1. Tuomioistuinsovittelua koskeva laki (394/2011) on ollut voimassa hieman yli seitsemän vuotta. Sovittelun kulusta tai tuomioistuimen vahvistamasta sovinnosta ei yleensä ole aihetta valittaa ylempään oikeuteen. Joskus niin voi kuitenkin tapahtua, kuten korkeimman oikeuden tänään antamasta ratkaisusta (KKO 2018:55) ilmenee. Ratkaisu on ensimmäinen ennakkopäätös tuomioistuinsovittelusta.
2. Normaalisti sovittelu tapahtuu jo käräjäoikeudessa, mutta estettä ei ole myöskään sille, että sovitteluun havahdutaan vasta hovioikeudessa, jonne käräjäoikeuden riita-asiasta antamasta tuomiosta on valitettu. Itse kyllä pidän hieman kummallisena, että näin tapahtuu. Sovitteluhalukkuuden pitäisi toki ilmetä jo käräjäoikeudessa. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos asianosaiset pääsisivät erimielisyyksistään sovintoon kokonaan ilman oikeudenkäyntiä.
3. Ylipäätään en kuulu tuomioistuinsovittelulain ylimpiin ystäviin tai kannattajiin, sillä tuomioistuimen tehtävänä on tietenkin oikeusriitojen ratkaiseminen eikä sovittelu. Eri asia on, että tuomioistuin voi riita-asian käsittelyn yhteydessä pyrkiä aktiivisesti saamaan asianosaiset sopimaan asia, kuten OK 5 luvun 26 §:ssä ilmenee. Suhtaudun hyväksyvästi myös tuomioistuimen ulkopuolella, siis ennen oikeudenkäynnin alkamista tapahtuvaan sovitteluun, jossa riitapuolten asianajajien tulisi olla aktiivisia. Vaikuttaa kuitenkin usein siltä, että asianajajat eivät halua näin menetellä, vaan vievät asian käräjäoikeuteen, jossa vasta alkavat hieroa sovintoa tuomarin johdolla. Asianajajien palkkiot perustuvat aikalaskutukseen ja asianajajat ja lupalakimiehet laskuttavat tietenkin myös tuomioistuinsovittelusta, jossa esiintyvät päämiehensä rinnalla.
4. KKO:n tänään ratkaisemassa tapauksessa asunto-osakeyhtiö A ja sen osakkeenomistaja B olivat Helsingin hovioikeudessa 8.9.2017 järjestetyssä sovitteluistunnossa päässeet sovintoon hovioikeudessa B:n valituksen johdosta vireillä olevassa riita-asiassaan sekä samalla ainakin alustavasti sopineet A:n yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Sovittelijana toiminut hovoikeudenneuvos PS oli sovitteluistunnon jälkeen ennen sovinnon vahvistamista vielä sähköpostilla käynyt asianosaisten kanssa läpi sovinnon sisältöä. Näissä sähköposteissa B oli ilmoittanut, ettei hän hyväksykään sovintotekstiä kaikilta osin, eikä hän näin ollen peru hovioikeudelle riita-asiassa tekemäänsä valitusta. Hovioikeus eli sovittelija PS oli tästä huolimatta 26.9.2017 vahvistanut sovinnon, joka korvasi Espoon käräjäoikeuden 26.9.2016 riita-asiassa antaman tuomion.
5. Näin menetellessään sovittelija luonnollisesti teki virheen. KKO totesi, että sovittelu oli jatkunut vielä sovitteluistunnon jälkeenkin, kun sovittelija oli sähköpostilla käynyt sovintotekstiä asianosaisten kanssa läpi. Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon vastoin B:n pyyntöä.
6. Lisäksi KKO katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että hovioikeus ei olisi sovinnon yhteydessä saanut vahvistaa A:n yhtiöjärjestyksen muutosta koskevaa päätöstä, koska yhtiön muut osakkeenomistajat eivät olleet muuttamisessa mukana. Tässäkin kohta tapahtui selvääkin selvempi virhe.
KKO 2018:55
7. Tähän ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin ihmetellä tuomari-sovittelijan virheellistä ja varsin yliaktiiviselta vaikuttavaa toomintaa. Sovittelija ei toki saa olla sovittelussa tai sovinnon vahvistamisessa liian hätäinen tai innokas, vaan hänen tulee pysytellä toimivaltansa puitteissa ja ottaa huomioon molempien riitapuolten näkemykset.
2. Normaalisti sovittelu tapahtuu jo käräjäoikeudessa, mutta estettä ei ole myöskään sille, että sovitteluun havahdutaan vasta hovioikeudessa, jonne käräjäoikeuden riita-asiasta antamasta tuomiosta on valitettu. Itse kyllä pidän hieman kummallisena, että näin tapahtuu. Sovitteluhalukkuuden pitäisi toki ilmetä jo käräjäoikeudessa. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos asianosaiset pääsisivät erimielisyyksistään sovintoon kokonaan ilman oikeudenkäyntiä.
3. Ylipäätään en kuulu tuomioistuinsovittelulain ylimpiin ystäviin tai kannattajiin, sillä tuomioistuimen tehtävänä on tietenkin oikeusriitojen ratkaiseminen eikä sovittelu. Eri asia on, että tuomioistuin voi riita-asian käsittelyn yhteydessä pyrkiä aktiivisesti saamaan asianosaiset sopimaan asia, kuten OK 5 luvun 26 §:ssä ilmenee. Suhtaudun hyväksyvästi myös tuomioistuimen ulkopuolella, siis ennen oikeudenkäynnin alkamista tapahtuvaan sovitteluun, jossa riitapuolten asianajajien tulisi olla aktiivisia. Vaikuttaa kuitenkin usein siltä, että asianajajat eivät halua näin menetellä, vaan vievät asian käräjäoikeuteen, jossa vasta alkavat hieroa sovintoa tuomarin johdolla. Asianajajien palkkiot perustuvat aikalaskutukseen ja asianajajat ja lupalakimiehet laskuttavat tietenkin myös tuomioistuinsovittelusta, jossa esiintyvät päämiehensä rinnalla.
4. KKO:n tänään ratkaisemassa tapauksessa asunto-osakeyhtiö A ja sen osakkeenomistaja B olivat Helsingin hovioikeudessa 8.9.2017 järjestetyssä sovitteluistunnossa päässeet sovintoon hovioikeudessa B:n valituksen johdosta vireillä olevassa riita-asiassaan sekä samalla ainakin alustavasti sopineet A:n yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Sovittelijana toiminut hovoikeudenneuvos PS oli sovitteluistunnon jälkeen ennen sovinnon vahvistamista vielä sähköpostilla käynyt asianosaisten kanssa läpi sovinnon sisältöä. Näissä sähköposteissa B oli ilmoittanut, ettei hän hyväksykään sovintotekstiä kaikilta osin, eikä hän näin ollen peru hovioikeudelle riita-asiassa tekemäänsä valitusta. Hovioikeus eli sovittelija PS oli tästä huolimatta 26.9.2017 vahvistanut sovinnon, joka korvasi Espoon käräjäoikeuden 26.9.2016 riita-asiassa antaman tuomion.
5. Näin menetellessään sovittelija luonnollisesti teki virheen. KKO totesi, että sovittelu oli jatkunut vielä sovitteluistunnon jälkeenkin, kun sovittelija oli sähköpostilla käynyt sovintotekstiä asianosaisten kanssa läpi. Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon vastoin B:n pyyntöä.
6. Lisäksi KKO katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että hovioikeus ei olisi sovinnon yhteydessä saanut vahvistaa A:n yhtiöjärjestyksen muutosta koskevaa päätöstä, koska yhtiön muut osakkeenomistajat eivät olleet muuttamisessa mukana. Tässäkin kohta tapahtui selvääkin selvempi virhe.
KKO 2018:55
7. Tähän ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin ihmetellä tuomari-sovittelijan virheellistä ja varsin yliaktiiviselta vaikuttavaa toomintaa. Sovittelija ei toki saa olla sovittelussa tai sovinnon vahvistamisessa liian hätäinen tai innokas, vaan hänen tulee pysytellä toimivaltansa puitteissa ja ottaa huomioon molempien riitapuolten näkemykset.
8 kommenttia:
Asiassa sovittelija toiminut hovioikeuden jäsen Petra Spring toimii tätä nykyä käräjätuomarina Helsingin käräjäoikeudessa. Hän on tullut tunnetuksi yhdessä erään kollegansa kanssa Suomen ensimmäisenä mediatuomarina. Mediatuomareiden tehtävänä on selostaa ja kertoa medialle, miten tietyissä tai tietyntyyppisissä asioissa on tuomioistuimessa toimittu ja päätetty.
Tässä tapauksessa median eli oikeustoimittajien lienee syytä kääntyä Helsingin hovioikeuden palveluksessa olevan mediatuomarin puoleen.
KKO:n ennakkopäätöksistä huomattava osa koskee prosessioikeutta, ainakin neljännes kaikista ratkaisuista.
Nyt KKO on antanut peräjälkeen kolme enakkopäätöstä, joissa kaikissa on kyse oikeudenkäyntimenettelystä, KKO 2018:53-55. Niissä kaikissa hovioikeudessa on tapahtunut selvä oikeudenkäyntivirhe.
Viime viikolla oli valtioneuvoston esittelyssä lakiesitys tuomioistuinviraston perustamisesta. Eipäs mennytkään läpi niin kuin Sipilän ministereiden esitykset lähes aina, vaan asia näyttää lykkääntyneen. Olisiko nyt sitten tällä viikolla. Mitä lieneekään tapahtunut? Ehkä aluepolitiikkaa? Sehän on nykyään ainoa aihe, josta ministerit toistensa tekemisiin puuttuvat, valitettavasti.
Kepun kansanedustajat ovat protetoineet kovasti oikeusministeri Häkkäsen esitystä! Juha Sipilä on ilmeisesti päättänyt antaa Antti Kurviselle ja kumppaneille hieman lisää aikaa protestointiin. Mutta kyllä se Vantaalle tulee!
Tiukassapa on tuomioistuinvirasto, kun ei hallitus tänäänkään pystynyt esitystä antamaan! Ehkä taas ensi viikolla uusi yritys.
Jaahas. Asian piti olla tänään valtioneuvoston yleisistunnon asialistalla, mutta eipä näy tälläkään kertaa päätösluettelossa.
Jospa tekeillä on lehmäkauppa: Virasto Pihtiputaalle ja sivutoimipaikka Tikkurilaan?
Nyt hallitus on antanut virastoesityksen. Ei minkäänlaista kantaa sijaintipaikkaan!!
Lähetä kommentti