1.
Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomuksen 2018 lopussa esitellään asiamääriä,
myönnettyjä valituslupia ja käsittelyaikoja koskevia tilastotietoja.
2.
HD myönsi vuonna 2018 kaikkiaan 137 valituslupaa. Määrä on suurempi
kuin KKO:lla, sillä Suomen ylin oikeuaste myönsi viime vuonna ainoastaan
117 valituslupaa. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa, eli yhtä
paljon kuin Ruotsin HD viime vuonna. Suomen KKO:n myöntämien
valituslupien määrä on noin 6,5 prosenttia saapuneiden
valituslupahakemusten määrästä, sillä noita hakemuksia tehtiin vuonna
2018 noin 1 800. Ruotsin HD:ssa mainittu prosenttiluku jää alle 3
prosenttiin, sillä sinne tehtiin v. 2018 hovioikeuksien ratkaisuista 4
782 valituslupahakemusta.
3.
Entäpä sitten ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen eli
prejudikaattien lukumäärä? Niitä HD julkaisi viime vuonna 93, vuonna
2017 mainittu luku oli 108 ja sitä edellisenä vuonna (2016) 104. Nämä
luvut vastaavat yllättävän hyvin Suomen KKO:n julkaisemien ratkaisujen
määriä. Se julkaisi viime vuonna 92, vuonna 2017 98, vuonna 2016 100 ja
vuonna 2015 105 ratkaisua ennakkopäätöksenä. Olisikohan KKO:ssa
epävirallisesti päätetty, että ennakkopäätösten lukumäärän on syytä olla
"sadan kieppeillä"?
4.
Miten myönnetyt valitusluvat ja julkaistut ennakkopäätökset jakautuvat
oikeusaloittain? Tässä suhteessa naapurimaiden ylimpien oikeusasteiden
välillä on lähtökohtaisesti yksi selvä ero. Suomen KKO:ssa tilastoidaan -
kuten tuomioistuintilastoissa yleensäkin - vain siviiliasioita ja
rikosasioita, edelliset merkitään diaarin S- asioina, jälkimmäiset
puolestaan R -tunnuksella. Ruotsissa sen sijaan oikeusaloja on tässä
suhteessa kolme, sillä siellä asiat jaotellaan rikos- ja
siviiliasioiden lisäksi myös prosessioikeudellisiin asioihin; tätä
tarkoittaen myös HD:ssä on T-asioiden (riitajutut) ja B-asioiden
(rikosjutut) myös muita eli juuri prosessioikeudellisia asioita tai
kysymyksiä (Ö-asiat).
5..
Suomen KKO myönsi vuonna 2017 valituslupia (yht. 137kpl)
oikeusaloittain seuraavasti: riiita-asioissa 47, vakuutusoikeusasioissa
4, maaoikeusasioissa 9 ja rikosasioissa 77 valituslupaa; maa- ja
vakuutusasiat on luokiteltava tietenkin riita-asioiksi. Vuonna 2016 KKO
myönsi valituslupia useammin riita- kuin rikosasioissa, luvut olivat 75
ja 60. Viime vuodelta mainittuja lukuja ei ole vielä saatavissa. KKO:n
tilastoissa ei ole eritelty, missä suhteessa julkaistut
ennakkopäätökset voidaan jakaa oikeusaloittain, eikä tilastoista siis
ilmene, miten usein valituslupa on itse asiassa myönnetty
prosessioikeudellisen kysymyksen perusteella.
6.
Ruotsin korkeimman oikeuden tilastoista ilmenee, että myönnetyt
valitusluvat jakautuivat oikeusaloittain seuraavasti: rikosasiat 29,
siviiliasiat 35 ja prosessioikeudelliset asiat 29 kappaletta. Vuonna
2017 mainitut luvut olivat 25 (rikos), 39 (siviili) ja 44 (prosessi) ja
vuonna 2016 puolestaan 29(rikos), 36 (siviili) ja 39 (prosessi) sekä
vuonna 2015 27(rikos(, 32 (siviili) ja 43 (prosessi). Julkaistut
ennakkopäätökset jakautuivat puolestaan oikeudenalojen mukaan vuonna
2018 näin: (35 (rikos), 48 (siivili) ja 54 (prosessi).
7.
Havaitaan siis, että HD myöntää ja julkaisee ennakkopäätöksiä aika
tasaisesti kolmen oikeudenalan kesken ja että prosessioikeus "kilpailee"
aivan tasavertaisesti rikosoikeuden ja siviilioikeuden kanssa ollen
useana vuonna jopa kärkisijalla. Prosessioikeduen harrastajaa tieto ei
juuri yllätä, ja luulisin, että tilanne on Suomen KKO:ssa suurin
piirtein samankaltainen, (Pitänee eri blogijutussa selvittää asiaa KKO:n
osalta tarkemmin). Prosessoikeuteen luetaan tällöin myös konkurssi- ja
insolvenssioikeudelliset asiat, samoin ylimääräistä muutoksenhakua
koskevat hakemusasiat.
8.
On vielä syytä mainita, että Ruotsin HD käsittelee ja ratkaisee
valitusluvan myöntämistä koskevista asioista peräti 94,1 prosenttia
yhden jäsenen kokoonpanossa ja loput eli vain 5, 6 prosenttia
3-jäsenisessä jaostossa. Suomessa yhden jäsenen valituslupakokoonpano
tuli mahdolliseksi vasta tämän vuoden alusta.
9.
Sullisista käsittelyistä eli pääkäsittelyistä toimintakertomuksessa ei
esitetä tilastotietoja. Suomen KKO toimittaa suullisen käsittelyn -
meillä ei KKOn osalta jostakin syystä haluta käyttää ilmaisua
pääkäsittely - aika usein, viime vuonna 13 asiassa ja vuuonna 2017
kymmenessä asiassa. Näyttää siltä, ettei Ruotsin HD ole tässä suhteessa
juuri sen "ahkerampi".
10.
Ylimpien tuomioistuinten käsittelyajoista lopuksi sen verran, että
meillä KKO käsittelee valituslupahakemukset keskimäärin noin 5
kuukaudessa hakemuksen saapumisesta; tämä tieto perustuu KKO:n 1.1.2019
julkaisemaan tiedotteeseen. Valitusasian käsittely kestää valitusluvan
myöntämisen jälkeen kyseisen tiedotteen mukaan "noin vuoden" , joten
valitusluvan saaneen asian kokonaiskäsittelyaika on "keskimäärin 16-18
kuukautta".
11.
Ruotsin HD:n käsittelyajat ovat selvästi lyhyemmät, mikä osaltaan
johtunee siitä, että Suomen KKO:ssa valituslupahakemuksia ei ole tähän
mennessä voitu käsitellä ja ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa.
Toimintakertomuksen mukaan HD ratkaisee valituslupaa koskevat hakemukset
yksijäsenisessä kokooonpanossa keskimäärin 2,5 kuukaudessa ja
3-jäsenisessä kokoonpanossa puolestaan 3,3 kuukaudessa.
Valituslupahakemuksen läpikäyneen valitusasian kokonaiskäsittelyajan
pituus on toimintakertomuksen mukaan keskimäärin 13,7 kuukautta.
12.
Kun puhutaan käsittelyajoista, olisi syytä muistaa vielä yksi asia.
Valitusaika hovioikeuden ratkaisusta KKO:een on Suomessa yhä edelleen 60
päivää, kun se käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa on vain 30
päivää. Tässä suhteessa ei ilmeisesti ole tapahtunut sadan vuoden aikana
tapahtunut muutosta. Ruotsissa ollaan tässä(kin) suhteessa
joutuisampia, sillä valitusaika, jonka kuluessa myös valituslupahakemus
on tehtävä, on vain neljä viikkoa sekä hovioikeuteen että korkeimpaan
oikeuteen valitettaessa. Määräaikaa voidaan hyväksyttävän syyn takia
toki pidentää, kuten Suomessakin. Nykyoloissa myös Suomessa olisi korkea
aika siirtyä KKO:een valitettaessa nykyistä puolta lyhyempään
valitusaikaan, joka voitaisiin määritellä päivien sijasta viikkoina.
12 kommenttia:
"...maa- ja vakuutusasiat on luokiteltava tietenkin riita-asioiksi." Käsittääkseni prosessilaji vakuutusoikeudesta KKO:een tulevissa asioissa (=ammattitauti- ja tapaturmakorvausvalitukset) on hallintoprosessi, eli yleisenä prosessinormistona sovelletaan hallintolainkäyttölakia.
Määräaikaa ei voida pidentää KKO:hon valitettaessa. Siksi 60 pv tarvitaan.
Hyvä tietää, ettei ko. 60 päivän valitusaikaa voida pidentää!
Tästä huolimatta minusta olisi erittäin järkevää, että kyseinen aika lyhennetään 30 päivään, JOTA SITTEN VOIDAAN PÄTEVÄSTÄ SYYSTÄ PIDENTÄÄ! Ei tämäkään niin vaikeaa ole.
Emme elä enää 1900-luvun alkupuoliskon mukaisia aikoja, vaan kiihkeärytmisessä ja digitalisoituneessa maailmassa. Digi digi! Valitukset lähetetään sähköpostitse jne.
Asiallisesti vakuutusoikeusasiat ovat riita-asioita. Prosessinormisto ei tietenkään määrää asian laatua!
On itse asiassa hieman outoa, että valitusaika hovioikeudesta KKO:een mentäessä on puolta pidempi kuin sanottu määräaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa.
Kun juttua on puitu perusteellisesti jo kahdessa alemmassa oikeudessa, voisi päin vastoin olla johdonmukaista, että sanottu aika olisi lyhyempi kuin käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa.
Siihen ei toki voida mennä, mutta valitusaikojen yhdenmukaistamiseen toki voidaan.
Valittajan asiamiehelle asian täytyy olla hovioikeuden käsittelyn ja tuomion jälkeen selvä - kun sitä on jo kahdessa instanssissa käsitelty - joten hänellä ei pitäisi olla vaikeuksia laatia asianmuaista valituslupahakemusta ja valitusta KKO:lle 30 päivän kuluessa.
KKO:ssa ei ole suinkaan enää kyse "koko asiasta", vaan määrätystä asiasta tai kysymyksestä, josta valituslupaa useimmiten ennakkopäätösperusteella pyydetään.
"meillä ei KKOn osalta jostakin syystä haluta käyttää ilmaisua pääkäsittely"
Johtuisiko tämä siitä, että KKO:n suullinen käsittely ei olekaan pääkäsittely, ts sellainen suullinen ja keskitetty käsittely, jonka oikeudenkäyntiaineiston perusteella asia ratkaistaan (vrt OK 24:2), vaan KKO:n oikeudenkäyntiaineistoa on jutun aikaisempi oikeudenkäyntiaineisto ja suullisessa käsittelyssä esiin tullut. Siinä mielessä tämä on perusteltua, että KKO:n suullisessa käsittelyssä esiintullut on usein tuota muuta aineistoa täydentävää.
Ei se olekaan ja tämä johtuu siitä, että KKO haluaa pitää suullisen käsittelyn jälkeen vielä esittelyn, jossa asia vasta ratkaistaan esittelijän esittelystä!
Ruotsin HD:ssa sen sijaan noudatetaan samaa sääntöä kuin hovioikeudessa eli pääkäsittelyn/suullisen ksitelyn jälkeen ei pidetä enää esittelyä.
Ruotsin järjestelmä on tietenkin oikea ja johdonmukainen oikeudenkäynnissä noudattettavan välittömyysperiaatteen kanssa.
Toki hovioikeuden pääkäsittelyssä voidaan tietyin edellytyksin esittää "muuta aineistoa täydentää aineistoa" ja jopa uuttakin aineistoa varsinkin rikosjutuissa.
KKO on vanhanaikainen ja haluaa pitää kynsin hampain kiinni omista aikansa eläneistä menettelytavoistaan.
"Valitusasian käsittely kestää valitusluvan myöntämisen jälkeen kyseisen tiedotteen mukaan 'noin vuoden' , joten valitusluvan saaneen asian kokonaiskäsittelyaika on 'keskimäärin 16-18 kuukautta'."
Voi tämä suuresti vaihdellakin: tuoreessa KKO 2019:9 jutussa hovioikeuden tuomio oli annettu 22.5.2015 ja KKO sai omansa ulos vasta 6.2.2019. Esittely oli ollut 30.5.2017. Kun kyse oli ratkaisulla KKO 2012:53 palautetusta avustuspetosjutun vahingonkorvaushaarasta, voidaan päätellä, että koko oikeudenkäynti kesti noin 12 vuotta.
"On itse asiassa hieman outoa, että valitusaika hovioikeudesta KKO:een mentäessä on puolta pidempi kuin sanottu määräaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa."
Outoutta lisää se, että käräjäoikeuden ratkaisuun on ilmoitettava erikseen tyytymättömyyttä lyhyen määräajan kuluessa. Hovioikeuden ratkaisujen osalta ei sitten jostain syystä ole pidetty tärkeänä, että asianosaisten tulisi saada mahdollisimman pikaisesti selvyys siihen, jääkö ratkaisu pysyväksi.
Tuon pitkän valitusajan tekee erikoiseksi myös se, että valitettassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusaika on 30 päivää. Tuolle eroavaisuudelle ei mielestäni ole esitettävissä mitään ylimmissä tuomioistuimissa käsiteltävien valitusasioiden laatuun perustuvia syitä. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitettaessa 60 päivän valitusaikaa noudatetaan vain veroasioissa ja sellaisissa perustevaliteasioissa, joissa valitusaika ei määräydy säännönmukaista valitusta koskevien säännösten perusteella (käytännössä lähinnä valitukset ilman viranomaisen päätöstä maksuunpannuista julkisista saatavista). Hallintolainkäyttölaissa ei ole säännöksiä valitusajan pidentämisestä, mutta käytännössä tämä ei ole muodostunut ongelmaksi, kun valitusta on mahdollista täydentää valitusperusteiden ja -perustelujen osalta valitusajan jälkeenkin.
Kyllä, olen samaa mieltä - olin sitä muuten jo 1970 -luvun lopulla - että tyytymättömyyden ilmoitus valitettaessa käräjäoikeudesta hovioikeuteen on täysin tarpeeton vaihe. Ruotsissa sitä ei ole, eikä siellä ole koskaan "haikailtu" tuon "puutteen" perään!
Tyytymättömyden ilmoitus on "poikinut" monta - lähes parikymmentä - KKO:n ennakkopäätöstä 20-30 vuoden aikana. Siis asiasta, jota ei järkevästi ajatellen pitäisi laissa edes olla!
Tuota en tiennytkään - emeritukseltä ei voitane täydellisyyttä edes vaatia (!) - että KHO:een valitettaessa valitusaika on pääsäännön mukaan vain 30 päivää. Kuten anonyymi sanoo, tämäkin osoittaa, että KKO:een valitettaessa 60 päivän määräaika valituksen tekemiselle on jo aikansa elänyt ja ansaitsisi tulla lyhennettäväksi 30 päivään.
Pitäisi miettiä myös valitusaikojen säätämistä viikkoina, esimerkiksi neljä viikkoa, sillä se olisi omiaan helpottaman määräajan viimeisen päivän toteamista ja muistamista mm. siksi, että ns. pyhäpäiväsääntö ei juuri hankaloittaisi asiaa.
"Outoutta lisää se, että käräjäoikeuden ratkaisuun on ilmoitettava erikseen tyytymättömyyttä lyhyen määräajan kuluessa. Hovioikeuden ratkaisujen osalta ei sitten jostain syystä ole pidetty tärkeänä, että asianosaisten tulisi saada mahdollisimman pikaisesti selvyys siihen, jääkö ratkaisu pysyväksi."
Ei se niin outoa ole kun mieltää, että valtaosa KO:n ratkaisuista on rutiiniasioita, jotka jäävät lainvoimaisiksi, joten nopea tieto täytäntöönpantavuudesta on asianosaisille tärkeä. Sen sijaan HO asiat ovat lähteköhtaisesti uniikinpia ja asianosaisille vakavampia, kuten ehdottomia vankeusrangaistuksia. Hovioikeuden ratkaisut ovat kuitenkin heti täytäntöönpntavissa, joten niiden osalta tieto lopullisuudesta ei ole niin kiireellinen, että valituslupahakemus olisi syytä kiireellä pilata. Jos yhden tuomarin kokoonpano nopeuttaa valituslupien eväämistä jatkossa entisestään, turhaan kiirehtimiseen on entistä vähemmän syytä.
Kun valituslupahakemuksia on noin 2000 vuodessa ja valituslupia myönnetään vähän yli sata, karsinta on kova ja juuri siihen pitää panostaa. Valituslupaedellytyksien perustelemisessa jutun aikaisemmista kahdesta käsittelystä ei ole hyötyä, koska niissä ei ole keskitytty tuohon näkökulmaan
Käräjäoikeuden käsittelemistä rutiiniasioista tiedetään kyllä hyvin muutenkin, että ne jäävät lainvoimaiseksi, eli niistä ei valiteta hovioikeuteen. Ei siihen viikon miettimisaikaa ja tyytymättömyydenilmoitusta suinkaan tarvita!
Mikseivät nämä suomalaiset "härkäpäätuomarit" milloinkaan mieti, miksi Ruotsissa on luovuttu tyytymättömyyden ilmoituksesta jo 80 vuotta sitten eikä siellä ole koskaan haikailtu muutosta asiantilaan!
Harkitsematon tyytymättömyynilmoitus, joka on tehtävä viikon kuluessa, on omiaan johtamaan siihen, että hovioikeuteen tehdään valituksia, joissa ei ole edes valittajan omasta mielestä menestymisen mahdollisuuksia. Mutta niin vain valitetaan "kun kerta on ilmoitettu tyytymättömyyttäkin"!!
Jos viikon ilmoitusvelvollisuutta ei olisi, valitusta mielessään hautovalla asianosasiella olisi 30 päivää aikaa pohtia valituksen tekemistä ja sen menestymisen mahdollisuutta.
Oikeusministeri Häkkänen sanoi pari viikkoa sitten KHO:n hallintotuomioistuinpäivässä mm. näin:
"Oikeusministeriö onkin tämän vuoden tammikuussa asettanut työryhmän kehittämään korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden yhteistyötä. Työryhmän tehtävänä on selvittää, esiintyykö ja missä tapauksissa tilanteita, joissa korkeimpien oikeuksien yhteinen ratkaisukokoonpano voisi olla tarpeen asiantuntemuksen, oikeusvarmuuden ja ratkaisujen yhdenmukaisuuden turvaamiseksi."
Onkohan tästä jossain jotain tarkempaa tietoa? Ainakaan minä en löydä OM:n sivustolta tai valtion hankerekisteristä mitään. Ehkä en vain osaa hakea.
Lähetä kommentti