2. Syytekohdassa 1 J:n syyksi on luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luvun 6 §:n 1 momentti). J:n on katsottu tehneen tuolloin 15-vuotiaalle A:lle useita kertoja seksuaalisia tekoja. Teot ovat sisältäneet useita suutelemisia, kosketteluja rintaliivien alta rinnoista sekä A:n sukupuolielimen yksittäisen koskettelun ja samalla A:n käden laittamisen J:n sukupuolielimen kohdalle housujen päälle.
3. Syytekohdassa 2 J:n on todettu syyllistyneen seksuaaliseen hyväkskäyttöön (RL 20 luvun 5 §:n 1 momentti). J oli asemaansa hyväksikäyttäen ja käyttämällä törkeästi väärin A:n kypsymättömyyttä taivuttaneen tuolloin 15 – 16 -vuotiaan A:n useita kertoja sukupuoliyhteyteen ja ryhtymään muihin seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaaviin seksuaalisiin tekoihin, jotka koostuivat A:n suutelusta, tämän rintojen ja sukupuolielimen koskettelusta ja nuolemisesta sekä tämän selän, pakaroiden ja haarovälin silittelystä.
4. J on ollut A:n perhetuttu. A on vahtiessaan J:n lasta ollut toistuvasti tekemisissä J:n kanssa. J:n syyksi luetut teot olivat alkaneet A:n ollessa tutustumassa työelämään J:n asianajotoimistossa.
5. Oulun käräjäoikeus (käräjätuomari Kirsi Erkkilä ja lautamiehet) katsoi tuomiossaan 21.9.2015 , että oikeudenmukainen seuraamus J:n teoista oli 1 vuoden 10 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. Koska ehdollista vankeusrangaistusta oli yksin pidettävä riittämättömänä, käräjäoikeus tuomitsi J:lle oheisrangaistuksena 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Käräjäoikeus velvoitti J:n maksamaan A:lle korvaukseksi kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 600 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 6 000 euroa sekä korvaaman tämän oikeudenkäyntikulut 5 000 eurolla.
6. Rovaniemen hovioikeus (Auli Vähätörmä, Maarit Tukiainen ja Esko Arponen) katsoi tuomiossaan 8.6.2016, ettei J:n rangaistusta ollut aihetta korottaa. Rikoksen vakavuus ja teoista ilmenevä syyllisyys sinänsä puolsivat vankeuden tuomitsemista ehdottomana. J:tä ei kuitenkaan ollut aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Hovioikeus otti huomioon myös vankeusrangaistuksen ohessa tuomitun yhdyskuntapalvelun pituuden ja sen, että ehdollisen vankeuden koeaika oli lähes lain sallima enimmäismäärä. Näistä syistä vankeusrangaistusta ei ollut aihetta määrätä ehdottomaksi.
7. Korkein oikeus myönsi A:lle ja J:lle valitusluvan koskien yksinomaan rangaistuksen määräämistä. Valituksessaan A vaati, että rangaistusta korotetaan ja se joka tapauksessa määrätään ehdottomaksi. J puolestaan vaati, että syyte ja vahingonkorvaukset hylätään. J:n mukaan lieventäviä seikkoja olivat muun muassa asian saama julkisuus sekä tuomion kielteinen vaikutus asianajajan ammatin harjoittamiseen.
KKO:n ratkaisuseloste
9. Korkein oikeus (oikeusneuvokset Bygglin, Jokela, Rudanko, Littunen ja Huovila) on perustellut rangaistuksen määrämistä ja vankeusrangaistuksen ehdollisuutta erittäin seikkaperäisesti 2li 20 kappaleen verran, mikä on positiivista. Näin korkein oikeus tekee nykyisin julkaistuissa ratkkaisussaan eli ennakkopäätöksissä säännönmukaisesti. Kehitystä on tapahtunut, sillä vielä noin 10-15 vuotta sitten tuomioistuimet, edes korkein oikeus, eivät perustelleet rangaistuksen määräämistä ja mittaamista juuri lainkaan tai tyytyivät hyvin niukkoihin perusteluihin.
10. Olen yhdessä OTL Petri Martikaisen kanssa kirjoittamassani kahdessa tuomion perustelemista käsittelevässä kirjassa (Pro et contra, 2003 ja Tuomion perusteleminen, 2010) kiinnittänyt huomiota, paitsi moniin muihin asioihin, myös rangaistuksen mittaamista koskevien perustelujen tärkeyteen. Tämän vuoksi on ilahduttavaa todeta, ettei työmme ole tässä(kään) suhteessa mennyt hukkaan, vaan perustelukäytännössä on tapahtunut selvää edistystä myös mittaamisperustelujen osalta. Perustelujen laatu on muutoinkin selvästi parantunut.
11. Perusteluissaan korkein oikeus mm. katsoi, ettei asian saama julkisuus ollut poikkeuksellisen laajaa, kuten J itse väitti. Lisäksi KKO:n mukaan asianajaja on ollut tietoinen, että kyseisiin rikoksiin syyllistyminen vaikuttaa kielteisesti hänen ammattinsa harjoittamiseen. KKO:n mukaan rangaistustuomiosta johtuva kielteinen vaikutus J:n muuhun liiketoimintaan tai hänen suhteisiinsa läheisiin henkilöihin eivät myöskään ole sellaisia J:n kannalta odottamattomia seurauksia, jotka tulisi ottaa rangaistuksen määräämisessä huomioon.
12. KKO:n tuomarit ovat oikeassa. Kyllä lähes viisikymppisen miehen, jolla on asianjajan pätevyys ja kokemus, pitäisi ennen 15-vuotiaaseen lapseen sekaantumistaan - menettelyä on kestänyt lähes 1,5 vuotta - ajatella tekonsa kaikkia seurauksia eikä ryhtyä himon vallassa suinpäin löysäilemään vyötään ja aukomaan sepalustaan! Jos tämä on tyystin unohtunut, niin eivät siinä jälkiselitykset enää mitään auta.
13. Itse asiassa myös ehdoton vankeusrangaistus olisi ollut asiassa hyvin perusteltavissa oleva vaihtoehto. KKO:n esittelijänä toiminut oikeussihteeri Eeva Palaja onkin mietinnössään esittänyt, että J:lle tuomittu rangaistus, jota esittelijän mielestä ei ollut syytä alentaa, olisi tullut määrätä ehdottomaksi.
14. Kuten esittelijä toteaa, oikeuskäytännössä ja myös KKO:n omissa ratkaisuissa on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (ks. esim. KKO 2011:93 ja KKO 2016:39).
15. On merkille pantavaa, että KKO:n kokoonpano on perusteluissaan ensin alentanut J:n hovioikeudesta saamaa rangaistusta neljällä kuukaudella ja ottanut vasta tämän jälkeen kantaa rangaistuksen ehdollisuuteen. Minusta rangaistuskysymystä tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena, jolloin lähtökohdaksi olisi voitu ottaa kysymys siitä, tulisiko J tuomita ehdolliseen vai ehdottomaan rangaistukseen. KKO on voinut toki näin faktisesti tehdäkin, mutta jotta vankeusrangaistuksen pysyttäminen ehdollisena näyttäisi perustellulta ("kauniilta"), se on (muodollisesti) päättänyt ensin alentaa vankeuden määrää neljällä kuukaudella.
16. J:lle määrätty yhteinen rangaistus on mitattu kummankin rangaistusasteikon alapäästä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:5.1) rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään 4 vuotta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:6.1) taas vankeutta vähintään 4 kk ja enintään 4 vuotta.
6 kommenttia:
Blogikirjoituksen kappaleissa 13 ja 14 on kirjoitusvirheitä:
"KKO:n esittelijänä toiminut oikeussihteeri Eeva Palaja onkin mietinnössään esittänyt, ettei J:lle tuomittu rangaistus, jota esittelijän mielestä ei ollut syytä alentaa, olisi tullut määrätä ehdottomaksi." Tuossa pitäisi kaiketi lukea "että".
"Kuten esittelijä toteaa, oikeuskäytännössä ja myös KKO:n omissa ratkaisuissa on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempäänä rangaistus on kahta vuotta, sitä painavampia perusteita tyarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (ks. esim. KKO 2011:93 ja KKO 2016:39).
Näin on käynyt, eli kirjoitus oli ko. osin virheellinen. Tulee melkein aina pikkuisen kiire, varsinkin nyt on kun ulkona on kaunis ilma (!), saada kirjoitus valmiiksi!
Olen nyt korjannut mainitut kohdat.
Onkohan tehty mitään tutkimusta, kuinka suuri osa suhteessa oikeusoppineista on epäiltynä & tuomittuna rikoksista, ja miten tämä korreloi muun väestön rikollisuuteen?
Ei ole, joten kenttä on vapaa. Anonyymi, ole hyvä ja tee tuo tutkimus!
Jep jep!
Näin se oli ja meni, ettei advokaattia, meidän kolleegaa, mitenkään voitu tekosistaan lusimaan pistää!
Jotta ehdollinen näyttäisi nätiltä, KKO:n neuvokset päättivät ensin alentaa rangistusta 4 kuukaudella.
Ei korppi korpin silmää noki. Siksi ehdollinen. Pitkät perustelut samasta syystä, josta valehtelija lavertelee laajasti.
Lähetä kommentti