104. Postihuumerikos, HelHO 2018:11

1. Helsingin hovioikeus on antanut 1.6.2018 kaksi huumausainerikosta koskevaa ratkaisua asioissa, joissa on kyse kotiosoitteeseen tilatun huumelähetyksen näytön arvioinnista. Ratkaisut ovat HelHO 2018:11 ja 12. Selostan niistä ensiksi mainitun tapauksen, joka on alun perin ratkaistu Vantaan käräjäoikeudessa. Ratkaisussa 2018:12 mainittu asia on puolestaan tullut hovioikeuteen Helsingin käräjäoikeudesta. Asiat on ratkaistu samalla tavalla.

2. Vantaan tapauksessa syyttäjä oli vaatinut X:lle rangaistusta kahdesta huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän oli 19.5. ja 21.6.2017 laittomasti tuonut postitse Hollannista maahan huumausainetta, toukokuussa 1,0 grammaa heroiinia ja kesäkuussa 9,6 grammaa amfetamiinia. 

3. X on kiistänyt syytteet ja väittänyt, että huumausaineet on tilannut ilmeisesti joku hänen ystäväpiiristään ja että kyse on ollut pilasta, koska X oli juuri päässyt koevapauteen. X:n mukaan hänellä ei tietääkseen ole vihamiehiä.

4. Käräjäoikeus tuomitsi X:n kahdesta huumausainerikoksesta yhteiseen 50 päivän vankeusrangaistukseen. 

5. X valitti hovioikeuteen, joka hovioikeus myönsi hänelle jatkokäsittelyluvan ja toimitti pääkäsittelyn.

6. Hovioikeus, jonka puheenjohtajana toimi presidentti Mikko Könkkölä, piti tuomiossaan hyvin epätodennäköisenä, että huumausaineet olisi tilannut joku X:n tunteva pilailu- tai vahingoittamistarkoituksessa. Olisi yleensäkin erikoista, jos joku olisi maksanut huumausaineista ainakin kahdella eri kerralla vain toista kiusatakseen, kun tällaisten lähetysten kiinni joutuminen ja vastaanottajaksi merkityn epäilynalaiseksi saattaminen olisi epävarmaa.

7. Hovioikeuden mukaan varteenotettavampi vaihtoehtoinen tapahtumankulku on se mahdollisuus, että joku muu on tilannut huumausaineet postitse X:n osoitteella pyrkien itse saamaan ne tavalla tai toisella haltuunsa. Tämän vaihtoehdon todennäköisyyttä vastaan puhuu kuitenkin se, että tilauksia oli ollut kaksi, joista jo ensimmäinen lähetys on jäänyt tulliin. Epätodennäköistä on, että tekijä olisi tehnyt vielä toisen tilauksen sen jälkeen kun ensimmäisen tilauksen haltuun saaminen oli epäonnistunut.

8. X on kertonut, että hänen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa olevaan asuntoonsa pääsi helposti parvekkeen kautta kiipeämällä. Jos siten huumausaineet olisi tilannut joku muu kuin X, olisi tällä saattanut olla mahdollisuudet noutaa postilähetykset X:n tietämättä tämän poissaollessa. Hovioikeuden mukaan tähänkin mahdollisuuteen liittyy kuitenkin  huomattavia epävarmuustekijöitä, jotka tekevät siitä hyvin epätodennäköisen.

9. X on 10.5.2017 ostanut bitcoineja, joita virtuaalivaluuttana yleisesti käytetään maksuvälineenä huumausaineiden postitilauksissa. X on kertonut hankkineensa bitcoineja myös tämän jälkeen. Virtuaalivaluutan osto 10.5.2017 sopii ajallisesti varsin hyvin maksuksi lentotulliin 19.5.2017 saapuneesta heroiinia sisältäneestä postilähetyksestä. Hovioikeus piti mahdollisena, että yhden heroiinigramman voi hankkia verkon kautta 30 eurolla.

10. Hovioikeus ei pitänyt sen sijaan uskottavana, että toimeentulotuen varassa elävä X olisi ostanut bitcoin-valuuttaa sijoitustarkoituksessa. Syytteen teonkuvaukseen nähden vaihtoehtoista tapahtumien selitystä on pidettävä varsin epätodennäköisenä.

11. Hovioikeus totesi vielä, että X oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen 11.5.2017. Ensimmäinen lähetys on postitettu Hollannista 15.5.2017, mikä ajallisesti sopii yhteen ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen kanssa.

12. Johtopäätöksenään hovioikeus katsoi, että X:n syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä. X:n valitus hylättiin, joten voimaan jäi Vantaan käräjäoikeuden tuomio.

HelHO 2018:11

13. Kuten hovioikeus perusteluissaan mainitsee, käräjäoikeuden joulukuussa 2017 antaman tuomion jälkeen KKO on antanut 15.1.2018 ennakkopäätöksen KKO 2018:3, joka koskee näytön arviointia vastaavanlaisessa postihuumerikosasiassa. Ratkaisun mukaan postilähetyksen vastaanottajamerkinnällä on merkittävä näyttöarvo sen osoittamisessa, kuka lähetyksen on tilannut. Tällainen näyttö ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi yksinään riittää osoittamaan vastaajan syyllistyneen kiellettyjen aineiden tai tavaroiden maanhantuontiin. Syyttäjän tulee siten yleensä pystyä esittämään muita syyllisyyttä tukevia seikkoja, jotta syyksilukemisen edellytykset täyttyvät. 

14. Mainitussa ratkaisussaan KKO, joka toimitti asiassa suullisen käsittelyn,  päätyi sihen, etteivät syytteen tueksi esitetyt todisteet ja muut asian käsittelyssä esiin tulleet syytettä tukevat seikat riittäneet sulkemaan pois varteenotettavaa epäilyä siitä, ettei vastaaja A  ole laittomsti tuonut maahan kysymyksessä oleva huumausainetta. KKO piti varteenotettavimpana vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna sitä mahdollisuutta, että joku muu oli tilannut huumausaineen postitse A:n osoitteella pyrkien itse samaan sen tavalla tai toisella haltuunsa. Kun asiassa ei toisaalta ollut esitetty A:n omaa toimintaa koskevia, syytettä tukevia seikkoja eikä A:n kertomuksen uskottavuutta heikentäviä seikkoja, KKO hylkäsi syytteen. 

KKO 2018:3

15. Vaikka KKO on, kuten hovioikeus toteaa, antanut ratkaisun 2018:3 vasta Vantaan käräjäoikeudessa nyt esillä olevassa asiassa antaman ratkaisun jälkeen, oli alioikeus eli tuossakin asiassa Vantaan käräjäoikeus, ehtinyt antaa kesäkuussa 2016 ratkaisun, jolla A:ta vastaan ajettu syyte oli näytön puuttuessa hylätty; Helsingin hovoikeus oli syyttäjän valituksessta tuominnut A:n  marraskuussa 2016 ko. postihuumausainerikoksesta. Huumeiden käyttäjät ovat siten ilmeisesti olleet tietoisia siitä, millä perusteilla postirikoshuumerikoksia koskevia syytteitä on mahdollisuus kiistää.

16. Etenkin ratkaisussa KKO 2018:3 selostetusta tapauksesta toisaalta ilmenee, miten tärkeää oikeusturvan kannalta on, että muutoksenhakuinstanssi aina KKO:ta myöten  järjestää suullisen käsittelyn, koka se antaa kirjallista menettelyä paremmat edellytykset asian asianmukaiselle selvittämiselle.