2. Päätöksellään KKO purki avunantajan käräjäoikeudessa saaman lainvoimaisen tuomion, kun päärikoksista syytettyjen syyte oli valituksen johdosta hylätty hovioikeudessa. KKO:ssa oli äänestys 3-2, vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta hylkäsi purkuhakemuksen.
3. KKO:n asiasta laatiman ratkaissuselosteen otsikko kuuluu näin:
A:n ja B:n syytteet törkeästä
veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta oli hovioikeudessa
hylätty toteen näyttämättömänä. C, joka oli käräjäoikeudessa tuomittu
avunannosta törkeään veropetokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen, ei
ollut hakenut muutosta tuomioonsa. C haki rikostuomionsa purkamista
sillä perusteella, että päätekijöiden syytteiden tultua hylätyksi hän ei
ollut voinut avunantajana syyllistyä rikoksiin . Korkein oikeus katsoi,
ettei asiassa ollut jäänyt jäljelle sellaista päärikosta, johon C:n
avunanto olisi voinut kohdistua. Korkein oikeus purki C:n tuomion.
(Ään.) Vrt. KKO 2015:68
4. Helsingin käräjäoikeus on vuonna 2016 tuominnut A:n ja B:n törkeästä
veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä C:n, D:n ja E:n
avunannosta kyseisiin rikoksiin. Käräjäoikeuden tuomion mukaan
näytetyksi on tullut, että C oli auttanut A:ta ja B:tä näiden tekemissä
rikoksissa hankkimalla A:n ja B:n määräysvallassa olleen X Oy:n
työkohteisiin työntekijöitä, joille oli maksettu palkat pimeästi.
Edelleen näytetyksi on tullut, että C oli antanut hallinnoimansa X Oy:n
alihankintaurakoitsijana toimineen yhtiön tilin X Oy:n näennäisen
aliurakoinnin laskuttamiseen.
5. C on tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, joka hänen osaltaan sai siten lainvoiman. Tämä käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio on C:n KKO:lle tekemän purkuhakemuksen kohteena.
6. Muut vastaajat C:tä lukuun ottamatta ovat valittaneet tuomiosta hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että alihankintayritysten työntekijät olisivat tosiasiassa olleet X Oy:n työntekijöitä, B olisi ylipäätään käyttänyt määräysvaltaa yhtiössä ja että A olisi osallistunut pimeän palkan maksuun, sekä hylännyt A:han ja B:hen kohdistuneet syytteet. Kun päätekijöiden syytteet on hylätty, hovioikeus on lausunut, että myös avunantajina tuomittujen D:n ja E:n syytteet on tullut hylätä. Hovioikeuden tuomio on jäänyt A:n, B:n, D:n ja E:n osalta lainvoimaiseksi.
7. Korkeimmassa oikeudessa oli C:n tekemän purkuhakemuksen johdosta kysymys siitä, tuliko hakemuksen kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio avunannosta törkeään veropetokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen purkaa sen johdosta, että hovioikeus on hylännyt päätekijöitä koskevat syytteet. Kysymys on tarkemmin sanottuna oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tulkinnasta, eli siitä, mitä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan purkuhakemuksen tueksi vedotulla uudella seikalla tai todisteella.
8. KKKO totesi (perustelukappale 7), että sen ratkaisukäytännössä mukaan tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen annettu tuomio ei ole lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka (esimerkiksi KKO 1998:30, KKO 2008:24, kohta 8, KKO 2015:96, kohta 12). KKO on nimenomaisesti lausunut, ettei uutena seikkana voida pitää yksin KKO:n myöhemmin annettua tuomiota, jossa samassa jutussa toisen vastaajan syyllisyydestä esitetty näyttö on arvioitu toisin kuin hovioikeudessa, eikä tuon tuomion ja purkuhakemuksen kohteena olevan hovioikeuden tuomion väitettyä ristiriitaisuutta (KKO 1998:30, KKO 2015:68, kohta 13).
9. Saman rikoksen toista osallista koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei siten pääsääntöisesti voi perustua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavoin (KKO:n perustelukappale 8).
10. KKO on kuitenkin katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tällainen tilanne on ollut käsillä ratkaisussa KKO 2006:3, jossa KKO on purkanut törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevan tuomion sen johdosta, ettei henkilöllä enää voitu katsoa olevan olleen tuomion tarkoittamaan velkaa KKO:n purettua törkeää veropetosta ja vahingonkorvausta koskeneen toisen tuomion.
11. KKO:n mukaan avunantajan rankaiseminen ei sen sijaan edellytä sitä, että pääteko on tekijälleen syyksiluettu (kappale 12). Osallisten ei tule vapautua vastuusta pelkästään sillä perusteella, ettei päätekijää saada kiinni tai hän muusta syystä välttää vastuun (KKO 2015:68, kohta 11).
12. KKO on ratkaisussaan KKO 2015:68 arvioinut avunantajan rikosvastuun liitännäisyyttä päätekoon. Korkein oikeus on lausunut, että avunannon liitännäisyydestä päätekoon ei itsessään seuraa, että päätekijää koskeva uusi tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tarkoittama uusi seikka (kohta 15).
13. Edellä viitatussa ratkaisussa (siis KKO 2015:68) hovioikeus oli hylännyt päätekoa koskevan syytteen sillä perusteella, että se oli suorittamassaan näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus, minkä vuoksi se oli katsonut, että teko oli arvioitava törkeän petoksen asemesta petokseksi. Tämä puolestaan oli johtanut lyhyemmän määräajan soveltamiseen syyteoikeuden vanhentumisessa. KKO:n mukaan hovioikeuden perustelut eivät osoittaneet pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä eivätkä käräjäoikeuden tuomion perustuneen ratkaisun KKO 2006:3 tapaan virheelliseen syyksilukemiseen aikaisemmassa tuomiossa. Asiassa ei ollut myöskään kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena tai jossa pääteon teonkuvaus on hovioikeudessa muuttunut olennaisesti rajoitetummaksi (kohta 15). Purkuhakemus oli siten hylätty.
14. KKO on mainitussa ratkaisussa edelleen todennut, että liitännäisyydellä ei ole ratkaisevaa merkitystä tilanteessa, jossa päätekijän menettely on ollut tunnusmerkistön mukainen ja syyllisyyttä osoittava. Avunantajan rangaistavuus voi kuitenkin sulkeutua pois liitännäisyyden vuoksi. Näin on ainakin silloin, kun jonkin asiassa selvitetyn yleisiin rikosvastuun edellytyksiin kuuluvan seikan perusteella on selvää, ettei pääteko voi olla tekijälleen syyksiluettavissa oleva rikos (kohta 12).
15. Arvioidessaan purkuedellyksiä tässä asiassa KKO on todennut, että toisin kuin ratkaisussa KKO 2015:68, jossa hovioikeuden perustelut eivät osoittaneet pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä, tässä asiassa on kysymys tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena. Päätekijöiden ei ole katsottu menetelleen rikoksen tunnusmerkistön mukaisesti, eikä heidän tekoaan ole pidetty syyllisyyttä osoittavana. Kun päätekijöiden syytteet on hylätty, asiassa ei ole jäänyt jäljelle sellaista rikosta, johon C:tä koskevassa syytteessä kuvattu avunanto olisi voinut kohdistua.
16. Hovioikeuden katsottua, ettei päätekijöinä syytettyjen A:n ja B:n menettely ollut täyttänyt syytekohdissa luettujen rikosten tunnusmerkistöä, C ei ole voinut avunantajana syyllistyä niihin rikoksiin, jotka käräjäoikeus on lukenut hänen syykseen. Asiassa oli siten OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste C:n tuomion purkamiseksi.
17. Koska asia oli selvä, KKO päätti oikaista hakemuksen kohteena olevaa käräjäoikeuden tuomiota välittömästi. KKO purki Helsingin käräjäoikeuden 19.2.2016 antaman tuomion C:n osalta ja hylkäsi häntä vastaan ajetut syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen. KKO:n päätös ilmaisi oikeusneuvosten Littusen, Hirvelän ja Ilveskeron mielipiteen.
18. Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset Pynnä ja Koponen sen sijaan hylkäsivät C:n purkuhakemuksen. He katsoivat, ettei tapauksessa ollut perusteita poiketa ratkaisun KKO 2015:68 mukaisesta arviointitavasta, koska myöskään tuossa ratkaisussa hovioikeus ei ollut pitänyt tekoa rikoksena eikä syyksilukenut rikosta. Pynnän ja Koposen mukaan KKO:n enemmistön perustelutavalla (ed. kohta 15) ei ole mahdollista luotettavasti ennakoitavalla tavalla erottaa näyttöharkintaratkaisuja tilanteesta, jossa jokin näyttöharkintaan perustumaton rikosvastuun edellytyksistä puuttuu.
KKO:n ratkaisuseloste
19. Minusta KKO:n enemmistön ratkaisu on perusteltu ja järkevä, siis hyväksyttävä. Ratkaisu ei, jos hiuksia oikein tarkasti ryhdytään halkomaan, ole ristiriidassa ratkaisusta KKO 2015:68 ilmenevän oikeusohjeen kanssa, koska nyt esillä olevassa asiassa on kyse siitä, ettei hovioikeus ole pitänyt käräjäoikeuden päärikoksista syytettyjen tekoa ylipäätään rikoksena; vuoden 2015 tapauksessa oli puolestaan kyse lähinnä näytön harkintatilanteesta. Koska päätekijöitä koskevat syytteet on sanotulla perusteella hylätty lainvoimaisella tuomiolla, on johdonmukainen johtopäätös, ettei ole olemassa sellaista rikosta, johon C olisi voinut syyllistyä. Hänen purkuhakemuksensa oli siten hyväksyttävä.
20. Toisaalta ratkaisuissa KKO 2015:68 ja KKO 2019:6 esillä olevat tapaukset ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että joudutaan kysymään, merkitseekö KKO:n tänään antama päätös linjamuutosta KKO:n aiempaan ratkaisukäytäntöön. Jos näin on, olisi KKO:n tullut käsitellä ja ratkaista C:n purkuhakemus vahvennetussa kokoonpanossa, johon kuuluu 11 jäsentä. Olisin nähnyt, että näin olisi toimittu myös sen vuoksi, että nyt annettu jaostoratkaisu perustuu niukkaan ja täpärään 3-2 -äänestykseen.
5. C on tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, joka hänen osaltaan sai siten lainvoiman. Tämä käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio on C:n KKO:lle tekemän purkuhakemuksen kohteena.
6. Muut vastaajat C:tä lukuun ottamatta ovat valittaneet tuomiosta hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että alihankintayritysten työntekijät olisivat tosiasiassa olleet X Oy:n työntekijöitä, B olisi ylipäätään käyttänyt määräysvaltaa yhtiössä ja että A olisi osallistunut pimeän palkan maksuun, sekä hylännyt A:han ja B:hen kohdistuneet syytteet. Kun päätekijöiden syytteet on hylätty, hovioikeus on lausunut, että myös avunantajina tuomittujen D:n ja E:n syytteet on tullut hylätä. Hovioikeuden tuomio on jäänyt A:n, B:n, D:n ja E:n osalta lainvoimaiseksi.
7. Korkeimmassa oikeudessa oli C:n tekemän purkuhakemuksen johdosta kysymys siitä, tuliko hakemuksen kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio avunannosta törkeään veropetokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen purkaa sen johdosta, että hovioikeus on hylännyt päätekijöitä koskevat syytteet. Kysymys on tarkemmin sanottuna oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tulkinnasta, eli siitä, mitä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan purkuhakemuksen tueksi vedotulla uudella seikalla tai todisteella.
8. KKKO totesi (perustelukappale 7), että sen ratkaisukäytännössä mukaan tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen annettu tuomio ei ole lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka (esimerkiksi KKO 1998:30, KKO 2008:24, kohta 8, KKO 2015:96, kohta 12). KKO on nimenomaisesti lausunut, ettei uutena seikkana voida pitää yksin KKO:n myöhemmin annettua tuomiota, jossa samassa jutussa toisen vastaajan syyllisyydestä esitetty näyttö on arvioitu toisin kuin hovioikeudessa, eikä tuon tuomion ja purkuhakemuksen kohteena olevan hovioikeuden tuomion väitettyä ristiriitaisuutta (KKO 1998:30, KKO 2015:68, kohta 13).
9. Saman rikoksen toista osallista koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei siten pääsääntöisesti voi perustua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavoin (KKO:n perustelukappale 8).
10. KKO on kuitenkin katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tällainen tilanne on ollut käsillä ratkaisussa KKO 2006:3, jossa KKO on purkanut törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevan tuomion sen johdosta, ettei henkilöllä enää voitu katsoa olevan olleen tuomion tarkoittamaan velkaa KKO:n purettua törkeää veropetosta ja vahingonkorvausta koskeneen toisen tuomion.
11. KKO:n mukaan avunantajan rankaiseminen ei sen sijaan edellytä sitä, että pääteko on tekijälleen syyksiluettu (kappale 12). Osallisten ei tule vapautua vastuusta pelkästään sillä perusteella, ettei päätekijää saada kiinni tai hän muusta syystä välttää vastuun (KKO 2015:68, kohta 11).
12. KKO on ratkaisussaan KKO 2015:68 arvioinut avunantajan rikosvastuun liitännäisyyttä päätekoon. Korkein oikeus on lausunut, että avunannon liitännäisyydestä päätekoon ei itsessään seuraa, että päätekijää koskeva uusi tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tarkoittama uusi seikka (kohta 15).
13. Edellä viitatussa ratkaisussa (siis KKO 2015:68) hovioikeus oli hylännyt päätekoa koskevan syytteen sillä perusteella, että se oli suorittamassaan näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus, minkä vuoksi se oli katsonut, että teko oli arvioitava törkeän petoksen asemesta petokseksi. Tämä puolestaan oli johtanut lyhyemmän määräajan soveltamiseen syyteoikeuden vanhentumisessa. KKO:n mukaan hovioikeuden perustelut eivät osoittaneet pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä eivätkä käräjäoikeuden tuomion perustuneen ratkaisun KKO 2006:3 tapaan virheelliseen syyksilukemiseen aikaisemmassa tuomiossa. Asiassa ei ollut myöskään kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena tai jossa pääteon teonkuvaus on hovioikeudessa muuttunut olennaisesti rajoitetummaksi (kohta 15). Purkuhakemus oli siten hylätty.
14. KKO on mainitussa ratkaisussa edelleen todennut, että liitännäisyydellä ei ole ratkaisevaa merkitystä tilanteessa, jossa päätekijän menettely on ollut tunnusmerkistön mukainen ja syyllisyyttä osoittava. Avunantajan rangaistavuus voi kuitenkin sulkeutua pois liitännäisyyden vuoksi. Näin on ainakin silloin, kun jonkin asiassa selvitetyn yleisiin rikosvastuun edellytyksiin kuuluvan seikan perusteella on selvää, ettei pääteko voi olla tekijälleen syyksiluettavissa oleva rikos (kohta 12).
15. Arvioidessaan purkuedellyksiä tässä asiassa KKO on todennut, että toisin kuin ratkaisussa KKO 2015:68, jossa hovioikeuden perustelut eivät osoittaneet pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä, tässä asiassa on kysymys tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena. Päätekijöiden ei ole katsottu menetelleen rikoksen tunnusmerkistön mukaisesti, eikä heidän tekoaan ole pidetty syyllisyyttä osoittavana. Kun päätekijöiden syytteet on hylätty, asiassa ei ole jäänyt jäljelle sellaista rikosta, johon C:tä koskevassa syytteessä kuvattu avunanto olisi voinut kohdistua.
16. Hovioikeuden katsottua, ettei päätekijöinä syytettyjen A:n ja B:n menettely ollut täyttänyt syytekohdissa luettujen rikosten tunnusmerkistöä, C ei ole voinut avunantajana syyllistyä niihin rikoksiin, jotka käräjäoikeus on lukenut hänen syykseen. Asiassa oli siten OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste C:n tuomion purkamiseksi.
17. Koska asia oli selvä, KKO päätti oikaista hakemuksen kohteena olevaa käräjäoikeuden tuomiota välittömästi. KKO purki Helsingin käräjäoikeuden 19.2.2016 antaman tuomion C:n osalta ja hylkäsi häntä vastaan ajetut syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen. KKO:n päätös ilmaisi oikeusneuvosten Littusen, Hirvelän ja Ilveskeron mielipiteen.
18. Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset Pynnä ja Koponen sen sijaan hylkäsivät C:n purkuhakemuksen. He katsoivat, ettei tapauksessa ollut perusteita poiketa ratkaisun KKO 2015:68 mukaisesta arviointitavasta, koska myöskään tuossa ratkaisussa hovioikeus ei ollut pitänyt tekoa rikoksena eikä syyksilukenut rikosta. Pynnän ja Koposen mukaan KKO:n enemmistön perustelutavalla (ed. kohta 15) ei ole mahdollista luotettavasti ennakoitavalla tavalla erottaa näyttöharkintaratkaisuja tilanteesta, jossa jokin näyttöharkintaan perustumaton rikosvastuun edellytyksistä puuttuu.
KKO:n ratkaisuseloste
19. Minusta KKO:n enemmistön ratkaisu on perusteltu ja järkevä, siis hyväksyttävä. Ratkaisu ei, jos hiuksia oikein tarkasti ryhdytään halkomaan, ole ristiriidassa ratkaisusta KKO 2015:68 ilmenevän oikeusohjeen kanssa, koska nyt esillä olevassa asiassa on kyse siitä, ettei hovioikeus ole pitänyt käräjäoikeuden päärikoksista syytettyjen tekoa ylipäätään rikoksena; vuoden 2015 tapauksessa oli puolestaan kyse lähinnä näytön harkintatilanteesta. Koska päätekijöitä koskevat syytteet on sanotulla perusteella hylätty lainvoimaisella tuomiolla, on johdonmukainen johtopäätös, ettei ole olemassa sellaista rikosta, johon C olisi voinut syyllistyä. Hänen purkuhakemuksensa oli siten hyväksyttävä.
20. Toisaalta ratkaisuissa KKO 2015:68 ja KKO 2019:6 esillä olevat tapaukset ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että joudutaan kysymään, merkitseekö KKO:n tänään antama päätös linjamuutosta KKO:n aiempaan ratkaisukäytäntöön. Jos näin on, olisi KKO:n tullut käsitellä ja ratkaista C:n purkuhakemus vahvennetussa kokoonpanossa, johon kuuluu 11 jäsentä. Olisin nähnyt, että näin olisi toimittu myös sen vuoksi, että nyt annettu jaostoratkaisu perustuu niukkaan ja täpärään 3-2 -äänestykseen.
8 kommenttia:
KKO:n vähemmistön (Pynnä ja Koponen) kanta vaikuttaa minusta turhan fundamentalistiselta ja liian tiukalta. Koponen on tosin julkaissut toissa vuonna laajan ylimääräistä muutoksenhakua koskevan teoksen. En ole sitä lukenut, koska eläkeläisellä ei ole noin vain varaa kallishintaisten kirjojen ostoon.
Minusta tässä on kyllä hyvin selvä ero 2015 tapaukseen.
2015 todettiin rikoksen tapahtuneen, mutta vanhentumisen takia siitä ei voinut tuomita/syyttää. Vanheneminen ei kuitenkaan poista sitä seikkaa että rikos on tapahtunut, vaan ainoastaan syyteoikeuden, tuomitsemisoikeuden tai rangaistuksen täytäntöönpanomahdollisuuden.
Nyt todettiin, ettei rikosta ole ollenkaan tapahtunut. Minusta tämä ei osoita muuttunutta linjaa vaan kyse on aidosti eri tilanteista.
Enemmistön ratkaisu on kyllä ilman muuta oikea, sillä aika erikoista olisi jos voisi syyllistyä avunantoon olemattomaan rikokseen.
Kun 5-jäsenisessä jaostossa oli asiasta erittäin täpärä eli 3-2 -äänestys, olisi ollut järkevää viedä asia laajennetun eli 11-jäsenisen kokoonpanon käsittelyyn.
Pysyn siis.
Kyllä tuo enemmistön kanta vastaa ainakin tavallisen ihmisen oikeustajua. Tuntuisi kohtuuttomalta, että joku tuomittaisiin avunannosta olemattomaan rikokseen.
Mietin ratkaisua lukiessani laajennetun kokoonpanon käytöstä samaa kuin blogisti. Kun viittaus 2015 ratkaisuun on kirjoitettu niin selvästi näkyviin myös tuota seikkaa lienee pohdittu. En tiedä, onko KKO:ssa tapana tuollaisissa tilanteissa epävirallisesti konsultoida presidenttiä.
Koposen eriävät mielipiteet ovat sangen ennakoitavia. Onkohan hän koskaan ollut vähemmistössä vastaajan puolella?
Presidentistä puheenollen, saammeko pian blogistin arvion siitä, kenestä tulee T. Eskon jäätyä eläkkeelle 1.9.2019 lukien seuraava KKO:n presidentti?
Hehheh! Jos nyt kuitenkin maltetaan hieman odottaa sitä kirjoitusta! Viran hakuaikakin alkaa vasta 1.2. ja kestää koko helmikuun.
Lähetä kommentti