tiistai 10. heinäkuuta 2018

106. KKO 2018:51 - Yksityisyyden suojan loukkaus

1. B oli 2.9.2013 tuomittu Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen 6.4.2013 tehdystä 14-vuotiaaseen asianomistajaan kohdistuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. B:n saamasta tuomiosta on syyskuussa 2013 uutisoitu useissa kansallisissa tiedotusvälineissä. Uutisoinnin yhteydessä on mainittu muun ohessa B:n nimi, ikä 26-vuotta, uhrin ikä sekä tekopaikkakunta ja -ajankohta.

2. A on toiminut ylläpitäjänä Facebook-yhteisöpalvelimen avoimessa ryhmässä, jonka nimi on ollut "Pedofilian uhrien puolesta". Sivusto on A:n mukaan ollut sisällöltään informatiivinen ja lastensuojelua tukeva. Sen tarkoituksena on lisäksi ollut kiinnittää huomiota seksuaalirikoksista tuomittaviin rangaistuksiin.

3. A on 17.1.2014 ladannut kohdassa 2 mainitulle sivustolle linkin MTV.fi -sivustolla 4.9.2013 olleesta uutisesta, jossa oli kerrottu B:n saamasta seksuaalirikostuomiosta. A on liittänyt uutislinkin yhteyteen B:n valokuvan, jonka hän oli saanut B:n avoimesta Facebook-profiilista, ja lisäksi kirjoittanut: "B on ilmeisesti jo vapautunut?".

4. Kohdassa 3 kerrotun julkaisun yhteyteen on syntynyt vilkasta keskustelua. Keskusteluun on osallistunut myös B, joka on ilmoittanut olevansa syytön ja pyytänyt sivuston ylläpitäjää poistamaan hänen valokuvansa julkaisusta. Kun näin ei ole tapahtunut, B on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Julkaisu on lopulta poistettu sivustolta, ja myös itse sivusto on sittemmin suljettu.

5. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus, tuomio 16.2.2016, ovat tuominneet A:n 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen B:n yksityiselämän loukkaamisesta sekä velvoittaneet A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Ratkaisujen mukaan B:n valokuvan julkaisemista ei ole pidetty tarpeellisena yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Kuvan ja uutisen linkittämisen yhdessä on katsottu loukkaavan B:n yksityiselämää tavalla, jota tuomioistuimet eivät pitäneet  hyväksyttävänä.

6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä. A on myöntänyt menetelleensä edellä kohdassa 3 kerrotulla tavalla. Hän on kuitenkin katsonut, ettei hänen menettelynsä täytä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä. Esitetty tieto ei ole liittynyt B:n yksityiselämään, vaan on koskenut julkista tietoa tämän syyllistymisestä rikokseen. Tiedot olivat joka tapauksessa menettäneet yksityisen luonteensa eri tiedotusvälineiden uutisoitua laajasti B:n tekemästä rikoksesta. Valokuvan B oli puolestaan itse ladannut avoimelle Facebook-sivulleen. A on ainoastaan linkittänyt yhteen kaksi muutoinkin saatavilla ollutta tietoa. Menettely ei myöskään ole ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Julkaisu on joka tapauksessa liittynyt yhteiskunnalliseen keskusteluun, eikä ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

7. KKO pohdiskeli asiaa pro et contra eli  perusoikeuksina turvattujen yksityisyyden suojan ja sananvapauden toteutumisen kannalta. KKO totesi, että vaikka rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle.

8. KKO:n mukaan rikoksentekijää koskevien tietojen saatavuus internetissä ei johtanut siihen, että tiedot olisivat olleet vapaasti eri tahojen julkaistavissa eri yhteyksissä. Kuvan julkaisemisella ei myöskään voitu katsoa olevan merkitystä aihepiiristä käytävän yleisen keskustelun kannalta. Julkaisun pääpaino oli kohdistunut tekijän henkilöön ja siitä oli puuttunut toimituksellinen sisältö. Erityisesti valokuvan julkaiseminen tällaisessa yhteydessä oli voimakkaasti loukannut tekijän yksityisyyttä.

9. KKO totesi, että A:n menettely oli tapauksen olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely täytti siten yksityiselämää loukkaavan  tiedon levittämisen tunnusmerkistön (RL 28 luv. 8 §:n 1 mom.). KKO hylkäsi A:n valituksen, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.

KKO 2018:51 

10. Kaikki kolme oikeusastetta ratkaisivat tapauksen samalla tavalla, jos katsotaan lopputulosta. Rangaistukseksi määrättiin 40 päiväsakkoa ja syytetty velvoitettiin suorittaman asianomistajalle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa.  Tuomioistuinkäsittely kesti kolme ja puoli vuotta.

11. Tapauksen selvyydestä huolimatta KKO on nähnyt vaivaa laajojen perustelujen laadinnassa, jossa on kosketeltu myös ihmisoikeustuomioistumen ja unionin tuomioistuimen käytäntöä sekä viitattu kahteen KKO:n omaan ennakkopäätökseen, joista toinen on ratkaisu KKO 2015:136. Mikäpäs siinä, tämähän on ylimmän oikeuden rooi ja tehtävä, mutta ehkä tässä tapauksessa olisi voitu aivan hyvin selvitä ja saada sanoma perille, vaikka perustelut olisivat olleet suppeammat.

 

6 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n esittelijä Paula Jutila katsoi, ettei kysessä ollut rangaistaca teko:

"Yhteenvetonaan Korkein oikeus todennee, että A:n suorittama valokuvan ja uutisen linkittämisen sisältänyt julkaisu on liittynyt yleiseltä kannalta merkittävänä pidettävään keskusteluun seksuaalirikostuomioista. A on tehnyt julkaisunsa seksuaalirikostuomioita käsittelevän sivuston ylläpitäjänä. Vaikka kysymys ei ole ollut puhtaasta rikosuutisoinnista ja sananvapauden ydinalueelle kuuluvasta joukkotiedotusvälineiden toiminnasta, ilmaisun tarkoituksena ei voida katsoa olleen pelkästään tietyn lukijakunnan uteliaisuuden tyydyttäminen taikka tämän lukijakunnan viihdyttäminen. Sille seikalle, että B:n valokuvan julkaiseminen ei ole ollut tarpeen keskustelun edistämiseksi, ei voida arvioinnissa antaa ratkaisevaa merkitystä. A:n ilmaisu on siten esitetty rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Sananvapauden rajoittamiseen tulee sen vuoksi suhtautua erityisen pidättyväisesti.

Korkein oikeus todennee, että B:n tunnistettavan valokuvan liittäminen rikosta koskevan uutisen yhteyteen on ollut julkaisun ilmoitetun tavoitteen kannalta tarpeetonta sekä epäilemättä myös moraalisesti kyseenalaista. Se on siten jossain määrin ylittänyt hyväksyttävyyden rajan. Toisaalta B:n valokuva ja tieto hänen syyllistymisestään törkeään rikokseen olivat jo ennen A:n menettelyä olleet edellä kerrotulla tavalla vaivatta yleisön saatavilla. Punnittuaan vastakkain edellä selostettuja sananvapauden ja yksityisyyden suojaan liittyviä näkökohtia Korkein oikeus päätynee siihen, ettei A:n menettely tapauksen olosuhteet huomioon ottaen ole rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi ylittänyt sitä, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely ei siten täytä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden tuomion, hylännee syytteen ja vapauttanee A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Jutilan kanta on hyvin perusteltu. Suomi saanee jälleen tuomion ihmisoikeuksien loukkaamisesta, jos vastaaja vie asiansa EIT:een.

Anonyymi kirjoitti...

Blogistin tavaramerkki on käyttää otsikoissa pistettä, ei ajatusviivaa. Miksi muutos, joka on kieliopillisestikin kyseenalainen?

KKO 2018:51 - Yksityisyyden suojan loukkaus

Anonyymi kirjoitti...

Esittelijä näyttäisi siirtyneen 1.6.2017 käräjätuomariksi Etelä-Karjalan käräjäoikeuteen.

Hieman hassulta tämä "vuoden aika-aukko" vaikuttaa ulkopuolisin silmin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jos esittelijä on siirtynyt 1.6.2017 käräjätuomariksi, merkitsee tämä sitä, että asia on ratkaistu KKO:ssa sitä ennen pidetyssä esittelyssä. "Meille" eli asianosaisille ja yleisölle ratkaistusta kerrotaan kuitenkin vasta nyt, ns. "kierron" jälkeen. Perusteluja on siis hiottu KKO:ssa reilu vuosi.

Varsin hidasta lainkäyttöä, sanoisin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sitä paitsi KKO:n jaoston puheenjohtajana toiminut oikeusneuvos Ilkka Rautio on ollut jo ainakin puoli vuota ellei hieman kauemminkin eläkkeellä.