1. Etelä-Karjalan käräjäoikeus on
24.5.2017 tuominnut A:n ja B:n kummankin törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kahdesta törkeästä
veropetoksesta 2 vuoden ja 3 kuukauden vankeusrangaistukseen,
korvausvelvollisiksi rikoksilla aiheutetuista vahingoista ja
liiketoimintakieltoon.
2. Itä-Suomen hovioikeus on 6.2.2018 antamallaan tuomiolla alentanut A:n ja B:n rangaistukset kahteen vuoteen vankeutta ja alentanut vahingonkorvausten määriä pysyttäen käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muilta osin voimassa. Korkein oikeus (KKO) on 16.4.2018 hylännyt A:n ja B:n hovioikeuden tuomiota koskeneet valituslupahakemukset.
3. A ja B ovat hakemuksessaan KKO:lle 18.2.2019 pyytäneet, että heille palautetaan hovioikeuden tuomiota koskevan kantelun määräaika, joka oli päättynyt 16.10.2018.
4. Määräaika tuomiovirhekantelun tekemiseen on 6 kuukautta siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman (OK 31:3.2).
5. A ja B ovat kantelussaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vaatineet, että hovioikeuden tuomio poistetaan, koska hovioikeus oli syyllistynyt menettelyvirheisiin. A ja B ovat katsoneet, että hovioikeuden olisi pitänyt pääkäsittelyn täydentämisen asemesta jatkaa pääkäsittelyä tai toimittaa uusi pääkäsittely. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut kyselyoikeutta käyttäen selvittää tarkemmin syyttäjän ja Verohallinnon epäselviä lausumia.
6. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.
7. KKO totesi perusteluissaan ensiksi, että se on ratkaisussaan KKO 2003:20 katsonut, että määräaika lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevan hakemuksen tekemiselle ei ollut palautettavissa. KKO totesi tuolloin perusteluissaan muun ohella, että mahdollisuutta ylimääräiseen muutoksenhakuun on vastapuolen oikeusturvaan ja oikeusrauhaan liittyvien näkökohtien vuoksi rajoitettu ajallisesti. Ylimääräiselle muutoksenhaulle asetetun määräajan palauttaminen olisi ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joihin määräaikojen säätämisellä oli pyritty. OK 31 luvun 17 §:ää oli perusteltua tulkita siten, että muutoksen hakemisella tarkoitetaan lainkohdassa vain säännönmukaista muutoksenhakua.
8. KKo totesi nyt perusteluissaan, että mainitussa ratkaisussa esitetyt näkökohdat koskevat vastaavasti myös tuomiovirhekantelua. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään sen vuoksi, että kantelua koskevat tuomion purkamista tarkoittavaa hakemusta lyhyemmät määräajat. KKO katsoi näin ollen, ettei OK 31 luvun 17 §:n nojalla voida palauttaa määräaikaa lainvoiman saanutta tuomiota koskevan tuomiovirhekantelun tekemistä varten. Hakemus on siten menetetyn määräajan palauttamista koskevan vaatimuksen osalta jätettävä tutkimatta.
9. Koska A:n ja B:n kantelua ei ollut tehty OK 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisessa kuuden kuukauden määräajassa eikä määräaikaa kantelun tekemiselle voida palauttaa, KKO jätti hakemuksen tutkimatta. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Tatu Leppänen, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijänä toimi Timo Saranpää.
KKO:n ratkaisuseloste
10. KKO:n kantaa, jonka mukaan tuomiovirhekantelun tekemiselle säädettyä määräaikaa ei voida palauttaa, on noudatetttu jo vanhastaan. Ehdottomana pääsääntönä on ollut, että palautettavissa ovat vain prosessuaaliset, mutta eivät aineelliset määräajat.
11. Tästä on vedetty oikeuskirjallisuudessa ja -käytänössä se nyrkkisääntö, että palautettavissa ovat oikeudenkäynnin jatkamista, mutteivät sen aloittamista tarkoittavat määräajat. Tyypillisesti palautettavissa ovat varsinaista muutoksenhakua (valitusta) koskevat määräajat. Sen sijaan ylimääräistä muutoksenhakua koskeva määräaika ei ole palautettavissa. Tästä on selkeä ennakkopäätös KKO 2003:20 tuomiopurun osalta.
12. Toisaalta on syytä huomata, ettei määräajan palauttamista koskevassa OK 31 luvun 17 §:ssä tehdä eroa varsinaisen ja ylimääräisen muutoksenhaun osalta, vaan siinä puhutaan vain oikeudesta hakea muutosta ja sitä koskevan määräajan palauttamisesta.
13. Uudemmassa oikeuskirjallisuudessa onkin katsottu, että tuomiovirhekantelun 6 kuukauden ja menettyn määräajan palauttamisen 30 päivän määräaikojen pitäisi olla palautettavissa. Näin professori Erkki Havansi monumentaalisessa tutkimuksessaan Määräajat ja oikeudenkäynti (2004) s. 221. Saman käsityksen ovat de lege ferenda eli säädettävää lakia silmällä pitäen esittäneet kirjassaan Muutoksenhaun pääpiirteet (1998, s. 165-167) myös Tatu Leppänen ja Asko Välimaa, jotka sivumenen sanoen toimivat nykyisin molemmat KKO:n jäseninä. Havansi, Leppänen ja Välimaa ovat katsoneet, että de lege ferenda myös materiaalisten määräaikojen tulisi olla palautuskelpoisia.
14. Erkki Havansi on perustellut kantaansa, kuten yleensä aina, erinomaisen hyvin. Hän on vedonnut muun ohella siihen, että tuomiovirhekantelussa, josta nyt siis on kyse, liikutaan yleensä prosessuaalisiksi katsottavien raskaiden menettelyvirheiden tyypistössä, johon nähden 6 kk:n aika ei ole vielä kohtuuttoman pitkä aika vastapuolenkaan oikeusturvan kannalta. Rikosjutuissa tuomiovirhekantelua hakee useimmiten, ei syyttäjä tai asianomistaja, vaan rangaistukseen tuomittu syytetty.
15. Erkki Havansin esittämän kannan hyväksyminen merkitsisi kuitenkin huomattavan selkeää poikkeusta vusikymmeniä käytännössä noudatetusta tulkinnasta. Tämä lienee suurin syy siihen, että KKO on halunnut pysyä edelleen vanhassa ja tiukassa tulkinnassa, jonka mukaan kaikkien OK 31 luvussa mainittujen ylimääräisten muutoksenhakukeinojen määräajat ovat palautuskelvottomia.
16. KKO on perustellut (kappale 4) kannanottoaan lähinnä tarkoituksenmukaisuussyillä ja tavalla, jota voidaan pitää tavoitteellisen tai teleologisen tulkintametodin omaksumisena.
17. Asia on ratkaistu KKO:ssa kokoonpanossa, joka herättänee arvostusta myös oikeustieteellisten tiedekuntien piirissä. Viidestä jäsenestä nimittäin neljä on väitellyt aikoinaan oikeustieteen tohtoriksi: Huovila, Leppänen, Mäkelä ja Tammi-Salminen; Huovilan ja Leppäsen "leipälaji" on sitä paitsi nimenomaan prosessioikeus. Myös asian esittelijänä toiminut Timo Saranpää on prosessioikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori. Kuriositeettina voidaan mainita, että olin vuonna 1998 Tatu Leppäsen väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä ja että toimin Timo Saranpään väitöstutkimuksen työnohjaajana. Vielä sen verran, että Tatu Leppänen on toiminut Mika Huovilan väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä. Mika Huovila puolestaan oli KKO:n kokoopnaossa, joka esitti Tatu Leppäsen nimittämistä KKO:n jäseneksi.
18. Todetakoon vielä - ikään kuin hyväksi lopuksi - että Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi niin ikään prosessioikeudesta ja tarkemmin sanottuna todistusoikeuden alalta, on kantelun johdosta 28.12.2018 antamassaan ratkaisussa arvostellut sangen voimakkaasti Itä-Suomen hovioikeuden edellä mainittua 6.2.2018 antamaa tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä. Apulaisoikeusasiamies on kritisoinut myös Etelä-Karjalan käräjäoikeuden saman syyteasian käsittelyssä omaksumaa menettelyä ja sen tuomion perusteluja toisessa ratkaisussaan.
19. Vielä yksi havainto. Kuten Twitterissäkin joku on pannut merkille, ratkaisun KKO 2019:68 perustelut eivät ole niin seikkaperäiset kuten viime aikoina KKO:n perustellut ovat muutoin yleensä lähes olleet. Tämä pitää paikkansa.
20. Olen itse ainakin parin kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana blogikirjoituksissani, jotka koskevat KKO:n ennakkopäätösten kommentointia, yrittänyt kiinnittää (KKO:ta ja muidenkin yleisten tuomioistuinten) huomiota siitä, että ratkaisujen perustelut eivät saisi olla kovin tai liian laajoja ja seikkaperäisiä, koska tämä saattaa haitata perustelujen ymmärrettävyyttä. tai ainakin hanjkaloittaa perustelujen luettavuutta. Näköjään KKO:ssa tämä viesti on huomattu, sillä KKO:n 1. syyskuuta virassaan aloittava uusi presidentti Tatu Leppänen on tänään puuttunut samaan asiaan.
21. Tatu Leppänen lausuu tänään Helsingin Sanomien haastattelusssa: näin "Ratkaisut alkavat olla jo niin seikkaperäisiä, että pihvi alkaa kadota". Hän jatkaa: "Tuomareilla pitäisi olla aikaa kiteyttää asia. Me korkeimmassa oikeudessa olemme tässä suhteessa onnellisessa asemassa, pystymme satsaamaan esitystapaan".
22. Naulan kantaan, Herra Presidentti!
23. Huomautan tosin siitä, että liiallinen seikkaperäisyys on vaivannut myös KKO:n useimpia viime vuosina antamia ennakkopäätöksiä. KKO ei ole kyennyt tai halunnut kieteyttää tarpeeksi sanomaansa. Se voisi ottaa tässä suhteessa esimerkkiä Ruotsin korkeimmasta oikeudesta, jossa osataan perustelujen kiteyttäminen selvästi paremmin. Tämä on parantanut HD:n perustelujen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä.
24. Todettakoon vielä, että A ja B hakivat KKO:lta myös Itä-Suomen hovioikeuden 6.2.2018 antaman tuomion purkamista. KKO on tutkinut purkuhakemuksen, mutta hylännyt sen, koka hovioikeuden menettelyssä ei havaittu olleen kyse OK 31luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta. Purkuasian käsittelystä ei ole otettu minkääänlaista mainintaan KKO:n ratkaisuselosteeseen.
2. Itä-Suomen hovioikeus on 6.2.2018 antamallaan tuomiolla alentanut A:n ja B:n rangaistukset kahteen vuoteen vankeutta ja alentanut vahingonkorvausten määriä pysyttäen käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muilta osin voimassa. Korkein oikeus (KKO) on 16.4.2018 hylännyt A:n ja B:n hovioikeuden tuomiota koskeneet valituslupahakemukset.
3. A ja B ovat hakemuksessaan KKO:lle 18.2.2019 pyytäneet, että heille palautetaan hovioikeuden tuomiota koskevan kantelun määräaika, joka oli päättynyt 16.10.2018.
4. Määräaika tuomiovirhekantelun tekemiseen on 6 kuukautta siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman (OK 31:3.2).
5. A ja B ovat kantelussaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vaatineet, että hovioikeuden tuomio poistetaan, koska hovioikeus oli syyllistynyt menettelyvirheisiin. A ja B ovat katsoneet, että hovioikeuden olisi pitänyt pääkäsittelyn täydentämisen asemesta jatkaa pääkäsittelyä tai toimittaa uusi pääkäsittely. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut kyselyoikeutta käyttäen selvittää tarkemmin syyttäjän ja Verohallinnon epäselviä lausumia.
6. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.
7. KKO totesi perusteluissaan ensiksi, että se on ratkaisussaan KKO 2003:20 katsonut, että määräaika lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevan hakemuksen tekemiselle ei ollut palautettavissa. KKO totesi tuolloin perusteluissaan muun ohella, että mahdollisuutta ylimääräiseen muutoksenhakuun on vastapuolen oikeusturvaan ja oikeusrauhaan liittyvien näkökohtien vuoksi rajoitettu ajallisesti. Ylimääräiselle muutoksenhaulle asetetun määräajan palauttaminen olisi ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joihin määräaikojen säätämisellä oli pyritty. OK 31 luvun 17 §:ää oli perusteltua tulkita siten, että muutoksen hakemisella tarkoitetaan lainkohdassa vain säännönmukaista muutoksenhakua.
8. KKo totesi nyt perusteluissaan, että mainitussa ratkaisussa esitetyt näkökohdat koskevat vastaavasti myös tuomiovirhekantelua. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään sen vuoksi, että kantelua koskevat tuomion purkamista tarkoittavaa hakemusta lyhyemmät määräajat. KKO katsoi näin ollen, ettei OK 31 luvun 17 §:n nojalla voida palauttaa määräaikaa lainvoiman saanutta tuomiota koskevan tuomiovirhekantelun tekemistä varten. Hakemus on siten menetetyn määräajan palauttamista koskevan vaatimuksen osalta jätettävä tutkimatta.
9. Koska A:n ja B:n kantelua ei ollut tehty OK 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisessa kuuden kuukauden määräajassa eikä määräaikaa kantelun tekemiselle voida palauttaa, KKO jätti hakemuksen tutkimatta. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Tatu Leppänen, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijänä toimi Timo Saranpää.
KKO:n ratkaisuseloste
10. KKO:n kantaa, jonka mukaan tuomiovirhekantelun tekemiselle säädettyä määräaikaa ei voida palauttaa, on noudatetttu jo vanhastaan. Ehdottomana pääsääntönä on ollut, että palautettavissa ovat vain prosessuaaliset, mutta eivät aineelliset määräajat.
11. Tästä on vedetty oikeuskirjallisuudessa ja -käytänössä se nyrkkisääntö, että palautettavissa ovat oikeudenkäynnin jatkamista, mutteivät sen aloittamista tarkoittavat määräajat. Tyypillisesti palautettavissa ovat varsinaista muutoksenhakua (valitusta) koskevat määräajat. Sen sijaan ylimääräistä muutoksenhakua koskeva määräaika ei ole palautettavissa. Tästä on selkeä ennakkopäätös KKO 2003:20 tuomiopurun osalta.
12. Toisaalta on syytä huomata, ettei määräajan palauttamista koskevassa OK 31 luvun 17 §:ssä tehdä eroa varsinaisen ja ylimääräisen muutoksenhaun osalta, vaan siinä puhutaan vain oikeudesta hakea muutosta ja sitä koskevan määräajan palauttamisesta.
13. Uudemmassa oikeuskirjallisuudessa onkin katsottu, että tuomiovirhekantelun 6 kuukauden ja menettyn määräajan palauttamisen 30 päivän määräaikojen pitäisi olla palautettavissa. Näin professori Erkki Havansi monumentaalisessa tutkimuksessaan Määräajat ja oikeudenkäynti (2004) s. 221. Saman käsityksen ovat de lege ferenda eli säädettävää lakia silmällä pitäen esittäneet kirjassaan Muutoksenhaun pääpiirteet (1998, s. 165-167) myös Tatu Leppänen ja Asko Välimaa, jotka sivumenen sanoen toimivat nykyisin molemmat KKO:n jäseninä. Havansi, Leppänen ja Välimaa ovat katsoneet, että de lege ferenda myös materiaalisten määräaikojen tulisi olla palautuskelpoisia.
14. Erkki Havansi on perustellut kantaansa, kuten yleensä aina, erinomaisen hyvin. Hän on vedonnut muun ohella siihen, että tuomiovirhekantelussa, josta nyt siis on kyse, liikutaan yleensä prosessuaalisiksi katsottavien raskaiden menettelyvirheiden tyypistössä, johon nähden 6 kk:n aika ei ole vielä kohtuuttoman pitkä aika vastapuolenkaan oikeusturvan kannalta. Rikosjutuissa tuomiovirhekantelua hakee useimmiten, ei syyttäjä tai asianomistaja, vaan rangaistukseen tuomittu syytetty.
15. Erkki Havansin esittämän kannan hyväksyminen merkitsisi kuitenkin huomattavan selkeää poikkeusta vusikymmeniä käytännössä noudatetusta tulkinnasta. Tämä lienee suurin syy siihen, että KKO on halunnut pysyä edelleen vanhassa ja tiukassa tulkinnassa, jonka mukaan kaikkien OK 31 luvussa mainittujen ylimääräisten muutoksenhakukeinojen määräajat ovat palautuskelvottomia.
16. KKO on perustellut (kappale 4) kannanottoaan lähinnä tarkoituksenmukaisuussyillä ja tavalla, jota voidaan pitää tavoitteellisen tai teleologisen tulkintametodin omaksumisena.
17. Asia on ratkaistu KKO:ssa kokoonpanossa, joka herättänee arvostusta myös oikeustieteellisten tiedekuntien piirissä. Viidestä jäsenestä nimittäin neljä on väitellyt aikoinaan oikeustieteen tohtoriksi: Huovila, Leppänen, Mäkelä ja Tammi-Salminen; Huovilan ja Leppäsen "leipälaji" on sitä paitsi nimenomaan prosessioikeus. Myös asian esittelijänä toiminut Timo Saranpää on prosessioikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori. Kuriositeettina voidaan mainita, että olin vuonna 1998 Tatu Leppäsen väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä ja että toimin Timo Saranpään väitöstutkimuksen työnohjaajana. Vielä sen verran, että Tatu Leppänen on toiminut Mika Huovilan väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä. Mika Huovila puolestaan oli KKO:n kokoopnaossa, joka esitti Tatu Leppäsen nimittämistä KKO:n jäseneksi.
18. Todetakoon vielä - ikään kuin hyväksi lopuksi - että Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi niin ikään prosessioikeudesta ja tarkemmin sanottuna todistusoikeuden alalta, on kantelun johdosta 28.12.2018 antamassaan ratkaisussa arvostellut sangen voimakkaasti Itä-Suomen hovioikeuden edellä mainittua 6.2.2018 antamaa tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä. Apulaisoikeusasiamies on kritisoinut myös Etelä-Karjalan käräjäoikeuden saman syyteasian käsittelyssä omaksumaa menettelyä ja sen tuomion perusteluja toisessa ratkaisussaan.
19. Vielä yksi havainto. Kuten Twitterissäkin joku on pannut merkille, ratkaisun KKO 2019:68 perustelut eivät ole niin seikkaperäiset kuten viime aikoina KKO:n perustellut ovat muutoin yleensä lähes olleet. Tämä pitää paikkansa.
20. Olen itse ainakin parin kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana blogikirjoituksissani, jotka koskevat KKO:n ennakkopäätösten kommentointia, yrittänyt kiinnittää (KKO:ta ja muidenkin yleisten tuomioistuinten) huomiota siitä, että ratkaisujen perustelut eivät saisi olla kovin tai liian laajoja ja seikkaperäisiä, koska tämä saattaa haitata perustelujen ymmärrettävyyttä. tai ainakin hanjkaloittaa perustelujen luettavuutta. Näköjään KKO:ssa tämä viesti on huomattu, sillä KKO:n 1. syyskuuta virassaan aloittava uusi presidentti Tatu Leppänen on tänään puuttunut samaan asiaan.
21. Tatu Leppänen lausuu tänään Helsingin Sanomien haastattelusssa: näin "Ratkaisut alkavat olla jo niin seikkaperäisiä, että pihvi alkaa kadota". Hän jatkaa: "Tuomareilla pitäisi olla aikaa kiteyttää asia. Me korkeimmassa oikeudessa olemme tässä suhteessa onnellisessa asemassa, pystymme satsaamaan esitystapaan".
22. Naulan kantaan, Herra Presidentti!
23. Huomautan tosin siitä, että liiallinen seikkaperäisyys on vaivannut myös KKO:n useimpia viime vuosina antamia ennakkopäätöksiä. KKO ei ole kyennyt tai halunnut kieteyttää tarpeeksi sanomaansa. Se voisi ottaa tässä suhteessa esimerkkiä Ruotsin korkeimmasta oikeudesta, jossa osataan perustelujen kiteyttäminen selvästi paremmin. Tämä on parantanut HD:n perustelujen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä.
24. Todettakoon vielä, että A ja B hakivat KKO:lta myös Itä-Suomen hovioikeuden 6.2.2018 antaman tuomion purkamista. KKO on tutkinut purkuhakemuksen, mutta hylännyt sen, koka hovioikeuden menettelyssä ei havaittu olleen kyse OK 31luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta. Purkuasian käsittelystä ei ole otettu minkääänlaista mainintaan KKO:n ratkaisuselosteeseen.
7 kommenttia:
Onko blogisti määrajan palauttamisessa kyseisenkaltaisissa tapauksissa Havansin vai KKO:n kannalla?
Kummallakin käsityskannalla on omat etunsa!
Koska KKO:n kantaa on noudatettu oikeuskäytännössä tähän asti vakiintuneesti, sitä ei ole syytä lähteä muuttamaan.
Muutenkin Tatu Leppäsen haastattelussa ei pointteja, joista on vaikea olla eri mieltä. Lupaa hyvää tämän toimikaudelle!
"Huomautan tosin siitä, että liiallinen seikkaperäisyys on vaivannut myös KKO:n useimpia viime vuosina antamia ennakkopäätöksiä. KKO ei ole kyennyt tai halunnut kieteyttää tarpeeksi sanomaansa. Se voisi ottaa tässä suhteessa esimerkkiä Ruotsin korkeimmasta oikeudesta, jossa osataan perustelujen kiteyttäminen selvästi paremmin. Tämä on parantanut HD:n perustelujen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä."
Voisiko yksi syy olla siihen, että niissä on myös laajoja suoraan tekstiin sisältyviä viittauksia KKO:n omiin ratkaisuihin ja EIT:n ratkaisuihin. Jos nämä ja blogistin suosittelemat kirjallisuusviitteet esitettäisiin alaviiteillä, se tekisi tekstistä helppolukuisempaa.
Julkaistu seloste sisältää vain osan ratkaisua - hakemus nimittäin tutkittiin purkuna ja hylättiin. Purkuhylyn perustelut ovat tosiaankin varsin "kiteytetyt"...
Olen todennut tämän purkuhakemuksen ja sen "kohtalon" KKO:ssa blogikirjotuksen kappaleessa 24.
"Koska KKO:n kantaa on noudatettu oikeuskäytännössä tähän asti vakiintuneesti, sitä ei ole syytä lähteä muuttamaan."
Miten oikeusteoria tähän suhtautuu? (Olen maallikko, joten en tiedä, onko terminikään oikea.) Tarkoitan: mikä sitten on se ärsyke, joka voisi laukaista syyn muuttaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä? Eikö niin kuitenkin joskus tehdä? Edellyttääkö se yhteiskunnan olosuhteiden muutosta vai mitä?
Lähetä kommentti