1. Korkein
oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla, joka on julkaistu ennakkopäätöksenä (KKO 2018:32), pitänyt ennallaan Töölön (Meilahden) pyöräturmaan syyllistyneelle nykyisin 38-vuotiaalle miehelle (A) Helsingin hovioikeudessa tuomitun 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistuksen.
2. A oli elokuun 12. päivänä 2015 ajanut Helsingin Tukholmankadulla autollaan miespyöräilijän eteen sillä seurauksella, että pyöräilijä oli suistunut pää edellä asfalttiin. Autoilija oli ensin ohittanut pyöräilijän läheltä, jolloin pyöräilijä oli näyttänyt kuljettajalle keskisormea. Hieman myöhemmin autoilija oli ohittanut uudelleen kyseisen pyöräilijän, kiilannut hänen eteensä ja tehnyt tahallaan äkkijarrutuksen. Tämän johdosta pyöräilijä oli lentänyt ohjaustangon yli katuun. Autoilja A oli paennut paikalta. Poliisi otti hänet kiinni seuraavana päivänä. Pyöräilijä, joka ei ollut käyttänyt kypärää, sai aivoruhjeen ja selkäytimen vamman. Hän kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa.
3. Syyttäjä Kimmo Virtanen vaati Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2015 A:lle yli kahdeksan (8) vuoden rangaistusta taposta, törkeästä likenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennepaosta. Oikeudessa kiisteltiin lähinnä siitä, oliko autoilijan menettelyssä kyse tahallisesta taposta vai törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
4. Käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat käräjätuomarit Maritta Pakarinen (puhenjohtajana), Kirsi Korhonen ja Jouni Jarnamo, hylkäsi 9.10.2015 antamallaan päätöksellä syytteen taposta ja tuomitsi A:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja liikennepaosta 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.
5. Kirjoitin käräjäoikeuden tuomiosta tuoreeltaan eli ratkaisun antopäivänä blogijutun, jossa esittämilläni perusteilla pidin käräjäoikeuden syksilukemista oikeana. Arvostelin samalla syyttäjän rangaistusvaatimista, joka oli mielestäni selkeästi ylimitoitettuna. Samalla lausuin muutaman "poikkipuolisen" sanan kahden rikosoikeuden professorin (Raimo Lahti ja Matti Tolvanen) haastattelulausumista, joissa nämä olivat antaneet ymmärtää, että syyttäjän näkemys taposta olisi kenties ollut oikea. Ilmoitin pitäväni käräjäoikeuden tuomitsemaa 4,5 vuoden vankeusrangaistusta aivan liian ankarana seuraamuksena.
Blogikirjoitus numero 968/9.10.2015 Töölön pyöräturmasta 4,5 vuotta vankeutta
6. Syyttäjä ja tuomittu A valittivat tuomiosta hovioikeuteen.
7. Helsingin hovioikeus ratkaisi asian tuomiolla, joka annettiin 6.7.2016. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat tuomarit Timo Ojala (puheenjohtajana), Tarja Ryhänen-Dahlman ja Salla Vaahtera.
8. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista, vaan katsoi kuten käräjäoikeuskin, että A oli syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn, törkeään kuolemantuottamukseen, törkeäään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja liikennepakoon tieliikenteessä. Hovioikeus kuitenkin alensi huomattavasti A:lle tuomittua rangaistusta, sillä se tuomitsi hänet mainituista rikoksista vankeuteen 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi; käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus aleni siten lähes kahdella vuodella.
9. Hovioikeuden mukaan A:n tahallisuus vakavien vammojen aiheutumisessa ei ollut yhtä suurta kuin törkeissä pahoinpitelyissä yleensä. Tämä johtui A:n Konginkankaan bussiturmassa vuonna 2004 saamasta aivovammasta; A oli ollut matkustajana bussissa, joka törmäsi rekkaan. Tässä Suomen historian pahimmassa liikenneonnettomuudessa kuoli 23 ihmistä. Hovioikeus katsoi, että aivovamma vähensi A:n syyllisyyttä, sillä aivovamman jälkitilaan liittynyt impulsiivinen ja harkitsematon käyttäytyminen oli vaikuttanut hänen menettelyynsä.
10. Hovioikeus kohtuullisti A:n rangaitusta pyöräturman saaman suuren julkisuuden vuoksi. Hovioikeus totesi, että uutisoinnissa oli tuotu esille A:n terveydentilaan ja yksityiselämään liittyneitä tietoja. Julkisuus oli ollut odottamatonta. Hovioikeus katsoi, että sanottu julkisuus alensi rangaistusta neljällä kuukaudella eli ilman julkisuutta rangaistus olisi ollut kolme vuotta vankeutta.
11. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden määräyksen, jonka mukaan A olisi menettänyt 4 000 euron arvoiseksi atvioidun Saab 9000 Sedan -merkkisen henkilöautonsa rikoksentekovälineenä valtiolle; ts. A sai pitää autonsa. Hovioikeus pysytti ratkaisun A:n ajokiellosta, jonka käräjäoikeus oli määrännyt päättymään heinäkuun lopussa 2016.
12. Korkein oikeus myönsi 21.12.2016 syyttäjälle ja A:lle valitusluvan rangaistuksen määräämisen osalta, muilta osin valitulupaa ei myönnetty. Syyttäjä Eija Velitskij vaati KKO:ssa, että A:lle tuomittu rangaistus korotetaan 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta eli saman pituiseksi, jonka käräjäoikeus oli A:lle tuominnut. Syyttäjän mukaan perusteita lieventää rangaistusta RL 6 luvun 7 §:n nojalla eli asian saaman julkisuuden vuoksi ei ollut.
13. A vaati, että rangaistus alennetaan mm. pyöräilijän oman menettelyn ja asian saaman poikkeuksellisen julkisuuden takia 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta ja että se lievennetään ehdolliseksi. A ja syyttäjä vaativat vastauksissaan puolin ja toisin valitusten hylkäämistä.
14. KKO, jonka kokoonpanoon kuuluivat presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Tuula Pynnä, Tuomo Antila ja Kirsti Uusitalo, toimitti suullisen käsittelyn 29.8.2017.
15. Tänään antamassaan tuomiossaan KKO katsoi, ettei rangaistusta ollut syytä lieventää pyöräilijän menettelyn johdosta. Autoa kuljettaneen A:n toiminta oli selvästi ollut pääasiallinen syy siihen, että pyöräilijä oli menettänyt polkupyöränsä hallinnan ja saanut kuolemaan johtaneet vammat.
16. KKO totesi, että auton kuljettaneella A:lla oli diagnosoitu aikaisemmin eli vuonna 2004 Konginkankaalla tapahtuneen liikennevahingon seurauksena vaikea aivovamma ja siihen liittyen erilaisia oireita. KKO:n mukaan aivovamman jälkitilasta johtuen A:lla oli vaikeuksia säädellä käyttäytymistään, mikä vähensi hänen syyllisyyttään ja siten myös alensi hänelle tuomittavaa rangaistusta niin, että rikoksista olisi ennen asian saaman julkisuuden vaikutuksen arvointia mitattava yhteensä 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.
17. Hovioikeuden tavoin KKO pohti perusteluissaan myös asian saamaan julkisuuden vaikutusta tuomittavavaan rangaistukseen. KKO:n mukaan asiaan oli kohdistunut laaja-alainen julkisuus ja se oli ollut tiedotusvälineissä suuren huomion kohteena. Toisin kuin hovioikeus, KKO ei kuitenkaan pitänyt julkisuutta laadultaan tai laajuudeltaan poikkeuksellisena. Tätä arvioidessaan KKO otti huomioon rikosten luonteen ja seurauksen vakavuuden sekä sen, että tapaus liittyi muutenkin julkisuudessa kiinnostuksen kohteena olevaan eri liikennevälineiden asemaan liikenteessä. KKO ei pitänyt julkisuutta myöskään selvästi leimaavana tai muutoin epäasianmukaisena. Asian saama julkisuus ei siten johtanut rangaistuksen lieventämiseen.
18. KKO on perustellut ratkaisaan perusteellisesti pro et contra tavalla, jonka perusteella tuomion lopputulosta, jossa hovoikeuden tuomitsema rangaistusta ei muutettu, voidaan pitää perusteltuna. Itse olisin asian saaman julkisuuden osalta kuitenkin samalla kannalla kuin hovioikeus, sillä tapauksen nostattama julkisuus, jossa A:ta lyötiin todella kuin "vierasta sikaa", oli, ei vain somessa, vaan osin myös tiedotusvälineissä, todella poikkeuksellisen härskiä.
KKO 2018:32
19. Tämänkin asian kohdalla täytyy ihmetellä KKO:n varsin hidasta käsittelytapaa. Valituslupahakemukset ja valitukset toimitettiin asiassa KKO:een jo syyskuun puolivälissä 2016, mutta KKO:lta kesti tämän jälkeen yli kolme kuukautta päättää valitusluvan myöntämisestä. Suullinen käsittely pidetiin vasta elokuun lopulla 2017, ja tämän jälkeen kului vielä lähes kahdeksan kuukautta ennen kuin KKO:n ratkaisu oli valmis annettavaksi julkisuuteen.
20. Minusta KKO pitäisi ilman muuta kyetä selviytymään tämänkaltaisista suhteellisen helpoista ja yksinkertaisista asioista puolta lyhyemmässä ajassa. Ruotsin Högsta domstolen kykenee siihen helposti, vaikka sen jäsenluku on selvästi alempi kuin KKO:n ja vaikka se käsittelee vuosittain kaksi kertaa enemmän asioita kuin KKO.
21. Suomen KKO ei edellenkään mainitse ratkaisuissaan, kuka kokoonpanoon kuuluvista jäsenistä on ollut ns. tarkastavana jäsenenä eli referenttinä. Ruotsin ylimmän oikeuden käytäntö on myös tältä osin erilainen. Ruotsin Högsta domstolenissa asiaa ei viedä suullisen käsittelyn jälkeen enää esittelymenettelyyn, kuten Suomen KKO tekee, vaan asia ratkaistaan, kuten pitääkin, suoraan suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella. Selvä kauneusvirhe KKO:n menettelyssä siis tässäkin kohdin.
10 kommenttia:
Rangaistus on oikeuskäytännön mukainen. Toinen asia on, pitäisikö rangaistuksia väkivaltarikoksissa korottaa. Minusta pitäisi.
Kohdassa 16 Konginkankaankin uhrien ja vammautuneiden saama heikko kohtelu vakuutusyhtiöissä on hyvin tiedossa.
Vakuutusyhtiöiden ja vakuutuslääkäreiden toimista ja vammojen vähättelystä vellova keskustelu saanee uutta vauhtia tästäkin päätöksestä.
Anteeksi tyhmä kysyys, mutta mitä referentti eli tarkastava jäsen tekee korkeimman oikeuden ratkaisukokoonpanossa, siis mikä hänen asemansa tai erityistehtävänsä on?
KKO:n työjärjestyksen 12 §: "Kullekin asialle määrätään tarvittaessa tarkastava jäsen, jonka tehtävänä on tarkastaa ennen esittelyä toimituskirjan luonnos ja asiakirjat. Tarkastavan jäsenen on seurattava asian valmistelua ja huolehdittava siitä, että asia on mahdollisimman valmis ratkaistavaksi".
KHO:n työjärjestyksen 11 §: "Jäsenet toimivat vuorollaan tarkastavana jäsenenä lainkäyttöistunnossa. Tarkastava jäsen tutustuu ennen istuntoa yksityiskohtaisesti oikeudenkäyntiaineistoon, neuvottelee tarvittaessa esittelijän kanssa asiasta, käyttää istunnossa esittelyn jälkeen ensimmäisen puheenvuoron sekä toimittaa istunnon jälkeen tarkastamansa päätösluonnoksen istunnon puheenjohtajalle".
Oikeastaan tarkastava jäsen valvoo ja johtaa esittelijän suorittamaa valmistelua ja vastaa sen asianmukaisuudesta. Esittelyssä ja asiasta äänestettäesä tarkastava jäsen lausuu ensimmäisenä kantansa. Esittelyistunnon jälkeen esittelijän laatima toimituskirja eli päätöksen tai tuomion luonnos toimitetaan ensiksi tarkastavalle jäsenelle, joka tekee siihen tarvittavia muutooksia tai korjauksia. Tämän jälkeen asikirjat kiertävät muilla jäsenillä.
KKO:ssa ja KHO:ssa menettely on käytännössä valmisteluvaiheessa edelleen varsin esittelijkeskeistä, eikä tarkastava jäsen juuri puutu esittelijän suorittamaan valmisteluun. Olisi suotavaa, että tarkastava jäsen ottaisi asian valmistelussa nykyistä aktiivisemman roolin ja valvoisi, että asia tulee hyvin valmistelluksi.
Kappas, esittelijä olisi halunnut koventaa HHO:n rangaistusta vuodella ei 3 v 6 kk, mutta jäi yksin.
Aika kovalta tämä 2 v 6 kk tuntuu, kun esimerkiksi vertaa Asema-aukion hyppypotkuun, joka olisi ollut alle kaksi vuotta, jos tekijällä ei olisi ollut rikoshistoriaa.
Esittelijä on "vain esittelijä".
Kun asiassa toimitettiin KKO:ssa suullinen käsittely, ei asiaa olisi prosessioikeudellisten periaatteiden (mm. välittömyysperiaate) mukaan tullut viedä enää esittelyyn ja ratkaista asiaa vasta siellä.
Kova oli rangaistus todellakin!
Mutta syyttäjä painoi päälle kuin todella "yleinen syyttäjä" konsanaan, sillä hän vaati käräjäoikeudessa A:lle peräti yli 8 vuoden vankeusrangaistusta (!). Täysin posketon vaatimus. Ja KKO:ssakin vielä 4,5 vuoden tuomiota.
Olen melko varma siittä (siitä), että tapauksen mediassa ja somessa saama poikkeuksellisen laaja ja räikeä julkisuus, jossa syytettyä lyötiin oikein olan takaa, vaikutti myös asiaa käsittelleiden lakimiesten eli syyttäjän ja tuomareiden arvostelukykyyn. Lainkäyttäjien pitäisi kuitenkin säilyttää viileä harkintakyky, vaikka julkisuus painaisi kuinka päälle ja esittäisi ns. yleisen oikeustajun varjolla miten hurjia vaatimuksia tainäkemyksiä tahansa.
Ei kukko käskien laula, mutta olisi mielenkiintoista lukea prosessinjohdon erikosasiantuntijan arvio Turun jutun poikkeuksellisen vaativasta prosesinjohdosta. Mitä pitää tehdä kun vastaaja pistää aivan "hyrskyn myrskyn"? Pitääkö Suomessakin ruveta tekemään häkkejä Venäjän tapaan.
En ole seurannut tarkemmin Turun jutun käsittelyä. Kummastuttaa kuitenkin käräjäoikeuden - lähinnä siis oikeuden puheenjohtajan - halu pitää syytettyä, joka on taipuvainen häiriköintiin oikeussalissa, edelleen ikään kuin pakosta paikalla (vieläpä käsiraudoissa ja kahden vahvasti aseistautuneen poliisimiehen vartioimana),vaikka hän on ollut paikalla jo useita istuntopäiviä ja vaikka häntä itseäänkin on jo henkilökohtaisesti kuultu. Eikö syytetyn sanottu paikallaolo ja kuuleminen jo riittäisi? Minusta kyllä myös siksi, että syytetylle on määrätty puolustustajaksi pätevä asianajaja, joka on joka tapauksessa istunnoissa paikalla syytettyä avustamassa ja edustamassa.
Ettei olisi ollut, niin että tämä pyöräilijä lähti ajamaan autoa takaa, tarkoituksena antaa opetus autokuskille?
Tiedän tämän tapahtumapaikan, enkä keksi, mitä reittiä pyöräilijä halusi mennä vilkkaassa autoruuhkassa. Vähän ennen onnettomuutta olisi voinut kääntyä oikealle rauhallisemmalle kadunpätkälle, jos on matkalla vaikka Helsingin keskustaan.
Tämä skenaario muistui mieleeni 22.4.2018 Iltalehden uutisesta.
Kaupunginvaltuutettu löi pyörätielle pysähtyneen taksin peilin rikki - taksikuski lähti perään ja ajoi päälle: ”Minut on juuri yritetty tappaa”
Sunnuntai 22.4.2018 klo 14.13
Suoniemen mukaan taksi oli pysähtynyt laittomasti keskelle pyörätietä, joten hän päätti huomauttaa asiasta kuljettajaa "läpsäisemällä" taksin peiliä. Suoniemen läpsäisy oli kuitenkin turhan voimakas ja ajoneuvon peili hajosi.
- Taksikuskin reaktio oli takaa-ajo ja kiilaus yli Koskipuiston kevyenliikenteenväylän. Minä törmäsin päin auton keulaa ja sen seurauksena lensin tangon yli katuun, Suoniemi kirjoittaa Facebookissa.
- Oli melkoisen älytön tunnelma, kun tajusin, että minut on käytännössä juuri yritetty tappaa, tai ei varmaan oikeasti tappaa, mutta on ollut pakko olla sellainen ymmärrys, että vahinko voi olla vakava.
Suoniemen mukaan taksinkuljettaja painoi tämän jälkeen ajoneuvossa olevaa hätänappia ja ohikulkijat soittivat paikalle poliisin.
”Kenelläkään ei ole oikeutta vahingoittaa toista”
Suoniemen mukaan hänen on edelleen vaikea ymmärtää, mitä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oikein tapahtui. Taksille aiheutuneet vahingot hän kertoo korvaavansa.
- Vaikka olisin ollut kuinka typerä, ei kenelläkään ole oikeutta vahingoittaa toista. Poliisi toimi tilanteessa oikein, vaikka olikin todella tiukka minua kohtaan. Siitä en tiedä, saiko taksikuski jatkaa iltaansa, Suoniemi kirjoittaa.
Tuossa taksikuskilla oli ilmeisesti pakkokeinolain mukainen kiinniotto-oikeus.
Voimakeinojen laatu on sitten toisen pohdinnan paikka. Vihreä valtuutettu lähti litomaan, eikä pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa vahinkoa.
Turun puukotus on todistelun takia mielenkiintoinen tapaus seurata.
Harvoin oikeudessa on juttu, joka on hyvin dokumentoitu, mutta kuitenkin istunnossa todistajanlausunnoissa on hajontaa.
Yksi esimerkki on Turun Sanomien sankariafgaanin lausunto. Hän todisti syytetyn pystyneen jatkamaan puukotusta, vaikka oli saanut osuman etälamauttimesta.
Todennäköisesti etälamautin oli ase, joka pysäytti viimeisen uhrin puukotuksen, ei alaraajaan osunut luoti.
Tänään Turussa todistavat poliisit. Kuulustelukertomusten mukaan myös heillä olisi mustia aukkoja kiinniottotilanteesta, vaikka ovat koulutettuja ammattimiehiä.
Eli henkilötodistelussa on aina haasteita, että ihminen oikeasti pystyy kertomaan mitä tapahtui tekohetkellä.
Lähetä kommentti