeva erityissäännös, säädetään, että salassapidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyvistä seikoista vain, jos ne ovat arkaluonteisia.
4. Eduskunnan oikeusasiamies oli arvostellut em. ratkaisussa KRP:n menettelyä sen annettua tietoa kaupungin virkamiehille kaupungin vuokralaiseksi pyrkineen yhtiön hallituksen jäsenten jengitaustasta. EOA katsoi henkilöiden liittymät Bandidos MC -järjestöön salassapidettäviksi. Hän totesi, että salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa vain laissa säädetyin edellytyksin. Tämä kannanotto johti siis siihen, että poliisia ohjeistettiin pitämään mm. jengijäsenyyttä koskevat tiedot salassa esitutkinnassa, vaikka siis oikeusasiamiehen kannanotto ei koskenut JulkL:n 24,1 §:n 26-kohdassa tarkoitetulla tavalla ”rikosasiaa”.
5. Olen Helsingin Sanomien 6.6.2020 julkaisemassa yleisönosastokirjoituksessa katsonut, että vain arkaluonteiset tiedot voidaan salata. Kirjoitin, että esitutkintapöytäkirjoista on kuitenkin peitetty jengiläisten nimiä ja esimerkiksi varastetuksi ilmoitettu kitara on salainen tieto, koska kitaran omistaminen paljastaisi henkilön harrastavan kitaran soittoa.
”On haluttu suojata asianosaisten yksityisyyttä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tällainen tulkinta ei ole perusteltua. Nimittäin julkisuuslaissa suojataan yksityisyyttä kahdessa kohdassa. Soveltamisalaltaan yleinen kohta 32 suojaa yksityisyyttä laajasti ja sen tulkintaa koskee poliisin vetoama eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu vuodelta 2018. Laissa on kuitenkin myös erityisesti rikosasioita koskeva kohta 26, jolla suojataan rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyviä tietoja, mutta vain siltä osin kuin ne ovat arkaluonteisia. Myös rikosoikeudenkäynnissä sovellettavan tuomioistuinten julkisuuslain mukaan vain arkaluonteiset tiedot voidaan salata.
Kun lakiin on otettu erityissäännös rikosasioita varten, on perusteltua lähteä siitä, että tällöin ei sovelleta rinnalla yleistä säännöstä, jonka mukaan myös muut kuin arkaluonteiset tiedot ovat salassa pidettäviä. Siis vain arkaluonteiset yksityiselämää koskevat tiedot ovat rikosasioissa salassa pidettäviä.”
6. Helsingin hallinto-oikeus on nyt asettunut kutakuinkin samalle kannalle tapauksessa, jossa Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth valitti KRP:n päätöksestä, jossa oli katsottu, ettei toimittajalla ole oikeutta saada tietoa keiden nimet pöytäkirjasta oli peitetty. Hallinto-oikeus kirjoittaa perusteluissaan seuraavasti:
Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa on 1.6.2020 alkanut oikeudenkäynti muun muassa törkeitä huumausainerikoksia koskevassa asiassa, joka liittyy rikollis- järjestöksi luokiteltuun United Brotherhoodiin. Oikeudenkäynnin alkaessa on lähtökohtaisesti tullut julkiseksi myös asian esitutkinta-aineisto julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta saadun tiedon mukaan käräjäoikeus ei ole oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla antanut salassapito- määräystä nimitietojen osalta. Keskusrikospoliisi ei ole kuitenkaan 15.6.2020 tekemällään valituksenalaisella päätöksellä luovuttanut valittajalle nimi- tietoja niistä henkilöistä, joiden poliisi on epäillyt kuuluvan United Brotherhoodiin.
Valituksenalaisessa päätöksessä on viitattu eduskunnan oikeusasiamiehen 23.11.2018 antamaan ratkaisuun EOAK/4963/2017, jonka mukaan jäsenyys rikollisryhmässä kuuluu julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan sana- muodon mukaisen tulkinnan piiriin tietona henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista tai niihin verrattavasta tiedosta. Ratkaisun mukaan yhdistyksen tai vapaa-ajan harrastuksen luonne ei vaikuta kyseisen lainkohdan tulkintaan. Valituksenalaisen päätöksen mukaan salaamalla nimitiedot esitutkintapöytäkirjoista on salattu tieto henkilöiden kuulumisesta rikollisryhmään, jolloin epäiltyjen rikosten teonkuvaukset on ollut mahdollista jättää salassapidon ulkopuolelle. Keskusrikospoliisin mukaan tietojen saamista on rajoitettu julkisuusperiaate ja viranomaistoiminnan avoimuus huomioiden ainoastaan siinä määrin kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista.
Valittajan näkemyksen mukaan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohtaa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi esitutkinta-aineistoon, koska sen salassapitoa on arvioitava ainoastaan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 26 kohdan perusteella, mikä kohta koskee rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyviä arkaluonteisia seikkoja.
Hallinto-oikeus toteaa, että eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa EOAK/4963/2017 keskusrikospoliisi oli luovuttanut toiselle viranomaiselle tiedon henkilön kuulumisesta rikollisjärjestöön ilman lakiin perustuvaa syytä. Nyt ratkaistavana oleva asia eroaa siitä keskeisesti siten, että nyt kyse on oikeudenkäyntiasiakirjoina julkisiksi tulleiden esitutkintapöytäkirjojen julkisuudesta keskusrikospoliisin luovuttamina.
Hallinto-oikeus toteaa, että tieto rikollisjärjestön jäsenyydestä liittyy kiinteästi tutkitun rikoksen teonkuvaukseen eikä mainittu tieto jäsenyydestä rikosasiassa ole myöskään yksityiselämään liittyvä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 26 kohdassa tarkoitettu arkaluontoinen tieto. Teonkuvauksen ohella kyse on myös siitä, että rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa on rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen rangaistuksen koventamisperuste, minkä lisäksi rikoslain 17 luvun 1 §:n mukaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen itsessään on rangaistavaa.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia (KKO 2005:136 kohta 10 ja KKO 2018:51 kohta 22). Euroopan ihmis- oikeussopimuksen 8 artiklaa koskevassa soveltamiskäytännössä on katsottu, ettei sellaisen maineen menetyksen, joka on ennakoitava seuraus rikoksen tekemisestä, ole tarkoitettu nauttivan yksityiselämän suojaa (Sidabras ja Dziautas v. Liettua, kohta 49).
Julkisuusperiaatteen toteutumiseen, viranomaistoiminnan valvontaan ja kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun liittyvien näkökohtien vuoksi olisi ongelmallista, mikäli julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan soveltaminen julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella julkisiksi tulleiden esitutkintapöytäkirjojen sisältämiin nimitietoihin johtaisi tosi- asiallisesti siihen lopputulokseen, että järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluvien henkilöiden nimitiedot eivät muista kansalaisista poiketen tulisi esitutkintamateriaalin kautta julkisiksi, ja ne saisivat siten muiden kansalaisten nimitietoihin nähden parempaa suojaa silloin kun rikokset on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa tai muutoin rikollisjärjestön lukuun. Tämä johtaisi perustuslaissa turvatun yhdenvertaisen kohtelun vastaiseen seuraamukseen.
Hallinto-oikeus toteaa, että edellä sanotun perusteella ja ottaen huomioon oikeudenkäynnin korostettu julkisuus rikosasioissa ja esitutkinta-aineistoon sovellettava erityissäännös eli julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 26 kohta lainsäätäjän tarkoituksena ei voida katsoa olleen, että sellaiset yksityiselämän piiriin kuuluvat rikosasiassa ei-arkaluonteisena pidettävät tiedot, joita on mainittu myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa, olisivat esitutkinta-asiakirjoihin liittyvinä salassa pidettäviä silloin, kun tällaisilla tiedoilla on merkitystä teon ja sitä seuraavan mahdollisen rangaistuksen arvioimisessa. Mikäli esitutkinta-aineiston joukossa on yksityiselämän piiriin kuuluvaa tietoa, joka ei ole merkityksellistä teon tai rangaistuksen arvioinnissa, tällainen esimerkiksi sivullista henkilöä koskeva tieto voi tapauskohtaisen punninnan jälkeen kuitenkin tulla salassa pidettäväksi myös 32 kohdan perusteella.
Kun otetaan huomioon edellä olevat perustelut, keskusrikospoliisi ei ole voinut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan perusteella kieltäytyä luovuttamasta nimitietoja henkilöistä, joiden keskusrikospoliisi epäilee kuuluvan järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Tämän vuoksi valituksenalainen päätös on kumottava ja pyydetty tieto annettava.
7. Näin siis Helsingin hallinto-oikeus. Päätös on hyvin perusteltu. Siinä ei kuitenkaan katsottu, että JulkL 24,1 §:n 26-kohta olisi sellainen erityissäännös (lex specialis), jota sovelletaan 32-kohdan yleissäännöksen sijasta, vaan hallinto-oikeus näki niillä kummallakin oman soveltamisalansa ja edellytti tapauskohtaista punnintaa. Tuo asia jäänee korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi, jos KRP hakee ja saa asiassa valitusluvan.
Markku Fredman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti